Abstract This study focuses on representations of multiculturalism in children’s literature. Children’s books are seen as cultural products which do not only reflect but also construct our social reality. The research consists of four peer-reviewed articles and a summary part. This interdisciplinary research is theoretically positioned in both cultural studies and social sciences, with the key concepts of multiculturalism, identity, ethnicity, racism and anti-racism. More specifically, the study contributes to the discussions of multicultural children’s literature as both pedagogy and art. The methodological-theoretical framework is based on the social constructionist approach. Language is understood as socially, historically, sociopolitically and ideologically constructed; hence performativity, discourse and representation are considered as key concepts of the analysis. Intersectionality functions as both a theoretical framework which guides the understanding of multiculturalism, as well as an analytical tool for examining the data. The data consists of children’s picturebooks which are analysed by applying the method of close reading. Intersectional analysis also makes the numerous sociocultural categories, i.e. ethnicity, nationality, gender, language, dis/ability and age visible in the studied books. The results show that representations of multiculturalism are connected to the ideas of nationality, which again relates to the ideas of belonging and exclusion – often meaning Finnish/non-Finnish division. The representations of multiculturalism can reproduce and circulate discourses of differentiation, and thus legitimise exclusion and marginalisation of people. However, picturebooks can also display representations of multiculturalism that challenge the normative assumptions of ‘difference’ and ‘normal’. In the studied books, challenging the dominant sociopolitical discourses seems to further the understanding of ‘us’ in a more inclusive way which then might prevent exclusion of people who differ from the ‘norm’. The didactic quality of children’s books is manifest in anti-racist strategies with the aim of reducing racism by making it visible. The study shows that children’s literature offers possibilities for readers to question implicit assumptions about the self and other, and thus can support readers in becoming more culturally aware and sensitive. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen keskiössä ovat lastenkirjallisuudessa esiintyvät monikulttuurisuuden representaatiot. Tarkastelen lastenkirjallisuutta kulttuurisena tuotteena, joka ei ainoastaan heijasta vaan myös rakentaa sosiaalista todellisuutta. Tutkimus rakentuu neljästä vertaisarvioudusta artikkelista sekä yhteenveto-osasta. Tutkimus on monitieteinen, ja sijoittuu sekä kulttuurintutkimuksen että yhteiskuntatieteiden kenttään. Keskeisiä käsitteitä ovat monikulttuurisuus, identiteetti, etnisyys, rasismi ja anti-rasismi. Tutkimuksessa tarkastellaan lastenkirjallisuutta sekä pedagogiikan välineenä että taiteellisena tuotteena. Tutkimuksen metodologis-teoreettisen perustan muodostaa sosiaalinen konstruktivismi. Kieli ymmärretään sosiaalisesti, historiallisesti, poliittisesti ja ideologisesti rakentuneena, ja analyysin avainkäsitteitä ovat performatiivisuus, diskurssi ja representaatio. Tutkimuksen aineisto koostuu lasten kuvakirjoista, joiden analysoinnissa on hyödynnetty lähiluvun tekniikkaa. Intersektionaalisuus toimii teoreettisena viitekehyksenä, mutta se tarjoaa myös sopivan analyysivälineen mahdollistaen erilaisten sosiaalisten kategorioiden (etnisyys, kansalaisuus, sukupuoli, kieli, kyvykkyys, ikä) tekemisen näkyviksi aineistossa. Tulosten mukaan monikulttuurisuus kuvataan usein kansalaisuuden kautta. Kansalaisuuden representaatioihin kiinnittyy kuulumisen ja poissulkemisen tematiikkaa, joka ilmenee usein suomalainen/ei-suomalainen-jaotteluna. Koska monikulttuurisuuden representaatiot tuottavat eroja korostavia diskursseja, ne myös aiheuttavat yksilöiden syrjäyttämistä. Lastenkirjallisuus sisältää toisaalta myös kuvauksia, jotka haastavat normatiivisen jaottelun ’erilaisuuteen’ ja ’normaaliin’. Dominoivien sosiaalisten ja poliittisten diskurssien haastaminen mahdollistaa meihin ja muihin liittyvien erontekojen monimuotoisemman ymmärtämisen. Näin normista poikkeavia yksilöitä ei suljeta ulkopuolelle yhtä herkästi. Lastenkirjojen didaktinen ominaisuus tulee esille erityisesti antirasistisina strategioina, joiden avulla rasismiin pyritään puuttumaan tekemällä se näkyväksi. Tutkimuksen mukaan lastenkirjallisuus tarjoaa lukijoille mahdollisuuksia kyseenalaistaa yksinkertaistavia oletuksia itsestä ja muista. Näin lastenkirjallisuus voi tukea lukijan kulttuurisen tietouden kehittymistä.

Abstract The author Markku Lahtela was a central figure in the 1960’s generation rebellion, called the spirit of the 60’s, that criticised the basic values of the old generation and through which the young artists presented their avant-garde ideas. The study focuses on the early 1960’s. The primary data is provided by Lahtela’s second novel called Se and its manuscript. The novel deals in an original way with issues such as the sexual revolution and sexual morality, which were popular themes in the 1960’s. As a secondary source of data, the study also deals to some extent with the rest of Lahtela’s production. The substantial topic is the problematics of change in the 1960’s that arose as a result of modernisation, which only then gained momentum in Finland. The research approach is contextual in that the discussion is based on the postmodern viewpoint. Context is understood as consisting of elements of cultural dialogicality thematised by the author through individuation, which is to be seen in the dialogue of his books. The study focuses on the extraliterary historical context. Among the contexts of the 1960’s, attention is paid mainly to the crisis of representation caused by the changes, by interpreting its commentary and attempts to solve it in Lahtela’s texts. Despite the focus on the extraliterary historical context, textual dimensions are also taken into account in the interpretations. I also discuss to some extent the conditions through which it is possible in literary research to find intermediate standpoints to overcome the opposition between textuality and reality. In the interpretation of the extra- and intraliterary dialogues in Lahtela’s texts, the tools used include the alter ego, the textual “I” and, in neutral cases, the narrator. The novel Se not only participated in topical cultural and literary dialogue, but also reformed Finnish prose by representing autobiographical materials in a fragmentary and fictitious manner. The discussion also shows that Freudian psychoanalysis has contributed significantly to both Se and Lahtela’s production in general. The same also applies to Friedrich Nietzsche’s philosophy of life; some of his ideas have directed the discussion of moral issues characterised by Lahtela’s books and the search for an alternative (sexual) morality. / Tiivistelmä Kirjailija Markku Lahtela oli keskeinen hahmo vanhan polven perusarvoja arvostelleessa 1960-luvun sukupolvikapinassa, jota nimitettiin 60-lukulaisuudeksi ja jossa nuoret taiteilijat esittelivät avantgardistisia ideoitaan. Tutkimuksen ajallinen pääkohde on 1960-luvun alkupuoli. Primaariaineistona on Lahtelan toinen romaani Se ja sen käsikirjoitus. Teos käsittelee omaperäisesti muun muassa seksuaalista vallankumousta ja seksuaalimoraalia, jotka olivat 1960-luvun muotiteemoja. Sekundaariaineistona tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös Lahtelan muuta tuotantoa. Substantiaalisena aiheena on 1960-luvun muutosproblematiikka, joka syntyi Suomessa vasta tuolloin voimistuneen modernisaation vaikutuksesta. Tutkimukseni lähestymistapa on kontekstuaalinen siten, että tarkastelut pohjaavat myöhäismodernin näkökulmaan. Kontekstin ymmärrän koostuvan kulttuurisen dialogisuuden elementeistä, joita kirjailija tematisoi teostensa dialogina näkyvässä individuaatiossaan. Tutkimuksessani korostuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti. 1960-luvun konteksteista olen päähuomion kiinnittänyt muutosten synnyttämään representaation kriisiin tulkitsemalla Lahtelan teksteistä sen kommentointeja ja ratkaisuyrityksiä. Siitä huolimatta, että tutkimuksessani painottuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti, otan tulkinnoissani huomioon myös tekstuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi selvitän jonkin verran niitä ehtoja, joiden vallitessa kirjallisuuden tutkimuksessa voidaan löytää välittäviä kantoja tekstuaalisuus–todellisuus–opposition ylittämiseksi. Tulkitessani Lahtelan tekstien ulko- ja sisäkirjallisia dialogeja ovat apuvälineinäni alter ego, tekstuaalinen minä ja kertoja neutraaleissa tapauksissa. Se-romaani paitsi osallistui ajankohtaiseen kulttuuriseen ja kirjalliseen dialogiin myös uudisti suomalaista proosaa representoimalla katkelmallisesti ja fiktiivisesti autobiografista materiaalia. Tarkastelut osoittavat myös sen, että freudilainen psykoanalyysi on ollut Se-romaanin ja laajemminkin Lahtelan tuotannon synnyn tärkeä innoittaja. Sama koskee Friedrich Nietzschen elämänfilosofiaa, jonka tietyt näkemykset ovat suunnanneet Lahtelan teoksissa keskeistä moraalikysymysten käsittelyä ja vaihtoehtoisen (seksuaali)moraalin etsintää.