Abstract Several companies work in shared workplaces and each company has different requirements for health (H), safety (S), environment (E) and quality (Q). Many globally operating companies have defined their own corporate requirements. Requirements in local national legislation and insurance policies are creating more challenges. The various requirements affect how HSEQ management is implemented in changing, complex, and heterogeneous working environments. The aim of the thesis was to describe HSEQ management development in Northern Finnish process industry companies (N = 6) and their company network in the shared workplaces context during the past 20 years. The study also describes the current state of HS and partly EQ [HS(EQ)] management practices and tools in a global steel company. An important objective was to make recommendations on how to continuously improve and develop HS(EQ) issues. A mixed methods approach (interview, document study, questionnaire, benchmarking and -learning, SWOT analysis) were used in the case study. HSEQ Assessment Procedure―a type of integrated management system tool―was developed to evaluate supplying companies’ HSEQ performance in shared workplaces. It was selected as the main method on one site of the global steel company. The global steel company’s HS management system was based on OHSAS 18001 with HS vision and principles, development plan, internal standards and performance indicators. Lost time injury frequency rate (LTIFR) and HSEQ AP performance showed positive trends. Both corporate HS requirements and local HS(EQ) practices provided adequate tools for a safety culture and HS(EQ) performance development. Recommendations were made regarding HS(EQ) management tools, practices and indicators in shared workplaces operating globally. The focus should be on preventive actions, such as leading performance indicators and creating a uniform safety culture for shared workplaces with a sustainable foundation. The development should be supported by the commitment and participative development of every organisational level. Learning from internal good practices and external benchmarking are valuable methods for this purpose. HSEQ management, change management, internal and external standardisation and information technology systems should be exploited to support this goal. / Tiivistelmä Yhteisellä työpaikalla työskentelee useita yrityksiä, jotka ovat määrittäneet omat vaatimuksensa työterveydelle (H), työturvallisuudelle (S), ympäristölle (E) ja laadulle (Q). Lisäksi kansainvälisillä yrityksillä, kansallisessa lainsäädännössä ja vakuutusyhtiöillä on omat vaatimuksensa, jotka luovat entistä haasteellisemman työympäristön. Monenlaiset vaatimukset vaikuttavat siihen, kuinka HSEQ-johtaminen on toteutettu muuttuvassa, monimutkaisessa ja epäyhtenäisessä työympäristössä. Tutkimuksessa kuvattiin HSEQ-johtamisen kehittymistä pohjoissuomalaisissa prosessiteollisuuden yrityksissä (N=6) ja niiden yritysverkostossa, yhteisellä työpaikalla, viimeisen 20 vuoden aikana. Lisäksi kuvattiin HS ja osittain myös EQ [HS(EQ)] -johtamisen menetelmien ja työkalujen nykytilaa kansainvälisessä terästeollisuuden yrityksessä, sekä kehitystarpeita tavoiteltaessa HS(EQ)-johtamisen huippuosaamista. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena: haastattelu, dokumenttien tutkimus, kysely, esikuva-analyysi, SWOT-analyysi. HSEQ-arviointi on kehitetty yhteisille työpaikoille toimittajayritysten HSEQ-suorituskyvyn arviointiin hyödyntäen integroidun johtamisjärjestelmän periaatetta, ja se valittiin yhdeksi päämenetelmäksi tutkimuksen kohteena olevalle yhteiselle työpaikalle. Tutkimuksen kohteena olevan terästeollisuuden alan yrityksen HS-johtaminen perustui OHSAS 18001-järjestelmään. Visio, periaatteet, toimintasuunnitelma, sisäiset standardit ja suorituskyvyn mittarit muodostivat konsernin HS-järjestelmän. Tapaturmataajuuden ja HSEQ-arvioinnin tulosten perustella kehitys on ollut positiivista. Konsernin HS-vaatimukset ja paikalliset HS(EQ)-käytännöt antoivat kohtuulliset työkalut turvallisuuskulttuurin ja HS(EQ)-suorituskyvyn kehittämiselle. Suositukset koskivat yhteisillä työpaikoilla ja kansainvälisessä työympäristössä toimivien organisaatioiden HS(EQ)-johtamisen työkaluja, käytäntöjä ja mittareita. Pitäisi keskittyä ennakointiin, kuten ennakoiviin turvallisuusmittareihin ja luomaan yhtenäinen kestävä turvallisuuskulttuuri yhteiselle työpaikalle. Jokaisen organisaatiotason tulisi sitoutua kehittämiseen hyödyntäen osallistuvaa kehittämistä. Sisäisillä hyvillä käytännöillä ja ulkoisella esikuva-analyysilla voidaan tukea kehittämistä. HSEQ-johtamista, muutoksenhallintaa, sisäistä ja ulkoista standardointia sekä tietoteknisiä järjestelmiä pitäisi hyödyntää.

Abstract The aim of the study is to indicate the role of fiction in the institutionalisation and subsequent developments of the Finnish public library in view of the traditions of literary sociology and organisation studies. To indicate and open this connection, the study depicts the relationship of professional librarianship in the public library to the literary system, and scrutinises the options this cultural and historical connection could provide to both the public library and other agents of the literary system today and in the future. The public library acquires, stores, intermediates, and advances fiction, using methods developed as a kind of innovation, and spread from one country to another as a result of the institutional isomorphic change. The public library emerged in the 19th century to fulfil informational-educational aims, but it developed quickly into the library or the readers. In view of this study, the questions of book selection of fiction in particular became a challenge for the public libraries that had to make compromises demanded by their environments. Later, in the 1960s, the challenges related to fiction in public libraries became more typically social. The library’s functions and tasks started to widen, and fiction became only one type of material among others—though still one favoured by the users of the library. Within the public library too, as well as within the literary field, one still discussed the criteria of fiction selection in the 1980s. The role of the public library as a cultural agency further weakened in the 1990s, when new tasks based on the objectives of the information society were posed to the library. In light of this and in view of the modern hybrid library, fiction and all printed material started to seem old-fashioned. In the 2000s, one indeed started to build the public library as a modern service agency where the significance of the space was emphasised at the expense of the collection. The study indicates that by emphasising the particular role of the public library as an agent of the literary system, one perhaps could enrich the whole literary system and its concept as well as affect the legitimacy and sufficiency of the resources of small libraries especially. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa kirjallisuussosiologisen ja organisaatiotutkimuksen tutkimusperinteitä hyödyntäen, minkälainen rooli kaunokirjallisuudella on erityisesti suomalaisen yleisen kirjaston institutionalisoitumisessa sekä myöhemmässä kehityksessä. Yhteyden osoittamiseksi ja avaamiseksi kuvaillaan yleisen kirjaston ja kirjastoammatillisuuden suhdetta kaunokirjalliseen järjestelmään, sekä tarkastellaan mahdollisuuksia, joita tämä kulttuurinen ja historiallinen sidos voi tarjota tänä päivänä ja tulevaisuudessa sekä yleiselle kirjastolle että kirjallisen järjestelmän muille toimijoille. Yleinen kirjasto hankkii, säilyttää, välittää ja edistää kaunokirjallisuutta käyttäen eräänlaisina innovaatioina kehittyneitä erityisiä menetelmiä, jotka ovat levinneet maasta toiseen yleisen kirjaston ja kirjastoammatillisuuden institutionaalisen samankaltaistumisen seurauksena. Yleinen kirjasto syntyi 1800-luvulla toteuttamaan tiedollis-sivistyksellisiä päämääriä, mutta nopeasti siitä kehittyi lukijoiden kirjasto. Tämän tutkimuksen näkökulmasta erityisesti kertomakirjallisuuden kirjavalinnan kysymyksistä tulikin yleiselle kirjastolle haaste, jossa jouduttiin tekemään toimintaympäristöstä johtuvia kompromisseja. Myöhemmin 1960-luvulla yleisen kirjaston kaunokirjallisuuteen liittyvät haasteet muuttuivat enemmän yhteiskunnallisiksi. Sen toimintoja ja tehtäväkenttää alettiin laajentaa, ja kaunokirjallisuudesta tuli kirjastossa vain yksi – tosin kirjastonkäyttäjien edelleen suosima – aineisto. Tosin sekä yleisen kirjaston sisällä että kirjallisella kentällä keskusteltiin vielä 1980-luvullakin kaunokirjallisen kokoelman valintakriteereistä. Yleisen kirjaston asema kulttuurilaitoksena heikkeni edelleen, kun 1990-luvulla kirjastolle asetettiin tietoyhteiskunnan tavoitteiden mukaisia uusia tehtäviä. Kaunokirjallisuus ja koko painettu kirjallisuus aineistona alkoivat tässä valossa ja modernin hybridikirjaston näkökulmasta näyttäytyä vanhanaikaisina. Yleisestä kirjastosta alettiinkin 2000-luvulla rakentaa modernia palvelulaitosta, jossa tilan merkitys korostui kokoelman kustannuksella. Tutkimuksessa osoitetaan, että korostamalla yleisen kirjaston erityislaatuista roolia kirjallisen järjestelmän toimijana voitaisiin rikastuttaa koko kirjallista järjestelmää ja sen käsitettä sekä mahdollisesti lisätä erityisesti pienten kirjastojen legitimiteettiä ja resurssien riittävyyttä.