In this study, four dogs from three graves from the Iron Age burial field Broa in Halla 48: 1 will be analysed. What can an osteological analysis of the dog’s skeletons tell about them? How big were they, how old, and were there some diseases? Can the relationships between dogs and the individuals from the graves be seen? How were the dogs killed? What can the dog tell us about society in Broa Halla during the Iron Age? Why were dogs buried with hu mans? Is it a hunting companion who faithfully follows its owner to life after death or is it a symbol of something? This study has examined similar tombs from Sweden to see if there are any similarities and/or differences. Such an example is Halla Broe 46:1 which has been interpreted to be part of the same burial ground as Broa Halla. Examination and comparison of the graves from Vendel and Valsgärde is added as well. The conclusion in this essay is that the graves have dogs that are large with a shoulder-height between approximately 60-73 centimeters. They have probably been used in hunting with horses when the graves also have horses in them. Larges dogs in this size are first seen in archeological materials from the iron age. Two of the dogs have some similarities with the greyhound type but this can not be conclusory proven due to the deteriorated state of the remains. This type of dogs shows that the humans in the graves have had a high societal standing in the community in Broa at their time and shows to contact with other places and import. This can also be evidence of breeding that targets different uses of dogs.

Abstract The dissertation examines the settlement and interactions of the Late Iron Age communities of northern Finland by focusing on the archaeological sites and finds documented in the regions of Northern Ostrobothnia and Kainuu. The point of departure for the study is to understand the data from a local point of view as in the previous evaluations the hunter-gatherer population inhabiting the area has been overlooked with most of the discussions revolving around the peasant influence arriving from southwestern Finland and Karelia. Partially for this reason, the period in question has appeared problematic and many questions regarding the settlement remain unadressed. The reason for the poor research situation articulates with the problems related to the archaeologica remains. Most of the material must be classified as so-called stray finds or archaeological objects to which no context can be determined without excavations taking place. These stray finds comprise the most significant portion of the available data, as besides them only a few burials, dwelling sites or other feasible remains are documented in Northern Ostrobothnia and Kainuu. In spite of this, the research interest towards these finds has been relatively minor until recent years. The research questions are approached via three case studies, which represent stray finds that were excavated during the research process of the dissertation. These sites are addressed by taking into consideration their form, function and dating as well as examining their archaeological context on a borader geographical scale. In addition to the case studies, the dissertation considers previously known sites and finds in the research area and elsewhere in the interior and northern Fennoscandia. Based on the study, it is argued that several stray finds are associated with burial sites, dwellings and other indicators of settlement whose formation process has likely been affected by local traditions and subsistence as well as contacts and interactions with other Iron Age communities. / Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee Pohjois-Suomen myöhäisrautakautista asutusta ja väestön vuorovaikutussuhteita Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueelta tunnettujen löytöjen ja kohteiden valossa. Tutkimuksen keskeisimpänä lähtökohtana on näiden teemojen hahmottaminen paikallisesta näkökulmasta, sillä monissa aikaisemmissa tulkinnoissa alueella asunut metsästäjä-keräilijäväestö on jäänyt kohtalaisen vähäiselle huomiolle keskustelujen keskittyessä Lounais-Suomesta ja Karjalasta tulleeseen talonpoikaisvaikutukseen. Osittain tästä syystä kyseinen aikakausi on pitkään näyttäytynyt ongelmallisena, eikä moniin alueen asutusta koskevaan kysymykseen ole voitu vastata. Syy myöhäisen rautakauden heikkoon tutkimustilanteeseen niveltyy arkeologiseen aineistoon liittyvään problematiikkaan. Valtaosa tutkimusalueelta talletetusta materiaalista on luettava niin kutsutuiksi irtolöydöiksi, eli arkeologisiksi esinelöydöiksi, jolle ei ilman kenttätutkimuksia ole mahdollista määrittää tarkkaa löytöyhteyttä. Irtolöydöt muodostavat merkittävän aineistokokonaisuuden, sillä niiden lisäksi Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta tunnetaan ainoastaan muutamia myöhäisrautakautisia asuinpaikkoja, hautoja tai muita arkeologisia kohteita. Tästä huolimatta, niihin kohdistunut tutkimuksellinen mielenkiinto on viimevuosiin saakka ollut pääosin vähäistä. Väitöskirja lähestyy aineistoa kolmen tapaustutkimuksen kautta. Tapaustutkimukset koostuvat kaivauksin tutkituista irtolöytökohteista sekä niiden lähiympäristön sekä laajemman arkeologisen kontekstin havainnoinnista. Kaivauksin tutkittujen kohteiden lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan myös muuta myöhäiselle rautakaudelle ajoittuvaa aineistoa niin tutkimusalueella kuin sen lähialueilla. Tutkimuksen perusteella useat irtolöydöt voidaan liittää hautoihin, asuinpaikkoihin tai muihin asutuksesta kertoviin muinaisjäännöksiin, joiden muodostumisprosessiin ovat vaikuttaneet niin paikalliset traditiot ja elinkeinot kuin yhteydet ja vuorovaikutus muiden rautakautisten yhteisöjen kanssa.