Abstract This comparative study examines the views of Finnish and Japanese student teachers on global perspectives (GP) in relation to their future profession. As global citizens, teachers should know, one, the cultural and historical backgrounds of pupils and their families, and two, how to teach interrelated themes and global issues. The research questions of this study are, "How do student teachers conceptualise global perspectives in relation to their future teaching, in Oulu and Hiroshima?"; "How do those students view the role and significance of GP in their future teaching?"; and, "How does teacher education support the development of GP?" My theoretical framework rests on Gaudelli’s heuristic model of global citizenship education (2009) and on Hanvey’s five aims of GP (1982), enriched by principles of critical pedagogy (Giroux 2004, Freire 1985). The main body of empirical data was acquired through interviews with and questionnaires completed by students in the two contexts. This study found differences and similarities in the Finnish and Japanese student teachers’ views of global perspectives. Those views, in many respects, reflect Hanvey’s model of five aims, "perspective consciousness" and "cross-cultural awareness" in particular. Views derived from critical pedagogy were less visible. Remarkable differences were evident in terms of Gaudelli’s "four orientations" model. The Japanese student teachers expressed nationalistic tendencies more often than their Finnish counterparts, who stressed humanistic principles. Neo-liberalist and transformational orientations were more difficult to detect in the Japanese data. In both cases, the student teachers saw GP as valuable for their future profession, referring to "cross-cultural awareness" within a humanistic orientation. However, the Japanese student teachers stressed "perspective consciousness" as part of a nationalistic orientation, while the Finns justified the teaching of GP in terms of "global dynamics" in a transformational orientation. Both groups saw teacher education programmes as significant to the development of GP, expressing similar views on the importance of curricula and of professors’ knowledge. Yet, while the Finnish student teachers saw peer support and varied assignments as helpful in developing GP, the Japanese considered those factors to be less relevant. / Tiivistelmä Tämä vertaileva tutkimus tarkastelee suomalaisten ja japanilaisten opettajaksi opiskelevien näkemyksiä globaaleista näkökulmista (global perspectives) suhteessa heidän tulevaan ammattiinsa. Maailmankansalaisina opettajien tulisi tuntea oppilaidensa ja heidän perheidensä kulttuurihistorialliset taustat sekä kuinka heidän tulisi huomioida globaalit kysymykset opetuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Oulussa ja Hiroshimassa opettajaksi opiskelevat käsitteellistävät globaalit näkökulmat suhteessa heidän tulevaan ammattiinsa? 2) Millaisena nämä opiskelijat näkevät globaalien näkökulmien merkityksen ja tehtävän tulevassa ammatissaan? 3) Kuinka opettajankoulutus opiskelijoiden mielestä tukee globaalien näkökulmien kehittymistä? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu seuraavista osa-alueista: 1) Gaudellin heuristinen maailmankansalaisuuden malli, 2) Hanveyn malli globaalin näkökulman viidestä tavoitteesta sekä 3) kriittisen pedagogiikan pääperiaatteet. Empiirinen aineisto koostuu pääasiallisesti kyselyistä ja opiskelijoiden haastatteluista näissä kahdessa kontekstissa. Tulokset osoittavat, että suomalaisten ja japanilaisten opettajaksi opiskelevien käsityksissä globaaleista näkökulmista on sekä yhtäläisyyksiä että eroavuuksia. Heidän käsityksensä heijastavat suurelta osin Hanveyn mallin viittä tavoitetta, joista vallitsevimpia olivat "näkökulmatietoisuus" ("perspective consciousness") ja kulttuurien välinen ymmärrys ("cross-cultural awareness"). Kriittiseen pedagogiikkaan pohjaavia näkemyksiä esiintyi aineistossa vähemmän. Gaudellin neljän orientaation malliin osalta tuloksissa oli havaittavissa huomattavia eroja. Japanilaiset opiskelijat ilmaisivat nationalistisia tendenssejä useammin kuin suomalaiset, jotka taas painottivat humanistisia periaatteita. Uusliberalistisia ja transformatiivisia orientaatioita oli vaikeampi havaita japanilaisten aineistossa. Sekä japanilaiset että suomalaiset opettajaksi opiskelevat pitivät globaaleja näkökulmia merkittävänä osana tulevaa ammattiaan ja viittasivat perusteluissaan kulttuurien väliseen ymmärrykseen. Japanilaiset opiskelijat kuitenkin painottivat näkökulmatietoisuutta osana nationalistista orientaatiota, kun taas suomalaiset perustelivat globaalien näkemysten opettamista "globaalilla dynamiikalla" osana transformatiivista orientaatiota. Mitä tulee opettajankoulutuksen rooliin, kumpikin ryhmä piti koulutusohjelmiaan merkittävinä globaalien näkökulmien kehittymiselle painottaen opetussuunnitelmien ja opettajankouluttajien tiedon tärkeyttä. Kuitenkin suomalaiset opiskelijat pitivät vertaistukea ja erilaisia tehtäviä oppimisprosessia edistävinä, mikä taas ei korostunut japanilaisten aineistossa.

Abstract This study focuses on practices of engagement and representation in North–South international partnerships, and in global and development education in Finland. The first objective was approached through a qualitative methodology involving document analyses, and interviews with northern and southern partners engaged in education sector partnerships in Zambia from 2003 to 2007. The second objective discusses challenges and possibilities for more ethical North–South partnerships in global and development education policies in Finland. This doctoral study report consists of four articles and a thesis summary. This study draws on three fields of scholarship: postcolonial studies, development studies and global and development education studies. Postcolonial theory is used selectively as a ‘tool for thinking’ that connects critical examinations of North–South engagements and representations with educational possibilities. The methodological framework consists of a combination of different qualitative methods including ethnography and content analysis of three sets of data: 1) 19 semi-structured theme interviews, 2) five open-ended narrative interviews and 3) selected Finnish global and development education policy documents. In the analysis of structures, narratives and relationships in educational partnerships in Zambia, this study outlines tensions and paradoxes that point to the need for more ethical practices that can move beyond hegemonic, ethnocentric and paternalistic patterns of representation and engagement in international development work. The study concludes that ethical engagements in North–South education sector partnerships require an approach that goes beyond individual skills, knowledge and competencies. The importance of systemic analyses of power and knowledge production, of acknowledging the historical and cultural referents that frame possibilities of understanding, and of acknowledging the complexities that are present in North–South engagements are emphasized. Furthermore, the importance of self-reflexivity is suggested as a starting point for understanding the limits of universalised forms of knowing to support ethical engagements. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tutkitaan pohjoinen–etelä -yhteistyötä Sambian opetussektorilla ja siihen liittyvää tematiikkaa globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa. Tämä kvalitatiivinen tutkimus analysoi Sambiassa vuosina 2003–2007 koulutussektorin kumppanuusohjelmiin osallistuneiden sambialaisten ja eurooppalaisten kehitysyhteistyöntekijöiden haastatteluja sekä kehitysyhteistyöhön, globaali- ja kehityskasvatukseen liittyviä asiakirjoja. Tutkimus käsittelee haasteita ja mahdollisuuksia pyrittäessä eettisempiin pohjoisen ja etelän välisiin kumppanuuksiin koulutussektorin kehitysyhteistyössä sekä globaali- ja kehityskasvatuksen alueella Suomessa. Väitöskirjatutkimus koostuu tiivistelmästä ja neljästä artikkelista. Tutkimus hyodyntää kolmea tutkimusalaa: postkolonialistista tutkimusta, kehitystutkimusta sekä gloobaali- ja kehityskasvatusta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu postkolonialistiseen teoriaan, joka tarkastelee krittisesti pohjoisen ja etelän välisiä kumppanuuksia ja niissä ilmeneviä koulutuksellisia mahdollisuuksia.Tutkimuksessa käytetään postkolonialistisia käsitteitä ja näkemyksiä ’ajattelun työkaluina’. Tämän tutkimuksen metodologinen viitekehys yhdistää useita kvalitatiivisia menetelmiä, kuten etnografiaa, sisällönanalyysia ja narratiivisuutta. Etnografian avulla pyritään ymmärtämään tutkimuksen tärkeintä kontekstia, Sambian koulutussektoria. Tämän tutkimuksen ensimmäinen primääri aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (19). Toinen käytetty tutkimusaineisto sisältää avoimia haastatteluita (5), joissa hyödynnettiin narratiivista aineistonkeruumenetelmää. Kolmas tutkimusaineisto sisältää suomalaisia globaali- ja kehityskasvatuksen asiakirjoja. Näitä kolmea tutkimusaineistoryhmää analysoidaan kvalitatiivisen sisällönanalyysin keinoin. Sambian koulutussektorin kumppanuuksien rakenteiden, narratiivien ja suhteiden analyysi paljastaa jännitteitä sekä paradokseja. Tutkimusanalyysi osoittaa, miten tarkeää on tiedostaa historiallisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka ulottuvat yksilöiden taitoja, osaamista sekä pätevyyksiä syvemmälle tasolle. Tutkimus esittää, että refleksiivisyys (self-reflexivity) on hyvä lähtökohta tiedon, taitojen ja osaamisen suhteellisuuden ymmärtämiseen eettisempien pohjoisen ja etelän välisten kumppanuuksien tukemisessa koulutussektorin kehitysyhteistyössä sekä globaali- ja kehityskasvatuksessa Suomessa.

Abstract This dissertation focuses on global education (GE) and on its implementation in lower level basic education in Finland. The aim of my research was to investigate the present position of GE in basic education schools; identify the practices and problem areas in the implementation of GE; find practical solutions to facilitate the implementation; and consequently, to contribute to subsequent decision making regarding successful integration of GE in national basic education in Finland. The research may best be described as a pragmatic, qualitative dominant mixed research study that also had at the beginning features of action research. GE has served as my theoretical foundation and social learning theory has been used for studying teaching and learning from GE perspective. The main research methods were content analysis of the National Core Curriculum for Basic Education (2004) and the GE 2010 programme and research questionnaires that were sent to basic education principals, teachers, and pupils to collect data from the field. A study on textbook research has also been conducted and representatives of the two main textbook publishers in Finland were interviewed for the research. The main findings of the research suggest that GE is not systematically implemented in basic education schools in Finland even though many of the areas of GE are considered important. The main problems in implementation were seen to be the lack of conceptual clarity and the fact that GE was perceived as an additional burden for the schools rather than as an integral part of all school activities. As GE was not an explicit part of the official curriculum, it was not considered mandatory and the schools were not sufficiently resourced for teaching it. All in all, the findings focus on discussing the operational culture of schools and the role of diverse transactions in realising the aims of GE. The role of educational policy documents and the relationship between national and local curricula is found to be complex on many levels. Efficient policy implementation needs attention. This dissertation also gives suggestions on how to improve the current situation. These include clarifying the GE concept, including GE explicitly in the curriculum, defining the short-term objectives and assessment policies, training teachers and principals, resourcing the schools and teachers appropriately to teach GE. / Tiivistelmä Tämän väitöskirjatutkimuksen aiheena on globaalikasvatus ja sen täytäntöönpano suomalaisen perusopetuksen alakouluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartuttaa tietoa globaalikasvatuksen teoreettisesta perustasta ja nykyisistä käytännöistä erityisesti Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää perusopetuksen globaalikasvatuksen tila, tunnistaa ongelmakohdat globaalikasvatuksen täytäntöönpanossa, löytää käytännön ratkaisuja täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä täten myötävaikuttaa päätöksentekoon, jolla globaalikasvatus saadaan onnistuneesti yhdistettyä kansalliseen perusopetukseen Suomessa. Tutkimusta voi parhaiten kuvailla pragmaattisena, pääasiallisesti kvalitatiivisena ”mixed research” -tutkimuksena, jossa alussa oli myös toimintatutkimuksen piirteitä. Globaalikasvatus muodostaa työni teoreettisen perustan ja sosiaalisen oppimisen teoriaa on käytetty tutkittaessa opettamista ja oppimista globaalikasvatuksen näkökulmasta. Pääasiallisina tutkimusmetodeina on käytetty sisällönanalyysia, jolla on analysoitu Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2004 ja Kansainvälisyyskasvatus 2010 -ohjelmaa sekä tutkimuskyselyitä, joilla kerättiin tietoa perusopetusta antavien koulujen rehtoreilta, opettajilta ja oppilailta. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu kahden suurimman oppikirjavalmistajan edustajia sekä analysoitu tutkimuksia, joita on tehty Suomen perusopetuksen oppikirjoista. Tutkimuksen päätulokset osoittavat, että globaalikasvatusta ei ole systemaattisesti huomioitu Suomen perusopetusta antavissa kouluissa, vaikka monia globaalikasvatukseen kuuluvia aihealueita pidetäänkin perusopetukselle tärkeinä. Suurimmiksi ongelmiksi kentällä nähdään käsitteen tuntemattomuus ja epämääräisyys sekä se, että globaalikasvatusta ei liitetä kiinteästi kaikkeen koulun toimintaan. Sen sijaan se nähdään ylimääräisenä satunnaisena lisänä, jolla ei ole keskeistä roolia kouluissa. Koska globaalikasvatus ei eksplisiittisesti ole osa virallista opetussuunnitelmaa, sitä ei pidetty ensisijaisen velvoittavana eikä globaalikasvatuksen toteuttamiseen katsottu olevan riittävästi resursseja. Kaiken kaikkiaan tuloksissa pohditaan kouluyhteisön toimintakulttuuria ja moninaisten vuorovaikutusten roolia globaalikasvatuksen tavoitteiden saavuttamisessa. Tärkeäksi muodostuu myös koulutuspoliittisten asiakirjojen asema sekä valtakunnallisen ja koulukohtaisesti toteutetun opetussuunnitelman suhde globaalikasvatuksen toteuttamisessa. Tässä väitöskirjassa esitetään tilanteeseen parannusehdotuksia. Ehdotuksiin sisältyy käsitteen avaaminen, kiinteän yhteyden rakentaminen opetussuunnitelman ja käytännön välille, globaalikasvatuskompetenssien ja niihin liittyvien arviointiperiaatteiden määritteleminen, opettajankoulutuksen ja koulun johtajien koulutuksen kehittäminen sekä koulujen ja opettajien varustaminen globaalikasvatusta varten.