Abstract This study examined student welfare teams in elementary, middle and junior high schools where a staff of group members tried to build a shared understanding of clients' problems and the solutions through conversation. The goal of the study was to identify what kind of socio-cognitive processes the welfare teams used and in which situations during the social interaction these processes occured in order to achieve the shared understanding. The goal of the first research question was to explore student welfare teams' shared understanding of their clients' problems and what kind solutions were constructed with the help of these socio-cognitive processes. The second study question focused on student welfare teams' decision making methods. The goal was to investigate how the teams chose certain solutions for the client. The third part of the research was to investigate how the team members as individuals use argumentation and actions to build the solution for the client. The study was qualitative in nature and was conducted by a case study influenced by research tradition of social constructionism and also tradition of fenomenology. The research data consisted of student welfare team meeting in elementary, middle and junior high schools. The data was collected in two schools during 2009–2010 and consisted of 28 student welfare team meetings, 16 hours in total. In the study there were 39 participants. The analysis was done by using content analysis. The results showed that the student welfare teams built the shared understanding of the task and the solutions through construction of knowledge and constructive conflicts. These socio-cognitive processes occured when the teams built the shared understanding of client's problems, solutions or both. According the results of this study the shared understanding that had been built of client's problem in the beginning of the meeting improved the construction of shared understanding of the solution. The constructive conflicts enabled the creation of a more qualified result provided all the team members co-operated when constructive conflict appeared. The research revealed that the majority of decision making processes in student welfare teams were based on expertise of client's problem area and the existing rules and regulations. The procedures for the client were built in a way which often required argumentation of the listeners. Arguments included team member's expertise on similar situations and the problems and effects of the presented procedure. The results of this study enable deeper understanding of student welfare teams in schools; how shared understanding of client's problems and the procedures suitable for the situation are built in student welfare teams by social interaction. The research opens a new perspective to be considered in the development of multidisciplinary groups. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tutkimusaiheena on jaetun ymmärryksen rakentuminen moniammatillisten oppilashuoltoryhmien kokouksissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisten sosiokognitiivisten prosessien avulla oppilashuoltoryhmä rakentaa jaettua ymmärrystä käsiteltävästä tehtävästä ja asiakkaalle sopivista ratkaisumalleista. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin saada selville, missä tilanteissa sosiokognitiiviset prosessit esiintyvät moniammatillisen oppilashuoltoryhmän vuorovaikutuksessa sekä millainen jaettu ymmärrys asiakkaan ongelmista ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista muodostuu sosiokognitiivisten prosessien avulla. Toinen keskeinen tutkimusongelma liittyi pienryhmän päätöksentekoprosessiin. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, miten moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet tekevät päätöksen asiakkaalle suunnattavista ratkaisumalleista Lisäksi tutkimuksen kolmannen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin saada selville, miten moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet rakentavat asiakkaalle suunnattavia ratkaisumalleja yksilötasolla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, joka nojautui ontologiselta lähestymistavaltaan sosiaalisen konstruktionismin tutkimuksen traditioon. Lisäksi se oli yhteneväinen joiltakin osin fenomenologisen tutkimustradition kanssa. Tutkimuksen aineisto muodostui sekä yläkoulun että alakoulun oppilashuoltoryhmän kokouksista sekä hojks-arviointikokouksista. Lukuvuoden 2009–2010 välisenä aikana kokouksia videoitiin 28, yhteensä 16 tuntia. Tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 39 henkilöä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet rakensivat jaettua ymmärrystä tehtävästä ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista tiedon konstruoinnin ja konstruktiivisten konfliktien avulla. Sosiokognitiivisia prosesseja hyödynnettiin joko asiakkaan ongelmien, ratkaisumallien tai ongelmien ja ratkaisumallien rakentamisessa. Tutkimuksessa havaittiin, että jaetun ymmärryksen muodostuminen asiakkaan ongelmasta keskustelun alussa selkeytti tehtävän tavoitetta, jolloin mahdollisuus onnistua tehtävän suorittamisessa parani. Konstruktiivisten konfliktien avulla oppilashuoltoryhmillä oli mahdollisuus saavuttaa uusia ja parempia tulkintoja asiakkaasta ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista. Ilmiön toteutuminen edellytti kuitenkin ryhmän jäsenten osallistumista esille tuodun epäkohdan muokkaamiseen yhdessä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että moniammatillisten oppilashuoltoryhmien päätöksenteko perustui useimmiten asiakkaan ongelma-alueen asiantuntijuuteen ja olemassa oleviin sääntöihin ja määräyksiin. Asiakkaalle suunnattavat ratkaisumallit rakennettiin tavalla, joka edellytti usein kuulijoiden argumentointia. Ratkaisumalleihin liitetyissä perusteluissa oppilashuoltoryhmän jäsenet toivat esille asiantuntemuksensa, joka sisälsi tietoa vastaavanlaisissa tilanteissa käytetyissä ratkaisumalleista, niiden ongelmista ja vaikuttavuudesta. Tämän tutkimuksen tulokset nähdään syvemmän ymmärryksen mahdollistajana moniammatillisista oppilashuoltoryhmistä peruskouluissa. Tutkimustulokset ovat lisänneet ymmärrystä siitä, kuinka moniammatillisissa oppilashuoltoryhmissä rakennetaan jaettua ymmärrystä asiakkaan ongelmista ja tilanteisiin sopivista ratkaisumalleista vuorovaikutuksen avulla. Tutkimus tuo esille myös uusia moniammatillisten verkostojen kehittämistyössä huomioon otettavia näkökulmia.

Abstract The study describes and analyses the practices of interprofessional family work in the rehabilitation of severely handicapped children in the special needs groups of a day care centre from the viewpoint of parents and medical and educational professionals before and after a development project. At the baseline, the phenomenon under study was also described and analyzed as activity of the responsible unit of rehabilitation. The obstacles in the development of interprofessional family work and the factors that contributed to the development of interprofessional practices are also described. Based on these, a process of developing interprofessional family work is described. The study was part of the education and development project on interprofessional family work arranged co-operatively by the Department of Public Health Science and General Practice, University of Oulu, and Oulu Deaconess Institute in 2000–2002. The theoretical frame of reference consists of the ecocultural theory, according to which the life of a child is considered an inseparable part of the family's life. The family is conceived of a unit that actively influences its own life. Work with families is carried out as interprofessional family work. The study was implemented as action research, which included three interventions: education in interprofessional family work, discussion groups and Growing: Birht to Three, which consisted of education in the use of a rehabilitation and education model for children aged 0–3 years. The interventions made up an integrated whole. The participants in action research consisted of a interprofessional team working on the rehabilitation of severely handicapped children in the special needs group of a day care centre, which included specialists of early special education, physiotherapists and speech therapists. The research data were collected by thematic interviews at the beginning and at the end of the process by interviewing parents and professionals. The data were analysed with methods of content analysis using the QSR Nvivo computer software. At the beginning of the action research project the parents' role included both activities and passive presence and compliance with instructions. Professionals' activities were accordant with the expert- child- and family-oriented operating models. The major obstacles of interprofessional family work were a lack of knowledge, intolerance, which was manifested as a lack of equality and discussion, an expert orientation and fragmentation of activities. After the development project, according to the parents, interprofessional family work provided emotional and cognitive support. According to the professionals, interprofessionality was manifested as partnerships and promotion of empowerment. The development of operation was influenced by a positive attitude, which fostered a favourable atmosphere and acceptance of change, and a conversational culture, which was manifested as communication skills and awareness of matters. The findings of the study can be utilised in the development interprofessional co-operation and family work in professional basic education and further and in-service education. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan moniammatillisen perhetyön ilmenemistä vaikeavammaisten lasten kuntoutuksessa päiväkodin erityisryhmässä. Näkökulman antavat vanhemmat ja lääkinnällisen sekä kasvatuksellisen kuntoutuksen ammattihenkilöt ennen kehittämistoimintaa ja sen jälkeen. Alkuvaiheessa tutkittavaa ilmiötä kuvataan ja analysoidaan myös kuntoutuksen vastuuyksikössä ilmenevänä toimintana. Lisäksi kuvataan ja analysoidaan moniammatillisen perhetyön kehittämisen esteitä sekä toiminnan kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä. Näiden kautta kuvataan moniammatillisen perhetyön kehittämisprosessi. Tutkimus on osa Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksen ja Oulun Diakonissalaitoksen yhteistyönä järjestämää moniammatillisen perhetyön koulutus- ja kehittämisprojektia, joka toteutettiin vuosina 2000–2002. Teoreettisena viitekehyksenä on ekokulttuurinen teoria, jonka mukaan lapsen elämää tarkastellaan kiinteänä osana perheen elämää. Perhe nähdään aktiivisena omaan elämäänsä vaikuttavana yksikkönä. Toiminta perheiden kanssa toteutuu moniammatillisena perhetyönä. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, johon kuului kolme interventiota: moniammatillinen perhetyö -koulutus ja keskustelupiirit sekä Pikku-Portaat - Kasvamaan: syntymästä kolmivuotiaaksi kuntoutus- ja kasvatusmallin käytön koulutus. Interventiot muodostivat yhdessä kokonaisuuden. Toimintatutkimukseen osallistui vaikeavammaisten lasten kuntoutuksessa päiväkodin erityisryhmässä mukana oleva moniammatillinen tiimi, johon kuului varhaiserityiskasvatuksen asiantuntijoita sekä fysio- ja puheterapeutteja. Tutkimusaineistot kerättiin vanhempien ja ammattihenkilöiden teemahaastatteluilla prosessin alussa ja lopussa. Aineistot analysoitiin sisällön analyysilla käyttäen QSR Nvivo -tietokoneohjelmaa. Toimintatutkimuksen alussa vanhempien rooliin kuului sekä aktiivista toimintaa että passiivista ohjeiden noudattamista ja mukana kulkemista. Ammattihenkilöt toimivat asiantuntija-, lapsi- ja perhekeskeisen toimintamallin mukaisesti. Moniammatillisen perhetyön esteenä olivat tiedon puute, suvaitsemattomuus, joka ilmeni tasa-arvon ja keskustelun puutteena, asiantuntijakeskeisyys sekä toiminnan pirstaleisuus. Kehittämistyön jälkeen moniammatillinen perhetyö näkyi vanhempien mukaan emotionaalisena ja tiedollisena tukena. Ammattihenkilöiden mukaan toiminta ilmeni kumppanuutena ja voimaantumisen tukemisena. Toiminnan kehittymiseen vaikuttivat positiivinen asennoituminen, joka ilmeni myönteisenä ilmapiirinä ja muutosmyönteisyytenä, ja keskusteleva kulttuuri, joka ilmeni keskustelutaitona ja tietoisuutena asioista. Tutkimuksessa on tuotettu tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä moniammatillista yhteistyötä ja perhetyötä ammatillisessa peruskoulutuksessa sekä jatko- ja täydennyskoulutuksessa.