No description available.

Abstract My aim is to explore how interaction is constructed in sermon discourse and lesson discourse, and what interactional roles emerge. Institutional speech is information-centred, but communication never aims merely to transmit information. Rather, it is a complex linguistic relationship affected by the societal and social context. The main theories of this study stem from systemic-functional grammar and critical discourse analysis. The research questions deal with reference to person, modification of the degree of certainty, naming, asking, ordering and politeness strategies. The data consisted of ten sermons and ten lessons. The approach of constructional discourse analysis was applied, but I used methods of conversation analysis, semantics, literary research and rhetoric and dialogue. The cleric and the teacher are speakers ex cathedra. Institutional discourse involves asymmetric power relations between the participants. In the tradition of the church, the sermon remains the cleric's address. In vocational education, the teacher is free to choose his or her methods. Presentation by the teacher is still the most popular method. The cleric tries in a sermon and the teacher in classroom speech to establish contacts with their listeners by using interactional strategies. The interpersonal features used differ in quality and quantity. Based on this I distinguished interactional types of action in sermon discourse and lesson discourse. Sermon discourse was here classified into five types of interpersonal action: matter-centred, narrative, declarative and directive monologue and dialogic sermon. Lesson discourse involved four types of interpersonal action: lecture monologue, directive monologue, lecture dialogue and instructional dialogue. The cleric and the teacher act in the institutional roles of a transmitter of information, an advisor, an orderer and a sharer of experiences. Both use different politeness strategies to reduce the interpersonal asymmetry brought about by their institutional status. The tradition of the cleric's address will not have an opportunity to change unless the listener is allowed to participate. The teacher has the power to change the discourse practice in the classroom, but the individual-centred school culture seems to bind the teacher to a teacher-centred learning model. The institution speaks, the listener keeps silent. The need for change must be recognized by the community before interaction can be revived in practice. The change may also be initiated by the listeners: is it possible at all to get into heaven or to get a job by the methods of the institution? / Tiivistelmä Nopeiden sosiaalisten ja teknologisten muutosten takia yhteiskunnan perinteiset toimintatavat joutuvat kriittiseen tarkasteluun. Tässä tutkimuksessa kohteena on kirkon ja koulun vuorovaikutus. Tarkoitukseni on selvittää, miten vuorovaikutus ilmenee saarna- ja opetusdiskurssissa ja mitä vuorovaikutusrooleja syntyy. Saarna ja oppitunti kuuluvat osana kirkon ja koulun diskurssikäytäntöön. Papin ja opettajan koulutus ja työ ovat yhteiskunnan säätelemiä. Institutionaalisessa puheessa sanoma on keskeinen, mutta ihmisten välinen viestintä ei ole vain tiedon välittämistä, vaan se on monimuotoinen kielellinen yhteys, johon vaikuttaa koko laaja sosietaalinen ja sosiaalinen konteksti. Tutkimukseni pääteoriat ovat peräisin systeemis-funktionaalisesta kieliopista ja kriittisestä diskurssianalyysista. Tutkimuskysymykset käsittelevät henkilöviittauksia, lausumien varmuusasteen modifiointia, nimeämistä, kysymistä, käskemistä ja kohteliaisuuskeinoja. Aineistoni koostuu kymmenestä saarnasta ja kymmenestä ammatillisen opetuksen oppitunnista, jotka on videoitu autenttisissa tilanteissa. Tarkastelutapa on konstruktionistinen diskurssianalyysi. Lisäksi olen hyödyntänyt menetelmiä keskustelunanalyysista, semantiikasta, kirjallisuustieteestä sekä retoriikan ja dialogin tutkimuksesta. Pappi ja opettaja ovat ex cathedra -puhujia. Kirkon traditiossa saarna on säilynyt papin puheenvuorona. Ammatillisessa opetuksessa opettaja voi valita opettaja- tai opiskelijakeskeisen menetelmän. Pappi ja opettaja pyrkivät kontaktiin kuulijan kanssa erilaisilla vuorovaikutuskeinoilla. Interpersoonaisten piirteiden käyttö vaihtelee saarnassa ja opetuspuheessa laadultaan ja määrältään. Tämän perusteella erotan saarna- ja opetusdiskurssista vuorovaikutuksellisia toimintatyyppejä. Tyypittelyn tarkoitus on havainnollistaa puhujan ja kuulijan vuorovaikutussuhdetta sekä osoittaa, että erilainen toimintatyyppi rakentaa erilaisia vuorovaikutusrooleja. Saarnadiskurssissa erottuu viisi toimintatyyppiä: asiakeskeinen, kertova, julistava ja kehottava monologi sekä saarnadialogi. Opetusdiskurssissa toimintatyyppejä on neljä: luentomonologi, ohjaileva monologi, luentodialogi ja opetusdialogi. Papin ja opettajan vuorovaikutusrooleja ovat muun muassa tiedon välittäjä, neuvon antaja, ohjailija ja kokemusten jakaja. Kuulijan vuorovaikutusrooleja ovat tiedon vastaanottaja, neuvon saaja, ohjeiden toteuttaja ja kokemukseen samastuja. Vuorovaikutus on saarnassa ja opetuspuheessa epäsymmetristä, minkä vuoksi pappi ja opettaja pyrkivät vähentämään institutionaalisen statuksen tuomaa vuorovaikutuksellista epätasapainoa erilaisilla kohteliaisuuskeinoilla. Saarnatraditio papin puheenvuorona ei tarjoa suurta mahdollisuutta vuorovaikutuskäytännön muutokseen, ellei toinen osapuoli saa osallistua. Opettaja voisi muuttaa luokkahuoneen diskurssikäytäntöä valitsemalla opiskelijakeskeisiä työtapoja, mutta yksilökeskeinen opettajakulttuuri näyttää sitovan opettajan omana kouluaikana opittuun malliin. Instituutio puhuu, kuulija vaikenee. Muutoksen tarpeen pitää lähteä yhteisöstä, jotta uudistuminen voisi toteutua. Diskurssikäytännön muuttamiseen voidaan joutua myös toisen osapuolen johtopäätöksistä: onko taivaspaikka tai työpaikka lainkaan instituution keinoilla saavutettavissa?

Abstract This study examines how meanings are constructed in newspaper texts. The focus is on the meanings of particular words which are being used when referring to people's ability to work. Besides the lexical choices, this study demonstrates the discourses which are activated when writing about the topic. The approach taken is linguistically oriented and based on both critical discourse analysis and systemic-functional grammar. In this framework, language is seen as a resource for making meaning. Furthermore, a particular interest is taken in the relation between language, power and sociocultural practices. The data consists of 126 texts published in 1999–2000 in Helsingin Sanomat, the largest broadsheet newspaper in Finland. The analysis deals with discourse on working ability in general with special focus on five case studies. The most common discourses are classified as follows: 1) In discourse on expertise, many texts are related to power and knowledge which is needed when evaluating someone's ability to work. The sources who have special knowledge have regular access to the discourse. 2) In discourse on cases where working ability diminishes, the process is usually caused by health problems, aging or problems related to work. 3) In discourse on improving and maintaining one's working ability, the most common means and methods seem to be rehabilitation and workplace health promotion as well as development of work. 4) Attitudes towards working are discussed in discourse on work. It includes various negative aspects, such as unemployment, marginalisation, burn out and rapid changes at work. 5) In discourse on pension benefit, many controversial issues arise about who has the right to have a pension, if our system should be reformed, and about how to keep people working longer. Central participants in this data are experts: research workers, consultants, doctors and other professionals working in health care and rehabilitation as well as politicians. Participant relations are usually based on institutional roles and an expert-client relationship, such as doctors and patients, employers and workers, officials and applicants. The clients are often represented in a passive role as targets of institutional action or sometimes even victims of action with difficulties in getting work or pension. The discourse related to working ability can be seen as a battlefield of contradictory views, for instance, on traditional ways of dealing with problems (e.g. medication, physical rehabilitation, physical training) and other ideas on promoting well-being (e.g. innovations at workplace, educational courses). Power struggles can also be seen in arguments about the most reliable judge to decide if someone is able to work or not. On the one hand, working ability is connected to health and other personal qualities, and on the other hand to rapid change in the nature of work. In sum, working ability is seen as an entity which changes. It belongs to expert knowledge. It is a target of institutional actions and a domain of development. Working ability is portrayed as a matter of attitude towards working and also as a political and economic issue. This study contributes to ways in which a significant social phenomenon can be approached from a linguistic aspect, and it gives an idea how media texts may affect the ways of speaking about contemporary issues. The meaning, derived from this data, is constructed in a cultural and social context which is particularly Finnish. The discourse shows continuity with the texts produced in earlier centuries, and it is still changing. Thus, working ability can be replaced with work-related well-being. / Tiivistelmä Tutkimus käsittelee merkitysten rakentumista lehtiteksteissä. Tutkimus kohdistuu erityisesti sellaisten sanojen merkityksiin, joilla viitataan työkykyyn. Leksikaaliset valintojen lisäksi valotetaan diskursseja, jotka aktivoituvat aiheesta kirjoitettaessa. Kielitieteellinen lähestymistapa perustuu kriittiseen diskurssianalyysiin ja systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Tässä kehyksessä kieli nähdään resurssina, jolla tuotetaan merkityksiä. Lisäksi kiinnostus kohdistuu kielen, vallan ja sosiokulttuuristen käytänteiden suhteeseen. Tutkimusaineisto koostuu 126 tekstistä, jotka on julkaistu vuosina 1999 ja 2000 Helsingin Sanomissa, Suomen laajalevikkisimmässä sanomalehdessä. Analyysi käsittelee yleisesti työkykydiskursseja ja keskittyy lisäksi viiteen tapaustutkimukseen. Yleisimmin teksteissä aktivoituvat seuraavat diskurssit: 1) Asiantuntijuusdiskurssissa monet tekstit kytkevät työkyvyn valtaan ja tietoon, jota tarvitaan työkyvyn arvioinnissa. Lähteet, joilla on erikoistietoa, pääsevät säännöllisesti osallistumaan diskurssiin. 2) Työkyvyn alenemisdiskurssissa tavallisimpina aiheuttajina näyttäytyvät sairaus, ikä ja työhön liittyvät ongelmat. 3) Työkyvyn edistämisdiskurssissa keinoina mainitaan yleisimmin kuntoutus ja työkykyä ylläpitävä toiminta ja myös työnteon kehittäminen. 4) Työn diskurssissa aktivoituu puhe työasenteista. Työkyvyn maailmaan liitetään monia kielteisiä aspekteja, kuten työttömyys, syrjäytyminen, työuupumus ja työn nopea muuttuminen. 5) Eläkediskurssissa esillä ovat monet kiistanalaiset kysymykset siitä, kenellä on oikeus saada eläkettä, pitäisikö järjestelmää uudistaa ja miten ihmiset saataisiin pysymään pitempään työelämässä. Keskeisiä osanottajia näiden lehtitekstien maailmassa ovat asiantuntijat: tutkijat, konsultit, lääkärit ja muut terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammattilaiset kuten myös poliitikot. Osallistujien suhteet perustuvat yleensä institutionaalisiin rooleihin ja asiantuntijan ja asiakkaan suhteeseen, esimerkiksi lääkäreiden ja potilaiden, työnantajien ja työntekijöiden sekä virkailijoiden ja asiakkaiden suhteeseen. Asiakkaat esitetään usein passiivisina institutionaalisen toiminnan kohteina tai toisinaan jopa toiminnan uhreina, joilla on vaikeuksia saada työtä, eläkettä tai muita tukia. Työkykydiskurssi näyttäytyy ristiriitaisten näkemysten taistelukenttänä. Kiistat kirjoittuvat teksteihin, joissa kiistellään esimerkiksi työkyvyn edistämisen perinteisistä keinoista (esim. lääkehoidosta, fyysisestä kuntoutuksesta, kuntoilusta) ja muista hyvinvoinnin kohentamisideoista (esim. uudistuksista työpaikalla, koulutuksesta). Valtataistelu näyttäytyy myös kiistoissa siitä, kuka on luotettavin päättämään, onko henkilö työkykyinen vai työkyvytön. Yhtäältä työkyky kytkeytyy terveyteen ja muihin yksilöllisiin ominaisuuksiin ja toisaalta työelämän nopeaan muuttumiseen. Työkyky-ilmauksille kirjoittuu monia merkityksiä. Työkyky on muuttuva olio, ja se kuuluu asiantuntijoiden tietoon. Se on institutionaalisen toiminnan kohde ja kehittämiskohde. Työkyky näyttäytyy asennekysymyksenä ja myös poliittisena ja taloudellisena kysymyksenä. Tutkimus tarjoaa näkemyksen siitä, miten yhteiskunnallisesti merkittävää ilmiötä voi lähestyä kielitieteen keinoin, ja osoittaa, miten mediatekstit ohjailevat tapoja puhua ajan ilmiöistä. Työkyvyn merkitys rakentuu kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissa, joka näyttäytyy tässä aineistossa erityisen suomalaisena. Diskurssi on jatkumoa aiempien vuosisatojen teksteille, ja se on yhä muuttuvaa. Työkyvyn rinnalla voidaankin puhua työhyvinvoinnista.

Abstract Historical novels are widely published and read in Finland. During the last few decades both Finnish and Finland-Swedish writers alike have addressed such incendiary topics as the Finnish Civil War and the events of the Second World War. The object of the present study is Lars Sund’s Siklax trilogy: Colorado Avenue (1991), Lanthandlerskans son (1997, ’Son of a Country Shopkeeper’) and Eriks bok (2003, ’Erik’s Book’). These novels can be defined as postmodern historical novels, relatively rare as a genre in Finland and even less studied. The impact of historical novels on readers’ attitudes may be strong, and as a result it is necessary to contemplate the ways in which history is reproduced and interpreted. The present study analyses the ways Sund’s novels represent the past, their relation to historiography and the historical novel as a genre, as well as their conception of history. The aim of the study is to demonstrate what kind of connection exists between narrative techniques and representations of the past. This study utilizes narratological, intertextual and contextual approaches. Cultural narratology integrates features from both classical and postclassical narratology, in consequence the novel’s narrative structures are examined as active forces that both reflect and influence the cultural discourses of a given period. During the research process, the narrative structure of Sund’s novels has been analysed as well as intertextual allusions to other texts and to other cultural and social discourses. The narrative structure of Sund’s historical novels suffices to raise epistemological questions about the achievability and reliability of historical knowledge. The occurrences of other media on the story and discourse level, such as descriptions of paintings and photographs and filmic narration, as well as numerous intertextual allusions, accentuate the polyphony of history and the subjectivity of historical conclusions. The present study connects Lars Sund’s historical novels with the international, Nordic and domestic tradition. Additionally, the analysis of the visual features of the novels connects the study with the abounding discussion on the relationship between word and image. / Tiivistelmä Historiallisia romaaneja julkaistaan Suomessa runsaasti, ja laji on yhä lukijoiden suosiossa. Sekä suomen- että ruotsinkieliset kirjailijat ovat viime vuosikymmeninä käsitelleet maamme historian kipupisteitä, kuten kansalaissotaa ja toisen maailmansodan tapahtumia. Tutkimuksen kohteena on Lars Sundin Siklax-trilogia, jonka muodostavat romaanit Colorado Avenue 1991 (suom. Colorado Avenue 1992), Lanthandlerskans son 1997 (suom. Puodinpitäjän poika 1998) ja Eriks bok 2003 (suom. Erikin kirja 2004). Nämä teokset edustavat postmodernia historiallista romaania, jota Suomessa on kirjoitettu suhteellisen vähän ja tutkittu vielä vähemmän. Historiallisten romaanien vaikutus lukijan asenteisiin voi olla suuri, ja siksi on tarpeen pohtia myös niitä keinoja, joilla historiaa tuotetaan ja tulkitaan. Tutkimuksessa analysoidaan Sundin romaanien tapoja representoida mennyttä, historiankäsitystä sekä suhdetta historiankirjoitukseen ja historiallisen romaanin lajiin. Tavoitteena on selvittää, millainen yhteys kerrontatekniikoiden ja menneisyyden representaatioiden välillä on. Tutkimuksessa yhdistyvät narratologinen, intertekstuaalinen ja kontekstuaalinen tarkastelutapa. Analyysin kohteena ovat teosten kerrontarakenteet sekä viittaussuhteet toisiin teksteihin ja muihin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin diskursseihin. Lähestymistapaa kuvaa parhaiten klassisen ja postklassisen narratologian piirteitä yhdistävä kulttuurisen narratologian käsite, jossa teoksen kerronnallisia rakenteita tutkitaan sekä aikakautensa kulttuurisia diskursseja heijastavana että niihin vaikuttavana aktiivisena voimana. Sundin historialliset romaanit nostavat jo rakenteellaan esiin epistemologisia kysymyksiä tiedon saavutettavuudesta ja luotettavuudesta. Muiden medioiden, kuten elokuva-, maalaus- ja valokuvataiteen, esiintyminen niin tarinan kuin kerronnan tasolla sekä lukuisat intertekstuaaliset viittaukset korostavat historian moniäänisyyttä ja tulkintojen subjektiivisuutta. Tutkimus osallistuu kuvan ja sanan vuorovaikutuksesta käytyyn vilkkaaseen keskusteluun ja kytkee Lars Sundin historialliset romaanit osaksi niin kansainvälistä, pohjoismaista kuin kotimaista traditiota. / Abstrakt Historiska romaner publiceras det rikligt av i Finland och genren är fortfarande populär bland läsarna. Under de senaste decennierna har både finländska och finlandssvenska författare behandlat sådana nationella smärtpunkter som inbördeskriget, vinterkriget och fortsättningskriget. I denna avhandling forskas Lars Sunds Siklax-trilogi: Colorado Avenue (1991), Lanthandlerskans son (1997) och Eriks bok (2003). Dessa romaner representerar den postmoderna historiska romanen, som det till dags dato skrivits relativt litet om i Finland och ännu mindre forskats i. Historiska romaner konstruerar nationell identitet och deltar i den kulturella och politiska dialogen om det förflutna och nutiden. Deras inverkan på läsarens inställningar kan vara stark, och därför är det nödvändigt att reflektera på de medel med vilka historien produceras och uttolkas. I avhandlingen analyseras på vilket sätt det förflutna representeras i Sunds romaner; historieuppfattningen samt relationen till historieskrivningen och till den historiska romanen som genre. Syftet är att redogöra för hurdant förhållande det finns mellan berättarmetoder och representationer av det förgångna. I undersökningen förenas ett narratologiskt, intertextuellt och kontextuellt betraktelsesätt. Det gäller att analysera romanernas berättarstrukturer samt intertextuella referenser till andra texter och till andra kulturella och sociala diskurser. Betraktelsesättet skildras bäst med begreppet kulturell narratologi (cultural narratology), som förenar drag av den klassiska och postklassiska narratologin. Detta betyder att romanens narrativa strukturer granskas som en aktiv kraft, vilken både reflekterar tidens kulturella diskurser och påverkar dem. Själva konstruktionen av Sunds historiska romaner framför epistemologiska frågor om den historiska kunskapens åtkomlighet och pålitlighet. Andra mediers närvarande på historiens och på diskursens nivåer, så som beskrivningar av fotografier och målningar eller filmiskt berättande, och åtskilliga intertextuella hänvisningar, betonar historiens polyfoni och tolkningars subjektivitet. Undersökningen kopplar Lars Sunds historiska romaner till internationell, nordisk och finländsk tradition. Dessutom anknyter analysen av Sunds visuella material undersökningen till den livliga diskussionen om samspel mellan ord och bild.