Abstract The research study discussed in this doctoral dissertation illuminates the interpretative repertoires used by teachers when describing collaborative team work. The focus of the study has been guided by an interest to investigate the ways in which teachers interpret and conceptualise their team work experiences. The topicality of the study is related to current conflicts found between the importance of professional collaboration in todays schools and the challenges of productive teacher collaboration. The theoretical framework of this study approaches teacher team work from three dimensions, namely from the viewpoint of current changes in educational policy, the working culture of teachers, and from the viewpoint of productive teacher collaboration. In this research study, teacher team work is defined as a process during which teachers work together as a team in order to plan, carry out and reflect on their classroom practise. The methodological basis of this research study is based on the social constructionist theory of discourse. This approach has been applied in order to identify what kind of discursive repertoires teachers use when describing collaboration in their team. Repertoires are seen as culturally and socially constructed discourses that specify the possibilities of relevant interpretation in a particular social organisation. The interpretation of repertoires involves the investigation of functions, contexts and dynamics of teachers verbal language. The main goal of the analysis is to clarify and model the complexities of teacher collaboration. Five interpretative repertoires defining teacher team work were identified in the empirical data of this study. These are defined as collegial, practical, group, organisational and hurry repertoires. These repertoires describe the main contents of teachers collaboration of which construction appears to be based on the dynamics between and within them. A joint feature across the repertoires seems to be in an orientation towards an interpretative conflict between restricting and progressive reasons. The different repertoires and their dynamics form an interpretative model of teacher team work through which the teachers interpretations on team work can be evaluated. The challenges of teacher collaboration appear to arise from a disintegration of teacher goals and incentives during team work. Critical incidents of teacher team work seem to be found in collaborative problem solving situations during which cultural assumptions and the meaning of reform efforts are often evaluated. Discrepancies between the teachers interpretative repertoires lead easily to narrow and restricted solutions that can be in conflict with the reform efforts linked to teacher team work. Furthermore, the discrepancies in repertoires appear to strengthen group dynamics that orient towards restricted teacher collaboration. The conflicts in repertoires appear to increase the need to emphasise alikeness, unity and stability among teachers, despite the fact that the potential of team work is usually found in distributed expertise, the construction of global views and in creative learning. This research study suggests that teacher team work is best supported by activating teachers to create joint conditions and possibilities for collaboration. On the basis of this study, positive results in teacher team work are related to teachers active role in solving emerging conflicts and to the adjustment of strong oppositions in teachers targets for collaboration. The lack of community structures in teachers profession and the tendency towards contradiction appear to support dynamics that effectively restrict teacher collaboration. The theoretical model build in this research study on teachers interpretative repertoires of team work serves a good starting point to develop and support teacher collaboration efforts in future studies.

Abstract This study examines stakeholder interactions in the context of cross-functional software productization. This research aims to increase theoretical and empirical understanding of interactions in software productization. The theoretical framework consisted of the stakeholders of software productization, their key functions and the elements of interactions such as communication, collaboration, and integration. The empirical data was gathered through interviews, company documentation and participant observation in the case organization. The research strategy is a qualitative case study including some elements of action research. As the main finding of this study, a model was developed of organization internal stakeholder interactions in the context of software productization. The model consists of identified stakeholders, the elements of interaction and their intensity. In order to create successful software products, it is increasingly important to acknowledge, consider and meet stakeholders’ views, needs and expectations. According to the findings, the stakeholders are divided into two groups. The first consists of stakeholders who are responsible for decisions related to the company product portfolio. The second group of stakeholders is focused on software product development and implementation. Within the groups, interaction is intensive, including communication, collaboration and integration. According to the data, interactions between groups are one-way only and often carried out via documentation. The stakeholder group responsible for product-related decisions bases its interaction on communication which is perceived by the other group as one-way and unreciprocated. This does not promote dialogue between stakeholders, which is essential for achieving common understanding. This study contributes and adds to the limited empirical research on software productization. The new knowledge of stakeholder interactions in cross-functional productization supports project managers in the development of approaches in the understanding of stakeholders’ needs and expectations. From a managerial viewpoint, this study discusses a number of means which can be used in software productization. / Tiivistelmä Tämä tutkimus käsittelee sidosryhmien vuorovaikutusta ohjelmiston tuotteistamisen kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä teoreettista ja empiiristä ymmärrystä sidosryhmien vuorovaikutuksesta ohjelmiston tuotteistamisessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu ohjelmistotuotteistamisen sidosryhmistä, niiden funktioista sekä vuorovaikutuksen elementeistä, joita ovat kommunikointi, yhteistyö ja integrointi ja joiden vuorovaikutusta tarkastellaan. Empiirisenä tutkimusaineistona käytetään haastatteluita, tutkimuskohteena olevan organisaation sisäistä dokumentaatiota sekä osallistuvan havainnoinnin tuloksia. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa on tiettyjä toimintatutkimuksen aineksia. Tutkimuksen päätuloksena kehitettiin malli organisaation sisäisten sidosryhmien vuorovaikutuksesta ohjelmiston tuotteistamisen näkökulmasta. Malli sisältää tunnistetut sidosryhmät sekä vuorovaikutuksen elementit ja intensiteetin. Sidosryhmien mielipiteiden, näkemysten ja odotusten selvittäminen sekä niihin vastaaminen on onnistuneen ohjelmistotuotteen kannalta yhä tärkeämpää. Aineiston perusteella sidosryhmät jakautuvat kahteen erilliseen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat ne, jotka päättävät yrityksen tuotevalikoimasta. Toinen ryhmä puolestaan kehittää ja toteuttaa ohjelmistotuotteen. Ryhmien välinen vuorovaikutus on jokseenkin yksisuuntaista ja tapahtuu usein dokumenttien välityksellä. Tuotevalikoimasta päättävän ryhmän vuorovaikutus perustuu kommunikointiin, jonka ohjelmistotuotteen kehittäjien ryhmä kokee yksisuuntaiseksi. Siksi se ei käytännössä useinkaan mahdollista vuoropuhelua, jota tarvitaan yhtenäisen ymmärryksen saamiseksi. Tutkimus paljastaa, että sidosryhmien vuorovaikutus on monimutkaisempaa kuin kirjallisuudessa on kuvattu. Se täydentää vielä varsin harvalukuisia tuotteistamiseen liittyviä tutkimuksia. Käytännön suosituksena tutkimus esittää joukon keinoja, joita ohjelmistojen tuotteistamisessa voidaan hyödyntää.

Abstract This study examined student welfare teams in elementary, middle and junior high schools where a staff of group members tried to build a shared understanding of clients' problems and the solutions through conversation. The goal of the study was to identify what kind of socio-cognitive processes the welfare teams used and in which situations during the social interaction these processes occured in order to achieve the shared understanding. The goal of the first research question was to explore student welfare teams' shared understanding of their clients' problems and what kind solutions were constructed with the help of these socio-cognitive processes. The second study question focused on student welfare teams' decision making methods. The goal was to investigate how the teams chose certain solutions for the client. The third part of the research was to investigate how the team members as individuals use argumentation and actions to build the solution for the client. The study was qualitative in nature and was conducted by a case study influenced by research tradition of social constructionism and also tradition of fenomenology. The research data consisted of student welfare team meeting in elementary, middle and junior high schools. The data was collected in two schools during 2009–2010 and consisted of 28 student welfare team meetings, 16 hours in total. In the study there were 39 participants. The analysis was done by using content analysis. The results showed that the student welfare teams built the shared understanding of the task and the solutions through construction of knowledge and constructive conflicts. These socio-cognitive processes occured when the teams built the shared understanding of client's problems, solutions or both. According the results of this study the shared understanding that had been built of client's problem in the beginning of the meeting improved the construction of shared understanding of the solution. The constructive conflicts enabled the creation of a more qualified result provided all the team members co-operated when constructive conflict appeared. The research revealed that the majority of decision making processes in student welfare teams were based on expertise of client's problem area and the existing rules and regulations. The procedures for the client were built in a way which often required argumentation of the listeners. Arguments included team member's expertise on similar situations and the problems and effects of the presented procedure. The results of this study enable deeper understanding of student welfare teams in schools; how shared understanding of client's problems and the procedures suitable for the situation are built in student welfare teams by social interaction. The research opens a new perspective to be considered in the development of multidisciplinary groups. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tutkimusaiheena on jaetun ymmärryksen rakentuminen moniammatillisten oppilashuoltoryhmien kokouksissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisten sosiokognitiivisten prosessien avulla oppilashuoltoryhmä rakentaa jaettua ymmärrystä käsiteltävästä tehtävästä ja asiakkaalle sopivista ratkaisumalleista. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin saada selville, missä tilanteissa sosiokognitiiviset prosessit esiintyvät moniammatillisen oppilashuoltoryhmän vuorovaikutuksessa sekä millainen jaettu ymmärrys asiakkaan ongelmista ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista muodostuu sosiokognitiivisten prosessien avulla. Toinen keskeinen tutkimusongelma liittyi pienryhmän päätöksentekoprosessiin. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää, miten moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet tekevät päätöksen asiakkaalle suunnattavista ratkaisumalleista Lisäksi tutkimuksen kolmannen tutkimuskysymyksen avulla haluttiin saada selville, miten moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet rakentavat asiakkaalle suunnattavia ratkaisumalleja yksilötasolla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, joka nojautui ontologiselta lähestymistavaltaan sosiaalisen konstruktionismin tutkimuksen traditioon. Lisäksi se oli yhteneväinen joiltakin osin fenomenologisen tutkimustradition kanssa. Tutkimuksen aineisto muodostui sekä yläkoulun että alakoulun oppilashuoltoryhmän kokouksista sekä hojks-arviointikokouksista. Lukuvuoden 2009–2010 välisenä aikana kokouksia videoitiin 28, yhteensä 16 tuntia. Tutkimukseen osallistui kaiken kaikkiaan 39 henkilöä. Tutkimuksen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että moniammatillisen oppilashuoltoryhmän jäsenet rakensivat jaettua ymmärrystä tehtävästä ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista tiedon konstruoinnin ja konstruktiivisten konfliktien avulla. Sosiokognitiivisia prosesseja hyödynnettiin joko asiakkaan ongelmien, ratkaisumallien tai ongelmien ja ratkaisumallien rakentamisessa. Tutkimuksessa havaittiin, että jaetun ymmärryksen muodostuminen asiakkaan ongelmasta keskustelun alussa selkeytti tehtävän tavoitetta, jolloin mahdollisuus onnistua tehtävän suorittamisessa parani. Konstruktiivisten konfliktien avulla oppilashuoltoryhmillä oli mahdollisuus saavuttaa uusia ja parempia tulkintoja asiakkaasta ja tilanteeseen sopivista ratkaisumalleista. Ilmiön toteutuminen edellytti kuitenkin ryhmän jäsenten osallistumista esille tuodun epäkohdan muokkaamiseen yhdessä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että moniammatillisten oppilashuoltoryhmien päätöksenteko perustui useimmiten asiakkaan ongelma-alueen asiantuntijuuteen ja olemassa oleviin sääntöihin ja määräyksiin. Asiakkaalle suunnattavat ratkaisumallit rakennettiin tavalla, joka edellytti usein kuulijoiden argumentointia. Ratkaisumalleihin liitetyissä perusteluissa oppilashuoltoryhmän jäsenet toivat esille asiantuntemuksensa, joka sisälsi tietoa vastaavanlaisissa tilanteissa käytetyissä ratkaisumalleista, niiden ongelmista ja vaikuttavuudesta. Tämän tutkimuksen tulokset nähdään syvemmän ymmärryksen mahdollistajana moniammatillisista oppilashuoltoryhmistä peruskouluissa. Tutkimustulokset ovat lisänneet ymmärrystä siitä, kuinka moniammatillisissa oppilashuoltoryhmissä rakennetaan jaettua ymmärrystä asiakkaan ongelmista ja tilanteisiin sopivista ratkaisumalleista vuorovaikutuksen avulla. Tutkimus tuo esille myös uusia moniammatillisten verkostojen kehittämistyössä huomioon otettavia näkökulmia.

Abstract The phenomenon of networking has been the subject of considerable research and has made a significant contribution to business practice. In business life networks of different kinds are found as common modes of operation, and confirms the clear advantages of networks. This has increased the interest of academic research in networking. The theoretical research has extended from dyad relationships to more complicated forms, such as systems of innovation. Networking has not only been a popular research area in the field of economics, but also in the social sciences. The resulting interdisciplinary perspectives have provided new insights into the multi-faceted phenomenon of networking. This thesis is a qualitative case study. The case network is the ICTnetwork in the Oulu area in northern Finland. During the last few decades, the Oulu area has grown and established itself as one of the most important centres of wireless communication. This has been recognised worldwide and it has been labelled the “Oulu-phenomenon”. The main theoretical frameworks for this study are business and social networks theories, supplemented by innovation system and regional development theories. A network is defined in this study as A group of actors that works intentionally together to harness the long term business capabilities of the network of participants and exchange information form the business enabling network. Between the actors there can either be formal commercial relations or the relations can be informal i.e. social relations. Based on the case study, the principal contribution of this study is a novel model of networking – identified as a business enabling network – the assets of which are a goal, trust, competence, an infrastructure, and continuity. A business enabling network model is operationalized on the basis of a five-level network maturity model. These models are described in the study and provide a novel framework for the development and assessment of regional business networks. Furthermore, the study increases the understanding of the case network's operations. / Tiivistelmä Verkostoilmiö on osoittautunut hedelmälliseksi sekä tutkimuksen että käytännön kannalta. Liike-elämässä erilaiset verkostot muodostavat yhä merkittävämmän yhteistyön muodon, mikä on seurausta verkostojen eduista. Tämä kehitys on myös lisännyt akateemisen tutkimuksen kiinnostusta verkostoja kohtaan. Teoreettiset tarkastelukulmat ovat laajenneet kahdenvälisistä suhteista monimutkaisempiin verkostoihin kuten innovaatiojärjestelmiin. Liiketaloustieteen lisäksi verkostoituminen on ollut kiinnostava tutkimusalue myös sosiologiassa. Erilaisten tieteellisten näkökulmien yhdistäminen on tuottanut uusia näkökulmia kiinnostavaan ja merkittävään verkostoilmiöön. Tämä väitöstutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksen case-verkostona on ollut informaatio- ja kommunikaatioteknologian verkosto Pohjois-Suomessa Oulun alueella. Muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana Oulun alue on noussut globaalisti yhdeksi tärkeäksi langattoman kommunikaatioteknologian keskukseksi. Tämä on huomioitu myös kansainvälisesti ja se on saanut nimen "Oulu-ilmiö". Keskeisimmät teoreettiset viitekehykset tässä tutkimuksessa ovat liiketoiminta ja sosiaaliset verkostot, joita on täydennetty innovaatio järjestelmien ja alueellisen kehittymisen teorioilla. Tässä tutkimuksessa verkosto on määritelty seuraavasti: Verkoston muodostavat toimijat, jotka toimivat tietoisesti yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi ja joiden välillä tapahtuu informaation vaihdantaa. Verkoston toimijoiden välillä voi olla liikesuhteita tai suhteet voivat olla epävirallisia eli sosiaalisia suhteita. Tutkimuksen keskeisenä kontribuutiona on uudenlainen verkostomalli – liiketoimintaa tukeva verkosto, jonka keskeiset tekijät ovat verkoston päämäärä, luottamus, osaaminen, infrastruktuuri ja jatkuvuus. Kehitetty verkostomalli on operationalisoitu viisintasoisen verkoston kypsyysmallin avulla. Kehitetyt mallit tarjoavat viitekehyksen alueellisten verkostojen kehittämiseen ja arviointiin. Lisäksi tutkimus on syventänyt ja monipuolistanut ymmärtämystä case-verkoston toiminnasta.

Abstract The aim of the study was to deepen understanding of the concept of participant steering and to find out what participant steering is like in practical implementation of the social and health care development project. Participant steering refers to the operation of persons involved in the planning organisation of the development project. Participant steering is a new theoretical concept that has been formed during this research process. A qualitative case study approach was used in this study. The social and health care development project related to the Administrative Experiment of the Kainuu Region was chosen as the object of the study. The material of the study consisted of the following: 1. document material, i.e. minutes from meetings of the planning organisation of the Administrative Experiment of the Kainuu Region (n = 86) from 2003–2004, 2. interviews with deliberately selected participants of the social and health care development project planning groups of the Administrative Experiment of the Kainuu region in 2004 (n = 16) and 3. articles published in 2003–2004 in the newspapers Kainuun Sanomat, Kaleva and Ylä-Kainuu concerning the Administrative Experiment of the Kainuu Region (n = 201). The material was analysed using content analysis and text analysis. According to the results of the study, the constructive elements of participant steering were a confidence-building participant-centred approach, focus on interests emphasising cooperation and goal orientation supporting reform. A confidence-building participant-centred approach meant that participants took an active part in the planning and that they had a primary role in the decision-making process associated with the development project. Focus on interests emphasising cooperation referred to participants' efforts to further their own interests and those of the interest groups they represented and to harmonise the two. Goal orientation supporting reform referred to the importance of the goal and objectives of the development project. A marked juxtaposition could be observed in participant steering: insufficient participation vs. trust, competition vs. cooperation and reform vs. change resistance. Development projects seem to be suitable as means of reforming social and health care operation models and culture, as they enable genuine dialogue and meeting of cultures. According to the present study, the launching of productive cooperation between municipalities is promoted by a long planning phase and a planning framework that enables participation. In this process, the needs and goals of cooperation are approached from regional starting points, listening to all parties involved. The information obtained from this study can be utilised in development project planning, steering and evaluation. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli syventää ymmärrystä osallistujaohjauksen käsitteestä sekä selvittää, minkälaista osallistujaohjaus on sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeen käytännössä. Osallistujaohjauksella tarkoitetaan kehittämishankkeen suunnitteluorganisaatioon kuuluvien osallistujien toimintaa. Osallistujaohjaus on uusi teoreettinen käsite, joka muodostettiin tämän tutkimusprosessin aikana. Tutkimuksen lähestymistapana oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuskohteeksi valittiin Kainuun maakuntakokeiluun liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishanke. Tutkimusaineistoina käytettiin 1. dokumenttiaineistoa eli Kainuun maakuntakokeilun suunnitteluorganisaation kokouspöytäkirjoja (n = 86) vuosilta 2003–2004, 2. Kainuun maakuntakokeilun sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeen suunnitteluryhmistä harkinnanvaraisesti valittujen osallistujien haastatteluja vuodelta 2004 (n = 16) ja 3. Kainuun Sanomissa, Kalevassa ja Ylä-Kainuu -sanomalehdissä vuosina 2003–2004 ilmestyneitä Kainuun maakuntakokeilun suunnittelua käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita (n = 201). Aineistot analysoitiin sisällönanalyysillä ja tekstianalyysillä. Tutkimustulosten mukaan osallistujaohjaus rakentui luottamusta tuottavasta osallistujalähtöisyydestä, yhteistyötä korostavasta intressipainotteisuudesta ja uudistusta tukevasta tavoitesuuntautuneisuudesta. Luottamusta tuottava osallistujalähtöisyys tarkoitti osallistujien aktiivista osallistumista suunnitteluun ja osallistujien ensisijaisuutta kehittämishankkeen päätöksenteossa. Yhteistyötä korostava intressipainotteisuus tarkoitti osallistujien pyrkimyksiä edistää omia ja edustamiensa sidosryhmien intressejä sekä sovittaa niitä yhteen. Uudistusta tukeva tavoitesuuntautuneisuus tarkoitti kehittämishankkeen päämäärän ja tavoitteiden tärkeyttä. Osallistujaohjauksessa oli nähtävissä voimakas vastakkainasettelu: riittämätön osallisuus versus luottamus, kilpailu versus yhteistyö ja uudistaminen versus muutosvastarinta. Kehittämishankkeet näyttävät soveltuvan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamallien ja kulttuurin uudistamisen keinoiksi, koska aito dialogi ja kulttuurien kohtaaminen ovat niissä mahdollisia. Kuntien välisen tuloksekkaan yhteistyön käynnistämistä edistää tämän tutkimuksen mukaan pitkä suunnitteluvaihe ja osallistumisen mahdollistava suunnittelukehikko. Siinä yhteistyön tarpeita ja tavoitteita lähestytään alueen lähtökohdista kaikkia osapuolia kuunnellen. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää kehittämishankkeiden suunnittelussa, ohjauksessa ja arvioinnissa. Erityisesti tietoa voidaan soveltaa kehittämishankkeen suunnitteluun osallistumisen edistämisessä ja uudenlaisen yhteistyön muotoutumisen alkuvaiheessa.

Abstract This study is concentrated on value creation in the context of the software business, especially the enterprise system solution business. The purpose of this study is to increase both theoretical and empirical understanding of value creation in this specific context through the integration of economic value creation theories and software development. The theoretical framework includes the perspectives of both the customers and the suppliers, and their interactions during the value creation process. For this study, the main perspective is that of the supplier. The customer, therefore, is like a mirror from which the requirement for action (on the part of suppliers) originates. The main focus is the understanding that the use period is important, which concretises the made-value offering and determines the future of the collaboration. The empirical material is collected through interviews of four software organisations. The research strategy is the qualitative case study, which is fulfilled with the narrative method. The interviews performed were quite expansive, and allowed interviewees to share examples and real-life stories. As a result of the empirical analysis, the use period is at the heart of the value-creation process, because the software’s success depends on the use experience. Understanding both the reason and the use purpose is the key to support customer’s use process. Learning from the customer’s use process is extremely important and increases everyday interaction. It is true, that the focus broadens from evaluating basic attributes of the relationship as a whole to include an evaluation of cumulative experiences. Satisfaction is strongly linked to behavioural outcomes. While use experiences have been researched widely, but their connection to economic theories (and value in particular) is not very well known. Theoretically, the challenge is to connect abstract value concepts to the more practical area of software business theories. This study finds connection by explicitly tying user experiences with the types of efforts that suppliers make (and the theories that inform these efforts) to create value. / Tiivistelmä Tutkimus keskittyy arvontuotantoon ohjelmistoliiketoiminta kontekstissa, erityisesti ratkaisuliiketoimintaan. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä sekä teoreettista että empiirista ymmärrystä arvontuotannosta integroimalla taloustieteen arvontuotantoteorioita sekä ohjelmistoratkaisujen kehitystä ja käyttöä. Ohjelmistojen käytöstä syntyvää taloudellista arvoa on tutkittu todella vähän, vaikka käyttäjäkokemukset ovat keskeinen osa ohjelmistojen suunnittelua. Taloustieteen, erityisesti markkinoinnin, näkökulmasta arvoa on tutkittu laajasti, mutta tutkimukset keskittyvät asiakkaan ostopäätöksiin ja myyntiprosesseihin eivätkä tuotteen/ palvelun käytöstä saatavaan hyötyyn. Teoreettinen viitekehys sisältää sekä asiakkaiden että toimittajien näkökulman vuorovaikutuksen aikana arvontuotantoprosessissa. Päänäkökulma on toimittajan, joten asiakas on kuin peili josta vaatimukset saavat alkunsa ja jonka kautta tehdyt ratkaisut tulevat näkyviksi. Empiirinen materiaali on kerätty tekemällä haastatteluja neljässä ohjelmistoalan yrityksessä. Tutkimusstrategia on laadullinen tapaustutkimus, jota on täydennetty narratiivisella menetelmällä. Käyttöjakso on arvontuotantoprosessin sydän, koska ohjelmistoratkaisun menestys riippuu käyttökokemuksesta. Käyttötarkoituksen ymmärtäminen on avain asiakkaan käyttökokemuksen tukemiseen. Asiakkaan käyttökokemuksesta oppiminen on erittäin tärkeää ja osa vuorovaikutusta. Käyttökokemuksen arvioinnissa sekä hyvät että huonot kokemukset kasaantuvat ja saattavat aiheuttaa yllättäviä reaktioita. Tutkimus yhdistää käyttäjien käyttökokemukset ja toimittajan pyrkimykset vaikuttaa näihin kokemuksiin arvonluomiseksi. Käyttäjien kokemalla arvolla on merkitystä sekä ohjelmistoliiketoiminnan kannattavuuden ja kasvun että käyttäjäkeskeisen suunnittelun kannalta.

Abstract The development of embedded systems is becoming increasingly challenging; it is intellectually demanding knowledge work that requires collaboration among a wide range of skills. Software development is a largely cognitive activity, based on the worker’s internal mental processes rather than on physical labour. Developers face several individual and team cognition-related challenges in their work, including complex decision-making and problem-solving processes. Therefore, it is suggested that the software development process should be modelled as a set of problem-solving activities. This thesis proposes that supporting the cognitive work of collaborative development requires addressing the entire system’s life cycle with practical solutions. In this work, the above-mentioned challenges are addressed in terms of communication and collaboration practices, knowledge management and coordination, and transparent tools and processes. Moreover, these solutions are integrated into a workflow that structures and supports the development process. Finally, a development process is outlined that addresses the decision-oriented nature of software development in such a manner that the necessary data is provided for decision points that guide and coordinate the development efforts. A qualitative research approach has been chosen, and the work is based on interviewing industrial experts. Several cases were set up to define the state of the practice in industrial organisations developing embedded systems for different domains. Current challenges were identified and solutions were developed and validated in case companies. The main result of the dissertation is a set of solutions integrated into the organisational workflow to support collaborative development. The main principles are that the necessary information must be provided and work and its objectives must be justified and put into the correct context. The industrial cases indicate that utilising the suggested solutions can improve collaboration among organisations and teams by helping disseminate and use the required information. Mitigating the cognitive burden speeds up the development work and reduces the effort required from developers and decision makers. In this manner, organisations may achieve better results, primarily because the produced data and results will fulfil their purposes better and provide less waste. / Tiivistelmä Ohjelmistotuotanto nykymaailmassa muuttuu koko ajan haastavammaksi, kehitysprojektit ovat monimutkaisia ja hajautettuja sekä vaativat monialaista osaamista. Tiukat aikataulupaineet puolestaan tuovat mukaan oman problematiikkansa. Ohjelmistokehitys on suurelta osin kognitiivista työtä, jossa tarvitaan erilaisia taitoja ja eri alojen asiantuntijoita. Kognitiivinen työ tarkoittaa abstraktin tiedon käsittelyä ennemmin kuin fyysistä työtä. Ohjelmistojen kehittäjät törmäävät useisiin henkilökohtaiseen sekä ryhmätyöhön liittyviin haasteisiin, näistä esimerkkeinä monitahoinen tiedon käsittely, päätöksenteko ja ongelmanratkaisu. Onkin ehdotettu, että ohjelmistonkehitysprosessit ymmärrettäisiin ongelmanratkaisu- ja päätöspainotteisina prosesseina. Tässä työssä ehdotetaan, että tukeakseen ohjelmistonkehitysprosessia koko tuotteen tekemisen elinkaari on otettava huomioon ja työntekijöiden roolit ja vastuut on linkitettävä kehitysprosesseihin sekä kehitysprosessin eri vaiheisiin. Havaittuihin kognitiivisiin ongelmiin ja tarpeisiin vastataan yhteistyö- ja kommunikaatiokäytännöin, tiedonhallinnan, läpinäkyvyyden, työnkulun, ja päätöspainotteisten prosessien kautta. Tulokset kerättiin käyttäen menetelmänä laadullista tapaustutkimusta, ja työ perustuu useiden teollisten asiantuntijoiden haastatteluihin. Tutkimus toteutettiin useassa eri teollisuuden organisaatiossa. Aluksi määritettiin lähtötilanne organisaatioissa sekä kirjallisuuden perusteella, kartoitettiin ongelmat, jonka jälkeen kehitettiin tärkeimmiksi havaittuihin ongelmiin ratkaisuja. Työn tuloksena esitetään joukko ratkaisuja, jotka yhdistetään organisaation työnkulkuun. Lisäksi esitellään päätöksentekoon painottuva kehitysprosessi, jonka lähtökohtana on havainto, että vaadittavien tehtävien sekä työn tulosten on vastattava oikeaan tarpeeseen – työlle ja halutuille työn tuloksille on annettava riittävät tiedot, perustelut, päämäärä sekä oikea konteksti. Tapaustutkimukset osoittavat, että työn tulokset parantavat organisaatioiden välistä yhteistyötä helpottamalla oikean tiedon keräämistä, saamista ja käyttöä. Lisäksi ylimääräisen kognitiivisen taakan vähentäminen nopeuttaa kehitystyötä ja keventää kehittäjien ja päätöksentekijöiden työkuormaa. Täten organisaatiot voivat saavuttaa parempia työn tuloksia lähinnä siksi, että tuotettu tieto ja tulokset vastaavat paremmin tarpeisiin.

Abstract Childhood obesity is a growing national and international problem. Besides causing health problems, obesity puts a significant burden on national economy. The aim of this study was to find new information and methods with which school health care and gymnastics associations could collaborate to help families with overweight children in their weight control efforts. This study examines the experiences and perceptions on the reasons for childhood obesity and problems related to weight control among families in Oulu (n=10), school nurses and doctors in Oulu Province (n=170) and actors (n=243) involved in associations belonging to the Finnish Gymnastics Federation that arrange activities for children and adolescents. The study was implemented as action study, in which the researcher led a group aimed at parents. During the year-long intervention the children attended an exercise group with a designated leader. Parents participated once a month in the group sessions together with their children. During the children’s session the parents got together 1-2 times per month to discuss or to exercise. Data were collected through interviews with parents, measurements, interviews with children and surveys aimed at school nurses, doctors and gymnastic association actors in 2006 and 2009. The data were analysed using inductive content analysis. The interviews with parents showed that hectic pace of life, work-related fatigue, parental unemployment, socioeconomic factors and a number of changes in the children’s lives gave rise to uncertainty in the children, who might react to it by eating. The families felt that they did not get enough support from health care on weight control-related matters, while representatives of school health care and gymnastics associations criticised parents’ “inability” to act as adults in the family. Due to the children’s poor motor skills, increased childhood obesity was seen in the gymnastics association as complicating the work of coaches. Supporting a regular daily rhythm in families, supporting activities and developing opportunities for family exercise seem to be of significance in children’s weight control. Introduction to exercise among overweight children was facilitated by setting up a special exercise group for them. The readiness for multiprofessional collaboration among school nurses and representatives of gymnastics associations increased during the research process. The working methods of school nurses must be improved so that they, as members of a primary health care expert team, can influence problems in families that may result in overweight in children. The know-how and nationwide operation of gymnastics associations should be made use of in children’s weight control. / Tiivistelmä Lasten lihavuus on kasvava sekä kansallinen että kansainvälinen ongelma. Terveyshaittojen lisäksi lihavuuden aiheuttamat kansantaloudelliset kustannukset ovat merkittäviä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli löytää uutta tietoa ja keinoja, joilla kouluterveydenhuolto ja voimisteluseurat voisivat yhteistyössä auttaa liikapainoisten lasten perheitä lasten painonhallinnassa. Työssä tutkitaan oululaisten perheiden (n=10), Oulun läänin kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden (n=170) sekä Suomen voimisteluliiton lasten ja nuorten toimintaa järjestävien seurojen toimijoiden (n=243) kokemuksia ja näkemyksiä lasten lihavuuden syistä ja painonhallintaan liittyvistä ongelmista. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa tutkija toimi vanhempien ryhmän ohjaajana. Vuoden kestävän intervention aikana lapsilla oli kerran viikossa oma liikuntaryhmä ja ohjaaja, vanhemmat osallistuivat lasten kanssa yhteiselle tunnille kerran kuukaudessa. Lasten tuntien aikana vanhemmat kokoontuivat 1-2 kertaa kuukaudessa keskustelemaan tai liikkumaan yhdessä. Tutkimusaineistoa kerättiin vanhempien haastatteluilla, mittauksilla, lasten haastattelulla ja kouluterveydenhoitajien ja koululääkäreiden sekä voimisteluseurojen toimijoiden kyselyllä vuosina 2006 ja 2009. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Vanhempien haastatteluista kävi ilmi, että kiire, työn aiheuttama väsymys, vanhempien työttömyys, sosioekonomiset asiat sekä monet muutokset lapsen elämässä hämmensivät lasta, joka saattoi reagoida epävarmuuteen syömällä. Perheet kokivat, etteivät he saaneet painonhallinta-asioissa riittävästi tukea terveydenhuollolta. Kouluterveydenhuollon ja voimisteluseurojen edustajat puolestaan kritisoivat vanhempien ”voimattomuutta” olla aikuinen perheessä. Voimisteluseuroissa lasten liikapainon lisääntyminen näkyi lasten heikkojen motoristen taitojen vuoksi ohjaajien työn vaikeutumisena. Perheiden säännöllisen päivärytmin ja toiminnan tukemisella sekä perheliikunnan kehittämisellä näyttäisi olevan merkitystä lasten painonhallinnassa. Liikapainoisten lasten liikuntaan totuttelua tuki oman liikuntaryhmän perustaminen. Kouluterveydenhoitajien ja voimisteluseurojen edustajien valmius monitahoiseen yhteistyöhön lisääntyi tutkimusprosessin aikana. Kouluterveydenhoitajien työtapoja tulee kehittää niin, että he voivat perus-terveydenhuollon asiantuntijaryhmän jäseninä vaikuttaa perheen todellisiin ongelmiin, joista lasten liikapaino saattaa olla seurausta. Lasten painonhallinnassa tulee hyödyntää voimisteluseuroissa olevaa osaamista ja valtakunnallisesti laajaa toimintaa.

Abstract The study describes and analyses the practices of interprofessional family work in the rehabilitation of severely handicapped children in the special needs groups of a day care centre from the viewpoint of parents and medical and educational professionals before and after a development project. At the baseline, the phenomenon under study was also described and analyzed as activity of the responsible unit of rehabilitation. The obstacles in the development of interprofessional family work and the factors that contributed to the development of interprofessional practices are also described. Based on these, a process of developing interprofessional family work is described. The study was part of the education and development project on interprofessional family work arranged co-operatively by the Department of Public Health Science and General Practice, University of Oulu, and Oulu Deaconess Institute in 2000–2002. The theoretical frame of reference consists of the ecocultural theory, according to which the life of a child is considered an inseparable part of the family's life. The family is conceived of a unit that actively influences its own life. Work with families is carried out as interprofessional family work. The study was implemented as action research, which included three interventions: education in interprofessional family work, discussion groups and Growing: Birht to Three, which consisted of education in the use of a rehabilitation and education model for children aged 0–3 years. The interventions made up an integrated whole. The participants in action research consisted of a interprofessional team working on the rehabilitation of severely handicapped children in the special needs group of a day care centre, which included specialists of early special education, physiotherapists and speech therapists. The research data were collected by thematic interviews at the beginning and at the end of the process by interviewing parents and professionals. The data were analysed with methods of content analysis using the QSR Nvivo computer software. At the beginning of the action research project the parents' role included both activities and passive presence and compliance with instructions. Professionals' activities were accordant with the expert- child- and family-oriented operating models. The major obstacles of interprofessional family work were a lack of knowledge, intolerance, which was manifested as a lack of equality and discussion, an expert orientation and fragmentation of activities. After the development project, according to the parents, interprofessional family work provided emotional and cognitive support. According to the professionals, interprofessionality was manifested as partnerships and promotion of empowerment. The development of operation was influenced by a positive attitude, which fostered a favourable atmosphere and acceptance of change, and a conversational culture, which was manifested as communication skills and awareness of matters. The findings of the study can be utilised in the development interprofessional co-operation and family work in professional basic education and further and in-service education. / Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan moniammatillisen perhetyön ilmenemistä vaikeavammaisten lasten kuntoutuksessa päiväkodin erityisryhmässä. Näkökulman antavat vanhemmat ja lääkinnällisen sekä kasvatuksellisen kuntoutuksen ammattihenkilöt ennen kehittämistoimintaa ja sen jälkeen. Alkuvaiheessa tutkittavaa ilmiötä kuvataan ja analysoidaan myös kuntoutuksen vastuuyksikössä ilmenevänä toimintana. Lisäksi kuvataan ja analysoidaan moniammatillisen perhetyön kehittämisen esteitä sekä toiminnan kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä. Näiden kautta kuvataan moniammatillisen perhetyön kehittämisprosessi. Tutkimus on osa Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitoksen ja Oulun Diakonissalaitoksen yhteistyönä järjestämää moniammatillisen perhetyön koulutus- ja kehittämisprojektia, joka toteutettiin vuosina 2000–2002. Teoreettisena viitekehyksenä on ekokulttuurinen teoria, jonka mukaan lapsen elämää tarkastellaan kiinteänä osana perheen elämää. Perhe nähdään aktiivisena omaan elämäänsä vaikuttavana yksikkönä. Toiminta perheiden kanssa toteutuu moniammatillisena perhetyönä. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena, johon kuului kolme interventiota: moniammatillinen perhetyö -koulutus ja keskustelupiirit sekä Pikku-Portaat - Kasvamaan: syntymästä kolmivuotiaaksi kuntoutus- ja kasvatusmallin käytön koulutus. Interventiot muodostivat yhdessä kokonaisuuden. Toimintatutkimukseen osallistui vaikeavammaisten lasten kuntoutuksessa päiväkodin erityisryhmässä mukana oleva moniammatillinen tiimi, johon kuului varhaiserityiskasvatuksen asiantuntijoita sekä fysio- ja puheterapeutteja. Tutkimusaineistot kerättiin vanhempien ja ammattihenkilöiden teemahaastatteluilla prosessin alussa ja lopussa. Aineistot analysoitiin sisällön analyysilla käyttäen QSR Nvivo -tietokoneohjelmaa. Toimintatutkimuksen alussa vanhempien rooliin kuului sekä aktiivista toimintaa että passiivista ohjeiden noudattamista ja mukana kulkemista. Ammattihenkilöt toimivat asiantuntija-, lapsi- ja perhekeskeisen toimintamallin mukaisesti. Moniammatillisen perhetyön esteenä olivat tiedon puute, suvaitsemattomuus, joka ilmeni tasa-arvon ja keskustelun puutteena, asiantuntijakeskeisyys sekä toiminnan pirstaleisuus. Kehittämistyön jälkeen moniammatillinen perhetyö näkyi vanhempien mukaan emotionaalisena ja tiedollisena tukena. Ammattihenkilöiden mukaan toiminta ilmeni kumppanuutena ja voimaantumisen tukemisena. Toiminnan kehittymiseen vaikuttivat positiivinen asennoituminen, joka ilmeni myönteisenä ilmapiirinä ja muutosmyönteisyytenä, ja keskusteleva kulttuuri, joka ilmeni keskustelutaitona ja tietoisuutena asioista. Tutkimuksessa on tuotettu tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä moniammatillista yhteistyötä ja perhetyötä ammatillisessa peruskoulutuksessa sekä jatko- ja täydennyskoulutuksessa.

Abstract Unemployed are known to be in poorer health and to use less health care services compared to those employed. However, evidence on the work ability of the unemployed remains scarce. The methods of assessing work ability are very divergent, not least because a shared understanding on the concept of work ability is lacking. Furthermore, the aspect of marginalization gives rise to further challenges when assessing work ability among the unemployed. This study explored the work ability of long-term unemployed, their needs for medical care and rehabilitation as well as the methods of assessing work ability. The aims were to find out to which amount and how the work ability was restricted among the unemployed and to clarify the needs for medical care and rehabilitation among them. Additionally, differences between the methods for assessing the disease-oriented and multidimensional work ability, as well as the need for rehabilitation were analysed. Both qualitative and quantitative methods were used in this multi-method research in three different studies. The multidimensional work ability assessments were conducted among long term unemployed individuals in three Labour Force Service Centres (Oulu, Raahe region and Kainuu) and in one municipality (Paltamo). Furthermore, an illustrated case study was conducted to compare the materials and background theories of disease-oriented and multidimensional work ability assessment methods. The work ability was significantly decreased for a great proportion of long term unemployed, mostly because of mental disorders. In one municipality, 27% of the long term unemployed were found disabled for open labour market, in addition 20% of them were considered to need medical care and rehabilitation to enable return to work. By using multidimensional work ability assessment method, restrictions in work ability as well as the needs for rehabilitation appeared to get identified more accurately than by using the disease-oriented method. The latter had missed potential rehabilitation avenues and had led to under-rehabilitation, misrehabilitation and over-rehabilitation. The results indicate that the practices of assessing work ability should be based on biopsychosocial and not only on biomedical approach of health and therefore existing information from the multidisciplinary network concerning the clients’ functioning should be routinely collected and used. The health care services as well as the work ability assessment procedures should be tailored to meet the special needs of the long term unemployed to support their work ability and potential of returning to work. / Tiivistelmä Työttömien terveydentila on heikompi ja he käyttävät vähemmän terveyspalveluja kuin muu samanikäinen väestö. Sen sijaan työttömien työkyvystä ei ole olemassa kattavaa tutkimustietoa. Toisaalta työkyvyn arvioinnin menetelmät ovat epäyhtenäiset, koska työkyvyn käsitteestäkään ei ole yhtenäistä ymmärrystä. Syrjäytymiseen liittyvät ilmiöt aiheuttavat työttömien työkyvyn arviointiin omat erityishaasteensa. Tämän tutkimuksen kohteena olivat pitkäaikaistyöttömien työkyky, sairauksien hoitoon ja kuntoutukseen liittyvät tarpeet sekä työkyvyn arvioinnin menetelmät. Tavoitteena oli selvittää, kuinka suurella osalla ja millä tavoin pitkäaikaistyöttömien työkyky on heikentynyt sekä minkälaista hoidon ja kuntoutuksen tarvetta heillä on. Lisäksi selvitettiin sairauslähtöisen ja monialaisen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnin eroja. Monimenetelmätutkimuksen kolmessa osatutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Aineistoina olivat kolmen työvoiman palvelukeskuksen (Oulu, Raahen seutukunta ja Kainuu) ja yhden kunnan (Paltamo) alueella asuville vaikeasti työllistyville henkilöille monialaisesti toteutetut työkyvyn arvioinnit. Lisäksi aineistona analysoitiin sairauslähtöisessä ja monialaisessa työkyvyn arvioinnissa käytettävät tietoaineistot ja tulokset yhdellä esimerkkiasiakkaalla havainnollistaen. Suurella osalla pitkäaikaistyöttömistä työkyky oli merkittävästi heikentynyt, sairausluokista eniten mielenterveyden häiriöiden takia. Yhden kunnan kaikista pitkäaikaistyöttömistä todettiin avoimille työmarkkinoille työkyvyttömiksi 27 % ja näiden lisäksi 20 %:lla todettiin työkykyä kohentavan hoidon ja kuntoutuksen tarvetta. Monialaisen arviointimallin avulla tunnistettiin työkyvyn heikkeneminen ja kuntoutustarve osuvammin kuin perinteisellä sairauslähtöisellä toimintatavalla, joka hukkaa kuntoutuksen potentiaalia ja johtaa alikuntoutukseen, väärinkuntoutukseen tai ylikuntoutukseen. Tulosten perusteella työkyvyn arvioinnin käytännöt tulisi perustaa biopsykososiaaliseen eikä vain biomedikaaliseen terveyskäsitykseen ja niissä tulisi nykyistä enemmän hyödyntää monialaisessa verkostossa olevaa informaatiota tutkittavan toimintakyvystä. Työkyvyn tukemiseksi työttömien terveyspalvelut sekä työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnit tulisi aiempaa enemmän suunnitella ja kohdentaa pitkäaikaistyöttömien erityistarpeet huomioiden.