Abstract The dissertation examines the settlement and interactions of the Late Iron Age communities of northern Finland by focusing on the archaeological sites and finds documented in the regions of Northern Ostrobothnia and Kainuu. The point of departure for the study is to understand the data from a local point of view as in the previous evaluations the hunter-gatherer population inhabiting the area has been overlooked with most of the discussions revolving around the peasant influence arriving from southwestern Finland and Karelia. Partially for this reason, the period in question has appeared problematic and many questions regarding the settlement remain unadressed. The reason for the poor research situation articulates with the problems related to the archaeologica remains. Most of the material must be classified as so-called stray finds or archaeological objects to which no context can be determined without excavations taking place. These stray finds comprise the most significant portion of the available data, as besides them only a few burials, dwelling sites or other feasible remains are documented in Northern Ostrobothnia and Kainuu. In spite of this, the research interest towards these finds has been relatively minor until recent years. The research questions are approached via three case studies, which represent stray finds that were excavated during the research process of the dissertation. These sites are addressed by taking into consideration their form, function and dating as well as examining their archaeological context on a borader geographical scale. In addition to the case studies, the dissertation considers previously known sites and finds in the research area and elsewhere in the interior and northern Fennoscandia. Based on the study, it is argued that several stray finds are associated with burial sites, dwellings and other indicators of settlement whose formation process has likely been affected by local traditions and subsistence as well as contacts and interactions with other Iron Age communities. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee Pohjois-Suomen myöhäisrautakautista asutusta ja väestön vuorovaikutussuhteita Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueelta tunnettujen löytöjen ja kohteiden valossa. Tutkimuksen keskeisimpänä lähtökohtana on näiden teemojen hahmottaminen paikallisesta näkökulmasta, sillä monissa aikaisemmissa tulkinnoissa alueella asunut metsästäjä-keräilijäväestö on jäänyt kohtalaisen vähäiselle huomiolle keskustelujen keskittyessä Lounais-Suomesta ja Karjalasta tulleeseen talonpoikaisvaikutukseen. Osittain tästä syystä kyseinen aikakausi on pitkään näyttäytynyt ongelmallisena, eikä moniin alueen asutusta koskevaan kysymykseen ole voitu vastata. Syy myöhäisen rautakauden heikkoon tutkimustilanteeseen niveltyy arkeologiseen aineistoon liittyvään problematiikkaan. Valtaosa tutkimusalueelta talletetusta materiaalista on luettava niin kutsutuiksi irtolöydöiksi, eli arkeologisiksi esinelöydöiksi, jolle ei ilman kenttätutkimuksia ole mahdollista määrittää tarkkaa löytöyhteyttä. Irtolöydöt muodostavat merkittävän aineistokokonaisuuden, sillä niiden lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta tunnetaan ainoastaan muutamia myöhäisrautakautisia asuinpaikkoja, hautoja tai muita arkeologisia kohteita. Tästä huolimatta, niihin kohdistunut tutkimuksellinen mielenkiinto on viimevuosiin saakka ollut pääosin vähäistä. Väitöskirja lähestyy aineistoa kolmen tapaustutkimuksen kautta. Tapaustutkimukset koostuvat kaivauksin tutkituista irtolöytökohteista sekä niiden lähiympäristön sekä laajemman arkeologisen kontekstin havainnoinnista. Kaivauksin tutkittujen kohteiden lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös muuta myöhäiselle rautakaudelle ajoittuvaa aineistoa niin tutkimusalueella kuin sen lähialueilla. Tutkimuksen perusteella useat irtolöydöt voidaan liittää hautoihin, asuinpaikkoihin tai muihin asutuksesta kertoviin muinaisjäännöksiin, joiden muodostumisprosessiin ovat vaikuttaneet niin paikalliset traditiot ja elinkeinot kuin yhteydet ja vuorovaikutus muiden rautakautisten yhteisöjen kanssa.

Abstract The purpose of this study is to look at the plant use on the coast of the Bothnian Bay and especially the changes that have taken place in the era of modernization. What changes do we see in the use of grave plants? How did urbanization influence everyday plant use? How did garden culture and food culture influence external contacts? The households surveyed were located on Keskikatu, Tornio, from the end of the 17th century to the beginning of the 19th century. As a reference, to the early modern households, I have studied the use of grave plants of the east coast of the Bothnian Bay. The results are based on the archaeological excavation results of the cemeteries and the inventories under the churches. The burials under the floors of the Tornio, Kempele, Keminmaa and Haukipudas churches have been dated to the 17th to 19th centuries. The results of archaeological excavations at the Iin Hamina and Manamansalo cemeteries indicate the region's medieval graves. The burials from Oulu Cathedral cemetery represent the 17th and 18th centuries, respectively. The gardening of the 18th century is a sign of a modern relationship with nature and, as part of urbanization, a key feature of modernization. The garden culture was visible earlier in the late 17th century and especially in 18th century Tornio and the northernmost parts of Sweden in structures and plans. New architectural currents were also introduced to Tornio in the form of urban plans, and features of classicalism were introduced during the 1700s, but some not until the next century. Ideas largely reached the North thanks to lively trade relations. Even though new commodities - ideas and materials - were wanted, appeared more in desires and plans than in practice. This is reflected in both food culture and garden culture. Foreign plants, medicines or foods were replaced by local plants. The availability of materials defined ownership in Tornio, and the disclosure of one's own ethnic or class identity was not so important in a small community. The manifestations of city identity were a new type of diet and a city garden. The early modern manifestation of nature is a form garden. During the 1700s and 1800s, the town garden grew into a more aesthetic park-like part of the city. In burial ceremonies, different customs and traditions mixed with each other and the origin of the meanings sometimes became obscured. In graves, new plants and artificial decorations were introduced alongside local plants. The 1700s were also central to this change. In the 19th century, burials were associated with indoor flowers and increasingly strong species of origin. There are long traditions in certain graves that follow neither cultural boundaries nor geographical, temporal or religious environments. These include, for example, the use of spruce twigs (Picea abies) and birch bark (Betula). The choice of plants, both in everyday life and in celebrations, began to emphasize individual focus and versatility. Spruce, birch, juniper (Juniperus communis) and raspberry (Rubus idaeus) remained in the life and death of the northern people, as medicines, decorations, food, spices, odours, structures and symbols. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kasvienkäyttötapoja Perämeren rannikolla ja erityisesti niiden muutoksia modernisaatioon liittyen. Mitä muutoksia hautakasvien käytössä näkyy? Miten kaupungistuminen vaikutti arjen kasvienkäyttöön? Millä tavalla puutarha- ja ruokakulttuuri saivat vaikutteita ulkoa tulevista kontakteista? Tutkimuksen kohteena olevat kotitaloudet sijaitsivat Keskikadulla, Torniossa, 1600-luvun lopusta 1800-luvun alkuun. Vertailukohteena olen tutkinut kasvien käyttöä Perämeren itärannikon hautauksissa. Tulokset perustuvat hautausmaiden arkeologisiin kaivaustuloksiin sekä kirkkojen alla tehtyihin inventointeihin. Tornion, Kempeleen, Keminmaan ja Haukiputaan kirkkojen lattioiden alle tehdyt haudat on ajoitettu 1600- ja 1800-luvuille. Arkeologisten kaivausten tulokset Iin Haminan ja Manamansalon hautausmailla kertovat alueen keskiaikaisista haudoista. Oulun tuomiokirkon hautauksien tutkimustulokset edustavat vastaavasti 1600–1700-lukuja. 1700-luvun puutarhaharrastus on merkki uudenlaisesta luontosuhteesta. Kaupungistumisen osana se on modernisaation keskeinen piirre. Puutarhakulttuuri oli aikaisemmassa vaiheessaan 1600-luvun lopulla ja erityisesti 1700-luvulla Torniossa ja pohjoisimmissa osissa Ruotsia näkyvillä rakenteiden ja suunnitelmien kautta. Myös uudet arkkitehtoniset virtaukset tuotiin Tornioon ensin kaupunkisuunnitelmien muodossa ja klassismin piirteet tulivat käyttöön pitkin 1700-lukua; osa vasta seuraavalla vuosisadalla. Ideat saavuttivat pohjoisen suhteellisen nopeasti vilkkaiden kauppasuhteiden ansiosta. Uudet hyödykkeet – ideat ja materiaalit – vaikka haluttuja olivatkin, esiintyivät enemmän toiveina ja suunnitelmina kuin käytäntönä. Tämä näkyy sekä ruokakulttuurissa että puutarhakulttuurissa. Vieraita kasveja, lääkkeitä tai ruokia korvattiin kotoisilla kasveilla. Torniossa materiaalien saatavuus määritteli omistamista, eikä oman etnisen tai luokkaidentiteetin julkituominen ollut pienessä yhteisössä niin tärkeää. Kaupunki-identiteetin ilmentymiä olivat uudenlainen ruokavalio ja kaupunkipuutarha. Varhainen modernin luontosuhteen ilmentymä on muotopuutarha. Kaupunkipuutarha, joka oli ollut tunnusomaista kaupungeissa jo keskiaikana, jalostui 1700- ja 1800-lukujen aikana esteettisemmäksi, puistomaiseksi kaupungin keskeiseksi osaksi myös Torniossa. Hautaamisessa eri tavat ja perinteet sekoittuivat keskenään ja merkitysten alkuperä hämärtyi. Hautakasveissa paikallisten kasvien rinnalle tuli uusia kasveja ja keinotekoisia koristeita. 1700-luku on tässäkin muutoksessa keskeinen. 1800-luvulla hautaamisen yhteyteen tulivat sisäkukat ja yhä vahvemmin alkuperältään vieraat lajit. Tiettyjen hautakasvien kohdalla on nähtävissä pitkiä perinteitä, jotka rikkovat kulttuurirajoja, sekä maantieteellisessä, ajallisessa että uskonnollisessa ympäristössä. Tällaisia ovat esimerkiksi havujen ja tuohen käyttö. Kasvien valinnassa, sekä arjessa että juhlassa, alkoi korostua yksilökeskeisyys ja monipuolisuus, joita vahvisti varallisuus. Kuusi, koivu, kataja ja vadelma - pysyvät pohjoisen väen elämässä ja kuolemassa, niin lääkkeinä, koristeina, ruokana, mausteina ja hajuina kuin rakenteina ja symboleinakin.