Abstract This doctoral thesis focuses on children’s participation in a Finnish reception centre. Using participatory action research (PAR) as the research methodology, the study engaged 12 unaccompanied asylum-seeking girls from Somalia, Angola and Democratic Republic of Congo to consider children’s participation during the asylum process, and to explore the ways in which the girls’ participation and wellbeing could be promoted. The research questions, which were formulated during the process in cooperation with the girls, were the following: How do the unaccompanied asylum-seeking girls view participation, its relevance and the possibilities for it during their asylum period? How does the liminality of their life situation promote or hinder their participation? How do the intersecting social categories affect their participation? Methodologically, the study focused on how PAR can be applied to promote children’s participation in institutional care in a culturally and gender-sensitive way. The conceptual framework consists mainly of critical pedagogy and intersectionality. Critical pedagogy made the foundations for the PAR, whereas intersectionality helped to comprehend the liminality of the girls’ life worlds. Both theoretical perspectives contributed to understanding and implementing the participatory paradigm. The findings show that the unaccompanied girls’ experiences of participation cannot be explained only through the girls’ vulnerability or their resilience, as they clearly belong to both categories and move within them. The participation, which was meaningful for the girls, reflected their fluid positions in relation to their gender, age and status as asylum seekers. Participation meant both the right to voice opinions and the possibility to choose silence, as well as the opportunity to include ‘ordinary things’ into their lives. / Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus keskittyy lasten osallisuuteen suomalaisessa vastaanottokeskuksessa. Yhteensä 12 yksin maahan tullutta turvapaikanhakijatyttöä Somaliasta, Angolasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta osallistui toimintatutkimuksen keinoin pohtimaan lasten osallisuutta turvapaikkaprosessin aikana, ja miettimään keinoja miten lasten osallisuutta ja hyvinvointia voisi edistää. Tutkimuskysymykset, jotka muotoiltiin prosessin edetessä yhdessä osallistujien kanssa olivat seuraavat: Miten yksin maahan tulleet turvapaikanhakijatytöt käsittävät osallisuuden merkityksen ja mahdollisuudet heidän turvapaikkaprosessinsa aikana? Miten elämäntilanteen liminaalisuus heikentää tai edistää heidän osallisuuttaan? Miten ristikkäiset sosiaaliset kategoriat vaikuttavat heidän osallisuuteensa? Tutkimus pureutuu myös siihen, miten osallistavaa toimintatutkimusta voidaan käyttää kodin ulkopuolella asuvien lasten osallisuuden tukemiseen kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisellä tavalla. Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys rakentuu pääosin kriittisen pedagogiikan ja intersektionaalisuuden teorioista. Toimintatutkimus pohjautuu kriittiselle pedagogiikalle, kun taas intersektionaalisuus auttaa ymmärtämään tutkimuksen tyttöjen elämäntilanteen liminaalisuuden. Molemmat teoreettiset näkökulmat auttoivat tulkitsemaan ja toteuttamaan osallistavaa paradigmaa. Tulokset osoittavat, että yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijatyttöjen osallisuuden kokemukset ovat moninaisia ja muuttuvia. Turvapaikanhakijastatuksen mukanaan tuoma haavoittuvaisuus ei riitä selittämään tyttöjen kokemuksia, kuten ei myöskään heidän elämänkokemuksensa mukanaan tuoma sinnikkyys ja vahvuus. Tutkimuksen tytöt olivat sekä haavoittuvaisia että vahvoja, ja heidän asemansa näissä kategorioissa oli joustava. Merkitykselliseen osallisuuteen vaikuttivat myös tyttöjen muuttuvat positiot, jotka liittyivät heidän sukupuoleensa, ikäänsä ja turvapaikanhakija-asemaansa. Osallisuus tarkoitti tytöille sekä oikeutta ilmaista mielipiteensä että vaieta, kuten myös arkisten asioiden sisällyttämistä jokapäiväiseen elämään.