Abstract Open aortic arch surgery almost always requires a bloodless operating field which necessitates the use of hypothermic circulatory arrest. Hypothermic circulatory arrest is a technique where the core temperature of a patient is lowered so that the systemic blood circulation can be stopped momentarily. This can cause unwanted damage to the brain. The risk for neurological impairment is at its highest when corrective surgery has to be performed in emergency situations. This highlights the need for additional neuroprotective methods. Our research group has used a porcine model described in this thesis for about 12 years in various setups to study many neuroprotective hypotheses. We have tested and researched surgical and CPB strategies that could be useful in a HCA and aortic arch reconstruction setting. In this thesis we have combined both chronic surviving animal data with acute experiments and aim to shed light on the mechanisms and efficacy of RIPC as neuroprotective method. In our experimental model, RIPC provided a mitigation of inflammatory response and cerebral injury after prolonged HCA. In general, the collected data showed homogeneity as similar biochemical results were seen in study I and II. Also interestingly, study III and IV possibly shed some light as to the mechanisms of the neuroprotective effect seen in Study II. These results seem to corroborate each other in a logical way. In study I which was acute experiment we saw faster EEG recovery rates in the intervention group. Additionally we recorded beneficial biochemical changes from samples that were collected from the brain. In our chronic study, were the animals were followed for a 7 day period after hypothermic circulatory arrest, we saw a statistically significant neuroprotective effect of remote ischemic preconditioning. In studies III and IV we attempted to shed light on the mechanisms. Study III revealed that an altered oxygen usage profile during hypothermic circulatory arrest and recovery phase might have a role in the neuroprotection. In study IV we saw a reduced microcirculatory leukocyte accumulation in cerebrocortical vessels was noted using an intravital microscope. The intravital microscope also provided results that indicated a difference in the redox state of the mitochondria via NAD+/NADH autofluorescence measurements. / Tiivistelmä Sydän- ja aorttakirurgiassa tarvitaan jossain tilanteissa täysin veretöntä leikkausaluetta. Verettömän leikkausalueen saavuttamiseksi joudutaan joskus turvautumaan potilaan elimistön jäähdytyksen jälkeiseen verenkierron pysäytykseen. Tämän menetelmän haittana on kuitenki aivokudokselle aiheutuva hapenpuute ja tästä mahdollisesti seuraava vaurioituminen. Vaurioitumisen riski on korkeimillaan erityisesti päivystyksellisissä tilanteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, onko esialtistavalla raajaiskemialla kykyä suojata aivokudosta hapenpuutostilanteissa. Tutkimusryhmämme on viimeisen 12 vuoden aikana tutkinut sianporsailla eri keinoja, joilla voitaisiin parantaa aivojen suojausta sydän- ja aorttakirurgian aikana. Esialtistava raajaiskemia toteutetaan kiristämällä mansetti eläimen oikean takajalan ympärille. Tämän jälkeen mansetti täytetään viiden minuutin välein neljästi. Täyttökertojen välissä pidettään viiden minuutin tauko, jolloin mansetti on avatuna ja jalan verenkierto palautuu normaaliksi. Ensimmäisessä tutkimuksessamme totesimme, että esialtistava raajiskemia vaikuttaa aivojen sähkökäyrän toipumista nopeuttavasti. Toisessa tutkimuksessamme seurasimme koe-eläimiä seitsemän päivän ajan kokeen jälkeen. Tämän tutkimuksen yhteydessä toteutessa aivokudoksen mikroskooppiananalyysissä havaitsimme, että raajaiskemia vaikutti suojaavan aivokudosta hapenpuutteen aiheuttamilta aivovaurioilta. Kolmanessa tutkimuksessa selvitimme, että raajaiskemia vaikuttaa aivojen happipitoisuuteen sekä verenkierron pysäytyksen aikana että toipumisvaiheessa. Viimeisessä tutkimuksessa kuvasimme aivojen pintaverisuonia mikroskoopilla. Seurasimme kokeessa valkosolujen käyttäytymistä aivokudoksessa käyttäen fluoresoivia lääkeaineita. Havaitsimme, että raajaiskemiaryhmässä valkosoluja oli aivokudoksen pintaverisuonissa merkittävästi vähemmän. Lisäksi samalla menetelmällä tutkimme sitruunahappokiertoon osallistuvan NAD+/NADH parin suhteita autofluoresenssi ilmiöllä. Autofluorensenssi tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että mitokondrioiden hapetus/pelkistys kyky oli parempi raajaiskemia ryhmässä. Kokeissamme esialtistava raajaiskemia vähensi tulehdussolujen määrää aivokudoksessa sekä vähensi aivovauriota hapenpuutteen jälkeen.

Abstract In pathologies of the ascending aorta or in congenital heart defects, circulation may be temporarily halted during surgical intervention. This is achieved by operating under deep hypothermic circulatory arrest or under hypothermia combined with isolated perfusion techniques. For deep hypothermic circulatory arrest (DHCA), the patient is cooled below 18°C using an extracorporeal heart-lung machine, and circulation and breathing are stopped. The advantage of hypothermia is that it decreases oxygen and glucose consumption and provides the surgeons the time required to repair complex heart defects. However, there is still a relatively high risk of neurological complications that can affect the quality of life of patients and their families. One of the methods to mitigate ischaemia-reperfusion injury is remote ischaemic preconditioning. In this work, the neuroprotective mechanisms of remote ischaemic preconditioning (RIPC) were studied in acute and surviving chronic animal models. In study I, we used an acute model, and studied the effects of RIPC in cerebral microcirculation using an intravital microscope and samples analysed by transmission electron microscope. In study II, a chronic model was used to evaluate whether the effects of remote ischaemic preconditioning can be seen in the markers of oxidative stress or in redox-regulating enzymes. Study III was conducted to supplement the findings of study II, considering the markers of oxidative stress. Findings in all studies were consistent with one another. Study I showed the effect of remote ischaemic preconditioning on leukocyte activation and adhesion to cerebrocortical vessels in piglets after prolonged DHCA. Additionally, cellular preservation of endoplasmic reticulum was present in transmission electron microscope analysis of the central nervous system. In studies II and III, the remote ischaemic preconditioning lowered markers of ischaemia-reperfusion-related oxidative stress. In study III the remote ischemic preconditioning lowered oxidative stress already during cardiopulmonary bypass. / Tiivistelmä Hoidettaessa nousevan aortan sairauksia ja synnynnäisiä sydänvikoja verenkierto voidaan tilapäisesti pysäyttää kirurgisten toimenpiteiden ajaksi. Tämä saavutetaan jäähdyttämällä elimistö verenkierron pysäytyksen ajaksi tai jäähdytettynä isoloitujen perfuusiotekniikoiden avulla. Potilas jäähdytetään alle 18 °C lämpötilaan käyttäen kehonulkoista sydän-keuhkokonetta, minkä jälkeen verenkierto ja hengitys voidaan väliaikaisesti pysäyttää. Elimistön viilentäminen vähentää hapen ja glukoosin kulutusta ja antaa kirurgeille aikaa korjata monimutkaisia sydänsairauksia. Verenkierron pysäytyksestä ja palauttamisesta voi ilmaantua keskushermostoon iskemia-reperfuusiovaurioita, mitkä vaikuttavat potilaiden ja heidän läheistensä elämänlaatuun. Esialtistava raajaiskemia on yksi tutkituista menetelmistä lieventää iskemia-reperfuusiovauriota. Tässä työssä esialtistavan raajaiskemian hermostoa suojaavia mekanismeja tutkittiin akuutilla ja kroonisilla koe-eläinmalleilla. Tutkimuksessa I tutkimme esialtistavan raajaiskemian vaikutuksia aivojen mikroverenkiertoon kuvaamalla aivojen pintaverisuonia mikroskoopilla, ja hermosoluihin käyttäen läpäisyelektronimikroskooppia. Tutkimuksessa II kroonisella mallilla tutkittiin voiko esialtistavan raajaiskemian vaikutuksia nähdä oksidatiivisen stressin määrässä tai hapetus-pelkistys reaktioita säätelevissä entsyymeissä. Kolmas tutkimus tehtiin toisen tutkimuksen päätelmien täydentämiseksi mitaten oksidatiivista stressiä. Kaikkien osatöiden löydökset olivat keskenään johdonmukaisia. Ensimmäisessä osatyössä esialtistava raajaiskemia vaikutti leukosyyttiaktivaatioon ja leukosyyttien tarttumiseen aivojen pintaverisuoniin pidennetyn hypotermisen verenkierron seisautuksen jälkeen. Myös hermosolujen sisäisten soluelinten säilyminen näkyi läpäisyelektronimikroskoopilla raajaiskemiaryhmällä. Tutkimuksissa II ja III esialtistava raajaiskemian todettiin alentavan iskemia-reperfuusion aiheuttamaa oksidatiivista stressiä, jonka todettiin tapahtuvan/alkavan jo sydän-keuhkokoneen käytön aikana tutkimuksen III perusteella.

Abstract Coronary artery disease is the leading cause of death in the world. The outcome of patients at a very high operative risk undergoing coronary artery bypass surgery has not been thoroughly investigated. Cohorts of patients underwent coronary surgery between January 1997 and December 2013 at the Oulu University Hospital, Finland. Data was acquired from electronic patient records. Statistical analysis was performed on the collected data to evaluate outcome and identify predictors of adverse events. Very high-risk patients who underwent isolated coronary artery bypass surgery had a high 30-day mortality (16.2%), but their 5-year survival was satisfactory (66.8%). Survivors of out-of-hospital cardiac arrest were compared to a control group. Immediate postoperative mortality was slightly higher in out-of-hospital cardiac arrest patients (6.3% vs. 0%, p = 0.24), but the overall 5-year survival rates were similar (80.7% vs. 84.5%). Patients with preoperative stage 3 chronic kidney disease have a higher mortality than patients with stage 1-2 chronic kidney disease. Kidney function decline/year was predictive of all-cause mortality, cardiovascular mortality and also tended to predict fatal and non-fatal cardiovascular events. The E-CABG postoperative complication grading system was used to stratify the severity and prognostic impact of postoperative complications and was shown to predict early and late mortality for these patients. The outcome of emergency coronary artery bypass surgery was studied in a multi-center setting. Increasing emergency classes, left ventricular ejection fraction ≤30%, on-pump surgery, and participating centers were independent predictors of in-hospital mortality. Survival rates at 1, 3 and 5 years were 86.4%, 81.6%, and 76.1%. Despite the high preoperative risk of these patients, the long-term outcome for coronary surgery is satisfactory. Patients with stage 3 chronic kidney disease may experience a significant decline in kidney function and poor outcome. Early referral to a nephrologist may be beneficial for these patients. The E-CABG complication grading system seems to be a promising tool for stratifying the severity and prognostic impact of complications occurring after coronary surgery. / Tiivistelmä Sepelvaltimotauti on johtavia kuolinsyitä Maailmassa. Ohitusleikkauksen tuloksia ei ole täysin selvitetty erittäin korkean riskin potilailla. Potilaat leikattiin vuosina 1997-2013. Potilastiedot hankittiin sairauskertomuksista ja kuolinsyytiedot kansallisista rekistereistä. Erittäin korkean riskin potilaiden välitön kuolleisuus ohitusleikkauksen jälkeen on korkea (30 päivän kuolleisuus 16,2 %). Viiden vuoden kuluttua leikkauksesta elossa oli 66,8% leikatuista. Ohitusleikkausta edeltävästi elvytettyjä potilaita verrattiin kontrolliryhmään. Välittömät leikkauksen jälkeinen kuolleisuus oli 6,3% vs. 0% (p = 0,24). Viiden vuoden kuluttua leikkauksesta elossa oli tutkimusryhmästä 80,7% ja kontrolliryhmästä 80,7%. Leikkausta edeltävästi keskivaikean munuaisten vajaatoiminnan omaavilla potilailla on korkeampi kuolleisuus verrattuna potilaisiin, joiden munuaistoiminta on normaalia tai lievästi heikentynyt. Munuaisten vajaatoiminnan eteneminen ennusti kokonaiskuolleisuutta, sydän- ja verisuonikuolleisuutta ja enteili sydän- ja verisuonitapahtumia. E-CABG leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden luokittelujärjestelmällä luokiteltiin leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden vaikeusastetta ja ennusteellista vaikutusta. E-CABG luokat ja pisteytys ennustivat 1kk, 3kk kuolleisuutta ja kuolleisuutta pidemmällä aikavälillä. Päivystysohitusleikkauksen tuloksia tutkittiin monikeskusasetelmassa. Sairaalakuolleisuutta ennustivat päivystysleikkausluokitteluluokan vakavuus, vasemman kammion ejektiofraktio ≤30%, perfuusiossa tehty leikkaus ja leikkaava keskus. Potilaiden elossaololuvut olivat 1, 3 ja 5 vuoden kohdalla 86,4%, 81,6%, and 76,1%. Leikkaustulokset erittäin korkean riskin potilailla ohitusleikkauksesta ovat kohtuullisia leikkausta edeltävään riskiarvioon suhteutettuna. Näin ollen tämän potilasryhmän sepelvaltimotaudin hoito leikkaamalla on perusteltua. Keskivaikean munuaisten vajaatoiminnan omaavien potilaiden munuaissairauden etenemiseen seuranta-aikana liittyy kuolleisuutta ja sydän- ja verisuonitapahtumia. Aikaisessa vaiheessa tehty nefrolgin konsultaatio voi parantaa näiden potilaiden munuaisfunktiota. E-CABG komplikaatioiden luokittelujärjestelmä vaikuttaa lupaavalta työkalulta ohitusleikkauksen jälkeisten komplikaatioiden luokitteluun ja ennustevaikutuksien arviointiin.

Abstract Cardiac surgery with cardiopulmonary bypass (CPB) results in hemodilution, systemic inflammatory response, activation of coagulation and fibrinolysis, and microembolisation, which may all contribute to postoperative organ dysfunction. As an attempt to attenuate these side effects, the use of minimized cardiopulmonary bypass (MCPB) systems has increased. Compared to conventional CPB (CCPB), they are characterized with reduced artificial surface area and blood-air interface. The goal of these alterations has been to reduce systemic inflammation, preserve coagulation function and minimize the need for blood tranfusions. This study was aimed at determining whether or not MCPB attenuates the adverse effects of CPB. In study I, the safety, feasibility and effect on transfusion requirements of MCPB was investigated in unselected coronary artery bypass surgery (CABG) patients. In studies II and III, the incidence of retinal microembolism after CABG and aortic valve replacement (AVR) surgery with MCPB was compared to that of CCPB by means of fluorescein angiography. Furthermore, in studies II and III, the effect of MCPB on systemic inflammation, coagulation, endothelial activation and injury, as well as on platelet activity, was compared to those of CCPB. In study IV, the effect of MCPB on intestinal mucosal damage following CPB was compared to CCPB in a porcine model of prolonged CPB. MCPB appeared as safe and feasible as CCPB in unselected CABG patients (Study I). MCPB was associated with decreased retinal microembolism compared to CCPB in CABG patients (Study II). Conversely, the difference in retinal microembolism in AVR patients was not statistically significant (Study III). MCPB was associated with a decrease in neutrophil activation in CABG and AVR patients as compared to CCPB. However, there were no differences in coagulation, endothelial activation and injury, or in platelet activity (Studies II, III). There were no differences in markers of intestinal mucosal damage between MCPB and CCPB following prolonged CPB in the experimental model (Study IV). The results of this study suggest that MCPB may be used safely with CABG patients, with beneficial effects on hematocrit, and attenuated neutrophil activation. In CABG patients, MCPB is associated with reduced retinal microembolism, suggesting a decreased embolic load to the brain. The clinical feasibility of MCBP requires further technical evolution in the management of valve surgery. The results of the animal model support previous concerns regarding intestinal mucosal damage during CPB. / Tiivistelmä Sydänkeuhkokoneen käyttö aiheuttaa elimistössä hemodiluution, yleistyneen tulehdusvasteen ja hyytymisjärjestelmän aktivoitumisen sekä mikroembolisaatiota. Ilmiöt ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä, mutta voivat johtaa elintoimintahäiriöihin ja pitkittyneeseen toipumiseen sydänleikkauksen jälkeen. Haittojen lievittämiseksi sydänkeuhkokonetta on pyritty kehittämään fysiologisemmaksi. Miniperfuusiolaitteistoissa kiertävän veren kontakti pintamateriaalien ja ilman kanssa jää pienemmäksi ja veren laimenemista tapahtuu vähemmän. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää voidaanko miniperfuusiolla lievittää sydänkeuhkokoneen haittoja. Ensimmäisessä osatyössä selvitettiin miniperfuusion käyttökelpoisuutta ja vaikutusta verensiirtotarpeeseen ohitusleikkauspotilailla valikoimattomassa aineistossa. Toisessa ja kolmannessa osatyössä selvitettiin silmänpohjan mikroembolioiden ilmaantuvuutta miniperfuusion ja perinteisen sydänkeuhkokoneen käytön jälkeen ohitusleikkauspotilailla ja aorttaläppäleikkauspotilailla. Toisessa ja kolmannessa osatyössä selvitettiin lisäksi miniperfuusion vaikutuksia yleistyneen tulehdusvasteen voimakkuuteen, hyytymisjärjestelmään sekä endoteelin aktivaatioon perinteiseen sydänkeuhkokoneeseen verrattuna. Neljännessä osatyössä verrattiin kokeellisessa mallissa miniperfuusion ja perinteisen sydänkeuhkokoneen vaikutuksia suoliston limakalvon eheyteen. Miniperfuusio ilmeni yhtä käyttökelpoiseksi kuin perinteinen sydänkeuhkokone ohitusleikkauspotilaiden hoidossa. Ohitusleikkauspotilailla ilmeni vähemmän silmänpohjan mikroembolioita miniperfuusion jälkeen, mutta aorttaläppäleikkauspotilailla ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Miniperfuusion käyttöön liittyi vähemmän neutrofiilien aktivaatiota. Tekniikoiden välillä ei ilmennyt eroa hyytymisjärjestelmän eikä endoteelin aktivaatiota osoittavissa merkkiaineissa. Sydänkeuhkokoneen käyttö aiheutti saman tasoisen suoliston limakalvon vaurion miniperfuusiolla ja perinteisellä sydänkeuhkokoneella. Tutkimuksen perusteella miniperfuusiotekniikkaa voidaan käyttää turvallisesti ohitusleikkauspotilaiden hoidossa ja sen käyttö vähentää hemodiluutiota ja neutrofiilien aktivaatiota verrattuna perinteiseen sydänkeuhkokoneeseen. Miniperfuusiolla voidaan vähentää sydänkeuhkokoneen käytön aiheuttamaa silmänpohjan mikroembolisaatiota, joka saattaa viitata vähäisempään aivoverenkierron mikroembolisaatioon. Miniperfuusiotekniikoiden tulee edelleen kehittyä hyödyttämään enemmän myös aorttaläppäleikkauspotilaita. Löydökset koskien sydänkeuhkokoneen aiheuttamia suoliston limakalvovaurioita vahvistavat aiempaa olettamusta suoliston haavoittuvuudesta sydänleikkauksen jälkeen.

Abstract Coronary artery disease (CAD) is the leading cause of death in developed countries. In patients with complex CAD, coronary artery bypass grafting (CABG) remains the preferred treatment as it can provide long-lasting results. However, CABG carries a significant risk of excessive perioperative bleeding and other complications, which may deteriorate the prognosis. Transfusion of blood products is generally used to compensate blood loss. However, both bleeding and blood transfusions have been shown to be associated with an adverse outcome. This cohort study aimed to clarify the impact of perioperative bleeding and the use of different blood products in the development of perioperative complications in 2,764 patients undergoing isolated CABG. The universal definition of perioperative bleeding classification (UDPB) was employed to stratify the severity of bleeding. Additionally, the impact of storage time of transfused red blood cells (RBCs) on the outcome was investigated. Increased UDPB classes, particularly classes 3 and 4, were associated with significantly poorer immediate and late outcome. RBC transfusion in patients who underwent elective off-pump CABG was independently associated with increased troponin I release indicating myocardial injury. Prolonged storage duration of transfused RBCs did not affect immediate and late outcome of patients with moderate bleeding. The most remarkable risk factors for stroke after off-pump CABG were any degree of atherosclerosis of the ascending aorta as well as transfusion of platelets and/or solvent/detergent-treated plasma. The UDPB classification appears to be a promising research tool to stratify the severity of perioperative bleeding and to assess its prognostic impact after coronary surgery. Prevention of major bleeding that leads to blood transfusion may protect from myocardial injury and stroke and possibly result in better early and late outcomes. Patients with a diseased ascending aorta could be considered at high risk of stroke because of their risk of generalized atherosclerosis. In case of mildly diseased aorta, the “no-touch” aorta policy should be considered with the intention of preventing postoperative stroke. / Tiivistelmä Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa. Potilailla, joilla on vaikea monen suonen tai vasemman sepelvaltimon päärungon tauti, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on edelleen paras hoitovaihtoehto, koska sillä pystytään saavuttamaan pitkäkestoisia tuloksia. Kuitenkin ohitusleikkaukseen liittyy suuri riski leikkauksen aikaiselle tai jälkeiselle verenvuodolle ja muille haittatapahtumille, jotka osaltaan huonontavat potilaan ennustetta. Vuodon hoitona käytetään yleisesti verensiirtoa. Kuitenkin on osoitettu, että sekä verenvuoto että verituotteiden anto lisäävät riskiä komplikaatioille. Tämän kohorttitutkimuksen tavoitteena oli selvittää tarkemmin leikkauksen yhteydessä ilmenevän vuodon ja siihen liittyvän verensiirron vaikutuksia leikkauksen jälkeisten haittatapahtumien kehittymiseen 2764 ohitusleikatulla potilaalla. Universal Definition of Perioperative Bleeding (UDPB) -luokitusta käytettiin vuodon vaikeusasteen luokittelemiseen. Lisäksi tutkittiin siirrettyjen punasolujen varastointiajan vaikutusta potilaan ennusteeseen. Korkeammat UDPB-luokat, erityisesti luokat 3 ja 4, liittyivät merkittävästi huonompaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen. Potilailla, joille oli tehty kiireetön ohitusleikkaus ilman sydän-keuhkokoneen käyttöä, punasolujen anto oli itsenäinen riskitekijä suurentuneelle troponiini I -päästölle eli sydänlihasvauriolle. Pidentynyt punasolujen varastointiaika ei ollut yhteydessä lyhyen tai pitkän aikavälin ennusteeseen potilailla, jotka olivat vuotaneet kohtalaisesti. Merkittävimmät riskitekijät ilman sydän-keuhkokonetta tehdyn leikkauksen jälkeiselle aivoinfarktille olivat minkä tahansa asteinen nousevan aortan ateroskleroosi sekä verihiutaleiden ja/tai jääplasman anto. UDPB-luokitus vaikuttaa lupaavalta tutkimustyökalulta verenvuodon vaikeusasteen luokitteluun. Lisäksi sitä voidaan käyttää vuodon ennusteellisen vaikutuksen arvioimiseen ohitusleikkauksen jälkeen. Runsaan verenvuodon ja siihen liittyvän verensiirron ehkäiseminen saattaa suojata potilasta sydänlihasvauriolta ja aivoinfarktilta ja mahdollisesti johtaa parempaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen. Potilaita, joilla on nousevan aortan ateroskleroosi, voisi pitää suuressa aivoinfarktiriskissä yleisen ateroskleroosiriskin vuoksi. Potilailla, joilla on lieväkin nousevan aortan ateroskleroosi, tulisi harkita aortan jättämistä pihdittämättä aivoinfarktin ehkäisemiseksi.

Abstract Cardiovascular diseases are the leading cause of death worldwide, and coronary artery disease accounts for the majority of them. The treatment of choice for complex coronary artery disease is coronary artery bypass grafting. However, as surgery in general, cardiac surgery is associated with an increased risk of perioperative bleeding and utilization of blood products. The present study aimed to investigate the impact of preoperative anemia, perioperative bleeding and retained blood syndrome as well as blood transfusion on the outcomes after isolated coronary surgery. The severity of perioperative bleeding was assessed mainly using the E-CABG and UDPB stratification criteria. Our analyses showed that severe bleeding is associated with a significantly increased risk of stroke. Furthermore, severe bleeding increased the risk of several adverse events even in low-risk patients. Retained blood syndrome was observed to be a common complication after coronary surgery and was associated with an increased risk of postoperative complications. Preoperative anemia seems to have no significant impact on patient early and late survival. Instead, the frequent exposure to blood products may be the determinant of poorer survival observed among anemic patients. Perioperative blood loss and exposure to allogeneic blood has been shown to increase adverse events. Therefore, prevention of bleeding and measures to optimize patient blood management could improve patient outcomes after cardiac surgery. / Tiivistelmä Sydän ja verisuonitaudit ovat maailmanlaajuisesti yleisin kuoleman aiheuttaja, joista sepelvaltimotaudilla on suurin vaikutus. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on käypä hoito vakavassa sepelvaltimotaudissa. Kuten kirurgiassa yleisestikin, erityisesti sydänkirurgia on yhdistetty suurentuneeseen verenevuodon ja verituotteiden saannin riskiin. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää preoperatiivisen anemian, perioperatiivisen verenvuodon, verituotteiden annon, sekä leikkausalueelle jääneen veren itsenäisiä vaikutuksia potilaiden lopputulemiin sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen. Verituotteiden ja perioperatiivisen verenvuodon määrää arvioitiin pääsääntöisesti käyttäen E-CABG ja UDPB verenvuotoluokituksia. Tuloksenamme oli, että vakava verenvuoto lisää merkitsevästi aivoinfarktin riskiä. Lisäksi vakava perioperatiivinen verenvuoto on yhteydessä useisiin komplikaatioihin myös matalan leikkausriskin potilailla. Leikkausalueelle jääneen veren huomattiin olevan yleinen ongelma sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen, minkä lisäksi se lisäsi riskiä useille haitta-tapahtumille. Preoperatiivisella anemialla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta potilaiden lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteisiin. Sen sijaan, aneemisille potilaille annetut verensiirrot saattaisivat aiheuttaa näillä potilailla huomatun alentuneen elinajan ennusteen. Perioperatiivisen verenvuodon ja altistumisen verituotteille on osoitettu lisäävän haittatapahtumia. Siispä verenvuodon vähentäminen ja verituotteiden säästäminen voisi parantaa potilaiden ennustetta sydänkirurgiassa.