Abstract The aim of the study was to determine nursing staff’s self-assessment of how they adhere to guidelines on safe medication administration during the medication process in long-term elderly care. In the first phase of this quantitative study, a Safe Medication Management Scale was developed and its reliability was evaluated. A panel of experts (n = 7) determined the scale’s content and the structure of its items. A pilot study was conducted with nursing staff from long-term elderly care wards in one town in northern Finland. The response rate was 24 % (n = 69). In the second phase, a cross-sectional study was conducted among nursing staff from long-term elderly care wards in one hospital district in Finland. The response rate was 39 % (n = 492). The majority of the nurses reported always adhering to guidelines during the medication process. However, one third of the nurses stated that they do not always follow guidelines when preparing medication, and approximately half stated that they do not always follow guidelines when administering medication. Shortcomings were identified in medication documentation, especially in the recording of the effects of medicine and the reason for administration. Routine checks were not always performed at different stages of the medication administration process. Also, patient involvement in the medication administration process was not always completed. Statistically significant associations were detected between the responses and the nurses’ self-assessment of how well they follow recommendations in general, as well as their knowledge of pharmacology and infection control, and their skill in performing medication calculations. A statistically significant association was detected in the age of the nurses; older age groups followed guidelines more thoroughly than younger age groups. When nurses self-assessed their activities in general at a higher level, they seemed to also follow guidelines better. Deviation from instructions and recommendations relating to the administration of medicines often leads to a medication error or creates an opportunity for errors to occur. The results of this study can be used to improve medication safety in long-term elderly care through the development of medication administration processes in organizations as well as the attitudes and competence of nursing staff so that medication is always given in accordance with instructions and recommendations. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää lääkehoidon turvallista toteuttamista ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa lääkehoitoon osallistuvan hoitohenkilöstön näkökulmasta. Tämän kvantitatiivisen poikkileikkaustutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kehitettiin lääkehoidon turvallisen toteuttamisen itsearviointimittari ja arvioitiin sen luotettavuutta. Mittarin sisällön validiuden arvioinnissa hyödynnettiin asiantuntijapaneelia (n = 7). Esitestaus tehtiin yhden kuusikkokunnan kunnallisissa ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköissä (n = 18). Vastausprosentti oli 24 % (n = 69). Toisen vaiheen perusjoukon muodostivat yhden sairaanhoitopiirin kunnallisten ikääntyneiden pitkäaikaishoidon yksiköiden lääkehoitoon osallistuvat hoitohenkilöstöt. Vastausprosentti oli 39 % (n = 492). Suurin osa hoitajista toteutti lääkehoitoa turvallisesti. Kuitenkin kolmannes hoitajista arvioi, että he eivät aina saata lääkkeitä käyttökuntoon ohjeiden ja suositusten mukaisesti. Lähes puolet arvioi poikkeavansa ohjeista ja suosituksista koskien lääkkeiden antamista ja lääkehoidon vaikutusten seurantaa ja arviointia. Kirjaamisessa havaittiin puutteita erityisesti lääkehoidon vaikutusten ja lääkkeen antamisen syiden kirjaamisessa. Rutiininomaisia tarkistuksia ei aina tehty lääkehoidon prosessin vaiheissa. Potilaan osallistaminen lääkehoidon prosessiin ei arviointien mukaan myöskään aina toteutunut. Mitä paremmin hoitaja koki hallitsevansa farmakologian, infektioiden torjunnan ja lääkelaskennan, sitä paremmin hän myös näytti toteuttavan lääkehoitoa. Hoitajan iällä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys lähes kaikkien osa-alueiden kanssa; iältään vanhemmat toteuttivat lääkehoitoa huolellisemmin suosituksia ja ohjeistuksia noudattaen kuin nuoremmat. Mitä paremmaksi hoitajat itsearvioivat toimintansa yleisesti, sitä paremmin he näyttivät vastausten perusteella toteuttavan lääkehoitoa. Kun lääkehoidon ohjeista ja suosituksista poiketaan, aiheuttaa se usein lääkityspoikkeaman tai sen mahdollisuuden. Poikkeama voi aiheuttaa myös lääkehaittatapahtuman. Tässä tutkimuksessa tuotetun tiedon avulla ikääntyneiden pitkäaikaishoidon lääkitysturvallisuutta voidaan parantaa kehittämällä sekä yksikön lääkehoidon toteuttamisen prosesseja, että hoitohenkilöstön lääkehoidon asenteita ja osaamista sellaisiksi, että lääkehoitoa toteutetaan kaikissa tilanteissa ohjeistusten ja suositusten mukaisesti.

Abstract According to the law patients have a right to good care and the care has to be of a high level, safe and evidence based. Medication has been found to be a nursing procedure that is associated with many risks. It has been documented that mistakes occur even in every fifth medication event. All Finnish nurses have been trained to carry out advanced medication and iv-therapy, and it is the nurses who are the main administrators of medication in the health care units. For these reasons nurses' medication competence is important. The constant development of medical treatment increases the demands of nurses' competence in medication. The aim of the study was to describe and to explain the medication competence of nurses assessed by themselves and according to theoretical and online exams. The aim was to describe the nurses' perceptions of the verification process of medication competence and e-learning as the method for verification. The quantitative data of the study consisted of 692 nurses´ self-assessment of medication competence and of 2479 nurses' results on theoretical and drug calculation exams. The qualitative data consisted of 342 nurses' perceptions of the verification and e-learning. In the theoretical exam the nurses had 84,9% correct answers while the required level to pass was 75%. The nurses themselves considered their medication competence to be good. Challenges were found most in the areas of anatomy, physiology and pharmacology, and in reading of professional and scholarly literature. About 5% of the nurses had persistent problems in the drug calculations. Diluting and solution calculations were the most challenging ones. The nurses who had taken the online course considered their medication competence better than the other nurses. The ones who regularly administer advanced medication and iv-therapy in their daily work considered their medication competence better than the other nurses. The nurses accepted the verification process of medication competence, and e-learning was considered a sound teaching method. Some of the nurses criticised the present model of verification and they wished for verification that is better targeted to their daily duties. In addition to e-learning they wished for other teaching methods. A nationally and even internationally standardised model needs to be developed for verification of nurses’ medication competence. / Tiivistelmä Potilailla on lain mukaan oikeus hyvään hoitoon, ja hoidon tulee olla korkeatasoista, turvallista ja näyttöön perustuvaa. Lääkehoito on todettu riskialttiiksi tehtäväksi. Jopa joka viidennessä lääkitystapahtumassa on havaittu tapahtuvan virheitä. Kaikki suomalaiset sairaanhoitajat ovat saaneet koulutuksen vaativan neste- ja lääkehoidon toteuttamiseen, ja sairaanhoitajat ovatkin terveydenhuollon toimintayksiköissä keskeisiä lääkehoidon toteuttajia. Näistä syistä sairaanhoitajien lääkehoidon osaaminen on tärkeää. Lääkehoidon jatkuva kehittyminen lisää sairaanhoitajien osaamisen vaatimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sairaanhoitajien lääkehoidon osaamista heidän itsensä arvioimana ja lääkehoidon teoria- ja lääkelaskutentin perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös kuvata sairaanhoitajien käsityksiä lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta osaamisen varmistamisen menetelmänä. Tutkimuksen määrällinen aineisto koostui 692 sairaanhoitajan lääkehoidon osaamisen itsearvioinnista ja 2 479 sairaanhoitajan teoria- ja lääkelaskutentin tuloksista. Laadullinen aineisto perustui 342 sairaanhoitajan käsityksiin lääkehoidon osaamisen varmistamisesta ja verkko-oppimisesta. Teoriatentissä sairaanhoitajat saivat 84,9 % kysymyksistä oikein, kun hyväksyttyyn suoritukseen vaadittiin 75 % oikein. Sairaanhoitajat arvioivat lääkehoidon osaamisensa hyväksi. Anatomian, fysiologian ja farmakologian tiedoissa sekä ammatillisen ja tieteellisen tiedon lukemisessa oli eniten haasteita. Lääkelaskuissa toistuvia ongelmia oli n. 5 %:lla vastaajista. Haastavimpia olivat infuusioihin ja laimennoksiin liittyvät laskut. Lääkehoidon verkkokurssin käyneet arvioivat osaamisensa paremmaksi kuin muut vastaajat. Säännöllisesti työssään vaativaa neste- ja lääkehoitoa toteuttavat arvioivat lääkehoidon osaamisensa muita paremmiksi. Sairaanhoitajat hyväksyivät lääkehoidon osaamisen varmistamisen prosessin, ja verkkokurssi oli heidän käsitystensä mukaan toimiva opetusmenetelmä. Osa sairaanhoitajista kritisoi nykyistä osaamisen varmistamisen mallia ja he toivoivat enemmän työtehtäviin kohdennettua osaamisen varmistamista. Verkko-oppimisen rinnalle toivottiin muita opetusmenetelmiä. Lääkehoidon osaamisen varmistamisesta tulisi jatkossa kehittää kansallisesti yhtenäinen ja jopa kansainvälinen malli.