Abstract Coronary artery disease (CAD) is the leading cause of death in developed countries. In patients with complex CAD, coronary artery bypass grafting (CABG) remains the preferred treatment as it can provide long-lasting results. However, CABG carries a significant risk of excessive perioperative bleeding and other complications, which may deteriorate the prognosis. Transfusion of blood products is generally used to compensate blood loss. However, both bleeding and blood transfusions have been shown to be associated with an adverse outcome. This cohort study aimed to clarify the impact of perioperative bleeding and the use of different blood products in the development of perioperative complications in 2,764 patients undergoing isolated CABG. The universal definition of perioperative bleeding classification (UDPB) was employed to stratify the severity of bleeding. Additionally, the impact of storage time of transfused red blood cells (RBCs) on the outcome was investigated. Increased UDPB classes, particularly classes 3 and 4, were associated with significantly poorer immediate and late outcome. RBC transfusion in patients who underwent elective off-pump CABG was independently associated with increased troponin I release indicating myocardial injury. Prolonged storage duration of transfused RBCs did not affect immediate and late outcome of patients with moderate bleeding. The most remarkable risk factors for stroke after off-pump CABG were any degree of atherosclerosis of the ascending aorta as well as transfusion of platelets and/or solvent/detergent-treated plasma. The UDPB classification appears to be a promising research tool to stratify the severity of perioperative bleeding and to assess its prognostic impact after coronary surgery. Prevention of major bleeding that leads to blood transfusion may protect from myocardial injury and stroke and possibly result in better early and late outcomes. Patients with a diseased ascending aorta could be considered at high risk of stroke because of their risk of generalized atherosclerosis. In case of mildly diseased aorta, the “no-touch” aorta policy should be considered with the intention of preventing postoperative stroke. / Tiivistelmä Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy kehittyneissä maissa. Potilailla, joilla on vaikea monen suonen tai vasemman sepelvaltimon päärungon tauti, sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on edelleen paras hoitovaihtoehto, koska sillä pystytään saavuttamaan pitkäkestoisia tuloksia. Kuitenkin ohitusleikkaukseen liittyy suuri riski leikkauksen aikaiselle tai jälkeiselle verenvuodolle ja muille haittatapahtumille, jotka osaltaan huonontavat potilaan ennustetta. Vuodon hoitona käytetään yleisesti verensiirtoa. Kuitenkin on osoitettu, että sekä verenvuoto että verituotteiden anto lisäävät riskiä komplikaatioille. Tämän kohorttitutkimuksen tavoitteena oli selvittää tarkemmin leikkauksen yhteydessä ilmenevän vuodon ja siihen liittyvän verensiirron vaikutuksia leikkauksen jälkeisten haittatapahtumien kehittymiseen 2764 ohitusleikatulla potilaalla. Universal Definition of Perioperative Bleeding (UDPB) -luokitusta käytettiin vuodon vaikeusasteen luokittelemiseen. Lisäksi tutkittiin siirrettyjen punasolujen varastointiajan vaikutusta potilaan ennusteeseen. Korkeammat UDPB-luokat, erityisesti luokat 3 ja 4, liittyivät merkittävästi huonompaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen. Potilailla, joille oli tehty kiireetön ohitusleikkaus ilman sydän-keuhkokoneen käyttöä, punasolujen anto oli itsenäinen riskitekijä suurentuneelle troponiini I -päästölle eli sydänlihasvauriolle. Pidentynyt punasolujen varastointiaika ei ollut yhteydessä lyhyen tai pitkän aikavälin ennusteeseen potilailla, jotka olivat vuotaneet kohtalaisesti. Merkittävimmät riskitekijät ilman sydän-keuhkokonetta tehdyn leikkauksen jälkeiselle aivoinfarktille olivat minkä tahansa asteinen nousevan aortan ateroskleroosi sekä verihiutaleiden ja/tai jääplasman anto. UDPB-luokitus vaikuttaa lupaavalta tutkimustyökalulta verenvuodon vaikeusasteen luokitteluun. Lisäksi sitä voidaan käyttää vuodon ennusteellisen vaikutuksen arvioimiseen ohitusleikkauksen jälkeen. Runsaan verenvuodon ja siihen liittyvän verensiirron ehkäiseminen saattaa suojata potilasta sydänlihasvauriolta ja aivoinfarktilta ja mahdollisesti johtaa parempaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteeseen. Potilaita, joilla on nousevan aortan ateroskleroosi, voisi pitää suuressa aivoinfarktiriskissä yleisen ateroskleroosiriskin vuoksi. Potilailla, joilla on lieväkin nousevan aortan ateroskleroosi, tulisi harkita aortan jättämistä pihdittämättä aivoinfarktin ehkäisemiseksi.