Abstract This study examines stakeholder interactions in the context of cross-functional software productization. This research aims to increase theoretical and empirical understanding of interactions in software productization. The theoretical framework consisted of the stakeholders of software productization, their key functions and the elements of interactions such as communication, collaboration, and integration. The empirical data was gathered through interviews, company documentation and participant observation in the case organization. The research strategy is a qualitative case study including some elements of action research. As the main finding of this study, a model was developed of organization internal stakeholder interactions in the context of software productization. The model consists of identified stakeholders, the elements of interaction and their intensity. In order to create successful software products, it is increasingly important to acknowledge, consider and meet stakeholders’ views, needs and expectations. According to the findings, the stakeholders are divided into two groups. The first consists of stakeholders who are responsible for decisions related to the company product portfolio. The second group of stakeholders is focused on software product development and implementation. Within the groups, interaction is intensive, including communication, collaboration and integration. According to the data, interactions between groups are one-way only and often carried out via documentation. The stakeholder group responsible for product-related decisions bases its interaction on communication which is perceived by the other group as one-way and unreciprocated. This does not promote dialogue between stakeholders, which is essential for achieving common understanding. This study contributes and adds to the limited empirical research on software productization. The new knowledge of stakeholder interactions in cross-functional productization supports project managers in the development of approaches in the understanding of stakeholders’ needs and expectations. From a managerial viewpoint, this study discusses a number of means which can be used in software productization. / Tiivistelmä Tämä tutkimus käsittelee sidosryhmien vuorovaikutusta ohjelmiston tuotteistamisen kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä teoreettista ja empiiristä ymmärrystä sidosryhmien vuorovaikutuksesta ohjelmiston tuotteistamisessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu ohjelmistotuotteistamisen sidosryhmistä, niiden funktioista sekä vuorovaikutuksen elementeistä, joita ovat kommunikointi, yhteistyö ja integrointi ja joiden vuorovaikutusta tarkastellaan. Empiirisenä tutkimusaineistona käytetään haastatteluita, tutkimuskohteena olevan organisaation sisäistä dokumentaatiota sekä osallistuvan havainnoinnin tuloksia. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa on tiettyjä toimintatutkimuksen aineksia. Tutkimuksen päätuloksena kehitettiin malli organisaation sisäisten sidosryhmien vuorovaikutuksesta ohjelmiston tuotteistamisen näkökulmasta. Malli sisältää tunnistetut sidosryhmät sekä vuorovaikutuksen elementit ja intensiteetin. Sidosryhmien mielipiteiden, näkemysten ja odotusten selvittäminen sekä niihin vastaaminen on onnistuneen ohjelmistotuotteen kannalta yhä tärkeämpää. Aineiston perusteella sidosryhmät jakautuvat kahteen erilliseen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat ne, jotka päättävät yrityksen tuotevalikoimasta. Toinen ryhmä puolestaan kehittää ja toteuttaa ohjelmistotuotteen. Ryhmien välinen vuorovaikutus on jokseenkin yksisuuntaista ja tapahtuu usein dokumenttien välityksellä. Tuotevalikoimasta päättävän ryhmän vuorovaikutus perustuu kommunikointiin, jonka ohjelmistotuotteen kehittäjien ryhmä kokee yksisuuntaiseksi. Siksi se ei käytännössä useinkaan mahdollista vuoropuhelua, jota tarvitaan yhtenäisen ymmärryksen saamiseksi. Tutkimus paljastaa, että sidosryhmien vuorovaikutus on monimutkaisempaa kuin kirjallisuudessa on kuvattu. Se täydentää vielä varsin harvalukuisia tuotteistamiseen liittyviä tutkimuksia. Käytännön suosituksena tutkimus esittää joukon keinoja, joita ohjelmistojen tuotteistamisessa voidaan hyödyntää.