Made available in DSpace on 2016-04-27T17:27:21Z (GMT). No. of bitstreams: 1 Pedro Rodolfo Fernandes da Silva.pdf: 484288 bytes, checksum: 5b611bbfb825a2dfd7ec0cc8ca353b80 (MD5) Previous issue date: 2008-02-25 / Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior / This work presents a reading of the Scito Te Ipsum of Peter Abelard (1079- 1142), focusing the core of morality: the intentio. In Abelard s conception, moral acts are in themselves indifferent. Morality abide exclusively in agent s consent and in the intention that precedes action. When the agent consents, consciously, in the contempt of God, commits sin, although he doesn t execute the action. Sin is not, therefore, in vice, neither in bad will. These, would be better called, a disease of the soul that push man and against which he has to fight to deserve glory s crown / Este trabalho apresenta uma leitura do Scito Te Ipsum de Pedro Abelardo (1079-1142), enfocando o cerne da moralidade: a intentio. Na concepção de Abelardo, os atos morais são em si mesmos indiferentes. A moralidade reside exclusivamente no consentimento do agente e na intenção que precede a ação. Quando o agente consente, conscientemente, no desprezo de Deus, comete o pecado, ainda que não execute a ação. O pecado não está, portanto, no vício, tampouco na má vontade. Estes, melhor se denominariam, uma enfermidade da alma que arrasta o homem e contra a qual se deve lutar para merecer a coroa de glória

Abstract The author Markku Lahtela was a central figure in the 1960’s generation rebellion, called the spirit of the 60’s, that criticised the basic values of the old generation and through which the young artists presented their avant-garde ideas. The study focuses on the early 1960’s. The primary data is provided by Lahtela’s second novel called Se and its manuscript. The novel deals in an original way with issues such as the sexual revolution and sexual morality, which were popular themes in the 1960’s. As a secondary source of data, the study also deals to some extent with the rest of Lahtela’s production. The substantial topic is the problematics of change in the 1960’s that arose as a result of modernisation, which only then gained momentum in Finland. The research approach is contextual in that the discussion is based on the postmodern viewpoint. Context is understood as consisting of elements of cultural dialogicality thematised by the author through individuation, which is to be seen in the dialogue of his books. The study focuses on the extraliterary historical context. Among the contexts of the 1960’s, attention is paid mainly to the crisis of representation caused by the changes, by interpreting its commentary and attempts to solve it in Lahtela’s texts. Despite the focus on the extraliterary historical context, textual dimensions are also taken into account in the interpretations. I also discuss to some extent the conditions through which it is possible in literary research to find intermediate standpoints to overcome the opposition between textuality and reality. In the interpretation of the extra- and intraliterary dialogues in Lahtela’s texts, the tools used include the alter ego, the textual “I” and, in neutral cases, the narrator. The novel Se not only participated in topical cultural and literary dialogue, but also reformed Finnish prose by representing autobiographical materials in a fragmentary and fictitious manner. The discussion also shows that Freudian psychoanalysis has contributed significantly to both Se and Lahtela’s production in general. The same also applies to Friedrich Nietzsche’s philosophy of life; some of his ideas have directed the discussion of moral issues characterised by Lahtela’s books and the search for an alternative (sexual) morality. / Tiivistelmä Kirjailija Markku Lahtela oli keskeinen hahmo vanhan polven perusarvoja arvostelleessa 1960-luvun sukupolvikapinassa, jota nimitettiin 60-lukulaisuudeksi ja jossa nuoret taiteilijat esittelivät avantgardistisia ideoitaan. Tutkimuksen ajallinen pääkohde on 1960-luvun alkupuoli. Primaariaineistona on Lahtelan toinen romaani Se ja sen käsikirjoitus. Teos käsittelee omaperäisesti muun muassa seksuaalista vallankumousta ja seksuaalimoraalia, jotka olivat 1960-luvun muotiteemoja. Sekundaariaineistona tutkimuksessa käsitellään jonkin verran myös Lahtelan muuta tuotantoa. Substantiaalisena aiheena on 1960-luvun muutosproblematiikka, joka syntyi Suomessa vasta tuolloin voimistuneen modernisaation vaikutuksesta. Tutkimukseni lähestymistapa on kontekstuaalinen siten, että tarkastelut pohjaavat myöhäismodernin näkökulmaan. Kontekstin ymmärrän koostuvan kulttuurisen dialogisuuden elementeistä, joita kirjailija tematisoi teostensa dialogina näkyvässä individuaatiossaan. Tutkimuksessani korostuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti. 1960-luvun konteksteista olen päähuomion kiinnittänyt muutosten synnyttämään representaation kriisiin tulkitsemalla Lahtelan teksteistä sen kommentointeja ja ratkaisuyrityksiä. Siitä huolimatta, että tutkimuksessani painottuu ulkokirjallinen historiallinen konteksti, otan tulkinnoissani huomioon myös tekstuaalisia ulottuvuuksia. Lisäksi selvitän jonkin verran niitä ehtoja, joiden vallitessa kirjallisuuden tutkimuksessa voidaan löytää välittäviä kantoja tekstuaalisuus–todellisuus–opposition ylittämiseksi. Tulkitessani Lahtelan tekstien ulko- ja sisäkirjallisia dialogeja ovat apuvälineinäni alter ego, tekstuaalinen minä ja kertoja neutraaleissa tapauksissa. Se-romaani paitsi osallistui ajankohtaiseen kulttuuriseen ja kirjalliseen dialogiin myös uudisti suomalaista proosaa representoimalla katkelmallisesti ja fiktiivisesti autobiografista materiaalia. Tarkastelut osoittavat myös sen, että freudilainen psykoanalyysi on ollut Se-romaanin ja laajemminkin Lahtelan tuotannon synnyn tärkeä innoittaja. Sama koskee Friedrich Nietzschen elämänfilosofiaa, jonka tietyt näkemykset ovat suunnanneet Lahtelan teoksissa keskeistä moraalikysymysten käsittelyä ja vaihtoehtoisen (seksuaali)moraalin etsintää.

Abstract Literary criticism lost its connection with textual criticism as formalist theories gained ground after the 1950s. The formalist conceptions of the autonomy of the literary work, however, have been subsequently questioned while the relationship between literary and textual criticism has remained distant. The present study searches for the historical reasons for this, and with the help of literary philosophy strives to revive the vanished relationship by demonstrating the essential signification of textual criticism to literary criticism. In the Anglo-American context the literary critics’ disinterest in textual criticism has been explained away as a vestige of New Critical literary theory. The present study brings a new interdisciplinary viewpoint to this discussion by showing that Analytic Aesthetics has had a central role in maintaining the separation of textual criticism and literary criticism. By examining prominent theories of the ontology of the literary work the study reveals a tradition of a monolithic conception of the literary work within Analytic Aesthetics that considers the literary work to have only one stable text. In this tradition different phenomena of textual variation are marginalised as inessential to the identity of the work. By the same token, textual criticism is cast out from the field of literary criticism as being aesthetically insignificant. The study criticises the monolithic tradition for its historically limited conception of the work, one that is grounded in the invention of print and the modern conception of the author. This conception does not take into account the historically and constantly changing media of production, recording and transmitting that affects the relationship between the concepts of work and text. The monolithic conception is wholly unsuitable for the thinking of the works of oral literature, medieval manuscript culture and contemporary hypertexts. Neither does it work well with printed literature. This study demonstrates how this conception of the work supports a blind faith approach to the stability of the printed text that gives a completely false impression of the historical nature of the literary work. According to this study literary criticism should be based on an aesthetic of suspicion that approaches every text with a critical attitude. The literary critic should examine the history of textual transmission of the work under study and only then determine and justify from the viewpoint of the given research frame the selection of which text versions the work’s interpretation is based on. By examining unpublished as well as published versions of Aaro Hellaakoski’s Me kaksi, the present study demonstrates in practice how taking textual variation into account produces interpretations of the work that would not otherwise be possible when working only with a single text version. / Tiivistelmä Kirjallisuudentutkimus kadotti yhteyden tekstikritiikkiin formalististen teorioiden yleistyessä 1950-luvun jälkeen. Sittemmin formalistiset käsitykset teoksen historiattomuudesta ja autonomisuudesta on kyseenalaistettu, mutta suhde tekstikritiikkiin on jäänyt etäiseksi. Käsillä olevassa tutkimuksessa etsitään historiallisia syitä tähän ja pyritään elvyttämään näiden tutkimusalojen vuorovaikutusta osoittamalla kirjallisuuden filosofian keinoin tekstikritiikin olennainen merkitys kirjallisuudentutkimukselle. Angloamerikkalaisessa kontekstissa kirjallisuudentutkijoiden välinpitämättömyyden tekstikritiikkiä kohtaan on selitetty periytyvän uuskriittisestä kirjallisuusteoriasta. Tämä tutkimus tuo keskusteluun uuden poikkitieteellisen näkökulman osoittamalla, että analyyttinen estetiikka on ollut keskeinen tekijä tekstikritiikin ja kirjallisuudentutkimuksen välisen erottelun ylläpitämisessä. Tarkastelemalla keskeisiä kirjallisen teoksen ontologian teorioita tutkimus paljastaa analyyttisessa estetiikassa vallitsevan monoliittisen teoskäsityksen tradition, jossa teoksella ajatellaan olevan vain yksi muuttumaton teksti. Tässä traditiossa erilaiset tekstuaalisen variaation ilmiöt marginalisoidaan teoksen identiteetin kannalta epäolennaisina. Samalla tekstikriittinen tutkimus rajataan pois kirjallisuudentutkimuksen alueelta esteettisesti merkityksettömänä. Tutkimus kritisoi monoliittisen tradition historiallisesti rajoittunutta teoskäsitystä, joka pohjautuu kirjapainotekniikkaan ja moderniin tekijäkäsitykseen. Tämä teoskäsitys ei huomioi teoksen historiallisesti muuttuvien tuottamisen, tallentamisen ja välittämisen välineiden vaikutusta teoksen ja tekstin suhteeseen. Monoliittinen teoskäsitys ei sovellu esimerkiksi suullisen runouden, keskiajan käsikirjoituskulttuurin tai nykyajan hypertekstien tekstuaalisuuden ajattelemiseen, muttei myöskään painetun kirjallisuuden tekstuaalisuuteen. Tutkimus osoittaa, miten tämä teoskäsitys ylläpitää sokeaa luottamusta painettuun tekstiin, joka antaa virheellisen kuvan kirjallisen teoksen historiallisesta luonteesta. Tutkimuksen mukaan kirjallisuudentutkimuksen tulisi perustua epäilyksen estetiikkaan, jossa jokaiseen tekstiin suhtaudutaan kriittisesti. Kirjallisuudentutkijan olisi selvitettävä tutkimansa teoksen tekstuaalisen transmission historia sekä määritettävä ja perusteltava tutkimusongelmansa näkökulmasta mihin teoksen tekstiversioihin hän perustaa tulkintansa. Tarkastelemalla Aaro Hellaakosken Me kaksi -runoelman julkaisemattomia ja julkaistuja versioita tutkimuksessa osoitetaan käytännössä, miten tekstuaalisen variaation huomioiminen tuottaa tulkintoja teoksesta, jotka eivät olisi mahdollisia yksittäisen tekstiversion pohjalta.