Abstract The aim of this research was to describe leading in the basic education in its context. In this study, the following items regarding the leaders of the basic education are described: conceptions of the current situation, leadership in the basic education and changes in work as a part of the operational environment. According to the contextual model, leadership in the basic education is societal as well as interactive and social interpersonal action extending from micro to macro level. The theoretical and methodological frames of this study have been constructed in a process. The theoretical frame has developed during the research process and thus affected the methodology – despite certain preconceptions and understanding which the researcher has had of the phenomenon. In this study, a survey questionnaire was used to gather empirical data. The survey research was made in 2002, and 141 leaders of the basic education returned the questionnaire. The response rate was 74%. The data from the thematic interviews were used to supplement and deepen the research data gathered by questionnaires. The themes of the interviews were formed according to the items the researcher wanted to specify or deepen in the data gathered from the questionnaires. According to the research results, external reasons to apply for a leadership in the basic education are highly important, and that prior leadership training has not been given for the role. 49% of the leaders participating in this study have not sought a leadership role nor received any kind of training before beginning as a leader. The results show that the community contexts are very dissimilar and changing. The schools of these leaders had 9–608 pupils. The number of teachers in the schools varied from 1 to 51. This shows how different the duties of a leader in the basic education can be. Also the social situation of the basic education is changing. Schools are closed and replaced by large school units, which carry out the principle of integrated basic education. The results show that the decisions made on the local level affect the leading in the basic education most. The leaders were of the opinion that in their leading, managing things is emphasized (70% of working time); at the time of the survey only one third of the time was estimated to be spent on leading people. The leaders of the basic education thought that their work is comprehensive and it includes co-operation regarding the managing of practicalities. The work was considered to be demanding and future-oriented. However, the work of the basic education leaders has contradictory elements due to the development demands set by work organization and local level. There is a threat that the contradictions between the practice and the general demands of leading become more common when organizations' power of decision increase. In this study, also the transition to the new transmodern era is examined from the point of leading on the grounds of the research literature. In the schools transmodernism would emphasize activities based on experiment and experience. Trusting in progress, development and future is central in the leadership. Transmodern leadership means leading with human dignity. In the schoolwork this means that school hierarchy can be reduced by creating more co-operation and teamwork. Transmodernism emphasizes subjectivity and one's own critical thinking in relation to change. / Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata peruskoulun johtamista kontekstissaan. Tutkimuksessa kuvataan peruskoulun johtajien käsityksiä vallitsevasta tilanteesta, peruskoulun johtamisesta sekä työhön liittyneistä muutoksista osana toimintaympäristöä. Peruskoulun johtaminen kontekstuaalisen mallin mukaan on mikrotasolta makrotasolle ulottuvaa yhteiskunnallista ja ihmisten välistä vuorovaikutuksellista toimintaa. Tutkimuksen teoreettinen rakenne ja siihen liittyvät metodologiset valinnat ovat muodostuneet prosessinomaisesti. Teorian osuus on tarkentunut tutkimuksen kuluessa ja sitä kautta vaikuttanut metodologian tarkasteluun huolimatta tietynlaisesta ennakkonäkemyksestä ja ymmärryksestä, mikä tutkijalla on ollut tutkittavasta ilmiöstä. Kokemusperäistä materiaalia tässä tutkimuksessa saatiin survey-kyselyllä. Vuonna 2002 suoritettuun kyselyyn vastasi 141 peruskoulun johtajaa ja palautusprosentiksi muodostui 74 %. Teemahaastattelulla täydennettiin ja syvennettiin kyselyllä saatua aineistoa. Teemahaastattelun aihepiirit muotoutuivat sen perusteella, mihin asioihin haluttiin tarkennusta ja syventämistä kyselystä saadun aineiston pohjalta. Tulokset osoittavat, että ulkopuoliset peruskoulun johtajaksi hakeutumisen syyt ovat varsin tärkeät eikä ennakoivaa koulutusta johtamistyöhön ole saatu. Tutkituista johtajista 49 % ei ole tähän työhön hakeutunut eikä ole saanut siihen koulutusta ennen työn aloittamista. Toimintaympäristö on tulosten mukaan hyvin erilainen ja muuttuva. Johdettavissa kouluissa oli 9–608 oppilasta ja koulujen opettajamäärät vaihtelivat 1–51 opettajan välillä. Tämä on osoitus peruskoulun johtajan työn erilaisuudesta. Peruskoulutuksen yhteiskunnallinen tilanne on myös muuttumassa. Kouluja lakkautetaan ja tilalle tulee suuria yksiköitä, jotka toteuttavat yhtenäisen perusopetuksen periaatetta. Tulosten perusteella peruskoulun johtamiseen vaikuttavat eniten paikallistasolla tehtävät päätökset. Johtajat olivat sitä mieltä, että johtamisessaan painottuu asioiden johtaminen (70 %) kun ihmisten johtamiseen kului kolmasosa ajasta kyselyn suorittamishetkellä. Peruskoulun johtajien mielestä heidän työnsä on kokonaisvaltaista ja käytännön asioiden hoitamiseen liittyvää yhteistyötä. Se koettiin haasteelliseksi ja tulevaisuuteen suuntautuneeksi työksi. Peruskoulun johtajan työ on kuitenkin ristiriitaista sekä työorganisaation että paikallistason kehitysvaatimusten vuoksi. Ristiriidat johtamisen yleisten vaatimusten ja käytännön suhteen ovat vaarassa kasvaa organisaatioiden päätösvallan kasvaessa. Työssä tarkastellaan tutkimuskirjallisuuden perusteella myös siirtymistä uuteen transmoderniin aikaan johtamisen näkökulmasta. Koulussa transmodernismi ilmenisi kokemuksellisena ja elämyksellisenä toimintana. Johtamisessa keskeistä on luottaminen edistykseen, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Transmoderni johtaminen on ihmisarvoista ihmisten johtamista. Koulutyössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyön ja tiimityön lisääntyminen vähentää hierarkkisuutta. Transmoderni johtaminen korostaa subjektiivisuutta ja omaa kriittistä ajattelua suhteessa muutokseen.

Abstract Major administrative and practical changes at both the national and the local level took place in psychiatry in the 1990s. In Northern Ostrobothnia in Northern Finland, specialised psychiatric care was integrated as part of the health care district in 1988. Three separate psychiatric hospitals – Heikinharju Hospital, Oulunsuu Hospital and the Department of Psychiatry in Oulu University Hospital – were merged in 1990. The purpose of this case study is to describe and assess the history and current status of the new amalgamated Department of Psychiatry in Oulu University Hospital. Change is here approached from the viewpoints of the operating environment, the history preceding the change and the actors operative in the process of change. The report is divided into threes section: history, assessment and instrument testing. The historical section describes the operation of the three independent hospitals before their amalgamation in 1990. The assessment section aims to evaluate the change and overall situation of the Department of Psychiatry in Oulu University Hospital based on data collected in 1993–1997 and also to analyse the change in terms of public control and legislation. In the third section, the theoretical structure of the instrument is evaluated. Both published and unpublished sources were used in the historical analysis. The data were further supplemented by interviewing medical professionals, patients and relatives in the three hospitals. Data for the assessment survey were collected using a questionnaire, which included an instrument. The instrument consisted of 20 questions evaluating the status of the key subfunctions of the care organisation. Five groups of informants – staff, patients, relatives, line management and partners – responded to the inquiries arranged in 1993, 1995 and 1997. The material comprised a total of 2,176 responses. Frequency and percentage distributions, variation and mean values and cross-tabulation were used to outline the results. The responses to open-ended questions were analysed with methods of content analysis. The theoretical structure of the instrument was evaluated with explorative and confirmatory factor analysis. The individual histories of the three hospitals were visible in the operation of the amalgamated clinic of psychiatry. The impacts of the merger were manifested as tensions between the old operating cultures in practical routines, management, professional identity and tasks. The simultaneous major upheavals: the merger of two psychiatric hospitals, the close-down of one hospital and the discharge of nearly a thousand psychiatric inpatients into community care altered the operating environment and the unit's relationships with health care centres. The changes in the operating system were first felt to be contradictory, and the rapid change caused feelings of uncertainty. The overall status of the Department of Psychiatry was considered quite satisfactory, however, and its operation improved during the follow-up period. An analysis of the instrument indicated that the basic subfunctions of a care organisation are care, atmosphere and management. The Department of Psychiatry in Oulu University Hospital survived the drastic change relatively well. The final stage resembled a "top organisation", which typically has a self-orienting staff and awareness of the results combined with high-standard competence. The established professional identity of the staff in the Department of Psychiatry and their goal awareness in implementing the change were reflected in the competent work with the patients, the active development of care and the anticipation of changes. / Tiivistelmä Psykiatriassa tapahtui suuria hallinnollisia ja sisällöllisiä muutoksia 1990-luvulla sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Pohjois-Pohjanmaalla alueellinen psykiatrinen erikoissairaanhoito integroitiin osaksi sairaanhoitopiiriä vuonna 1988. Kolme erillään toiminutta psykiatrista sairaalaa - Heikinharjun sairaala, Oulunsuun sairaala ja Oulun yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian klinikka - yhdistettiin vuonna 1990. Tässä tapaustutkimuksessa kuvataan ja selitetään syntyneen Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan historiaa ja nykytilaa. Muutosta tarkastellaan toimintaympäristön, muutosta edeltäneen historian sekä toimintaan osallistuneiden näkökulmasta. Tutkimus jakautuu historialliseen osaan, arviointiosaan ja mittarin testausosaan. Historiallisessa osassa kuvataan kolmen erillään toimineen sairaalan toimintaa ennen niiden yhdistymistä vuonna 1990. Arviointiosan tavoitteena oli arvioida Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan muutosta ja kokonaistilannetta vuosina 1993 - 1997 kerätyn aineiston avulla, samoin tavoitteena on tarkastella muutosta julkisten ohjausjärjestelmien sekä lainsäädännön näkökulmasta. Mittarin testausosassa tutkittiin mittarin teoreettista rakennetta. Historiaosassa käytettiin painettuja ja painamattomia lähteitä. Tietoja täydennettiin haastattelemalla eri sairaaloissa toimineita hoidon ammattilaisia, potilaita ja omaisia. Arviointitutkimuksen tiedot kerättiin mittarin sisältävällä kyselylomakkeella. Mittari muodostui hoito-organisaation keskeisten osatoimintojen tilaa arvioivasta 20 kysymyksestä. Viisi ryhmää - henkilökunta, potilaat, omaiset, linjajohto ja yhteistyökumppanit - vastasivat vuosina 1993, 1995 ja 1997 järjestettyihin kyselyihin. Aineisto käsittää kaikkiaan 2 176 vastausta. Tuloksia kuvataan frekvenssi- ja prosenttijakaumina, hajonta- ja keskilukuina sekä ristiintaulukoinneilla. Avovastaukset analysoitiin sisällönerittelyllä. Mittarin teoreettista rakennetta tutkittiin eksploratiivisella ja konfirmatorisella faktorianalyysillä. Eri sairaaloiden historiat näkyivät yhdistetyn psykiatrian klinikan toiminnassa. Yhdistämisen vaikutukset ilmenivät toimintakulttuurien välisinä jännitteinä toimintatavoissa, johtamisessa, ammatillisessa identiteetissä ja tehtävissä. Samanaikainen kahden psykiatrisen sairaalan yhdistäminen ja yhden lakkauttaminen sekä lähes tuhannen sairaalapotilaan siirtyminen avohoitoon muuttivat perustehtävää, toimintaympäristöä ja suhteita terveyskeskuksiin. Aluksi ympäristö- ja toimintarakenteiden muutokset koettiin varsin ristiriitaisina, ja nopea muutos herätti epävarmuutta. Psykiatrian klinikan tila arvioitiin kokonaisuudessaan varsin tyydyttäväksi ja toiminta parani seuranta-aikana. Käytetyn mittarin analysointi osoitti, että hoito-organisaation osatoiminnat ovat pelkistettävissä hoitamiseen, ilmapiiriin ja johtamiseen. Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikka selvisi 1990-luvun suuresta muutoksesta kohtalaisen hyvin. Toiminnan lopputila muistutti osin niin sanottua huippuorganisaatiota, jonka tunnusmerkkejä ovat henkilöstön itseohjautuvuus ja korkeatasoiseen osaamiseen yhdistynyt tulostietoisuus. Psykiatrian klinikan työntekijöiden vakiintunut ammatti-identiteetti ja päämäärätietoinen muutoksen toteutus näkyivät hyvin toteutuneessa potilastyössä, toiminnan aktiivisessa kehittämisessä ja muutosten ennakoinnissa. Silti psykiatriaan kohdistuneet taloudelliset leikkaukset ja muut suuret muutokset näkyivät epävarmuutena ja tulevaisuuden pelkona.

Abstract The main purpose of the study was to clarify the importance and realization of the duties of a principal. An international viewpoint was sought for the management of Finnish schools through studying what kind of school management exists in Holland and Germany. The importance and realization concerning both actions and experiences expressed by principals about their own work were analysed using questionnaires. The image of the school management was collected by a thematic interview. The study was carried out in Finland, Germany and Holland. The postal questionnaires sent to the Lueneburg and Ludwiglust regions of Germany in 1997 were answered by 19 principals and 13 teachers; and the Friesland region of Holland were answered by 18 principals and 17 teachers. In Holland, three principals were interviewed and in Germany five principals and two chief education officers. In Finland, Northern Savo was selected as the research region. The questionnaires sent in 1998 were answered by 129 principals and 154 teachers. The measures and functioning opportunities of a German principal were similar to the management system existing in Finnish schools during the years 1970-1980. In Holland, indications were that independence and decision-making rights were much wider than in our schools. The principals in Northern Savo were of the opinion that it was important to aim for certain measures through administrative reforms: the development of teaching schemes, goal and results-oriented management, more co-operation with interested groups and the development of internal functions in the school. The largest differences between opinions of the principals were expressed concerning the traditional administrative functions of principals. The results indicated that the administrative culture and the management of the schools are changing. To one part of the principals was assimilated the role of a modern human-oriented director, whilst the other part was continuing to do their work through concentrated administrative work at the offices. According to the Northern Savo teachers, implementing the general functions of principals was carried out quite well. The teachers would like to have more support, opportunities and communication, but not so much control and advice. They also wanted to see the principal concentrating more on the pedagogical concept of the school, but they also did not expect to have as much guidance as their German colleagues did. The teachers considered the principal's role to be more administrative in implementing functions, and were of the opinion that principals were carrying out their functions more traditionally, compared with the opinion of the principals. In all the researched countries, monitoring of individual lessons was considered to be quite unnecessary. On one hand, the results express the variability of the principal?s work, and on the other hand they express the contradiction between the work day duties and expectations. / Tiivistelmä Tutkimuksen päätehtävänä oli selvittää rehtorin tehtävien tärkeys ja toteutuminen. Suomalaisen koulun johtamiseen haettiin kansainvälistä näkökulmaa kartoittamalla, millaista on koulun johtaminen Hollannissa ja Saksassa. Erilaisista organisaatioteorioista ja -malleista valittiin systeemiteoreettinen näkökulma. Koulu ymmärrettiin asiantuntijaorganisaatioksi. Johtamista tarkasteltiin tehtävä- ja henkilöstöjohtamisen perusulottuvuuksien kautta. Koulun johtaminen määriteltiin rehtorin toimenpiteiksi, joiden avulla saavutetaan kouluorganisaatiolle asetetut ja sen itse asettamat tavoitteet. Tehtävien tärkeys ja toteutuminen sekä rehtoreiden kokemukset omasta työstään kartoitettiin kyselylomakkeen avulla. Koulun johtamisen kuvaa täydennettiin teemahaastattelun avulla. Tutkimus suoritettiin Suomessa, Saksassa ja Hollannissa. Saksan L?neburgin ja Ludwigslustin alueelle 1997 lähetettyyn kyselyyn vastasi 19 rehtoria ja 13 opettajaa sekä Hollannin Länsi-Frieslandin alueelta 18 rehtoria ja 17 opettajaa. Hollannissa haastateltiin kolmea rehtoria ja Saksassa viittä rehtoria ja kahta koulutoimenjohtajaa. Suomessa tutkimusalueena oli Pohjois-Savo. Vuonna 1998 suoritettuun kyselyyn vastasi 129 rehtoria ja 154 opettajaa. Tutkimuksen tulosten perusteella pohjoissavolaisia kouluja johdetaan edelleen asiantuntijaorganisaatiomaisesti. Koulun kehittyminen oppivaksi organisaatioksi edellyttäisi hallinnon ja opettamisen vuorovaikutusareenan laajentumista ja avautumista. Näin voitaisiin avoimesti käsitellä ja kehittää sekä opettamiseen että yhteisön hallinnointiin liittyviä asioita. Saksalaisen rehtorin tehtävät ja toimintamahdollisuudet muistuttivat suomalaisen koulun johtamisjärjestelmää 1970- ja 1980-luvuilla. Hollannissa koulujen itsenäisyys ja päätäntävalta todettiin olevan paljon suurempi kuin meillä. Pohjoissavolaiset rehtorit pitivät tärkeinä tehtäviä, joihin on hallinnollisilla uudistuksilla pyritty: opetussuunnitelman kehittämistä, tavoite- ja tuloshakuisuutta, yhteistyön lisäämistä sidosryhmiin ja koulun sisäisen toiminnan kehittämistä. Suurimmat erot rehtoreiden näkemysten välillä ilmenivät perinteisissä rehtorin hallinnollisissa tehtävissä. Tulos viittaa siihen, että koulun hallintokulttuuri ja johtaminen on muuttumassa. Osa rehtoreista oli omaksunut modernin kehittämis- ja ihmissuhdejohtajan roolin osan hoitaessa tehtävänsä edelleen hallintokeskeisesti kansliastaan käsin. Rehtorit olivat onnistuneet keskeisissä tehtävissään pohjoissavolaisten opettajien arvion mukaan melko hyvin. Opettajat odottivat rehtorilta enemmän tukea, edellytysten luomista ja yhteydenpitoa kuin kontrollointia ja neuvomista. He toivoivat myös parempaa paneutumista koulun pedagogiseen toimintaan, vaikkakaan eivät kaivanneet samassa määrin opastusta kuin saksalaiset kollegansa. Rehtorit korostivat opettajia enemmän pedagogista rooliaan. Opettajat mielsivät rehtorin roolin toimeenpanoasioissa hallinnollisempana ja että rehtorit hoitivat tehtäviään perinteisemmin kuin rehtorit itse. Kaikissa tutkimuksen kohteena olleissa maissa koettiin yksittäisten tuntien seuranta jokseenkin turhaksi Tulokset ilmentävät osaltaan rehtorin työn moninaisuutta sekä arkipäivän työn ja odotusten välistä ristiriitaa. Koulun johtamistyölle tulisi luoda nykyistä paremmat edellytykset ja yhteiskunnan tuki. Rehtorit odottavat selkeämpiä tavoitteita, toimintaohjeita ja -valtuuksia.

Abstract The aim of this study was to analyse the content and related competences of the work of the manager of municipal social and health services. In the theoretical part of the research, management tasks and the context and theoretic tendencies of management are examined. The management of social and health services is examined from the point of view of competence. The competences were formed based on general models of management and the analysis of managerial tasks in social and health services. The competences of social and health services management consist of those of operation, human resources and financial management, network cooperation and communication. Empirical study was executed in two phases. In the first phase, data were collected by an online and postal survey questionnaire aimed at managers of social and health services (n = 169). The data were analysed using SPSS statistical analysis software. When selecting the methods for data analysis, measuring the level and distribution of variables in the data were taken into consideration. In the analysis of the variables, both parametric and non-parametric statistical tests were exploited, taking into account the size and the quality of the data. In the second phase, five social and health service managers were thematically interviewed. The data from the thematic interviews were analysed by content analysis. In the basic duty of social and health managers, the management of change, financial and human resource management, cooperation and networking were emphasized. In change-related development work, working group membership or securing resources for others were emphasized. Compared to other managers, managers of social and health care organisations and managers in the largest municipalities were more often in charge of developing new operations models and producing services jointly with the private and third sector. The challenges of human resource management were related to the management of competence and its development. Cooperative networking seems to be increasing in the future thanks to reform of the service structure and diversification of service production. At present, relating to the managerial competences, the managers of social services needed operational, financial and staff management skills once in a while or quite often, more so than the others. In the near future, the managers of social and health care organisation needed skills in different areas more than managers of social services. In the future, all managerial competences are needed more often than at present. The requirements of the qualifications for a manager were Master's degree, education and experience in management and skills in accordance with managerial competence. The changes in the operational environment of social and health services will change manager's duties and the competence needed. In this study, useful information about the development of managerial competence in social and health services was acquired, and it can also be used in the evaluation and planning of managerial education. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida kunnallisen sosiaali- ja terveystoimen johtajan työn sisältöä ja työhön liittyviä kompetensseja. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan sosiaali- ja terveystoimen johtamisen kontekstia, johtamistehtäviä ja johtamisen teoreettisia suuntauksia. Sosiaali- ja terveystoimen johtamista tarkastellaan kompetenssinäkökulmasta. Johtamistehtävien kompetenssit muodostettiin yleisten johtamiskompetenssimallien ja sosiaali- ja terveystoimen johtamistyön sisällön analyysin perusteella Sosiaali- ja terveystoimen johtamisen kompetensseiksi muodostuivat virkakelpoisuuden lisäksi toiminnan, henkilöstön ja talouden johtamisen, verkostoyhteistyön ja viestinnän sekä projektitoiminnan kompetenssit. Empiirinen tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto kerättiin Internet- ja postikyselyllä kuntien sosiaali- ja terveystoimen johtajilta (n = 169) Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjemistolla. Aineiston analyysimenetelmien valinnassa huomioitiin muuttujien mittaustaso ja jakauma havaintoaineistossa. Muuttujien analyysissä hyödynnettiin aineiston koko ja laatu huomioiden parametrisiä ja parametrittomia tilastollisia testejä. Toisessa vaiheessa suoritettiin teemahaastattelu viidelle sosiaali- ja terveystoimen johtajalle. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällön analyysillä. Sosiaali- ja terveysjohtajan perustehtävän johtamisessa korostui muutosjohtajuus, talous- ja henkilöstöjohtaminen sekä yhteistyö ja verkostoituminen. Muutoksiin liittyvässä kehittämistyössä johtajien toiminta painottui useimmin työryhmän jäsenyyteen tai resurssien turvaamiseen muille. Yhdistetyn organisaation ja suurimpien kuntien johtajat toimivat useammin kuin muut vastuullisessa tehtävässä uusien toimintamallien kehittämisessä ja palvelujen tuottamisessa yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Henkilöstöjohtamisen haasteet liittyvät osaamisen johtamiseen ja sen kehittämiseen. Verkostoyhteistyö näyttäisi lisääntyvän tulevaisuudessa palvelurakenneuudistuksen ja palvelutuotannon monipuolistumisen myötä. Johtamiskompetensseista sosiaalitoimen johtajat tarvitsivat nykytilanteessa tyypillisemmin kuin muut toiminnan johtamisen, talous- ja henkilöstöjohtamisen taitoja silloin tällöin tai melko usein. Yhdistetyn organisaation johtajista useampi kuin sosiaalitoimen johtajista tarvitsi lähitulevaisuudessa eri alueen taitoja jatkuvasti. Tulevaisuudessa kaikkia johtamiskompetensseja tarvitaan nykyistä useammin. Johtajan kelpoisuusvaatimuksena edellytettiin ylempää korkeakoulututkintoa, johtamiskoulutusta ja -kokemusta sekä johtamiskompetenssien mukaisia taitoja. Tuloksissa korostuivat myös johtajan vuorovaikutustaidot hyvän johtajan ominaisuutena ja valintakriteerinä. Sosiaali- ja terveystoimen toimintaympäristön muutokset muuttavat johtajan työnsisältöä ja työssä tarvittavaa osaamista. Tutkimuksessa saatiin hyödyllistä tietoa sosiaali- ja terveystoimen johtamisosaamisen kehittämiseen ja johtamiskoulutuksen arviointiin ja suunnitteluun.

Abstract The goal of this thesis is to investigate whether the performance management systems of the university education process can be developed by using the mechanisms and indicators of operations management. This thesis is a result of a multiple-case study consisting of two polar cases: the Faculty of Technology and the Faculty of Humanities in the University of Oulu. Both faculties have several departments which constitute separate cases. This study explores the elements of the performance management systems used by the Ministry of Education during the first decade of the 21st century and considers whether these performance management systems have affected the university education process. First, the existing research is examined to understand what kind of factors affect the controllability and performance management of organisations. Furthermore, an empirical study was conducted on how the control mechanisms of the Ministry of Education reflect the main variable of controllability analysis. After that, the changes in the education processes in the various departments of the two faculties were examined using a controllability analysis. The results indicate that the financial models of the Ministry of Education reflect to some extent the main variables of controllability analysis. However, the models focus almost solely on output indicators. The Ministry of Education should consider expanding the models to include input and process variables. During the 21st century the number of university drop-outs has increased dramatically. This indicates that the process has become more ineffective. The focus of control has shifted from control of the quality of input to the quantity of the output. The finances of the Faculty of Humanities have decreased and it has had to adapt to the financial model of the Ministry of Education by seeking financial flexibility and by changing the production process (decreasing the number of new students, giving a more restricted variety of courses, restricting the maximum amount of credits). The Faculty of Technology faces a different situation. Most notably, the Department of Electrical Engineering has faced the problem of rapid growth. This has caused problems related to the quality of material (students), insufficient capacity and the inability to produce the volumes that the Ministry of Education desired. The Department of Electrical Engineering therefore made its own decision to decrease the number of new students. The reason for this was different from that of the Faculty of Humanities. The Department of Electrical Engineering was not able to increase the production volume to a sufficient level. The Faculty of Humanities instead had a problem of overproduction. The Ministry of Education does not compensate for production that is over its targets. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia, voidaanko yliopistojen opetusprosessin suorituskyvyn johtamista kehittää käyttämällä tuotannonohjauksen menetelmiä ja indikaattoreita. Tämä väitöskirja muodostuu useista esimerkkitapauksista, jotka ryhmittyvät kahden toisilleen vastakkaisen tapaustutkimuksen alle: Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta ja humanistinen tiedekunta. Molemmissa tiedekunnissa on useita laitoksia, jotka ovat jo sinällään itsenäisiä esimerkkitapauksia. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan opetusministeriön 2000-luvun alussa yliopistojen suorituskyvyn johtamiseen käyttämiä menetelmiä ja pohditaan niiden vaikutuksia yliopistojen opetusprosessiin. Aluksi kartoitettiin olemassa olevien tutkimusten pohjalta niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaation ohjattavuuteen ja suorituskyvyn johtamiseen. Seuraavaksi selvitettiin empiirisen tutkimuksen avulla, miten opetusministeriön käyttämät ohjausmenetelmät heijastelevat ohjattavuusanalyysin keskeisiä tekijöitä. Lopuksi molempien tiedekuntien laitoksilla toteutettiin ohjattavuusanalyysi opetusprosessissa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opetusministeriön ohjausmallit heijastelevat jossain määrin ohjattavuusanalyysin keskeisiä muuttujia. Mallit keskittyvät kuitenkin lähes kokonaan prosessin loppupäähän eli tuloksiin. Ministeriön tulisikin harkita syöte- ja prosessimuuttujien lisäämistä malliin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä opintonsa keskeyttäneiden määrä on kasvanut merkittävästi. Tämä kuvastaa sitä, että prosessista on tullut aiempaa tehottomampi. Ohjauksen painopiste on siirtynyt opiskelijavalinnan laadusta tutkintojen määrään. Humanistisen tiedekunnan rahoitus on vähentynyt tutkimusjaksolla ja tiedekunta on pyrkinyt sopeutumaan opetusministeriön rahoitusmalliin etsimällä taloudellista liikkumavaraa ja muuttamalla opetusprosessia (pienentämällä sisäänottoa, kaventamalla kurssitarjontaa ja rajoittamalla tutkinnon kokonaisopintopistemäärää). Teknillisen tiedekunnan lähtökohdat ovat erilaiset. Ennen kaikkea sähkötekniikan osasto on joutunut sopeutumaan nopeaan kasvuun. Tämän on aiheuttanut ongelmia mm. opiskelijoiden osaamistasossa, kapasiteetin puutteena ja kyvyttömyytenä päästä opetusministeriön asettamiin tutkintotavoitteisiin. Sähkötekniikan osasto päätti edellä mainituista syistä pienentää sisäänottoa. Osaston päätös perustui siten eri syihin kuin humanistisen tiedekunnan vastaava ratkaisu. Sähkötekniikan osasto ei pystynyt kasvattamaan opetusprosessin volyymia riittävälle tasolle. Humanistinen tiedekunta sen sijaan kärsi ylituotannosta. Opetusministeriö ei korvaa tavoitteet ylittäviä tutkintomääriä.

Abstract Nowadays, the locus of innovations is in research and development (R&D) networks formed by companies, research agencies, universities, and governmental agencies. Innovation is seen as a source of success of corporations, nations and communities, and therefore there is a long tradition for R&D research and innovation research. Networking is the answer for the changed environment caused by globalisation, fragmentation of the knowledge base and specification of the research into several fields that cause increased financial resource and capability demand for the actors developing new offerings. Collaboration in R&D networks is necessary because resources, expertise, and capabilities are not possessed and capable of being managed by single actors. R&D networks may emerge from among willing actors or intentionally by active actors or based on existing social or strategic relationships of actors. This study focuses on intentional R&D nets and managing in these R&D nets. This study describes and understands, firstly how managing in net is conducted during R&D net formation and collaboration, secondly what benefits are achieved, and thirdly what challenges are noted in relation to managing in R&D nets. Managing in R&D nets is seen to consist of managerial processes and roles for managing. Managing in R&D nets is studied in two phases, firstly empirically in four (4) peer-reviewed papers. The papers stem from a single longitudinal case study of managing in an R&D net. The case study includes both a historical and a follow-up time perspective. Secondly, as the studies have been published between 2005 and 2008, their results needed to be compared to more novel and contemporary findings to show the contribution. Hence, in the second phase, a systematic literature review covering studies on R&D and innovation network management published between 2004–14 is conducted. Thereafter and based on the comparison to contemporary research, the findings of this study that are supported, contradicted and/or still novel are discussed. The novel findings of this study are the following. Firstly, this study extends the time frame of managing in R&D nets. Secondly, it proposes a process model for understanding R&D net formation and collaboration, based on overlapping, simultaneous and iterative activities in R&D net. Thirdly, as a novel finding, this study creates a conceptual framework for depicting and typologising roles for managing in R&D nets. Finally, this study extends the understanding of benefits and challenges of managing in R&D nets. This study provides recommendations both for managers as well as for research of managing in R&D nets. / Tiivistelmä Innovaatiot syntyvät yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja julkisten toimijoiden verkostoissa. Innovaatiot ovat yritysten, yhteisöjen ja kansojen menestyksen lähde, joten niiden tutkimuksella on pitkät perinteet. Verkostomaisella tuotekehitystoiminnalla uusien innovaatioiden: tuotteiden ja palveluiden kehittäjät vastaavat markkinoiden globalisaation, tutkimuksen erikoistumisen ja tiedon fragmentoitumisen aiheuttamaan tiedollisten ja taloudellisten resurssien vaatimusten kasvuun. Yhteistyö tutkimus- ja kehitysverkostoissa (T&K) on välttämätöntä, koska tarvittavat resurssit, osaaminen ja kyvykkyydet eivät ole yksittäisten toimijoiden hallussa tai hallittavissa. T&K-verkot voivat olla toimijoiden tarkoituksellisesti kokoamia, muodistua vapaasti toimijoiden havaitessa yhteiset intressit tai muodostua aikaisemmista verkostossa toimineiden toimijoiden sulautuessa tutkimaan ja kehittämään yhdessä. Tämä tutkimus keskittyy tarkoituksellisesti koottujen T&K-verkkojen tutkimus- ja kehitysverkkojen johtamiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata, ymmärtää ja käsitteellistää: ensiksi, miten tutkimus- ja kehitysverkoissa johdetaan verkon muodostumisen ja varsinaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan aikana, toiseksi mitä etuja tutkimus- ja kehitysverkon johtamisella on verkon toimijoille ja kolmanneksi, mitä haasteita tutkimus- ja kehitysverkon johtamisessa on ja kolmanneksi, T&K-verkkojen johtaminen kattaa tässä tutkimuksessa johtamisen prosessit ja johtamisen rooli. T&K-verkkojen johtamista tutkitaan kahdessa vaiheessa, ensiksi empiirisesti neljän (4) vertaisarvioidun tutkimuspaperin avulla. Tutkimuspaperit perustuvat yhden tapauksen pitkittäistutkimukseen T&K-verkoissa johtamisesta. Tapaustutkimuksessa tarkastellaan tapausta seuranta- ja historiatutkimuksen aikaperspektiivistä. Toiseksi, koska tutkimuspaperien julkaiseminen on ajoittunut vuosille 2005-2008, tulee niiden tuloksista johdettava kontribuutio verrata uudemman aikalaiskirjallisuuden kanssa. Tästä johtuen tutkimuksen toisessa vaiheessa on toteutettu järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus vuosien 2004–2014 verkostojen johtamisen kirjallisuudesta. Sen jälkeen ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vertailuun perustuen, keskustellaan tämän tutkimuksen tuloksista, jotka tukevat, kiistävät ja/tai esittävät yhä uusia tutkimustuloksia. Uusina tuloksia tämä tutkimus esittää T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön johtamisen prosessin tarkastelujakson muutoksia. Toiseksi tutkimus esittää mallin T&K-verkkojen muodostumisen ja tuotekehitysyhteistyön aikaisen johtamisen mallin. Kolmanneksi tutkimus esittää T&K-verkkojen johtamisen roolien tyypittely ja analysointimallin. Lopuksi tutkimus esittää tutkimuksessa havaittuja T&K-verkkojen johtamisen etuja ja haittoja. Tämä tutkimus antaa suosituksia liikkeenjohtajille sekä tulevalle T&K-verkoissa tapahtuvan johtamisen tutkimukselle.

Abstract The purpose of this research is to explore the issue of organizing work for creative individuals, particularly to explore the influence of creativity on emergence of creative companies and to understand the way of managing creative individuals from those companies. The emergence of creative companies is investigated from the motivational perspective, especially the intrinsic motivation and inner drive. The management aspect is studied from the perspective of both managers and employees. Prior literature on creativity demonstrates that creativity has become an important element of human existence. Most of the creativity research has been done on individual creativity, organizational creativity, creative processes, motivation and social influences on creativity. Despite the recent tendency to study creativity from various perspectives, few scholars have approached this phenomenon from the perspective of emergence of creative companies. This study examines that and explores the motivational aspects of creativity seen from the angle of the paradox between art and business. Creativity and motivation in creative companies are contemplated with a case study method. The empirical context of the research is creative industries: games, films, visual and performing arts. The results of this study show that motivational features of creativity (love and passion to create, curiosity, desire to create, choice to be creative) have an influence on creative individuals from the perspective of emergence of new creative companies. The analysis further indicates the importance of acknowledgement of creativity and creative work of individuals in games industries. The new concept of ”the need to be creative” is introduced in this research in the context of a new product or idea being created. In addition, this research concludes that there is a paradox between creative freedom and control when managing creative individuals. This study shows that both of those elements are critical managing practices in the creative companies. Based on theories of creativity and management combined with empirical analysis of film companies, this research also suggests that managing of creative individuals is focused on allowing creative freedom at work while providing control by the manager as well as providing the right work-life balance in creative work settings. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella luovuuden vaikutusta luovien alojen yritysten syntymiseen sekä ymmärtää luovien yksilöiden johtamista. Luovien yritysten syntyä tutkitaan motivationaalisesta, erityisesti sisäisen motivaation ja -halun näkökulmasta. Johtamista tarkastellaan sekä johtajan että työntekijän näkökulmasta. Aikaisempi luovuuskirjallisuus osoittaa, että luovuudesta on tullut tärkeä ihmisyyden ja olemassaolon osa-alue. Suurin osa luovuustutkimuksesta on tehty yksilön luovuudesta, organisatorisesta luovuudesta, luovista prosesseista, motivaatiosta sekä sosiaalisten tekijöiden vaikutuksista luovuuteen. Vaikka luovuustutkimusta on tehty viime aikoina monista eri näkökulmista, harvat tutkijat ovat lähestyneet ilmiötä luovien yritysten syntymisen näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tutkittiin luovuuden motivationaalisia elementtejä taiteen ja liiketoiminnan ristiriidan näkökulmasta. Luovien yritysten luovuutta ja motivaatiota tarkasteltiin käyttäen tapaustutkimusmenetelmää. Tämän tutkimus on tehty luovien alojen, kuten peli-, filmi-, visuaalisen- ja esittävän taiteen kontekstissa. Tutkimustulokset osoittavat, että luovuuden motivationaalisilla piirteillä (kuten intohimo luomista kohtaan, uteliaisuus, halu luoda ja olla luova) on vaikutusta luoviin yksilöihin luovien yritysten syntymisen näkökulmasta. Analyysi osoittaa myös, että peliteollisuudessa on tärkeää tunnistaa yksiön luovuus ja luovan työn merkitys. Tämä tutkimus esittelee uuden ”tarve olla luova”- käsitteen kontekstissa, jossa luodaan uutta tuotetta tai ideaa. Tämän lisäksi tutkimus osoittaa, että johdettaessa luovia yksiöitä luovuuden vapaus ja kontrollin tarve ovat ristiriidassa. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että molemmat elementit ovat kriittisiä johtamiskäytäntöjä luovissa yrityksissä. Johtamisen- ja luovuuden teoriat sekä tutkimuksen empiirinen analyysi osoittavat, että luovien yksilöiden johtaminen perustuu luovuuden vapauden mahdollistamiseen, riittävään kontrolliin sekä työelämän tasapainoon.

Abstract Although the need for change was recognized a couple of decades ago, the construction industry is still struggling with its productivity development and customer satisfaction. Usually, construction improvement initiatives focus on developing practices related to project management and delivery processes. However, this study views the general underperformance of the industry from the perspective of how the construction business is managed and conceptualized in practice. The objective of this thesis is to understand the role of business models in construction business management. This objective is pursued by addressing specific research questions in four individual publications, two of which contribute to the research objective from a more conceptual and two from a more empirical viewpoint. The exploratory study follows the qualitative research tradition and exploits the case study approach. The primary method for data collection has been interviews. This study demonstrates the applicability of the business model concept to the analysis and development of the construction business. However, its use requires a comprehensive understanding of the concept and proper alignment of its elements in practice. The results of this study indicate that the current business models of construction companies are too similar to enable value-based competition. Indeed, the conventional business models neglect the customer perspective and thus revolve around internal efficiency rather than customer value creation. Consequently, construction businesses are usually managed on a project-by-project basis without the governing effect of specific customer-oriented business models and a clear long-term vision or business purpose that would go beyond the objectives of growing and surviving. A better understanding of business models provides a starting point for managers to reform the construction business and the whole industry. Explicitly defined business models provide a foundation for consistent management practice and process development. New possibilities for customer value creation can be exploited as the limitations of the current thinking are overcome and business models are approached from the viewpoints of the customer and value creation. / Tiivistelmä Rakennusalalla on edelleen vaikeuksia tuottavuuden kehittämisen ja asiakastyytyväisyyden parantamisessa, vaikka tarve muutokseen tunnistettiin jo pari vuosikymmentä sitten. Yleensä alan kehityshankkeet kohdistuvat projektien johtamiseen ja projektitoimituksiin liittyviin käytäntöihin. Tässä tutkimuksessa rakennusalan yleisesti heikkoa suorituskykyä tarkastellaan kuitenkin liikkeenjohdon näkökulmasta eli miten rakennusyrityksiä johdetaan ja miten liiketoiminta käsitteellistetään käytännössä. Väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää liiketoimintamallien roolia rakennusliiketoiminnan johtamisessa. Tavoitteen saavuttamiseksi vastataan neljään tutkimuskysymykseen erillisten osajulkaisujen avulla. Kaksi näistä julkaisuista edistää ymmärrystä liiketoimintamallien roolista enemmän käsitteellisestä näkökulmasta ja kahdessa korostuu empiirinen näkökulma. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään tapaustutkimusta. Aineistonkeruu on pääosin tehty haastatteluin. Tämän tutkimuksen mukaan liiketoimintamallikonsepti soveltuu myös rakennusliiketoiminnan analysointiin ja kehittämiseen. Tämä kuitenkin edellyttää liiketoimintamallikonseptin laaja-alaista ymmärrystä ja sen elementtien asianmukaista yhteensovittamista myös käytännössä. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nykyiset liiketoimintamallit, joiden mukaan rakennusyritykset toimivat, ovat liian samankaltaisia soveltuakseen arvoperusteiseen kilpailuun. Nämä tavanomaiset liiketoimintamallit eivät sisällä asiakasnäkökulmaa ja täten ne keskittyvät etupäässä sisäiseen tehokkuuteen asiakasarvon tuottamisen sijasta. Näin ollen rakennusliiketoimintaa johdetaan yleensä projektiperusteisesti ilman, että päätöksentekoa ohjaisi määritellyt asiakassuuntautuneet liiketoimintamallit, selkeä pitkäntähtäimen visio tai kasvu- ja eloonjäämistavoitteita pidemmälle asetettu päämäärä. Liiketoimintamallien parempi ymmärrys antaa lähtökohdan rakennusliiketoiminnan ja koko alan uudistamiseen. Selkeästi määritellyt liiketoimintamallit luovat perustan liiketoiminnan johdonmukaisuudelle ja prosessien kehittämiselle. Monia huomiotta jääneitä arvonluonnin mahdollisuuksia voidaan puolestaan hyödyntää, kun vältetään takertumasta vallalla olevan ajattelutavan rajoitteisiin ja suunnitellaan liiketoimintamallit toimiviksi arvonluonnin ja asiakkaan näkökulmista.

Abstract The aim of the study was to investigate the amount and focus of rehabilitation nursing care practices and the association of these practices to quality outcomes. Additionally, the aim of the study was to describe the characteristics and leadership models of the functional level in long-term care units providing rehabilitation nursing care. The study consists of four articles. The data for the first three articles were derived from the National Institute for Health and Welfare Resident Assessment Instrument (RAI) database. The data for the first article (n = 5312) were collected using resident level data. The second article is based on unit level information (n = 256) and data from a questionnaire sent to the nursing leaders of the functional level (n = 189) in facilities which adopted RAI. For the third article the resident level data (n = 2037) were used from the study of Laine (2005). The statistical analyses were performed by SAS statistical software for Windows. The data were presented as mean scores and confidence intervals. Regression models were used to present the associations between variables. The qualitative data for the fourth article was collected by interviews with the nursing leaders at the functional level (n = 14). The data were analysed by content analysis. The results show that residents receiving rehabilitation nursing had more impaired cognitive and physical function. The amount of rehabilitation nursing practice was associated to the nurses' assessment of residents' rehabilitation potential. Daily provision of rehabilitation nursing activity was associated to better care quality. It decreased the prevalence of bedridden residents and residents with little or no activity. It increased the amount of nursing time spent on residents. The leadership of the rehabilitation units consisted of recognizing options, promoting guidelines, reminding nurses, upholding open communication, supporting the learning process and respecting. The characteristics of rehabilitation units involved characteristics of Magnet Hospitals. The measure of rehabilitation nursing that measured the amount of rehabilitation nursing activity was usable and distinctive. In this study, measurable information about the amount of rehabilitation nursing practice was acquired. Findings of this study are usable for evaluation of nursing care outcomes and for developing nursing management. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida kuntoutumista edistävän hoitajan toiminnan määrää, kohdentumista ja sen yhteyttä hoidon laadun tuloksiin. Lisäksi tarkoituksena oli kuvata kuntoutumista edistävien osastojen tunnuspiirteitä ja lähijohtamisen menetelmiä pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Tutkimus koostuu neljästä osajulkaisusta, josta kolmessa on käytetty valmiita tutkimusaineistoja. Ensimmäisen (n = 5312) osajulkaisun asiakastason aineisto on kerätty tekemällä poimintoja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Resident Assement Instrument (RAI) -tutkimustietokannasta. Toisessa osajulkaisussa tutkimustietokannasta on kerätty osastotason aineisto (n = 256) ja tehty poimintoja RAI-järjestelmää käyttävien osastonhoitajien toimintatietokyselystä (n = 189). Kolmannessa osajulkaisussa on hyödynnetty asiakastason aikamittaus- ja RAI-arviointiaineistoa (n = 2037), jota Laine (2005) käytti väitöskirjassaan. Analyyseissä on käytetty SAS-tilasto-ohjelmistoa. Aineisto on kuvattu keskiarvoin ja luottamusvälein. Muuttujien yhteyksiä on kuvattu käyttämällä regressiomalleja. Neljättä osajulkaisua varten on koottu laadullinen aineisto osastonhoitajien teemahaastatteluista (n = 14), joka on analysoitu sisällön analyysillä. Tulosten mukaan hoitajan kuntoutumista edistävä toiminta kohdistui niihin asiakkaisiin, joilla oli keskivaikeasti alentunut fyysinen toimintakyky ja kognitio. Hoitajan toiminta oli yhteydessä hoitajan uskoon asiakkaan kuntoutumisen mahdollisuudesta. Osastotason tarkastelussa päivittäinen kuntoutumista edistävä toiminta oli yhteydessä hoidon laadun tuloksiin, sillä se vähensi vuodepotilaiden määrää ja lisäsi asiakkaiden sosiaalista osallistumista. Se lisäsi myös asiakaskohtaista välitöntä hoitoaikaa. Lähijohtamisen menetelminä korostuivat mahdollisuuksien näkeminen, linjassa pitäminen, mieleen palauttaminen, avoin kommunikointi sekä hoitajien osaamisen tukeminen ja arvostaminen. Kuntoutumista edistävien osastojen tunnuspiirteinä korostuivat magneettisairaaloiden vetovoimatekijät. Tutkimuksessa kehitetty kuntoutumista edistävän hoitajan toiminnan määrän mittaamiseen tarkoitettu mittari osoittautui käyttökelpoiseksi ja erottelevaksi mittariksi. Tutkimuksessa saatu tieto on hyödynnettävissä kuntoutumista edistävän hoitajan toiminnan mittaamisessa kuten myös hoidon tulosten arvioinnissa. Tutkimustuloksista on hyötyä hoitotyön johtamisessa. / Sammanfattning Syftet med undersökningen var att analysera mängden av rehabiliteringsfrämjande vårdinsatser, vem de riktades till och hur de relaterar till vårdkvalitet. Dessutom var avsikten att beskriva vad som kännetecknar rehabiliteringsfrämjande avdelningar och ledarskapsmodeller inom institutionsvården. Undersökningen består av fyra delpublikationer: i tre av dem användes existerande forskningsmaterial. Materialet på klientnivå (n = 5312) som användes i den första delpublikationen samlades in genom axplock ur forskningsdatabasen Resident Assessment Instrument (RAI) på Institutet för hälsa och välfärd (THL). Den andra delpublikationen består av material på avdelningsnivå (n = 256) och material ur en enkät om verksamhetsuppgifter (n = 189) riktad till de avdelningsskötare som använder RAI-systemet. Den tredje delpublikationen omfattar tidmätnings- och RAI-bedömningsmaterial (n = 2037) på klientnivå som Laine (2005) använde i sin doktorsavhandling. I analyserna har SAS-dataprogramvara använts. Materialet har beskrivits med medelvärden och konfidensintervaller. Variablernas förhållanden till varandra har illustrerats med regressionsmodeller. För den fjärde delpublikationen har ett kvalitativt material insamlats från temaintervjuer med avdelningsskötare (n = 14) och analyserats med innehållsanalys. Resultaten visar att vårdarens rehabiliteringsfrämjande vårdinsatser riktade sig på de klienter som hade medelsvårt nedsatt fysisk funktionsförmåga och kognition. Vårdinsatserna var sammankopplade med vårdarens uppfattning om klientens rehabiliteringsmöjligheter. I studien på avdelningsnivå relaterade den dagliga rehabiliteringsfrämjande vårdinsatsen till vårdkvalitet. Antalet sängliggande klienter minskade och det sociala deltagandet hos klienterna ökade, även den direkta vårdtiden per klient ökade. Bland de metoder som avdelningsskötarna använde för ledarskap framhävdes upptäckandet av möjligheter, linjehållning, påminnelser, öppen kommunikation samt stödandet och värdesättandet av vårdarnas kompetens. Särskilt kännetecknande för de rehabiliteringsfrämjande avdelningarna visade sig vara magnetsjukhusens dragningskraft. För att mäta mängden rehabiliteringsfrämjande vård som gavs, utvecklades en mätare, vilken visade sig vara användbar och urskiljande. De resultat som denna forskning gett kan tillämpas för att lyfta fram mätbarheten av rehabiliteringsfrämjande vårdinsatser såsom även till att utvärdera vårdresultaten. Forskningsresultaten kan också utnyttjas till att utveckla ledarskapet inom vårdarbetet.

Abstract The purpose of the study was to examine the relationship between nursing leadership and burnout among nurses in health care as well as the incidence of multidimensional leadership and burnout in Finnish nursing. A further purpose was to test a factor structure of Multifactor Leadership Questionnaire (MLQ) and Maslach Burnout Inventory (MBI) in Finnish health care. The empirical data were gathered by postal questionnaires from nursing staff working in university, central and district hospitals, health centers as well as psychiatric and private hospitals (n = 900, response rate 73%). In addition, a follow-up study was performed at a one-year interval (n = 100, response rate 79%). After deleting unusable questionnaires, the sample consisted of 627, and the follow-up study of 78 nurses and nurse leaders. The data were analyzed with descriptive and multivariate statistical methods. Nurse leaders proved to be transformational leaders who rewarded their subordinates, but traditional active and passive management-by-exception and laissez-faire leadership also appeared in their leadership behavior. Half of the nursing staff were moderately burned out and about one tenth were highly burned out. Nearly one fifth suffered from high emotional exhaustion. Nursing leadership has both positive and negative effects on burnout among nursing staff. Rewarding transformational leadership and active management-by-exception functioned as protecting factors, and passive laissez-faire leadership as an exposing factor. However, the results suggest that the relation between leadership and burnout is complex, affected by situational factors of leadership and the ambiguous nature of burnout. The six- and three-factor structure of the MLQ as well as the three-factor structure of the MBI were empirically supported. According to psychometric properties both instruments are well applicable to Finnish health care research. The results can be used in academic leadership education and leadership training in health care organizations, as well as to improve the quality of work life and to promote work well-being. The results can also be utilized in studies applying MLQ and MBI as well as when exploring factor structure of measures and in validation studies of instruments. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotyön johtajuuden ja hoitohenkilöstön työuupumuksen yhteyttä terveydenhuollossa sekä moniulotteisen johtajuuden ja työuupumuksen esiintymistä suomalaisessa hoitotyössä. Lisäksi tarkoituksena oli testata suomalaisessa terveydenhuollossa moniulotteisen johtajuusmittarin ja kolmiulotteisen työuupumusmittarin rakennetta. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin postikyselyllä yliopisto-, keskus- ja aluesairaaloiden, terveyskeskusten sekä psykiatristen ja yksityisten sairaaloiden hoitohenkilöstöltä (n = 900, vastausprosentti 73). Lisäksi toteutettiin seurantakysely vuoden intervallilla (n = 100, vastausprosentti 79). Aineistosta jouduttiin poistamaan vastauksia, ja poistojen jälkeen tutkimusjoukko muodostui 627:stä ja seurantakyselyssä 78 hoitajasta ja hoitotyön esimiehestä. Aineiston analyysissä käytettiin tilastollisina kuvailevina menetelminä ristiintaulukointia, kontingenssikerrointa, χ²-testiä, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa, t-testiä, Mann-Whitney U-testiä, Wilcoxonin testiä, yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysiä sekä Kruskal-Wallisin testiä. Monimuuttujamenetelminä olivat rakenneyhtälömallitus ja lineaarinen regressioanalyysi. Mittareiden luotettavuuden arvioinnissa käytettiin eksploratiivista ja konfirmatorista faktorianalyysiä, Cronbachin alpha -kerrointa, osiosummakorrelaatioita, osioiden välisiä korrelaatioita, Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja intraclass-korrelaatiokerrointa. Hoitotyön johtajat osoittautuivat työntekijöitä palkitseviksi muutosjohtajiksi, mutta johtamiskäyttäytymisessä esiintyi myös perinteistä työntekijöiden aktiivista ja passiivista valvomista sekä välttävää johtajuutta. Eroja ilmeni johtajan iän, työkokemuksen, työtehtävän ja perustyöhön osallistumisen mukaan. Puolella hoitohenkilöstöstä esiintyi keskimääräistä ja noin kymmenesosalla voimakasta työuupumusta. Voimakkaasta emotionaalisesta väsymyksestä kärsi lähes joka viides. Hoitotyön johtajuudella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia hoitohenkilöstön työuupumuksen kannalta. Palkitseva muutosjohtajuus ja työntekijöiden aktiivinen valvominen toimivat työuupumukselta suojaavina tekijöinä ja passiivinen välttäminen työuupumukselle altistavana tekijänä. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että johtajuuden ja työuupumuksen yhteys on kompleksinen, ja tähän vaikuttavat johtajuuden tilannetekijät ja työuupumuksen moniselitteinen luonne. Hoitohenkilöstön ikä, työllisyystilanne, työaikamuoto ja työtehtävän luonne vaikuttivat johtajuuden ja työuupumuksen yhteyteen, joka oli suhteellisen pysyvä vuoden intervallilla mitattuna. Myös johtajuus ja työuupumus osoittautuivat stabiileiksi ilmiöiksi. Johtajuusmittarin kuuden ja kolmen faktorin rakenne sekä työuupumusmittarin kolmen faktorin rakenne saivat empiiristä tukea. Mittareita voidaan pitää psykometristen ominaisuuksiensa perusteella suomalaiseen terveydenhuoltotutkimukseen soveltuvina. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuoltoalan yliopistollisessa ja terveydenhuollon organisaatioiden sisäisessä johtamiskoulutuksessa, työelämän laadun parantamisessa ja työhyvinvoinnin edistämisessä, johtajuus- ja työuupumusmittaria soveltavissa tutkimuksissa sekä laajemmin mittareiden kehittämistyössä ja validointitutkimuksissa.