Abstract In Finland, the costs of stroke are approximately 1.1 billion euros annually due to long disability and hospitalization episodes. Sleep apnea is a risk factor for stroke. The prevalence of sleep apnea among stroke patients is unknown because sleep recording is not usually performed on stroke patients. There are no previous studies investigating the association of thrombolysis on the prognosis of sleep apnea. The relation between sleep apnea and cardiovascular events is still unclear. In this prospective, observational study, I recruited voluntary, consecutive ischemic stroke patients over the age of 18 years who were or were not eligible for thrombolysis treatment. The investigators did not affect the treatment and patients were not randomized to thrombolysis. The final analysis included 204 patients; of these, 110 underwent thrombolysis therapy and 94 were treated without thrombolysis. Cardiorespiratory polygraphy was carried out with a portable three-channel device (ApneaLinkPlus™, Resmed, Sydney, Australia) at the ward within 48 hours after the onset of stroke symptoms. The cardiorespiratory polygraphy was repeated at home after a six-month follow-up. Both automatic scoring and manual scoring pointed out excellent agreement in arterial oxyhemoglobin decrease of > 4% (ODI4), lowest arterial oxyhemoglobin saturation (SaO2) or percentage of time spent below 90 percent saturation. The automated scoring underestimated the severity of sleep apnea, recognized poorly the type of event, and missed 18.6% of sleep apnea diagnoses. The total prevalence of sleep apnea in this study was 91.2% on admission to hospital. The stroke patients treated with thrombolysis had more, and more severe sleep apnea in the first sleep recording compared to those without thrombolysis therapy. After follow-up, the prevalence of sleep apnea still remained high, and sleep apnea was aggravated in two thirds of the stroke patients. The study patients without thrombolysis treatment had six-fold higher risk for incident sleep apnea after the follow-up. The stroke patients with thrombolysis therapy and visible stroke on CT had more nocturnal hypoxemia and higher obstructive apnea index than the patients without stroke lesion on follow-up CT 24 hours after thrombolysis treatment. The larger the ischemic stroke volume, the greater the time spent with saturation below 90%. / Tiivistelmä Aivoinfarkti on yleinen ja kansanterveydellisesti sekä taloudellisesti merkittävä sairaus, jonka aiheuttamat kustannukset Suomessa ovat noin 1.1 miljardia euroa pitkistä työkyvyttömyys- ja sairaalajaksoista johtuen. Uniapnea on aivoinfarktille altistava tekijä. Uniapnean esiintyvyys suomalaisilla aivoinfarktipotilailla ei ole arvioitavissa, koska aivoinfarktin sairastaneille ei yleensä tehdä unirekisteröintiä. Kannettavat yöpolygrafialaitteet saattaisivat olla vaihtoehto aivoinfarktipotilaiden uniapnean diagnosoinnille. Tutkittua tietoa liuotushoidon yhteydestä uniapnean ennusteeseen ei ole. Uniapnean sekä sydän- ja verisuonitapahtumien syy-yhteys on edelleen epäselvä. Rekrytoin prospektiiviseen tutkimukseeni vapaaehtoisia, peräkkäisiä yli 18-vuotiaita iskeemiseen aivoinfarktiin sairastuneita liuotushoidettuja ja liuotushoitoon soveltumattomia potilaita. Tutkimuksen lopullinen potilasmäärä oli 204, joista 110 sai liuotushoidon ja 94 hoidettiin ilman liuotusta. Kaikille potilaille tehtiin yöpolygrafia kannettavalla, kolmikanavaisella yöpolygrafialaitteella (Apnealink Plus, Resmed, Sydney, Australia) osastolla 48 tunnin kuluessa sairastumisesta. Yöpolygrafia toistettiin potilaan kotona kuuden kuukauden kuluttua. Sekä automaattitulos että manuaalisesti arvioitu unirekisteröintitulos olivat erittäin yhteneväisiä, kun arvion kohteena olivat happikyllästeisyyden neljän prosenttiyksikön suuruiset pudotukset tuntia kohti, matalin veren happikyllästeisyys tai alle 90 % happikyllästeisyyden osuus yöstä. Automaattianalyysi aliarvioi uniapnean vaikeuden, havaitsi huonosti hengityskatkosten tyypin eikä löytänyt 18,6 prosenttia uniapneadiagnooseista. Uniapnean esiintyvyys koko aineistossa oli sairaalaan tullessa 91,2 %. Liuotushoidetuilla potilailla todettiin ensimmäisessä rekisteröinnissä enemmän uniapneaa ja se oli vaikeampaa kuin ei-liuotushoidetuilla. Seurannassa uniapnean määrä pysyi edelleen korkeana ja uniapnea vaikeutui kahdella potilaalla kolmesta. Liuotushoitoon soveltumattomilla aivoinfarktipotilailla todettiin liuotushoidon saaneisiin verrattuna kuusinkertainen riski sairastua uniapneaan puolen vuoden aikana. Liuotushoidetuilla aivoinfarktipotilailla, joilla oli infarktimuutos kuvantamistutkimuksessa, oli yöllistä valtimoveren happikyllästeisyyden huononemista ja ylähengitysteiden ahtautumisesta johtuvia hengityskatkoksia enemmän kuin niillä potilailla, joilla ei todettu iskeemisiä muutoksia aivokuvantamisessa 24 tuntia liuotushoidon jälkeen. Mitä suurempi aivoinfarktin tilavuus, sitä suuremman osuuden yöstä veren happikyllästeisyys oli alle 90 %.