Abstract The purpose of this dissertation is to describe and increase understanding of hospital change project actuality. Project actuality means various level social processes that go on in hospital change projects and through which people in project perceive reality. A way to capture hospital change project actuality is to focus on little-studied project participants’ lived experiences, i.e., reflexive actors’ situational thinking. Approaching hospital change project participants’ lived experiences through a Weickian sensemaking perspective, this dissertation investigates hospital change project actuality in one university hospital in Finland. Sensemaking means a process through which people generate meanings for their experiences and it provides a well-grounded perspective to focus on lived experiences in hospital change projects. The study is a qualitative case study consisting of three sub-studies, which consist of four interrelated articles. The first sub-study explores hospital change projects as a context for sensemaking from mid-level nurse managers’ viewpoint. The second sub-study investigates the role of emotions in the process of nurse managers’ sensemaking of change in a hospital project. The third sub-study examines different project participants’ discursive sensemaking of their lived project work experiences in hospital and introduces a discursive sensemaking perspective as a conceptual framework to study lived experiences through discourses. The primary data consist of 37 interviews, which were analyzed deploying different qualitative analysis methods, so deductive content analysis, discourse analysis and narrative analysis. The first sub-study shows that hospital projects provide a reasonable context for sensemaking of change, however, hierarchy between different professions may obscure it. The second sub-study indicates that poorly experienced change facilitation maintains negative emotions influencing also plausibility of the organizational change in hospital project. The third sub-study suggests that high expectations regarding project-based work seem not to realize in practice in hospital. All in all, the study shows that hospital change projects actualize as paradoxal processes that are characterized by tensions between collaboration, competition and control. / Tiivistelmä Väitöskirjan tarkoituksena on kuvailla ja lisätä ymmärrystä sairaalan muutosprojektien aktuaalisuudesta. Aktuaalisuudella tarkoitetaan eritasoisia sosiaalisia prosesseja, joiden kautta sairaalan muutosprojektien toimijat hahmottavat todellisuutta ympärillään. Sitä voidaan tarkastella projektiin osallistuvien ihmisten kokemuksellisuuden eli refleksiivisten toimijoiden tilanteisen ajattelun kautta. Väitöskirjassa tutkitaan sairaalan muutosprojektien aktuaalisuutta Weickiläisen merkityksellistämisen näkökulman kautta yhden yliopistosairaalan kontekstissa Suomessa. Merkityksellistäminen tarkoittaa prosessia, jonka kautta toimijat kehittävät merkityksiä kokemuksilleen voidakseen toimia mielekkäästi. Se tarjoaa perustellun näkökulman sairaalan muutosprojektien aktuaalisuuden tarkasteluun. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus koostuen kolmesta osatutkimuksesta, jotka puolestaan koostuvat neljästä artikkelista. Ensimmäinen osatutkimus tarkastelee sairaalan projekteja merkityksellistämisen kontekstina ylihoitajien näkökulmasta. Toinen osatutkimus tutkii osastonhoitajien tunteiden roolia muutoksen merkityksellistämisen prosessissa sairaalan projektissa. Kolmas osastutkimus tarkastelee sairaalan muutosprojektiin osallistuvien eri toimijoiden projektityön kokemuksellisuutta esitellen diskursiivisen merkityksellistämisen konseptuaalisena viitekehyksenä, jonka avulla voidaan tarkastella kokemuksellisuuden merkityksellistämistä diskursseihin yhdistettynä. Väitöskirjan pääaineisto koostuu 37 haastattelusta, joita on analysoitu kvalitatiivisilla analyysimenetelmillä, kuten teorialähtöistä sisällönanalyysiä, diskurssianalyysiä sekä narratiivista analyysiä, hyödyntäen. Väitöskirjan ensimmäinen osastutkimus osoittaa, että sairaalan projektit tarjoavat mielekkään kontekstin muutoksen merkityksellistämiselle, joskin eri ammattikuntien hierarkkisuus saattaa haitata sitä. Toinen osatutkimus viittaa siihen, että heikkona koettu muutosprosessin tukeminen ylläpitää negatiivisia tunteita vaikuttaen myös negatiivisesti organisaatiomuutoksen uskottavuuteen sairaalan projektin kontekstissa. Kolmas osatutkimus viittaa siihen, että korkeat odotukset projektityötä kohtaan eivät usein todennu käytännössä. Kaiken kaikiaan väitöskirja osoittaa, että sairaalan muutosprojektit aktualisoituvat paradoksaalisina prosesseina, joita luonnehtii jännitteisyys yhteistyön, kilpailun ja kontrollin välillä.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta.