No description available.

Diss. / University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Slavonic and Baltic Languages. Kuvailun perusta: Nimeke nimiönäytöstä. Myös paperimuodossa (ISBN 978-5-86793-568-9).

Diss. : / Nimeke PDF-nimiösivulta. Myös painettuna ISBN 978-952-10-4954-5.

Abstract This study examines indices of Finnishness in the production of second- and third-generation Finnish-American authors. Its aim is to analyse the common ethnic traits of Finnishness proposed by ethnographic research in relation to the literary texts presented by the selected authors. The research is literary in nature, investigating both societal and social arguments that are depicted in the central works of five chosen authors: namely, Lauri Anderson's Heikki Heikkinen And Other Stories of Upper Peninsula Finns; Mary Caraker's Growing Up Soggy and Elina, Mistress of Laukko; Joseph Damrell's Gift; Lynn Laitala's Down from Basswood; and Paula Robbins's Below Rollstone Hill. One of the most important disciplines within the field of Comparative Literature – where the function of critical scrutiny is to examine cultural identity, and various cultural models – has been imagological literary research. For the purposes of the present thesis, the theoretical basis of this research has been taken as the cognitive theory of cultural meaning in Comparative Literature, with its imagological approach. Raija Taramaa's theoretical model of Finnishness provides a supportive framework which helps to analyse Finnishness in the works of the five selected writers (who have no developed ability in the Finnish language). Through these means it is hoped that the present research will open up to its readers a deeper understanding of the cultural models describing Finnishness in the production of second- and third-generation Finnish-American authors, leading them into a detailed exploration of the ways in which the ethnic indices of Finnishness have remained in the cultural memories of these chosen authors. The research has indicated that cultural indices endure from generation to generation in an unfamiliar environment even at the time when the identity of the person in question has been changed during the former generation, for example, with respect to his or her native language. The study also reveals that a number of the indices representing the original culture have become simplified over the years, and that the cultural cohort of individuals exhibiting those traits has developed certain stereotypes that have faded in past decades but not yet disappeared. The ethnicity of a minority group of Finnish Americans surrounded by several other more dominant ethnicities has developed into symbolic ethnicity with limited commitments to ethnic cultural activities. The ethnic activities of the symbolic identifiers are likely to have an occasional character and to be acceptable in a multiethnic setting. / Tiivistelmä Tutkimuksen lähtökohtana on tarkastella toisen ja kolmannen polven amerikansuomalaisten kirjailijoiden tuotantoa suomalaisuuden näkökulmasta. Tarkoitus on tuoda esille niitä suomalaisuuden etnisiä piirteitä, jotka tänä päivänä ovat sellaisiksi tunnistettu sekä suomalaisten että amerikkalaisten etnografien tutkimuksissa. Työni sijoittuu kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen kenttään. Se sisältää yhteiskunnallisia ja sosiaalisia argumentteja siinä määrin kuin niitä esiintyy tutkimuksen kohteena olevissa teoksissa. Tutkimukseni kirjailijat sekä heidän teoksensa ovat: Lauri Anderson, Heikki Heikkinen And Other Stories of Upper Peninsula Finns, Mary Caraker, Growing up Soggy sekä Elina, Mistress of Laukko, Joseph Damrell, Gift, Lynn Laitala, Down from Basswood, ja Paula Robbins, Below Rollstone Hill. Tutkimuksessa käytetään kulttuurimalleja sekä skeemoja analysoitaessa imagologista lähestymistapaa, joka kirjallisuudentutkimuksen alalla on muodostunut yhdeksi tärkeimmistä lähestymistavoista nimenomaan kulttuuri-identiteettiä sekä eri kansallisuuksien kulttuurimalleja tutkittaessa. Kehittämäni teoreettinen malli suomalaisuuden eri piirteistä tukee fiktiivisten sekä osittain ei-fiktiivisten teosten analysointia luo sen viitekehikon, jonka mukaisesti olen tarkastellut suomalaisuutta valitsemieni viiden amerikansuomalaisen kirjailijan tuotannossa. Tutkimus pyrkii selvittämään missä määrin suomalaisuutta ilmentävät kulttuurimallit ovat säilyneet toisen ja kolmannen polven suomen kieltä osaamattomien amerikansuomalaisten kirjailijoiden kulttuurisessa muistissa sävyttäen heidän kerrontaansa suomalaisuuden eri etnisiä piirteitä tietoisesti tai tiedostamatta kuvaavina. Tutkimus osoittaa, miten kansalliset kulttuurilliset erikoispiirteet säilyvät sukupolvelta toiselle vieraassa kulttuuriympäristössä myös silloin, kun kulttuurin kokijan identiteetti on jo aiemman sukupolven aikana esimerkiksi kielen osalta muuttunut toiseksi. Moni suomalaista identiteettiä ilmentävä peruspiirre on vähitellen yksinkertaistunut tai saanut uusia vaikutteita mutta säilyttänyt kuitenkin siitä tietoisen ryhmän keskuudessa erilaisia suomalaisuudeksi luokiteltavia stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, jotka vuosikymmenten kuluessa ovat haalistunut, mutta eivät vielä hävinneet. Pienen amerikansuomalaisen vähemmistön identiteetti monien hallitsevampien etnisyyksien puristuksessa on vähitellen muodostunut symboliseksi etnisyydeksi, jolloin yksilöillä on vapaus valita sitoutumisensa aste kyseessä olevan kulttuurin vaatimuksiin. Näin ollen amerikansuomalaisuutta ilmentävät tavat ja tunnusmerkit ovat suomalaisuuteen liitettyinä saaneet osaksensa sellaisia arvoja ja toimintamalleja, jotka sekä symbolisen että epäsäännöllisen luonteensa vuoksi ovat helpommin hyväksyttäviä monikulttuurisessa ympäristössä.

Abstract This study focuses on representations of multiculturalism in children’s literature. Children’s books are seen as cultural products which do not only reflect but also construct our social reality. The research consists of four peer-reviewed articles and a summary part. This interdisciplinary research is theoretically positioned in both cultural studies and social sciences, with the key concepts of multiculturalism, identity, ethnicity, racism and anti-racism. More specifically, the study contributes to the discussions of multicultural children’s literature as both pedagogy and art. The methodological-theoretical framework is based on the social constructionist approach. Language is understood as socially, historically, sociopolitically and ideologically constructed; hence performativity, discourse and representation are considered as key concepts of the analysis. Intersectionality functions as both a theoretical framework which guides the understanding of multiculturalism, as well as an analytical tool for examining the data. The data consists of children’s picturebooks which are analysed by applying the method of close reading. Intersectional analysis also makes the numerous sociocultural categories, i.e. ethnicity, nationality, gender, language, dis/ability and age visible in the studied books. The results show that representations of multiculturalism are connected to the ideas of nationality, which again relates to the ideas of belonging and exclusion – often meaning Finnish/non-Finnish division. The representations of multiculturalism can reproduce and circulate discourses of differentiation, and thus legitimise exclusion and marginalisation of people. However, picturebooks can also display representations of multiculturalism that challenge the normative assumptions of ‘difference’ and ‘normal’. In the studied books, challenging the dominant sociopolitical discourses seems to further the understanding of ‘us’ in a more inclusive way which then might prevent exclusion of people who differ from the ‘norm’. The didactic quality of children’s books is manifest in anti-racist strategies with the aim of reducing racism by making it visible. The study shows that children’s literature offers possibilities for readers to question implicit assumptions about the self and other, and thus can support readers in becoming more culturally aware and sensitive. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen keskiössä ovat lastenkirjallisuudessa esiintyvät monikulttuurisuuden representaatiot. Tarkastelen lastenkirjallisuutta kulttuurisena tuotteena, joka ei ainoastaan heijasta vaan myös rakentaa sosiaalista todellisuutta. Tutkimus rakentuu neljästä vertaisarvioudusta artikkelista sekä yhteenveto-osasta. Tutkimus on monitieteinen, ja sijoittuu sekä kulttuurintutkimuksen että yhteiskuntatieteiden kenttään. Keskeisiä käsitteitä ovat monikulttuurisuus, identiteetti, etnisyys, rasismi ja anti-rasismi. Tutkimuksessa tarkastellaan lastenkirjallisuutta sekä pedagogiikan välineenä että taiteellisena tuotteena. Tutkimuksen metodologis-teoreettisen perustan muodostaa sosiaalinen konstruktivismi. Kieli ymmärretään sosiaalisesti, historiallisesti, poliittisesti ja ideologisesti rakentuneena, ja analyysin avainkäsitteitä ovat performatiivisuus, diskurssi ja representaatio. Tutkimuksen aineisto koostuu lasten kuvakirjoista, joiden analysoinnissa on hyödynnetty lähiluvun tekniikkaa. Intersektionaalisuus toimii teoreettisena viitekehyksenä, mutta se tarjoaa myös sopivan analyysivälineen mahdollistaen erilaisten sosiaalisten kategorioiden (etnisyys, kansalaisuus, sukupuoli, kieli, kyvykkyys, ikä) tekemisen näkyviksi aineistossa. Tulosten mukaan monikulttuurisuus kuvataan usein kansalaisuuden kautta. Kansalaisuuden representaatioihin kiinnittyy kuulumisen ja poissulkemisen tematiikkaa, joka ilmenee usein suomalainen/ei-suomalainen-jaotteluna. Koska monikulttuurisuuden representaatiot tuottavat eroja korostavia diskursseja, ne myös aiheuttavat yksilöiden syrjäyttämistä. Lastenkirjallisuus sisältää toisaalta myös kuvauksia, jotka haastavat normatiivisen jaottelun ’erilaisuuteen’ ja ’normaaliin’. Dominoivien sosiaalisten ja poliittisten diskurssien haastaminen mahdollistaa meihin ja muihin liittyvien erontekojen monimuotoisemman ymmärtämisen. Näin normista poikkeavia yksilöitä ei suljeta ulkopuolelle yhtä herkästi. Lastenkirjojen didaktinen ominaisuus tulee esille erityisesti antirasistisina strategioina, joiden avulla rasismiin pyritään puuttumaan tekemällä se näkyväksi. Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista. Näin lastenkirjallisuus voi tukea lukijan kulttuurisen tietouden kehittymistä.

Abstract Focusing on women’s fiction in Finland, this thesis aims to show that, although long underrated by literary institutions, the contribution that this form of literature can make to contemporary discussion equals that of any other type of literature. As its starting point, this thesis uses novels written by two successful Finnish authors, Hilja Valtonen, who made her literary debut in 1926, and Aino Räsänen, who published her first novel in 1945. The thesis seeks to answer the following questions: How the novels of the two authors reflect their time? What do they reveal about gender relationships? And what do they tell about differences between women? In addition, the thesis explores how falling in love affects women and how the novels portray marriage. Also discussed are descriptions of emotions that women in the novels experience. Falling within the larger framework of Feminist Literature research, this study also investigates expressions of the patriarchal system and its consequences. Theories of intertextuality are then utilized to demonstrate the significance of intertextual connections for the content matter of the studied novels. Valtonen and Räsänen approach patriarchal use of power from very different perspectives. Employing irony and scathing criticism as vehicles, Valtonen shows how it places women in a subordinate position. For Räsänen, however, patriarchal control and the traditional female duties of house-keeping and motherhood provide a route toward national unity after a gruelling war. At the same time, the pure utopian world of her novel offers both solace and a promise of a better world to women who have endured many hardships. Finnish women’s fiction is traditionally divided into two categories: romantic fiction, which is Räsänen’s speciality, and humorous romance. Valtonen can be said to have pioneered humorous romance in Finnish literature, although her literary production actually breaks the traditional dicotomy in women’s fiction by introducing a third category, namely, the ostensibly humorous romance that comments on society, class, power and women’s position. / Tiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista naistenviihdettä. Tavoitteena on osoittaa, että tämä pitkään kirjallisuusinstituutijoiden väheksymä kirjallisuudenlaji voi osallistua aikalaiskeskusteluun kuten mikä tahansa muu aikaansa kommentoiva kirjallisuus. Aihetta tarkastellaan kahden kotimaisen menestyskirjailijan, vuonna vuonna 1926 debytoineen Hilja Valtosen ja 1945 esikoisromaaninsa julkaisseen Aino Räsäsen teosten kautta: Miten Valtosen ja Räsäsen teokset kuvastavat aikaansa? Mitä teokset kertovat sukupuolten välisistä suhteista? Entä mitä ne kertovat naisten välisistä eroista? Lisäksi tarkastellaan, mihin rakastuminen teoksissa naisia kuljettaa ja millainen kuva niissä piirtyy avioliitosta. Kyse on myös naisten tunne-elämän kuvailun tarkastelusta. Tutkimus sijoittuu feministisen kirjallisuudentutkimuksen piiriin, ja siinä tutkitaan myös sitä, millä tavoin patriarkaalinen järjestelmä seuramuksineen romaaneissa näyttäytyy. Lisäksi tukeudutaan intertekstuaalisuuden teorioihin ja pyritään osoittamaan, mikä intertekstuaalisten kytkentöjen merkitys on teosten sisällölle. Patriarkaalinen vallankäyttö näyttäytyy Valtosen ja Räsäsen teoksissa eri tavoin. Valtonen osoittaa, ironiaa ja terävää kritiikkiä käyttäen, sen johtavan naisten alisteiseen asemaan. Räsäsen teoksessa patriarkaalinen järjestys ja naisten tehtävä kodin vaalijana ovat tie kohti kansan eheytymistä sodan jälkeisessä tilanteessa. Samalla hänen romaaninsa puhdas utopistinen maailma tarjoaa kovia kokeneille naisille lohtua ja tulevaisuudenuskoa. Suomalaisessa naistenviihteessä on perinteisesti ollut erotettavissa kaksi perustyyppiä: romanttinen rakkausviihde, joka on Räsäsen laji, ja leikillinen rakkausromaani. Valtonen on Suomessa leikillisen rakkausromaanin edelläkävijä, ja itse asiassa Valtosen tuotannossa suomalaisen naistenviihteen perinteinen jaottelu rikkoutuu: kolmas, Valtosen edustama laji on näennäisesti leikillinen, yhteiskuntaan, luokkaan, vallankäyttöön ja naisen asemaan kantaa ottava rakkausromaani.

Abstract This thesis is, on the one hand, an investigation into Matthew Arnold’s (1822–1888) literary communications and, on the other hand, an attempt to mediate between his writings and a twenty-first century readership. Arnold’s oeuvre is substantial and varied, but this study focuses on his epic poetry, which has remained a neglected part of his body of work despite its significance both to the author himself and to developing an understanding of Arnold’s development as a poet, cultural critic, and iconic ‘Victorian sage’. Furthermore, it is his epic poetry that seems to most fully address the theme of communication, and thus these longer poems function as points of orientation for a broader inquiry into Arnold’s communications. Arnold himself was keenly aware of the complicated status of communicative acts, but these complications have not always been acknowledged by the generations of criticism that have emerged since his death. Critics have thus produced images of Arnold which have not always done justice to the complexity of his communications. Based on an understanding of ‘communicative’ as a position of mediation between writers and readers, this thesis addresses the need for a more balanced communicative framework for mediating between Arnold’s writings in general — and his epic poetry in particular — his critics, and present audiences. / Tiivistelmä Tässä väitöskirjassa tarkastellaan Matthew Arnoldin (1822–1888) kirjallista kommunikaatiota, pyrkien välittämään hänen kirjoitustensa merkityksiä 2000-luvun yleisölle. Arnoldin kirjallinen tuotanto on runsas ja monipuolinen, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti hänen runoepiikkansa tulkintaan. Tämä osa hänen työstään on jäänyt tutkimuksessa verrattain vähäiseen asemaan huolimatta siitä, että Arnoldin kaksi lyhyttä runoeeposta olivat tärkeitä paitsi hänelle itselleen, mutta erityisesti osana hänen kehitystään runoilijana, kulttuurikriitikkona ja ikonisena viktoriaanisen ajan julkisena intellektuellina. Arnoldin runoepiikka vaikuttaa myös tutkivan kommunikaation teemaa laajemmin kuin hänen muut runonsa, ja toimii myös tällä tavoin keskiönä hänen oman kommunikaationsa laajemmalle tarkastelulle. Arnold oli varsin tietoinen kommunikaatiopyrkimystensä haasteista, mutta näitä ongelmia ei ole hänen kuolemansa jälkeen ilmestyneessä kritiikissä aina otettu huomioon. Näin on syntynyt monia Arnold-käsityksiä, jotka eivät välttämättä tee oikeutta hänen kommunikaationsa monivivahteisuudelle. Tämä väitöskirja pyrkii tuottamaan tasapainoisemman kommunikatiivisen lähestymistavan toimiakseen välittäjänä Arnoldin kirjoitusten, eritoten hänen eepostensa, ja nykylukijan välillä. / Original papers The original publications are not included in the electronic version of the dissertation. Alarauhio, J.-P. (2012). Towards a Dialogical Approach to Matthew Arnold. In Sell, Roger D. (Ed.) Literary Community-Making: The dialogicality of English Texts from the Seventeenth Century to the Present. (131 - 142) Amsterdam: John Benjamins. Alarauhio, J.-P (2007). Sohrab and Rustum and Balder Dead – Communicating about Communication. In Nordic Journal of English Studies Volume 6, No. 2 (2007), 47 - 64. Alarauhio, J.-P (Forthcoming). Sohrab and Rustum – Matthew Arnold’s Spectacle.

Abstract The present study examines three novels by Finnish women – Johanna Sinisalo, Pirkko Saisio and Helena Sinervo – each of whom has received the Finlandia Prize for fiction. The novels Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) and Runoilijan talossa (2004) are analysed in the context of contemporary cultural change in which queer themes have become not only a visible part of cultural representations of gender and sexuality but also active constituents of the established cultural canon. The study considers the varieties of gendered and sexual meaning which are generated by this fiction and – as the novels in question deal with non-normative sexuality – it also discusses how these issues were manifested in their reception. Additionally, it investigates the problematics of a literary genre which thematises non-normative sexuality. Beyond its engagement with the interrelationship between the selected novels (along with their social context) and the present culture, institutions and canon, the study also concerns itself with the question of how non-normative sexuality is addressed and discussed in literature and its reception. The novels are examined as products of a context in which their publication had seemed like a swift, yet appropriate, response to a cultural need for the creation of new, 'liberal' and 'progressive' queer representations. In addition, they are approached as works with specific queer-political agendas, aimed at opposing and deranging the hetero establishment. The analysis of the novels is consequently grounded in the politics of performativity, queer theory and the problematics of its domestic contextualisation, taking account, too, of the intersection between performativity and queer reading. This methodology is called queer political reading. The novels under investigation participate in the cultural, societal, social and discursive processes that use gender and sexuality to construct meaning. The fact that they have also received the Finlandia Prize connects them to a wider context, into a contemporary culture and society, which places sexuality at its centre. Where wide and far-reaching gender issues, brought about by cultural, intellectual, judicial and political changes, marked the turn of the 20th century, the turn of the present century is more explicitly sexual in character, facilitated by contemporary phenomena – such as the epochal changes in theories of gender and sexuality, or legislation and presentations of sexual culture, which have manifested themselves over recent years. Nevertheless, it would seem that discussions of queerness tend to remain allusive and implied rather than explicit, taking not only peculiar but also traditional forms, in which the rhetoric of the closet is used extensively. On the one hand, queerness is quite visible in representations of sexuality. But on the other hand, the reception of that queerness remains largely in the closet. This suggests that – particularly on institutional levels – queer themes can be rendered explicit only when it remains contextually suitable. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee kolmen kirjallisuuden Finlandia-palkinnolla palkitun naiskirjailijan, Johanna Sinisalon, Pirkko Saision ja Helena Sinervon palkintoromaaneja Ennen päivänlaskua ei voi (2000), Punainen erokirja (2003) ja Runoilijan talossa (2004). Teoksia analysoidaan osana nykyistä kulttuurista käännettä, jossa heteronormatiivisuutta kyseenalaistavat, queerit kulttuurituotteet ovat tulleet osaksi sukupuolen ja seksuaalisuuden kulttuurisia esityksiä ja jopa osaksi hyväksyttyä kulttuurista kaanonia. Tutkimuksessa kysytään, millaisia sukupuolen ja seksuaalisuuden merkityksiä Sinisalon, Saision ja Sinervon normienvastaista seksuaalisuutta käsittelevät teokset tuottavat ja miten aiheet tulevat esille vastaanotossa. Lisäksi pohditaan normienvastaisia seksuaalisuuksia käsittelevän kirjallisuuden lajiproblematiikkaa. Tutkimuksessa tarkastellaan paitsi teosten, myös niiden yhteiskunnallisen kontekstin kautta nykyistä kulttuuriin ja sen instituutioihin ja jopa kaanoniin kytkeytyviä tapoja, joilla normien vastaisista seksuaalisuuksista puhutaan ja kirjoitetaan sekä kirjallisuudessa että sen vastaanotossa. Romaaneja tutkitaan siinä kulttuurisessa kontekstissa, jossa niiden julkaiseminen vaikuttaa äkkiseltään sopivalta vastaukselta kulttuurin tarpeeseen saada uudenlaista, "vapaamielisyydestä" ja "edistyksellisyydestä" kertovia queer-esityksiä. Toisaalta niitä lähestytään teoksina, joilla on queer-poliittisia, heterojärjestystä vastustamaan ja sekoittamaan pyrkiviä tavoitteita. Teosten tarkastelu liitetään osaksi performatiivisuuden politiikkojen sekä queer-teoretisoinnin ja sen kotimaisen kontekstualisoinnin problematiikan tutkimusta, performatiivisen ja queer-luennan risteyskohtaan. Tätä tutkimuksen menetelmää kutsutaan queer-poliittiseksi luennaksi. Sinisalon, Saision ja Sinervon romaanit osallistuvat osaltaan siihen kulttuuriseen, yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja diskursiiviseen prosessiin, jossa työstetään ja rakennetaan sukupuolten ja seksuaalisuuksien merkityksiä. Se, että ne ovat saaneet myös kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, kiinnittää ne laajempaan kontekstiin, nykykulttuuriin ja -yhteiskuntaan, joiden keskeiseksi kysymykseksi seksuaalisuus on muotoutunut. Siinä missä 1800–1900-lukujen vaihdetta kuvasti laaja ja kauaskantoinen sukupuoliproblematiikka, jolle aikaan sidottu kulttuurinen, intellektuaalinen, oikeusjärjestelmällinen ja poliittinen muutos raivasi tilaa, tämän vuosisadanvaihteen murros liittyy seksuaalisuuteen, jonka raivaajina ovat samankaltaiset, omaan aikaansa kytkeytyneet ilmiöt: jopa käänteentekevät muutokset sukupuoli- ja seksuaaliteorioissa, lainsäädännöissä ja seksuaalisuuden kulttuurisissa esityksissä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että julkisissa keskusteluissa queeriudesta ei vieläkään puhuta kaikissa yhteyksissä suoraan vaan vihjaillen ja mitä eriskummallisimmin mutta usein silti hyvin perinteisin, kaapin retoriikkaa hyväkseen käyttävin sanankääntein: queer on yhtäältä kovin läsnä ja pinnassa seksuaalisuuden representaatioissa, mutta samalla esimerkiksi vastaanotossa monin ehdoin kaapissa. Näyttäisi siltä, että piilevästä queeriudesta huolimatta etenkin instituutiotasolla queer-tematiikka on näkyvää vain silloin, kun se on paikan ja tilanteen mukaan sopivaa.

Abstract Rosa Liksom is one of the most internationally recognized contemporary Finnish authors and leading Finnish postmodernists. Indeed, the postmodernist aesthetics of her works have received most of the academic attention: features such as irony, dark humor, intertextuality, and parody have been convincingly studied. Liksom’s singular public image has been connected to these aesthetics, but although her cosmopolitanism is often mentioned, her postmodern nonconformity has usually been read in a local and a national context. Liksom’s engagement with modernity has been only implicitly and insufficiently explicated. This dissertation focuses on Liksom’s works and public image in the broader historical context of the modern project in its 20th century legacy. The study of Liksom’s engagement with the utopianism of the modern project is paramount to a deeper understanding of the politico-ethical underpinnings of Liksom’s works and image. To examine Liksom’s retrospection of the modern project, this dissertation makes use of a broad range of theoretical approaches, which can be collectively summarized as contextual close reading. The central theoretical framework is Fredric Jameson’s theory of postmodernism. Other important theories are Linda Hutcehon’s theories of postmodernism and irony, Svetlana Boym’s typology of nostalgia, as well as Krishan Kumar’s theory of utopia. This study elucidates the complexity of Liksom’s engagement with the modern project and bestows new importance on the positive, constructive elements of Liksom’s works that have hitherto gained less attention. Liksom’s works try to salvage something from the history of the modern project instead of merely lingering in the negative attempt to deconstruct historical truths and dismantle the very possibility of such truths. Below the irony and criticism of utopianism in Liksom’s artistic ethos runs a mournful undercurrent that broods over the lack of agency and political choices we seem to face in our present historical condition, and a nostalgia that reflects upon the lost utopian potentialities of the past. Liksom’s works suggest this process of mourning may result in a tentative prospect of communion between people and cultures based on an understanding of their shared situatedness in a postmodern, uncertain world. / Tiivistelmä Rosa Liksom on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia nykykirjailijoita ja keskeisiä postmodernisteja. Akateeminen kiinnostus onkin keskittynyt ensisijaisesti hänen teostensa postmoderniin estetiikkaan: teosten ironiaa, musta huumoria, intertekstuaalisuutta ja parodiaa on tutkittu ansiokkaasti. Liksomin ainutlaatuinen taiteilijakuva on kytketty tähän estetiikkaan, mutta vaikka hänen kosmopoliittisuutensa usein mainitaankin, hänen postmodernia epäsovinnaisuuttaan on yleensä tulkittu lokaalissa ja kansallisessa viitekehyksessä. Toistaiseksi Liksomin suhdetta modernin ajan ihanteisiin on pohdittu vain välillisesti ja riittämättömästi. Tässä väitöskirjassa Liksomin teoksia ja julkisuuskuvaa käsitellään laajemmassa viitekehyksessä, nimittäin modernin projektin ja sen 1900-luvun perinnön kontekstissa. Ymmärtääksemme Liksomin teosten ja julkisuuskuvan poliittis-eettisiä perustuksia syvällisemmin on välttämätöntä tarkastella hänen suhdettaan moderniin utooppisuuteen. Tässä väitöskirjassa selvitetään monipuolisen teoreettisen välineistön avulla, kuinka Liksom retrospektiivisesti tarkastelee modernin projektia. Teoreettista lähestymistapaa voidaan kutsua kontekstuaaliseksi lähiluvuksi. Keskeinen teoreettinen viitekehys on Fredric Jamesonin postmodernismin teoria. Muita keskeisiä teorioita ovat Linda Hutcheonin teoria postmodernismista ja ironiasta, Svetlana Boymin nostalgian typologia, sekä Krishan Kumarin ja utopia-teoria. Liksomin taiteellisen eetoksen ironisuuden ja utopiakritiikin alla kulkee surumielinen pohjavire, joka pohtii nykyisessä historiallisessa tilanteessa kohtamaamme toimijuuden ja poliittisten vaihtoehtojen puutetta, ja nostalginen pohjavire, joka mietiskelee menetettyjä utooppisia mahdollisuuksia. Liksomin teoksiset antavat ymmärtää, että tämän suruprosessin tuloksena voi olla mahdollisuus löytää ihmisten ja kulttuurien välinen yhteys, joka perustuu ymmärrykseen siitä, että me kaikki paikannumme postmoderniin, epävarmaan maailmaan.

Abstract Historical novels are widely published and read in Finland. During the last few decades both Finnish and Finland-Swedish writers alike have addressed such incendiary topics as the Finnish Civil War and the events of the Second World War. The object of the present study is Lars Sund’s Siklax trilogy: Colorado Avenue (1991), Lanthandlerskans son (1997, ’Son of a Country Shopkeeper’) and Eriks bok (2003, ’Erik’s Book’). These novels can be defined as postmodern historical novels, relatively rare as a genre in Finland and even less studied. The impact of historical novels on readers’ attitudes may be strong, and as a result it is necessary to contemplate the ways in which history is reproduced and interpreted. The present study analyses the ways Sund’s novels represent the past, their relation to historiography and the historical novel as a genre, as well as their conception of history. The aim of the study is to demonstrate what kind of connection exists between narrative techniques and representations of the past. This study utilizes narratological, intertextual and contextual approaches. Cultural narratology integrates features from both classical and postclassical narratology, in consequence the novel’s narrative structures are examined as active forces that both reflect and influence the cultural discourses of a given period. During the research process, the narrative structure of Sund’s novels has been analysed as well as intertextual allusions to other texts and to other cultural and social discourses. The narrative structure of Sund’s historical novels suffices to raise epistemological questions about the achievability and reliability of historical knowledge. The occurrences of other media on the story and discourse level, such as descriptions of paintings and photographs and filmic narration, as well as numerous intertextual allusions, accentuate the polyphony of history and the subjectivity of historical conclusions. The present study connects Lars Sund’s historical novels with the international, Nordic and domestic tradition. Additionally, the analysis of the visual features of the novels connects the study with the abounding discussion on the relationship between word and image. / Tiivistelmä Historiallisia romaaneja julkaistaan Suomessa runsaasti, ja laji on yhä lukijoiden suosiossa. Sekä suomen- että ruotsinkieliset kirjailijat ovat viime vuosikymmeninä käsitelleet maamme historian kipupisteitä, kuten kansalaissotaa ja toisen maailmansodan tapahtumia. Tutkimuksen kohteena on Lars Sundin Siklax-trilogia, jonka muodostavat romaanit Colorado Avenue 1991 (suom. Colorado Avenue 1992), Lanthandlerskans son 1997 (suom. Puodinpitäjän poika 1998) ja Eriks bok 2003 (suom. Erikin kirja 2004). Nämä teokset edustavat postmodernia historiallista romaania, jota Suomessa on kirjoitettu suhteellisen vähän ja tutkittu vielä vähemmän. Historiallisten romaanien vaikutus lukijan asenteisiin voi olla suuri, ja siksi on tarpeen pohtia myös niitä keinoja, joilla historiaa tuotetaan ja tulkitaan. Tutkimuksessa analysoidaan Sundin romaanien tapoja representoida mennyttä, historiankäsitystä sekä suhdetta historiankirjoitukseen ja historiallisen romaanin lajiin. Tavoitteena on selvittää, millainen yhteys kerrontatekniikoiden ja menneisyyden representaatioiden välillä on. Tutkimuksessa yhdistyvät narratologinen, intertekstuaalinen ja kontekstuaalinen tarkastelutapa. Analyysin kohteena ovat teosten kerrontarakenteet sekä viittaussuhteet toisiin teksteihin ja muihin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin diskursseihin. Lähestymistapaa kuvaa parhaiten klassisen ja postklassisen narratologian piirteitä yhdistävä kulttuurisen narratologian käsite, jossa teoksen kerronnallisia rakenteita tutkitaan sekä aikakautensa kulttuurisia diskursseja heijastavana että niihin vaikuttavana aktiivisena voimana. Sundin historialliset romaanit nostavat jo rakenteellaan esiin epistemologisia kysymyksiä tiedon saavutettavuudesta ja luotettavuudesta. Muiden medioiden, kuten elokuva-, maalaus- ja valokuvataiteen, esiintyminen niin tarinan kuin kerronnan tasolla sekä lukuisat intertekstuaaliset viittaukset korostavat historian moniäänisyyttä ja tulkintojen subjektiivisuutta. Tutkimus osallistuu kuvan ja sanan vuorovaikutuksesta käytyyn vilkkaaseen keskusteluun ja kytkee Lars Sundin historialliset romaanit osaksi niin kansainvälistä, pohjoismaista kuin kotimaista traditiota. / Abstrakt Historiska romaner publiceras det rikligt av i Finland och genren är fortfarande populär bland läsarna. Under de senaste decennierna har både finländska och finlandssvenska författare behandlat sådana nationella smärtpunkter som inbördeskriget, vinterkriget och fortsättningskriget. I denna avhandling forskas Lars Sunds Siklax-trilogi: Colorado Avenue (1991), Lanthandlerskans son (1997) och Eriks bok (2003). Dessa romaner representerar den postmoderna historiska romanen, som det till dags dato skrivits relativt litet om i Finland och ännu mindre forskats i. Historiska romaner konstruerar nationell identitet och deltar i den kulturella och politiska dialogen om det förflutna och nutiden. Deras inverkan på läsarens inställningar kan vara stark, och därför är det nödvändigt att reflektera på de medel med vilka historien produceras och uttolkas. I avhandlingen analyseras på vilket sätt det förflutna representeras i Sunds romaner; historieuppfattningen samt relationen till historieskrivningen och till den historiska romanen som genre. Syftet är att redogöra för hurdant förhållande det finns mellan berättarmetoder och representationer av det förgångna. I undersökningen förenas ett narratologiskt, intertextuellt och kontextuellt betraktelsesätt. Det gäller att analysera romanernas berättarstrukturer samt intertextuella referenser till andra texter och till andra kulturella och sociala diskurser. Betraktelsesättet skildras bäst med begreppet kulturell narratologi (cultural narratology), som förenar drag av den klassiska och postklassiska narratologin. Detta betyder att romanens narrativa strukturer granskas som en aktiv kraft, vilken både reflekterar tidens kulturella diskurser och påverkar dem. Själva konstruktionen av Sunds historiska romaner framför epistemologiska frågor om den historiska kunskapens åtkomlighet och pålitlighet. Andra mediers närvarande på historiens och på diskursens nivåer, så som beskrivningar av fotografier och målningar eller filmiskt berättande, och åtskilliga intertextuella hänvisningar, betonar historiens polyfoni och tolkningars subjektivitet. Undersökningen kopplar Lars Sunds historiska romaner till internationell, nordisk och finländsk tradition. Dessutom anknyter analysen av Sunds visuella material undersökningen till den livliga diskussionen om samspel mellan ord och bild.