Abstract Good day-nursery education and its development require increased participation by the parents in the planning, implementation and evaluation of their children's day-care process. It is therefore the purpose of the current study to interpret and understand the conceptions of education held by the mothers of day-nursery children and their assessments of good day-nursery education. The theoretical frame of reference of this study is based on an existential-phenomenological approach to education and the holistic conception of man outlined by Rauhala (1983). The research data consists of individual and pair interviews with seven mothers selected in three day nurseries, and of their written evaluations of the summaries of these interviews. The data analysis made use of content analysis and an interpretational approach aiming at understanding meanings on the basis of wholes of thought. The Nud*ist analysis software was used as a technical tool. The study shows that the educational conceptions of the mothers of day-nursery children conform to the phenomenological approach to education. Their conception of the child focuses on individuality, the importance of the development of emotional life and self-esteem, as well as active subjectivity. The mothers have a mainly positive view on the possibilities of the day-nursery staff to support these areas of development. Their conceptions of the goals of education span between individual subjectivity and collectivity. The goals are crystallised in the individual who is a creative survivor capable of realising human dignity many-sidedly in relation to self and others. Day-nursery education is often a conscious choice by the parents to achieve these goals, although those interviewed also intervene in the social influences received by their children if necessary. The conceptions of the educational relationship and methods focus on a confidential and caring relationship in which open authority enables a genuine dialogue that creates something new between the child and adult. A democratic community of adults is also a source of modeling for the child. On this basis the personnel is authorised by the parents to act on behalf of the child. The conceptions of educational collaboration are based on the primary educational responsibility of the parents, and therein on the realisation of the parent's existential needs. Successful collaboration requires the parents to be well enough informed of day-nursery education and to have a positive emotional relationship with the day nursery and the child's educational situation. The parent also needs to have the opportunity to be fully involved in the child's educational process. The collaboration is mostly felt to support parenthood, but crisis situations may also cause value conflicts between the parents and staff. The results would suggest that knowledge and understanding of the parents' educational conceptions would promote the professionals' efforts to consider the differences between families and support educational companionship. In this way the parents' involvement would also be reinforced in terms of joint planning and evaluation in day-nursery education. The parents' ideas would thus also be conveyed to early childhood education planners and decision-makers to support them in their work. / Tiivistelmä Hyvän päiväkotikasvatuksen ja sen kehittämisen edellytys on vanhempien osallisuuden vahvistaminen lapsen päivähoitoprosessin suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Tästä syystä tämän tutkimuksen tehtävänä on tulkita ja ymmärtää päiväkotilasten äitien kasvatuskäsityksiä sekä heidän arviointiaan päiväkotikasvatuksesta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen perustana on eksistentiaalis-fenomenologinen lähtökohta kasvatuksessa ja Rauhalan (1983) määrittelemä holistinen ihmiskäsitys. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta päiväkodista valittujen seitsemän äidin yksilö- ja parihaastatteluista sekä kirjallisista arvioinneista, joita he antoivat haastatteluidensa tiivistelmistä. Aineiston analyysissä on sovellettu sisällönanalyysiä ja tulkinnallista otetta, joka pyrkii ajatuskokonaisuuksien pohjalta merkitysten ymmärtämiseen. Teknisenä apuvälineenä on käytetty Nud*ist-analyysiohjelmaa. Tutkimuksen tuloksena päiväkotilasten äitien kasvatuskäsitykset myötäilevät eksistentiaalis-fenomenologista lähestymistapaa kasvatuksessa. Käsitys lapsesta painottaa yksilöllisyyttä, tunne-elämän ja itsetunnon kehityksen tärkeyttä sekä aktiivista subjektiutta. äideillä on pääosin positiivinen käsitys päiväkodin henkilöstön mahdollisuuksista tukea näitä kehityksen alueita. Käsitykset kasvatustavoitteista keskittyvät yksilöllisen subjektiuden ja yhteisöllisyyden jännevälille. Tavoitteet kiteytyvät yksilöön, joka on luova selviytyjä ja kykenee toteuttamaan monipuolista ihmisarvoa suhteessa itseensä ja muihin ihmisiin. Päiväkotikasvatus on usein vanhempien tietoinen valinta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, joskin haastatellut myös puuttuvat tarvittaessa lapsensa saamiin sosiaalisiin vaikutteisiin. Käsitykset kasvatussuhteesta ja -menetelmistä painottavat luottamuksellista ja välittävää kasvatussuhdetta, jossa avoin auktoriteetti mahdollistaa aidon ja uutta luovan dialogin lapsen ja aikuisen välillä. Demokraattinen aikuisyhteisö on myös lapsen mallioppimisen lähde. Tältä pohjalta henkilöstöllä on vanhempien valtuutus toimia lapsen valtuutettuna. Käsitykset kasvatusyhteistyöstä nojaavat vanhempien ensisijaiseen kasvatusvastuuseen ja siinä vanhemman eksistentiaalisten tarpeiden toteutumiseen. Onnistunut yhteistyö edellyttää vanhemman riittävää tietotasoa päiväkotikasvatuksesta sekä tunnetasolla myönteistä kokemusta vanhemman omasta suhteesta päiväkotiin samoin kuin lapsen kasvatustilanteesta. Osallistumisen tasolla vanhemman tulee saada vaikuttaa lapsensa kasvatusprosessiin. Pääsääntöisesti yhteistyö on koettu vanhemmuutta tukevana. Kriisitilanteet kuitenkin saattavat nostaa esiin myös arvoristiriitoja vanhempien ja henkilöstön välillä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että vanhempien kasvatuskäsitysten tunteminen ja ymmärtäminen voisivat parantaa ammattilaisten työtä perheiden erilaisuuden huomioimisessa ja tukea kasvatuskumppanuutta. Tällöin myös vanhempien osallisuus vahvistuisi yhteisenä suunnitteluna ja arviointina päiväkotikasvatuksessa. Vanhempien käsitykset tulisivat näin artikuloiduiksi myös varhaiskasvatuksen suunnittelijoiden ja päättäjien työn tueksi.

Abstract The development of new work practices requires the combination of several organizations. The interaction and knowledge formation of the participants are the essential factors. The aim of this study was to reveal their potential for forming new work practices to day-care centre work in the practice of Social Services (UAS) studies. The research focused on co-operative learning of the network of persons representing universities (academic and applied sciences) and day-care centres. The methodology of the study is based on developmental work research. Four different types of data were collected: 1. Discussion data of the Social Services (UAS) students, teachers and work place instructors during joint planning sessions, 2. Their stimulated recall -interview data, 3. The historical analysis of the day-care work, 4. Historical analysis of the transfer concept. The “expansive learning cycle” and historical analysis of the transfer were used as conceptual tools of analyzing teamwork and knowledge formation of the teams. The activity system model of developmental work research was used as conceptual tool of analyzing learning of the teams. Central themes were further elaborated using stimulated recall – interviews. The interaction mainly consisted of presenting one’s own view, and on the other hand, solving a common problem. The team did not question the interaction at a personal level. The team was not able to construct the common activity system and the boundary object between different institutions (the university, university of applied sciences and the day-care centres). Knowledge formation was conducted by reconstruction of existing knowledge and traditional transfer. On the other hand, regenerative learning and knowledge formation were developed in the activity system of the day-care centre and education. The team observed children’s learning and the contradictions of current activity and formed a new theoretical concept. It was applied as a tool for the activity of students. The new insight was not expanded to the work in day-care centres. Mere conversation is not sufficient - new work practices require mutual trust, strong network connections and the ability to assess and develop the attitude towards a more co-operative one. Knowledge formation provides regenerative learning. What is essential is questioning present practices, knowing the zone of proximal development of the work and modeling of new ideas. The most important in knowledge formation, interaction and learning are the theories of learning. The starting point to develop the work is to find the right object based on the needs of working life. / Tiivistelmä Uusien työtapojen kehittäminen vaatii useiden organisaatioiden yhteistoimintaa. Keskeistä on eri asiantuntijoiden vuorovaikutus ja tiedonmuodostus. Tutkimuksessa selvitettiin kehittäjätiimin vuorovaikutuksen ja tiedonmuodostuksen suhdetta uusien työtapojen muodostumiseen sosionomi (AMK) -koulutuksen harjoittelussa. Tutkimus kohdistui yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistoiminnalliseen oppimiseen tavoitteenaan kehittävä siirtovaikutus. Tutkimuksen metodologia perustuu kehittävään työntutkimukseen. Tutkimus sisältää neljä aineistoa: 1. Sosionomi (AMK) -opiskelijoiden, opettajien ja työpaikkaohjaajien keskusteluaineiston, 2. stimulated recall -haastatteluaineiston, 3. päiväkotityön historiallisen kehityksen analyysiaineiston, 4. siirtovaikutuksen käsitteen historiallisen analyysiaineiston. Keskusteluaineiston vuorovaikutuksen analyysimenetelmänä käytettiin tiimityön analysoinnin käsitteellisiä välineitä. Tiedonmuodostusta analysoitiin ekspansiivisella oppimissyklillä ja siirtovaikutuksen kehitysvaihemallilla. Päiväkotityön historia-analyysiä käytettiin osallistujien kehittämiskohteen tulkintaan. Oppimista analysoitiin toimintajärjestelmän rakennemallilla. Stimulated recall -haastattelut täydensivät analyysejä. Kehittäjätiimin vuorovaikutuksessa korostui oman näkökulman esittäminen ja toisaalta yhteisen ongelman ratkaiseminen. Osallistujat eivät kyseenalaistaneet yksilötason vuorovaikutustaan. Tiimi ei pystynyt luomaan yliopiston, ammattikorkeakoulun ja päiväkodin edustajien yhteistä toimintajärjestelmää ja kehittämiskohdetta. Tiedonmuodostusta ohjasivat valmiin tiedon rekonstruointi ja staattinen siirtovaikutus. Toisaalta päiväkodin ja koulutuksen toimintajärjestelmässä kehittyi uudistavaa oppimista. Osallistujat käsittelivät lasten oppimista, nykytoiminnan ristiriitoja ja muodostivat uuden selitysmallin, jolla oli teoreettista merkitystä opiskelijan toiminnan välineenä. Uusi selitysmalli ei siirtynyt päiväkotityöhön. Pelkkä keskustelu ei riitä - uudet työtavat edellyttävät keskinäistä luottamusta, vahvoja verkostosuhteita sekä kykyä arvioida ja kehittää asennetta yhteistoiminnallisuuteen. Tärkeimmiksi tiedonmuodostusta, vuorovaikutusta ja oppimista sääteleviksi tekijöiksi nousevat oppimisteoriat. Uudistukset edellyttävät uudistavaa oppimista. Keskeistä on taito yhdessä kyseenalaistaa nykyistä toimintaa, hahmottaa työn lähikehitys sekä mallittaa uusia ideoita. Lähtökohtana ovat työelämän tarpeista nousevat kehittämiskohteet.

Abstract Viral infections are common in childhood and a usual cause for hospitalization. Viruses are easily transmitted among children both in pediatric wards and in other child care facilities, like child day-care centers. Hand hygiene is an important part of prevention of the transmission of viruses. Since hospitalization times are getting shorter, hospital-associated infections often manifest after discharge. The aim of the study was to evaluate the magnitude of hospital-associated infections during and after hospitalization in pediatric wards with a focus on the effect of the ward structure. Data were collected during two periods of two years in the pediatric infectious diseases ward in Oulu University Hospital; data collection in the latter period was done using electronic follow-up methods. A two-year study period was also carried out in University Children’s hospital in Basel and in North Karelia Central Hospital in Joensuu. Paper questionnaires and electronic questionnaires were compared as methods of doing continuous surveillance of hospital-associated infections during and after hospitalization. The safety of alcohol-based hand gels in children’s use was studied using alcometer measurements after hand rub. Experiences on the use of alcohol-based hand gels in child day-care centers were collected by interviewing the personnel with questionnaires. Altogether 5.8 to 17.5% of hospitalized children (N=7046) got a hospital-associated infection; 65 to 93% of the infections became evident after discharge. The number of hospital-associated infections was lowest in wards where single rooms and cohorting based on infection etiology were used. Increased risk for hospital-associated infection was associated with young age, longer hospitalization time and a shared room. A higher response rate was achieved with electronic follow-up compared with questionnaires on paper, 84 vs. 61%. The costs of follow-up were €13.61 and €15.07 per patient in electronic and conventional follow-up, respectively. Electronic follow-up decreased annual expenses by 17.1%. Alcohol-based hand gels were found to be safe in children’s use, as no absorption was detected despite several contacts between hands and mucous membranes. Personnel in child day-care centers were active in using hand rubs and found them useful and easy to use. Earlier, there had been one incident with fire when using matches while hands were still wet with alcohol. The majority of hospital-associated infections in children become evident after discharge, and electronic follow-up is useful in evaluating their magnitude. The number of hospital-associated infections can be decreased with single room bedding and careful infection control. Alcohol-based hand gels are safe in children’s hand hygiene. / Tiivistelmä Lapset sairastavat usein virusinfektioita, jotka ovat yleinen sairaalahoidon syy. Virukset leviävät herkästi lasten keskuudessa, lastentautien osastoilla ja lapsiryhmissä, kuten päiväkodeissa. Virusten leviämistä voidaan estää hyvällä käsihygienialla. Lyhyiden hoitoaikojen vuoksi osa virusten aiheuttamista sairaalainfektioista ilmenee vasta kotona. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaalainfektioiden määrä hoidon aikana ja kotiutuksen jälkeen sekä osastorakenteen vaikutus sairaalainfektioihin lastentautien osastoilla. Sairaalainfektioaineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan lasten infektio-osastolla kahtena kahden vuoden jaksona, joista jälkimmäisessä käytettiin sähköistä seurantajärjestelmää. Lisäksi kahden vuoden aineistot kerättiin Pohjois-Karjalan keskussairaalan lastentautien osastolla ja Baselin yliopistollisen sairaalan lastenosastoilla. Paperikyselylomakkeilla ja sähköisesti tehdyn sairaalainfektioseurannan toteutusta verrattiin. Lisäksi tutkittiin alkoholikäsihuuhteiden käytön turvallisuutta lapsilla päiväkotiolosuhteissa. Alkoholin imeytymistä tutkittiin poliisin tarkkuusalkometrillä käsihuuhteen käytön jälkeen. Oulun kaupungin päiväkodeista kysyttiin käsihuuhteiden käyttökokemuksista kyselylomakkeilla. Sairaalainfektion sai 5,8-17,1 % sairaalassa hoidetuista lapsista (N=7046). Infektioista 65-93 % tuli oireisiksi kotiutuksen jälkeen. Sairaalainfektioiden määrä oli pienin osastoilla, jossa käytettiin yhden hengen huoneita ja potilaiden kohortointia taudinaiheuttajan mukaan. Sairaalainfektion riskiä lisäsivät lapsen nuori ikä, pitkä sairaalahoitoaika ja jaettu potilashuone. Sähköisessä sairaalainfektioseurannassa oli parempi kotiutuksen jälkeinen vastausprosentti kuin paperilomakkeilla, 84 % vrt. 61 %. Potilasta kohden kuluja tuli sähköisessä seurannassa 13,61 euroa ja paperilomakkeilla tehdyssä seurannassa 15,07 euroa. Sähköisen seurannan käyttö laski vuosikuluja 17,1 %. Alkoholikäsihuuhteiden käyttö todettiin turvalliseksi lapsilla. Useista limakalvokontakteista huolimatta käsihuuhteen käytön jälkeen alkoholia ei imeytynyt verenkiertoon. Käsihuuhteiden käyttö päiväkodeissa on aktiivista, ja henkilökunta koki sen helpoksi ja hyödylliseksi. Aiemmin oli tapahtunut yksi vaaratilanne tulen kanssa tulitikkua sytytettäessä käsien ollessa vielä käsihuuhteesta märät. Lasten sairaalainfektioista suuri osa ilmenee kotiutuksen jälkeen, ja näiden infektioiden määrää voidaan arvioida sähköisellä seurantajärjestelmällä. Sairaalainfektioiden määrää voidaan vähentää käyttämällä yhden hengen huoneita ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta. Alkoholihuuhteiden käyttö lasten käsihygieniassa on turvallista.