Abstract There are a lot of expectations for teachers' continuing education. Based on the theoretical examination of teacherhood, professional development and continuing education it can be assumed that continuing education provides and develops the essential knowledge, skills and readiness required in a teaching position. Continuing education is also regarded to support professional development, the development of the working community and school and, to provide and develop the readiness to face the problems in a teaching position. The significance of continuing education should also appear as a positive connection between teachers' conceptions and interest in continuing education. This thesis examines the nature of this connection as well as the significance of the conceptions as factors steering thinking and activity. The research was carried out in form of a questionnaire covering the teachers in basic education in all ten municipalities of Kainuu during the school year 2001–2002. The questionnaire was responded by 65.9% of the teaching staff (n = 578 teachers). In the research, quantitative and qualitative approaches were combined. The research material was analysed by computer-aided methods applying statistic methods and content analysis. According to this research, the teachers' conceptions and interest in continuing education were poorly and only partly connected. Teachers' attitude towards the education, their conception of teacherhood and especially their conception of the significance of interaction as well as the effect of background variables arose as significant factors. Based on this research, professional development must be examined as an extensive phenomenon, supporting of which requires the use of versatile activity methods and sharpening the activity methods of the continuing education. This research can be utilized in the development work of teachers' basic and continuing education. / Tiivistelmä Opettajien täydennyskoulutukseen kohdistuu paljon odotuksia. Opettajuuuden, ammatillisen kehittymisen ja täydennyskoulutuksen teoreettisen tarkastelun pohjalta voidaan olettaa, että täydennyskoulutus antaa ja kehittää opettajan työssä tarvittavia oleellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Täydennyskoulutuksen nähdään myös tukevan ammatillista kehittymistä, työyhteisön ja koulun kehittämistä sekä antavan ja kehittävän valmiuksia kohdata opettajan työn ongelmia. Täydennyskoulutuksen merkityksen tulisi näkyä myös opettajien käsitysten ja täydennyskoulutukseen kohdistuvan kiiinnostuksen positiivisena yhteytenä. Työssä tarkastellaan tämän yhteyden luonnetta sekä käsitysten merkitystä ajattelua ja toimintaa ohjaavina tekijöinä. Tutkimus toteutettiin kyselynä kaikille Kainuun kymmenen kunnan perusopetuksen opettajille lukuvuonna 2001–2002. Kyselyyn vastaisi 65,9 % opettajakunnasta (n = 578). Tutkimuksessa yhdistettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto analysoitiin tietokoneavusteisesti tilastollisia menetelmiä ja sisällönanalyysiä soveltaen. Tutkimuksessa opettajien käsitykset ja täydennyskoulutukseen kohdistuva kiinnostus olivat heikosti ja vain osittain yhteydessä toisiinsa. Täydennyskoulutus ei näytä vastaavan siihen kohdistuviin odotuksiin. Opettajien asennoituminen puolestaan näyttää vaikuttavaan täydennyskoulutuskiinnostukseen. Täydennyskoulutukseen kohdistuvassa kiinnostuksessa oli erotettavissa kolme erilaista suuntautuneisuutta: koulutus-, kehittymis- ja ei-koulutussuuntautuneisuus. Tulos viittaa siihen, että kehittymissuuntautuneet opettajat tarkastelevat ammatillista kehittymistä koulutussuuntautuneita opettajia laaja-alaisempana ilmiönä. Suuntautuneisuuden lisäksi täydennyskoulutuskiinnostusta selitti käsitys opettajuudesta ja erityisesti käsitys vuorovaikutuksen merkityksestä. Mitä merkittävämpänä opettajat pitivät vuorovaikutusta, sitä suurempaa kiinnostusta he ilmaisivat täydennyskoulutukseen. Vuorovaikutus korostui kaikissa tutkituissa käsityksissä ja muodosti opettajuuden ytimen. Monet taustamuuttujat selittävät sekä opettajien käsityksiä että koulutuskiinnostusta. Tutkimuksen perusteella koulutus on entistä enemmän ymmärrettävä käsitysten tiedostamiseen ja muuttamiseen ohjaavana toimintana. Prosessina, jossa käsitysten muuttumista seurataan ja jossa tilanteeseen voidaan reagoida koulutuksen aikana, jopa koulutusta muuttamalla. Valtakunnallisesti tulisi miettiä uusia toimintatapoja tarjota opettajille uusi ja keskeinen tieto. Alueellisesti on kehiteltävä koulutustarpeiden ennakoinnin, toiminnan suunnitelmallisuuden ja jatkuvan vuoropuhelun mahdollistavia toimintamalleja. Henkilökohtaisella tasolla lähtökohtana tulisi olla opettajan näkemys omasta kehittymistarpeestaan. Kehittymistarpeiden kautta ammatillisen kehittymisen tukemista voidaan lähestyä yksilöllisesti ja alueellisesti. Koulutuksellisen jatkumoajattelun sijasta ja sen ohella ammatillisen kehittymisen tukemista on tarkasteltava laaja-alaisesti, monien toimintamuotojen kautta. Monet toimintamuodoista sisältävät myös koulukohtaista ulottuvuutta, joka on merkittävä vaikuttavuuteen yhteydessä oleva tekijä. Vuorovaikutus opettajuuden ytimenä tulee huomioida opettajankoulutuksen sisällöissä ja toimintatavoissa. Opettajankoulutuksessa on tavoiteltava ajanmukaista ja uudistuvaa peruskoulutusta, joka osittain sellaisenaan soveltuisi täydennyskoulutukseksi.

Abstract Good day-nursery education and its development require increased participation by the parents in the planning, implementation and evaluation of their children's day-care process. It is therefore the purpose of the current study to interpret and understand the conceptions of education held by the mothers of day-nursery children and their assessments of good day-nursery education. The theoretical frame of reference of this study is based on an existential-phenomenological approach to education and the holistic conception of man outlined by Rauhala (1983). The research data consists of individual and pair interviews with seven mothers selected in three day nurseries, and of their written evaluations of the summaries of these interviews. The data analysis made use of content analysis and an interpretational approach aiming at understanding meanings on the basis of wholes of thought. The Nud*ist analysis software was used as a technical tool. The study shows that the educational conceptions of the mothers of day-nursery children conform to the phenomenological approach to education. Their conception of the child focuses on individuality, the importance of the development of emotional life and self-esteem, as well as active subjectivity. The mothers have a mainly positive view on the possibilities of the day-nursery staff to support these areas of development. Their conceptions of the goals of education span between individual subjectivity and collectivity. The goals are crystallised in the individual who is a creative survivor capable of realising human dignity many-sidedly in relation to self and others. Day-nursery education is often a conscious choice by the parents to achieve these goals, although those interviewed also intervene in the social influences received by their children if necessary. The conceptions of the educational relationship and methods focus on a confidential and caring relationship in which open authority enables a genuine dialogue that creates something new between the child and adult. A democratic community of adults is also a source of modeling for the child. On this basis the personnel is authorised by the parents to act on behalf of the child. The conceptions of educational collaboration are based on the primary educational responsibility of the parents, and therein on the realisation of the parent's existential needs. Successful collaboration requires the parents to be well enough informed of day-nursery education and to have a positive emotional relationship with the day nursery and the child's educational situation. The parent also needs to have the opportunity to be fully involved in the child's educational process. The collaboration is mostly felt to support parenthood, but crisis situations may also cause value conflicts between the parents and staff. The results would suggest that knowledge and understanding of the parents' educational conceptions would promote the professionals' efforts to consider the differences between families and support educational companionship. In this way the parents' involvement would also be reinforced in terms of joint planning and evaluation in day-nursery education. The parents' ideas would thus also be conveyed to early childhood education planners and decision-makers to support them in their work. / Tiivistelmä Hyvän päiväkotikasvatuksen ja sen kehittämisen edellytys on vanhempien osallisuuden vahvistaminen lapsen päivähoitoprosessin suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Tästä syystä tämän tutkimuksen tehtävänä on tulkita ja ymmärtää päiväkotilasten äitien kasvatuskäsityksiä sekä heidän arviointiaan päiväkotikasvatuksesta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen perustana on eksistentiaalis-fenomenologinen lähtökohta kasvatuksessa ja Rauhalan (1983) määrittelemä holistinen ihmiskäsitys. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta päiväkodista valittujen seitsemän äidin yksilö- ja parihaastatteluista sekä kirjallisista arvioinneista, joita he antoivat haastatteluidensa tiivistelmistä. Aineiston analyysissä on sovellettu sisällönanalyysiä ja tulkinnallista otetta, joka pyrkii ajatuskokonaisuuksien pohjalta merkitysten ymmärtämiseen. Teknisenä apuvälineenä on käytetty Nud*ist-analyysiohjelmaa. Tutkimuksen tuloksena päiväkotilasten äitien kasvatuskäsitykset myötäilevät eksistentiaalis-fenomenologista lähestymistapaa kasvatuksessa. Käsitys lapsesta painottaa yksilöllisyyttä, tunne-elämän ja itsetunnon kehityksen tärkeyttä sekä aktiivista subjektiutta. äideillä on pääosin positiivinen käsitys päiväkodin henkilöstön mahdollisuuksista tukea näitä kehityksen alueita. Käsitykset kasvatustavoitteista keskittyvät yksilöllisen subjektiuden ja yhteisöllisyyden jännevälille. Tavoitteet kiteytyvät yksilöön, joka on luova selviytyjä ja kykenee toteuttamaan monipuolista ihmisarvoa suhteessa itseensä ja muihin ihmisiin. Päiväkotikasvatus on usein vanhempien tietoinen valinta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joskin haastatellut myös puuttuvat tarvittaessa lapsensa saamiin sosiaalisiin vaikutteisiin. Käsitykset kasvatussuhteesta ja -menetelmistä painottavat luottamuksellista ja välittävää kasvatussuhdetta, jossa avoin auktoriteetti mahdollistaa aidon ja uutta luovan dialogin lapsen ja aikuisen välillä. Demokraattinen aikuisyhteisö on myös lapsen mallioppimisen lähde. Tältä pohjalta henkilöstöllä on vanhempien valtuutus toimia lapsen valtuutettuna. Käsitykset kasvatusyhteistyöstä nojaavat vanhempien ensisijaiseen kasvatusvastuuseen ja siinä vanhemman eksistentiaalisten tarpeiden toteutumiseen. Onnistunut yhteistyö edellyttää vanhemman riittävää tietotasoa päiväkotikasvatuksesta sekä tunnetasolla myönteistä kokemusta vanhemman omasta suhteesta päiväkotiin samoin kuin lapsen kasvatustilanteesta. Osallistumisen tasolla vanhemman tulee saada vaikuttaa lapsensa kasvatusprosessiin. Pääsääntöisesti yhteistyö on koettu vanhemmuutta tukevana. Kriisitilanteet kuitenkin saattavat nostaa esiin myös arvoristiriitoja vanhempien ja henkilöstön välillä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että vanhempien kasvatuskäsitysten tunteminen ja ymmärtäminen voisivat parantaa ammattilaisten työtä perheiden erilaisuuden huomioimisessa ja tukea kasvatuskumppanuutta. Tällöin myös vanhempien osallisuus vahvistuisi yhteisenä suunnitteluna ja arviointina päiväkotikasvatuksessa. Vanhempien käsitykset tulisivat näin artikuloiduiksi myös varhaiskasvatuksen suunnittelijoiden ja päättäjien työn tueksi.

Abstract This study aims to interpret professional development of teachers, focusing specifically on the development of professional conceptions of a group of student-teachers in an Initial Teacher Education class during their final school practice period in Biology and Geography. During this practice period, the student-teachers became acquainted with new pedagogical approaches and made efforts to implement them in the practice classrooms in the training school at the University of Oulu. The study is a qualitative case study. A total of 50 student teachers participated in the research. The empirical material was collected between 1992 and 1994. The resultant data is based on reflective diaries and teaching practice reports written by the student-teachers, and on recordings and videotapes from supervision meetings and lessons. The data was analysed by using inductive and deductive content analysis methods. The interpretation is focused on the most typical and the most exceptional conceptions of the student-teachers. According to the student-teachers, their awareness of themselves as teachers and of teaching of Biology and Geography developed during the final practice period. At the beginning, they reflected their status, whereas at the end they considered the work of a teacher as a whole and what kind of teachers they want to be. The student-teachers expressed that they were no longer nervous to the same extent about their teaching and that their self-confidence had improved. However, they said that they were unsure about subject content knowledge and working methods, and wanted to develop themselves in these areas. They started to discuss more about their curriculum and subject content knowledge. The student-teachers expressed the opinion that to respect the pupils is important. They started to stress learning processes, instead of facts, as the basis of teaching situations. They reported having tried to move from traditional teaching methods to active learning methods. None of the student-teachers changed their social strategies. Most of the student-teachers followed the practices of the training classes they were teaching in. Only a fifth changed patterns or habitual ways of acting in classrooms. Coping strategies used by the student-teachers were varied in different situations. They wrote that their professional strategies developed during the practice period. The tutorial collaboration and reflective, theory-based discussions aided this professional development. The support of class teachers and other student-teachers was also an important factor. However, it is impossible to draw any long-term conclusions on the influences on the professional development of the student teachers, due to the results being based on the conceptions of the student-teachers in these specific contexts, and the short length of the study period researched, which was only eight credits per group (a credit being equivalent to 40 working hours). To confirm whether there were long-term changes in their conceptions on teaching actions, further research on the group is required, when they work as teachers in schools. / Tiivistelmä Tutkimuksen aiheena on luokanopettajaopiskelijoiden ammatillisten käsitysten kehittyminen päättöharjoittelujakson biologian ja maantieteen opetuksessa. Kehittymistä tarkastellaan opetusharjoittelijoiden omien käsitysten pohjalta ammatillisen kasvun viitekehyksessä. Teoreettisilta lähtökohdiltaan aihe edustaa symbolisen interaktionismin ja opettajan ajattelun ja oman työn tutkimisen perinnettä. Se liittyy myös didaktisen tutkimuksen piiriin. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimukseen osallistui 50 päättöharjoittelujakson opetusharjoittelijaa Oulun yliopiston harjoittelukoulusta. Empiirinen aineisto kerättiin opintopäiväkirjoina ja raportteina sekä ohjausten ja opetustilanteiden nauhoituksina vuosina 1992-94. Aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivisesti aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tarkastelu kohdistuu yleisimpiin ja niistä selvästi poikkeaviin opetusharjoittelijoiden käsityksiin. Opetusharjoittelijoiden käsitysten mukaan tietoisuus itsestä opettajana ja biologian ja maantieteen opetuksesta kehittyi päättöharjoittelujaksossa. Päättöharjoittelujakson alussa opetusharjoittelijat sanoivat tarkastelleensa omaa asemaansa luokassa, ja lopussa he kuvasivat opettajan työtä kokonaisuutena ja itseään opettajana ja kasvattajana. Opiskelijoiden mielestä oppituntien jännittäminen väheni ja itseluottamus kasvoi. Epävarmuutta ja kehittymisen tarvetta opetusharjoittelijat kokivat ainetiedossa ja työtavoissa. Opetussuunnitelmaa ja oppiainetta koskevat käsitykset laajenivat tuntipohjaisesta, oppikirjakeskeisestä näkökulmasta jaksokohtaiseen ja monipuoliseen oppiaineiden tarkasteluun. Koko päättöharjoittelujakson ajan opetusharjoittelijat pitivät oppilaan tuntemusta ja kunnioittamista tärkeänä. Ajankäytön havaittiin kehittyneen asiamäärän perusteella tapahtuneesta oppilaiden oppimista huomioivaksi. Opetusharjoittelijat kertoivat pyrkineensä siirtymään perinteisestä aktivoivaan opetustapaan. Kukaan opetusharjoittelijoista ei muuttanut alun perin omaksumaansa sosiaalista strategiaa. Pääosa heistä sanoi noudattaneensa luokan käytänteitä: vain noin viidennes kertoi muuttaneensa luokan toimintatapoja. Opetusharjoittelijoiden selviytymisstrategiat vaihtelivat tilanteesta toiseen. Omaa ammatillista taitotietoa kehittävät strategiat näyttivät kehittyneen päättöharjoittelujakson aikana. Käsitysten kehittymistä biologian ja maantieteen opetuksessa tuki opetusharjoittelijoiden mukaan yksin ja yhdessä tapahtunut reflektio. Tässä selvitetyt tutkimustulokset ilmentävät opetusharjoittelijoiden ammatillisten käsitysten kehittymistä biologian ja maantieteen opetuksessa kahdeksan opintoviikon pituisessa päättöharjoittelujaksossa. Yksi opintoviikko muodostui 40 työtunnista. Koska tutkimustulokset perustuvat opetusharjoittelijoiden omiin käsityksiin ja koska tutkimusaika on lyhyt, ei voida tehdä johtopäätöstä, että opetusharjoittelijoiden ammatilliset käsitykset olisivat muuttuneet pysyvästi. Tämän toteamiseksi tarvittaisiin jatkotutkimusta opetusharjoittelijoiden opettajaksi valmistumisen jälkeen.

Abstract This comparative study examines the views of Finnish and Japanese student teachers on global perspectives (GP) in relation to their future profession. As global citizens, teachers should know, one, the cultural and historical backgrounds of pupils and their families, and two, how to teach interrelated themes and global issues. The research questions of this study are, "How do student teachers conceptualise global perspectives in relation to their future teaching, in Oulu and Hiroshima?"; "How do those students view the role and significance of GP in their future teaching?"; and, "How does teacher education support the development of GP?" My theoretical framework rests on Gaudelli’s heuristic model of global citizenship education (2009) and on Hanvey’s five aims of GP (1982), enriched by principles of critical pedagogy (Giroux 2004, Freire 1985). The main body of empirical data was acquired through interviews with and questionnaires completed by students in the two contexts. This study found differences and similarities in the Finnish and Japanese student teachers’ views of global perspectives. Those views, in many respects, reflect Hanvey’s model of five aims, "perspective consciousness" and "cross-cultural awareness" in particular. Views derived from critical pedagogy were less visible. Remarkable differences were evident in terms of Gaudelli’s "four orientations" model. The Japanese student teachers expressed nationalistic tendencies more often than their Finnish counterparts, who stressed humanistic principles. Neo-liberalist and transformational orientations were more difficult to detect in the Japanese data. In both cases, the student teachers saw GP as valuable for their future profession, referring to "cross-cultural awareness" within a humanistic orientation. However, the Japanese student teachers stressed "perspective consciousness" as part of a nationalistic orientation, while the Finns justified the teaching of GP in terms of "global dynamics" in a transformational orientation. Both groups saw teacher education programmes as significant to the development of GP, expressing similar views on the importance of curricula and of professors’ knowledge. Yet, while the Finnish student teachers saw peer support and varied assignments as helpful in developing GP, the Japanese considered those factors to be less relevant. / Tiivistelmä Tämä vertaileva tutkimus tarkastelee suomalaisten ja japanilaisten opettajaksi opiskelevien näkemyksiä globaaleista näkökulmista (global perspectives) suhteessa heidän tulevaan ammattiinsa. Maailmankansalaisina opettajien tulisi tuntea oppilaidensa ja heidän perheidensä kulttuurihistorialliset taustat sekä kuinka heidän tulisi huomioida globaalit kysymykset opetuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Oulussa ja Hiroshimassa opettajaksi opiskelevat käsitteellistävät globaalit näkökulmat suhteessa heidän tulevaan ammattiinsa? 2) Millaisena nämä opiskelijat näkevät globaalien näkökulmien merkityksen ja tehtävän tulevassa ammatissaan? 3) Kuinka opettajankoulutus opiskelijoiden mielestä tukee globaalien näkökulmien kehittymistä? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu seuraavista osa-alueista: 1) Gaudellin heuristinen maailmankansalaisuuden malli, 2) Hanveyn malli globaalin näkökulman viidestä tavoitteesta sekä 3) kriittisen pedagogiikan pääperiaatteet. Empiirinen aineisto koostuu pääasiallisesti kyselyistä ja opiskelijoiden haastatteluista näissä kahdessa kontekstissa. Tulokset osoittavat, että suomalaisten ja japanilaisten opettajaksi opiskelevien käsityksissä globaaleista näkökulmista on sekä yhtäläisyyksiä että eroavuuksia. Heidän käsityksensä heijastavat suurelta osin Hanveyn mallin viittä tavoitetta, joista vallitsevimpia olivat "näkökulmatietoisuus" ("perspective consciousness") ja kulttuurien välinen ymmärrys ("cross-cultural awareness"). Kriittiseen pedagogiikkaan pohjaavia näkemyksiä esiintyi aineistossa vähemmän. Gaudellin neljän orientaation malliin osalta tuloksissa oli havaittavissa huomattavia eroja. Japanilaiset opiskelijat ilmaisivat nationalistisia tendenssejä useammin kuin suomalaiset, jotka taas painottivat humanistisia periaatteita. Uusliberalistisia ja transformatiivisia orientaatioita oli vaikeampi havaita japanilaisten aineistossa. Sekä japanilaiset että suomalaiset opettajaksi opiskelevat pitivät globaaleja näkökulmia merkittävänä osana tulevaa ammattiaan ja viittasivat perusteluissaan kulttuurien väliseen ymmärrykseen. Japanilaiset opiskelijat kuitenkin painottivat näkökulmatietoisuutta osana nationalistista orientaatiota, kun taas suomalaiset perustelivat globaalien näkemysten opettamista "globaalilla dynamiikalla" osana transformatiivista orientaatiota. Mitä tulee opettajankoulutuksen rooliin, kumpikin ryhmä piti koulutusohjelmiaan merkittävinä globaalien näkökulmien kehittymiselle painottaen opetussuunnitelmien ja opettajankouluttajien tiedon tärkeyttä. Kuitenkin suomalaiset opiskelijat pitivät vertaistukea ja erilaisia tehtäviä oppimisprosessia edistävinä, mikä taas ei korostunut japanilaisten aineistossa.

Abstract This narrative research focuses on teachers’ perceptions of autonomy because of its importance to job commitment, efficiency, satisfaction, and motivation. A positive perception of autonomy relates to teachers’ feelings of competency, empowerment and professionalism. The overall importance of and desire for autonomy may be symptomatic of teachers’ reactions to obtain more, or to keep the autonomy they have. Previous studies have often depicted teacher autonomy as individualistic, comprising freedom from control. However, this research challenges the appropriateness of this conceptualisation of teacher autonomy by asking how upper-secondary school mathematics teachers perceive their autonomy in different contexts. To display contextual variations, the interviews with 15 upper-secondary school mathematics teachers from Canada and 12 from Finland were based mainly on open-ended questions. The contents of the teachers’ narratives were analysed in their whole and by comparing categories of narratives from one context to another. The findings suggest that context influences how teachers perceive their autonomy. They also reveal that trust plays a decisive role in whether teachers feel autonomous or not, that trust plays a central to the relationships teachers have at work, and that autonomy inextricably exists in relations. Consequently, this research claims that the spectrum of autonomy for teachers should be expanded beyond its current individuality, to include a broader, more relational understanding of autonomy. A core argument of this research is therefore that teacher autonomy needs to be reconceptualised as relying on contextual sensitivities and relationships. By providing a more comprehensive conceptualisation of teacher autonomy—i.e., one which is more context-sensitive and which focuses on teachers’ concerns—the findings of this research supports more empowering ways for teachers to exert a proactive influence on their own autonomy. Teachers’ perception of their autonomy is of practical and academic importance. Teachers who feel satisfied, supported, empowered and autonomous are more committed and motivated, which in turn advances better, more adaptive, and more adequate teacher education. / Tiivistelmä Tämän narratiivisen tutkimuksen kohteena ovat opettajien käsitykset autonomiasta. Ne ovat tärkeitä työhön sitoutumisen, tehokkuuden, tyytyväisyyden, ja motivaation kannalta. Myönteisellä käsityksellä autonomiasta on merkitystä opettajien tuntemuksiin pätevyydestä, voimaantumisesta ja ammattitaidosta. Autonomian arvostaminen ja tarve autonomiaan voivat kertoa opettajien halusta pitää kiinni autonomiastaan tai lisätä sen määrää. Aiempi kirjallisuus kuvaa opettajan autonomiaa yksilökeskeisenä, vapaana ulkopuolisesta kontrollista. Tämä tutkimus haastaa yksilökeskeisen näkemyksen kysymällä, miten lukion opettajat eri konteksteista kokevat autonomiansa. Kontekstuaalisten vaihtelujen tutkimista varten haastateltiin 15 lukion matematiikan opettajaa Kanadasta ja 12 lukion matematiikan opettajaa Suomesta esittämällä heille enimmäkseen avoimia kysymyksiä. Opettajien narratiivien sisällöt analysoitiin kokonaisuudessaan ja vertaamalla kategorioita kontekstien välillä. Tuloksista voidaan päätellä, että konteksti vaikuttaa merkittävästi siihen, miten opettajat kokevat autonomian. Luottamuksella on keskeinen merkitys sille, tuntevatko opettajat itsensä autonomisiksi toimijoiksi vai eivät. Lisäksi havaittiin, että luottamuksella on suuri merkitys työympäristön ihmissuhteissa, ja että autonomia on erottamaton osa näitä suhteita. Näin ollen tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään, että autonomian käsitteen kirjoa tulisi laajentaa nykyisestä yksilökeskeisestä painotuksesta laveampaan määrittelyyn. Tämän tutkimuksen keskeinen väite on, että opettajan autonomiaa käsitteenä tulisi tarkastella uudelleen huomioimalla erilaiset kontekstit ja ihmissuhteet. Painottamalla kokonaisvaltaisempaa näkemystä opettajien autonomiasta, toisin sanoen huomioonottamalla kontekstin ja opettajien omat huolenaiheet, tämän tutkimuksen tulokset viittaavat tarpeeseen opettajien voimaannuttamisesta, jotta he voivat proaktiivisesti vaikuttaa omaan autonomiaansa Opettajien käsityksillä autonomiasta on merkitystä sekä käytännön että teorian kehittämisen näkökulmista. Työssään tyytyväinen, tuettu, voimaantunut ja itsenäinen opettaja on sitoutunut ja motivoitunut. Opettajien autonomiaan liittyvien käsitysten parempi ymmärtäminen edesauttaa opettajankoulutuksen kehittämistä.