Abstract According to the law patients have a right to good care and the care has to be of a high level, safe and evidence based. Medication has been found to be a nursing procedure that is associated with many risks. It has been documented that mistakes occur even in every fifth medication event. All Finnish nurses have been trained to carry out advanced medication and iv-therapy, and it is the nurses who are the main administrators of medication in the health care units. For these reasons nurses' medication competence is important. The constant development of medical treatment increases the demands of nurses' competence in medication. The aim of the study was to describe and to explain the medication competence of nurses assessed by themselves and according to theoretical and online exams. The aim was to describe the nurses' perceptions of the verification process of medication competence and e-learning as the method for verification. The quantitative data of the study consisted of 692 nurses´ self-assessment of medication competence and of 2479 nurses' results on theoretical and drug calculation exams. The qualitative data consisted of 342 nurses' perceptions of the verification and e-learning. In the theoretical exam the nurses had 84,9% correct answers while the required level to pass was 75%. The nurses themselves considered their medication competence to be good. Challenges were found most in the areas of anatomy, physiology and pharmacology, and in reading of professional and scholarly literature. About 5% of the nurses had persistent problems in the drug calculations. Diluting and solution calculations were the most challenging ones. The nurses who had taken the online course considered their medication competence better than the other nurses. The ones who regularly administer advanced medication and iv-therapy in their daily work considered their medication competence better than the other nurses. The nurses accepted the verification process of medication competence, and e-learning was considered a sound teaching method. Some of the nurses criticised the present model of verification and they wished for verification that is better targeted to their daily duties. In addition to e-learning they wished for other teaching methods. A nationally and even internationally standardised model needs to be developed for verification of nurses’ medication competence. / Tiivistelmä Potilailla on lain mukaan oikeus hyvään hoitoon, ja hoidon tulee olla korkeatasoista, turvallista ja näyttöön perustuvaa. Lääkehoito on todettu riskialttiiksi tehtäväksi. Jopa joka viidennessä lääkitystapahtumassa on havaittu tapahtuvan virheitä. Kaikki suomalaiset sairaanhoitajat ovat saaneet koulutuksen vaativan neste- ja lääkehoidon toteuttamiseen, ja sairaanhoitajat ovatkin terveydenhuollon toimintayksiköissä keskeisiä lääkehoidon toteuttajia. Näistä syistä sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen on tärkeää. Lääkehoidon jatkuva kehittyminen lisää sairaanhoitajien osaamisen vaatimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista heidän itsensä arvioimana ja lääkehoidon teoria- ja lääkelaskutentin perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kuvata sairaanhoitajien käsityksiä lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta osaamisen varmistamisen menetelmänä. Tutkimuksen määrällinen aineisto koostui 692 sairaanhoitajan lääkehoidon osaamisen itsearvioinnista ja 2 479 sairaanhoitajan teoria- ja lääkelaskutentin tuloksista. Laadullinen aineisto perustui 342 sairaanhoitajan käsityksiin lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta. Teoriatentissä sairaanhoitajat saivat 84,9 % kysymyksistä oikein, kun hyväksyttyyn suoritukseen vaadittiin 75 % oikein. Sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaamisensa hyväksi. Anatomian, fysiologian ja farmakologian tiedoissa sekä ammatillisen ja tieteellisen tiedon lukemisessa oli eniten haasteita. Lääkelaskuissa toistuvia ongelmia oli n. 5 %:lla vastaajista. Haastavimpia olivat infuusioihin ja laimennoksiin liittyvät laskut. Lääkehoidon verkkokurssin käyneet arvioivat osaamisensa paremmaksi kuin muut vastaajat. Säännöllisesti työssään vaativaa neste- ja lääkehoitoa toteuttavat arvioivat lääkehoidon osaamisensa muita paremmiksi. Sairaanhoitajat hyväksyivät lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessin, ja verkkokurssi oli heidän käsitystensä mukaan toimiva opetusmenetelmä. Osa sairaanhoitajista kritisoi nykyistä osaamisen varmistamisen mallia ja he toivoivat enemmän työtehtäviin kohdennettua osaamisen varmistamista. Verkko-oppimisen rinnalle toivottiin muita opetusmenetelmiä. Lääkehoidon osaamisen varmistamisesta tulisi jatkossa kehittää kansallisesti yhtenäinen ja jopa kansainvälinen malli.

Abstract The purpose of this study was to describe and explain nurse mentors’ competence in mentoring nursing students and to evaluate the effects of an educational intervention on nurse mentors’ competence in mentoring. The purpose was to also evaluate the reliability of an instrument measuring competence in mentoring nursing students. The study aimed to develop new knowledge on nurse mentors’ competence that can be used to improve mentoring education. This study included four phases. In the first phase, nurse mentors’ experiences of mentoring nursing students were described using a systematic review. Data were collected from seven electronic databases and were selected by titles, abstracts and full-texts. The quality of the included studies (n=21) was evaluated and the Joanna Briggs Institute Qualitative Assessment and Review Instrument (JBI-QARI) extraction tool was used to extract and synthesize the studies. In the second phase, the psychometric properties of Mentor Competence Instrument (MCI) were tested. Data were collected from mentors (n=3355) at five university hospitals in Finland using an electronic version of the MCI. The construct validity and reliability of the instrument were tested using exploratory factor analysis (EFA) and Cronbach’s alpha. In the third phase, mentors’ level of competence in mentoring and distinct mentor profiles were identified using a cross-sectional study. The same data were used as in the second phase of this study and analyzed using multivariate statistical methods. In the fourth phase, the effect of mentoring education on nurse mentors’ competence in mentoring nursing students was evaluated using a quasi-experimental study. Data were collected from nurses (n=150) using the MCI instrument before and after mentoring education. Data were analyzed using statistical methods. According to the systematic review, nurse mentors' competence in mentoring nursing students contained eight competence areas. The MCI instrument exhibited acceptable psychometric properties. Nurse mentors evaluated their level of competence in various categories from satisfactory to good. Three distinct profiles of mentor competence were identified from skilled developer, competent adapter and beginner. Mentoring education had an effect on mentoring competence. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamista sekä arvioida ohjaajakoulutuksen vaikutuksia sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamiseen. Lisäksi tarkoituksena oli arvioida opiskelijaohjausosaamisen mittarin luotettavuutta. Tavoitteena oli vahvistaa hoitotieteen tietoperustaa ja tuottaa uutta tietoa opiskelijaohjaajien osaamisesta ohjaajakoulutuksen kehittämiseksi. Tutkimus oli nelivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kuvailtiin järjestelmällisen katsauksen avulla sairaanhoitajien kokemuksia opiskelijoiden ohjaamisessa tarvittavasta osaamisesta ammattitaitoa edistävän harjoittelun aikana. Tiedonhaku toteutettiin seitsemästä tietokannasta. Aineisto valittiin otsikoiden, tiivistelmien ja koko tekstien perusteella. Mukaan otettujen alkuperäistutkimusten (n=21) laatu arvioitiin sekä tulosten yhdistämisessä ja analyysissä käytettiin apuna Joanna Briggs Instituutin JBI-QARI -uuttamismenetelmää. Toisessa vaiheessa arvioitiin opiskelijaohjausosaamista arvioivan mittarin luotettavuutta. Aineisto kerättiin poikkileikkaustutkimuksena Suomen viidessä yliopistollisessa sairaalassa työskenteleviltä sairaanhoitajilta (n=3355) sähköisesti opiskelijaohjausosaamisen mittarilla. Mittarin rakennevaliditeettia arvioitiin eksploratiivisella faktorianalyysillä ja sisäistä johdonmukaisuutta Cronbachin Alfa -kertoimella. Kolmannessa vaiheessa kuvattiin sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamisen tasoa ja selitettiin profiileita poikkileikkaustutkimuksella. Aineisto oli sama kuin tutkimuksen toisessa vaiheessa. Aineisto analysoitiin tilastollisilla monimuuttujamenetelmillä. Neljännessä vaiheessa arvioitiin ohjaajakoulutuksen vaikutuksia sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaamiseen kvasikokeellisella tutkimusasetelmalla. Aineisto kerättiin sairaanhoitajilta (n=150) Opiskelijaohjausosaaminen -mittarilla ennen ja jälkeen koulutuksen. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Järjestelmällisen katsauksen mukaan sairaanhoitajien opiskelijaohjausosaaminen muodostui seitsemästä osaamisen alueesta. Opiskelijaohjausosaamisen mittarin psykometriset ominaisuudet todettiin hyviksi. Sairaanhoitajat arvioivat opiskelijaohjausosaamisen tason tyydyttäväksi tai hyväksi. Sairaanhoitajat profiloituivat ohjausosaamisensa osalta taitavaan kehittäjään, osaavaan soveltajaan ja aloittelijaan. Ohjaajakoulutus edisti ohjausosaamista.

Diss. Helsingin yliopisto, 2006. / Myös verkkojulkaisuna.

Abstract Over the past few years it has been discussed and written about in Finnish society how the foundation of Finland's future welfare and economic growth is based on an organisation's renewal and innovation capabilities. Decreasing the barriers of trade with its "China syndrome", international competition for taxes, growth and stabilisation treaties of the European Union, high-age structure, and so forth, create a national sense of necessity to excel in the field of international innovation development. Researching these demands have led to developing a "governance of organisational innovation capabilitis" based on existing theories and management doctrines, and empiria. The design embodies fields of know-how which can improve the organisation's innovation capabilities. These fields of knowledge consist of companionship and collaboration, knowledge of network skills, mastery of innovation acquiring processes and knowledge of using innovation stimuli. By cultivating these skills, the organisation will have an even better chance of achieving positive development in productivity and, under the circumstances, benefiting intangible capital. With the support of this design, the organisation will evolve and control its innovation capabilities according to the philosophy of continuous improvement. The governance consists of measuring methods and indicators developed in research and connected to existing management and reporting systems of the organisations. The organisation can also compare its own innovation capabilities in relation to other organisations for directing and building motivation configurations. The developed model was tested and evaluated in the Finnish infra-industry operational environment in six different ways. The model passed the tests, and by guesstimates can be applied in all organisations such as public utilities and business corporations. Equally, the model is suitable for different states of distribution channels. The model is being introduced extensively and is available for organisations on the internet. Most of the theoretical contribution was probably achieved through the functionality of the management system. Theoretical contribution also arose, because developing the intangible capital in organisations has been considered problematic, especially due to the lack of indicators and measuring methods. The model consists mainly of those indicators and methods created for this purpose. Also significant, on behalf of the theoretical contribution, was that by obtaining services, these organisations could develop their own innovation capabilities at the same time by combining challenging innovation combinations. Extensive material related to the acquisition affairs helps in any case to understand the relations between methods and outcome. The result of the study was able to reflect several links with the existing theory. One point of reflection was that with the help of the model, organisations could reduce the uncertainties detected in the organisational- and economic theories, which are connected to the selecting of partners and acquisition affairs. / Tiivistelmä Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime vuosien aikana puhuttu ja kirjoitettu paljon siitä, että Suomen taloudellisen hyvinvoinnin ja talouskasvun perustana on tulevaisuudessa organisaatioiden uudistumis- ja innovaatiokyky. Kaupan esteiden vähentyminen "Kiina-ilmiöineen", kansainvälinen verokilpailu, EU:n kasvu- ja vakauttamissopimukset, korkea ikärakenne ja monet muut tekijät aiheuttavat kansallisen paineen olla kansainvälisen innovaatiokehityksen kärjessä. Kansainvälisessä kilpailussa korkean palkkatason kansantalous ja sen organisaatiot voivat menestyä markkinoilla vain innovoimalla - kehittämällä jatkuvasti entistä parempia tuotteita, menettelytapoja ja palvelua. Näistä tarpeista lähtien tutkimuksessa kehitettiin olemassa olevan teorian ja liikkeenjohdon oppien sekä empirian avulla "organisaation innovaatiokyvyn johtamismalli". Malli sisältää osaamisalueita, joihin panostamalla organisaatio voi parantaa innovaatiokykyään. Osaamisalueet ovat kumppanuus- ja sopimusyhteistyöosaaminen, verkostotaitojen osaaminen, innovatiivisen hankintaprosessin osaaminen ja innovaatiokannusteiden käytön osaaminen. Näitä kehittämällä organisaatiolla on entistä paremmat mahdollisuudet saavuttaa positiivista tuottavuuskehitystä ja hyötyä näin ollen aineettoman varallisuutensa kehittymisestä. Mallin avulla organisaatio pystyy kehittämään ja hallitsemaan innovaatiokykyään jatkuvan parantamisen filosofian mukaisesti. Johtamismalli sisältää mittausmenettelyt ja tutkimuksessa kehitetyt mittarit sekä näiden kytkennät organisaatioiden olemassa oleviin johtamisjärjestelmiin. Organisaatio voi myös verrata omaa innovaatiokykyään suhteessa muihin organisaatioihin ja hyödyntää tietoa oman organisaation johtamisessa ja motivaatioasetelmien rakentamisessa. Kehitettyä mallia testattiin ja arvioitiin suomalaisessa infra-alan toimintaympäristössä kuudella eri tavalla. Malli läpäisi suoritetut testit, ja arvioiden mukaan sitä voidaan hyödyntää kaikissa organisaatioissa niin julkisella alalla kuin yrityksissäkin. Yhtä lailla malli sopii käytettäväksi arvoketjun eri vaiheissa. Mallia ollaan ottamassa laajasti käyttöön ja kehitetty malli on organisaatioiden saatavilla Internetin kautta osoitteessa: http://www.innovaatiomittaus.fi. Teoreettista kontribuutiota saavutettiin ehkä eniten johtamismallin toimivuuden ansiosta. Teoreettista kontribuutiota syntyi myös siitä, että aineettoman varallisuuden kehittämistä organisaatioissa on pidetty ongelmallisena nimenomaan mittareiden ja mittausmenetelmien puuttumisen vuoksi. Malli sisältää monia tätä tarkoitusta palvelevia mittareita ja mittausmenetelmän. Merkittävää teoreettisen kontribuution osalta oli myös se, että organisaatiot hankkiessaan palveluita voivat samalla kehittää omaa innovaatiokykyään yhdistämällä hankintoihinsa haasteellisia innovaatioasetelmia. Laaja hankintatoimeen liittyvä aineisto auttaa muutenkin ymmärtämään keinon ja lopputuloksen suhteita. Tutkimuksen tuloksia pystyttiin reflektoimaan myös olemassa olevaan teoriaan usean kiinnekohdan kautta. Yhtenä reflektointikohtana oli se, että mallin avulla organisaatiot pystyvät vähentämään organisaatio- ja talousteorioissa havaittuja epävarmuuksia, jotka liittyvät kumppaneiden valintaan ja organisaation hankintatoimeen.

Abstract The context of the research was a project carried out by preparatory education teachers following a three-phased TriPod-model in their school instruction. The three phases of instruction were: orientation in the classroom, field trip outside school and thirdly, reflection on the acquired experiences back at school. The instruction carried out according to the TriPod model was mainly based on principles of experiential and collaborative learning. Authentic learning environments outside of school were utilized systematically 8–9 times per academic year during the project which lasted three and half years. The main purpose of the research was to study the development of preparatory education teachers’ practical knowledge during the project. Secondly, the aim was to investigate the preparatory education teachers’ views about the suitability of the TriPod model in migrant students’ instruction and integration into their new home country. The epistemological starting point was social constructivism. The methodological approach of the study was qualitative showing features of action research, ethnography and phenomenography. The empirical data consisted mainly of thematic interviews with nine preparatory education teachers and the data was analysed by applying abductive qualitative content analysis. To conclude the results of the study, it can be maintained that the preparatory education teachers created their own “learning environment” where their practical knowledge was developed through individual and collaborative reflection. During the project, didactics for preparatory education was developed with a strong focus on authentic learning environments. Preparatory education teachers found the curriculum supportive in the implementation of the project’s principles and practices, which in turn contributed to the integration of theory and practice. The study also suggests that teachers in school, and the experts outside school in particular should adjust their speech to better suit the students’ level of Finnish language skills. The preparatory education teachers are fully aware of the significance of their role in advancing their students’ integration into society through the means of education. As a further result of the study, an updated model of teachers’ practical theory was constructed; it offers a well-grounded perspective on the educational challenges caused by societal changes which raise the need to re-consider both pre- and in service teacher education. / Tiivistelmä Tutkimuksen konteksti on perusopetukseen valmistavan opetuksen projekti, jota opettajat toteuttivat kolmivaiheisen TriPod-mallin mukaisesti. Opetuksen kolme vaihetta olivat luokassa toteutettava orientaatio, opintovierailu koulun ulkopuolelle ja siinä saatujen kokemusten reflektointi koulussa. TriPod-mallin mukainen opetus perustui ensisijaisesti kokemuksellisen ja yhteisöllisen oppimisen periaatteille ja siinä hyödynnettiin systemaattisesti koulun ulkopuolisia autenttisia oppimisympäristöjä 8–9 kertaa lukuvuodessa kolmen ja puolen vuoden aikana. Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia valmistavan opetuksen opettajien (valo-opettajien) osaamisen kehittymistä projektin aikana. Toisessa tutkimusongelmassa tutkittiin TriPod-mallin mukaisen opetuksen soveltuvuutta maahanmuuttajataustaisten valo-oppilaiden opetuksessa ja kotoutumisen edistämisessä. Tutkimukseni tietoteoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktivismi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka metodologinen viitekehys sisälsi piirteitä toimintatutkimuksesta sekä etnografisesta ja fenomenografisesta tutkimustraditiosta. Tutkimuksen aineisto hankittiin pääosin yhdeksältä valo-opettajalta teemahaastattelun avulla ja analysoitiin abduktiivisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että valo-opettajille muodostui oma ”oppimisympäristö”, jossa osaaminen kehittyi sekä subjektiivisen että yhteisöllisen reflektoinnin kautta. Projektin aikana kehitettiin valmistavan opetuksen didaktiikkaa, johon liittyi kiinteästi koulun ulkopuolisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen. Valo-opettajat kokivat opetussuunnitelman tukevan projektissa toteutettuja periaatteita ja käytäntöjä, mikä puolestaan vahvisti käytännön ja teorian integroitumista. Tutkimuksessa nousi esille tarve sopeuttaa valo-opettajien ja erityisesti vierailukohteiden asiantuntijoiden opetuspuhetta vastaamaan valo-oppilaiden suomen kielen taitotasoa. Valo-opettajat tiedostivat työnsä yhteiskunnallisen merkityksen kotoutumista edistävien opetuskäytänteiden toteuttajina. Tutkimuksen tuloksena kehitettiin uusi sovellus opettajan käytännön teoriasta; se tarjoaa yhden perustellun näkökulman yhteiskunnallisten muutosten edellyttämiin opetuksellisiin haasteisiin, jotka tulisi ottaa huomioon opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa.

Abstract The purpose of this study was to describe perceptions and explain background factors relating to the clinical learning environment and mentoring of culturally and linguistically diverse nursing students. The study included two phases: instrument development and a cross-sectional study. The instrument development phase consisted of a conceptualization process, which included two systematic reviews with thematic synthesis; generation of items for two new instruments, Cultural and Linguistic Diversity scale and Cultural and Linguistic Diversity in Mentoring scale, and psychometric testing of these newly developed scales. The cross-sectional phase was completed by collecting data from: (a) students (n = 329) studying in English-language nursing degree programmes from eight Finnish universities of applied sciences during autumn 2015 and spring 2016; and (b) mentors (n = 323) of culturally and linguistically diverse students from five Finnish university hospitals during spring 2016. In addition to the two newly developed instruments, two commonly used instruments Clinical Learning Environment, Supervision and Nurse Teacher scale and Mentors’ Competence Instrument were used for the main data collection. The data was analyzed using descriptive statistics, a nonparametric test and a binary logistic regression analysis. The psychometric properties of the instruments had good validity and reliability. Students’ perceptions on the level of their clinical learning environment and mentoring were lower than their mentors’ perceptions of their own mentoring competence. The level of language was the most common factor relating to the outcomes of culturally and linguistically diverse students’ clinical learning environment and mentoring. Future studies on culturally and linguistically diverse nursing students in the clinical environment should have a marked emphasis on improving proficiency in the native language, which should be implemented in the organizational structure of the clinical placements. This should include providing additional education for clinical mentors to enhance their mentoring competence with culturally and linguistically diverse students. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää eri kulttuureista ja kielellisistä taustoista tulevien hoitotyön opiskelijoiden kliinistä oppimisympäristöä ja ohjausta. Tutkimuksessa oli kaksi vaihetta: mittarin kehittäminen ja poikkileikkaustutkimus. Mittarin kehittämiseksi ilmiö käsitteellistettiin, mikä toteutettiin kahtena systemaattisena katsauksena. Katsausaineistot analysoitiin temaattisella synteesillä. Tämän jälkeen muodostettiin mittarit operationalisoimalla käsitteet väittämiksi. Mittareita kehitettiin kaksi: Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus- mittari sekä Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus opiskelijaohjauksessa -mittari. Mittareiden kehittämisvaiheessa niiden psykometriset ominaisuudet testattiin. Poikkileikkaustutkimus toteutettiin keräämällä kyselyaineisto (a) opiskelijoilta, jotka opiskelivat englannin kielellä opetettavissa sairaanhoidon tutkinto-ohjelmissa kahdeksassa suomalaisessa ammattikorkeakoulussa syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana (n = 329); sekä (b) eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden ohjaajilta viidestä suomalaisesta yliopistosairaalasta kevään 2016 aikana (n = 323). Aineistot kerättiin ensimmäisessä vaiheessa kehitetyillä mittareilla sekä kahdella yleisessä käytössä olevalla mittarilla, Terveysalan koulutukseen liittyvän harjoittelun ohjauksen laatu -mittarilla sekä Opiskelijanohjausosaaminen -mittarilla. Aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastoanalyysiä, ei-parametrisiä testejä ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Tutkimuksessa kehitettyjen mittareiden psykometriset ominaisuudet olivat hyvät. Opiskelijoiden ohjaajat arvioivat oman osaamisensa korkeammalle kuin opiskelijat. Opiskelijat arvioivat sekä heidän kliinisen oppimisympäristönsä että ohjauksensa tason ohjaajien arvioita alhaisemmaksi. Kielitaito oli yleisin tekijä, joka vaikutti opiskelijoiden näkemyksiin kliinisestä oppimisympäristöstä ja ohjauksesta. Englannin kielellä opetettavissa tutkinto-ohjelmissa tulisi painottaa opiskelijoiden riittävää paikallisen kielen kielitaitoa. Tämän lisäksi kliinisen harjoittelun ohjaajien tulisi saada koulutusta eri kulttuurillisista taustoista tulevien opiskelijoiden ohjaukseen.

Abstract The two universities in Oulu developed an interprofessional (IP) curriculum by implementing the theory and training periods for different undergraduate medical and health care students. The aim was to investigate how interprofessional education (IPE), use of collaborative learning methods and innovative learning environments will promote students’ IP competencies. Furthermore, the aim was to understand how the patients and families experienced the students’ receptions in the training periods. Students’ readiness and attitudes towards interprofessional learning (IPL) were investigated with the Readiness for Interprofessional Learning Scale (RIPLS) and their learning experiences after the courses and training periods with a structured questionnaire. The patients and families filled in the feedback questionnaire after the reception. The data was collected between 2007 and 2015. Almost all students indicated, according to RIPLS great importance towards teamwork and collaboration, and felt their professional identity promoted. The medical students evaluated their roles and responsibilities significantly lower than the other health care students. After the first semester, IP course students’ learning outcomes correlated linearly with their own activity and collaboration with the IP group in the e-learning platform. During the training periods in the out patients diabetes clinic, as well as in the preventive maternity and child health clinics, they performed well with IP competencies such as patient-centeredness, communication and teamwork. Students were well briefed to take responsibility as an IP team of the patients’ visit. The care plan was finalized with the facilitators. In the reflection session, learning outcomes were summarized. Students got an overview of primary and preventive services and their professional roles there. Patients and families were very satisfied with their experience with the students. IPE programs have positively changed the overall attitudes to IPL, both with students and the educators and professionals. In addition, students’ professional and IP clinical competencies have developed and the trust in working together has increased. Feedback from patients and families has been very positive. It showed the importance of IPE and the development of collaborative practice in the service system to stakeholders. IP teamwork experience benefits current and future health care professionals in organizing patient-centered care in collaboration with educational organizations and their working life partners. / Tiivistelmä Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyönä kehitettiin lääketieteen ja terveydenhuollon eri perustutkinto-ohjelmille moniammatillinen opetussuunnitelma. Koulutus sisälsi teoriaopintoja sekä harjoittelua hyvinvointikeskuksessa. Tavoitteena oli tutkia, miten moniammatillinen oppiminen, osallistavien opetusmenetelmien käyttö sekä innovatiiviset oppimisympäristöt edistävät opiskelijoiden moniammatillisia taitoja. Tavoitteena oli myös kuvata potilaiden ja perheiden kokemuksia moniammatillisesti toteutetuista vastaanotoista harjoittelujaksoilla. Opiskelijoiden valmiuksia ja asenteita moniammatilliseen oppimiseen tutkittiin ”Valmiudet ja asenteet moniammatilliseen oppimiseen” (RIPLS) - mittarilla. Heidän oppimiskokemuksiaan koottiin opintojen ja harjoittelun päätteeksi strukturoidulla kyselymittarilla. Potilaat ja perheet täyttivät palautekyselyn vastaanoton päätyttyä. Aineisto kerättiin vuosina 2007-2015. Tarkasteltaessa opiskelijoiden asenteita RIPLS-mittarilla mitattuna suurin osa heistä piti erittäin tärkeänä tiimityötä ja vuorovaikutusta ja koki moniammatillisen oppimisen vahvistaneen heidän ammatillista identiteettiään. Lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta ammattiroolistaan ja vastuistaan oli merkittävästi epävarmempi kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Opiskelijoiden oppiminen opintojen alkuvaiheen moniammatillisella kurssilla korreloi suoraan heidän omaan aktiivisuuteensa ja kommunikointiin moniammatillisen ryhmän kanssa verkkoalustan tehtävissä. Harjoittelujaksoilla sekä diabetesvastaanotolla että äitiys- ja lastenneuvolassa opiskelijat oppivat moniammatillisia taitoja, kuten potilaskeskeisyyttä, kommunikointia ja tiimityöskentelyä. He saivat kokonaiskuvan terveyskeskustyöstä ja ennaltaehkäisevistä palveluista sekä omista ammatillisista rooleistaan niissä. Potilaat ja perheet olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa palveluun opiskelijavastaanotoilla. Opiskelijoiden asenteet moniammatillista oppimista kohtaan olivat positiivisia yhteisten opintojen alussa ja kehittyivät entistä positiivisemmiksi harjoittelujaksojen myötä. Samanaikaisesti opiskelijoiden ammattialakohtaiset sekä moniammatilliset taidot kehittyivät ja luottamus yhdessä työskentelyyn lisääntyi. Potilaiden ja perheiden antama erittäin myönteinen palaute on osoitus päättäjille ja palvelujärjestelmille moniammatillisen koulutuksen ja työkäytäntöjen kehittämisen merkityksestä. Moniammatilliset tiimityötaidot hyödyttävät sekä nykyisiä että tulevia terveysalan ammattilaisia toteuttamaan ja kehittämään asiakaslähtöistä työtä yhteistyössä korkeakoulujen ja työelämän palveluorganisaatioiden kanssa.

Abstract The main purpose of this study has been to examine the working life correspondence of education both theoretically and empirically. In this study, three different conceptual interpretations have been used to define working life correspondence: interpretation emphasizing the know-how needs of the working life, interpretation emphasizing the educational expectations of the working life and the interpretation emphasizing the career development of the individual. This phenomenon has been studied from the point of view of computer science education in particular. The interpretations emphasizing know-how needs and educational expectations are examined using gap analysis. The correspondence between the know-how capacities and the educational expectations is significantly different from that between the know-how capacities and the know-how needs. The gaps between the individual’s know-how capacities and the educational expectations are clearly more positive, less dependent upon external factors closely related to the respondent and there was considerably less variation among them than between the know-how capacities and the know-how needs. The results showed that the know-how needs of working life are very heterogeneous and strongly dependent on the external factors relating closely to the individual. The educational expectations were shown to be very homogeneous. Therefore it seems natural that the development of the contents of instructions and the structure of the education – particularly in the case of the compulsory core contents – should be based on the very homogeneous and independent educational expectations of the working life. In the light of the results, the educational expectations point of view brings a completely new and significant perspective to the examination of the working life correspondence and the effectiveness of the education, as well as the development of the contents of instruction. In terms of explaining and anticipating student satisfaction, the results turned out to be interesting. The results showed that learning results, the age of the respondent and the satisfaction in studying are significantly interconnected. The most significant external factor anticipating satisfaction in the field of computer science was the career development of an individual, which refers to the long-term effects of the education. In terms of method, this study was conducted as field research with the help of a questionnaire. The target group were students who had graduated from the department of Information Processing Science of the University of Oulu from 1976 through 2006. The questionnaire was sent to a total of 680 persons, 210 of whom replied. This was 31.3 % of the entire target group. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut tutkia sekä teoreettisesti että empiirisesti ilmiötä ”koulutuksen työelämävastaavuus”. Tutkimuksessa koulutuksen työelämävastaavuudelle on määritelty kolme erilaista käsitteellistä tulkintaa: työelämän osaamistarpeita korostava tulkinta, työelämän koulutusodotuksia korostava tulkinta sekä yksilön urakehitystä korostava tulkinta. Ilmiötä on tarkasteltu erityisesti tietojenkäsittelytieteiden koulutuksen näkökulmasta. Osaamistarpeita korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan tarkastella osaamistarpeiden ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Koulutusodotuksia korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan vastaavasti tarkastella koulutusodotusten ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Urakehitystä korostava tulkinta tarkoittaa sitä, kuinka hyvin koulutuksen tuottamat osaamisvalmiudet tukevat yksilön urakehitystä. Osaamistarpeita ja koulutusodotuksia korostavia työelämävastaavuuden tulkintoja on tarkastelu kuiluanalyysin avulla. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten keskinäinen vastaavuus poikkeaa merkittävästi osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden vastaavuudesta. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten väliset kuilut ovat selvästi positiivisempia, riippumattomia vastaajaan kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä ja niiden vaihtelu huomattavasti vähäisempää kuin osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden välisten kuilujen tapauksessa. Koulutuksen vaikutuksia yksilön urakehitykseen ei ollut mahdollisuuksia tutkia, joskin ammattiryhmäkohtaiset kuiluanalyysien tulokset osoittivat, että muodollinen koulutus ei kykene tuottamaan yksilön urakehityksen myötä laajenevia ja kasvavia osaamistarpeita. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työelämän osaamistarpeet ovat hyvin heterogeenisia ja ne ovat vahvasti riippuvaisia yksilöön kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä. Tämä osaamistarpeiden heterogeenisuus muodostuu ongelmaksi tarvelähtöisen koulutuksen työelämävastaavuuden kehittämisessä. Sen sijaan koulutusodotukset osoittautuivat hyvin homogeenisiksi. Todella merkittävä havainto on nimenomaan se, että koulutusodotukset eivät ole yksilön osaamistarpeiden johdannaisia eivätkä lainkaan riippuvaisia vastaajien taustatekijöistä, vaan ne perustuvat mitä ilmeisimmin vastaajien näkemyksiin tietojenkäsittelytieteiden ydinalueista ja sisällöistä. Siksi tuntuu luonnolliselta, että opetussisältöjen ja rakenteen kehittäminen – etenkin pakollisten ydinsisältöjen osalta – tulisi perustua työelämän hyvin homogeenisiin ja riippumattomiin koulutusodotuksiin. Tulosten valossa koulutusodotusnäkökulma tuo täysin uuden ja merkittävän näkökulman koulutuksen työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden tarkasteluun sekä opintosisältöjen kehittämiseen. Opiskelijatyytyväisyyden selittämisen ja ennustamisen osalta tulokset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tutkimuksessa opiskelijatyytyväisyys jakaantui kahteen osaan: opiskelutyytyväisyyteen ja koulutusalatyytyväisyyteen. Tulokset osoittivat, että oppimistuloksilla, vastaajan iällä ja opiskelutyytyväisyydellä on merkittävä keskinäinen yhteys. Ulkoisista tekijöistä merkittävimmäksi koulutusalatyytyväisyyttä ennustavaksi tekijäksi nousi yksilön urakehitys, joka viittaa koulutuksen pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Menetelmällisesti tutkimus oli kyselymetodiin perustuva kenttätutkimus, jossa kohdejoukon muodostivat Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselta vuosina 1973–2006 valmistuneet opiskelijat. Kyselyt lähetettiin 680 henkilölle ja niihin vastasi 210 henkilöä, mikä on 31,3 % koko kohdejoukosta.