Abstract In Finland, the costs of stroke are approximately 1.1 billion euros annually due to long disability and hospitalization episodes. Sleep apnea is a risk factor for stroke. The prevalence of sleep apnea among stroke patients is unknown because sleep recording is not usually performed on stroke patients. There are no previous studies investigating the association of thrombolysis on the prognosis of sleep apnea. The relation between sleep apnea and cardiovascular events is still unclear. In this prospective, observational study, I recruited voluntary, consecutive ischemic stroke patients over the age of 18 years who were or were not eligible for thrombolysis treatment. The investigators did not affect the treatment and patients were not randomized to thrombolysis. The final analysis included 204 patients; of these, 110 underwent thrombolysis therapy and 94 were treated without thrombolysis. Cardiorespiratory polygraphy was carried out with a portable three-channel device (ApneaLinkPlus™, Resmed, Sydney, Australia) at the ward within 48 hours after the onset of stroke symptoms. The cardiorespiratory polygraphy was repeated at home after a six-month follow-up. Both automatic scoring and manual scoring pointed out excellent agreement in arterial oxyhemoglobin decrease of > 4% (ODI4), lowest arterial oxyhemoglobin saturation (SaO2) or percentage of time spent below 90 percent saturation. The automated scoring underestimated the severity of sleep apnea, recognized poorly the type of event, and missed 18.6% of sleep apnea diagnoses. The total prevalence of sleep apnea in this study was 91.2% on admission to hospital. The stroke patients treated with thrombolysis had more, and more severe sleep apnea in the first sleep recording compared to those without thrombolysis therapy. After follow-up, the prevalence of sleep apnea still remained high, and sleep apnea was aggravated in two thirds of the stroke patients. The study patients without thrombolysis treatment had six-fold higher risk for incident sleep apnea after the follow-up. The stroke patients with thrombolysis therapy and visible stroke on CT had more nocturnal hypoxemia and higher obstructive apnea index than the patients without stroke lesion on follow-up CT 24 hours after thrombolysis treatment. The larger the ischemic stroke volume, the greater the time spent with saturation below 90%. / Tiivistelmä Aivoinfarkti on yleinen ja kansanterveydellisesti sekä taloudellisesti merkittävä sairaus, jonka aiheuttamat kustannukset Suomessa ovat noin 1.1 miljardia euroa pitkistä työkyvyttömyys- ja sairaalajaksoista johtuen. Uniapnea on aivoinfarktille altistava tekijä. Uniapnean esiintyvyys suomalaisilla aivoinfarktipotilailla ei ole arvioitavissa, koska aivoinfarktin sairastaneille ei yleensä tehdä unirekisteröintiä. Kannettavat yöpolygrafialaitteet saattaisivat olla vaihtoehto aivoinfarktipotilaiden uniapnean diagnosoinnille. Tutkittua tietoa liuotushoidon yhteydestä uniapnean ennusteeseen ei ole. Uniapnean sekä sydän- ja verisuonitapahtumien syy-yhteys on edelleen epäselvä. Rekrytoin prospektiiviseen tutkimukseeni vapaaehtoisia, peräkkäisiä yli 18-vuotiaita iskeemiseen aivoinfarktiin sairastuneita liuotushoidettuja ja liuotushoitoon soveltumattomia potilaita. Tutkimuksen lopullinen potilasmäärä oli 204, joista 110 sai liuotushoidon ja 94 hoidettiin ilman liuotusta. Kaikille potilaille tehtiin yöpolygrafia kannettavalla, kolmikanavaisella yöpolygrafialaitteella (Apnealink Plus, Resmed, Sydney, Australia) osastolla 48 tunnin kuluessa sairastumisesta. Yöpolygrafia toistettiin potilaan kotona kuuden kuukauden kuluttua. Sekä automaattitulos että manuaalisesti arvioitu unirekisteröintitulos olivat erittäin yhteneväisiä, kun arvion kohteena olivat happikyllästeisyyden neljän prosenttiyksikön suuruiset pudotukset tuntia kohti, matalin veren happikyllästeisyys tai alle 90 % happikyllästeisyyden osuus yöstä. Automaattianalyysi aliarvioi uniapnean vaikeuden, havaitsi huonosti hengityskatkosten tyypin eikä löytänyt 18,6 prosenttia uniapneadiagnooseista. Uniapnean esiintyvyys koko aineistossa oli sairaalaan tullessa 91,2 %. Liuotushoidetuilla potilailla todettiin ensimmäisessä rekisteröinnissä enemmän uniapneaa ja se oli vaikeampaa kuin ei-liuotushoidetuilla. Seurannassa uniapnean määrä pysyi edelleen korkeana ja uniapnea vaikeutui kahdella potilaalla kolmesta. Liuotushoitoon soveltumattomilla aivoinfarktipotilailla todettiin liuotushoidon saaneisiin verrattuna kuusinkertainen riski sairastua uniapneaan puolen vuoden aikana. Liuotushoidetuilla aivoinfarktipotilailla, joilla oli infarktimuutos kuvantamistutkimuksessa, oli yöllistä valtimoveren happikyllästeisyyden huononemista ja ylähengitysteiden ahtautumisesta johtuvia hengityskatkoksia enemmän kuin niillä potilailla, joilla ei todettu iskeemisiä muutoksia aivokuvantamisessa 24 tuntia liuotushoidon jälkeen. Mitä suurempi aivoinfarktin tilavuus, sitä suuremman osuuden yöstä veren happikyllästeisyys oli alle 90 %.

Abstract Increased plasma cholesterol is a well-known risk factor for cardiovascular diseases in middle and early old age. At older ages, this association seems to disappear. Very few studies have assessed the impact of the lifelong cholesterol burden on old age, the purpose of this thesis. Study populations consisted of 1) old persons with familial hypercholesterolemia (FH), a genetic disorder associated with an increased risk of coronary heart disease (CHD) if untreated, and 2) initially healthy men (The Helsinki Businessmen Study, HBS) followed-up from midlife to old age. A population-based FH cohort, aged ≥ 65 years (n=37, aged 65 to 84 years) agreed to participate in this study. All but one of them had been using statin therapy for approx. 15 years. Variables studied were: health-related quality of life (HRQoL) with questionnaires (RAND-36, 15D), a brain magnetic resonance imaging (MRI) scan and cognitive tests (CERAD). These older FH patients enjoyed a similar HRQoL as controls in the general population. Only two (6%) of the older FH patients had clinically silent brain infarcts detected by MRI and those aged 65 to 74 years did not have more white matter hyperintensities (WMHIs) when compared to middle-aged controls. In the cognitive assessments, FH patients, especially those with duration of statin therapy longer than median, even expressed better episodic memory than population controls. HBS consists of a cohort of men (3277 men) who at baseline (1964–1973) were healthy and in their 40s. They were subdivided into seven groups according to baseline total cholesterol value at 1 mmol/L intervals starting from ≤  4 mmol/L. In 2000, at a mean age of 73 years, they filled a postal questionnaire including RAND-36. Cumulative mortality data were collected up to January 2010. A strong and graded relation was found between the cholesterol level and total mortality, those men with a cholesterol level ≤  4 mmol/L exhibiting the lowest mortality. A low cholesterol value at midlife also predicted a better score in the Physical functioning scale of RAND-36 in old age. In conclusion, in initially healthy men, a low cholesterol value at midlife was associated with better survival and better physical function in old age. Despite their genetic risk, FH patients on long-term statin medication seemed to enjoy a health and cognitive status similar to the general population. / Tiivistelmä Suurentunut plasman kolesterolipitoisuus on tunnettu valtimotautien riskitekijä keski-iässä, mutta vanhuusiässä kolesterolin merkitys näyttää vähentyvän. Hyvin harvassa tutkimuksessa on tutkittu elämänaikaisen kolesterolitason vaikutuksia vanhuusiän terveydentilaan, kuten tässä väitöskirjatyössä. Tutkimuskohteina olivat 1) iäkkäät, joilla on familiaalinen hyperkolesterolemia (FH) eli perinnöllinen sairaus, johon hoitamattomana liittyy lisääntynyt sepelvaltimotaudin riski, sekä 2) alun perin terveet miehet (Helsingin Johtajatutkimus), joita seurattiin keski-iästä vanhuuteen. Väestöpohjainen, 65 vuotta täyttänyt (65–84 vuotta, 37 henkilöä) FH-potilaiden ryhmä oli yhtä lukuun ottamatta käyttänyt keskimäärin 15 vuoden ajan statiinilääkitystä. Heille tehtiin seuraavat tutkimukset: terveyteen liittyvän elämänlaadun kyselyt (RAND-36- ja15D-mittarit), aivojen magneettitutkimus (MRI) ja kognitiota tutkivat testit (CERAD). FH-potilaiden elämänlaatu ei eronnut väestöverrokeista. Aivojen MRI tutkimuksessa vain kahdella (6 %) FH-potilaalla oli todettavissa kliinisesti hiljainen aivoinfarkti ja 65–74-vuotiailla FH-potilailla ei ollut enempää valkean aineen muutoksia kuin keski-ikäisillä verrokeilla. Kognitiotutkimuksissa FH-potilailla oli parempi episodinen muisti kuin väestöverrokeilla, etenkin niillä FH-potilailla, joiden statiinihoidon kesto oli mediaania pidempi. Helsingin Johtajatutkimukseen kuului alun perin 3 277 lähtötilanteessa (1964–1973) tervettä keski-ikäistä miestä. Heidät jaettiin lähtövaiheen kolesterolitason perusteella seitsemään ryhmään yhden millimoolin välein siten, että alin ryhmä oli alle 4 mmol/l. Vuonna 2000 (keski-ikä 73 vuotta) lähetettiin postikysely, johon kuului myös RAND-36. Kokonaiskuolleisuutta seurattiin tammikuuhun 2010 asti. Kokonaiskuolleisuuden ja keski-iän kokonaiskolesterolin välillä oli vahva ja asteittainen suhde siten, että niillä miehillä oli pienin kuolleisuus, joilla oli alin kolesteroli (alle 4 mmol/l). Pienin kolesterolipitoisuus keski-iässä oli myös yhteydessä RAND-36-mittarin Fyysinen toimintakyky -osion parempaan pistemäärään. Yhteenveto: Alun perin terveillä miehillä pieni kolesterolipitoisuus keski-iässä ennusti pitempää elämää ja myös parempaa fyysisistä toimintakykyä vanhalla iällä. Huolimatta perinnöllisestä riskistä oli pitkäaikaista statiinilääkitystä käyttäneiden FH-potilaiden terveydentila muuta väestöä vastaava.

Abstract Coronary artery disease (CAD) is the leading cause of death in developed countries. In patients with complex CAD, coronary artery bypass grafting (CABG) remains the preferred treatment as it can provide long-lasting results. However, CABG carries a significant risk of excessive perioperative bleeding and other complications, which may deteriorate the prognosis. Transfusion of blood products is generally used to compensate blood loss. However, both bleeding and blood transfusions have been shown to be associated with an adverse outcome. This cohort study aimed to clarify the impact of perioperative bleeding and the use of different blood products in the development of perioperative complications in 2,764 patients undergoing isolated CABG. The universal definition of perioperative bleeding classification (UDPB) was employed to stratify the severity of bleeding. Additionally, the impact of storage time of transfused red blood cells (RBCs) on the outcome was investigated. Increased UDPB classes, particularly classes 3 and 4, were associated with significantly poorer immediate and late outcome. RBC transfusion in patients who underwent elective off-pump CABG was independently associated with increased troponin I release indicating myocardial injury. Prolonged storage duration of transfused RBCs did not affect immediate and late outcome of patients with moderate bleeding. The most remarkable risk factors for stroke after off-pump CABG were any degree of atherosclerosis of the ascending aorta as well as transfusion of platelets and/or solvent/detergent-treated plasma. The UDPB classification appears to be a promising research tool to stratify the severity of perioperative bleeding and to assess its prognostic impact after coronary surgery. Prevention of major bleeding that leads to blood transfusion may protect from myocardial injury and stroke and possibly result in better early and late outcomes. Patients with a diseased ascending aorta could be considered at high risk of stroke because of their risk of generalized atherosclerosis. In case of mildly diseased aorta, the “no-touch” aorta policy should be considered with the intention of preventing postoperative stroke. / Tiivistelmä Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa. Potilailla, joilla on vaikea monen suonen tai vasemman sepelvaltimon päärungon tauti, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on edelleen paras hoitovaihtoehto, koska sillä pystytään saavuttamaan pitkäkestoisia tuloksia. Kuitenkin ohitusleikkaukseen liittyy suuri riski leikkauksen aikaiselle tai jälkeiselle verenvuodolle ja muille haittatapahtumille, jotka osaltaan huonontavat potilaan ennustetta. Vuodon hoitona käytetään yleisesti verensiirtoa. Kuitenkin on osoitettu, että sekä verenvuoto että verituotteiden anto lisäävät riskiä komplikaatioille. Tämän kohorttitutkimuksen tavoitteena oli selvittää tarkemmin leikkauksen yhteydessä ilmenevän vuodon ja siihen liittyvän verensiirron vaikutuksia leikkauksen jälkeisten haittatapahtumien kehittymiseen 2764 ohitusleikatulla potilaalla. Universal Definition of Perioperative Bleeding (UDPB) -luokitusta käytettiin vuodon vaikeusasteen luokittelemiseen. Lisäksi tutkittiin siirrettyjen punasolujen varastointiajan vaikutusta potilaan ennusteeseen. Korkeammat UDPB-luokat, erityisesti luokat 3 ja 4, liittyivät merkittävästi huonompaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen. Potilailla, joille oli tehty kiireetön ohitusleikkaus ilman sydän-keuhkokoneen käyttöä, punasolujen anto oli itsenäinen riskitekijä suurentuneelle troponiini I -päästölle eli sydänlihasvauriolle. Pidentynyt punasolujen varastointiaika ei ollut yhteydessä lyhyen tai pitkän aikavälin ennusteeseen potilailla, jotka olivat vuotaneet kohtalaisesti. Merkittävimmät riskitekijät ilman sydän-keuhkokonetta tehdyn leikkauksen jälkeiselle aivoinfarktille olivat minkä tahansa asteinen nousevan aortan ateroskleroosi sekä verihiutaleiden ja/tai jääplasman anto. UDPB-luokitus vaikuttaa lupaavalta tutkimustyökalulta verenvuodon vaikeusasteen luokitteluun. Lisäksi sitä voidaan käyttää vuodon ennusteellisen vaikutuksen arvioimiseen ohitusleikkauksen jälkeen. Runsaan verenvuodon ja siihen liittyvän verensiirron ehkäiseminen saattaa suojata potilasta sydänlihasvauriolta ja aivoinfarktilta ja mahdollisesti johtaa parempaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen. Potilaita, joilla on nousevan aortan ateroskleroosi, voisi pitää suuressa aivoinfarktiriskissä yleisen ateroskleroosiriskin vuoksi. Potilailla, joilla on lieväkin nousevan aortan ateroskleroosi, tulisi harkita aortan jättämistä pihdittämättä aivoinfarktin ehkäisemiseksi.

Abstract Cardiovascular diseases are the leading cause of death worldwide, and coronary artery disease accounts for the majority of them. The treatment of choice for complex coronary artery disease is coronary artery bypass grafting. However, as surgery in general, cardiac surgery is associated with an increased risk of perioperative bleeding and utilization of blood products. The present study aimed to investigate the impact of preoperative anemia, perioperative bleeding and retained blood syndrome as well as blood transfusion on the outcomes after isolated coronary surgery. The severity of perioperative bleeding was assessed mainly using the E-CABG and UDPB stratification criteria. Our analyses showed that severe bleeding is associated with a significantly increased risk of stroke. Furthermore, severe bleeding increased the risk of several adverse events even in low-risk patients. Retained blood syndrome was observed to be a common complication after coronary surgery and was associated with an increased risk of postoperative complications. Preoperative anemia seems to have no significant impact on patient early and late survival. Instead, the frequent exposure to blood products may be the determinant of poorer survival observed among anemic patients. Perioperative blood loss and exposure to allogeneic blood has been shown to increase adverse events. Therefore, prevention of bleeding and measures to optimize patient blood management could improve patient outcomes after cardiac surgery. / Tiivistelmä Sydän ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti yleisin kuoleman aiheuttaja, joista sepelvaltimotaudilla on suurin vaikutus. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on käypä hoito vakavassa sepelvaltimotaudissa. Kuten kirurgiassa yleisestikin, erityisesti sydänkirurgia on yhdistetty suurentuneeseen verenevuodon ja verituotteiden saannin riskiin. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää preoperatiivisen anemian, perioperatiivisen verenvuodon, verituotteiden annon, sekä leikkausalueelle jääneen veren itsenäisiä vaikutuksia potilaiden lopputulemiin sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen. Verituotteiden ja perioperatiivisen verenvuodon määrää arvioitiin pääsääntöisesti käyttäen E-CABG ja UDPB verenvuotoluokituksia. Tuloksenamme oli, että vakava verenvuoto lisää merkitsevästi aivoinfarktin riskiä. Lisäksi vakava perioperatiivinen verenvuoto on yhteydessä useisiin komplikaatioihin myös matalan leikkausriskin potilailla. Leikkausalueelle jääneen veren huomattiin olevan yleinen ongelma sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen, minkä lisäksi se lisäsi riskiä useille haitta-tapahtumille. Preoperatiivisella anemialla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta potilaiden lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteisiin. Sen sijaan, aneemisille potilaille annetut verensiirrot saattaisivat aiheuttaa näillä potilailla huomatun alentuneen elinajan ennusteen. Perioperatiivisen verenvuodon ja altistumisen verituotteille on osoitettu lisäävän haittatapahtumia. Siispä verenvuodon vähentäminen ja verituotteiden säästäminen voisi parantaa potilaiden ennustetta sydänkirurgiassa.

Abstract Coronary artery bypass grafting (CABG) is the treatment of choice for patients with three-vessel disease or left main stenosis. However, it is associated with considerable risk of perioperative complications such as myocardial infarction, stroke, infections, and mortality to which excessive bleeding is a contributing factor. This thesis aims to determine the factors involved in and clinical implications of bleeding after CABG. The 1st study evaluated the effects of preoperative ASA discontinuation on the patient’s outcome after CABG. The results showed that late or no discontinuation of low-dose ASA before CABG may decrease the risk of postoperative stroke without increasing the risk of postoperative bleeding. In the 2nd study the use of warfarin was found to be a safe during CABG with no excess bleeding nor other major complications. The 3rd study estimated the impact of surgeons´ performances on blood loss and need for re-exploration after CABG. With 2001 study patients, this study clearly demonstrated that an individual surgeon is a powerful determinant of postoperative bleeding and need for re-exploration after CABG. Using systematic review and meta-analysis, we estimated the risk of complications related to re-exploration for bleeding after CABG. In literature search in 2011, 8 articles with 557 923 patients fulfilled the inclusion criteria. Re-exploration for bleeding after cardiac surgery carries a significantly increased risk of postoperative mortality and morbidity, and thus has a major impact on the patient’s immediate postoperative outcome. We also studied the impact of blood transfusion on the development of post-operative stroke after CABG. Of the study population of 2 226 CABG patients, stroke occurred postoperatively in 53 patients (2.4%). The statistical analysis showed that transfusion of blood products after CABG has a strong, dose-dependent association with the risk of stroke. The use of Octaplas® and platelet transfusions seem to have an even larger impact on the development of stroke than red blood cell transfusions. The 6th study investigated the impact of transfusion of blood products on intermediate outcome after CABG in 2001 patients. The findings indicated that transfusion of any blood product is associated with a significant risk of all-cause and cardiac mortality after CABG. / Tiivistelmä Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy ja sepelvaltimoiden ohitusleikkaus hyvine pitkäaikaistuloksineen on todettu parhaaksi hoidoksi potilailla, joilla on monen suonen tai vasemman päärungon tauti. Ohitusleikkaukseen liittyy kuitenkin verenvuodon sekä näihin kytkeytyvien komplikaatioiden riski. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli määrittää verenvuodon riskitekijöitä sekä verituotteiden siirtojen vaikutusta ohitusleikkauspotilaiden ennusteeseen. Verenhyytymistä estävien lääkkeiden tiedetään lisäävän verenvuotoja. Ensimmäinen tutkimus osoitti, että ASA:n jatkaminen keskeytyksettä ohitusleikkauksissa vähentää aivoinfarktien riskiä lisäämättä silti verenvuodon riskiä. Toisessa tutkimuksessa pitkäaikainen warfariinihoito osoittautui turvalliseksi ohitusleikkauksen aikana eikä sen käyttö lisännyt verenvuotoja eikä muita komplikaatioita. Kolmas tutkimus osoitti kirurgin taidon merkityksen verenvuotojen ja uusintaleikkausten määrään 2001 potilaalla. Verenvuotojen vuoksi tehtävien uusintaleikkausten negatiivinen vaikutus postoperatiiviseen mortaliteettiin sekä morbiditeettiin on todettu yksiselitteisesti useissa tutkimuksissa. Vuonna 2011 tehdyllä systemaattisella kirjallisuuskatsauksella ja meta-analyysillä selvitimme yhteensä 557 923 ohitusleikkauspotilaan aineistosta, että verenvuodon jälkeisiin uusintaleikkauksiin liittyy huomattava kuoleman ja komplikaatioiden riski. Verenvuotoja hoidetaan yleisesti verensiirroilla, vaikkakin useat tutkimukset ovat osoittaneet verituotteiden annon lisäävän mortaliteettia sekä komplikaatioriskiä. Viides tutkimus selvitteli sepelvaltimoleikkauksissa potilaalle annettujen verituotteiden ja leikkauksen yhteydessä sairastettujen aivoinfarktien välistä yhteyttä. Osoittautui, että verituotteiden käyttöön liittyy annosriippuvaisesti lisääntynyt riski saada aivoinfarkti leikkauksen yhteydessä. Varsinkin verihiutale- ja jääplasmasiirtoihin on todettu liittyvän vielä suurempi aivoinfarktin riski kuin punasolusiirtoihin. Kuudes tutkimus selvitteli sepelvaltimoleikkauksien yhteydessä annettujen verituotteiden vaikutusta 2001 potilaan keskipitkään ennusteeseen. Tutkimus osoitti, että minkä tahansa verituotteen antoon sepelvaltimoleikkauksissa liittyy lisääntynyt kuoleman ja sydänkuoleman riski.

Abstract Background: Childhood brain tumors (CBTs) are the most common solid tumors in childhood. CBT survivors have a high risk of several late-effects, including cerebrovascular disease (CVD), neurocognitive impairment, secondary neoplasms, and low bone mineral density; however, only a few studies have clinically investigated the late-sequelae in young-adult CBT survivors. Aim: To determine the prevalence of CVD, neurocognitive impairment, secondary neoplasms, and bone mineral density in a national cohort of radiotherapy-treated long-term survivors of CBT. Subjects and Methods: Radiotherapy-treated CBT survivors diagnosed between 1970–2008 were selected based on the following inclusion criteria: follow-up ≥5 years since the cessation of therapy and age of ≥16 years at the time of the study. Survivors were clinically and neuropsychologically examined, and investigated by magnetic resonance imaging (MRI), bone mineral densitometry, and laboratory analysis. Results: We included 74 survivors after a mean follow-up time of 18.9 ± 6.1 years. The mean age at follow-up was 28.4 ± 6.8 years and at diagnosis 8.3 ± 4.3 years. At the 20-year follow-up, the cumulative prevalence of CVD, along with small- and large-vessel disease was 52%, 38%, and 16%, respectively. Ischemic infarcts or transient ischemic attacks were diagnosed in 11% of the survivors, lacunar infarcts in 10%, and cerebral hemorrhage in 3%. White matter lesions (WMLs) were noted in 49% of the survivors. Higher blood pressure was associated with CVD, large-vessel disease, WMLs, and lacunar infarcts. Survivors had lower cognitive performance in all neuropsychological domains than controls. Mean verbal intelligence quotient was 89 ± 14 and mean performance intelligence quotient 87 ± 19. Executive functions (Z-score -5.0 ± 5.3 SD) and processing speed (Z-score -4.3 ± 5.4 SD) were extensively impaired. Executive functions and processing speed were associated with everyday life skills. Cumulative incidence of secondary meningiomas was 10.2% at the 25-year follow-up using the clinical data, and that of secondary neoplasms was 2.4% using the Finnish Cancer Registry data. We observed low bone mineral density in 23.6% of the survivors, which was associated with fractures in long bones. Conclusions: Young adult CBT survivors experienced late-consequences typically associated with ageing. / Tiivistelmä Taustaa: Suomessa sairastuu vuosittain 46-60 lasta aivokasvaimeen, joka on lapsuusiän yleisin, kiinteä kasvain. Selviytyneillä on todettu lisääntynyt hoitojen myöhäisvaikutuksien riski. Kuitenkin nuorten aikuisten haittavaikutuksia on toistaiseksi tutkittu melko vähän. Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli selvittää sädehoidon jälkihaittoina esiintyvien sairauksien, kuten aivoverisuonisairauksien, älyllisten ongelmien, sekundaaristen kasvainten ja luustonhaurastumisen yleisyyttä ja riskitekijöitä suomalaisessa, kansallisessa kohortissa. Aineisto ja Menetelmät: Tutkimukseen kutsuttiin kaikki Suomessa lapsuusiällä aivokasvaimen sairastaneet aikuiset, jotka oli hoidettu sädehoidolla vuosina 1970-2008. Tutkittavat olivat yli 16-vuotiaita ja hoitojen päättymisestä oli yli 5 vuotta. Osallistuneille tehtiin kliininen ja neuropsykologinen tutkimus, pään magneettikuvaus, luustontiheysmittaus ja laboratoriotutkimuksia. Tulokset: Tutkimukseemme osallistui 74 nuorta aikuista 18,9 ± 6,1 vuotta hoitojen päättymisen jälkeen. Tutkittavat olivat iältään 28,4 ± 6,8 -vuotiaita osallistuessaan, ja 8,3 ± 4,3 -vuotiaita diagnoosihetkellä. Aivoverisuonisairaus todettiin 52% tutkimukseen osallistuneella 20 vuoden seurannan jälkeen, pienten suonten tauti oli 38 %:lla ja suurten suonten tauti 16 %:lla. Aivoinfarktin oli sairastanut 9 % tutkituista, lakuunainfarktin 10 % ja aivoverenvuodon 3 % tutkituista. Valkean aivoaineen muutoksia todettiin 49 %:lla magneettikuvauksessa. Korkea verenpaine lisäsi aivoverisuonisairauden, suurten suonten taudin, valkoisen aivoaineen muutoksien sekä lakuunainfarktien riskiä. Selviytyjien keskimääräinen kielellinen älykkyysosamäärä oli 89 ± 14 ja ei-kielellinen 87 ± 19. Suurimmat vaikeudet todettiin toiminnanohjauksessa (Z-luku -5,0 ± 5,3 SD) ja prosessointinopeudessa (Z-luku -4,3 ± 5,4 SD). Toiminnanohjauksen ja prosessointinopeuden vaikeudet olivat yhteydessä arkielämän haasteisiin. Sekundaaristen aivokalvokasvainten kumulatiivinen esiintyvyys oli 25 vuoden seuranta-aikana 10,2 % kliinisessä tutkimuksessa ja sekundaaristen kasvainten 2,4 % Syöpärekisteriaineistossa. Matala luustontiheys todettiin 23,6%:lla selviytyneistä. Johtopäätökset: Nuorilla aikuisilla, jotka ovat lapsena aivokasvaimen vuoksi saaneet sädehoitoa, esiintyy useita sellaisia jälkihaittoja, jotka yleensä liittyvät ikääntymiseen.