Abstract My doctoral thesis deals with the content conflicts involving the constructivist conception of knowledge and learning and the didactic models of environment education as a part of the environment's social determination and interpretation processes, i.e. environmental discourses. I also study how the determination of the reflexivity of modernity is reflected in the constructivist conception of knowledge and learning through the presuppositions included in it related to the formation of social reality and social construction of nature. Thirdly, I try to identify the common cultural heritage of the unreflected nature of institutional environmental education and its research, the conflicts between environmental discourses, and the prevailing definition of the reflexivity of modernity. I maintain that public environmental discourses influence the institutional forms of environmental education through the levels of the social construction of nature. I also suggest that the differing ideas about the reflexivity of modernity can be classified into different levels, and didactic models of environmental education can be classified into different types. The different levels and the different types can be distinguished from each other on the basis of how they conceptualise the relation between the theoretical category of the social construction of nature and its practical manifestations, environmental discourses and environmentally oriented education. I maintain that the different types of didactic models for institutional environmental education favour cultural reflection. In reality they do not, however, reach that level. The basic theoretical problem involving institutional environmental education is based on two main factors: a) scientisation of environmental problems, b) personalisation of environmental problems. The constructivist conception of knowledge and learning aim at understanding the ecological and sociopolitical consequences of an environmental crisis, but not at reflecting on the foundations of the environmental crisis. Environmental education as an institution is bound up in three ways with the prevailing limited environmental discourses: a) The problems in the constructivist conception of knowledge and learning can be basically interpreted as reflections of conflicts in the prevailing environmental discourses and of paradoxes in the prevailing social order, b) The goals, contents and methods of environmental education are like a compressed description of the goals, contents and means of prevailing environmental policy processes, c) Environmental education as socialisation is quite important in legitimising prevailing limited environmental discourses. / Tiivistelmä Väitöskirjassani tarkastelen institutionaalisen ympäristökasvatuksen konstruktivistiseen tiedon- ja oppimiskäsitykseen sekä ympäristökasvatuksen didaktisiin malleihin sisältyviä sisällöllisiä ristiriitoja osana ympäristön yhteiskunnallisia määrittely- ja tulkintaprosesseja eli ympäristödiskursseja. Tarkastelen myös sitä, miten moderniuden refleksiivisyyden määrittely heijastuu sisältämiensä sosiaalisen todellisuuden rakentumista ja luonnon sosiaalista konstruointia koskevien ennakko-oletusten välityksellä ympäristökasvatuksen konstruktivistiseen tiedon- ja oppimiskäsitykseen. Kolmanneksi hahmotan institutionaalisen ympäristökasvatuksen ja sen tutkimuksen reflektoimattoman luonteen, ympäristödiskurssien ristiriitojen ja hallitsevan moderniuden refleksiivisyyden määritelmän yhteistä kulttuuriperustaa. Tutkimuksessani väitän, että julkiset ympäristödiskurssit vaikuttavat ympäristökasvatuksen institutionaalisiin muotoihin luonnon sosiaalisen konstruoinnin tasojen välityksellä. Väitän myös, että yhteiskunta- ja kulttuuriteorioiden eriävät määritelmät moderniuden refleksiivisyydestä on eroteltavissa eri tasoihin ja ympäristökasvatuksen didaktiset mallit ovat vastaavasti luokiteltavissa eri tyyppeihin. Nämä eri tasot ja tyypit ovat eroteltavissa toisistaan sen perusteella, miten ne käsitteellistävät luonnon sosiaalisen konstruoinnin teoreettisen kategorian ja sen praktisten ilmentymien, ympäristödiskurssien ja ympäristöön orientoivan kasvatuksen välisen suhteen. Analyysin perusteella väitän, että institutionaalisen ympäristökasvatuksen didaktisten mallien eri tyypeissä kannatetaan kulttuurista reflektiota. Todellisuudessa ne eivät kuitenkaan saavuta tätä tasoa. Institutionaalisen ympäristökasvatuksen didaktisten mallien ja ympäristökasvatuksen tutkimuksen teoreettinen perusongelma rakentuu kahdesta tekijästä: a) ympäristöongelmien tieteellistämisestä ja b) ympäristöongelmien yksilöllistämisestä. Ympäristökasvatusta koskevassa tutkimuksessa esitetty konstruktivistinen tiedon- ja oppimiskäsitys ja sen perustalle rakennetut ympäristökasvatuksen didaktiset mallit kohdistuvat ympäristökriisin ekologisten, sosio-poliittisten ja kulttuuristen seurausten ymmärtämiseen, mutta eivät ympäristökriisin perusteiden reflektointiin. Ympäristökasvatus instituutiona on sidoksissa vallitseviin rajallisiin ympäristödiskursseihin kolmella tavalla: a) konstruktivistisen tiedon- ja oppimiskäsityksen sisältämät ongelmat ovat lähtökohtaisesti tulkittavissa heijastumiksi vallitsevien ympäristödiskurssien sisältämistä ristiriidoista ja vallitsevan sosiaalisen järjestyksen sisältämistä paradokseista, b) ympäristökasvatuksen tavoitteet, sisällöt ja menetelmät ovat kuin tiivistetty kuvaus vallitsevien ympäristöpoliittisten prosessien päämääristä, sisällöistä ja keinoista, c) ympäristökasvatus sosialisaationa on varsin merkittävä vallitsevien rajallisten ympäristödiskurssien legitimoija.

Abstract This thesis is based on the premise that formal education could promote ethical relationships with the environment and empower children to act towards a better future. The aim of the thesis is to create understanding about Education for Sustainable Development (ESD) in relation to the definition of sustainable development and everyday experiences. In order to strengthen the practical relevance and an alternative educational approach in ESD, both children’s and teacher’s perspectives are explored in three studies. Methodologically this thesis follows qualitative and phenomenological guidelines. Method pluralism is applied in order to illuminate the complexity of lived experiences. Methods such as written reflections, drawings, evaluative walks and focus group interviews are used. Qualitative analysis in the studies aims to be transparent, starting from data collection and right up to the thematic discussions. The first study focused on children’s experiences in a schoolyard and resulted in three themes: learning, social relations and institutional boundaries. These themes described a schoolyard as a lived place and children’s outdoor experiences as part of the continuum of the whole schoolday. The second study focused on children’s visions of the future and elucidated how children relate to temporality through moral, temporal and spatial distances. Children’s visions of the future are necessary to address in ESD due the aspect of intergenerational justice. In the third study teachers experiences of an ESD school-project were studied by focus group interviews. This study emphasized teacher’s institutional circumstances in working with ESD and their understanding of environmental awareness. The study suggested that in classroom situations the contradictory nature of sustainable development was often replaced by teaching more conventional issues related to the environment. All the three studies related to a need to engage ESD with children’s lived experiences and local issues, but also acknowledge tensions between the local/global nexus. Two pedagogical ideals, action competence and Place-Based Education PBE, are according to this study alternative ways to strengthen children’s perspectives in ESD. / Tiivistelmä Perusopetuksen mahdollisuudet edistää lasten eettistä ympäristösuhdetta ja voimaannuttaa heidät toimimaan paremman tulevaisuuden puolesta ovat tämän tutkimukset lähtökohdat. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä kestävän kehityksen kasvatuksesta (ESD) suhteessa kestävän kehityksen käsitteeseen ja arkielämän kokemuksiin. Sekä lasten että aikuisten näkökulmat ovat esillä tässä tutkimuksessa, jossa pyritään vahvistamaan ESD:n käytännön merkityksellisyyttä sekä etsimään vaihtoehtoisia kasvatusnäkökulmia. Tutkimuksen metodologia seuraa laadullisen ja fenomenologisen tutkimuksen suuntaviivoja. Tässä väitöskirjassa sovelletaan useita eri metodeja, kuten lasten kirjallisia pohdintoja, piirroksia, kävelykierroksia ja aikuisten focus group -haastatteluja. Laadullisen aineistoanalyysin päätavoite oli prosessin läpinäkyvyys alusta loppuun. Ensimmäinen osatutkimus koulupihoista lasten kokemana johti kolmeen teemaan: oppiminen, sosiaaliset suhteet sekä institutionaaliset muurit. Tutkimus korosti koulupihan merkitystä elettynä paikkana ja osana kokonaisvaltaista kouluelämystä. Toinen tutkimus lasten tulevaisuuden visioista muodosti käsityksen erilaisista etäisyyksistä, joilla lapset kuvaavat visioitaan: ajallinen, moraalinen ja maantieteellinen. Tulevaisuuden visiot sisältyvät ESD:hen johtuen kestävän kehityksen määritelmästä, joka velvoittaa huomioimaan tulevat sukupolvet. Kolmas osa-tutkimus käsitteli opettajien kokemuksia projektityöstä sekä heidän näkemyksiään ympäristötietoisuudesta. Kaikki kolme osatutkimusta painottivat lasten elämismaailman merkitystä ESD:ssä, huomioiden samalla jännitteen paikallisen ja globaalin maailmasuhteen välillä. Lasten elämismaailman korostaminen kasvatuksessa avaa uusia suuntia ESD:lle. / Sammanfattning Avhandlingen baseras på premissen att formell utbildning kan främja etiska förhållningssätt till miljön och att barn kan ges egenmakt att agera för en bättre framtid. Syftet med avhandlingen är att skapa förståelse för lärande för hållbar utveckling (ESD) i relation till definitionen för hållbar utveckling och till vardagliga erfarenheter. I avsikt att stärka den praktiska relevansen och ett alternativt tillvägagångssätt för ESD, har både barns och lärares perspektiv studerats i tre studier. Metodologiskt är utgångspunkten kvalitativ och följer fenomenologiska principer. Med intentionen att belysa komplexiteten av levda erfarenheter har flera datainsamlingsmetoder använts; skrivna reflektioner, teckningar, utvärderande promenader och fokusgruppsintervjuer. Den första studien fokuserade barnens erfarenheter av en skolgård och resulterade i tre teman: lärande, sociala relationer och institutionella gränser. Dessa teman beskrev skolgården som en levd plats och barnens erfarenheter utomhus som en del av ett kontinuum av skoldagen. Den andra studien fokuserade barnens visioner om framtiden och belyste hur barnen relaterar till tiden genom moraliska, tidsliga och rumsliga distanser. Barnens visioner om framtiden är nödvändiga att belysa i ESD med tanke på aspekter av rättvisa gentemot kommande generationer. I den tredje studien genomfördes fokusgruppsintervjuer med lärare som deltog i ett projekt om ESD. Studien belyste lärares institutionella förutsättningar för att jobba med ESD och deras förståelse av miljömedvetenhet. Studien visade att hållbar utvecklings många gånger motsägelsefulla budskap ersattes med mer konventionella miljöfrågor i undervisningen. Samtliga tre studier visade på behovet av att koppla samman ESD med barnens levda erfarenheter och lokala frågor, men också att lyfta fram spänningar mellan det lokala och det globala. Två pedagogiska ideal, action competence och Place-Based Education, är enligt slutsatserna i denna avhandling alternativa vägar till att stärka barnens perspektiv inom ESD.

Syftet med denna studie är att undersöka hur barns agens framställs i barnböcker som behandlar miljö- och klimatfrågor. Materialet i studien består av fyra finska bilderböcker för barn som behandlar teman kring miljömedvetenhet och klimatförändring. Studien syftar till att undersöka vilka former av agens som kan observeras i de analyserade verken och hur de gestaltas genom text och bild. Jag analyserar relationen mellan barnet och naturen som de fyra bilderböckerna förmedlar och undersöker om barnet i dem ses som en aktiv miljöaktör som har en skyldighet att agera för att bekämpa klimatförändringarna. Jag diskuterar även maktrelationerna mellan barn och vuxna och hur miljöansvaret är fördelat mellan dem. Som det teoretiska ramverket använder jag ett ekokritiskt perspektiv och tar stöd i teorier om barnlitteratur och bilderboksforskning. Jag knyter även an till forskning som diskuterar barnlitteraturens fostrande funktion och maktförhållanden samt till begreppen ekologisk läskunnighet och agens. Som analysmetod tillämpas närläsning. Utifrån analysen kan olika former av agens identifieras i de analyserade verken, varav en agens som betonar individuella val framstår som den mest centrala. I böckerna betonas individens ansvar för att lösa miljöproblemen, även om kollektiv agens och upplevelser av gemenskap skulle kunna bidra till att minska klimatångest och ansvarsbörda och ge en bredare bild av miljöarbetet. När det individuella ansvaret blir centralt, betonas också det lokala sammanhanget, vilket gör att de globala effekterna av klimatförändringen ignoreras. / The purpose of this study is to investigate how children's agency is portrayed in children's books dealing with the environment and climate change. The study material consists of four Finnish picture books for children that deal with the themes of environmental awareness and climate change. This study does not aim to define all forms of environmental agency but to investigate which forms of agency can be found in the analyzed works and how they are portrayed in text and image. I examine the relationship between the child and nature that the picture books convey and analyze whether the child is seen as an active environmental actor who has an obligation to act to fight the climate change or not. I also discuss the power relations between children and adults and how environmental responsibility is divided between them.  As the theoretical framework, I use an ecocritical perspective and lean on theories of children's literature and picture book studies. I also address research that discusses the educational function and power relations found in children's literature, as well as the concepts of ecological literacy and agency. As the analysis method I use close reading. Based on the analysis, different forms of agency can be identified in the analyzed works, of which an agency that emphasizes individual choices appears to be the most central. The books emphasize the individual's responsibility for solving environmental problems, even though collective agency and community experiences could contribute to reducing climate anxiety and the burden of responsibility and give a broader picture of environmental work. When individual responsibility becomes central, the local context is emphasized, the wider, global effects of climate change are ignored.