Abstract Several companies work in shared workplaces and each company has different requirements for health (H), safety (S), environment (E) and quality (Q). Many globally operating companies have defined their own corporate requirements. Requirements in local national legislation and insurance policies are creating more challenges. The various requirements affect how HSEQ management is implemented in changing, complex, and heterogeneous working environments. The aim of the thesis was to describe HSEQ management development in Northern Finnish process industry companies (N = 6) and their company network in the shared workplaces context during the past 20 years. The study also describes the current state of HS and partly EQ [HS(EQ)] management practices and tools in a global steel company. An important objective was to make recommendations on how to continuously improve and develop HS(EQ) issues. A mixed methods approach (interview, document study, questionnaire, benchmarking and -learning, SWOT analysis) were used in the case study. HSEQ Assessment Procedure―a type of integrated management system tool―was developed to evaluate supplying companies’ HSEQ performance in shared workplaces. It was selected as the main method on one site of the global steel company. The global steel company’s HS management system was based on OHSAS 18001 with HS vision and principles, development plan, internal standards and performance indicators. Lost time injury frequency rate (LTIFR) and HSEQ AP performance showed positive trends. Both corporate HS requirements and local HS(EQ) practices provided adequate tools for a safety culture and HS(EQ) performance development. Recommendations were made regarding HS(EQ) management tools, practices and indicators in shared workplaces operating globally. The focus should be on preventive actions, such as leading performance indicators and creating a uniform safety culture for shared workplaces with a sustainable foundation. The development should be supported by the commitment and participative development of every organisational level. Learning from internal good practices and external benchmarking are valuable methods for this purpose. HSEQ management, change management, internal and external standardisation and information technology systems should be exploited to support this goal. / Tiivistelmä Yhteisellä työpaikalla työskentelee useita yrityksiä, jotka ovat määrittäneet omat vaatimuksensa työterveydelle (H), työturvallisuudelle (S), ympäristölle (E) ja laadulle (Q). Lisäksi kansainvälisillä yrityksillä, kansallisessa lainsäädännössä ja vakuutusyhtiöillä on omat vaatimuksensa, jotka luovat entistä haasteellisemman työympäristön. Monenlaiset vaatimukset vaikuttavat siihen, kuinka HSEQ-johtaminen on toteutettu muuttuvassa, monimutkaisessa ja epäyhtenäisessä työympäristössä. Tutkimuksessa kuvattiin HSEQ-johtamisen kehittymistä pohjoissuomalaisissa prosessiteollisuuden yrityksissä (N=6) ja niiden yritysverkostossa, yhteisellä työpaikalla, viimeisen 20 vuoden aikana. Lisäksi kuvattiin HS ja osittain myös EQ [HS(EQ)] -johtamisen menetelmien ja työkalujen nykytilaa kansainvälisessä terästeollisuuden yrityksessä, sekä kehitystarpeita tavoiteltaessa HS(EQ)-johtamisen huippuosaamista. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena: haastattelu, dokumenttien tutkimus, kysely, esikuva-analyysi, SWOT-analyysi. HSEQ-arviointi on kehitetty yhteisille työpaikoille toimittajayritysten HSEQ-suorituskyvyn arviointiin hyödyntäen integroidun johtamisjärjestelmän periaatetta, ja se valittiin yhdeksi päämenetelmäksi tutkimuksen kohteena olevalle yhteiselle työpaikalle. Tutkimuksen kohteena olevan terästeollisuuden alan yrityksen HS-johtaminen perustui OHSAS 18001-järjestelmään. Visio, periaatteet, toimintasuunnitelma, sisäiset standardit ja suorituskyvyn mittarit muodostivat konsernin HS-järjestelmän. Tapaturmataajuuden ja HSEQ-arvioinnin tulosten perustella kehitys on ollut positiivista. Konsernin HS-vaatimukset ja paikalliset HS(EQ)-käytännöt antoivat kohtuulliset työkalut turvallisuuskulttuurin ja HS(EQ)-suorituskyvyn kehittämiselle. Suositukset koskivat yhteisillä työpaikoilla ja kansainvälisessä työympäristössä toimivien organisaatioiden HS(EQ)-johtamisen työkaluja, käytäntöjä ja mittareita. Pitäisi keskittyä ennakointiin, kuten ennakoiviin turvallisuusmittareihin ja luomaan yhtenäinen kestävä turvallisuuskulttuuri yhteiselle työpaikalle. Jokaisen organisaatiotason tulisi sitoutua kehittämiseen hyödyntäen osallistuvaa kehittämistä. Sisäisillä hyvillä käytännöillä ja ulkoisella esikuva-analyysilla voidaan tukea kehittämistä. HSEQ-johtamista, muutoksenhallintaa, sisäistä ja ulkoista standardointia sekä tietoteknisiä järjestelmiä pitäisi hyödyntää.

Abstract The key purpose of this study was to understand and create a model of "safety leadership as a line supervisor's task" based on a wide range of theoretical material. At the same time, an integrated development project examined safety in a target organisation using action-analysis research methods, and this provided new knowledge about the role of the line supervisor as a safety leader. The present study is a scientific report covering the whole research project. The theoretical part of the research examined the background of a zero-accident program and sought to confirm whether it was possible to affect the actions of general management through a systematic and integrated safety program. The conclusion of this study is that the application of the concept of intangible assets is an effective strategy for achieving this end. From this point of view, the zero-accident program can be considered as a project that accumulates intangible assets. In this study special attention was paid to the communication skills of the line supervisor in handling safety management. The theoretical part of the research posited a development model of total safety management, according to which the safety program was carried out in the form of a three-part project. The model also facilitated effective and authentic communication among the whole staff at the target organisation from the very beginning of the project. Furthermore, the model provided a basis for analysing and interpreting the results that were achieved. The development project focused on improving the level of communication regarding safety so as to support the work of the line supervisor. The basic element of safety management as a line manager's task was crystallised in the communication model created at the beginning of the research process. This model was a vital instrument of communication, committing all managers in the target organisation to a shared vision of the safety program. The empirical part of the research provided a context bound, in-depth description of the process of realising a zero-accident program in a large organisation (900 employees). On the basis of the traditional lost time injury frequency rate (LTIF) it could be shown that the development project achieved its challenging goal. At the same time, it showed that thoroughly attending to the improvement of safety matters brings about results. On the basis of other ways of measuring safety performance (process-based performance indicators), there was a positive improvement in almost every case, but it was not usually possible to achieve the strict numerical goals. This study offers new knowledge about the implementation of a long-term development project focused on total safety management, carried out on the basis of a uniquely tailored model. New knowledge was also provided regarding the role of the line supervisor in developing and implementing safety culture. The communication model gathers the basic elements of safety management for which the line supervisor is responsible (risk assessment of one's own work, advanced accident and near-accident investigation, shop floor safety meetings and advanced safety inspection) in a new way. The model clarifies the role of the line supervisor as a safety leader, and at the same time it functions as a concrete tool for enhancing the quality of the line manager's leadership regarding safety. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjatutkimuksen keskeisin tavoite oli lisätä ymmärrystä ja mallintaa ilmiötä "turvallisuuden johtaminen esimiestyönä" laajan teoreettisen aineiston pohjalta. Samalla analysoitiin toiminta-analyyttisen tutkimusotteen keinoin kohdeorganisaatiossa toteutettua kokonaisvaltaista turvallisuuden kehittämishanketta ja tuotettiin uutta tietoa esimiehen turvallisuusroolista turvallisuuden johtamisessa. Tämä väitöskirja on koko tutkimushankkeen tieteellinen raportti. Teoriaosassa haettiin syvempää ymmärrystä nolla-tapaturmaohjelman toteuttamisen taustaksi sekä vahvistusta käsitykselle, että systemaattisella ja kokonaisvaltaisella turvallisuusohjelmalla voidaan parhaimmillaan edistää muutakin johtamistoimintaa. Tarkastelussa päädyttiin soveltamaan aineettoman pääoman -käsitettä, jonka näkökulmasta nolla-tapaturmaohjelmaa voidaan selvästi pitää myös yrityksen aineettoman pääoman kartuttamishankkeena. Tässä tarkastelussa korostui erityisesti kommunikatiivisen osaamisen merkitys esimiehen turvallisuuden johtamisessa. Teoriaosan kautta luotiin Turvallisuuden johtamisen kehittämismalli, minkä mukaisesti turvallisuusohjelma toteutettiin kolmena toisiaan läheisesti tukevana osaprojekteina. Malli mahdollisti myös ohjelman tehokkaan ja uskottavan viestinnän koko kohdetehtaan henkilöstölle heti kehittämishankkeen käynnistysvaiheesta lähtien. Lisäksi mallin avulla myöhemmin arvioitiin ja tulkittiin toteutuneita tuloksia. Kehittämishankkeessa keskityttiin siis erityisesti esimiestoimintaa tukevaan turvallisuuskommunikoinnin tehostamiseen. Asia kiteytettiin tutkimusprosessin alkuvaiheen aikana turvallisuuden johtamisen esimiestyön peruselementeistä muodostettuun Kommunikointimalliin. Tämä malli toimi kehittämishankkeen tärkeimpänä kommunikaatiovälineenä, jonka avulla turvallisuusohjelman visioon pystyttiin sitouttamaan koko kohdetehtaan esimieskunta. Empiirinen osa tuotti kontekstisidonnaisen, syvällisen prosessikuvauksen yhden varsin laajan tehtaan (noin 900 henkilöä) nolla-tapaturmaohjelman toteuttamisesta ja siihen liittyvästä analyysistä. Perinteisen tapaturmataajuusmittarin perusteella voidaan todeta kehittämishankeen onnistuneen saavuttaessaan sille asetetun varsin haasteellisen tavoitteen ja samalla osoittaneen, että perusteellinen paneutuminen turvallisuustoiminnan parantamiseen tuottaa tulosta. Muiden mittareiden osalta kehitystä myönteiseen suuntaan tapahtui lähes kaikkien prosessi- ja johtamisjärjestelmäpohjaisten mittareiden osalta, mutta varsinaiset numeraaliset tavoitteet niissä jäivät yleensä saavuttamatta. Tutkimuksen avulla saatiin uutta tietoa turvallisuuden johtamisen kehittämisen pitkäkestoisen kehittämishankkeen läpiviennistä, johon kehitettiin turvallisuuden johtamisen kehittämismalli. Uutta tietoa saatiin myös esimiehen roolista ja toiminnasta turvallisuuskulttuurin kehittämisessä ja kehittämisprosessin läpiviennissä. Kommunikointimalliin koottiin turvallisuuden johtamisen esimiestyön peruselementit (oman työn riskien arviointi, vaaratilanteiden ja tapaturmien tutkiminen, turvallisuustuokioiden pitämien sekä kehittynyt työpaikkatarkastustoiminta) uudella tavalla. Malli selkeyttää linjaesimiehen roolia turvallisuustyössä ja se toimii samalla konkreettisena työkaluna linjaesimiesten johtajuuden ja turvallisuusjohtajuuden tarkastelussa.