Abstract Water is a scarce resource, and therefore struggles for its governance exist and more can be expected in the future. Questions pertaining to the governance of nature and natural resources are very complex and demanding, because the varied interests of several actors must be considered in the problem-solving process. This study seeks to explain the multiplicity of the human-environment interaction in the Vuoksi River valley from 1800 to the present. The Vuoksi River runs 150 kilometres from Lake Saimaa (Finland) to Lake Ladoga (Russia). In this study, the Vuoksi is analysed as a field of political struggles, social construction and as a part of everyday practices. The picture of the Vuoksi is drawn from local and spatial contexts, from wider historical causes and effects and social processes. The Vuoksi is seen as a place where ecological, economical, socio-cultural and political aspects are entwined and they form a diverse entity. This study discusses the changes of the Vuoksi River, the causes of these changes and the altering values of the water. Further, it deals with the place of the Vuoksi River in people’s lives. The discussed changes have taken place in (1) the physical Vuoksi (2) the governance of the Vuoksi and (3) the significance of the Vuoksi. Physically, the Vuoksi as a currant has changed because of the construction of hydropower plants. The most dramatic changes in the governance of the Vuoksi took place when Finland ceded the area of Karelian Isthmus to the Soviet Union first after the Winter War 1940, and finally in 1944, after the Continuation War. The Vuoksi became a transnational resource of the Finland and the Soviet Union. The significance of the Vuoksi is strongly connected to the memories that the locals have from their everyday relationship with it. This study demonstrates that the long-term changes in both the governance and the physical river have had their effects on people’s relationship with the Vuoksi. However, these changes have not altered the fact that the Vuoksi is important for the local people. Multiple changes have added new layers of narratives, new meanings and new dimensions to the Vuoksi River. This study shows that today the Vuoksi is not only a physical place, but there is a Vuoksi that is built by many different, but parallel—and sometimes even conflicting—narratives. Out of these narratives, a hybrid of continuity and change is formed. / Tiivistelmä Vesi on rajallinen luonnonvara, jonka hallinnasta käydään ja tullaan tulevaisuudessa käymään kamppailuja. Ympäristön ja luonnonvarojen hallinnan kysymykset ovat nykypäivänä erittäin haasteellisia, sillä niitä ratkaistaessa on sovitettava yhteen useiden toimijoiden erisuuntaisia intressejä, arvoja ja näkemyksiä sekä toimittava yhtä aikaa ajallisesti ja alueellisesti useilla ulottuvuuksilla. Tutkimus selittää ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta Vuoksen jokilaaksossa 1800-luvulta nykypäiviin. Saimaalta Laatokkaan 150 kilometriä virtaavaa Vuoksea tarkastellaan poliittisen hallinnan, sosiaalisen rakentumisen ja jokapäiväisen toiminnan kenttinä. Kuva Vuoksesta rakentuu paikallisesta ja tilanteellisesta kontekstista, laajemmista historiallisista syy- ja seuraussuhteista ja yhteiskunnallisista prosesseista. Vuoksi on paikka, jossa ekologiset, taloudelliset, sosiokulttuuriset ja poliittiset tekijät ovat kietoutuneet toisiinsa monimuotoiseksi kokonaisuudeksi. Tutkimus kuvaa Vuoksen muutosta, tähän muutokseen vaikuttaneita tekijöitä, veden muuttuvia merkityksiä sekä Vuoksen paikkaa ihmisten elämässä. Muutokset ovat kohdistuneet 1) fyysiseen Vuokseen, 2) Vuoksen hallintaan ja 3) Vuoksen merkityksiin. Fyysisesti Vuoksi on muuttunut voimatalousrakentamisen vaikutuksesta. Hallinnollisesti muutokset ovat kohdistuneet ennen kaikkea talvisodan jälkeisiin alueluovutuksiin, jolloin Vuoksesta alkaa rakentua kahden valtion välinen, ylirajainen resurssi. Vuoksen merkityksiin liittyvät vahvasti muistot, tunteet ja nostalgia. Tutkimus osoittaa, että Vuoksen edellä mainitut pitkän aikavälin muutokset ovat heijastuneet alueen asukkaiden Vuoksi-suhteeseen. Muutokset eivät kuitenkaan ole muuttaneet sitä tosiasiaa, että Vuoksi on alueen ihmisille merkittävä. Vuoksi on muuttunut paljon, mutta nämä muutokset ja menetykset ovat luoneet Vuokselle uusia kertomuksia, uusia ulottuvuuksia ja uusia merkityksiä. Vuoksi ei ole pelkästään fyysinen paikka, vaan tutkimuksessa esitettävän tulkinnan mukaan on olemassa Vuoksi, joka rakentuu monista rinnakkaisista, ajallisesti erilaisista ja samalla jopa ristiriitaisista kertomuksista. Näistä kertomuksista syntyy hybridi, jossa muutos ja jatkuvuus yhdistyvät.

Abstract This research focuses on studying teacher-student relationships based on memories of teachers. It asks what and how those memories tell about teacher-student relationships. The work of teachers is understood as relational, and at its core are relationships to students. Body, gender, caring, emotions and power evolved as important concepts in studying the teacher-student relationships. Personal and professional aspects were intertwined in the relationships. In this study, student memories are approached via narrative research and thematic, holistic and narrative ways of analysis are applied. The memories are understood as related to the past, but above all as a result of storytelling. They are interpreted in the present context and through expectations of the future. Memories of teachers were written by 49 students of education. A group of seven female teachers recalled their own teachers together. In addition, 141 people of varying ages and educational backgrounds wrote about their teachers via a request published in Yhteishyvä magazine. The research revealed that from students’ perspectives, there can be different sides to a relationship with a particular teacher. Relationships can also change and some even continued after a student’s school years. Teacher-student relationships were seen evolve in the institutional context of school, but also outside of it. Participants recalled how particular moments became significant in their relationship with a teacher. Those moments could define their whole memory of it. It was found that teachers are constantly being observed by students, through their bodies, emotions and personal lives. It was also found that aspects of caring and power are intertwined in teacher-student relationships. Teachers can influence their students’ lives in many ways, both personally and professionally. Relationships need time, space and small enough groups of students. It must be assured that the structures of school institutions and the increasing demands on teachers’ work promote the development of teacher-student relationships. Relationships and challenges related to them need to be central in the content and curriculum of teacher education. Teachers also need to be aware of their own pasts. Dealing with one’s own memories from school and teachers is one part of the personal, professional and collective identity-work. / Tiivistelmä Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan opettaja-oppilassuhteita opettajia koskevien muistojen pohjalta. Tutkimuksessa kysytään mitä ja miten nuo muistot kertovat opettaja-oppilassuhteista. Opettajan työ ymmärretään suhteissa olemisena, jonka ytimessä ovat suhteet oppilaisiin. Keskeisiksi käsitteiksi opettaja-oppilassuhteen tarkasteluun muotoutuivat ruumiillisuus, sukupuoli, välittäminen, tunteet ja valta. Suhteet tulee nähdä niin henkilökohtaisina kuin ammatillisina. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen ja tutkimuksessa sovelletaan temaattisia, holistisia ja narratiivisia analyysitapoja. Muistot ymmärretään menneeseen kytkeytyvinä, mutta kertomisen kautta muotoutuvina. Muistoja tulkitaan tämänhetkisen kontekstin ja tulevaisuuden odotusten valossa. Muistojaan opettajista kirjoittivat 49 kasvatusalan opiskelijaa. Seitsemän naisopettajan ryhmä muisteli yhdessä opettajiaan. Lisäksi 141 eri-ikäistä ja erilaisen koulutustaustan omaavaa ihmistä kirjoitti opettajistaan Yhteishyvä-lehdessä julkaistun kirjoituspyynnön pohjalta. Tutkimuksen perusteella opettajan ja oppilaan suhteeseen voi liittyä eri puolia oppilaiden näkökulmasta. Suhteet voivat myös muuttua ja jatkua oppilaan kouluvuosien jälkeenkin. Suhteet muotoutuvat koulun institutionaalisessa kontekstissa, mutta myös sen ulkopuolella. Tutkimukseen osallistuneet muistelivat, kuinka tietyt hetket voivat muodostua merkityksellisiksi opettaja-oppilassuhteissa. Nuo hetket saattoivat määritellä koko heidän muistoaan suhteesta. Opettajat ovat oppilaiden katseen alla ruumiillisuutensa, tunteidensa ja henkilökohtaisen elämänsä kautta. Välittäminen ja valta kietoutuvat opettaja-oppilassuhteisiin. Opettajat voivat vaikuttaa monin tavoin oppilaidensa elämään niin henkilökohtaisella kuin ammatillisella tasolla. Suhteet tarvitsevat aikaa, tilaa ja tarpeeksi pieniä oppilasryhmiä. On varmistettava, että kouluinstituution rakenteet ja opettajan työn yhä lisääntyvät vaatimukset edistävät opettaja-oppilassuhteiden kehittymistä. Suhteiden ja niihin liittyvien haasteiden tulee olla keskeisessä asemassa opettajankoulutuksen sisällöissä ja opetussuunnitelmassa. Opettajien on myös oltava tietoisia omasta menneisyydestään. Omien muistojen käsittely kouluajoilta ja opettajista on yksi osa henkilökohtaista, ammatillista ja kollektiivista identiteettityötä.

Abstract This study explored mathematical identity work by drawing on the cases of Finnish and Slovenian pre-service elementary teachers. All cases reported having had negative experiences with mathematics during their school years. These experiences were shown to have a central meaning for pre-service teachers’ mathematical identities. However, identity also extends to the future. For this reason, pre-service teachers’ anticipations of the future were also explored. The concepts of narrative identity (Ricoeur, 1992) and possible selves (Markus & Nurius, 1989) were applied in the context of mathematics education. The overall narrative perspective of the study enabled a psycho-social understanding of identity. The special interest of the study was confined to an understanding of the role that educational contexts play in pre-service teachers’ mathematical identity work. Narrative inquiry was applied as a research methodology. In-depth interviews invited pre-service teachers to construct narratives of their mathematics-related experiences. These narratives were analysed holistically and categorically, as well as in terms of content and form. The findings showed striking similarities in pre-service teachers’ school-time memories. The cases in question felt like victims of their own mathematical experiences. The anticipations of mathematics teaching were also underlined by the challenges rooted in their school-time experiences. However, a surprising finding was that the identity work in which the Finnish and Slovenian cases engaged during their teacher education differed substantially. The main reasons for the differences in identity work seemed to stem from different emphases and pedagogical practices in mathematics education courses within the Finnish and Slovenian teacher education settings. The study argued that identity work can be facilitated during teacher education. To begin such a process, it would be central to focus on pre-service teachers’ biographical context through narrative pedagogical tools. The findings also showed that neglecting issues from school-time experiences might engender further challenges for pre-service teachers’ future mathematics teaching. Finally, the study argued for the need to openly address identity during teacher education. The significant theoretical contribution of the study is the conceptualisation of ‘mathematical identity work’. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkasteltiin matemaattista identiteettityötä suomalaisten ja slovenialaisten luokanopettajaopiskelijoiden kokemusten kautta. Opiskelijoiden mukaan heillä oli ollut omana kouluaikanaan kielteisiä matematiikan opintoihin liittyviä kokemuksia, joilla osoitettiin olevan negatiivisia vaikutuksia opiskelijoiden matemaattisiin identiteetteihin. Koska tutkimuksessa korostuu identiteetin tulevaisuusaspekti, tarkastelun kohteina olivat opiskelijoiden tulevaisuuteen liittyvät toiveet ja odotukset. Tutkimuksessa sovellettiin narratiivisen identiteetin (Ricoeur, 1992) ja mahdollisten minuuksien (Markus & Nurius, 1989) käsitteitä matematiikan opetuksen kontekstissa. Identiteetin ymmärtämisen psyko-sosiaalisena ilmiönä mahdollisti narratiivinen näkökulma. Erityinen huomio kohdistettiin siihen, millainen merkitys kasvatuksellisilla konteksteilla on luokanopettajaopiskelijoiden matemaattisessa identiteettityössä. Tutkimusmetodologiana käytettiin narratiivista tutkimusta. Opiskelijat kertoivat syvähaastatteluissa matematiikkaan liittyvistä kokemuksistaan. Nämä narratiivit analysoitiin holistisesti ja kategorisesti ottaen huomioon myös niiden sisältö ja muoto. Tuloksista ilmenee merkittävää samankaltaisuutta luokanopettajaopiskelijoiden omaan kouluaikaan liittyvissä muistoissa. Monet esimerkiksi kuvailivat itsensä uhreiksi. Myös tulevaan matematiikan opetukseen liittyvät ennakko-odotukset olivat värittyneet opettajaopiskelijoiden omaan kouluaikaan liittyvien haasteellisten kokemusten kautta. Yllättävä tulos oli se, että suomalaisten ja slovenialaisten opiskelijoiden luokanopettajakoulutuksen aikainen identiteettityö erosi huomattavasti toisistaan. Erojen pääsyynä ovat nähtävästi erilaiset painotukset ja käytänteet opettajankoulutuksen matematiikan pedagogisissa opinnoissa. Tutkimus osoittaa, että identiteettityötä voidaan pyrkiä edistämään opettajankoulutuksen aikana. Prosessin aloittamiseksi olisi tärkeää kohdentaa huomio opettajaopiskelijoiden elämäkerrallisiin konteksteihin soveltamalla narratiivisia pedagogisia työkaluja. Sillä että omaan kouluaikaan liittyviä kokemuksia ei oteta huomioon, voi olla kielteisiä heijastuksia opettajaopiskelijoiden tulevaan matematiikan opetukseen. Tutkimuksen mukaan identiteetti on syytä ottaa avoimesti tarkasteluun opettajankoulutuksen aikana. Tutkimuksen teorian kannalta merkittävä anti on termin matemaattinen identiteettityö käsitteellistäminen.