Abstract This thesis consists of three independent parts combined by the theory part in the beginning. The aim of the thesis is to bring into focus the connection between Søren Kierkegaard and modernism. Joseph Heller's novel Catch-22 is also interpreted in the light of Kierkegaard's philosophy. The theoretical part deals with the main concepts of the research (movement, irony, repetition). Joseph Heller's Novel Catch-22 is also brought up more closely in this part. Kierkegaard's works The Seducer's Diary, Repetition and The Mozart-essays are interpreted in the second part of the thesis. The third part consists of two Kierkegaard translations from Danish into Finnish: Repetition and The Mozart-essays. [Søren Kierkegaard, Toisto (Gjentagelsen), transl. by Olli Mäkinen, Jyväskylä 2001, Atena; Mozart-esseet (De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske), transl. by Olli Mäkinen, Jyväskylä, 2002)] Joseph Heller's novel Catch-22 is interpreted in the fourth part. The novel is studied in the light of Kierkegaard's paradigmatic examples and compared to them. There are two different contradictory movements in the study: Kierkegaard is studied as a modernist and modernism is also interpreted in the light of Kierkegaard's philosophy. The primary source of this thesis is the classical version of Kierkegaard's Collected Works: (Søren Kierkegards Samlede V?rker I-XV=SV I-XV. (1920-36 (1901-1906). -Udg. af A. D. Drachmann, J. L. Heiberg og H. O. Lange. Kjøbenhavn: Gyldendalske Boghandel, Nordisk Forlag) The more recent versions have however been used as the basis of the translations of texts Repetition and The Mozart-essays (Gjentageksen and De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske, Søren Kierkegaards Forskningscentret, København 1997, Gads Forlag). In conclusion: Kierkegaard can be interpreted also as pre-modernist and the Kierkegaard-interpretation of Joseph Heller's Catch-22 is valid and possible, although the existential influence in this novel can also derive from the post-war existentialism of the World War II. / Tiivistelmä Kyseinen tutkimus koostuu kolmesta itsenäisestä osasta, joita yhdistää alussa oleva (neljäs) teoriaosa. Tutkimuksen tarkoituksena on valottaa Søren Kierkegaardin ja modernismin välistä yhteyttä. Tutkimuksessa tulkitaan myös amerikkalaisen kirjailijan Joseph Hellerin teosta Catch-22 Kierkegaardin filosofian valossa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään tulkinnan kannalta keskeisiä käsitteitä (liike, ironia, toisto). Siinä otetaan esille myös Joseph Hellerin romaani Catch-22. Toisessa osassa lähiluetaan Viettelijän päiväkirjaa, joka on Kierkegaardin ehkä tunnetuin yksittäinen teos, ja sekä Toistoa että Mozart-esseitä. Kolmannen osan muodostavat kaksi kriittistä ja kommenteilla varustettua Kierkegaard-käännöstä. [Søren Kierkegaard (1843) Toisto (Gjentagelsen), suom. Olli Mäkinen, Jyväskylä 2001, Atena; Mozart-esseet (De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske), suom. Olli Mäkinen, Helsinki 2002, Like.] Tutkimuksen neljäs osa koostuu Joseph Hellerin romaanin Catch-22 tulkinnasta. Kohdetta lähestytään Kierkegaardin paradigmaattisten esimerkkitapausten kautta. Tutkimuksessa ilmenee siis kahdenlaista liikettä. Kierkegaardia tulkitaan modernistina, mutta modernismia luetaan myös Kierkegaardin filosofian valossa. Tutkimuksessa käytetään primäärilähteinä Kierkegaardin koottujen teosten klassista versiota (Søren Kierkegards Samlede V?rker I-XV=SV I-XV. (1920-36) -Udg. af A. D. Drachmann, J. L. Heiberg og H. O. Lange. Kjøbenhavn: Gyldendalske Boghandel, Nordisk Forlag). Gjentageksen- ja De umiddelbare erotiska Stadier eller det Musikalsk-Erotiske -tekstien käännöksien pohjana on kuitenkin käytetty em. uusimpia versioita (Søren Kierkegaards Forskningscentret, København 1997-98, Gads Forlag). Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan Kierkegaardia voidaan tulkita myös esimodernistina ja Joseph Hellerin Catch-22 -teoksen Kierkegaard-tulkinta on mahdollinen, vaikka eksistentialistiset vaikutteet kyseisessä romaanissa voivat olla peräisin myös varsinaisesta toisen maailmansodan jälkeisestä eksistentialismista.

Syftet med denna studie var att utprova en Toisto-inspirerad metod i engelska undervisning i årskurs 1. För att uppnå syftet formulerades två frågeställningarna: Hur effektiv är den Toisto-inspirerade metoden i utvecklingen av elevers muntliga kommunikationsförmåga i engelska i årskurs 1? Hur påverkar användningen av en Toisto-inspirerad metod elevers upplevelse av att lyssna, förstå och tala engelska i årskurs 1? Studien genomfördes som en kvantitativ undersökning av en kvasiexperimentell forskningsdesign inklusive för- och eftertest och upplevelseenkät. Undervisningen bestod av åtta undervisningstillfällen med den Toisto-inspirerade metoden där målet var att eleverna i de två experimentgrupperna skulle lära sig att berätta om sig själva med enkla vardagliga uttryck på engelska. Studien genomfördes med elever i årskurs 1 i en medelstor svensk kommun och bestod av två experimentgrupper och en kontrollgrupp från två olika skolor. Resultatet visade att samtliga grupper höjde sina resultat vid eftertestet jämfört med förtestet. Resultathöjningen var dock betydligt högre i de båda experimentgrupperna som fick undervisning med den Toisto-inspirerade metoden än i kontrollgruppen. Studien visade också att elevers upplevelse av att lyssna, förstå och tala engelska inte ändrade sig särskilt mycket under undervisningen med den Toisto-inspirerade metoden, trots att skillnader mellan de två experimentgruppernas upplevelse förekom.

Syftet med denna studie var att undersöka om Toisto-inspirerade undervisning hade effekt på elevers muntliga talförmågor i ämnet engelska, i årskurs 1. Detta var även en av frågeställningarna i detta arbete. Ytterligare en frågeställning handlade om elevernas egen uppfattning av undervisning i engelska och om de upplevde att undervisningen hade påverkan på deras språkutveckling. Det handlade om eleverna själva ansåg sig lära någonting och om elevernas talrädsla minskade med hjälp av metoden. Studien använde sig av både kvantitativa och kvalitativa metoder. Den kvantitativa delen av studien genomfördes med hjälp av upplevelseenkäter, samt för- och eftertest, medan fokusgruppsintervjuer användes under den kvalitativa delen av studien. Resultatet visade att den grupp som genomförde engelskundervisning med en Toisto-inspirerad metod höjde sina resultat i jämförelse med gruppen som hade genomgått ordinarie undervisning i engelska. Resultatet visade även att eleverna upplevde mindre talrädsla efter de Toisto-inspirerade passen, dock visade de fortfarande en känsla av oro.

Abstract The study examines ‘recovery through repetition’, investigating how speakers repeat their own utterances in order to return to prior talk. The phenomenon comprises instances of everyday, casual conversation in which speakers indicate that their utterance was either not taken up at all or not taken up to an adequate degree. By repeating the utterance more or less word-for-word, speakers suggest to their recipients that a (different type of) response is relevant and offer the utterance for re-consideration. The data consist of American-English and Finnish conversations. The segments come from the Santa Barbara Corpus of Spoken American English and from the Corpus of Conversational Finnish that is maintained by the Department of Finnish Language and Literature at the University of Helsinki (Keskusteluntutkimuksen arkisto). The theoretical and methodological framework of the study is based on interactional linguistics and conversation analysis. First, the study details the typical composition and position of recovery through repetition and discusses the interactional implications that the repeated utterances may have. The study focuses on the functions of recovery through repetition and their implications for stance taking. Two overall interactional environments are identified: speakers employ recovery through repetition either to seek the attention of recipients and to take a stance towards an activity in progress, or to redirect the attention of recipients and to take a stance towards a recipient response. The different functions of recovery through repetition in the two environments are further examined. Moreover, the study contrasts repetition with other means of recovery and suggests that the different means have divergent implications for stance taking. Finally, the study concludes that recovery through repetition provides speakers with a means of negotiating the input of their utterances and simultaneously taking a stance towards an aspect of the ongoing interaction. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee toistoa elvytyskeinona keskustelussa eli sitä, kuinka puhuja toistaa oman lausumansa palatakseen aiempaan puheeseen. Ilmiö muodostuu arkisista, epämuodollisista keskustelutilanteista, joissa puhuja osoittaa, että jotakin hänen lausumaansa ei ole joko otettu lainkaan huomioon tai sitä ei ole käsitelty asianmukaisesti. Toistamalla lausuman lähes sanatarkasti puhuja ilmaisee keskustelukumppaneilleen, että jonkinlainen (tai mahdollisesti tietyntyyppinen) vastaanotto olisi odotuksenmukainen, ja tarjoaa lausumaansa käsiteltäväksi uudelleen. Tutkimuksen aineisto koostuu amerikanenglannin- ja suomenkielisistä keskusteluista, jotka ovat peräisin Santa Barbaran puhutun amerikanenglannin kokoelmasta (Santa Barbara Corpus of Spoken American English) ja Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen Keskusteluntutkimuksen arkistosta. Tutkimuksen teoreettisen ja menetelmällisen viitekehyksen muodostavat vuorovaikutuslingvistiikka ja keskustelunanalyysi. Aluksi tutkimuksessa kartoitetaan yksityiskohtaisesti elvyttävän toiston tyypillistä rakennetta ja paikkaa sekä pohditaan toistettujen lausumien mahdollisia vuorovaikutuksellisia seuraamuksia. Tutkimus keskittyy elvyttävän toiston tehtäviin ja niiden merkitykseen asennoitumiselle. Tutkimuksessa tunnistetaan kaksi yleistä esiintymisympäristöä: puhujat käyttävät elvyttävää toistoa joko hakeakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa meneillään olevaan toimintaan tai ohjatakseen vastaanottajien huomiota ja ottaakseen kantaa edeltävään vastaanottajan vuoroon. Elvyttävän toiston tehtäviä näissä kahdessa ympäristössä eritellään tutkimuksessa tarkemmin. Lisäksi tutkimuksessa verrataan toistoa muihin elvytyskeinoihin keskustelussa ja esitetään, että eri elvytyskeinoilla rakennetaan asennoitumista eri tavoin. Tutkimus osoittaa, että elvyttävä toisto tarjoaa keskustelijoille keinon neuvotella sanomansa merkityksestä ja samalla rakentaa asennoitumistaan meneillään olevaan vuorovaikutustilanteeseen.