Abstract My doctoral thesis deals with the content conflicts involving the constructivist conception of knowledge and learning and the didactic models of environment education as a part of the environment's social determination and interpretation processes, i.e. environmental discourses. I also study how the determination of the reflexivity of modernity is reflected in the constructivist conception of knowledge and learning through the presuppositions included in it related to the formation of social reality and social construction of nature. Thirdly, I try to identify the common cultural heritage of the unreflected nature of institutional environmental education and its research, the conflicts between environmental discourses, and the prevailing definition of the reflexivity of modernity. I maintain that public environmental discourses influence the institutional forms of environmental education through the levels of the social construction of nature. I also suggest that the differing ideas about the reflexivity of modernity can be classified into different levels, and didactic models of environmental education can be classified into different types. The different levels and the different types can be distinguished from each other on the basis of how they conceptualise the relation between the theoretical category of the social construction of nature and its practical manifestations, environmental discourses and environmentally oriented education. I maintain that the different types of didactic models for institutional environmental education favour cultural reflection. In reality they do not, however, reach that level. The basic theoretical problem involving institutional environmental education is based on two main factors: a) scientisation of environmental problems, b) personalisation of environmental problems. The constructivist conception of knowledge and learning aim at understanding the ecological and sociopolitical consequences of an environmental crisis, but not at reflecting on the foundations of the environmental crisis. Environmental education as an institution is bound up in three ways with the prevailing limited environmental discourses: a) The problems in the constructivist conception of knowledge and learning can be basically interpreted as reflections of conflicts in the prevailing environmental discourses and of paradoxes in the prevailing social order, b) The goals, contents and methods of environmental education are like a compressed description of the goals, contents and means of prevailing environmental policy processes, c) Environmental education as socialisation is quite important in legitimising prevailing limited environmental discourses. / Tiivistelmä Väitöskirjassani tarkastelen institutionaalisen ympäristökasvatuksen konstruktivistiseen tiedon- ja oppimiskäsitykseen sekä ympäristökasvatuksen didaktisiin malleihin sisältyviä sisällöllisiä ristiriitoja osana ympäristön yhteiskunnallisia määrittely- ja tulkintaprosesseja eli ympäristödiskursseja. Tarkastelen myös sitä, miten moderniuden refleksiivisyyden määrittely heijastuu sisältämiensä sosiaalisen todellisuuden rakentumista ja luonnon sosiaalista konstruointia koskevien ennakko-oletusten välityksellä ympäristökasvatuksen konstruktivistiseen tiedon- ja oppimiskäsitykseen. Kolmanneksi hahmotan institutionaalisen ympäristökasvatuksen ja sen tutkimuksen reflektoimattoman luonteen, ympäristödiskurssien ristiriitojen ja hallitsevan moderniuden refleksiivisyyden määritelmän yhteistä kulttuuriperustaa. Tutkimuksessani väitän, että julkiset ympäristödiskurssit vaikuttavat ympäristökasvatuksen institutionaalisiin muotoihin luonnon sosiaalisen konstruoinnin tasojen välityksellä. Väitän myös, että yhteiskunta- ja kulttuuriteorioiden eriävät määritelmät moderniuden refleksiivisyydestä on eroteltavissa eri tasoihin ja ympäristökasvatuksen didaktiset mallit ovat vastaavasti luokiteltavissa eri tyyppeihin. Nämä eri tasot ja tyypit ovat eroteltavissa toisistaan sen perusteella, miten ne käsitteellistävät luonnon sosiaalisen konstruoinnin teoreettisen kategorian ja sen praktisten ilmentymien, ympäristödiskurssien ja ympäristöön orientoivan kasvatuksen välisen suhteen. Analyysin perusteella väitän, että institutionaalisen ympäristökasvatuksen didaktisten mallien eri tyypeissä kannatetaan kulttuurista reflektiota. Todellisuudessa ne eivät kuitenkaan saavuta tätä tasoa. Institutionaalisen ympäristökasvatuksen didaktisten mallien ja ympäristökasvatuksen tutkimuksen teoreettinen perusongelma rakentuu kahdesta tekijästä: a) ympäristöongelmien tieteellistämisestä ja b) ympäristöongelmien yksilöllistämisestä. Ympäristökasvatusta koskevassa tutkimuksessa esitetty konstruktivistinen tiedon- ja oppimiskäsitys ja sen perustalle rakennetut ympäristökasvatuksen didaktiset mallit kohdistuvat ympäristökriisin ekologisten, sosio-poliittisten ja kulttuuristen seurausten ymmärtämiseen, mutta eivät ympäristökriisin perusteiden reflektointiin. Ympäristökasvatus instituutiona on sidoksissa vallitseviin rajallisiin ympäristödiskursseihin kolmella tavalla: a) konstruktivistisen tiedon- ja oppimiskäsityksen sisältämät ongelmat ovat lähtökohtaisesti tulkittavissa heijastumiksi vallitsevien ympäristödiskurssien sisältämistä ristiriidoista ja vallitsevan sosiaalisen järjestyksen sisältämistä paradokseista, b) ympäristökasvatuksen tavoitteet, sisällöt ja menetelmät ovat kuin tiivistetty kuvaus vallitsevien ympäristöpoliittisten prosessien päämääristä, sisällöistä ja keinoista, c) ympäristökasvatus sosialisaationa on varsin merkittävä vallitsevien rajallisten ympäristödiskurssien legitimoija.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta.