Abstract This doctoral thesis discusses the creation of professional identity of education developers working in the crossroads of administration and school development work. The subjects of the study work as class or subject teachers, and as education developers in Support Services at the Department of Education. The study also examines the impacts of a peer mentoring group based on narrative and action based methods on the creation of professional identity. The theoretical and methodological basis of this study is narrative. The goal, challenge and learning narratives identified were then analysed using content analysis. The creation of developer identity is seen as a series of reflecting and processing events that challenge one’s identity. Professional identity is examined as being created through a narrative, and the research data has been created through narration. Challenges emerge at the crossroads of administration and school – in the arena of interaction. Managing these challenges is described as evolution in knowledge, skills and operating methods as well as beliefs, attitudes and feelings. The learning stories created in the reflection process describe change, which is required for managing challenging situations. The goal narratives emphasise expertise, the power to influence and being a peer. The education developers describe themselves as walking alongside teachers, as peers. Three developer identities were recognised in the education developers’ narratives: the critical developer, the flexible developer and the self-developer. The critical developer is motivated by being competent in an expert position. The flexible developer feels that being a teacher is an integral part of the identity of an education developer. The work is about expressing oneself. The self-developer’s identity includes the aspect of enhancing one’s own expertise. She or he has an optimistic attitude towards the changes of the job. Using the peer mentoring group to support the development of professional identity required trust amongst the group members to enable them to share critical events that challenge one’s identity in the group. This study is an important and topical address to the dialogue on the ways to support the professional growth and career development of teachers as well as the development of continuous education. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tarkastellaan opetustoimen kehittäjäopettajan identiteetin rakentumista opetustoimen hallinnon ja koulujen kehittämistyön tukemisen välimaastossa. Tutkimuksen kehittäjäopettajat toimivat kouluillaan luokan- tai aineenopettajina ja koko opetustoimessa kehittäjäopettajina. Tutkimuksessa selvitetään myös, mikä merkitys kerrontaan ja toiminnallisiin menetelmiin perustuvalla vertaismentorointiryhmällä on identiteetin rakentumisessa. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena lähtökohtana on kerronta. Luennassa tunnistettua tavoite-, haaste- ja oppimiskerrontaa on analysoitu sisällöllisesti. Kehittäjäidentiteetin rakentumisessa on tärkeällä sijalla identiteettiä haastavien tapahtumien reflektointi. Ammatillinen identiteetti nähdään kerronnan kautta rakentuvana, ja tutkimusaineisto on syntynyt kerronnassa. Haasteita syntyy hallinnon ja koulun välimaastossa, vuorovaikutusareenalla. Haasteista selviäminen kerrotaan muutoksena tiedoissa, taidoissa ja toimintatavoissa sekä uskomuksissa, asenteissa ja tunteissa. Reflektoinnissa syntyvät oppimiskertomukset kuvaavat muutosta, jota haastavista tilanteista selviäminen edellyttää. Tavoitekerronnassa korostuvat asiantuntijuus, vaikuttaminen ja vertaisuus. Kehittäjäopettajat kuvaavat itseään opettajan rinnalla kulkijoina ja vertaisina. Kerronnasta tunnistetaan kolme kehittäjäidentiteettiä: kriittinen, joustava ja itsensä kehittäjä. Joustavalle kehittäjälle opettajuus on kiinteä osa kehittäjäopettajan identiteettiä ja kehittäjän työ itsensä toteuttamista. Kriittistä kehittäjää motivoi päteminen asiantuntijatehtävissä. Itsensä kehittäjän identiteettiin liittyy oman asiantuntijuuden vahvistaminen, optimistinen suhtautuminen muutoksiin ja oman urapolun suunnittelu. Vertaismentorointiryhmän toimiminen ammatillisen identiteetin rakentumisen tukena edellyttää luottamuksen syntymistä, jotta kriittisiä, identiteettiä haastavia tapahtumia pystytään jakamaan ryhmässä. Tutkimus on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro keskusteltaessa opettajien ammatillisen kasvun ja urakehityksen tukemisen keinoista sekä täydennyskoulutuksen kehittämisestä.

Abstract My doctoral thesis is a narrative study in which I examine the art experiences told in six teachers’ interviews and their meanings from childhood to the threshold of middle age. I have collected my research data in two stages in 2002 and 2014. The theoretical starting points of the study are in the hermeneutic, phenomenological, pragmatist and narrative research traditions. The data analysis is narrative. Because of their basic nature, the stories of art experiences differ from the descriptions of experiences in our everyday environment. They are characterized by complexity and difficulty of conceptualization, which is manifested both in the interviewees’ narration and in the conceptual examination in this study. My study introduces a new viewpoint on the examination of identity and meaning-making related to arts. In the results section of the study, I examine and interpret stories related to visual arts as abridged narratives, constituents of a biography and special events in life. In the interpretation of individual art experiences, I explore the meanings told in art as personal factors related to human existence and situations in the life-world. The results of my study show how art is manifested in the stories as a subjective, intentional and diverse opportunity for being in the world, reflection on meanings and forming a relationship with the world. The meanings associated with the interviewees’ experiences make visible the importance of art from the viewpoints of identity, vocational identity, reflection of experiences, and the examination and establishment of man’s relationship with the world. My study also takes a stand on the significance and status of art education in our education system. I present my study as a contribution to the debate on art education, its status and significance for growth as a human being. / Tiivistelmä Väitöskirjani on narratiivinen tutkimus, jossa tarkastelen kuuden opettajan haastatteluissa kertomia taidekokemuksia ja niiden merkityksiä lapsuudesta keski-iän kynnykselle. Tutkimusaineistoni olen kerännyt kahdessa vaiheessa: vuosina 2002 ja 2014. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat hermeneuttisessa, fenomenologisessa, pragmatistisessa ja narratiivisessa tutkimusperinteessä. Aineiston analyysi on narratiivinen. Taidekokemuksien kertomukset poikkeavat arkisen kokemusympäristöstämme kuvauksista perusluonteensa vuoksi. Niille on ominaista käsitteellistämisen vaikeus ja kompleksisuus, joka ilmenee sekä haastateltavien kerronnassa että tutkimuksen käsitteellisessä tarkastelussa. Tutkimukseni tuo taiteeseen liittyvän identiteetin ja merkityksenannon tarkasteluun uuden näkökulman. Tutkimuksen tulososassa tarkastelen ja tulkitsen kuvataiteeseen liittyviä kertomuksia lyhennettyinä narratiiveina, elämänkerran muodostajina ja erityisinä elämäntapahtumina. Yksittäisten taidekokemuksien tulkinnassa tuon tarkasteluun taiteessa kerrottuja merkityksiä ihmisenä olemiseen ja elämismaailman situaatioihin liittyviä henkilökohtaisina tekijöinä. Tutkimukseni tulokset osoittavat, kuinka taide ilmenee kertomuksissa subjektiivisena, intentionaalisena, monimuotoisena maailmassa olemisen, merkityksien reflektoinnin ja maailmasuhteen muodostamisen mahdollisuutena. Haastateltavien kokemuksiin liittyvät merkitykset tekevät näkyväksi taiteen tärkeyden sekä identiteetin, ammatillisen identiteetin, kokemuksien reflektion ja ihmisen maailmasuhteen tarkastelun ja muodostamisen näkökulmista. Tutkimukseni ottaa kantaa myös taidekasvatuksen merkityksellisyyteen ja asemaan koulutusjärjestelmässämme. Esitän tutkimukseni puheenvuoroksi keskusteluun taidekasvatuksesta, sen asemasta ja merkityksestä ihmisenä kasvamisessa.

Abstract The aim of the present study was to work out how students of soloist music education construct their identities in their life stories and what they narrate about the meaning of significant persons, instrumental teachers and instrumental studies for the advancement of their studies. In addition, it was worked out what the soloist students narrate about their performances in music competitions and how recognition achieved in music competitions appears in their stories. Research problems were solved by using narrative-biographical approach and the data were collected by interviewing five students in the soloist department at the Sibelius Academy. Three of them were interviewed five times and two of them four times. The data were collected during the years 1999-2002. The analysis of the data has been done both horizontally (thematic analysis) and vertically (narrative analysis). In the present study the construction of identity is regarded both as a social identity project and as a personal identity project. Social interaction with significant persons and recognition achieved through successful studies and music competitions are regarded as essential factors in the construction of identity. So, the experiences achieved during the long process of instrumental studies are an important element in the construction of identity. The Finnish instrumental education system establishes the essential context in which the life stories of the students take place and the identities of the students are constructed. The students who participated in the present study have begun instrument playing early before starting school, but for a long time it has been one hobby among others. In many descriptions one particular instrumental teacher is regarded as a key person for the orientation of the studies. With the support of a teacher of this kind instrumental studies have become professional. At the beginning of soloist studies the main motivation for music studies is pleasure of playing, not any special professional mission. When the studies continue, the identity of a student begins to be constructed to be e.g. that of a chamber musician or a musician. In the present culture music competitions have become one of the most important ways of getting social respect and recognition for one?s talent in music society. The students who participated in this study have begun their competing at high school age. The present study reveals competitions to be very essential but also conflicting events in the lives of the students. Some students even regard competitions as the most important events from the point of view of orientating to professional studies. On the other hand, competitions and preparing for them during the studies may have been felt to be phases of extreme stress and to cause feelings of insufficiency. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten solistisen koulutuksen musiikinopiskelijat rakentavat identiteettiään omaa elämäänsä kuvaavissa kertomuksissa ja mitä he kertovat merkittävien ihmisten, soitonopettajien ja soitonopiskelun merkityksestä opintojensa etenemiselle. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, mitä musiikinopiskelijat kertovat osallistumisestaan musiikkikilpailuihin ja miten heidän kertomuksissaan tulee esiin kilpailuissa saatu tunnustus. Tutkimusongelmia selvitettiin narratiivis-elämäkerrallista tutkimusotetta käyttäen, ja aineistona oli viiden Sibelius-Akatemian solistisen koulutuksen opiskelijan haastattelut. Tutkimuksen kuluessa kolmea opiskelijaa haastateltiin viisi kertaa ja kahta opiskelijaa neljä kertaa. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 1999-2002 aikana. Aineiston analyysi tehtiin sekä horisontaalisesti (temaattisesti) että vertikaalisesti (narratiivinen analyysi). Tutkimuksessa identiteetin rakentumista tarkasteltiin sekä sosiaalisena että persoonallisena identiteettiprojektina. Identiteetin rakentumisessa pidetään osaltaan olennaisina sosiaalista vuorovaikutusta merkittävien ihmisten kanssa sekä opintosuoritusten ja kilpailujen kautta saatavaa tunnustusta. Opiskelijoiden identiteetin rakentumisessa merkityksellisiä ovatkin pitkän soitonopiskeluprosessin mukanaan tuomat kokemukset. Suomalainen soitonopetusjärjestelmä muodostaa sen keskeisen kontekstin, johon musiikinopiskelijoiden elämää kuvaavat kertomukset sijoittuvat ja jossa musiikinopiskelijoiden identiteetti rakentuu. Opiskelijat ovat aloittaneet soittamisen jo runsaasti ennen kouluikää, mutta soittaminen on ollut pitkään yksi harrastus muiden joukossa. Useissa kuvauksissa jotakuta tiettyä soitonopettajaa pidetään avainhenkilönä opintojen suuntautumisen kannalta. Tällaisen soitonopettajan johdolla, peruskoulun loppupuolella, opiskelijan opinnot ovat saaneet tavoitteellisen, ammattimaisuuteen suuntaavan käänteen. Solistisen koulutuksen opintojen alkaessa opiskelijoiden tärkeimpänä motivaationa opinnoissa on halu soittaa, ei niinkään minkään erityisen musiikin alan työtehtävän tavoittelu. Opintojen edetessä opiskelijoiden musiikki-identiteetti alkaa rakentua esimerkiksi kamarimuusikko-identiteetiksi tai muusikko-identiteetiksi. Musiikkikilpailuista on tullut nykykulttuurissa yksi merkittävimmistä sosiaalisen arvonannon saamisen välineistä musiikin alalla. Kilpailut ovat yhä huomattavampi tapa saada tunnustusta omille kyvyilleen ja parantaa asemaansa musiikkiyhteisössä. Musiikkikilpailuihin osallistuminen on tutkimuksen opiskelijoilla alkanut lukioikäisenä. Tutkimuksessa tulee esille, että kilpailujen merkitys on musiikinopiskelijoiden elämässä hyvin tärkeä mutta kilpailut aiheuttavat myös ristiriitaisia tunteita. Jotkut opiskelijat pitävät kilpailutilanteita jopa merkittävimpinä tapahtumina ammattiopintoihin suuntautumisen kannalta. Toisaalta kilpailut ja niihin valmistautuminen on voitu kokea äärimmäisen stressaavina, riittämättömyyden tunteita aiheuttavina vaiheina opintojen aikana.

Abstract The infrastructure and construction industry has for decades suffered from problems such as cost overruns, delays, disputes and low productivity. To transform old adversarial practices and industrial culture into more collaborative and innovative ways of working, new operational models for project delivery have been introduced. A project alliance is among the models developed to improve infrastructure and construction project performance by addressing problems of fragmentation and lack of integration. However, the growing body of conceptual and empirical research on project alliances within the field of project management does not include any in-depth investigation of the capability requirements and relevant processes for managing alliance projects. The goal of this dissertation is to contribute to the project alliance literature within the field of project management by exploring the capabilities needed by an inter-organizational alliance project organization and participating organizations to manage project alliances in the infrastructure and construction context. The research adopts a qualitative approach, utilizing the case study method and in-depth interviews as research methods. The empirical results, which relate to the first project alliances in the Finnish infrastructure and construction industry, highlight the importance of the alliance project organization’s collective capabilities for managing project alliances. Among these capabilities, inter-organizational integration management, collaborative project identity formation and opportunity management are of particular importance. In addition, each participating organization requires specific project alliance capability, which comprises both the ability to implement key activities over the project life cycle and the skills required by project-based organizations and participating individuals. Together, these organizational and project network-level capabilities form the basis for managing such projects. / Tiivistelmä Infrastruktuuri- ja rakennusteollisuus on kärsinyt kustannusten ylityksistä, myöhästymisistä, erimielisyyksistä ja heikosta tuottavuudesta jo kymmenien vuosien ajan. Jotta vanhat, vastakkainasetteluun perustuvat käytännöt ja toimintakulttuuri voitaisiin muuttaa, uusia projektien toteutusmalleja on otettu käyttöön. Projektiallianssi on yksi yhteistoiminnallisista malleista, joka on kehitetty vähentämään toimialan sirpaloitumista ja edistämään integroitumista tavoitteena infrastruktuuri- ja rakennusalan projektien suorituskyvyn parantaminen. Lisääntyvästä konseptuaalisesta ja empiirisestä tutkimuksesta huolimatta, projektiallianssiin kohdistuva tutkimus ei ole tarkastellut organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksia ja keskeisimpiä allianssin johtamiseen liittyviä prosesseja riittävän syvällisesti. Väitöskirjan tavoite on edistää projektiallianssin tutkimusta tuottamalla uutta tieto allianssihankkeisiin osallistuvien organisaatioiden kyvykkyysvaatimuksista sekä yhteisistä kyvykkyyksistä, joita projektiorganisaatio tarvitsee allianssiprojektin hallintaan infrastruktuuri- ja rakennusalalla. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaus- ja haastattelututkimuksena. Suomen ensimmäisistä infrastruktuuri- ja rakennusalan allianssihankkeista saadut empiiriset tulokset korostavat allianssiprojektiorganisaation yhteisten kyvykkyyksien merkitystä. Kyvykkyysvaatimukset kohdistuvat erityisesti organisaatioiden välisen integraation johtamiseen, yhteistyötä korostavan projekti-identiteetin muodostamiseen ja mahdollisuuksien hallintaan allianssiprojektissa. Näiden yhteisten kyvykkyyksien lisäksi jokainen organisaatio tarvitsee projektiallianssikyvykkyyden, joka koostuu allianssihankkeiden käynnistämiseen ja hallintaan tarvittavista taidoista ja kyvystä toteuttaa eri elinkaaren vaiheen kannalta keskeisiä toimintoja. Hankkeeseen osallistuvan organisaation projektiallianssikyvykkyys ja yhteiset projektiverkoston kyvykkyydet luovat perustan allianssihankkeen hallinnalle.

Abstract The aim of this study is to meet the need to have a better understanding of identity construction in the context of organizational change. With my narrative research, I add my voice to those researchers who appreciate language playing a key role in the formation of social reality, individual’s cognitive structure and sense of self. The question of how the participants in the study narrate themselves within the context of organizational change has guided conducting the study. The data for the study consists of 12 individuals’ narration in the contexts of various organizational changes. In this study organizational change means the social constructions the participants have constructed in their narration. Decided by the top management, in actual reality these organizational changes have been associated with personnel effects and negotiations complying with the co-operation act. I studied the narrated identity construction utilizing positioning, categorizing and expectation as analytical concepts in reading. The reading of the narrated data had six stages. In the last reading stage I sought answers as to how the main characters of the stories, Juha, Marjut and Arja, narrate the relation to themselves and the relation to others within the context of organizational change. I have used a narrative form for two reasons. Firstly, in order to deepen my own understanding as to how and why the narrated identity is constructed as it is. Secondly, with a narrative study, I have been able to expose the dynamic nature in the construction of context and identity more clearly than with a traditional research text. The readings of narrative data preceding my narrative writing have, however, affected the construction of my chosen three stories, the method of writing them, the chosen citations and interpretation. This study will lead to a better understanding of how an individual’s self is constructed in relation to others in the organization where the individual works. My study suggests that, due to its open nature, an organizational change increases the individual’s need to narrate the individual’s self, who I am, how I have become me and what my possible future selves will be like. The study discloses needs lying in the background of the narration in the context of organizational change; the need to raise self-esteem, to maintain the feeling of command and control, to hold on to the moral order, to decrease uncertainty and to maintain continuity. In addition to this, the study uncovers the struggle for one’s own identity. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tehtävänä on vastata tarpeeseen ymmärtää nykyistä paremmin identiteettien rakentumista organisaatiomuutoksen kontekstissa. Liityn kerronnallisella tutkimuksellani niiden tutkijoiden joukkoon, jotka ajattelevat kielellä olevan keskeisen merkityksen sosiaalisen todellisuuden, yksilön tiedollisten rakenteiden ja itseymmärryksen muotoutumisessa. Kysymys siitä, miten tutkimukseen osallistuvat kertovat itsensä organisaatiomuutoksen kontekstissa, on ohjannut tutkimuksen tekemistä. Tutkimusaineisto on koostunut 12 henkilön kerronnasta eri organisaatiomuutosten konteksteissa. Organisaatiomuutoksella on tässä tutkimuksessa tarkoitettu niitä sosiaalisia konstruktioita, joita tutkimukseen osallistuvat ovat rakentaneet kerronnassaan. Reaalisessa todellisuudessa nämä organisaatiomuutokset ovat olleet ylimmän johdon päättämiä, niihin on liittynyt henkilöstövaikutuksia ja yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja. Olen tutkinut kerrotun identiteetin rakentumista käyttäen luennassa positiointia, kategorisointia ja odotusta analyyttisina käsitteinä. Kerrotun aineiston luenta on ollut kuusivaiheinen. Viimeisessä luentavaiheessa olen hakenut vastauksia siihen, miten tarinoiden päähenkilöt Juha, Marjut ja Arja kertovat suhteen omaan itseensä ja suhteen toisiin organisaatiomuutoksen kontekstissa. Olen käyttänyt tarinallista muotoa kahdesta syystä. Ensinnäkin syventääkseni omaa ymmärrystäni siitä, miten ja miksi kerrottu identiteetti rakentuu kerrotunlaiseksi. Toiseksi olen saanut tarinamuotoisella esittämisellä perinteistä tutkimustekstiä selkeämmin esille kontekstin ja identiteetin rakentumisen dynaamisen luonteen. Valitsemieni kolmen tarinan rakentamiseen, niiden kirjoittamisen tapaan, valittuihin sitaatteihin ja tulkintaan ovat kuitenkin vaikuttaneet tarinoiden kirjoittamista edeltäneet kerronnallisen aineiston luennat. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten yksilön minuus rakentuu suhteessa toisiin organisaatiossa, jossa hän työskentelee. Tutkimuksessani ehdotan, että organisaatiomuutos lisää avoimen luonteensa vuoksi yksilön tarvetta kertoa minuuttaan, sitä kuka minä olen, miten olen tullut minuksi ja millaisia ovat mahdolliset tulevat minuuteni. Tutkimus tuo esiin ne tarpeet, jotka organisaatiomuutoksen kontekstissa ovat kerronnan taustalla; tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunnetta, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Lisäksi näkyviin tulee taistelu oman identiteetin puolesta.

Diss. Helsingin yliopisto, 2006. / Myös verkkojulkaisuna.

Abstract The aim of the thesis was to examine how Finnish mission organization missionaries, re-entering Finland, produce meanings related to their re-entry and re-entry shock in research interview speech. Textual data consisted of ten interviews conducted and transcribed by the researcher. Five of the interviews were conducted as individual interviews and the interviewees were single female missionaries. The rest of the five interviews were carried out as pair interviews and the informants were married missionary couples. I examined the textual data as a unit, I have named as missionary speech, which I have attempted to reconstruct by using discourse analysis. The central concepts are discourse and interpretation repertoire, and the rule of interpretation that conveys the relation between the two. The discourse is constructed in the tension between the interpretation repertoires which were in an opposing interactional relationship with each other. In re-entry shock research, related to culture shock research, culture shock has been approached from three different angles: as a mental crisis, as a learning experience, and as a crisis related to multicultural identity. In this dissertation the crisis perspective was also the starting point of interpreting culture shock, which the first discourse analytical interpretation rule was based on. The series of other interpretation rules was derived from this rule. For interpretation of the results of the analysis, I have used Milton Bennett's concept of intercultural sensitivity and the model of multicultural identity, founded on the former. The model of multicultural identity contains a form of multicultural identity crisis called internal culture shock which is one of the theoretical bases for my research. The discourse called missionary speech, mentioned above, is interpreted in my research on the basis of the concepts of Milton Bennett's six stage developmental model of intercultural sensitivity. In the model, intercultural sensitivity is understood as sensitivity towards cultural differences and difference in general. This sensitivity can be ethnocentric when cultural differences are seen as negative or ethnorelativistic when cultural differences are experienced in a positive way. The central foundation is Jane Bennett's interpretation of multicultural identity through the concepts of constructive and encapsulated marginality. As the result of my research, I have established eight discourses: 1) geographical discourse, 2) discourse of mode of speaking, 3) emotive and feeling-based discourse, 4) attitude, 5) value discourse, 6) competence discourse, 7) discourse of intercultural sensitivity and 8) identity discourse. Each discourse was construed by two interpretation repertoires controversial to each other. The result of my research suggests that the multicultural identities, described by Milton Bennett and Janet Bennett, could be interpreted as open possibilities or "options" dynamizing the identity negotiation. Identity could thus be seen as a dynamic process by nature. On the basis of the results, I suggest interpreting intercultural sensitivity in the identity theoretical framework by taking advantage of the concepts of the model of intercultural sensitivity in a more multidimensional way, detached from sequentiality of the value-bound developmental model and drawing attention to the complexity and diverse nuances of intercultural sensitivity. / Tiivistelmä Väitöskirjassa tavoitteena oli tutkia, miten Suomeen palaavat suomalaisen lähetysorganisaation lähetystyöntekijät tuottavat paluutaan ja paluusokkiaan koskevia merkityksiä tutkimushaastattelupuheessa. Tekstimateriaali koostui kymmenestä tutkijan suorittamasta ja litteroimasta haastattelusta. Informanteista viisi oli yksilöhaastatteluissa haastateltuja naimattomia naislähettejä. Loput kymmenen informanttia olivat parihaastatteluissa haastateltuja lähettipuolisoita. Haastattelujen tekstimateriaalia tarkastelin lähettipuheeksi nimittämänäni kokonaisuutena, jota pyrin rekonstruoimaan käyttäen diskurssianalyysiä. Keskeistä diskurssianalyysin sovelluksessani on diskurssin ja tulkintarepertuaarin välinen suhde sekä sen määrittävä tulkintasääntö. Diskurssi rakentuu toisilleen vastakkaisessa vaikutussuhteessa olevien tulkintarepertuaarien jännitteessä. Paluusokkitutkimuksessa kulttuurisokkia on lähestytty kolmesta näkökulmasta: psyykkisenä kriisinä, oppimiskokemuksena ja monikulttuuriseen identiteettiin liittyvänä kriisinä. Kriisinäkökulma muodostui myös tässä väitöskirjassa kulttuurisokin tarkastelun lähtökohdaksi, jonka varassa rakentui ensimmäinen diskurssianalyyttinen tulkintasääntö. Tästä säännöstä edettiin seuraaviin diskursseihin ja repertuaareihin. Analyysin tulosten tulkintaan käytin Milton Bennettin kehittämää kulttuurienvälisen herkkyyden käsitettä sekä sen varaan rakennettua monikulttuurisen identiteetin mallia, johon liittyvä 'sisäiseksi kulttuurisokiksi' kutsuttu monikulttuurinen identiteettikriisi on yksi tutkimukseni keskeinen teoreettinen lähtökohta. Lähettipuheeksi nimettyä diskurssia tulkitsen Milton Bennettin kulttuurienvälisen herkkyyden kuusivaiheisen kehitysmallin pohjalta. Mallissa kulttuurienvälinen herkkyys ymmärretään herkkyydeksi kulttuurisille eroille ja erilaisuudelle. Tämä sensitiivisyys voi olla etnosentristä, jolloin kulttuurinen erilaisuus mielletään kielteiseksi, tai etnorelativistista, jolloin kulttuuriset erot koetaan myönteisiksi. Toinen tulkinnassa käytetty keskeinen teoreettinen viitekehys on Janet Bennettin kehittämä monikulttuurisen identiteetin tulkinta, jossa apuna ovat rakentavan ja eristyneen sivullisuuden käsitteet. Tutkimukseni tuloksena syntyi kahdeksan diskurssia: 1) maantieteellinen diskurssi, 2) puhetapadiskurssi, 3) tunne- ja tuntemusdiskurssi, 4) asennediskurssi, 5 arvodiskurssi, 6) kompetenssidiskurssi, 7) kulttuurienvälinen herkkyysdiskurssi sekä 8) identiteettidiskurssi. Kukin diskurssi rakentui kahdesta toisilleen vastakkaisesta repertuaarista. Tutkimuksen tulos viittaa siihen, että Milton Bennettin ja Janet Bennettin kuvaamat monikulttuuriset identiteetit voitaisiin tulkita identiteettineuvottelua dynamisoiviksi optioiksi ja identiteetti dynaamiseksi prosessiksi. Tutkimuksen tuloksen pohjalta ehdotan kulttuurienvälisen herkkyyden tulkitsemista identiteettiteoreettisessa viitekehyksessä käyttämällä hyväksi ja kehittämällä kulttuurienvälisen herkkyyden kehitysmallin käsitteistöä irrotettuna kehitysmallin arvosidonnaisesta peräkkäisyyteen kytketystä rakenteesta. Samalla tulisi kiinnittää huomiota herkkyyden eri osatekijöiden välisten suhteiden nyansseihin.

Abstract In this thesis, I will focus on the changes in the professional identity of pre-service teachers in mathematics, physics and chemistry during their teacher training. The study material consists of 43 pre-service teachers’ learning journals in the academic year of 2005–2006. Bruner (1986) separates two modes of thinking: Narrative and paradigmatic. In this study, I focus on narrative thinking. According to Denzin (1989), a story includes a plot, a middle point and an ending, and the turning points in the story often have a special meaning. In applying narrative method, and by using purposeful sampling I selected six different pre-service teachers’ journals as study material. Applying Polkinghorne’s (1995) approach, the pre-service teachers’ case descriptions were emplotted. The narratives included the changes that had happened in various subdomains of teacher’s professional identity. After that I compared the six case descriptions systematically on the basis of the central themes including the pre-service teachers’ self-esteem related to teaching and mastering the subjects, reflection, emotions, and how to deal with them, and beliefs of students and teaching. A special attention was paid to the changes in them. One point of interest was to find out what kind of meaning the teacher trainers had on the changes in the pre-sevice teachers’ professional identity. According to the main findings, only one pre-service teacher’s professional identity has developed during the training periods in all central aspects. Self-esteem related to mastering the subjects remained good with almost all the pre-service teachers, but self-esteem related to teaching improved with three cases, and got worse with two cases. With some pre-service teachers, the focus on their reflection changed from themselves towards student’s activity. Coping with tenseness, failures in dealing with negative emotions and insecurity about one’s professional identity were in the main role in their stories. All pre-service teachers had teacher-centered lessons in mathematics, but some started to value student-centered orientation also. Physics and chemistry lessons were more student-centered including, for example, project and lab work. Beliefs about students became more positive. The significance of the teacher trainers in developing a pre-servive teacher’s professional identity was often quite minor. / Tiivistelmä Tutkin matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajaopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä heidän opetusharjoittelunsa aikana. Tutkimusaineistona olivat 43:n lukuvuonna 2005–2006 opetusharjoitteluihin osallistuneiden opettajaopiskelijan pitämät oppimispäiväkirjat. Bruner (1986) erottaa kaksi ajattelun muotoa: narratiivisen ja paradigmaattisen. Tässä tutkimuksessa fokusoidun narratiiviseen ajatteluun. Denzinin (1989) mukaan tarinassa on juoni, alku, keskikohta ja loppu, ja käännekohdat tarinassa saavat erityisen merkityksen. Narratiivista lähestymistapaa käyttäen valitsin tutkimusaineistoksi harkinnanvaraisesti kuuden erilaisen opettajaopiskelijan oppimispäiväkirjat. Polkinghornea (1995) soveltaen juonensin opettajaopiskelijoiden tapauskuvaukset niin, että ne sisälsivät opettajan ammatti-identiteetin eri osa-alueissa tapahtuneet muutokset. Sen jälkeen vertailin tapauskuvauksia systemaattisesti keskeisten teemojen osalta. Keskeisiä teemoja olivat opettamiseen ja opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto, reflektointi, tunteet ja niiden käsittely sekä uskomukset oppilaista ja opettamisesta. Kiinnitin erityisesti huomiota muutoksiin. Tarkastelin myös opetusharjoittelun ohjaajien merkitystä opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin muutoksiin. Päätulokseni ovat seuraavat: Vain yhden opettajaopiskelijan ammatti-identiteetti kehittyi opetusharjoittelun aikana jokaisella opettajan ammatti-identiteetin keskeisellä osa-alueella. Opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto säilyi lähes kaikilla opettajaopiskelijoilla hyvänä, mutta opettamiseen liittyvä itsetunto nousi kolmella ja laski kahdella opetusharjoittelun aikana. Opettajaopiskelijoiden reflektointi muuttui osalla itsestä oppilaan toimintaan kohdistuvaksi. Jännittämisestä selviytyminen, negatiivisten tunteiden käsittelyn epäonnistuminen ja epävarmuus opettajan ammatti-identiteetistä olivat pääosassa opettajaopiskelijoiden kertomuksissa. Opettajakeskeisyys painottui kaikilla opettajaopiskelijoilla matematiikan opetuksessa, osalla tapahtui muutosta oppilaskeskeiseen suuntaan. Fysiikan ja kemian oppitunneilla oppilaskeskeisyys näkyi oppilastöiden ohjaamisen kautta. Uskomukset yläasteen oppilaista muuttuivat positiivisemmiksi. Ohjaajan merkitys opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin kehityksessä tuli melko vähän esille.

Abstract The main research aim was to examine work and quality in a medium-sized construction company. My ambition was to find out how the top brass, middle managers and workers consider quality within construction. In this study I search for answers to questions as why these groups treat quality as they do and why they act in the labour process as they act. The study is qualitative with strong connections to ontological and epistemological commitments of critical management studies. In the theoretical part of the study I examine quality management, work, the history and significance of work to the individual and the change of work from the juxtaposition of the modern times to the flexible temporary work of postmodernity. I examine the effects of the changes in working life on the subjectivity of the individuals now when identities are changing constantly and autonomy as a value has replaced solidarity. I examine the product quality originating from the labour process as a manifestation of individuals’ conception of reality and structural changes in the society. I have carried out the empirical part as a single case study. The most significant data consists of the interviews of the top brass, middle management and workers. The study proves that every group in the examined organization creates its own discourse regarding the work in the labour process and the resulting quality. The top brass appreciates quality as operational quality – in other words as an undisturbed and economical progression of the labour process. The discourse of the top brass underlines substantial economical result achieved with technocratic and, above all, normative control. The top brass tries to make its view hegemonic and its patriarchal view motivates the other groups to generate their own discourses. The subjectivity of the middle management is based on an entrepreneurial attitude with a concern to product’s suitability to the customer. Its discourse shows an effort to create freedom for its own quality perception. The workers experience that the work has changed into routine assembling without respect to professional skills. They feel insecure about the future of the employment and they constantly have to consider their usefulness. The study proves also that management cannot be commanding from the top, but craftsmanship and occupational ethics have to be set as the starting point of management. Work should not be considered a negative, juxtapositive and restraining process but such a part of life where one can fulfil oneself in many ways. An individual has to get a possibility to enhance and develop his/her knowledge and competence. He/She also has to get a possibility to belong to a stable institution which provides life with stability and perspective. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa analysoin erään keskisuuren rakennusyrityksen toimintaa. Tavoitteenani on selvittää, miten kohdeorganisaation ylin johto, keskijohto ja työntekijät suhtautuvat rakentamisen laatuun. Tutkimuksellani etsin vastausta siihen, miksi nämä henkilöstöryhmät suhtautuvat laatuun niin kuin suhtautuvat ja miksi he toimivat yrityksensä rakennustoiminnan työprosessissa niin kuin toimivat. Tutkimus on laadullinen ja kytkeytyy vahvasti kriittisen organisaatiotutkimuksen ontologisiin ja epistemologisiin sitoumuksiin. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa tarkastelen laadun johtamista, työtä ja työn historiaa sekä sen merkitystä yksilölle. Perehdytän lukijan myös työn muuttumiseen modernin aikakauden vastakkainasettelusta postmodernin ajan joustavaksi pätkätyöksi. Tuon näkyviin työelämän muutosten vaikutuksia tekijöiden subjektiviteettiin, nyt kun identiteetit ovat jatkuvassa muutoksessa ja autonomia arvona on korvannut yhteisöllisyyden. Tarkastelen työprosessin tuloksena syntyvää tuotteen laatua yksilöiden todellisuuskäsityksen ja yhteiskunnan rakennemuutosten ilmentymänä. Olen toteuttanut empiirisen osan yhden tapauksen tapaustutkimuksena. Merkittävin aineisto koostuu kohdeorganisaation ylimmän johdon, keskijohdon ja suorittavan tason työntekijöiden haastatteluista. Tutkimus osoittaa, että jokainen yllä mainittu tutkittavan organisaation henkilöstöryhmä muodostaa oman diskurssinsa työprosessissa tehtävän työn ja tuloksena syntyvän laadun suhteen. Ylin johto kokee laadun toiminnan laatuna – siis työprosessin häiriöttömänä ja taloudellisena etenemisenä. Ylimmän johdon diskurssi korostaa hyvää taloudellista tulosta, joka saavutetaan työprosessin teknokraattisella ja ennen kaikkea normatiivisella kontrollilla. Ylin johto pyrkii saamaan oman näkemyksensä hegemoniseksi, ja sen patriarkaalinen näkemys saa muut henkilöstöryhmät kehittämään omat diskurssinsa. Keskijohdon subjektiviteetti lähtee yrittäjämäisestä asenteesta, jossa kannetaan huolta tuotteen kelpaamisesta asiakkaalle. Sen diskurssissa näkyy pyrkimys kehittää toimintavapautta omalle laatunäkemykselleen. Suorittava taso kokee työnteon muuttuneen mekaaniseksi kokoonpanoksi, jossa sen ammattitaitoa ei arvosteta. Se kokee epävarmuutta työsuhteensa jatkuvuudesta ja joutuu jatkuvasti punnitsemaan hyödyllisyyttään. Tutkimus osoittaa myös, että johtaminen ei voi olla ylhäältä alaspäin tapahtuvaa käskyttämistä, vaan ammattiosaaminen ja ammattietiikka on asetettava organisaation johtamisen lähtökohdaksi. Työtä ei tule nähdä negatiivisena, vastakkainasettelun ja tukahduttamisen prosessina vaan sellaisena osana elämää, jossa yksilö voi toteuttaa itseään monella tavalla. Hänelle on annettava mahdollisuus kerryttää ja kehittää tietoaan sekä osaamistaan. Hänelle on myös annettava mahdollisuus kuulua pysyvyyttä edustavaan instituutioon, joka antaa hänen elämälleen vakautta ja näköalaa.

Abstract This study examines the phenomenon of corporate brand co-creation in the context of small and medium sized enterprises (SMEs) operating in business-to-business (B2B) markets. The aim of this study is to better understand how external stakeholders co-create a corporate brand—brand image and identity—and what characterises these brand co-creative stakeholder relationships. Branding is regarded as a social and interactive process in which the company and its stakeholders are both considered active participants. In addition to the corporate branding literature, this study builds on industrial network theory, service-dominant logic and organisational identity theory. The empirical contribution of the study is conducted using qualitative interview and case study methods to analyse the phenomenon longitudinally and from a multi-stakeholder perspective. The primary empirical data are generated through interviews of B2B SME experts and the case company’s management, employees and key partners during the period 2010–2013. Narrative approach is employed in the data generation and analysis. The study shows that corporate branding is a holistic process that is influenced by various stakeholders. In particular, the key partners can be actively involved in co-creating a company’s corporate brand. External stakeholders are involved in corporate branding through interactions with the company and other stakeholders. The study identifies a number of co-creative actions performed by external stakeholders that influence the corporate brand image, either directly or indirectly. The study also shows that stakeholder cooperation, interaction and dialogue are central in corporate brand identity development, as they help companies to understand and adapt to the competitive environment and to define the corporate brand’s unique and central features in relation to it. At the relationship level, corporate brand co-creative stakeholder relationships are characterised by dependency and mutuality. The significance of various stakeholder relationships in branding, however, varies across situations, at different stages of the company’s lifecycle and at the relationship portfolio level; they can be understood as context-dependent, evolving and dynamic. Managers can use the findings of this study to identify the key stakeholders that are central in co-creating corporate brands and to employ their resources and integrate their activities to strengthen the corporate brand. / Tiivistelmä Tämä väitöskirja tutkii yritysbrändin yhteisluomista yritystenvälisillä markkinoilla (B2B) toimivien pk-yritysten kontekstissa. Tutkimus pyrkii ymmärtämään miten yrityksen ulkoiset sidosryhmät osallistuvat yritysbrändin – brändi-imagon ja -identiteetin – luomiseen ja mikä on luonteenomaista yritysbrändiä yhteisluoville sidosryhmäsuhteille. Brändäystä tarkastellaan sosiaalisena ja vuorovaikutteisena prosessina jossa yritys ja sen eri sidosryhmät nähdään aktiivisina toimijoina. Tutkimus nojaa brändikirjallisuuden lisäksi verkostoteoriaan, palvelulähtöiseen ajatteluun sekä organisaatioidentiteetti-teoriaan. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin laadullisena haastattelu- ja tapaustutkimuksena jossa ilmiötä tarkasteltiin eri sidosryhmien näkökulmasta sekä pitkittäisesti. Tutkimuksen ensisijainen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla B2B pk-yritystoiminnan asiantuntijoita sekä tapausyrityksen johtoa, henkilöstöä ja avainyhteistyökumppaneita vuosina 2010–2013. Aineiston keruussa ja analyysissa on käytetty narratiivista lähestymistapaa. Tutkimus osoittaa että yritysbrändäys on kokonaisvaltainen prosessi johon vaikuttaa yrityksen lisäksi myös sen eri sidosryhmät. Erityisesti avainyhteistyökumppanit voivat olla aktiivisesti mukana luomassa yrityksen brändiä. Yrityksen ulkoiset sidosryhmät osallistuvat yritysbrändin luomiseen vuorovaikutuksessa yrityksen sekä muiden sidosryhmien kanssa. Tutkimuksessa tunnistetaan useita ulkoisten sidosryhmien brändiä yhteisluovia toimintoja, jotka vaikuttavat yritysbrändi-imagoon joko suoraan tai epäsuorasti. Tutkimus osoittaa lisäksi, että yhteistyö, vuorovaikutus ja dialogi sidosryhmien kanssa ovat keskeisessä roolissa yritysbrändi-identiteetin kehittymisessä, sillä ne auttavat yritystä ymmärtämään sen kilpailuympäristöä, sopeutumaan sen vaatimuksiin sekä määrittelemään brändin keskeiset erottuvuustekijät suhteessa siihen. Tutkimuksen perusteella yritysbrändiä yhteisluoville sidosryhmäsuhteille on suhdetasolla ominaista riippuvuus ja vastavuoroisuus. Eri sidosryhmäsuhteiden merkitys yritysbrändin kannalta vaihtelee eri tilanteissa sekä yrityksen eri elämänvaiheissa. Suhdeportfoliotasolla brändiä yhteisluovia sidosryhmäsuhteita voidaankin luonnehtia kontekstisidonnaisiksi, muuttuviksi ja dynaamisiksi. Tuloksia voidaan hyödyntää yritysbrändäyksen kannalta keskeisten sidosryhmien tunnistamisessa sekä niiden resurssien hyödyntämisessä ja toimintojen integroimisessa brändäyksessä.