Abstract The aim of this research was to describe leading in the basic education in its context. In this study, the following items regarding the leaders of the basic education are described: conceptions of the current situation, leadership in the basic education and changes in work as a part of the operational environment. According to the contextual model, leadership in the basic education is societal as well as interactive and social interpersonal action extending from micro to macro level. The theoretical and methodological frames of this study have been constructed in a process. The theoretical frame has developed during the research process and thus affected the methodology – despite certain preconceptions and understanding which the researcher has had of the phenomenon. In this study, a survey questionnaire was used to gather empirical data. The survey research was made in 2002, and 141 leaders of the basic education returned the questionnaire. The response rate was 74%. The data from the thematic interviews were used to supplement and deepen the research data gathered by questionnaires. The themes of the interviews were formed according to the items the researcher wanted to specify or deepen in the data gathered from the questionnaires. According to the research results, external reasons to apply for a leadership in the basic education are highly important, and that prior leadership training has not been given for the role. 49% of the leaders participating in this study have not sought a leadership role nor received any kind of training before beginning as a leader. The results show that the community contexts are very dissimilar and changing. The schools of these leaders had 9–608 pupils. The number of teachers in the schools varied from 1 to 51. This shows how different the duties of a leader in the basic education can be. Also the social situation of the basic education is changing. Schools are closed and replaced by large school units, which carry out the principle of integrated basic education. The results show that the decisions made on the local level affect the leading in the basic education most. The leaders were of the opinion that in their leading, managing things is emphasized (70% of working time); at the time of the survey only one third of the time was estimated to be spent on leading people. The leaders of the basic education thought that their work is comprehensive and it includes co-operation regarding the managing of practicalities. The work was considered to be demanding and future-oriented. However, the work of the basic education leaders has contradictory elements due to the development demands set by work organization and local level. There is a threat that the contradictions between the practice and the general demands of leading become more common when organizations' power of decision increase. In this study, also the transition to the new transmodern era is examined from the point of leading on the grounds of the research literature. In the schools transmodernism would emphasize activities based on experiment and experience. Trusting in progress, development and future is central in the leadership. Transmodern leadership means leading with human dignity. In the schoolwork this means that school hierarchy can be reduced by creating more co-operation and teamwork. Transmodernism emphasizes subjectivity and one's own critical thinking in relation to change. / Tiivistelmä Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata peruskoulun johtamista kontekstissaan. Tutkimuksessa kuvataan peruskoulun johtajien käsityksiä vallitsevasta tilanteesta, peruskoulun johtamisesta sekä työhön liittyneistä muutoksista osana toimintaympäristöä. Peruskoulun johtaminen kontekstuaalisen mallin mukaan on mikrotasolta makrotasolle ulottuvaa yhteiskunnallista ja ihmisten välistä vuorovaikutuksellista toimintaa. Tutkimuksen teoreettinen rakenne ja siihen liittyvät metodologiset valinnat ovat muodostuneet prosessinomaisesti. Teorian osuus on tarkentunut tutkimuksen kuluessa ja sitä kautta vaikuttanut metodologian tarkasteluun huolimatta tietynlaisesta ennakkonäkemyksestä ja ymmärryksestä, mikä tutkijalla on ollut tutkittavasta ilmiöstä. Kokemusperäistä materiaalia tässä tutkimuksessa saatiin survey-kyselyllä. Vuonna 2002 suoritettuun kyselyyn vastasi 141 peruskoulun johtajaa ja palautusprosentiksi muodostui 74 %. Teemahaastattelulla täydennettiin ja syvennettiin kyselyllä saatua aineistoa. Teemahaastattelun aihepiirit muotoutuivat sen perusteella, mihin asioihin haluttiin tarkennusta ja syventämistä kyselystä saadun aineiston pohjalta. Tulokset osoittavat, että ulkopuoliset peruskoulun johtajaksi hakeutumisen syyt ovat varsin tärkeät eikä ennakoivaa koulutusta johtamistyöhön ole saatu. Tutkituista johtajista 49 % ei ole tähän työhön hakeutunut eikä ole saanut siihen koulutusta ennen työn aloittamista. Toimintaympäristö on tulosten mukaan hyvin erilainen ja muuttuva. Johdettavissa kouluissa oli 9–608 oppilasta ja koulujen opettajamäärät vaihtelivat 1–51 opettajan välillä. Tämä on osoitus peruskoulun johtajan työn erilaisuudesta. Peruskoulutuksen yhteiskunnallinen tilanne on myös muuttumassa. Kouluja lakkautetaan ja tilalle tulee suuria yksiköitä, jotka toteuttavat yhtenäisen perusopetuksen periaatetta. Tulosten perusteella peruskoulun johtamiseen vaikuttavat eniten paikallistasolla tehtävät päätökset. Johtajat olivat sitä mieltä, että johtamisessaan painottuu asioiden johtaminen (70 %) kun ihmisten johtamiseen kului kolmasosa ajasta kyselyn suorittamishetkellä. Peruskoulun johtajien mielestä heidän työnsä on kokonaisvaltaista ja käytännön asioiden hoitamiseen liittyvää yhteistyötä. Se koettiin haasteelliseksi ja tulevaisuuteen suuntautuneeksi työksi. Peruskoulun johtajan työ on kuitenkin ristiriitaista sekä työorganisaation että paikallistason kehitysvaatimusten vuoksi. Ristiriidat johtamisen yleisten vaatimusten ja käytännön suhteen ovat vaarassa kasvaa organisaatioiden päätösvallan kasvaessa. Työssä tarkastellaan tutkimuskirjallisuuden perusteella myös siirtymistä uuteen transmoderniin aikaan johtamisen näkökulmasta. Koulussa transmodernismi ilmenisi kokemuksellisena ja elämyksellisenä toimintana. Johtamisessa keskeistä on luottaminen edistykseen, kehitykseen ja tulevaisuuteen. Transmoderni johtaminen on ihmisarvoista ihmisten johtamista. Koulutyössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyön ja tiimityön lisääntyminen vähentää hierarkkisuutta. Transmoderni johtaminen korostaa subjektiivisuutta ja omaa kriittistä ajattelua suhteessa muutokseen.

Abstract The author Markku Lahtela was a central figure in the 1960’s generation rebellion, called the spirit of the 60’s, that criticised the basic values of the old generation and through which the young artists presented their avant-garde ideas. The study focuses on the early 1960’s. The primary data is provided by Lahtela’s second novel called Se and its manuscript. The novel deals in an original way with issues such as the sexual revolution and sexual morality, which were popular themes in the 1960’s. As a secondary source of data, the study also deals to some extent with the rest of Lahtela’s production. The substantial topic is the problematics of change in the 1960’s that arose as a result of modernisation, which only then gained momentum in Finland. The research approach is contextual in that the discussion is based on the postmodern viewpoint. Context is understood as consisting of elements of cultural dialogicality thematised by the author through individuation, which is to be seen in the dialogue of his books. The study focuses on the extraliterary historical context. Among the contexts of the 1960’s, attention is paid mainly to the crisis of representation caused by the changes, by interpreting its commentary and attempts to solve it in Lahtela’s texts. Despite the focus on the extraliterary historical context, textual dimensions are also taken into account in the interpretations. I also discuss to some extent the conditions through which it is possible in literary research to find intermediate standpoints to overcome the opposition between textuality and reality. In the interpretation of the extra- and intraliterary dialogues in Lahtela’s texts, the tools used include the alter ego, the textual “I” and, in neutral cases, the narrator. The novel Se not only participated in topical cultural and literary dialogue, but also reformed Finnish prose by representing autobiographical materials in a fragmentary and fictitious manner. The discussion also shows that Freudian psychoanalysis has contributed significantly to both Se and Lahtela’s production in general. The same also applies to Friedrich Nietzsche’s philosophy of life; some of his ideas have directed the discussion of moral issues characterised by Lahtela’s books and the search for an alternative (sexual) morality. / Tiivistelmä Kirjailija Markku Lahtela oli keskeinen hahmo vanhan polven perusarvoja arvostelleessa 1960-luvun sukupolvikapinassa, jota nimitettiin 60-lukulaisuudeksi ja jossa nuoret taiteilijat esittelivät avantgardistisia ideoitaan. Tutkimuksen ajallinen pääkohde on 1960-luvun alkupuoli. Primaariaineistona on Lahtelan toinen romaani Se ja sen käsikirjoitus. Teos käsittelee omaperäisesti muun muassa seksuaalista vallankumousta ja seksuaalimoraalia, jotka olivat 1960-luvun muotiteemoja. Sekundaariaineistona tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös Lahtelan muuta tuotantoa. Substantiaalisena aiheena on 1960-luvun muutosproblematiikka, joka syntyi Suomessa vasta tuolloin voimistuneen modernisaation vaikutuksesta. Tutkimukseni lähestymistapa on kontekstuaalinen siten, että tarkastelut pohjaavat myöhäismodernin näkökulmaan. Kontekstin ymmärrän koostuvan kulttuurisen dialogisuuden elementeistä, joita kirjailija tematisoi teostensa dialogina näkyvässä individuaatiossaan. Tutkimuksessani korostuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti. 1960-luvun konteksteista olen päähuomion kiinnittänyt muutosten synnyttämään representaation kriisiin tulkitsemalla Lahtelan teksteistä sen kommentointeja ja ratkaisuyrityksiä. Siitä huolimatta, että tutkimuksessani painottuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti, otan tulkinnoissani huomioon myös tekstuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi selvitän jonkin verran niitä ehtoja, joiden vallitessa kirjallisuuden tutkimuksessa voidaan löytää välittäviä kantoja tekstuaalisuus–todellisuus–opposition ylittämiseksi. Tulkitessani Lahtelan tekstien ulko- ja sisäkirjallisia dialogeja ovat apuvälineinäni alter ego, tekstuaalinen minä ja kertoja neutraaleissa tapauksissa. Se-romaani paitsi osallistui ajankohtaiseen kulttuuriseen ja kirjalliseen dialogiin myös uudisti suomalaista proosaa representoimalla katkelmallisesti ja fiktiivisesti autobiografista materiaalia. Tarkastelut osoittavat myös sen, että freudilainen psykoanalyysi on ollut Se-romaanin ja laajemminkin Lahtelan tuotannon synnyn tärkeä innoittaja. Sama koskee Friedrich Nietzschen elämänfilosofiaa, jonka tietyt näkemykset ovat suunnanneet Lahtelan teoksissa keskeistä moraalikysymysten käsittelyä ja vaihtoehtoisen (seksuaali)moraalin etsintää.