Abstract The concept of ecological building is not clear. The concept, which belongs to thematic context of sustainable development, is difficult to understand because it combines two individual concepts which originate from two different sciences. The word ecology implies to organism's interaction mechanisms and to ecosystem dynamics, whereas the word building implies to architecture, artifacts and semantics. In ecological building the whole interaction dynamics has to be reassessed. The interaction between artifacts and environment conveys the same principles as the interaction between organism and ecosystem. Buildings and towns have the same kind of genotypic and phenotypic features as organisms have. Genotypic features can be paralleled to materialistic, atomistic, features. Phenotypic features result from the interaction process, in which the modifying environment consists of culture, local conditions, style and time. Localism is crucial in the context of ecological building. Localism is a geographically defined entity, but also it is primarily a process. In this research the connection between ecological building and localism has been examined in two neighbourhood units. Buildings in Rovaniemi (Ounasrinne) and in Mikkeli (Peitsari) built on non-profit and social housing basis were selected. The criticism against the ontology of ecological building is based on the questionnaires and the personal interviews, which were targeted at the tenants of the selected tenements, selected designers, contractors and the board of the real estate companies. In addition, the managing directors of the real estate companies and the representatives of the Finnish Housing Fund and the Ministry of Environment were interviewed. Migration during the entire lifecycle of the tenements, which is an indicator of localism and sustainable development, was researched by analyzing the registers of occupants. The research revealed that the actors have defined the concept of ecological building in different ways. Most often ecological building is related to material features. Ecological material is not automatically related to high quality material and local materials are not the first priority. The responsibilities are contradictory in the implementation of ecological building. The primary presumption seems to be that the state is responsible for the implementation. Environmental consciousness and ecological building have positive status. In the future the mode of building, which is assumed to be ecological, will increase and environmentalism is regarded as a benefit in business competition (contracting and designing). The research also revealed that the need for change in values, which is usually connected to the thematic of ecological building and the sustainable development, is groundless; the actors think that the nature as such conveys intrinsic value. Instead, ecological issues should be an interest, which affects the decisions made during the process. The tools, which are used in the process, should more effectively support the implementation of ecological building. Free will is not sufficient any more. The research revealed that the periods of occupancy are short in the examined tenements and we can talk about new kind of nomadism. In these neighbourhood units lifelong occupancy is not realism. The renovations, which have been designed according to the tenant's will, must be revaluated, because the median period of occupancy is approximately 1½-2 years. Technical renovations did not lengthen the periods of occupancy in Ounasrinne, vice versa. In neighbourhood units attention must be paid to the tenements; the support for housing should be defined locally according to the actual tenement sizes. / Tiivistelmä Tutkimuksessa ekologisen rakentamisen ja paikallisuuden välistä yhteyttä on tutkittu kahdessa lähiössä. Tutkimukseen mukaan valittiin yleishyödyllisen rakennuttamisen ja sosiaalisen asuntotuotannon kohteita Rovaniemen Ounasrinteeltä ja Mikkelin Peitsarista. Ekologisen rakentamisen ontologian kritiikki perustuu kysely- ja haastattelututkimukseen. Paikallisuutta ja kestävän kehityksen tematiikkaa indikoivaa muuttamista vuokratalojen koko elinkaaren aikana tutkittiin talokirjojen avulla. Tutkimus paljasti, että toimijoilla on toisistaan poikkeava käsitys ekologisen rakentamisen sisällöstä. Useimmiten ekologisuus liitetään materiaalin ominaisuuksiin. Ekologista materiaalia ei mielletä automaattisesti laadukkaaksi eikä paikallisia materiaaleja priorisoida. Ekologisen rakentamisen implementoinnissa vastuukysymykset ovat ristiriitaiset. Ensisijaisesti edellytetään, että valtio on vastuussa ekologisten tekijöiden implementoinnista. Ympäristötietoisuus ja ekorakentaminen koetaan myönteisesti. Tulevaisuudessa ns. ekologiseksi rakentamisen oletetaan lisääntyvän ja ympäristötietoisuus on kilpailuetu liiketoiminnassa (urakointi ja suunnittelu).Tutkimus paljasti, että kestävän kehityksen tematiikkaan ja ekologiseen rakentamiseen liitetty vaatimus arvomuutoksesta on perusteeton; toimijatahot arvostavat luontoa sen itsensä vuoksi. Sen sijaan ekologisuudesta pitäisi tulla intressi, joka ohjaa prosessin aikana tehtäviä päätöksiä. Prosessin hallinnassa käytettyjen työkalujen on selkeämmin tuettava ekologisen rakentamisen implementointia. Tutkimus osoitti, että tutkituissa vuokrataloissa asutaan lyhyitä aikoja ja voidaankin puhua uudesta nomadismista. Näissä lähiöissä elämänkaariasuminen ei ole realismia. Asukkaiden toiveiden mukaiset korjaukset tulevat myös uudelleen arvioitaviksi, koska asumisaikojen mediaani on 1½-2 vuotta. Tekniset korjaukset eivät muuttaneet asumisaikoja Ounasrinteellä; päinvastoin. Lähiöissä tuleekin huomioida asuntojakauma asumistukia määritettäessä.

Abstract Although the need for change was recognized a couple of decades ago, the construction industry is still struggling with its productivity development and customer satisfaction. Usually, construction improvement initiatives focus on developing practices related to project management and delivery processes. However, this study views the general underperformance of the industry from the perspective of how the construction business is managed and conceptualized in practice. The objective of this thesis is to understand the role of business models in construction business management. This objective is pursued by addressing specific research questions in four individual publications, two of which contribute to the research objective from a more conceptual and two from a more empirical viewpoint. The exploratory study follows the qualitative research tradition and exploits the case study approach. The primary method for data collection has been interviews. This study demonstrates the applicability of the business model concept to the analysis and development of the construction business. However, its use requires a comprehensive understanding of the concept and proper alignment of its elements in practice. The results of this study indicate that the current business models of construction companies are too similar to enable value-based competition. Indeed, the conventional business models neglect the customer perspective and thus revolve around internal efficiency rather than customer value creation. Consequently, construction businesses are usually managed on a project-by-project basis without the governing effect of specific customer-oriented business models and a clear long-term vision or business purpose that would go beyond the objectives of growing and surviving. A better understanding of business models provides a starting point for managers to reform the construction business and the whole industry. Explicitly defined business models provide a foundation for consistent management practice and process development. New possibilities for customer value creation can be exploited as the limitations of the current thinking are overcome and business models are approached from the viewpoints of the customer and value creation. / Tiivistelmä Rakennusalalla on edelleen vaikeuksia tuottavuuden kehittämisen ja asiakastyytyväisyyden parantamisessa, vaikka tarve muutokseen tunnistettiin jo pari vuosikymmentä sitten. Yleensä alan kehityshankkeet kohdistuvat projektien johtamiseen ja projektitoimituksiin liittyviin käytäntöihin. Tässä tutkimuksessa rakennusalan yleisesti heikkoa suorituskykyä tarkastellaan kuitenkin liikkeenjohdon näkökulmasta eli miten rakennusyrityksiä johdetaan ja miten liiketoiminta käsitteellistetään käytännössä. Väitöskirjan tavoitteena on ymmärtää liiketoimintamallien roolia rakennusliiketoiminnan johtamisessa. Tavoitteen saavuttamiseksi vastataan neljään tutkimuskysymykseen erillisten osajulkaisujen avulla. Kaksi näistä julkaisuista edistää ymmärrystä liiketoimintamallien roolista enemmän käsitteellisestä näkökulmasta ja kahdessa korostuu empiirinen näkökulma. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnetään tapaustutkimusta. Aineistonkeruu on pääosin tehty haastatteluin. Tämän tutkimuksen mukaan liiketoimintamallikonsepti soveltuu myös rakennusliiketoiminnan analysointiin ja kehittämiseen. Tämä kuitenkin edellyttää liiketoimintamallikonseptin laaja-alaista ymmärrystä ja sen elementtien asianmukaista yhteensovittamista myös käytännössä. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nykyiset liiketoimintamallit, joiden mukaan rakennusyritykset toimivat, ovat liian samankaltaisia soveltuakseen arvoperusteiseen kilpailuun. Nämä tavanomaiset liiketoimintamallit eivät sisällä asiakasnäkökulmaa ja täten ne keskittyvät etupäässä sisäiseen tehokkuuteen asiakasarvon tuottamisen sijasta. Näin ollen rakennusliiketoimintaa johdetaan yleensä projektiperusteisesti ilman, että päätöksentekoa ohjaisi määritellyt asiakassuuntautuneet liiketoimintamallit, selkeä pitkäntähtäimen visio tai kasvu- ja eloonjäämistavoitteita pidemmälle asetettu päämäärä. Liiketoimintamallien parempi ymmärrys antaa lähtökohdan rakennusliiketoiminnan ja koko alan uudistamiseen. Selkeästi määritellyt liiketoimintamallit luovat perustan liiketoiminnan johdonmukaisuudelle ja prosessien kehittämiselle. Monia huomiotta jääneitä arvonluonnin mahdollisuuksia voidaan puolestaan hyödyntää, kun vältetään takertumasta vallalla olevan ajattelutavan rajoitteisiin ja suunnitellaan liiketoimintamallit toimiviksi arvonluonnin ja asiakkaan näkökulmista.

Abstract The main research aim was to examine work and quality in a medium-sized construction company. My ambition was to find out how the top brass, middle managers and workers consider quality within construction. In this study I search for answers to questions as why these groups treat quality as they do and why they act in the labour process as they act. The study is qualitative with strong connections to ontological and epistemological commitments of critical management studies. In the theoretical part of the study I examine quality management, work, the history and significance of work to the individual and the change of work from the juxtaposition of the modern times to the flexible temporary work of postmodernity. I examine the effects of the changes in working life on the subjectivity of the individuals now when identities are changing constantly and autonomy as a value has replaced solidarity. I examine the product quality originating from the labour process as a manifestation of individuals’ conception of reality and structural changes in the society. I have carried out the empirical part as a single case study. The most significant data consists of the interviews of the top brass, middle management and workers. The study proves that every group in the examined organization creates its own discourse regarding the work in the labour process and the resulting quality. The top brass appreciates quality as operational quality – in other words as an undisturbed and economical progression of the labour process. The discourse of the top brass underlines substantial economical result achieved with technocratic and, above all, normative control. The top brass tries to make its view hegemonic and its patriarchal view motivates the other groups to generate their own discourses. The subjectivity of the middle management is based on an entrepreneurial attitude with a concern to product’s suitability to the customer. Its discourse shows an effort to create freedom for its own quality perception. The workers experience that the work has changed into routine assembling without respect to professional skills. They feel insecure about the future of the employment and they constantly have to consider their usefulness. The study proves also that management cannot be commanding from the top, but craftsmanship and occupational ethics have to be set as the starting point of management. Work should not be considered a negative, juxtapositive and restraining process but such a part of life where one can fulfil oneself in many ways. An individual has to get a possibility to enhance and develop his/her knowledge and competence. He/She also has to get a possibility to belong to a stable institution which provides life with stability and perspective. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa analysoin erään keskisuuren rakennusyrityksen toimintaa. Tavoitteenani on selvittää, miten kohdeorganisaation ylin johto, keskijohto ja työntekijät suhtautuvat rakentamisen laatuun. Tutkimuksellani etsin vastausta siihen, miksi nämä henkilöstöryhmät suhtautuvat laatuun niin kuin suhtautuvat ja miksi he toimivat yrityksensä rakennustoiminnan työprosessissa niin kuin toimivat. Tutkimus on laadullinen ja kytkeytyy vahvasti kriittisen organisaatiotutkimuksen ontologisiin ja epistemologisiin sitoumuksiin. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastelen laadun johtamista, työtä ja työn historiaa sekä sen merkitystä yksilölle. Perehdytän lukijan myös työn muuttumiseen modernin aikakauden vastakkainasettelusta postmodernin ajan joustavaksi pätkätyöksi. Tuon näkyviin työelämän muutosten vaikutuksia tekijöiden subjektiviteettiin, nyt kun identiteetit ovat jatkuvassa muutoksessa ja autonomia arvona on korvannut yhteisöllisyyden. Tarkastelen työprosessin tuloksena syntyvää tuotteen laatua yksilöiden todellisuuskäsityksen ja yhteiskunnan rakennemuutosten ilmentymänä. Olen toteuttanut empiirisen osan yhden tapauksen tapaustutkimuksena. Merkittävin aineisto koostuu kohdeorganisaation ylimmän johdon, keskijohdon ja suorittavan tason työntekijöiden haastatteluista. Tutkimus osoittaa, että jokainen yllä mainittu tutkittavan organisaation henkilöstöryhmä muodostaa oman diskurssinsa työprosessissa tehtävän työn ja tuloksena syntyvän laadun suhteen. Ylin johto kokee laadun toiminnan laatuna – siis työprosessin häiriöttömänä ja taloudellisena etenemisenä. Ylimmän johdon diskurssi korostaa hyvää taloudellista tulosta, joka saavutetaan työprosessin teknokraattisella ja ennen kaikkea normatiivisella kontrollilla. Ylin johto pyrkii saamaan oman näkemyksensä hegemoniseksi, ja sen patriarkaalinen näkemys saa muut henkilöstöryhmät kehittämään omat diskurssinsa. Keskijohdon subjektiviteetti lähtee yrittäjämäisestä asenteesta, jossa kannetaan huolta tuotteen kelpaamisesta asiakkaalle. Sen diskurssissa näkyy pyrkimys kehittää toimintavapautta omalle laatunäkemykselleen. Suorittava taso kokee työnteon muuttuneen mekaaniseksi kokoonpanoksi, jossa sen ammattitaitoa ei arvosteta. Se kokee epävarmuutta työsuhteensa jatkuvuudesta ja joutuu jatkuvasti punnitsemaan hyödyllisyyttään. Tutkimus osoittaa myös, että johtaminen ei voi olla ylhäältä alaspäin tapahtuvaa käskyttämistä, vaan ammattiosaaminen ja ammattietiikka on asetettava organisaation johtamisen lähtökohdaksi. Työtä ei tule nähdä negatiivisena, vastakkainasettelun ja tukahduttamisen prosessina vaan sellaisena osana elämää, jossa yksilö voi toteuttaa itseään monella tavalla. Hänelle on annettava mahdollisuus kerryttää ja kehittää tietoaan sekä osaamistaan. Hänelle on myös annettava mahdollisuus kuulua pysyvyyttä edustavaan instituutioon, joka antaa hänen elämälleen vakautta ja näköalaa.

Abstract Occupational safety in the construction industry has improved during the past few years with the help of target setting. Still, the accident frequency rate is doubled compared to other industrial sectors. The aim of this study is to clarify the mind-set of the actors in the building and construction trade towards occupational safety. Furthermore, identifying the factors affecting occupational accidents and the possibility of their prevention are investigated. There have been ample studies conducted on occupational safety and attitudes towards it, whereas research into construction safety perceptions has been scarce. The research is a Mixed Method Case Study in which the data consist of three cases. Case 1: Interviews of the workers (n=10) severely injured in falling from heights at the construction sites. Case 2: Interviews of construction professionals (n=20). Case 3: A two-phase (before and after) questionnaire to construction students in a HSEQ Training Park (Rudus) in Espoo (n=128) and in Northern Finland, Oulu (n=44). On the basis of this study it can be stated that the actors in the building and construction business consider occupational safety a matter of the utmost importance. On the other hand, while deemed desirable, workplace safety issues also create a great deal of cognitive dissonance. The mind-set for occupational safety is challenging. The actors in the construction industry demand investments in occupational safety but also flexibility. The conflicts are caused by the requirements for efficiency, high quality, and safety in construction, yet, for which there are, limited resources available. Safety measures are defied because of schedules, for instance, and risks may be ignored. Accidents are regarded as self-inflicted. According to the professionals, the construction business has been polarized into the companies that either pay attention to or neglect occupational safety and educated versus uneducated workers. Qualified workforce with a high standard of training is desired in the recruiting process. Investing in health and safety education is considered crucial at an early stage. Safety is realizing the importance of adopting effective health and safety management systems to eliminate work-related hazards and taking a positive approach to providing specialized training and education programs that improve the skills and experience of the workforce. Young people may lack an overall understanding of the dangers of their line of work. The injured workers assessed the risks through their subjective experiences. Although the reasons for occupational injuries are multi-causal in nature, employee mind-sets are often associated with exposure to worksite hazards. The visits to the HSEQ Training Parks improve the students’ understanding of occupational safety, and particularly those who had more experience in the building trade than their fellow students. However, first-year students and those less experienced became disconcerted and their uncertainty levels increased. The visits should consequently be target-oriented, well designed and carried out in a timely manner. The HSEQ Training Parks should utilize trauma survivors as experiential educators in providing valuable, practical information about workplace injuries and their prevention. / Tiivistelmä Työturvallisuus rakentamisessa on parantunut asetettujen tavoitteiden avulla, silti tapaturmataajuus on kaksinkertainen muihin teollisuusaloihin verrattuna. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten alan toimijat suhtautuvat työturvallisuuteen. Mitkä tekijät vaikuttavat tapaturmiin ja voidaanko niihin vaikuttaa? Työturvallisuutta ja asennetta on tutkittu, mutta suhtautumista työturvallisuuteen rakentamisessa ei. Tapaustutkimus (Case Study) sisältää kolme Tapausta, joita on lähestytty monimenetelmällä. Tutkimukseen haastateltiin putoamistapaturmissa vakavasti loukkaantuneita (n=10) ja alan asiantuntijoita (n=20). Lisäksi kerättiin kaksivaiheiset kyselyt opiskelijoilta Rudus (n=128) ja Pohjois-Suomen (n=44) Turvapuistoissa. Tutkimuksen perusteella voi todeta toimijoiden pitävän työturvallisuutta tärkeänä ja tavoiteltavana asiana. Suhtautuminen on kuitenkin ristiriitaista. Loukkaantuneiden mielestä työturvallisuus lähtee turvallisen työskentelyn mahdollistamisesta. Siihen tulee panostaa ja myös antaa mahdollisuus joustaa. Haasteita aiheuttavat vaatimukset tehokkaasta, laadukkaasta ja turvallisesta rakentamisesta, johon ei ole riittävästi resursseja. Turvallisuutta uhmataan mm. kiireen vuoksi, eikä riskeihin välttämättä puututa. Asiantuntijat kokevat turvallisuuden olevan yksilölähtöistä. He näkevät alan polarisoituneen turvallisuudesta huolehtiviin ja sitä laiminlyöviin yrityksiin sekä koulutettuihin ja kouluttamattomiin työntekijöihin. Alalle kaivataankin lisää pätevyyksiä. Turvallisuuskasvatukseen tulee panostaa yhä nuorempana, kuten aiemminkin on todettu. Turvallisuus on ymmärrystä ja suhtautuminen osa ammattitaitoa, mikä kehittyy kokemuksen myötä. Nuorilla ei ole kokonaisvaltaista ymmärrystä alan vaaroista. Vaikka tapaturmien syyt ovat multikausaalisia, on yksilön suhtautumisella suuri merkitys tapaturmiin. Turvapuistovierailut lisäsivät opiskelijoiden ymmärrystä työturvallisuudesta. Vierailuilla oli vaikutusta opiskelijoihin, joilla oli kokemusta rakentamisesta. Opintojen alussa olevia vierailu hämmensi ja lisäsi epävarmuutta. Turvapuistovierailun tulee olla tavoitteellinen, hyvin suunniteltu ja toteutettu – oikea-aikaisesti. Puistoissa tulee hyödyntää todellisia kokemuksia työtapaturmista ja loukkaantuneet ovat itse valmiita kertomaan kokemuksiaan ja toimimaan kokemusasiantuntijoina.

Abstract Nowadays, construction projects are implemented in highly demanding and complex built environments that require multisectoral and multidisciplinary efforts and collaboration between the project stakeholders with divergent interests, objectives, and backgrounds. Successful collaboration is one of the most efficient ways to enhance project value creation and gain better results, especially when it integrates stakeholders with different kinds of expertise and contributions. However, stakeholder management, involvement, and integration have been seen as a difficult issue, particularly in the early project phases, and have frequently resulted in conflicts and partial failures due to the lack of practical tools for managing the stakeholders and understanding their roles. The purpose of this dissertation is to enhance the understanding of how value creation can be enhanced through early stakeholder involvement and integration in the context of construction. The research applies a qualitative research approach and utilizes the case study methodology. The data for this research was collected through a survey and semi-structured interviews. The results indicate that project value creation can be increased by early stakeholder involvement and integration. However, it demands systematic stakeholder management practices in order to identify the different project-specific stakeholders and their requirements for the project. The results also show that the salience of the stakeholders varies within a project and from project to project, and some of the stakeholders are always more important than others. Nevertheless, all the stakeholders usually have the change to impact on and contribute to the project, positively or negatively. To exploit the expertise of a project stakeholder or to avoid the problems caused by the stakeholders, the framework for stakeholder identification and classification was created in this dissertation. / Tiivistelmä Rakennusteollisuuden projektien sekä rakennetun ympäristön muuttuminen yhä dynaamisemmaksi ja monimutkaisemmaksi edellyttää projektin sidosryhmien yhä aktiivisempaa ja syvällisempää osallistamista, yhteistyötä sekä vaatimusten huomioimista projektien määrittelyvaiheesta alkaen. Muilla teollisuuden aloilla sidosryhmien aikaisella osallistamisella projektin alusta alkaen on huomattu olevan positiivinen vaikutus projektien parempaan arvontuottoon ja tavoitteiden saavuttamiseen. Osoitetuista hyödyistä ja joistain hyvistä kokemuksista huolimatta, sidosryhmien osallistaminen ja integroiminen on osoittautunut yleisesti ottaen erittäin vaikeaksi ja haasteelliseksi, erityisesti vaativien ja kompleksisien projektien osalta. Pääsääntöisesti ongelmat johtuvat puutteellisesta toimintavavoista sekä tottumattomuudesta sidosryhmien kokonaisvaltaiseen osallistamiseen ja johtamiseen, mikä on usein johtanut sidosryhmien välisiin ristiriitoihin ja hankkeiden, ainakin osittaiseen, epäonnistumiseen. Tämän väitöstutkimuksen tavoite on tutkia, että miten rakennusprojektien arvontuottoa voidaan parantaa sidosryhmien aikaisella osallistamisella ja integroinnilla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka empiirinen aineisto on hankittu kyselyllä sekä haastatteluilla eri rakennusteollisuuden projekteista. Tulokset vahvistavat käsityksen, että sidosryhmien aikainen osallistaminen ja integroinnilla projektin arvontuottoa kaikille sidosryhmille voidaan tehostaa. Tämä kuitenkin vaati systemaattisia toimintatapoja ja prosesseja, jotta projektin kannalta keskeisimmät sidosryhmät ja heidän vaateensa kyetään tunnistamaan sekä osaaminen voidaan hyödyntää. Tulokset myös osoittavat, että projektin sidosryhmät eivät ole tasavertaisia keskenään ja heidän keskeisyytensä vaihtelee sekä projektin aikana että projektikohtaisesti. Tästä huolimatta, yleensä kaikki sidosryhmät voivat vaikuttaa, tavalla tai toisella, projektiin joko positiivisesti tai negatiivisesti. Jotta sidosryhmät voitaisiin osallistaa mahdollisimman tehokkaasti, ja näin ollen hyödyntää heidän osaaminen ja välttää ongelmat, luotiin tässä tutkimuksessa viitekehys sidosryhmien tunnistamiseksi, arvioimiseksi ja luokittelemiseksi.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta.