Abstract My aim is to explore how interaction is constructed in sermon discourse and lesson discourse, and what interactional roles emerge. Institutional speech is information-centred, but communication never aims merely to transmit information. Rather, it is a complex linguistic relationship affected by the societal and social context. The main theories of this study stem from systemic-functional grammar and critical discourse analysis. The research questions deal with reference to person, modification of the degree of certainty, naming, asking, ordering and politeness strategies. The data consisted of ten sermons and ten lessons. The approach of constructional discourse analysis was applied, but I used methods of conversation analysis, semantics, literary research and rhetoric and dialogue. The cleric and the teacher are speakers ex cathedra. Institutional discourse involves asymmetric power relations between the participants. In the tradition of the church, the sermon remains the cleric's address. In vocational education, the teacher is free to choose his or her methods. Presentation by the teacher is still the most popular method. The cleric tries in a sermon and the teacher in classroom speech to establish contacts with their listeners by using interactional strategies. The interpersonal features used differ in quality and quantity. Based on this I distinguished interactional types of action in sermon discourse and lesson discourse. Sermon discourse was here classified into five types of interpersonal action: matter-centred, narrative, declarative and directive monologue and dialogic sermon. Lesson discourse involved four types of interpersonal action: lecture monologue, directive monologue, lecture dialogue and instructional dialogue. The cleric and the teacher act in the institutional roles of a transmitter of information, an advisor, an orderer and a sharer of experiences. Both use different politeness strategies to reduce the interpersonal asymmetry brought about by their institutional status. The tradition of the cleric's address will not have an opportunity to change unless the listener is allowed to participate. The teacher has the power to change the discourse practice in the classroom, but the individual-centred school culture seems to bind the teacher to a teacher-centred learning model. The institution speaks, the listener keeps silent. The need for change must be recognized by the community before interaction can be revived in practice. The change may also be initiated by the listeners: is it possible at all to get into heaven or to get a job by the methods of the institution? / Tiivistelmä Nopeiden sosiaalisten ja teknologisten muutosten takia yhteiskunnan perinteiset toimintatavat joutuvat kriittiseen tarkasteluun. Tässä tutkimuksessa kohteena on kirkon ja koulun vuorovaikutus. Tarkoitukseni on selvittää, miten vuorovaikutus ilmenee saarna- ja opetusdiskurssissa ja mitä vuorovaikutusrooleja syntyy. Saarna ja oppitunti kuuluvat osana kirkon ja koulun diskurssikäytäntöön. Papin ja opettajan koulutus ja työ ovat yhteiskunnan säätelemiä. Institutionaalisessa puheessa sanoma on keskeinen, mutta ihmisten välinen viestintä ei ole vain tiedon välittämistä, vaan se on monimuotoinen kielellinen yhteys, johon vaikuttaa koko laaja sosietaalinen ja sosiaalinen konteksti. Tutkimukseni pääteoriat ovat peräisin systeemis-funktionaalisesta kieliopista ja kriittisestä diskurssianalyysista. Tutkimuskysymykset käsittelevät henkilöviittauksia, lausumien varmuusasteen modifiointia, nimeämistä, kysymistä, käskemistä ja kohteliaisuuskeinoja. Aineistoni koostuu kymmenestä saarnasta ja kymmenestä ammatillisen opetuksen oppitunnista, jotka on videoitu autenttisissa tilanteissa. Tarkastelutapa on konstruktionistinen diskurssianalyysi. Lisäksi olen hyödyntänyt menetelmiä keskustelunanalyysista, semantiikasta, kirjallisuustieteestä sekä retoriikan ja dialogin tutkimuksesta. Pappi ja opettaja ovat ex cathedra -puhujia. Kirkon traditiossa saarna on säilynyt papin puheenvuorona. Ammatillisessa opetuksessa opettaja voi valita opettaja- tai opiskelijakeskeisen menetelmän. Pappi ja opettaja pyrkivät kontaktiin kuulijan kanssa erilaisilla vuorovaikutuskeinoilla. Interpersoonaisten piirteiden käyttö vaihtelee saarnassa ja opetuspuheessa laadultaan ja määrältään. Tämän perusteella erotan saarna- ja opetusdiskurssista vuorovaikutuksellisia toimintatyyppejä. Tyypittelyn tarkoitus on havainnollistaa puhujan ja kuulijan vuorovaikutussuhdetta sekä osoittaa, että erilainen toimintatyyppi rakentaa erilaisia vuorovaikutusrooleja. Saarnadiskurssissa erottuu viisi toimintatyyppiä: asiakeskeinen, kertova, julistava ja kehottava monologi sekä saarnadialogi. Opetusdiskurssissa toimintatyyppejä on neljä: luentomonologi, ohjaileva monologi, luentodialogi ja opetusdialogi. Papin ja opettajan vuorovaikutusrooleja ovat muun muassa tiedon välittäjä, neuvon antaja, ohjailija ja kokemusten jakaja. Kuulijan vuorovaikutusrooleja ovat tiedon vastaanottaja, neuvon saaja, ohjeiden toteuttaja ja kokemukseen samastuja. Vuorovaikutus on saarnassa ja opetuspuheessa epäsymmetristä, minkä vuoksi pappi ja opettaja pyrkivät vähentämään institutionaalisen statuksen tuomaa vuorovaikutuksellista epätasapainoa erilaisilla kohteliaisuuskeinoilla. Saarnatraditio papin puheenvuorona ei tarjoa suurta mahdollisuutta vuorovaikutuskäytännön muutokseen, ellei toinen osapuoli saa osallistua. Opettaja voisi muuttaa luokkahuoneen diskurssikäytäntöä valitsemalla opiskelijakeskeisiä työtapoja, mutta yksilökeskeinen opettajakulttuuri näyttää sitovan opettajan omana kouluaikana opittuun malliin. Instituutio puhuu, kuulija vaikenee. Muutoksen tarpeen pitää lähteä yhteisöstä, jotta uudistuminen voisi toteutua. Diskurssikäytännön muuttamiseen voidaan joutua myös toisen osapuolen johtopäätöksistä: onko taivaspaikka tai työpaikka lainkaan instituution keinoilla saavutettavissa?

Abstract The aim of this thesis is to present a theoretically consistent conceptualization of knowledge creation as an interactive event and to test this in a working community in a methodologically coherent manner. This thesis examines the key problems in the body of research of knowledge creation in the field of Knowledge Management, which is attached to the idea of knowledge as an asset inside a human mind, but simultaneously promotes a view of interaction, based on hermeneutic understanding. The study proposes an alternative way to conceptualize and examine knowledge creation, based on hermeneutic phenomenology of Hans-Georg Gadamer and Martin Heidegger. The foci are on the conceptions of a human being and interaction as play. On the basis of the research literature, a framework for examining knowledge creation was developed. The framework was empirically tested in a multi-organizational and multi-professional working community of librarians and teachers, participating in The Joy of Reading Program in Finland. Along with the research literature, the triangulated data consist of ethnographic observations and video recordings of the community’s gatherings, its members’ interviews and produced documents. The data were analyzed through a qualitative approach. The results show that the phenomenological conceptions of temporality of a human being and play are suitable for understanding being in the knowledge-creating interaction, as they give means to understand the meaningfulness of past experiences, but promote an open attitude towards future possibilities in a way which promotes knowledge creation. Studying interactive events allows for an understanding of how the phenomenon of knowledge creation can be examined as a collective accomplishment. The importance of flexible circumstances is emphasized to promote interaction. The playful mode of being in the event, meaning seriousness and the tendency to be present in the event, was seen as a way to use the time available effectively. The results may be utilized to develop organizational circumstances, which promote knowledge creation by acknowledging the meaningfulness of interaction. In the future, theoretical sampling will be used for testing and developing the framework further in a Finnish Academy’s Strategic Research Council’s consortium BCDC Energy aiming at developing a cloud computing based market place on renewable energy markets. / Tiivistelmä Tutkimus esittää teoreettisesti yhtenäisen käsitteellistyksen tiedon luomisesta vuorovaikutteisena tapahtumana. Tätä käsitteellistykseen perustuvaa viitekehystä testataan empiirisesti tarkastelemalla tiedon luomisen edellytyksiä ja uuden tiedon luomisen mahdollistavaa vuorovaikutusta moniammatillisessa työyhteisössä. Tiedon luomisen tutkimus on perinteisesti kiinnittynyt ajatukseen tiedosta mielen sisäisenä varantona. Samanaikaisesti tiedon luomisen tutkimuksessa korostetaan vuorovaikutusta, joka on usein käsitetty varsin hermeneuttisena tapahtumana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näiden kahden lähtökohdan yhdistämisestä muodostuneita ongelmia tietojohtamisen alalla. Tutkimus esittää vaihtoehtoisen, Martin Heideggerin ja Hans-Georg Gadamerin hermeneuttiseen fenomenologiaan perustuvan tavan käsittää ja tutkia tiedon luomista siten, että hermeneuttinen käsitys vuorovaikutuksesta ei ole ristiriidassa tiedon käsitteen kanssa. Tutkimuksen keskeisinä tarkastelun kohteina ovat fenomenologinen ihmiskäsitys ja ajatus vuorovaikutuksesta leikkinä. Tutkimuksessa tarkasteltiin hermeneuttisen fenomenologian suhdetta tiedon luomisen nykytutkimukseen ja kehitettiin hermeneuttiseen fenomenologiaan perustuen viitekehys tiedon luomisen empiiristä tutkimusta varten. Viitekehystä testattiin empiirisesti valtakunnalliseen Lukuinto-ohjelmaan osallistuneessa, kirjaston työntekijöiden ja opettajien muodostamassa, moni-ammatillisessa työyhteisössä. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimuksen aineisto koostui etnografisesta havainnointiaineistosta, työyhteisön kokousten videoinneista, yhteisön jäsenten haastatteluista ja heidän tuottamistaan dokumenteista. Aineisto analysoitiin laadullisella otteella tarkastelemalla sekä työyhteisössä käytyjä keskusteluja että työyhteisön jäsenten kokemuksia tiedon luomisesta Lukuinto-ohjelmassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fenomenologinen käsitteellistys olemisen ajallisesta luonteesta ja leikistä avoimena yhdessä olemisen tilana soveltuvat hyvin tietoa luovan vuorovaikutuksen ymmärtämiseen, sillä käsitteellistys huomioi menneiden kokemusten merkityksen uuden tiedon luomisessa, mutta painottaa myös avoimen tulevan ja sen mahdollisuuksien ymmärtämisen merkitystä tavalla, joka edistää uuden luomista. Vuorovaikutustapahtumien tutkiminen mahdollistaa tiedon luomisen ymmärtämisen jaettuna, yhteisenä tapahtumana ja kokemuksena. Joustavien olosuhteiden merkitys tiedon luomisessa korostuu. Leikinomainen vuorovaikutuksessa oleminen, kuten tilanteen vakavasti ottaminen ja läsnäolo, nähtiin tutkimuksessa tapana käyttää aika tehokkaasti. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää organisaatioissa sellaisten olosuhteiden kehittämiseen, jotka huomioivat vuorovaikutuksen merkityksellisyyden tiedon luomisessa. Jatkossa tässä väitöskirjassa esiteltyä lähestymistapaa ja viitekehystä tullaan edelleen kehittämään ja testaamaan teoreettisen otannan avulla Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamassa BCDC Energia -konsortiossa.

Abstract The aim of this thesis is to present a theoretically consistent conceptualization of knowledge creation as an interactive event and to test this in a working community in a methodologically coherent manner. This thesis examines the key problems in the body of research of knowledge creation in the field of Knowledge Management, which is attached to the idea of knowledge as an asset inside a human mind, but simultaneously promotes a view of interaction, based on hermeneutic understanding. The study proposes an alternative way to conceptualize and examine knowledge creation, based on hermeneutic phenomenology of Hans-Georg Gadamer and Martin Heidegger. The foci are on the conceptions of a human being and interaction as play. On the basis of the research literature, a framework for examining knowledge creation was developed. The framework was empirically tested in a multi-organizational and multi-professional working community of librarians and teachers, participating in The Joy of Reading Program in Finland. Along with the research literature, the triangulated data consist of ethnographic observations and video recordings of the community’s gatherings, its members’ interviews and produced documents. The data were analyzed through a qualitative approach. The results show that the phenomenological conceptions of temporality of a human being and play are suitable for understanding being in the knowledge-creating interaction, as they give means to understand the meaningfulness of past experiences, but promote an open attitude towards future possibilities in a way which promotes knowledge creation. Studying interactive events allows for an understanding of how the phenomenon of knowledge creation can be examined as a collective accomplishment. The importance of flexible circumstances is emphasized to promote interaction. The playful mode of being in the event, meaning seriousness and the tendency to be present in the event, was seen as a way to use the time available effectively. The results may be utilized to develop organizational circumstances, which promote knowledge creation by acknowledging the meaningfulness of interaction. In the future, theoretical sampling will be used for testing and developing the framework further in a Finnish Academy’s Strategic Research Council’s consortium BCDC Energy aiming at developing a cloud computing based market place on renewable energy markets. / Tiivistelmä Tutkimus esittää teoreettisesti yhtenäisen käsitteellistyksen tiedon luomisesta vuorovaikutteisena tapahtumana. Tätä käsitteellistykseen perustuvaa viitekehystä testataan empiirisesti tarkastelemalla tiedon luomisen edellytyksiä ja uuden tiedon luomisen mahdollistavaa vuorovaikutusta moniammatillisessa työyhteisössä. Tiedon luomisen tutkimus on perinteisesti kiinnittynyt ajatukseen tiedosta mielen sisäisenä varantona. Samanaikaisesti tiedon luomisen tutkimuksessa korostetaan vuorovaikutusta, joka on usein käsitetty varsin hermeneuttisena tapahtumana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näiden kahden lähtökohdan yhdistämisestä muodostuneita ongelmia tietojohtamisen alalla. Tutkimus esittää vaihtoehtoisen, Martin Heideggerin ja Hans-Georg Gadamerin hermeneuttiseen fenomenologiaan perustuvan tavan käsittää ja tutkia tiedon luomista siten, että hermeneuttinen käsitys vuorovaikutuksesta ei ole ristiriidassa tiedon käsitteen kanssa. Tutkimuksen keskeisinä tarkastelun kohteina ovat fenomenologinen ihmiskäsitys ja ajatus vuorovaikutuksesta leikkinä. Tutkimuksessa tarkasteltiin hermeneuttisen fenomenologian suhdetta tiedon luomisen nykytutkimukseen ja kehitettiin hermeneuttiseen fenomenologiaan perustuen viitekehys tiedon luomisen empiiristä tutkimusta varten. Viitekehystä testattiin empiirisesti valtakunnalliseen Lukuinto-ohjelmaan osallistuneessa, kirjaston työntekijöiden ja opettajien muodostamassa, moni-ammatillisessa työyhteisössä. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimuksen aineisto koostui etnografisesta havainnointiaineistosta, työyhteisön kokousten videoinneista, yhteisön jäsenten haastatteluista ja heidän tuottamistaan dokumenteista. Aineisto analysoitiin laadullisella otteella tarkastelemalla sekä työyhteisössä käytyjä keskusteluja että työyhteisön jäsenten kokemuksia tiedon luomisesta Lukuinto-ohjelmassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fenomenologinen käsitteellistys olemisen ajallisesta luonteesta ja leikistä avoimena yhdessä olemisen tilana soveltuvat hyvin tietoa luovan vuorovaikutuksen ymmärtämiseen, sillä käsitteellistys huomioi menneiden kokemusten merkityksen uuden tiedon luomisessa, mutta painottaa myös avoimen tulevan ja sen mahdollisuuksien ymmärtämisen merkitystä tavalla, joka edistää uuden luomista. Vuorovaikutustapahtumien tutkiminen mahdollistaa tiedon luomisen ymmärtämisen jaettuna, yhteisenä tapahtumana ja kokemuksena. Joustavien olosuhteiden merkitys tiedon luomisessa korostuu. Leikinomainen vuorovaikutuksessa oleminen, kuten tilanteen vakavasti ottaminen ja läsnäolo, nähtiin tutkimuksessa tapana käyttää aika tehokkaasti. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää organisaatioissa sellaisten olosuhteiden kehittämiseen, jotka huomioivat vuorovaikutuksen merkityksellisyyden tiedon luomisessa. Jatkossa tässä väitöskirjassa esiteltyä lähestymistapaa ja viitekehystä tullaan edelleen kehittämään ja testaamaan teoreettisen otannan avulla Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamassa BCDC Energia -konsortiossa.

Abstract Water is a scarce resource, and therefore struggles for its governance exist and more can be expected in the future. Questions pertaining to the governance of nature and natural resources are very complex and demanding, because the varied interests of several actors must be considered in the problem-solving process. This study seeks to explain the multiplicity of the human-environment interaction in the Vuoksi River valley from 1800 to the present. The Vuoksi River runs 150 kilometres from Lake Saimaa (Finland) to Lake Ladoga (Russia). In this study, the Vuoksi is analysed as a field of political struggles, social construction and as a part of everyday practices. The picture of the Vuoksi is drawn from local and spatial contexts, from wider historical causes and effects and social processes. The Vuoksi is seen as a place where ecological, economical, socio-cultural and political aspects are entwined and they form a diverse entity. This study discusses the changes of the Vuoksi River, the causes of these changes and the altering values of the water. Further, it deals with the place of the Vuoksi River in people’s lives. The discussed changes have taken place in (1) the physical Vuoksi (2) the governance of the Vuoksi and (3) the significance of the Vuoksi. Physically, the Vuoksi as a currant has changed because of the construction of hydropower plants. The most dramatic changes in the governance of the Vuoksi took place when Finland ceded the area of Karelian Isthmus to the Soviet Union first after the Winter War 1940, and finally in 1944, after the Continuation War. The Vuoksi became a transnational resource of the Finland and the Soviet Union. The significance of the Vuoksi is strongly connected to the memories that the locals have from their everyday relationship with it. This study demonstrates that the long-term changes in both the governance and the physical river have had their effects on people’s relationship with the Vuoksi. However, these changes have not altered the fact that the Vuoksi is important for the local people. Multiple changes have added new layers of narratives, new meanings and new dimensions to the Vuoksi River. This study shows that today the Vuoksi is not only a physical place, but there is a Vuoksi that is built by many different, but parallel—and sometimes even conflicting—narratives. Out of these narratives, a hybrid of continuity and change is formed. / Tiivistelmä Vesi on rajallinen luonnonvara, jonka hallinnasta käydään ja tullaan tulevaisuudessa käymään kamppailuja. Ympäristön ja luonnonvarojen hallinnan kysymykset ovat nykypäivänä erittäin haasteellisia, sillä niitä ratkaistaessa on sovitettava yhteen useiden toimijoiden erisuuntaisia intressejä, arvoja ja näkemyksiä sekä toimittava yhtä aikaa ajallisesti ja alueellisesti useilla ulottuvuuksilla. Tutkimus selittää ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta Vuoksen jokilaaksossa 1800-luvulta nykypäiviin. Saimaalta Laatokkaan 150 kilometriä virtaavaa Vuoksea tarkastellaan poliittisen hallinnan, sosiaalisen rakentumisen ja jokapäiväisen toiminnan kenttinä. Kuva Vuoksesta rakentuu paikallisesta ja tilanteellisesta kontekstista, laajemmista historiallisista syy- ja seuraussuhteista ja yhteiskunnallisista prosesseista. Vuoksi on paikka, jossa ekologiset, taloudelliset, sosiokulttuuriset ja poliittiset tekijät ovat kietoutuneet toisiinsa monimuotoiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimus kuvaa Vuoksen muutosta, tähän muutokseen vaikuttaneita tekijöitä, veden muuttuvia merkityksiä sekä Vuoksen paikkaa ihmisten elämässä. Muutokset ovat kohdistuneet 1) fyysiseen Vuokseen, 2) Vuoksen hallintaan ja 3) Vuoksen merkityksiin. Fyysisesti Vuoksi on muuttunut voimatalousrakentamisen vaikutuksesta. Hallinnollisesti muutokset ovat kohdistuneet ennen kaikkea talvisodan jälkeisiin alueluovutuksiin, jolloin Vuoksesta alkaa rakentua kahden valtion välinen, ylirajainen resurssi. Vuoksen merkityksiin liittyvät vahvasti muistot, tunteet ja nostalgia. Tutkimus osoittaa, että Vuoksen edellä mainitut pitkän aikavälin muutokset ovat heijastuneet alueen asukkaiden Vuoksi-suhteeseen. Muutokset eivät kuitenkaan ole muuttaneet sitä tosiasiaa, että Vuoksi on alueen ihmisille merkittävä. Vuoksi on muuttunut paljon, mutta nämä muutokset ja menetykset ovat luoneet Vuokselle uusia kertomuksia, uusia ulottuvuuksia ja uusia merkityksiä. Vuoksi ei ole pelkästään fyysinen paikka, vaan tutkimuksessa esitettävän tulkinnan mukaan on olemassa Vuoksi, joka rakentuu monista rinnakkaisista, ajallisesti erilaisista ja samalla jopa ristiriitaisista kertomuksista. Näistä kertomuksista syntyy hybridi, jossa muutos ja jatkuvuus yhdistyvät.

Abstract There are a lot of expectations for teachers' continuing education. Based on the theoretical examination of teacherhood, professional development and continuing education it can be assumed that continuing education provides and develops the essential knowledge, skills and readiness required in a teaching position. Continuing education is also regarded to support professional development, the development of the working community and school and, to provide and develop the readiness to face the problems in a teaching position. The significance of continuing education should also appear as a positive connection between teachers' conceptions and interest in continuing education. This thesis examines the nature of this connection as well as the significance of the conceptions as factors steering thinking and activity. The research was carried out in form of a questionnaire covering the teachers in basic education in all ten municipalities of Kainuu during the school year 2001–2002. The questionnaire was responded by 65.9% of the teaching staff (n = 578 teachers). In the research, quantitative and qualitative approaches were combined. The research material was analysed by computer-aided methods applying statistic methods and content analysis. According to this research, the teachers' conceptions and interest in continuing education were poorly and only partly connected. Teachers' attitude towards the education, their conception of teacherhood and especially their conception of the significance of interaction as well as the effect of background variables arose as significant factors. Based on this research, professional development must be examined as an extensive phenomenon, supporting of which requires the use of versatile activity methods and sharpening the activity methods of the continuing education. This research can be utilized in the development work of teachers' basic and continuing education. / Tiivistelmä Opettajien täydennyskoulutukseen kohdistuu paljon odotuksia. Opettajuuuden, ammatillisen kehittymisen ja täydennyskoulutuksen teoreettisen tarkastelun pohjalta voidaan olettaa, että täydennyskoulutus antaa ja kehittää opettajan työssä tarvittavia oleellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Täydennyskoulutuksen nähdään myös tukevan ammatillista kehittymistä, työyhteisön ja koulun kehittämistä sekä antavan ja kehittävän valmiuksia kohdata opettajan työn ongelmia. Täydennyskoulutuksen merkityksen tulisi näkyä myös opettajien käsitysten ja täydennyskoulutukseen kohdistuvan kiiinnostuksen positiivisena yhteytenä. Työssä tarkastellaan tämän yhteyden luonnetta sekä käsitysten merkitystä ajattelua ja toimintaa ohjaavina tekijöinä. Tutkimus toteutettiin kyselynä kaikille Kainuun kymmenen kunnan perusopetuksen opettajille lukuvuonna 2001–2002. Kyselyyn vastaisi 65,9 % opettajakunnasta (n = 578). Tutkimuksessa yhdistettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto analysoitiin tietokoneavusteisesti tilastollisia menetelmiä ja sisällönanalyysiä soveltaen. Tutkimuksessa opettajien käsitykset ja täydennyskoulutukseen kohdistuva kiinnostus olivat heikosti ja vain osittain yhteydessä toisiinsa. Täydennyskoulutus ei näytä vastaavan siihen kohdistuviin odotuksiin. Opettajien asennoituminen puolestaan näyttää vaikuttavaan täydennyskoulutuskiinnostukseen. Täydennyskoulutukseen kohdistuvassa kiinnostuksessa oli erotettavissa kolme erilaista suuntautuneisuutta: koulutus-, kehittymis- ja ei-koulutussuuntautuneisuus. Tulos viittaa siihen, että kehittymissuuntautuneet opettajat tarkastelevat ammatillista kehittymistä koulutussuuntautuneita opettajia laaja-alaisempana ilmiönä. Suuntautuneisuuden lisäksi täydennyskoulutuskiinnostusta selitti käsitys opettajuudesta ja erityisesti käsitys vuorovaikutuksen merkityksestä. Mitä merkittävämpänä opettajat pitivät vuorovaikutusta, sitä suurempaa kiinnostusta he ilmaisivat täydennyskoulutukseen. Vuorovaikutus korostui kaikissa tutkituissa käsityksissä ja muodosti opettajuuden ytimen. Monet taustamuuttujat selittävät sekä opettajien käsityksiä että koulutuskiinnostusta. Tutkimuksen perusteella koulutus on entistä enemmän ymmärrettävä käsitysten tiedostamiseen ja muuttamiseen ohjaavana toimintana. Prosessina, jossa käsitysten muuttumista seurataan ja jossa tilanteeseen voidaan reagoida koulutuksen aikana, jopa koulutusta muuttamalla. Valtakunnallisesti tulisi miettiä uusia toimintatapoja tarjota opettajille uusi ja keskeinen tieto. Alueellisesti on kehiteltävä koulutustarpeiden ennakoinnin, toiminnan suunnitelmallisuuden ja jatkuvan vuoropuhelun mahdollistavia toimintamalleja. Henkilökohtaisella tasolla lähtökohtana tulisi olla opettajan näkemys omasta kehittymistarpeestaan. Kehittymistarpeiden kautta ammatillisen kehittymisen tukemista voidaan lähestyä yksilöllisesti ja alueellisesti. Koulutuksellisen jatkumoajattelun sijasta ja sen ohella ammatillisen kehittymisen tukemista on tarkasteltava laaja-alaisesti, monien toimintamuotojen kautta. Monet toimintamuodoista sisältävät myös koulukohtaista ulottuvuutta, joka on merkittävä vaikuttavuuteen yhteydessä oleva tekijä. Vuorovaikutus opettajuuden ytimenä tulee huomioida opettajankoulutuksen sisällöissä ja toimintatavoissa. Opettajankoulutuksessa on tavoiteltava ajanmukaista ja uudistuvaa peruskoulutusta, joka osittain sellaisenaan soveltuisi täydennyskoulutukseksi.

Abstract This study examines stakeholder interactions in the context of cross-functional software productization. This research aims to increase theoretical and empirical understanding of interactions in software productization. The theoretical framework consisted of the stakeholders of software productization, their key functions and the elements of interactions such as communication, collaboration, and integration. The empirical data was gathered through interviews, company documentation and participant observation in the case organization. The research strategy is a qualitative case study including some elements of action research. As the main finding of this study, a model was developed of organization internal stakeholder interactions in the context of software productization. The model consists of identified stakeholders, the elements of interaction and their intensity. In order to create successful software products, it is increasingly important to acknowledge, consider and meet stakeholders’ views, needs and expectations. According to the findings, the stakeholders are divided into two groups. The first consists of stakeholders who are responsible for decisions related to the company product portfolio. The second group of stakeholders is focused on software product development and implementation. Within the groups, interaction is intensive, including communication, collaboration and integration. According to the data, interactions between groups are one-way only and often carried out via documentation. The stakeholder group responsible for product-related decisions bases its interaction on communication which is perceived by the other group as one-way and unreciprocated. This does not promote dialogue between stakeholders, which is essential for achieving common understanding. This study contributes and adds to the limited empirical research on software productization. The new knowledge of stakeholder interactions in cross-functional productization supports project managers in the development of approaches in the understanding of stakeholders’ needs and expectations. From a managerial viewpoint, this study discusses a number of means which can be used in software productization. / Tiivistelmä Tämä tutkimus käsittelee sidosryhmien vuorovaikutusta ohjelmiston tuotteistamisen kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä teoreettista ja empiiristä ymmärrystä sidosryhmien vuorovaikutuksesta ohjelmiston tuotteistamisessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu ohjelmistotuotteistamisen sidosryhmistä, niiden funktioista sekä vuorovaikutuksen elementeistä, joita ovat kommunikointi, yhteistyö ja integrointi ja joiden vuorovaikutusta tarkastellaan. Empiirisenä tutkimusaineistona käytetään haastatteluita, tutkimuskohteena olevan organisaation sisäistä dokumentaatiota sekä osallistuvan havainnoinnin tuloksia. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa on tiettyjä toimintatutkimuksen aineksia. Tutkimuksen päätuloksena kehitettiin malli organisaation sisäisten sidosryhmien vuorovaikutuksesta ohjelmiston tuotteistamisen näkökulmasta. Malli sisältää tunnistetut sidosryhmät sekä vuorovaikutuksen elementit ja intensiteetin. Sidosryhmien mielipiteiden, näkemysten ja odotusten selvittäminen sekä niihin vastaaminen on onnistuneen ohjelmistotuotteen kannalta yhä tärkeämpää. Aineiston perusteella sidosryhmät jakautuvat kahteen erilliseen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat ne, jotka päättävät yrityksen tuotevalikoimasta. Toinen ryhmä puolestaan kehittää ja toteuttaa ohjelmistotuotteen. Ryhmien välinen vuorovaikutus on jokseenkin yksisuuntaista ja tapahtuu usein dokumenttien välityksellä. Tuotevalikoimasta päättävän ryhmän vuorovaikutus perustuu kommunikointiin, jonka ohjelmistotuotteen kehittäjien ryhmä kokee yksisuuntaiseksi. Siksi se ei käytännössä useinkaan mahdollista vuoropuhelua, jota tarvitaan yhtenäisen ymmärryksen saamiseksi. Tutkimus paljastaa, että sidosryhmien vuorovaikutus on monimutkaisempaa kuin kirjallisuudessa on kuvattu. Se täydentää vielä varsin harvalukuisia tuotteistamiseen liittyviä tutkimuksia. Käytännön suosituksena tutkimus esittää joukon keinoja, joita ohjelmistojen tuotteistamisessa voidaan hyödyntää.

Abstract The aim of this thesis is to present a theoretically consistent conceptualization of knowledge creation as an interactive event and to test this in a working community in a methodologically coherent manner. This thesis examines the key problems in the body of research of knowledge creation in the field of Knowledge Management, which is attached to the idea of knowledge as an asset inside a human mind, but simultaneously promotes a view of interaction, based on hermeneutic understanding. The study proposes an alternative way to conceptualize and examine knowledge creation, based on hermeneutic phenomenology of Hans-Georg Gadamer and Martin Heidegger. The foci are on the conceptions of a human being and interaction as play. On the basis of the research literature, a framework for examining knowledge creation was developed. The framework was empirically tested in a multi-organizational and multi-professional working community of librarians and teachers, participating in The Joy of Reading Program in Finland. Along with the research literature, the triangulated data consist of ethnographic observations and video recordings of the community’s gatherings, its members’ interviews and produced documents. The data were analyzed through a qualitative approach. The results show that the phenomenological conceptions of temporality of a human being and play are suitable for understanding being in the knowledge-creating interaction, as they give means to understand the meaningfulness of past experiences, but promote an open attitude towards future possibilities in a way which promotes knowledge creation. Studying interactive events allows for an understanding of how the phenomenon of knowledge creation can be examined as a collective accomplishment. The importance of flexible circumstances is emphasized to promote interaction. The playful mode of being in the event, meaning seriousness and the tendency to be present in the event, was seen as a way to use the time available effectively. The results may be utilized to develop organizational circumstances, which promote knowledge creation by acknowledging the meaningfulness of interaction. In the future, theoretical sampling will be used for testing and developing the framework further in a Finnish Academy’s Strategic Research Council’s consortium BCDC Energy aiming at developing a cloud computing based market place on renewable energy markets. / Tiivistelmä Tutkimus esittää teoreettisesti yhtenäisen käsitteellistyksen tiedon luomisesta vuorovaikutteisena tapahtumana. Tätä käsitteellistykseen perustuvaa viitekehystä testataan empiirisesti tarkastelemalla tiedon luomisen edellytyksiä ja uuden tiedon luomisen mahdollistavaa vuorovaikutusta moniammatillisessa työyhteisössä. Tiedon luomisen tutkimus on perinteisesti kiinnittynyt ajatukseen tiedosta mielen sisäisenä varantona. Samanaikaisesti tiedon luomisen tutkimuksessa korostetaan vuorovaikutusta, joka on usein käsitetty varsin hermeneuttisena tapahtumana. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näiden kahden lähtökohdan yhdistämisestä muodostuneita ongelmia tietojohtamisen alalla. Tutkimus esittää vaihtoehtoisen, Martin Heideggerin ja Hans-Georg Gadamerin hermeneuttiseen fenomenologiaan perustuvan tavan käsittää ja tutkia tiedon luomista siten, että hermeneuttinen käsitys vuorovaikutuksesta ei ole ristiriidassa tiedon käsitteen kanssa. Tutkimuksen keskeisinä tarkastelun kohteina ovat fenomenologinen ihmiskäsitys ja ajatus vuorovaikutuksesta leikkinä. Tutkimuksessa tarkasteltiin hermeneuttisen fenomenologian suhdetta tiedon luomisen nykytutkimukseen ja kehitettiin hermeneuttiseen fenomenologiaan perustuen viitekehys tiedon luomisen empiiristä tutkimusta varten. Viitekehystä testattiin empiirisesti valtakunnalliseen Lukuinto-ohjelmaan osallistuneessa, kirjaston työntekijöiden ja opettajien muodostamassa, moni-ammatillisessa työyhteisössä. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi tutkimuksen aineisto koostui etnografisesta havainnointiaineistosta, työyhteisön kokousten videoinneista, yhteisön jäsenten haastatteluista ja heidän tuottamistaan dokumenteista. Aineisto analysoitiin laadullisella otteella tarkastelemalla sekä työyhteisössä käytyjä keskusteluja että työyhteisön jäsenten kokemuksia tiedon luomisesta Lukuinto-ohjelmassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että fenomenologinen käsitteellistys olemisen ajallisesta luonteesta ja leikistä avoimena yhdessä olemisen tilana soveltuvat hyvin tietoa luovan vuorovaikutuksen ymmärtämiseen, sillä käsitteellistys huomioi menneiden kokemusten merkityksen uuden tiedon luomisessa, mutta painottaa myös avoimen tulevan ja sen mahdollisuuksien ymmärtämisen merkitystä tavalla, joka edistää uuden luomista. Vuorovaikutustapahtumien tutkiminen mahdollistaa tiedon luomisen ymmärtämisen jaettuna, yhteisenä tapahtumana ja kokemuksena. Joustavien olosuhteiden merkitys tiedon luomisessa korostuu. Leikinomainen vuorovaikutuksessa oleminen, kuten tilanteen vakavasti ottaminen ja läsnäolo, nähtiin tutkimuksessa tapana käyttää aika tehokkaasti. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää organisaatioissa sellaisten olosuhteiden kehittämiseen, jotka huomioivat vuorovaikutuksen merkityksellisyyden tiedon luomisessa. Jatkossa tässä väitöskirjassa esiteltyä lähestymistapaa ja viitekehystä tullaan edelleen kehittämään ja testaamaan teoreettisen otannan avulla Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamassa BCDC Energia -konsortiossa.

Abstract The rationale for this doctoral research derives from the escalating challenge posed by the media gap reducing learners’ school motivation. Today’s learners have been attracted to interactive media involving content creation, but such activating learning environments are rarely employed at school. To address this challenge, I started this research on pedagogical potentials of publishing-oriented learner-generated video production. The process, implementing new literacies, offered an alternative to traditional instruction as well as opportunities for multilevel social interaction. Online publishing of the videos as a natural continuation of the process enabled interaction between school and society. In this research, I examined through three case studies what kinds of social interaction emerge in this context and how interaction can be improved. I collected the data in primary and secondary schools by observing and video recording discussions in video projects and by interviewing students, teachers and parents. I employed a quantifying method to analyze group interaction and its development and used inductive qualitative methods to examine teacher–student interaction and interaction at the societal level. The findings emphasize the crucial role of the teacher in orchestrating social interaction. The observed peer group was actively involved in planning their joint video story, but the open-ended fictional task challenged interaction. Despite initial disputational and modest discussion the group learned to ‘intercreate’ due to minimal scaffolding provided by the teacher. Occasionally, whole-class discussions were dominated by the teacher and two to three students. Online publishing of the videos appeared to generate contradictory feelings. In primary schools videos were largely published online, but in secondary schools students were more reluctant to publish their school-context videos. Interaction was scarce between students, teachers and parents even though they were invited to discuss the media ground rules of online publishing activities. In order to improve interaction processes and environments, the teacher needs to designate carefully scripted subtasks, provide reflective scaffolding as well as implement media encouragement to enable interaction between school and society. / Tiivistelmä Väitöstutkimuksen taustalla on koulun ja arjen mediaympäristöjen välille viime vuosina syntynyt, koulumotivaatiota heikentävä kuilu. Oppijat ovat arjessaan tottuneet vuorovaikutteiseen, tuottavaan median käyttöön, mutta koululla on vaikeuksia hyödyntää aktivoivia oppimisympäristöjä. Vastauksena tähän haasteeseen aloin tutkia julkaisemislähtöisen yhteisöllisen videotuotannon mahdollisuuksia opetuksessa. Tämä monilukutaitoja toteuttava työmuoto tarjosi vaihtoehdon perinteiselle opetukselle ja tilaisuuksia monipuoliselle vuorovaikutukselle. Videoiden verkkojulkaiseminen prosessin luontevana jatkona mahdollisti vuorovaikutuksen myös koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Tutkimuksessa selvitin millaista vuorovaikutusta tässä kontekstissa muodostuu ja millä tavoin vuorovaikutusta voidaan kehittää. Tutkimuksen toteutin kolmen tapaustutkimuksen sarjana. Aineistot keräsin ala- ja yläkoulussa observoimalla ja videoimalla videoprojektien keskusteluja sekä haastattelemalla oppijoita, opettajia ja vanhempia. Tutkin ryhmävuorovaikutuksen kehittymistä määrällistävällä menetelmällä. Lisäksi tarkastelin vuorovaikutusta opettaja–oppija-tasolla sekä koulun ja yhteiskunnan välillä aineistolähtöisen laadullisen analyysin keinoin. Tulokset osoittavat opettajan olevan keskeisessä asemassa vuorovaikutuksen orkesteroinnissa. Tarkastelemani oppijaryhmä suunnitteli innostuneesti videotarinoita, mutta avoin fiktiivinen tehtävänanto vaikeutti vuorovaikutusta. Vaikka keskustelu oli aluksi riitaisaa ja laadultaan vaatimatonta, ryhmä oppi opettajan antaman minimaalisen tuen avulla luomaan yhdessä itsenäisesti. Oppijalähtöinen ryhmittyminen vei aikaa ja vaikeutti työn aloittamista, kun taas opettajajakoiset ryhmät näyttivät käynnistyvän helpommin. Kokoluokkakeskustelua dominoivat opettaja ja pari oppilasta. Videoiden verkkojulkaiseminen herätti ristiriitaisia näkemyksiä. Alakouluissa julkaistiin videoita mielellään, kun taas yläkouluissa arkailtiin niiden julkaisemista. Verkkojulkaisemisen julkisuuskasvatukselliseen keskusteluun osallistamien osapuolten välinen vuorovaikutus jäi vähäiseksi. Vuorovaikutusprosessien ja -ympäristöjen kehittämiseksi opettajalta edellytetään selkeiden osatehtävien huolellista suunnittelua, reflektiivistä ohjaamisen taitoa sekä verkkojulkaisemiseen rohkaisemista mahdollistamaan vuorovaikutusta koulun sekä ympäröivän yhteiskunnan välillä.

Abstract The way how people interact with machines will change in the future. Long have been the traditional ways – mouse and keyboard – the primary interface between man and computer. Recently, the voice and gesture controlled interfaces have been introduced in many devices but they have not yet become very popular. One possible direction where human-computer interfaces can go is to be able to completely hide the interface from the user and allow him or her to interact with the machines in a way that is more natural to human. This thesis introduces a smart living space concept that is a small step towards that direction. The interfacing is assumed to be done unnoticeably to the user via a wireless sensor network that is monitoring the user and analysing his or her behaviour and also using a hand held mobile device which can be used to control the system. A system for human body part segmentation is presented. The system is applied in various applications related to person identification from one’s gait and unusual activity detection. The system is designed to work robustly when the data streams provided by the sensor network are noisy. This increases the usefulness of the system in home environments where the person using the interface is either occluded by the static objects in the room or is interacting with any movable objects. The second part of the proposed smart living space concept is the mobile device carried by the user. Two methods that can be used in a hand gesture-based UI are proposed. A database for training such methods is proposed. / Tiivistelmä Tapa jolla ihmiset käyttävät tietokonetta on muuttumassa. Hiiri ja näppäimistö ovat olleet jo pitkään yleisimmät tavat, joilla tietokoneita on ohjattu. Uusia tapoja ohjata tietokonetta on kehitetty, mutta ne eivät ole vielä syrjäyttäneet perinteisiä menetelmiä täysin. Yksi todennäköinen muutos tulevaisuudessa on se, että käyttöliittymät sulautetaan ympäristöön ja sen myötä tehdään käyttökokemuksesta luonnollisempi ihmiselle. Tässä väitöskirjassa esitellään järjestelmä, joka muuttaa ihmisen elinympäristön älykkääksi. Langaton kameraverkko analysoi automaattisesti huoneen tapahtumia ja käyttäjä kontrolloi järjestelmää eleohjatulla mobiililaitteella. Väitöskirjassa esitellään menetelmä ihmisen ruumiinosien tunnistukseen, jota sovelletaan myös ihmisen tunnistukseen kävelytyylistä ja epänormaalien aktiviteettien tunnistukseen. Menetelmää suunnitellessa on painotettu sitä, että se toimisi myös silloin, kun käytettävissä on vain huonolaatuista ja kohinaista videodataa. Kohinaa aiheuttaa kotiympäristöissä erityisesti huonekalut, jotka osittain peittävät näkymää ja tavarat, joita huoneessa oleskeleva ihminen saattaa siirrellä. Toinen osa väitöskirjaa käsittelee mobiililaitteen ohjausta käsielein ja esittelee kaksi menetelmää, joilla tällainen käyttöliittymä on mahdollista toteuttaa. Toisen menetelmän opetuksessa käytetty käsitietokanta ja tietokannan vertailutulokset julkaistaan.

Abstract This study analyses the significance of goods production and services to regional employment. As a part of this study, a regional input-output model has been created in which the employment of different industries is determined by their own and each others’ final demand, the productivity of the labour input and the production-income-consumption dependencies of the industries. In the empirical results attention is mainly paid on the changes to the employment structure in 2002 and the subsequent five-year period. Four Finnish provinces were represented in this study: Northern Ostrobothnia, Kainuu, Lapland and Uusimaa. The specialisation of the regions causes differences both in the structure and the development of their employment. Of the regions, focus has been primarily on Northern Ostrobothnia, which has specialised strongly in the manufacture of electronic products during the last two decades. In Kainuu and Lapland, the main industries are primary production, basic manufacturing industries and public services. In Uusimaa, where private services are concentrated, the production basis is clearly different from the northern provinces. In all four regions, exports and public consumption have together maintained approximately 80 per cent of the employment in 2002. In Northern Ostrobothnia, exports of electronic products are significant to employment in the service industry as well. The significance of public consumption is greatest in Kainuu and Lapland. In Uusimaa, private services play a central part in employment. A total of one-fifth of the employment in all these regions is maintained by gross capital formation and the exogenous consumption of private households. The income basis of this consumption consists of pensions, unemployment benefits and other transfers of income, the significance of which is greatest in small provinces. Final demand is a central factor in the future development of employment, so its regional prospects should be taken into consideration in the economic policy. In strong, export-oriented regions, background support for companies and counter-cyclical measures might be sufficient. In small and peripheral provinces, continuous and extensive activity is needed for maintaining sufficient demand. The common goal should be to reinforce the production and income basis of the region. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa analysoidaan tavarantuotannon ja palvelujen merkitystä alueiden työllisyydessä. Osana tutkimusta on laadittu alueellinen panos-tuotosmalli, jossa toimialojen työllisyys määräytyy niiden omasta ja toistensa loppukysynnästä, työn tuottavuudesta sekä toimialojen tuotanto-, tulo- ja kulutusriippuvuuksista. Empiirisissä tuloksissa päähuomio on alueiden työllisyyden vuoden 2002 rakenteessa ja sen jälkeisellä viisivuotiskaudella tapahtuneissa muutoksissa. Tutkimuksessa on edustettuna neljä Suomen maakuntaa: Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi ja Uusimaa. Alueiden erikoistuminen aiheuttaa eroja sekä niiden työllisyyden rakenteeseen että kehitykseen. Tutkimuksen tuloksissa on paneuduttu yksityiskohtaisimmin Pohjois-Pohjanmaahan, joka on kahden viime vuosikymmenen kuluessa erikoistunut vahvasti sähkötekniseen teollisuuteen. Kainuussa ja Lapissa keskeisiä toimialoja ovat alkutuotanto, perusteollisuus ja yhteiskunnalliset palvelut. Uusimaa valtakunnallisena palvelukeskittymänä poikkeaa tuotantoperustaltaan selvästi pohjoisista maakunnista. Kaikilla neljällä alueella vienti ja julkinen kulutus yhdessä ovat ylläpitäneet noin 80 prosenttia työllisyydestä vuonna 2002. Pohjois-Pohjanmaalla sähköteknisen teollisuuden viennillä on tärkeä asema myös palvelujen työllisyydessä. Julkisen kulutuksen merkitys on suurin Kainuussa ja Lapissa. Uudellamaalla keskeinen asema työllisyydessä on yksityisillä palveluilla. Kaikkien alueiden työllisyydestä yhteensä viidenneksen turvaavat pääoman bruttomuodostus sekä kotitalouksien eksogeeninen kulutus. Tämän, alueiden tuotannosta riippumattoman kulutuksen tuloperustaa ovat eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja muut tulonsiirrot, joilla on suurin merkitys pienissä maakunnissa. Loppukysyntä on keskeinen taustavaikuttaja työllisyyden tulevassa kehityksessä, joten sen alueelliset kehitysnäkymät tulisi ottaa talouspolitiikassa huomioon. Vahvoilla, vientiin suuntautuneilla alueilla taustatuki yrityksille ja suhdannepolitiikka saattavat riittää. Sen sijaan pienissä ja perifeerisissä maakunnissa riittävän kysynnän ylläpitäminen edellyttää pysyvää ja laaja-alaista vaikuttamista. Sen yhteisenä pyrkimyksenä tulee olla alueen tuotanto- ja tuloperustan vahvistaminen.