Abstract This study examined student welfare teams in elementary, middle and junior high schools where a staff of group members tried to build a shared understanding of clients' problems and the solutions through conversation. The goal of the study was to identify what kind of socio-cognitive processes the welfare teams used and in which situations during the social interaction these processes occured in order to achieve the shared understanding. The goal of the first research question was to explore student welfare teams' shared understanding of their clients' problems and what kind solutions were constructed with the help of these socio-cognitive processes. The second study question focused on student welfare teams' decision making methods. The goal was to investigate how the teams chose certain solutions for the client. The third part of the research was to investigate how the team members as individuals use argumentation and actions to build the solution for the client. The study was qualitative in nature and was conducted by a case study influenced by research tradition of social constructionism and also tradition of fenomenology. The research data consisted of student welfare team meeting in elementary, middle and junior high schools. The data was collected in two schools during 2009–2010 and consisted of 28 student welfare team meetings, 16 hours in total. In the study there were 39 participants. The analysis was done by using content analysis. The results showed that the student welfare teams built the shared understanding of the task and the solutions through construction of knowledge and constructive conflicts. These socio-cognitive processes occured when the teams built the shared understanding of client's problems, solutions or both. According the results of this study the shared understanding that had been built of client's problem in the beginning of the meeting improved the construction of shared understanding of the solution. The constructive conflicts enabled the creation of a more qualified result provided all the team members co-operated when constructive conflict appeared. The research revealed that the majority of decision making processes in student welfare teams were based on expertise of client's problem area and the existing rules and regulations. The procedures for the client were built in a way which often required argumentation of the listeners. Arguments included team member's expertise on similar situations and the problems and effects of the presented procedure. The results of this study enable deeper understanding of student welfare teams in schools; how shared understanding of client's problems and the procedures suitable for the situation are built in student welfare teams by social interaction. The research opens a new perspective to be considered in the development of multidisciplinary groups. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tutkimusaiheena on jaetun ymmärryksen rakentuminen moniammatillisten oppilashuoltoryhmien kokouksissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisten sosiokognitiivisten prosessien avulla oppilashuoltoryhmä rakentaa jaettua ymmärrystä käsiteltävästä tehtävästä ja asiakkaalle sopivista ratkaisumalleista. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin saada selville, missä tilanteissa sosiokognitiiviset prosessit esiintyvät moniammatillisen oppilashuoltoryhmän vuorovaikutuksessa sekä millainen jaettu ymmärrys asiakkaan ongelmista ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista muodostuu sosiokognitiivisten prosessien avulla. Toinen keskeinen tutkimusongelma liittyi pienryhmän päätöksentekoprosessiin. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, miten moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet tekevät päätöksen asiakkaalle suunnattavista ratkaisumalleista Lisäksi tutkimuksen kolmannen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin saada selville, miten moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet rakentavat asiakkaalle suunnattavia ratkaisumalleja yksilötasolla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, joka nojautui ontologiselta lähestymistavaltaan sosiaalisen konstruktionismin tutkimuksen traditioon. Lisäksi se oli yhteneväinen joiltakin osin fenomenologisen tutkimustradition kanssa. Tutkimuksen aineisto muodostui sekä yläkoulun että alakoulun oppilashuoltoryhmän kokouksista sekä hojks-arviointikokouksista. Lukuvuoden 2009–2010 välisenä aikana kokouksia videoitiin 28, yhteensä 16 tuntia. Tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 39 henkilöä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet rakensivat jaettua ymmärrystä tehtävästä ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista tiedon konstruoinnin ja konstruktiivisten konfliktien avulla. Sosiokognitiivisia prosesseja hyödynnettiin joko asiakkaan ongelmien, ratkaisumallien tai ongelmien ja ratkaisumallien rakentamisessa. Tutkimuksessa havaittiin, että jaetun ymmärryksen muodostuminen asiakkaan ongelmasta keskustelun alussa selkeytti tehtävän tavoitetta, jolloin mahdollisuus onnistua tehtävän suorittamisessa parani. Konstruktiivisten konfliktien avulla oppilashuoltoryhmillä oli mahdollisuus saavuttaa uusia ja parempia tulkintoja asiakkaasta ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista. Ilmiön toteutuminen edellytti kuitenkin ryhmän jäsenten osallistumista esille tuodun epäkohdan muokkaamiseen yhdessä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että moniammatillisten oppilashuoltoryhmien päätöksenteko perustui useimmiten asiakkaan ongelma-alueen asiantuntijuuteen ja olemassa oleviin sääntöihin ja määräyksiin. Asiakkaalle suunnattavat ratkaisumallit rakennettiin tavalla, joka edellytti usein kuulijoiden argumentointia. Ratkaisumalleihin liitetyissä perusteluissa oppilashuoltoryhmän jäsenet toivat esille asiantuntemuksensa, joka sisälsi tietoa vastaavanlaisissa tilanteissa käytetyissä ratkaisumalleista, niiden ongelmista ja vaikuttavuudesta. Tämän tutkimuksen tulokset nähdään syvemmän ymmärryksen mahdollistajana moniammatillisista oppilashuoltoryhmistä peruskouluissa. Tutkimustulokset ovat lisänneet ymmärrystä siitä, kuinka moniammatillisissa oppilashuoltoryhmissä rakennetaan jaettua ymmärrystä asiakkaan ongelmista ja tilanteisiin sopivista ratkaisumalleista vuorovaikutuksen avulla. Tutkimus tuo esille myös uusia moniammatillisten verkostojen kehittämistyössä huomioon otettavia näkökulmia.

Abstract This cross-sectional study analyzes the differences between the students at different stages of medical education by examining their general study orientation, their views on characteristics of a good physician and their ways of perceiving patient work. The research cohort (N= 424) was collected from the first-, third- and sixth-year medical students of the Faculties of Medicine in the Universities of Oulu and Turku in autumn 2005. The study consisted of three parts; 1) The Inventory of General Study Orientations, which was used to investigate the students’ general study orientation, 2) the students were asked to name five characteristics of a good physician and 3) they were asked to resolve a short written patient case. General study orientations were analyzed by confirmatory factor analysis. Characteristics of a good physician and the patient case assignment were analyzed by inductive content analysis. This study is part of longitudinal follow-up study on medical education Learning Medical Expertise (LeMex). The obtained findings showed differences in students’ general study orientation, in their dedication to studies as well as in their practical orientation between the different student groups. Dedication to studies decreased and the practical orientation increased as the students proceeded in their studies. Students at different stages of their studies differed on how they estimated the most important characteristics of a good physician, particularly those on patient care, medical know-how and professional ethics. The further the studies had advanced, characteristics on patient care issues became more and more important. As for complying with professional ethics, the result was the opposite. Complying with professional ethics was emphasized as the most important characteristic of a good physician in the beginning of the medical education but its importance decreased in the course of the studies. Medical know-how, as the most important characteristic, was stressed among the third year students. The results showed differences between the student groups in ways they perceived patient work, especially in how they imagined the functions and thoughts of a doctor during on-call appointments. As the studies advanced and the clinical know-how improved and was emphasized, the medical students' holistic view of a human being became narrower. At the same time, non-professional attitude towards the patient increased. Students’ deep-orientation to studying together with desire to develop and specialize predicts development to expertise. The results of this study can be utilized in developing the quality of medical education and teaching. / Tiivistelmä Tässä poikkileikkaustutkimuksessa tutkin sitä, miten eri vuosikurssien lääketieteen opiskelijat eroavat toisistaan. Tarkastelen opiskelijoiden opiskelun yleisorientaatioita, käsityksiä hyvän lääkärin ominaisuuksista ja sitä, miten he hahmottavat potilastyötä. Tutkimusaineisto (n = 424) kerättiin Oulun ja Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäisen, kolmannen ja kuudennen vuosikurssin opiskelijoilta syksyllä 2005. Tutkimus koostui kolmesta osa-alueesta: 1) IGSO-mittarista (The Inventory of General Study Orientations), jolla tutkittiin opiskelun yleisorientaatiota, 2) hyvän lääkärin ominaisuuksien nimeämisestä ja 3) lyhyen kirjallisen potilastapauksen ratkaisemisesta. Opiskelun yleisorientaatiot analysoitiin konfirmatorisella faktorianalyysillä, hyvän lääkärin ominaisuudet ja potilastapaus analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimus on osa lääketieteen koulutuksen pitkän aikavälin seurantatutkimusta LeMEx (Learning Medical Expertise). Tutkimustulokset osoittivat, että tutkittujen vuosikurssien välillä on eroja opiskeluun omistautuneisuudessa ja käytännön orientaatiossa. Omistautuneisuus opintoihin vähenee ja käytäntöön orientoituminen lisääntyy mitä pidemmällä opiskelijat ovat opinnoissaan. Lääkärin tärkeimpinä pidetyissä ominaisuuksissa vuosikurssien välillä eroja on potilaan hoitamisessa, työn perustana olevassa tiedonhallinnassa ja ammattietiikan noudattamisessa. Potilaan hoitamiseen liittyviä ominaisuuksia pidettiin sitä tärkeämpänä, mitä pidemmälle opinnot etenevät. Ammattietiikan noudattamisen osalta tulos on päinvastainen. Se korostuu hyvän lääkärin tärkeimpänä pidettynä ominaisuutena koulutuksen alussa, mutta vähenee opintojen edetessä. Hyvän lääkärin tärkeimpänä ominaisuutena työn perustana oleva tiedonhallinta korostuu kolmannella vuosikurssilla. Potilastyön hahmottumisessa vuosikurssien välillä eroja ilmenee lääkärin toiminnassa ja ajatuksissa päivystysvastaanotolla. Opintojen edetessä ja kliinisen osaamisen kehittyessä ja korostuessa kokonaisvaltainen ihmiskuva kaventuu ja potilaaseen kohdistuva epäammatillinen suhtautuminen lisääntyy. Opiskelijoiden syväorientoituminen opiskeluun, halu kehittyä ja erikoistua enteilee asiantuntijuuteen kehittymistä. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää lääketieteen koulutuksen laadun ja opetuksen kehittämiseen.

Diss. Helsingin yliopisto, 2006. / Myös verkkojulkaisuna.

Abstract This doctoral thesis discusses the creation of professional identity of education developers working in the crossroads of administration and school development work. The subjects of the study work as class or subject teachers, and as education developers in Support Services at the Department of Education. The study also examines the impacts of a peer mentoring group based on narrative and action based methods on the creation of professional identity. The theoretical and methodological basis of this study is narrative. The goal, challenge and learning narratives identified were then analysed using content analysis. The creation of developer identity is seen as a series of reflecting and processing events that challenge one’s identity. Professional identity is examined as being created through a narrative, and the research data has been created through narration. Challenges emerge at the crossroads of administration and school – in the arena of interaction. Managing these challenges is described as evolution in knowledge, skills and operating methods as well as beliefs, attitudes and feelings. The learning stories created in the reflection process describe change, which is required for managing challenging situations. The goal narratives emphasise expertise, the power to influence and being a peer. The education developers describe themselves as walking alongside teachers, as peers. Three developer identities were recognised in the education developers’ narratives: the critical developer, the flexible developer and the self-developer. The critical developer is motivated by being competent in an expert position. The flexible developer feels that being a teacher is an integral part of the identity of an education developer. The work is about expressing oneself. The self-developer’s identity includes the aspect of enhancing one’s own expertise. She or he has an optimistic attitude towards the changes of the job. Using the peer mentoring group to support the development of professional identity required trust amongst the group members to enable them to share critical events that challenge one’s identity in the group. This study is an important and topical address to the dialogue on the ways to support the professional growth and career development of teachers as well as the development of continuous education. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tarkastellaan opetustoimen kehittäjäopettajan identiteetin rakentumista opetustoimen hallinnon ja koulujen kehittämistyön tukemisen välimaastossa. Tutkimuksen kehittäjäopettajat toimivat kouluillaan luokan- tai aineenopettajina ja koko opetustoimessa kehittäjäopettajina. Tutkimuksessa selvitetään myös, mikä merkitys kerrontaan ja toiminnallisiin menetelmiin perustuvalla vertaismentorointiryhmällä on identiteetin rakentumisessa. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena lähtökohtana on kerronta. Luennassa tunnistettua tavoite-, haaste- ja oppimiskerrontaa on analysoitu sisällöllisesti. Kehittäjäidentiteetin rakentumisessa on tärkeällä sijalla identiteettiä haastavien tapahtumien reflektointi. Ammatillinen identiteetti nähdään kerronnan kautta rakentuvana, ja tutkimusaineisto on syntynyt kerronnassa. Haasteita syntyy hallinnon ja koulun välimaastossa, vuorovaikutusareenalla. Haasteista selviäminen kerrotaan muutoksena tiedoissa, taidoissa ja toimintatavoissa sekä uskomuksissa, asenteissa ja tunteissa. Reflektoinnissa syntyvät oppimiskertomukset kuvaavat muutosta, jota haastavista tilanteista selviäminen edellyttää. Tavoitekerronnassa korostuvat asiantuntijuus, vaikuttaminen ja vertaisuus. Kehittäjäopettajat kuvaavat itseään opettajan rinnalla kulkijoina ja vertaisina. Kerronnasta tunnistetaan kolme kehittäjäidentiteettiä: kriittinen, joustava ja itsensä kehittäjä. Joustavalle kehittäjälle opettajuus on kiinteä osa kehittäjäopettajan identiteettiä ja kehittäjän työ itsensä toteuttamista. Kriittistä kehittäjää motivoi päteminen asiantuntijatehtävissä. Itsensä kehittäjän identiteettiin liittyy oman asiantuntijuuden vahvistaminen, optimistinen suhtautuminen muutoksiin ja oman urapolun suunnittelu. Vertaismentorointiryhmän toimiminen ammatillisen identiteetin rakentumisen tukena edellyttää luottamuksen syntymistä, jotta kriittisiä, identiteettiä haastavia tapahtumia pystytään jakamaan ryhmässä. Tutkimus on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro keskusteltaessa opettajien ammatillisen kasvun ja urakehityksen tukemisen keinoista sekä täydennyskoulutuksen kehittämisestä.

Abstract The purpose of this research was to collect information on the meaning of thesis-related peer situations for expertise development of students, and to develop the pedagogical foundations of the thesis process. The holistic concept of man and the integrated didactic pedagogic perspective provided the approach to study peer action. The objective was to describe, interpret and understand students’ experiences of thesis-related peer situations from the perspective of expertise development. In addition, the objective was to understand the meaning of peer situations to students’ learning by analysing their study orientations. The research data was provided by 96 students (N=116) in the School of Health and Sports at Kajaani University of Applied Sciences. The data on study orientations were collected using questionnaires (the response percentage 83) and the data on peer situations in the form of essays. The data on study orientations were processed through explorative factor and cluster analysis. The essay-based data were processed first through inductive-deductive content analysis. Then the themes were presented as meanings and finally, networks of meanings describing expertise development, i.e. competences. The orientation to learning was described through ten study orientation factors. Central outcomes of this research were the heterogeneity of the students’ study orientation and the differences between young and adult students. Five clusters describing the students were formulated: adaptive learner; social, deep-oriented learner; self-confident high-flyer; uncommitted yet hard working student, and conscientious burning-out student. Learning in peer situations showed that the students developed their expertise through internal understanding and awareness. First the students created a personal meaning relationship to the peer situation and to themselves, after which they experienced participation in the peer situations. The results also showed that expertise development emerged as competences of collective dialogue and trust, development of self-regulation learning processes and documentation supporting superficial learning. The students emphasized particularly the confidentiality of peer relations, the significance of empathic listening in peer situations. The students’ deep-oriented learning was supported by successful peer situations. The superficial learner enhanced his superficial learning in the end of peer situations focusing. A peer situation, at its best, evolved into a learning environment, where students felt that through a trust relation they were able to relate to the expertise that working life. This research shows that special attention must be paid to related to the pedagogical development of the thesis process: 1) Reflective development of students’ internal understanding and awareness, 2) Awareness of the complex of goals, learning and peer situations, 3) Significance of collectivity and dialogue, 4) Deep-orientation of students’ learning, and 5) Support for optimism development. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa opinnäytetyöprosessiin liittyvien vertaistilanteiden merkityksestä opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymiselle ja kehittää opinnäytetyöprosessia ammattikorkeakoulun pedagogiikan suuntaisesti. Vertaistoimintaa lähestyttiin holistisen ihmiskäsityksen sekä pedagogisen ja didaktisen suhteen integroidusta näkökulmasta. Tavoitteina oli kuvata, tulkita ja ymmärtää opiskelijoiden kokemuksia opinnäytetyöhön liittyvistä vertaistilanteista asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli ymmärtää vertaistilanteiden merkityksiä oppimisen osalta selvittämällä opiskelijan opiskeluorientaatiot. Tutkimusaineiston tuottivat Kajaanin ammattikorkeakoulun terveys- ja liikunta-alan 96 (N=116) opiskelijaa. Aineisto kerättiin opiskeluorientaatioiden osalta kyselylomakkeella (vastausprosentti 83) ja vertaistilanteiden osalta kirjoitelmien avulla. Opiskeluorientaatioita koskeva aineisto käsiteltiin eksploratiivisen faktori- ja klusterianalyysin avulla. Kirjoitelmilla tuotetun aineiston käsittely aloitettiin induktiivis-deduktiivisella sisällönanalyysillä. Saaduista teemoista muodostettiin merkityskokonaisuudet ja lopuksi asiantuntijuuden kehittymistä kuvaavat merkitysverkostot, kompetenssit. Oppimisen suuntautumista kuvasi kymmenen opiskeluorientaatiofaktoria. Keskeisenä tuloksena voidaan pitää opiskelijoiden opiskeluorientoitumisen heterogeenisuutta ja sen jakautumista nuorten ja aikuiskoulutuksessa opiskelevien kesken. Opiskelijoita kuvaavia klustereita muodostui viisi: sopeutettava oppija, sosiaalinen syväoppija, itseensä luottava menestyjä, omistautumaton pänttääjä ja tunnollinen pinkouupuja. Vertaistilanteissa opiskelija saavutti asiantuntijuuttaan kehittymällä oman sisäisen ymmärryksen ja tietoisuuden avulla. Opiskelija loi ensin henkilökohtaisen merkityssuhteen vertaistilanteeseen ja itseensä, minkä jälkeen hän koki vertaistilanteeseen osallisuuden. Asiantuntijuuden kehittyminen ilmeni myös yhteisöllisen dialogi- ja luottamusosaamisen, oppimisen itsesäätelyprosessien kehittymisosaamisen ja pintaoppimista tukevan dokumenttiosaamisen kompetensseina. Opiskelijat korostivat erityisesti vertaissuhteen luottamuksellisuutta ja vertaistilanteiden vuorokuuntelukohtaamisen tärkeyttä. Onnistuneet vertaistilanteet tukivat opiskelijan syväsuuntautuvaa ja yhteisöllistä oppimista. Pintaoppimiseen suuntautuneella opiskelijalla pintaoppiminen vahvistui vertaistilanteiden edetessä. Vertaistilanne kehittyi parhaimmillaan yhteisöllisyyttä tukevaksi oppimisympäristöksi, jossa opiskelijat kokivat saavansa kosketuspintaa työelämässä tarvittavaan asiantuntijuuteen. Tutkimus nosti esille tarpeen kiinnittää opinnäytetyön pedagogisessa kehittämisessä huomiota: 1) opiskelijan sisäisen ymmärryksen ja tietoisuuden reflektoivaan kehittymiseen, 2) tavoitteiden, oppimisen ja vertaistilanteen kokonaisuuden tiedostamiseen, 3) yhteisöllisyyden ja dialogisuuden merkitykseen, 4) oppimisen syväsuuntaamiseen ja 5) optimismin kehittymisen tukemiseen.

Abstract The construction of human-controlled watercourses to meet the need for hydroelectric power has substantially changed freshwater ecosystems, as well as the cultural dynamics of local communities along the Kemi River. At the moment there are 21 hydropower plants in the Kemi River basin, and further building is still topical. The construction of hydropower plants gave benefits but it also caused damages to the people living along the Kemi River. It was a deathblow to salmon migration. The alteration of the river has radically changed the water environment, the landscape and the usage of the river environment. The processed conflicts and paid compensations are always connected to economic losses, but the river has also many other aspects and meanings from the viewpoint of a riverman. The planning and building of hydroelectric plants took place at the same time with other significant events in northern Finland. The rise of the forestry industry, the Second World War, post-war reconstruction and structural changes in society framed the electrification of northern rivers. The transformation from an agrarian society to a service and information society happened unusually fast in Finland. It involved every aspect of local people’s lives, as the physical environment, local culture, social relations, means of income and the surrounding society changed in a short period of time. In my research I examine the changes caused by the electrification of the Kemi River in their temporal and spatial context. The focus is on the perspectives of local people and their personal relationships with the environment, but on the other hand also on the power relations within various actor groups. From my interview data I have identified four different adaptation strategies: compliant builders, those in denial, resigned bystanders and opposing resisters. These strategies may be found overlapping in the stories of the interviewees. Local residents have had an opportunity to realign themselves with various available subject positions, as well as decline or remould them. Remoulding takes place in various situations, and local people broadmindedly understand the benefits and disadvantages of hydropower, in spite of their own attitude. The alteration of the Kemi River has been a cultural trauma for the people living along the river, and the ones who experienced the change maintain a constant negotiation with the matter. / Tiivistelmä Kemijoen ensimmäinen voimalaitos valmistui vuonna 1949 sodanjälkeisen voimakkaan sähköntarpeen sanelemana. Kemijoen valuma-alueella on nyt yhteensä 21 voimalaitosta, ja jatkorakentaminen on yhä ajankohtainen asia. Vesivoimarakentaminen aiheutti hyötyjen lisäksi myös vahinkoa jokivarren asukkaille. Joen rakentaminen esti vaelluskalojen nousun jokiin ja muutti vesiympäristöä, maisemaa ja joen käyttöä voimakkaasti. Kemijoen kalakorvauskiista lienee tunnetuin rakentamisen aiheuttama konflikti, mutta myös muita ristiriitoja, pettymyksiä ja vahinkoja on paljon. Käsitellyt ristiriidat liittyvät aina taloudellisiin menetyksiin. Joella on sen rannalla asujalle kuitenkin myös muita kuin taloudellisia merkityksiä. Samanaikaisesti voimalaitostöiden kanssa käynnistyi yhteiskunnallinen rakennemuutos, joka tapahtui Suomessa poikkeuksellisen myöhään ja nopeasti. Muutos löi läpi koko elämänalan, kun fyysinen ympäristö, paikalliskulttuuri, sosiaaliset suhteet, toimeentulo ja yhteiskunta muuttuivat lyhyessä ajassa. Vesivoimarakentaminen vauhditti jokivarsien modernisaatiota entisestään, eikä nopea muutos tarjonnut asukkaille yhtä pitkää sopeutumisaikaa kuin muualla. Käsittelen tutkimuksessani vesivoimarakentamisen aiheuttamia muutoksia Kemijoen vesistöalueella. Tarkastelen muutosta paikallisten asukkaiden näkökulmasta sekä sidottuna rakentamisajan historialliseen ja tilalliseen kontekstiin. Tutkimuksen keskiössä on paikallisen asukkaan henkilökohtainen ympäristösuhde mutta toisaalta myös eri toimijaryhmien väliset ja sisäiset valtasuhteet. Jaan aineistosta esille tulleet jokivarren asukkaiden sopeutumisstrategiat neljään kategoriaan: rakentajiin, selänkääntäjiin, alistujiin ja vastustajiin. Tilanteesta riippuen suhtautumistapoja saattoi ilmetä limittäisesti, ja ne saattoivat olla keskenään myös ristiriidassa. Jokivarren asukkailla on ollut mahdollisuus omaksua tai torjua erilaisia tarjolla olleita toimija-asemia tai muokata niitä erilaisiksi. Muokkausta tapahtuu tilanteesta riippuen, ja jokivarren asukkaat ymmärtävät hyvin joen rakentamisen sekä hyvät että huonot puolet, vastustuksesta, puolustamisesta tai vetäytymisestä riippumatta. Joen muutos on ollut paikallisille asukkaille kulttuurinen trauma, ja muutoksen kokeneet ovat sen kanssa jatkuvassa neuvottelusuhteessa.

Abstract The main purpose of this study has been to examine the working life correspondence of education both theoretically and empirically. In this study, three different conceptual interpretations have been used to define working life correspondence: interpretation emphasizing the know-how needs of the working life, interpretation emphasizing the educational expectations of the working life and the interpretation emphasizing the career development of the individual. This phenomenon has been studied from the point of view of computer science education in particular. The interpretations emphasizing know-how needs and educational expectations are examined using gap analysis. The correspondence between the know-how capacities and the educational expectations is significantly different from that between the know-how capacities and the know-how needs. The gaps between the individual’s know-how capacities and the educational expectations are clearly more positive, less dependent upon external factors closely related to the respondent and there was considerably less variation among them than between the know-how capacities and the know-how needs. The results showed that the know-how needs of working life are very heterogeneous and strongly dependent on the external factors relating closely to the individual. The educational expectations were shown to be very homogeneous. Therefore it seems natural that the development of the contents of instructions and the structure of the education – particularly in the case of the compulsory core contents – should be based on the very homogeneous and independent educational expectations of the working life. In the light of the results, the educational expectations point of view brings a completely new and significant perspective to the examination of the working life correspondence and the effectiveness of the education, as well as the development of the contents of instruction. In terms of explaining and anticipating student satisfaction, the results turned out to be interesting. The results showed that learning results, the age of the respondent and the satisfaction in studying are significantly interconnected. The most significant external factor anticipating satisfaction in the field of computer science was the career development of an individual, which refers to the long-term effects of the education. In terms of method, this study was conducted as field research with the help of a questionnaire. The target group were students who had graduated from the department of Information Processing Science of the University of Oulu from 1976 through 2006. The questionnaire was sent to a total of 680 persons, 210 of whom replied. This was 31.3 % of the entire target group. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut tutkia sekä teoreettisesti että empiirisesti ilmiötä ”koulutuksen työelämävastaavuus”. Tutkimuksessa koulutuksen työelämävastaavuudelle on määritelty kolme erilaista käsitteellistä tulkintaa: työelämän osaamistarpeita korostava tulkinta, työelämän koulutusodotuksia korostava tulkinta sekä yksilön urakehitystä korostava tulkinta. Ilmiötä on tarkasteltu erityisesti tietojenkäsittelytieteiden koulutuksen näkökulmasta. Osaamistarpeita korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan tarkastella osaamistarpeiden ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Koulutusodotuksia korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan vastaavasti tarkastella koulutusodotusten ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Urakehitystä korostava tulkinta tarkoittaa sitä, kuinka hyvin koulutuksen tuottamat osaamisvalmiudet tukevat yksilön urakehitystä. Osaamistarpeita ja koulutusodotuksia korostavia työelämävastaavuuden tulkintoja on tarkastelu kuiluanalyysin avulla. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten keskinäinen vastaavuus poikkeaa merkittävästi osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden vastaavuudesta. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten väliset kuilut ovat selvästi positiivisempia, riippumattomia vastaajaan kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä ja niiden vaihtelu huomattavasti vähäisempää kuin osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden välisten kuilujen tapauksessa. Koulutuksen vaikutuksia yksilön urakehitykseen ei ollut mahdollisuuksia tutkia, joskin ammattiryhmäkohtaiset kuiluanalyysien tulokset osoittivat, että muodollinen koulutus ei kykene tuottamaan yksilön urakehityksen myötä laajenevia ja kasvavia osaamistarpeita. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työelämän osaamistarpeet ovat hyvin heterogeenisia ja ne ovat vahvasti riippuvaisia yksilöön kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä. Tämä osaamistarpeiden heterogeenisuus muodostuu ongelmaksi tarvelähtöisen koulutuksen työelämävastaavuuden kehittämisessä. Sen sijaan koulutusodotukset osoittautuivat hyvin homogeenisiksi. Todella merkittävä havainto on nimenomaan se, että koulutusodotukset eivät ole yksilön osaamistarpeiden johdannaisia eivätkä lainkaan riippuvaisia vastaajien taustatekijöistä, vaan ne perustuvat mitä ilmeisimmin vastaajien näkemyksiin tietojenkäsittelytieteiden ydinalueista ja sisällöistä. Siksi tuntuu luonnolliselta, että opetussisältöjen ja rakenteen kehittäminen – etenkin pakollisten ydinsisältöjen osalta – tulisi perustua työelämän hyvin homogeenisiin ja riippumattomiin koulutusodotuksiin. Tulosten valossa koulutusodotusnäkökulma tuo täysin uuden ja merkittävän näkökulman koulutuksen työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden tarkasteluun sekä opintosisältöjen kehittämiseen. Opiskelijatyytyväisyyden selittämisen ja ennustamisen osalta tulokset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tutkimuksessa opiskelijatyytyväisyys jakaantui kahteen osaan: opiskelutyytyväisyyteen ja koulutusalatyytyväisyyteen. Tulokset osoittivat, että oppimistuloksilla, vastaajan iällä ja opiskelutyytyväisyydellä on merkittävä keskinäinen yhteys. Ulkoisista tekijöistä merkittävimmäksi koulutusalatyytyväisyyttä ennustavaksi tekijäksi nousi yksilön urakehitys, joka viittaa koulutuksen pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Menetelmällisesti tutkimus oli kyselymetodiin perustuva kenttätutkimus, jossa kohdejoukon muodostivat Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselta vuosina 1973–2006 valmistuneet opiskelijat. Kyselyt lähetettiin 680 henkilölle ja niihin vastasi 210 henkilöä, mikä on 31,3 % koko kohdejoukosta.