Abstract The author Markku Lahtela was a central figure in the 1960’s generation rebellion, called the spirit of the 60’s, that criticised the basic values of the old generation and through which the young artists presented their avant-garde ideas. The study focuses on the early 1960’s. The primary data is provided by Lahtela’s second novel called Se and its manuscript. The novel deals in an original way with issues such as the sexual revolution and sexual morality, which were popular themes in the 1960’s. As a secondary source of data, the study also deals to some extent with the rest of Lahtela’s production. The substantial topic is the problematics of change in the 1960’s that arose as a result of modernisation, which only then gained momentum in Finland. The research approach is contextual in that the discussion is based on the postmodern viewpoint. Context is understood as consisting of elements of cultural dialogicality thematised by the author through individuation, which is to be seen in the dialogue of his books. The study focuses on the extraliterary historical context. Among the contexts of the 1960’s, attention is paid mainly to the crisis of representation caused by the changes, by interpreting its commentary and attempts to solve it in Lahtela’s texts. Despite the focus on the extraliterary historical context, textual dimensions are also taken into account in the interpretations. I also discuss to some extent the conditions through which it is possible in literary research to find intermediate standpoints to overcome the opposition between textuality and reality. In the interpretation of the extra- and intraliterary dialogues in Lahtela’s texts, the tools used include the alter ego, the textual “I” and, in neutral cases, the narrator. The novel Se not only participated in topical cultural and literary dialogue, but also reformed Finnish prose by representing autobiographical materials in a fragmentary and fictitious manner. The discussion also shows that Freudian psychoanalysis has contributed significantly to both Se and Lahtela’s production in general. The same also applies to Friedrich Nietzsche’s philosophy of life; some of his ideas have directed the discussion of moral issues characterised by Lahtela’s books and the search for an alternative (sexual) morality. / Tiivistelmä Kirjailija Markku Lahtela oli keskeinen hahmo vanhan polven perusarvoja arvostelleessa 1960-luvun sukupolvikapinassa, jota nimitettiin 60-lukulaisuudeksi ja jossa nuoret taiteilijat esittelivät avantgardistisia ideoitaan. Tutkimuksen ajallinen pääkohde on 1960-luvun alkupuoli. Primaariaineistona on Lahtelan toinen romaani Se ja sen käsikirjoitus. Teos käsittelee omaperäisesti muun muassa seksuaalista vallankumousta ja seksuaalimoraalia, jotka olivat 1960-luvun muotiteemoja. Sekundaariaineistona tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös Lahtelan muuta tuotantoa. Substantiaalisena aiheena on 1960-luvun muutosproblematiikka, joka syntyi Suomessa vasta tuolloin voimistuneen modernisaation vaikutuksesta. Tutkimukseni lähestymistapa on kontekstuaalinen siten, että tarkastelut pohjaavat myöhäismodernin näkökulmaan. Kontekstin ymmärrän koostuvan kulttuurisen dialogisuuden elementeistä, joita kirjailija tematisoi teostensa dialogina näkyvässä individuaatiossaan. Tutkimuksessani korostuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti. 1960-luvun konteksteista olen päähuomion kiinnittänyt muutosten synnyttämään representaation kriisiin tulkitsemalla Lahtelan teksteistä sen kommentointeja ja ratkaisuyrityksiä. Siitä huolimatta, että tutkimuksessani painottuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti, otan tulkinnoissani huomioon myös tekstuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi selvitän jonkin verran niitä ehtoja, joiden vallitessa kirjallisuuden tutkimuksessa voidaan löytää välittäviä kantoja tekstuaalisuus–todellisuus–opposition ylittämiseksi. Tulkitessani Lahtelan tekstien ulko- ja sisäkirjallisia dialogeja ovat apuvälineinäni alter ego, tekstuaalinen minä ja kertoja neutraaleissa tapauksissa. Se-romaani paitsi osallistui ajankohtaiseen kulttuuriseen ja kirjalliseen dialogiin myös uudisti suomalaista proosaa representoimalla katkelmallisesti ja fiktiivisesti autobiografista materiaalia. Tarkastelut osoittavat myös sen, että freudilainen psykoanalyysi on ollut Se-romaanin ja laajemminkin Lahtelan tuotannon synnyn tärkeä innoittaja. Sama koskee Friedrich Nietzschen elämänfilosofiaa, jonka tietyt näkemykset ovat suunnanneet Lahtelan teoksissa keskeistä moraalikysymysten käsittelyä ja vaihtoehtoisen (seksuaali)moraalin etsintää.

Abstract The purpose of this study is to look at the plant use on the coast of the Bothnian Bay and especially the changes that have taken place in the era of modernization. What changes do we see in the use of grave plants? How did urbanization influence everyday plant use? How did garden culture and food culture influence external contacts? The households surveyed were located on Keskikatu, Tornio, from the end of the 17th century to the beginning of the 19th century. As a reference, to the early modern households, I have studied the use of grave plants of the east coast of the Bothnian Bay. The results are based on the archaeological excavation results of the cemeteries and the inventories under the churches. The burials under the floors of the Tornio, Kempele, Keminmaa and Haukipudas churches have been dated to the 17th to 19th centuries. The results of archaeological excavations at the Iin Hamina and Manamansalo cemeteries indicate the region's medieval graves. The burials from Oulu Cathedral cemetery represent the 17th and 18th centuries, respectively. The gardening of the 18th century is a sign of a modern relationship with nature and, as part of urbanization, a key feature of modernization. The garden culture was visible earlier in the late 17th century and especially in 18th century Tornio and the northernmost parts of Sweden in structures and plans. New architectural currents were also introduced to Tornio in the form of urban plans, and features of classicalism were introduced during the 1700s, but some not until the next century. Ideas largely reached the North thanks to lively trade relations. Even though new commodities - ideas and materials - were wanted, appeared more in desires and plans than in practice. This is reflected in both food culture and garden culture. Foreign plants, medicines or foods were replaced by local plants. The availability of materials defined ownership in Tornio, and the disclosure of one's own ethnic or class identity was not so important in a small community. The manifestations of city identity were a new type of diet and a city garden. The early modern manifestation of nature is a form garden. During the 1700s and 1800s, the town garden grew into a more aesthetic park-like part of the city. In burial ceremonies, different customs and traditions mixed with each other and the origin of the meanings sometimes became obscured. In graves, new plants and artificial decorations were introduced alongside local plants. The 1700s were also central to this change. In the 19th century, burials were associated with indoor flowers and increasingly strong species of origin. There are long traditions in certain graves that follow neither cultural boundaries nor geographical, temporal or religious environments. These include, for example, the use of spruce twigs (Picea abies) and birch bark (Betula). The choice of plants, both in everyday life and in celebrations, began to emphasize individual focus and versatility. Spruce, birch, juniper (Juniperus communis) and raspberry (Rubus idaeus) remained in the life and death of the northern people, as medicines, decorations, food, spices, odours, structures and symbols. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kasvienkäyttötapoja Perämeren rannikolla ja erityisesti niiden muutoksia modernisaatioon liittyen. Mitä muutoksia hautakasvien käytössä näkyy? Miten kaupungistuminen vaikutti arjen kasvienkäyttöön? Millä tavalla puutarha- ja ruokakulttuuri saivat vaikutteita ulkoa tulevista kontakteista? Tutkimuksen kohteena olevat kotitaloudet sijaitsivat Keskikadulla, Torniossa, 1600-luvun lopusta 1800-luvun alkuun. Vertailukohteena olen tutkinut kasvien käyttöä Perämeren itärannikon hautauksissa. Tulokset perustuvat hautausmaiden arkeologisiin kaivaustuloksiin sekä kirkkojen alla tehtyihin inventointeihin. Tornion, Kempeleen, Keminmaan ja Haukiputaan kirkkojen lattioiden alle tehdyt haudat on ajoitettu 1600- ja 1800-luvuille. Arkeologisten kaivausten tulokset Iin Haminan ja Manamansalon hautausmailla kertovat alueen keskiaikaisista haudoista. Oulun tuomiokirkon hautauksien tutkimustulokset edustavat vastaavasti 1600–1700-lukuja. 1700-luvun puutarhaharrastus on merkki uudenlaisesta luontosuhteesta. Kaupungistumisen osana se on modernisaation keskeinen piirre. Puutarhakulttuuri oli aikaisemmassa vaiheessaan 1600-luvun lopulla ja erityisesti 1700-luvulla Torniossa ja pohjoisimmissa osissa Ruotsia näkyvillä rakenteiden ja suunnitelmien kautta. Myös uudet arkkitehtoniset virtaukset tuotiin Tornioon ensin kaupunkisuunnitelmien muodossa ja klassismin piirteet tulivat käyttöön pitkin 1700-lukua; osa vasta seuraavalla vuosisadalla. Ideat saavuttivat pohjoisen suhteellisen nopeasti vilkkaiden kauppasuhteiden ansiosta. Uudet hyödykkeet – ideat ja materiaalit – vaikka haluttuja olivatkin, esiintyivät enemmän toiveina ja suunnitelmina kuin käytäntönä. Tämä näkyy sekä ruokakulttuurissa että puutarhakulttuurissa. Vieraita kasveja, lääkkeitä tai ruokia korvattiin kotoisilla kasveilla. Torniossa materiaalien saatavuus määritteli omistamista, eikä oman etnisen tai luokkaidentiteetin julkituominen ollut pienessä yhteisössä niin tärkeää. Kaupunki-identiteetin ilmentymiä olivat uudenlainen ruokavalio ja kaupunkipuutarha. Varhainen modernin luontosuhteen ilmentymä on muotopuutarha. Kaupunkipuutarha, joka oli ollut tunnusomaista kaupungeissa jo keskiaikana, jalostui 1700- ja 1800-lukujen aikana esteettisemmäksi, puistomaiseksi kaupungin keskeiseksi osaksi myös Torniossa. Hautaamisessa eri tavat ja perinteet sekoittuivat keskenään ja merkitysten alkuperä hämärtyi. Hautakasveissa paikallisten kasvien rinnalle tuli uusia kasveja ja keinotekoisia koristeita. 1700-luku on tässäkin muutoksessa keskeinen. 1800-luvulla hautaamisen yhteyteen tulivat sisäkukat ja yhä vahvemmin alkuperältään vieraat lajit. Tiettyjen hautakasvien kohdalla on nähtävissä pitkiä perinteitä, jotka rikkovat kulttuurirajoja, sekä maantieteellisessä, ajallisessa että uskonnollisessa ympäristössä. Tällaisia ovat esimerkiksi havujen ja tuohen käyttö. Kasvien valinnassa, sekä arjessa että juhlassa, alkoi korostua yksilökeskeisyys ja monipuolisuus, joita vahvisti varallisuus. Kuusi, koivu, kataja ja vadelma - pysyvät pohjoisen väen elämässä ja kuolemassa, niin lääkkeinä, koristeina, ruokana, mausteina ja hajuina kuin rakenteina ja symboleinakin.

Abstract This study describes the central views of MTK on Finnish environmental policy during the period 1980-2000. The empirical material is collected from the magazine Maataloustuottaja. The data is analyzed using ethnographic content analysis and examining the central arguments and discoursive structures of the texts. The study begins with a description of the development of Finnish agriculture and of MTK. The first chapter also presents and evaluates empirical studies on the environmental views of Finnish farmers. The following chapter discusses some theoretical and methodological issues in environmental sociology. The theoretical foundation of this study is grounded in the idea of ecological modernization and social justice in environmental issues. The essential methodological tension that underpins environmental sociology is between critical realism and social constructivism. The starting point of this research lies between critical realism and moderate constructivism; in other words, naïve realism and strong constructivism or scientism and relativism have been abandoned. This starting point is also closely connected to environmental pragmatism. The empirical part of the study begins with a thematical discussion on changes in the views that MTK has adopted toward environmental policy issues. Although these views have not changed significantly over the years, MTK has shown an increased interest in organic production and in cooperation with consumer and worker organizations to promote "environmentally pure", local food production and the social sustainability of Finnish food production and countryside. The second part of the empirical study reveals some stable discoursive practices in the environmental rhetoric of MTK that has traditionally accentuated the connection between nature and agriculture and the notion of farmers as stewards of nature. At the same time, MTK has emphasized the alienation of urbanites and environmental policy-makers from nature and countryside. MTK has also expressed a concern about private property rights, economic expenses and a variety of practical problems caused by nature conservation and preservation. MTK's attitude towards family farming is contradictory: they are regarded as the models of agriculture, while the scale of production is growing. / Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa kuvataan MTK:n ympäristökäsityksiä vuosina 1980-2000. Tutkimusaineistona on käytetty sen julkaiseman "Maataloustuottaja" -lehden ympäristökysymyksiä käsitteleviä kirjoituksia. Aineiston käsittely perustuu etnografiseen sisällönanalyysiin tavoitteena tarkastella MTK:n ympäristöpoliittista argumentaatiota ja etsiä tekstin diskursiivisia rakenteita. Tutkimuksen alussa tarkastellaan MTK:n ja Suomen maatalouden kehitystä sekä viljelijäväestön ympäristökäsityksiä historiallisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen sekä tilastojen valossa. Seuraavassa luvussa tarkastellaan ympäristösosiologian teoreettis-metodologista kysymyksiä ja niihin liittyviä ajankohtaisia kiistoja. Tutkimus rakentuu lähinnä ekologisen modernisaation teorian käsitteistölle täydennettynä ajankohtaisella, ympäristökysymyksiin liittyvän yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pohdinnalla. Ympäristösosiologian viimeaikainen metodologinen keskustelu on liittynyt kriittisen realismin ja konstruktionismin välisiin kiistoihin. Tutkimuksessa päädytään naiivin realismin ja radikaalin konstruktivismin hylkäämiseen ja ympäristösosiologisen pragmatismin mahdollisuuksien hahmottamiseen. Empiirisessä osassa tutkitaan aluksi MTK:n ympäristöpoliittisia käsityksiä ja niissä tapahtuneita muutoksia. Vaikka muutokset eivät ole kovin merkittäviä, on joitain merkkejä siitä havaittavissa: kiinnostus luonnonmukaiseen tuotantoon on kasvussa, tuottajien ja kuluttajien kesken on löytymässä yhteistoimintaa "puhtaiden" kotimaisten elintarvikkeiden ja lähituotannon puolesta ja järjestö on sitoutunut kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamiseen. Toisessa empiirisen tutkimuksen osiossa etsitään diskursiivisia piirteitä MTK:n retoriikassa. Perinteisesti MTK on nähnyt viljelijät "todellisina luonnonsuojelijoina". Samalla se on katsonut kaupunkilaisten kuten myös ympäristöaktivistien ja -poliitikkojen vieraantuneen luonnosta. Järjestö on huolestunut omaisuudensuojasta, taloudellisista kustannuksista ja erilaisista käytännön ongelmista luonnonsuojelualueiden perustamisen yhteydessä. MTK:n suhtautuu perheviljelmiin ristiriitaisesti: niitä pidetään maatalouden mallina samalla, kun maataloustuotannon yksikkökoko on kasvamassa.