Abstract The purpose of the study was to describe and analyze the process of developing community employment of psychically disabled people and its significance for the participants' quality of life. The following research tasks were addressed: 1) What is the process of developing community employment of psychically disabled people like? 2) What is the significance of community employment for the quality of life of psychically disabled people? The study was carried out as action research with recruited participants, and it was part of the Community Employment project of Keski-Pohjanmaa Association for Social Psychiatry in 1998-2000. A qualitative approach was used. The study was carried out in two stages. The purpose at stage I was to elicit information about the baseline situation before the implementation of community employment. Representatives (N=49) of the collaborators in the Community Employment project (N=23) were recruited to participate in an unstructured interview and psychically disabled workshop clients (N=14) to participate in a thematic interview. The data were analyzed with method of content analysis. The stage I results showed that community employment should be developed as a new type of occupational rehabilitation, and that work was a significant and important aspect of quality of life for psychically disabled workshop clients. At stage II, the aim was to obtain information about the implementation of community employment and its significance for psychically disabled workers. The following persons were recruited to participate: the coordinator of the Community Employment project was recruited to keep a diary during 30.3.1998-31.12.2000 and workers who had moved from workshop into community employment (N=4) to participate in repeated (2) unstructured interviews. The data were analyzed with content analysis, and the QRS NVivo computer software was used to analyze the contents of the diary. Based on the results, participation in community employment helped psychically disabled persons to have meaningful employment, to construct his/her self and everyday life by means of this employment, to become established as a member of the working community and to be able to cope with the tasks at work. Community employment involved factors that both promoted and impaired the persons' capacity to cope with their tasks. The most important conclusion was the empowering significance of employment for psychically disabled persons if the occupational rehabilitation services, such as workshops and community employment, are arranged with a focus on the client. The community employment model developed here did not suit all candidates willing to try it. It is therefore necessary to have a sufficiently large range of different occupational rehabilitation services available, from among which each client can choose one suitable for him/herself. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida psyykkisesti vajaakuntoisten avotyötoiminnan kehittämisprosessia ja merkitystä osallistujien elämänlaadulle. Tutkimustehtävänä oli vastata kysymyksiin 1) Millainen on psyykkisesti vajaakuntoisten avotyötoiminnan kehittämisprosessi? 2) Mikä on avotyötoimintaan osallistumisen merkitys psyykkisesti vajaakuntoisen elämänlaadulle? Osallistavana toimintatutkimuksena toteutettu tutkimus oli osa Keski-Pohjanmaan sosiaalispsykiatrisen yhdistyksen Avotyöprojektia vuosina 1998-2000. Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Tutkimus toteutettiin kaksivaiheisena. Vaiheessa I tavoitteena oli saada tietoa lähtötilanteesta ennen avotyötoiminnan toteutusta. Tällöin tutkimustehtäviksi määriteltiin: Millaisia näkemyksiä on Avotyöprojektin yhteistyötahojen edustajilla psyykkisesti vajaakuntoisten työkuntoutuspalvelujen järjestämisestä? Millainen on psyykkisesti vajaakuntoisen työsalin asiakkaan elämänlaatu? Tutkimukseen osallistettiin Avotyöprojektin yhteistyötahojen (N=23) edustajat (N=49) avoimella haastattelulla sekä psyykkisesti vajaakuntoiset työsalin asiakkaat (N=14) teemahaastattelulla. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla. Vaiheen I tuloksista todettiin, että avotyötoiminnan kehittäminen oli perusteltua yhtenä puuttuvana työkuntoutuspalvelumuotona, ja työ oli merkittävä ja keskeinen elämänlaadun osatekijä psyykkisesti vajaakuntoiselle työsalin asiakkaalle. Vaiheessa II tavoitteena oli saada tietoa avotyötoiminnan toteutuksesta sekä avotyötoimintaan osallistumisen merkityksestä psyykkisesti vajaakuntoiselle osallistujalle. Tutkimustehtäviksi määriteltiin: Millainen on avotyötoiminnan kehittämisprosessi yhden kehittämiseen osallistuneen näkökulmasta? Mikä on avotyötoimintaan osallistumisen merkitys psyykkisesti vajaakuntoiselle? Tutkimukseen osallistettiin Avotyöprojektin projektivastaava päiväkirjan kirjoittamisella 30.3.1998-31.12.2000 sekä työsalilta avotyötoimintaan siirtyneet avotyöntekijät (N=4) toistetuilla (2) avoimilla haastatteluilla. Aineistot analysoitiin sisällönanalyysilla, jossa päiväkirja-aineiston osalta käytettiin apuvälineenä QSR NVivo-tietokoneohjelmaa. Tulosten perusteella avotyötoimintamallin kehittämisessä oli keskeistä asiakkaan aktiivinen osallistuminen arviointi- ja valmennusjaksolle valintaan, yhteistoiminta arviointi- ja valmennusjakson toteutuksessa, avotyökyvyn selvittäminen arviointi- ja valmennusjakson ytimenä, avotyötoimintaan siirtyminen yhteistoiminnassa asiakkaan kanssa sekä avotyöntekijän ja työyhteisön tarpeenmukainen tukeminen. Tulosten perusteella avotyöhön osallistuminen merkitsi psyykkisesti vajaakuntoiselle osallistujalle mielekästä työtä, itsen ja arjen rakentumista työn avulla, työyhteisöön ankkuroitumista ja työssä jaksamista. Työ rakensi avotyöntekijää ja hänen arkeaan rytmittämällä arkea, lisäämällä työtehtävien hallintaa ja vastuun-kantoa sekä vahvistamalla itsetuntoa ja aikuisen roolia. Avotyöhön kuului työssä jaksamista edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Tutkimuksen tärkein johtopäätös on työn voimaannuttava merkitys psyykkisesti vajaakutoiselle, kun työkuntoutuspalvelut kuten työsali- ja avotyötoiminta toteutetaan kuntoutujalähtöisesti. Kehitetty avotyötoiminta ei soveltunut kaikille siihen hakeutuneille. Siksi tarvitaan riittävän kattava valikoima erilaisia työkuntoutuspalveluja, joista kuntoutujaa tuetaan valitsemaan itselleen sopivin.

Abstract This doctoral thesis focuses on children’s participation in a Finnish reception centre. Using participatory action research (PAR) as the research methodology, the study engaged 12 unaccompanied asylum-seeking girls from Somalia, Angola and Democratic Republic of Congo to consider children’s participation during the asylum process, and to explore the ways in which the girls’ participation and wellbeing could be promoted. The research questions, which were formulated during the process in cooperation with the girls, were the following: How do the unaccompanied asylum-seeking girls view participation, its relevance and the possibilities for it during their asylum period? How does the liminality of their life situation promote or hinder their participation? How do the intersecting social categories affect their participation? Methodologically, the study focused on how PAR can be applied to promote children’s participation in institutional care in a culturally and gender-sensitive way. The conceptual framework consists mainly of critical pedagogy and intersectionality. Critical pedagogy made the foundations for the PAR, whereas intersectionality helped to comprehend the liminality of the girls’ life worlds. Both theoretical perspectives contributed to understanding and implementing the participatory paradigm. The findings show that the unaccompanied girls’ experiences of participation cannot be explained only through the girls’ vulnerability or their resilience, as they clearly belong to both categories and move within them. The participation, which was meaningful for the girls, reflected their fluid positions in relation to their gender, age and status as asylum seekers. Participation meant both the right to voice opinions and the possibility to choose silence, as well as the opportunity to include ‘ordinary things’ into their lives. / Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus keskittyy lasten osallisuuteen suomalaisessa vastaanottokeskuksessa. Yhteensä 12 yksin maahan tullutta turvapaikanhakijatyttöä Somaliasta, Angolasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta osallistui toimintatutkimuksen keinoin pohtimaan lasten osallisuutta turvapaikkaprosessin aikana, ja miettimään keinoja miten lasten osallisuutta ja hyvinvointia voisi edistää. Tutkimuskysymykset, jotka muotoiltiin prosessin edetessä yhdessä osallistujien kanssa olivat seuraavat: Miten yksin maahan tulleet turvapaikanhakijatytöt käsittävät osallisuuden merkityksen ja mahdollisuudet heidän turvapaikkaprosessinsa aikana? Miten elämäntilanteen liminaalisuus heikentää tai edistää heidän osallisuuttaan? Miten ristikkäiset sosiaaliset kategoriat vaikuttavat heidän osallisuuteensa? Tutkimus pureutuu myös siihen, miten osallistavaa toimintatutkimusta voidaan käyttää kodin ulkopuolella asuvien lasten osallisuuden tukemiseen kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisellä tavalla. Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys rakentuu pääosin kriittisen pedagogiikan ja intersektionaalisuuden teorioista. Toimintatutkimus pohjautuu kriittiselle pedagogiikalle, kun taas intersektionaalisuus auttaa ymmärtämään tutkimuksen tyttöjen elämäntilanteen liminaalisuuden. Molemmat teoreettiset näkökulmat auttoivat tulkitsemaan ja toteuttamaan osallistavaa paradigmaa. Tulokset osoittavat, että yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijatyttöjen osallisuuden kokemukset ovat moninaisia ja muuttuvia. Turvapaikanhakijastatuksen mukanaan tuoma haavoittuvaisuus ei riitä selittämään tyttöjen kokemuksia, kuten ei myöskään heidän elämänkokemuksensa mukanaan tuoma sinnikkyys ja vahvuus. Tutkimuksen tytöt olivat sekä haavoittuvaisia että vahvoja, ja heidän asemansa näissä kategorioissa oli joustava. Merkitykselliseen osallisuuteen vaikuttivat myös tyttöjen muuttuvat positiot, jotka liittyivät heidän sukupuoleensa, ikäänsä ja turvapaikanhakija-asemaansa. Osallisuus tarkoitti tytöille sekä oikeutta ilmaista mielipiteensä että vaieta, kuten myös arkisten asioiden sisällyttämistä jokapäiväiseen elämään.