Abstract The study aimed at researching collaboration in a group of children under school age, its characteristics, organisation of activities and conflicts as well as the cultural and social routines developing through collaboration. The research problem was, firstly, how children's collaboration is organised and how it proceeds and which the characteristics of the organisation of the collaboration are. The characteristics of organisation refer to initiatives and responses to them, their consequences and results of action. Secondly, I wanted to study how the conflicts apparent in the activities are solved and what happens in action after a conflict is solved. Thirdly, the development of collaboration into social routines and differences in organisation between groups of differently aged children were studied. The theme of the study is connected with a research tradition in which children's development is seen in terms of participation in the social environment and the culturally conveyed world, its language, manners and habits. This study focused on children in their everyday activities, constructing their plays together, sharing activities and negotiating. The theoretical background of the study was based on sociocultural theories on one hand and a broad research tradition – systemic theories – on the other hand. Systemic theories also involve relational theories among which this study was contributed to especially by the conception of development and characteristics as relations as well as the significance of communication and collaborative regulation to control development. The collaborative situations that were studied were gathered from children's spontaneous play situations by means of videotaping. Samples containing phenomena under study were picked out from these materials. Then the data was divided into meaningful episodes of initiatives and conflicts that were analysed with a method designed for the analysis of video materials, searching for social routines uniform in content and theme built on the children's peer culture. According to the results, initiatives formed a small-scale yet impressive phenomenon that enabled the children to join in collaboration and with that in the sociocultural world. The children made plenty of initiatives, the most common of them being active verbal motions such as questions, proposals, commands and various motions related to play. There was an active response to these initiatives, but a remarkable number of them were also ignored. Most of the conflicts were connected with the use of things and toys. A strategy to maintain the collaborative relationship was most often chosen to solve them. The study revealed six different social routines in the children's peer culture. The most common social routine was sociodramatic play that is characterised by regular taking of turns in the collaboration, a long duration and positive results. The study also compared the initiatives, responses and conflicts of younger and older children. It was observed that non-verbal action in negotiation situations and the strategy of ignorance in conflicts were more typical of younger than older children. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia pienten, alle kouluikäisten lasten ryhmässä tapahtuvaa yhteistoimintaa, sen piirteitä, toiminnan organisoitumista ja konflikteja sekä yhteistoiminnassa kehittyviä kulttuurisia ja sosiaalisia rutiineja. Tutkimusongelmina olivat ensinnäkin miten lasten yhteistoiminta organisoituu ja etenee sekä millaisia piirteitä yhteistoiminnan organisoitumisessa ilmenee. Organisoitumiseen liittyvillä piirteillä tarkoitettiin aloitteita ja niihin annettuja vastauksia, näiden seuraantoja sekä toiminnan tuloksia. Toiseksi haluttiin tutkia miten toiminnassa ilmenevät konfliktit ratkaistaan ja mitä toiminnassa tapahtuu konfliktien ratkaisemisen jälkeen. Kolmanneksi tutkittiin yhteistoiminnan kehittymistä sosiaalisiksi rutiineiksi ja mitä eroja organisoitumisessa on eri-ikäisten lasten ryhmissä. Tutkimus liittyy teemallisesti tutkimusperinteeseen, jossa lasten kehittyminen nähdään osallisuutena sosiaaliseen ympäristöön sekä kulttuurisesti välittyneeseen maailmaan, sen kieleen, tapoihin ja tottumuksiin. Tämän tutkimuksen kohteina olivat lapset omassa arkipäivässään, rakentamassa yhteisiä leikkejä ja toimintaa jakaen ja neuvotellen. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui toisaalta sosiokulttuurisiin teorioihin ja toisaalta toiseen laajaan tutkimusperinteeseen – systeemisiin teorioihin. Systeemisiin teorioihin liittyvät myös relationaaliset teoriat, joista tähän tutkimukseen nousi erityisesti näkemys kehityksestä ja ominaisuuksista suhteina sekä kommunikaation ja yhteistoiminnallisen säätelyn kehitystä ohjaava merkitys. Tutkitut yhteistoimintatilanteet kerättiin lasten spontaaneista leikkitilanteista havainnoimalla käyttäen videointia apuna. Kerätystä aineistosta poimittiin tutkimukseen sellaiset otokset, joissa esiintyi tutkittavia ilmiöitä. Sen jälkeen aineisto jaettiin merkityksellisiin aloite- ja konfliktiepisodeihin, joita analysoitiin videomateriaalin analyysin tarkoitetulla menetelmällä ja hakien sisällöllisesti ja teemallisesti yhtenäisiä lasten vertaiskulttuuriin rakentuvia sosiaalisia rutiineja. Tulosten mukaan aloitteet muodostivat pienimuotoisen, mutta kuitenkin vaikuttavan ilmiön, joka mahdollisti lapsille liittymisen yhteistoimintaan ja sitä kautta sosiokulttuuriseen maailmaan. Lapset tekivät runsaasti aloitteita, joista yleisimpiä olivat aktiiviset kielelliset aloitteet kuten kysymykset, ehdotukset, käskyt sekä erilaiset leikkialoitteet. Aloitteisiin vastattiin aktiivisesti, mutta myös huomattavan paljon niistä jätettiin huomiotta. Suurin osa konflikteista liittyi esineisiin tai leikkivälineiden käyttöön. Niiden ratkaisemiseksi valittiin useimmiten yhteistoimintasuhdetta ylläpitävä strategia. Tutkimuksessa löydettiin kuusi erilaista lasten vertaiskulttuurin sosiaalista rutiinia. Eniten esiintynyt sosiaalinen rutiini oli sosiodraamallinen leikki, jota luonnehti säännöllinen vuorottelu yhteistoiminnassa, pitkä kesto sekä myönteiset tulokset. Tutkimuksessa verrattiin myös pienten ja isojen lasten aloitteita, vastauksia ja konflikteja havaittiin, että pienille oli tyypillisempää ei-kielellinen toiminta neuvottelutilanteissa ja huomiotta jättämisen strategia konfliktitilanteissa kuin isommille lapsille.

Mit Einführung der Regelungen und Richtlinien für die Bemessung von Ingenieurbauten (BEMIng) speziell zur Berechnung und Bemessung von Betonbrücken (Teil 1, Abschnitt 2) wird sich der Straßenbrückenbau in Spannbetonbauweise verändern. Erstmals seit dem Jahr 1999 ist dann wieder die Anordnung interner Spannglieder in den Stegen von Kastenträgern zugelassen und wird wieder der Einsatz einer Quervorspannung für breite Fahrbahnplatten empfohlen. Bei der Nachrechnung von Brücken hat sich in der Vergangenheit gezeigt, dass insbesondere die quervorgespannten Überbauten die geringsten Nachweisprobleme in der Fahrbahnplatte mit sich bringen.

Abstract The aim of the South Karelian Allergy Research Project (SKARP) was to quantify the occurrence of children’s food allergy and food-associated hypersensitivity symptoms and their associated factors. The study population comprised all children born between April 2001 and March 2006 and living in the province of South Karelia, in the south-eastern part of Finland. The questionnaire survey was conducted in co-operation with the child health clinics in the area in 2005–2006. Concurrently with but independently of the questionnaire study, the results of allergy tests regarding the same child population were collected from patient records. The participation rates in the questionnaire study were 54% (644/1194) among the newborn infants and 69% (3308/4779) among the children aged 1 to 4 years. The lifetime prevalence of parent-reported food allergies was 9% and that of parent-perceived food-associated hypersensitivity symptoms 21% by the age of 4 years. In addition, another 19% of children adhered to an elimination diet without previous symptoms associated with any food items. The prevalence of children with such diets decreased by age. Up to the age of 4 years, 19% of the participants had undergone a food allergy test and 8% of the participants had obtained a positive result in these tests. Physician-diagnosed food allergies and food allergies based on the tests were more common for milk, egg and cereals than for other food items. The tested children and those with a positive test result were only slightly overrepresented among the participants. Allergic manifestations in either biological parent doubled and in both biological parents tripled the incidence of a positive food allergy test. The spring season coinciding with the end of the first trimester of pregnancy predicted sensitisation to food items in the children. In early childhood, food allergies and food hypersensitivities were found to be common in a child population. New population-based knowledge regarding the inheritance of these conditions was obtained. Additionally, an association was observed between the timing of the 11th gestational week in spring and the sensitisation to food items, the detailed reasons and immunological mechanisms of which must be confirmed in further studies. / Tiivistelmä Etelä-Karjalan allergiatutkimus (EKAT) käynnistettiin selvittämään lasten ruoka-allergioiden ja ruokayliherkkyysoireiden esiintyvyyttä ja niihin liittyviä tekijöitä. Tutkimusväestöön kuuluivat kaikki ne Etelä-Karjalan maakunnan alueella asuvat lapset, jotka olivat syntyneet huhtikuun 2001 ja maaliskuun 2006 välisenä aikana. Kyselyaineisto kerättiin yhteistyössä alueen neuvoloiden kanssa vuosina 2005–2006. Kyselytutkimuksen kanssa samanaikaisesti mutta siitä riippumattomasti kerättiin samaa lapsiväestöä koskevat allergiatestitulokset alueen potilasrekistereistä. Kyselytutkimuksen osallistumisaste oli vastasyntyneiden ikäluokassa 54 % (644/1194) ja isommilla lapsilla 69 % (3308/4779). Kolmannen ikävuoden loppuun mennessä vanhemmat ilmoittivat 9 %:lla lapsista todetun ruoka-allergiaa ja lisäksi 21 %:lla ruokayliherkkyys perustui ainoastaan vanhempien havaintoihin. Näiden lisäksi 19 % lapsista vältti yhtä tai useampaa ruoka-ainetta ilman, että minkään ruoka-aineen olisi todettu aiheuttaneen oireita. Dieettien noudattajien osuus väheni selvästi tarkasteltaessa ikäluokkia yksivuotiaista neljävuotiaisiin. Kolmannen ikävuoden loppuun mennessä ruoka-allergiatestattuja oli 19 % ja positiivisen testituloksen saaneita 8 % tutkimukseen osallistuneista. Lääkärin toteamat ja testeihin perustuneet ruoka-allergiat olivat tavallisempia maidolle, kananmunalle ja viljoille kuin muille ruoka-aineille. Allergiatestatuilla ja positiivisen testituloksen saaneilla oli vain lievä yliedustus kyselytutkimukseen osallistujien joukossa verrattuna kyselyyn vastaamattomiin. Allergiset sairaudet toisella biologisella vanhemmalla kaksinkertaistivat ja molemmilla vanhemmilla kolminkertaistivat positiivisen ruoka-allergiatestin ilmaantuvuuden. Raskauden ensimmäisen kolmanneksen lopun ajoittuminen kevääseen ennakoi syntyvän lapsen herkistymistä ruoka-aineille. Varhaislapsuuden ruoka-allergioiden ja -yliherkkyyksien todettiin olevan tavallisia väestössä. Näiden sairauksien periytyvyydestä saatiin uutta väestötietoa. Lisäksi havaittiin yhteys 11. raskausviikon ajoittumisen kevääseen ja ruoka-aineille herkistymisen välillä. Yhteyden yksityiskohtaiset syytekijät ja immunologiset mekanismit täytyy ehdottomasti vahvistaa jatkotutkimuksin.

Abstract This doctoral thesis focuses on children’s participation in a Finnish reception centre. Using participatory action research (PAR) as the research methodology, the study engaged 12 unaccompanied asylum-seeking girls from Somalia, Angola and Democratic Republic of Congo to consider children’s participation during the asylum process, and to explore the ways in which the girls’ participation and wellbeing could be promoted. The research questions, which were formulated during the process in cooperation with the girls, were the following: How do the unaccompanied asylum-seeking girls view participation, its relevance and the possibilities for it during their asylum period? How does the liminality of their life situation promote or hinder their participation? How do the intersecting social categories affect their participation? Methodologically, the study focused on how PAR can be applied to promote children’s participation in institutional care in a culturally and gender-sensitive way. The conceptual framework consists mainly of critical pedagogy and intersectionality. Critical pedagogy made the foundations for the PAR, whereas intersectionality helped to comprehend the liminality of the girls’ life worlds. Both theoretical perspectives contributed to understanding and implementing the participatory paradigm. The findings show that the unaccompanied girls’ experiences of participation cannot be explained only through the girls’ vulnerability or their resilience, as they clearly belong to both categories and move within them. The participation, which was meaningful for the girls, reflected their fluid positions in relation to their gender, age and status as asylum seekers. Participation meant both the right to voice opinions and the possibility to choose silence, as well as the opportunity to include ‘ordinary things’ into their lives. / Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus keskittyy lasten osallisuuteen suomalaisessa vastaanottokeskuksessa. Yhteensä 12 yksin maahan tullutta turvapaikanhakijatyttöä Somaliasta, Angolasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta osallistui toimintatutkimuksen keinoin pohtimaan lasten osallisuutta turvapaikkaprosessin aikana, ja miettimään keinoja miten lasten osallisuutta ja hyvinvointia voisi edistää. Tutkimuskysymykset, jotka muotoiltiin prosessin edetessä yhdessä osallistujien kanssa olivat seuraavat: Miten yksin maahan tulleet turvapaikanhakijatytöt käsittävät osallisuuden merkityksen ja mahdollisuudet heidän turvapaikkaprosessinsa aikana? Miten elämäntilanteen liminaalisuus heikentää tai edistää heidän osallisuuttaan? Miten ristikkäiset sosiaaliset kategoriat vaikuttavat heidän osallisuuteensa? Tutkimus pureutuu myös siihen, miten osallistavaa toimintatutkimusta voidaan käyttää kodin ulkopuolella asuvien lasten osallisuuden tukemiseen kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisellä tavalla. Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys rakentuu pääosin kriittisen pedagogiikan ja intersektionaalisuuden teorioista. Toimintatutkimus pohjautuu kriittiselle pedagogiikalle, kun taas intersektionaalisuus auttaa ymmärtämään tutkimuksen tyttöjen elämäntilanteen liminaalisuuden. Molemmat teoreettiset näkökulmat auttoivat tulkitsemaan ja toteuttamaan osallistavaa paradigmaa. Tulokset osoittavat, että yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijatyttöjen osallisuuden kokemukset ovat moninaisia ja muuttuvia. Turvapaikanhakijastatuksen mukanaan tuoma haavoittuvaisuus ei riitä selittämään tyttöjen kokemuksia, kuten ei myöskään heidän elämänkokemuksensa mukanaan tuoma sinnikkyys ja vahvuus. Tutkimuksen tytöt olivat sekä haavoittuvaisia että vahvoja, ja heidän asemansa näissä kategorioissa oli joustava. Merkitykselliseen osallisuuteen vaikuttivat myös tyttöjen muuttuvat positiot, jotka liittyivät heidän sukupuoleensa, ikäänsä ja turvapaikanhakija-asemaansa. Osallisuus tarkoitti tytöille sekä oikeutta ilmaista mielipiteensä että vaieta, kuten myös arkisten asioiden sisällyttämistä jokapäiväiseen elämään.

Abstract The study describes and analyses the practices of interprofessional family work in the rehabilitation of severely handicapped children in the special needs groups of a day care centre from the viewpoint of parents and medical and educational professionals before and after a development project. At the baseline, the phenomenon under study was also described and analyzed as activity of the responsible unit of rehabilitation. The obstacles in the development of interprofessional family work and the factors that contributed to the development of interprofessional practices are also described. Based on these, a process of developing interprofessional family work is described. The study was part of the education and development project on interprofessional family work arranged co-operatively by the Department of Public Health Science and General Practice, University of Oulu, and Oulu Deaconess Institute in 2000–2002. The theoretical frame of reference consists of the ecocultural theory, according to which the life of a child is considered an inseparable part of the family's life. The family is conceived of a unit that actively influences its own life. Work with families is carried out as interprofessional family work. The study was implemented as action research, which included three interventions: education in interprofessional family work, discussion groups and Growing: Birht to Three, which consisted of education in the use of a rehabilitation and education model for children aged 0–3 years. The interventions made up an integrated whole. The participants in action research consisted of a interprofessional team working on the rehabilitation of severely handicapped children in the special needs group of a day care centre, which included specialists of early special education, physiotherapists and speech therapists. The research data were collected by thematic interviews at the beginning and at the end of the process by interviewing parents and professionals. The data were analysed with methods of content analysis using the QSR Nvivo computer software. At the beginning of the action research project the parents' role included both activities and passive presence and compliance with instructions. Professionals' activities were accordant with the expert- child- and family-oriented operating models. The major obstacles of interprofessional family work were a lack of knowledge, intolerance, which was manifested as a lack of equality and discussion, an expert orientation and fragmentation of activities. After the development project, according to the parents, interprofessional family work provided emotional and cognitive support. According to the professionals, interprofessionality was manifested as partnerships and promotion of empowerment. The development of operation was influenced by a positive attitude, which fostered a favourable atmosphere and acceptance of change, and a conversational culture, which was manifested as communication skills and awareness of matters. The findings of the study can be utilised in the development interprofessional co-operation and family work in professional basic education and further and in-service education. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan moniammatillisen perhetyön ilmenemistä vaikeavammaisten lasten kuntoutuksessa päiväkodin erityisryhmässä. Näkökulman antavat vanhemmat ja lääkinnällisen sekä kasvatuksellisen kuntoutuksen ammattihenkilöt ennen kehittämistoimintaa ja sen jälkeen. Alkuvaiheessa tutkittavaa ilmiötä kuvataan ja analysoidaan myös kuntoutuksen vastuuyksikössä ilmenevänä toimintana. Lisäksi kuvataan ja analysoidaan moniammatillisen perhetyön kehittämisen esteitä sekä toiminnan kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä. Näiden kautta kuvataan moniammatillisen perhetyön kehittämisprosessi. Tutkimus on osa Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksen ja Oulun Diakonissalaitoksen yhteistyönä järjestämää moniammatillisen perhetyön koulutus- ja kehittämisprojektia, joka toteutettiin vuosina 2000–2002. Teoreettisena viitekehyksenä on ekokulttuurinen teoria, jonka mukaan lapsen elämää tarkastellaan kiinteänä osana perheen elämää. Perhe nähdään aktiivisena omaan elämäänsä vaikuttavana yksikkönä. Toiminta perheiden kanssa toteutuu moniammatillisena perhetyönä. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, johon kuului kolme interventiota: moniammatillinen perhetyö -koulutus ja keskustelupiirit sekä Pikku-Portaat - Kasvamaan: syntymästä kolmivuotiaaksi kuntoutus- ja kasvatusmallin käytön koulutus. Interventiot muodostivat yhdessä kokonaisuuden. Toimintatutkimukseen osallistui vaikeavammaisten lasten kuntoutuksessa päiväkodin erityisryhmässä mukana oleva moniammatillinen tiimi, johon kuului varhaiserityiskasvatuksen asiantuntijoita sekä fysio- ja puheterapeutteja. Tutkimusaineistot kerättiin vanhempien ja ammattihenkilöiden teemahaastatteluilla prosessin alussa ja lopussa. Aineistot analysoitiin sisällön analyysilla käyttäen QSR Nvivo -tietokoneohjelmaa. Toimintatutkimuksen alussa vanhempien rooliin kuului sekä aktiivista toimintaa että passiivista ohjeiden noudattamista ja mukana kulkemista. Ammattihenkilöt toimivat asiantuntija-, lapsi- ja perhekeskeisen toimintamallin mukaisesti. Moniammatillisen perhetyön esteenä olivat tiedon puute, suvaitsemattomuus, joka ilmeni tasa-arvon ja keskustelun puutteena, asiantuntijakeskeisyys sekä toiminnan pirstaleisuus. Kehittämistyön jälkeen moniammatillinen perhetyö näkyi vanhempien mukaan emotionaalisena ja tiedollisena tukena. Ammattihenkilöiden mukaan toiminta ilmeni kumppanuutena ja voimaantumisen tukemisena. Toiminnan kehittymiseen vaikuttivat positiivinen asennoituminen, joka ilmeni myönteisenä ilmapiirinä ja muutosmyönteisyytenä, ja keskusteleva kulttuuri, joka ilmeni keskustelutaitona ja tietoisuutena asioista. Tutkimuksessa on tuotettu tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä moniammatillista yhteistyötä ja perhetyötä ammatillisessa peruskoulutuksessa sekä jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

Dielectric elastomer actuators (DEAs) are compliant capacitors, which are able to transduce electrical into mechanical energy and vice versa. As they may be applied in different surrounding conditions and in applications with alternating excitations, it is necessary to investigate both, the thermal behavior and the in fluence of the temperature change during operation. Due to mechanical and electrical loss mechanisms during the energy transfer, the DEA is subjected to an intrinsic heating. In detail, the dielectric material, which has viscoelastic properties, shows a mechanical hysteresis under varying mechanical loads. This behavior leads to a viscoelastic loss of energy in the polymer layer, resulting in a heating of the structure. The non-ideal conduction of the electrode provokes a resistive loss when charging and discharging the electrode layer. Operation with frequencies in the kilohertz-range leads to remarkable local heat dissipation. The viscoelastic material behavior and the resistivity are assumed to be dependent on the temperature and/or on the strain of the material. By this, a back-coupling from the thermal field to the mechanical field or the electrical field is observed. In order to provide a thermal equilibrium, also the convective cooling { the structure is subjected to { has to be considered. Depending on the frequency and the type of electrical driving signal and mechanical load, viscoelastic and resistive heating provide different contributions during the dynamic process. In the present study we capture the described effects within our modeling approach. For a given dielectric elastomer actuator, numerical investigations are performed for a given electrical load.

Abstract Background: Childhood brain tumors (CBTs) are the most common solid tumors in childhood. CBT survivors have a high risk of several late-effects, including cerebrovascular disease (CVD), neurocognitive impairment, secondary neoplasms, and low bone mineral density; however, only a few studies have clinically investigated the late-sequelae in young-adult CBT survivors. Aim: To determine the prevalence of CVD, neurocognitive impairment, secondary neoplasms, and bone mineral density in a national cohort of radiotherapy-treated long-term survivors of CBT. Subjects and Methods: Radiotherapy-treated CBT survivors diagnosed between 1970–2008 were selected based on the following inclusion criteria: follow-up ≥5 years since the cessation of therapy and age of ≥16 years at the time of the study. Survivors were clinically and neuropsychologically examined, and investigated by magnetic resonance imaging (MRI), bone mineral densitometry, and laboratory analysis. Results: We included 74 survivors after a mean follow-up time of 18.9 ± 6.1 years. The mean age at follow-up was 28.4 ± 6.8 years and at diagnosis 8.3 ± 4.3 years. At the 20-year follow-up, the cumulative prevalence of CVD, along with small- and large-vessel disease was 52%, 38%, and 16%, respectively. Ischemic infarcts or transient ischemic attacks were diagnosed in 11% of the survivors, lacunar infarcts in 10%, and cerebral hemorrhage in 3%. White matter lesions (WMLs) were noted in 49% of the survivors. Higher blood pressure was associated with CVD, large-vessel disease, WMLs, and lacunar infarcts. Survivors had lower cognitive performance in all neuropsychological domains than controls. Mean verbal intelligence quotient was 89 ± 14 and mean performance intelligence quotient 87 ± 19. Executive functions (Z-score -5.0 ± 5.3 SD) and processing speed (Z-score -4.3 ± 5.4 SD) were extensively impaired. Executive functions and processing speed were associated with everyday life skills. Cumulative incidence of secondary meningiomas was 10.2% at the 25-year follow-up using the clinical data, and that of secondary neoplasms was 2.4% using the Finnish Cancer Registry data. We observed low bone mineral density in 23.6% of the survivors, which was associated with fractures in long bones. Conclusions: Young adult CBT survivors experienced late-consequences typically associated with ageing. / Tiivistelmä Taustaa: Suomessa sairastuu vuosittain 46-60 lasta aivokasvaimeen, joka on lapsuusiän yleisin, kiinteä kasvain. Selviytyneillä on todettu lisääntynyt hoitojen myöhäisvaikutuksien riski. Kuitenkin nuorten aikuisten haittavaikutuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän. Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli selvittää sädehoidon jälkihaittoina esiintyvien sairauksien, kuten aivoverisuonisairauksien, älyllisten ongelmien, sekundaaristen kasvainten ja luustonhaurastumisen yleisyyttä ja riskitekijöitä suomalaisessa, kansallisessa kohortissa. Aineisto ja Menetelmät: Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Suomessa lapsuusiällä aivokasvaimen sairastaneet aikuiset, jotka oli hoidettu sädehoidolla vuosina 1970-2008. Tutkittavat olivat yli 16-vuotiaita ja hoitojen päättymisestä oli yli 5 vuotta. Osallistuneille tehtiin kliininen ja neuropsykologinen tutkimus, pään magneettikuvaus, luustontiheysmittaus ja laboratoriotutkimuksia. Tulokset: Tutkimukseemme osallistui 74 nuorta aikuista 18,9 ± 6,1 vuotta hoitojen päättymisen jälkeen. Tutkittavat olivat iältään 28,4 ± 6,8 -vuotiaita osallistuessaan, ja 8,3 ± 4,3 -vuotiaita diagnoosihetkellä. Aivoverisuonisairaus todettiin 52% tutkimukseen osallistuneella 20 vuoden seurannan jälkeen, pienten suonten tauti oli 38 %:lla ja suurten suonten tauti 16 %:lla. Aivoinfarktin oli sairastanut 9 % tutkituista, lakuunainfarktin 10 % ja aivoverenvuodon 3 % tutkituista. Valkean aivoaineen muutoksia todettiin 49 %:lla magneettikuvauksessa. Korkea verenpaine lisäsi aivoverisuonisairauden, suurten suonten taudin, valkoisen aivoaineen muutoksien sekä lakuunainfarktien riskiä. Selviytyjien keskimääräinen kielellinen älykkyysosamäärä oli 89 ± 14 ja ei-kielellinen 87 ± 19. Suurimmat vaikeudet todettiin toiminnanohjauksessa (Z-luku -5,0 ± 5,3 SD) ja prosessointinopeudessa (Z-luku -4,3 ± 5,4 SD). Toiminnanohjauksen ja prosessointinopeuden vaikeudet olivat yhteydessä arkielämän haasteisiin. Sekundaaristen aivokalvokasvainten kumulatiivinen esiintyvyys oli 25 vuoden seuranta-aikana 10,2 % kliinisessä tutkimuksessa ja sekundaaristen kasvainten 2,4 % Syöpärekisteriaineistossa. Matala luustontiheys todettiin 23,6%:lla selviytyneistä. Johtopäätökset: Nuorilla aikuisilla, jotka ovat lapsena aivokasvaimen vuoksi saaneet sädehoitoa, esiintyy useita sellaisia jälkihaittoja, jotka yleensä liittyvät ikääntymiseen.

Die Verwendung elektrischer Energie ist ein essenzieller Bestandteil industrieller Prozesse. Aufgrund der aktuellen Bemühungen für eine Energiewende hin zu regenerativen Energien ist es sehr wahrscheinlich, dass die industrielle Bedeutung des elektrischen Stromes weiter zunehmen wird. Damit dabei die Ziele der Roadmap 2050, eine Reduzierung des CO2-Ausstoßes um 80 % bezogen auf 1990, erreichbar bleiben, bedarf es der unausweichlichen Etablierung erneuerbarer Energien. Dies ist kostenintensiv und aufgrund der ungleichmäßigen Energiebereitstellung nicht ohne Probleme für die aufgebauten Netzstrukturen. Der flexible Leistungsbezug (Demand Response) wird aufgrund seines netzdienlichen Charakters als ein Schlüssel zur Netzstabilisierung und direkten Energiekostenreduzierung gesehen. Jedoch trägt die energieintensive Papierindustrie mit ihren Papiermaschinen bislang keinen bedeutenden Teil zu diesem Ansatz bei und profitiert demnach auch nicht von den finanziellen Vorteilen. Eine Ursache dafür ist, dass dieser Branche auf Grundlage der bisherigen Be-wertungsmethoden kaum wirtschaftliche Potentiale für einen flexiblen Lastbezug zugespro-chen werden. Ein wesentlicher Teil der vorliegenden Arbeit widmet sich der Entwicklung eigner, den Be-dürfnissen der Papierindustrie angepassten, Erhebungs-, Bewertungs- sowie angeschlosse-nen Vermarktungsmethoden für eine Energiekostenreduzierung auf der Grundlage flexibler Lasten. Für die Kostenoptimierung stehen unterschiedliche Möglichkeiten, wie die in der vor-liegenden Arbeit betrachtete Regelleistungsvermarktung, zur Verfügung. Die Ergebnisse eines sortenspezifischen Analyseansatzes von Prozess- und Energieein-satzkennzahlen zeigen, dass von der Papierindustrie ein größeres Mitwirken am Regelleis-tungsmarkt zu erwarten sein kann, als es bisher angenommen wurde. Die erkannten Poten-tiale zur Lastflexibilisierung sind jedoch nicht jederzeit verfügbar. Damit diese Verfügbarkeit nicht überschritten wird, müssen die Mechanismen, die zum Regellastabruf führen, verstan-den und deren Einfluss auf einen Lastabruf genutzt werden. Zu diesem Zweck wurde im Zuge der Arbeit die Grenzlast eingeführt. Die Grenzlast kennzeichnet die Regellasthöhe, welche aus statistischer Sicht nicht öfter abgerufen wird, als es die Verfügbarkeit zulässt. Es wird belegt, dass auch von der Papierindustrie eine Beteiligung am Regelenergiemarkt möglich ist und die Energiekosten auf diese Weise reduzierbar wären, ohne den Fokus auf das Kerngeschäft zu verlieren.:I. Abbildungsverzeichnis II. Tabellenverzeichnis III. Formelverzeichnis IV. Abkürzungen, Formelzeichen V. Thesenübersicht 1 Einleitung und Motivation 1.1 Zielstellung und Aufbau der Arbeit 1.1.1 Ziele der Untersuchungen 1.1.2 Abgrenzung zu verfügbaren Software-Lösungen 1.2 Energieoptimierung – Sichtweisen und Definitionen 1.3 Energiepolitik und umweltpolitische Forderungen 1.3.1 Roadmap 2050 1.3.2 Zieldreieck 1.3.3 Flexible Lasten und der zukünftige Energiemarkt 2 Theoretische Grundlagen 2.1 Key Perfomance Indicator - Schlüsselfaktoren 2.2 Kennzahlen der Papierindustrie 2.3 Energiesystem in Deutschland 2.3.1 Energiepreise – Preisbildung 2.4 Netzregulierung – Regelleistung 2.5 Charakterisierung von Regelleistungsarten 2.5.1 Datenaufbereitung des Regelleistungseinsatzes 2.5.2 Minutenreserve 2.5.3 Sekundärreserve 2.6 Demand Response 2.6.1 Demand Response - Definition 2.6.2 Demand Response – Speicher 2.6.3 Finanzielle Auswirkungen von Demand Response 3 Methodik – Entwicklung und Durchführung 3.1 Ableitung konkreter Arbeitsaufgaben 3.2 Erhebung sortenspezifischer Kennzahlen 3.2.1 Sortenspezifische Kennwertberechnung 3.2.2 For-Schleife 3.2.3 Anwendungssoftware 3.2.4 Überführung produktspezifischer Kennzahlen in den Produktionsplan 3.3 Potentialerhebung flexibler Lasten 3.3.1 Potentialermittlung nach Klobasa 3.3.2 Diskussion der Klobasa Methode im Kontext weiterer Methoden 3.4 Analyse der Auktionsergebnisse von Regelleistung 3.5 Ermittlung und Einflussnahme auf die Abrufdauer von Regelleistung 3.5.1 Grenzlastprognose 3.5.2 Entwicklung der Preisstruktur zur Energiekostenoptimierung 3.6 Eignungsbewertung der ermittelten Regelleistungspotentiale 4 Anwendung grundlegender Erkenntnisse und Methoden 4.1 Reservelastpotential durch Änderung des Dampfbezuges 4.1.1 Ermittlung der Potentialhöhe 4.1.2 Qualitätsbewertung der potentiellen Reserveleistung 4.1.3 Ermittlung der Potentialverfügbarkeit 4.1.4 Herleitung und Bewertung des Arbeitspreises 4.1.5 Herleitung und Bewertung des Leistungspreises 4.1.6 Bestimmung der Energiekostenoptimierung 4.2 Reservelastpotential durch Änderung der Antriebslast - Ausblick 4.2.1 Qualitätsbewertung – sortenspezifische Betrachtung der Antriebslast 5 Effizienzsteigerung durch sortenspezifische Kennwerte 5.1 Energieoptimierungssystem 5.1.1 Zielwerterhebung im Energie Optimierungs System (EOS) 5.1.2 Funktionsweise des EOS 6 Zusammenfassung VI. Literaturverzeichnis VII. Anhang

Sports events, festivals, construction sites, and film sites are examples of cases where power is required temporarily and often away from the power grid. Temporary Power Installations refer to systems set up for a limited amount of time with power typically generated on-site. Most load forecasting research has centered around settings with a permanent supply of power (such as in residential buildings). On the contrary, this work proposes machine learning approaches to accurately forecast load for Temporary Power Installations. In practice, these systems are typically powered by diesel generators that are over-sized and consequently, operate at low inefficient load levels. In this thesis, a ‘Pre-Event Forecasting’ approach is proposed to address this inefficiency by classifying a new Temporary Power Installation to a cluster of installations with similar load patterns. By doing so, the sizing of generators and power generation planning can be optimized thereby improving system efficiency. Load forecasting for Temporary Power Installations is also useful whilst a Temporary Power Installation is operational. A ‘Real-Time Forecasting’ approach is proposed to use monitored load data streamed to a server to forecast load two hours or more ahead in time. By doing so, practical measures can be taken in real-time to meet unexpected high and low power demands thereby improving system reliability. / Sportevenemang, festivaler, byggarbetsplatser och film platser är exempel på fall där kraften krävs Tillfälligt eller och bort från elnätet. Tillfälliga Kraft Installationer avser system som inrättats för en begränsad tid med Vanligtvis ström genereras på plats. De flesta lastprognoser forskning har kretsat kring inställningar med permanent eller strömförsörjning (zoals i bostadshus). Tvärtom föreslår detta arbete maskininlärning metoder för att noggrant prognos belastning under Tillfälliga anläggningar. I praktiken är thesis Typiskt system drivs med dieselgeneratorer som är överdimensionerad och följaktligen arbetar ineffektivt vid låga belastningsnivåer. I denna avhandling är en ‘Pre-Event Casting’ Föreslagen metod för att ta itu med denna ineffektivitet genom att klassificera ett nytt tillfälligt ström Installation till ett kluster av installationer med liknande lastmönster. Genom att göra så, kan dimensioneringen av generatorer och kraftproduktion planering optimeras därigenom förbättra systemets effektivitet. Load prognoser för Tillfälliga Kraft installationer är ook användbar Medan en tillfällig ström Installationen är i drift. En ‘Prognoser Real-Time’ Föreslagen metod är att använda övervakade lastdata strömmas till en server att förutse belastningen två timmar eller mer i förväg. Genom att göra så, kan praktiska åtgärder vidtas i realtid för att möta oväntade höga och låga effektbehov och därigenom förbättra systemets tillförlitlighet.