Abstract This thesis consists of three independent parts combined by the theory part in the beginning. The aim of the thesis is to bring into focus the connection between Søren Kierkegaard and modernism. Joseph Heller's novel Catch-22 is also interpreted in the light of Kierkegaard's philosophy. The theoretical part deals with the main concepts of the research (movement, irony, repetition). Joseph Heller's Novel Catch-22 is also brought up more closely in this part. Kierkegaard's works The Seducer's Diary, Repetition and The Mozart-essays are interpreted in the second part of the thesis. The third part consists of two Kierkegaard translations from Danish into Finnish: Repetition and The Mozart-essays. [Søren Kierkegaard, Toisto (Gjentagelsen), transl. by Olli Mäkinen, Jyväskylä 2001, Atena; Mozart-esseet (De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske), transl. by Olli Mäkinen, Jyväskylä, 2002)] Joseph Heller's novel Catch-22 is interpreted in the fourth part. The novel is studied in the light of Kierkegaard's paradigmatic examples and compared to them. There are two different contradictory movements in the study: Kierkegaard is studied as a modernist and modernism is also interpreted in the light of Kierkegaard's philosophy. The primary source of this thesis is the classical version of Kierkegaard's Collected Works: (Søren Kierkegards Samlede V?rker I-XV=SV I-XV. (1920-36 (1901-1906). -Udg. af A. D. Drachmann, J. L. Heiberg og H. O. Lange. Kjøbenhavn: Gyldendalske Boghandel, Nordisk Forlag) The more recent versions have however been used as the basis of the translations of texts Repetition and The Mozart-essays (Gjentageksen and De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske, Søren Kierkegaards Forskningscentret, København 1997, Gads Forlag). In conclusion: Kierkegaard can be interpreted also as pre-modernist and the Kierkegaard-interpretation of Joseph Heller's Catch-22 is valid and possible, although the existential influence in this novel can also derive from the post-war existentialism of the World War II. / Tiivistelmä Kyseinen tutkimus koostuu kolmesta itsenäisestä osasta, joita yhdistää alussa oleva (neljäs) teoriaosa. Tutkimuksen tarkoituksena on valottaa Søren Kierkegaardin ja modernismin välistä yhteyttä. Tutkimuksessa tulkitaan myös amerikkalaisen kirjailijan Joseph Hellerin teosta Catch-22 Kierkegaardin filosofian valossa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään tulkinnan kannalta keskeisiä käsitteitä (liike, ironia, toisto). Siinä otetaan esille myös Joseph Hellerin romaani Catch-22. Toisessa osassa lähiluetaan Viettelijän päiväkirjaa, joka on Kierkegaardin ehkä tunnetuin yksittäinen teos, ja sekä Toistoa että Mozart-esseitä. Kolmannen osan muodostavat kaksi kriittistä ja kommenteilla varustettua Kierkegaard-käännöstä. [Søren Kierkegaard (1843) Toisto (Gjentagelsen), suom. Olli Mäkinen, Jyväskylä 2001, Atena; Mozart-esseet (De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske), suom. Olli Mäkinen, Helsinki 2002, Like.] Tutkimuksen neljäs osa koostuu Joseph Hellerin romaanin Catch-22 tulkinnasta. Kohdetta lähestytään Kierkegaardin paradigmaattisten esimerkkitapausten kautta. Tutkimuksessa ilmenee siis kahdenlaista liikettä. Kierkegaardia tulkitaan modernistina, mutta modernismia luetaan myös Kierkegaardin filosofian valossa. Tutkimuksessa käytetään primäärilähteinä Kierkegaardin koottujen teosten klassista versiota (Søren Kierkegards Samlede V?rker I-XV=SV I-XV. (1920-36) -Udg. af A. D. Drachmann, J. L. Heiberg og H. O. Lange. Kjøbenhavn: Gyldendalske Boghandel, Nordisk Forlag). Gjentageksen- ja De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske -tekstien käännöksien pohjana on kuitenkin käytetty em. uusimpia versioita (Søren Kierkegaards Forskningscentret, København 1997-98, Gads Forlag). Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan Kierkegaardia voidaan tulkita myös esimodernistina ja Joseph Hellerin Catch-22 -teoksen Kierkegaard-tulkinta on mahdollinen, vaikka eksistentialistiset vaikutteet kyseisessä romaanissa voivat olla peräisin myös varsinaisesta toisen maailmansodan jälkeisestä eksistentialismista.

Abstract This study examines German educational philosopher Otto Friedrich Bollnow’s (1903–1991) existential-hermeneutic theory of discontinuous forms of education, unstetige formen der Erziehung. At the core of this theory is a view of human being subjected to education that appears disruptive and critical, influencing the development of disclosing the true powers of a person and unfolding of truths about oneself that could not be uncovered otherwise. Typically, this theory has been interpreted on the continuum of hermeneutic philosophy, as hermeneutic pedagogy with an extension of Martin Heidegger’s fundamental ontology, antisubjectivism and especially his theory of truth as unconcealment. According to this line of interpretation, Bollnow’s project brings an existential addition to classical pedagogical theories, as a level of appealing pedagogy. According to this existentialist view, education in a strict sense cannot really take place: it could not affect the true core of a person, nor this person could be subjected under any pedagogical influence in any meaningful way. The only task left for education is to appeal to the conscience of an already autonomous person. However, in this study it is claimed that this line of interpretation falls short to the fact that Bollnow’s philosophy of education builds heavily on his overall philosophical-anthropological project, which springs from Kant’s first critique and especially, as shown in this work, from Edmund Husserl’s transcendental phenomenology. The study shows, that Bollnow’s discontinuous forms of education are not resulted from hermeneutic educational reality, with an extension of existential potentiality to authenticity of a person. In fact, one could not derive such a view from mere hermeneutics. Instead, what Bollnow’s structural view of educational reality indicates, is that it should be understood as a phenomenological description of a priori categorical structures. It is claimed in the work, that the discontinuous forms are the products of phenomenological reduction. They are derived from the direct experience within consciousness, from the essence of what is experienced, from the very nature of what is it like to be in a process of becoming human. From this perspective, from the subject-point, education cannot be described as a paradox of freedom and restriction between educator and educatee, nor transmission of culture between generations, but instead could be described as the subjective experience of being educated or educating oneself, disclosing oneself to oneself, which is constituted only by the necessary conditions of these subjective experiences of discontinuity. / Tiivistelmä Tämä tutkielma tarkastelee saksalaisen kasvatusfilosofi Otto Friedrich Bollnowin eksistentiaali-hermeneuttista teoriaa kasvatuksen epäjatkuvista muodoista, unstetige formen der Erziehung. Tämän teorian ytimessä on näkemys ihmisestä altistettuna kasvatukselle joka näyttäytyy katkonaisena ja kriittisenä, vaikuttaen yksilön todellisten kykyjen ja itseä koskevien totuuksien paljastumiseen. Tyypillisesti tämä teoria on tulkittu hermeneuttisen filosofian jatkumolle, hermeneuttiseksi pedagogiikaksi jossa yhdistyy piirteitä Martin Heideggerin fundamentaaliontologiasta, antisubjektivismista sekä erityisesti teoriasta totuudesta paljastumisena. Tämän tulkintalinjan mukaisesti Bollnowin projekti tuo eksistentiaalisen lisän perinteisiin pedagogisiin teorioihin vetoamisen pedagogiikan tasona. Tähän eksistentialistiseen näkemykseen liittyen, kasvatus sen tiukassa mielessä ei ole mahdollista: se ei voisi vaikuttaa yksilön todelliseen ytimeen, eikä tämä yksilö voisi olla kasvatuksen kohteena millään mielekkäällä tavalla. Kasvatuksen ainoaksi tehtäväksi jää vetoaminen jo valmiiksi autonomisen yksilön omaantuntoon. Kuitenkin, tässä tutkimuksessa esitetään että tämä tulkintalinja epäonnistuu jättäessään huomiotta Bollnowin kasvatusfilosofian rakentumisen hänen filosofis-pedagogisen antropologian kokonaisprojektinsa pohjalta. Tämä projekti kumpuaa Kantin ensimmäisestä kritiikistä ja erityisesti, kuten tässä työssä osoitetaan, Edmund Husserlin transsendentaalista fenomenologiasta. Tämä tutkimus osoittaa, ettei Bollnowin epäjatkuvan kasvatuksen muodot pohjaudu hermeneuttiselle kasvatustodellisuudelle, jota on jatkettu yksilön eksistentiaalisen autenttisuuden mahdollisuuden ajatuksella. Itse asiassa, kyseistä teoriaa ei voisi johtaa hermeneutiikasta. Sen sijaan, Bollnowin kasvatustodellisuuden tasorakenne indikoi tulkintatapaa, jossa se nähdään a prioristen kategoriarakenteiden fenomenologisena kuvauksena. Työssä väitetään, että epäjatkuvat muodot ovat fenomenologisen reduktion tuotetta. Ne on johdettu tietoisuuden sisällöistä, välittömistä kokemuksista, niiden olemuksesta, toisin sanoen, sen luonteesta miltä tuntuu olla ihmiseksi tulemisen prosessissa. Tästä yksilönäkökulmasta käsin kasvatusta ei voida kuvailla vapauden ja pakon välisenä ristiriitana eikä kulttuurin välittämisenä sukupolvelta toiselle, vaan sen sijaan sarjana subjektiivisia katkonaisuuden kokemuksia kasvatetuksi tulemisesta ja itsekasvatuksesta, jossa yksilö paljastaa itseään itselleen. Tämä näkemys kasvatuksesta konstituoituu subjektiivisten kokemusten välttämättömyysehtojen kautta.

Abstract My doctoral thesis is a narrative study in which I examine the art experiences told in six teachers’ interviews and their meanings from childhood to the threshold of middle age. I have collected my research data in two stages in 2002 and 2014. The theoretical starting points of the study are in the hermeneutic, phenomenological, pragmatist and narrative research traditions. The data analysis is narrative. Because of their basic nature, the stories of art experiences differ from the descriptions of experiences in our everyday environment. They are characterized by complexity and difficulty of conceptualization, which is manifested both in the interviewees’ narration and in the conceptual examination in this study. My study introduces a new viewpoint on the examination of identity and meaning-making related to arts. In the results section of the study, I examine and interpret stories related to visual arts as abridged narratives, constituents of a biography and special events in life. In the interpretation of individual art experiences, I explore the meanings told in art as personal factors related to human existence and situations in the life-world. The results of my study show how art is manifested in the stories as a subjective, intentional and diverse opportunity for being in the world, reflection on meanings and forming a relationship with the world. The meanings associated with the interviewees’ experiences make visible the importance of art from the viewpoints of identity, vocational identity, reflection of experiences, and the examination and establishment of man’s relationship with the world. My study also takes a stand on the significance and status of art education in our education system. I present my study as a contribution to the debate on art education, its status and significance for growth as a human being. / Tiivistelmä Väitöskirjani on narratiivinen tutkimus, jossa tarkastelen kuuden opettajan haastatteluissa kertomia taidekokemuksia ja niiden merkityksiä lapsuudesta keski-iän kynnykselle. Tutkimusaineistoni olen kerännyt kahdessa vaiheessa: vuosina 2002 ja 2014. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat ovat hermeneuttisessa, fenomenologisessa, pragmatistisessa ja narratiivisessa tutkimusperinteessä. Aineiston analyysi on narratiivinen. Taidekokemuksien kertomukset poikkeavat arkisen kokemusympäristöstämme kuvauksista perusluonteensa vuoksi. Niille on ominaista käsitteellistämisen vaikeus ja kompleksisuus, joka ilmenee sekä haastateltavien kerronnassa että tutkimuksen käsitteellisessä tarkastelussa. Tutkimukseni tuo taiteeseen liittyvän identiteetin ja merkityksenannon tarkasteluun uuden näkökulman. Tutkimuksen tulososassa tarkastelen ja tulkitsen kuvataiteeseen liittyviä kertomuksia lyhennettyinä narratiiveina, elämänkerran muodostajina ja erityisinä elämäntapahtumina. Yksittäisten taidekokemuksien tulkinnassa tuon tarkasteluun taiteessa kerrottuja merkityksiä ihmisenä olemiseen ja elämismaailman situaatioihin liittyviä henkilökohtaisina tekijöinä. Tutkimukseni tulokset osoittavat, kuinka taide ilmenee kertomuksissa subjektiivisena, intentionaalisena, monimuotoisena maailmassa olemisen, merkityksien reflektoinnin ja maailmasuhteen muodostamisen mahdollisuutena. Haastateltavien kokemuksiin liittyvät merkitykset tekevät näkyväksi taiteen tärkeyden sekä identiteetin, ammatillisen identiteetin, kokemuksien reflektion ja ihmisen maailmasuhteen tarkastelun ja muodostamisen näkökulmista. Tutkimukseni ottaa kantaa myös taidekasvatuksen merkityksellisyyteen ja asemaan koulutusjärjestelmässämme. Esitän tutkimukseni puheenvuoroksi keskusteluun taidekasvatuksesta, sen asemasta ja merkityksestä ihmisenä kasvamisessa.