It is a favorite canon of preservation architects that soon 95% of work will deal with an existing construct in some manner. Reasons for this include the public's affinity toward old and historic buildings, and the utter lack of undeveloped sites in urban areas. This thesis is directed toward creating a methodology in which to define the intervention and interaction between new to existing. The general attitude toward history and existing buildings is quite divisive. Typically architects demolish existing buildings or they attempt to preserve every detail and facet of a "historical" building. The National Historic Trust, apart of the Department of Interior, provides loose guidelines with which to guide an intervention or to otherwise treat a "historic" edifice. Carlo Scarpa is one architect who has finely honed the ability to interact and intervene. / Master of Architecture

Abstract The purpose of the study was to explain the effects of risk factor targeted lifestyle counselling intervention on quality of lifestyle counselling and on adherence to lifestyle change in stroke patients. Content and characteristics of stroke patient counselling was described (I) with narrative literature review (n=33). Lifestyle habits of hospital-admitted stroke patients were described and explained (II) with cross-sectional design (n=150). Quasi-experimental, nonequivalent control group pretest-posttest design explained (III) the effects of lifestyle counselling intervention on working-age stroke patients’ adherence to lifestyle change (n=75/group). Cross-sectional, explorative between-groups prospective design explained (IV) associations between the quality of counselling and adherence to lifestyle change during the 12-month follow-up (n=98). The literature data was gathered from the databases and analysed with content analysis (I). The empirical data was collected with Lifestyle (II), Adherence to Lifestyle Change (III, IV) and Counselling Quality (IV) instruments. Descriptive statistics, factor analysis, cross-tabulation of variables, logistic regression, and ANCOVA were used for data analysis. Counselling was described with seven themes: information about the disease and concerns regarding stroke, aims of counselling, counselling methods, interaction as a method for counselling, stroke nurse as a counsellor, emotional support and decision making in patient care (I). Patients were overweight or obese (75%) and 86.7% had high waist circumference levels. They generally had rather unhealthy eating habits, were physically inactive and quite highly stressed, and 33.5% drank to excess every month or every week, and 32.9% were current smokers (II). After intervention the experimental group lost their weight at 3 and 6 months, reduced cigarette consumption at 3 months, and increased smoking cessation at 6 months. The experimental group received more support from nurses, family and friends (III). Lifestyle counselling quality was estimated rather good, with the exception of patient-centred counselling, and significantly better by the experimental group. Interactiveness, resources, and advantages of counselling were related to adherence variables (IV). Intervention had effects on lifestyle counselling quality and on adherence to lifestyle change in the short term. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selittää aivoverenkiertohäiriöpotilaiden (AVH) riskitekijöihin kohdistuvan elintapaohjausintervention vaikutuksia elintapaohjauksen laatuun ja elintapamuutokseen sitoutumiseen. Ohjauksen sisältöä ja ominaispiirteitä kuvattiin (I) narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla (n=33). AVH-potilaiden elintapoja (n=150) sairaalaan tulovaiheessa kuvattiin ja selitettiin (II) poikkileikkaustutkimuksella. Kvasikokeellinen tutkimus selitti (III) elintapaintervention vaikutuksia työikäisten AVH-potilaiden elintapamuutokseen sitoutumiseen (n=75/ryhmä). Ohjauksen laadun ja elintapamuutokseen sitoutumisen välistä yhteyttä 12 kuukauden seurannan aikana selitettiin (IV) poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimuksen avulla (n=98). Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin tietokannoista ja analysoitiin sisällön analyysillä (I). Empiirinen data kerättiin elintapamittarilla (II), elintapamuutokseen sitoutumismittarilla (III, IV) ja ohjauksen laatu mittarilla (IV). Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin, faktorianalyysillä, ristiintaulukoinnilla, logistisella regressiolla sekä varianssianalyysillä. Seitsemän teemaa kuvasi ohjausta: tieto sairaudesta ja siihen liittyvistä tekijöistä, ohjauksen tavoitteellisuus, ohjausmenetelmät, vuorovaikutus ohjausmenetelmänä, sairaanhoitaja ohjaajana, emotionaalinen tuki, sekä potilaan hoitoon liittyvä päätöksenteko (I). Potilaista 75% oli ylipainoisia tai lihavia ja suurella osalla vyötärönympärys oli liian suuri (86.7%). He söivät jokseenkin epäterveellisesti, liikkuivat liian vähän ja olivat stressaantuneita. Potilaista 33.5% joi humalahakuisesti kuukausittain tai joka viikko ja 32.9% tupakoi (II). Koeryhmän potilaiden paino laski kolmen ja kuuden kuukauden kuluttua kotiutumisesta. Savukkeiden määrä väheni kolmen kuukauden kuluttua kotiutumisesta ja tupakoinnin lopettaminen lisääntyi kuuden kuukauden kuluttua. Koeryhmän potilaat saivat enemmän tukea hoitajilta, perheeltä ja ystäviltä (III). Ohjauksen laatu arvioitiin hyväksi, poikkeuksena oli ohjauksen potilaskeskeisyys. Kokonaisuutena ohjauksen laatu arvioitiin paremmaksi koeryhmässä. Vuorovaikutus, resurssit ja ohjauksen vaikutukset olivat selkeimmin yhteydessä elintapamuutokseen sitoutumiseen (IV). Elintapainterventiolla oli vaikutusta elintapaohjauksen laatuun sekä elintapamuutokseen sitoutumiseen lyhyellä aikavälillä.

Abstract The purpose of this three phase study was to investigate the effects of web-based patient education and social support provided by healthcare personnel on the adherence of glaucoma patients. The aim was to produce information for developing new, patient-centred education and social support methods to glaucoma patients. The aim of the first phase was to to describe the adherence of glaucoma patients and related factors. The data was collected with the ACDI measurement from adult glaucoma patients (n = 249) and was analysed by using basic and multiple variable methods. The aim of the second phase was to describe the views of adherent glaucoma patients on patient education and social support (n = 12). The data was collected by interviewing and the data was analysed with content analysis. The aim of the third phase was to study the effects of enhanced web-based patient-centred education and social support on the adherence of glaucoma patients. The test group (n = 34) received web-based patient education and social support intervention via e-mail. The control group (n = 51) received the traditional patient education and social support during the appointment. The effects of the patient education and social support were studied with self-reported ACDI instrument which was sent to both groups at baseline and follow ups (two and six months). The data was analyzed with basic statistical methods. Glaucoma patients were well-adherent to medical care (97%, n = 242) and to care (67%, n = 166). Patient education and social support from physicians and nurses (p < 0.001) and consequences of treatments (p = 0.003) were connected to care. Well-adherent patients described receiving patient education and social support from healthcare personnel and relatives. The focus of the patient education was the content, timing and methods of education. Social support emerged as emotional, informational and instrumental support or lack of support. Participants in both the test and the control groups showed improvement in their adherence. No statistically significant differences were found between the test and control group (p > 0.05). These results are useful in developing patient education and social support methods for glaucoma patients and other patients with chronic illness as well as in educating nurses and developing new patient-centred education and support methods. / Tiivistelmä Tämän kolmivaiheisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää terveydenhuoltohenkilöstön tarjoaman internet-perusteisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikutusta glaukoomapotilaan hoitoon sitoutumisessa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia, potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä glaukoomapotilaille. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, minkälaista on glaukoomapotilaan hoitoon sitoutuminen ja mitkä tekijät edistävät sitä. Aineisto kerättiin komplianssimittarilla (ACDI) glaukoomapotilailta (n = 249) ja analysoitiin tilastollisilla perus- ja monimuuttujamenetelmillä. Toisessa vaiheessa kuvailtiin hyvin hoitoonsa sitoutuneiden glaukoomapotilaiden käsityksiä saamastaan ohjauksesta ja tuesta (n = 12). Aineisto kerättiin haastattelemalla ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Kolmannessa vaiheessa tutkittiin tehostetun internet-perusteisen ja normaalin käytännön mukaisen potilasohjauksen ja sosiaalisen tuen vaikuttavuutta glaukoomapotilaiden hoitoon sitoutumisessa. Koeryhmä (n = 34) sai tehostetun ohjauksen ja sosiaalisen tuen sähköpostin välityksellä. Kontrolliryhmä (n = 51) sai normaalin käytännön mukaisen ohjauksen ja sosiaalisen tuen vastaanottokäyntien yhteydessä. Ohjauksen vaikuttavuutta tutkittiin komplianssimittarilla (ACDI), joka lähetettiin molemmille ryhmille tutkimuksen alussa sekä kahden ja kuuden kuukauden kuluttua. Aineisto analysoitiin tilastollisin perusmenetelmin. Glaukoomapotilaat olivat hyvin sitoutuneita lääkehoitoonsa (97 %, n = 242) sekä kohtalaisen hyvin hoitoonsa kokonaisuudessaan (67 %, n = 166). Hoitajien ja lääkäreiden tarjoama ohjaus ja sosiaalinen tuki (p < 0.001) sekä hoidon seuraukset (p = 0.003) edistivät hoitoon sitoutumista. Hyvin hoitoonsa sitoutuneet kuvasivat saaneensa ohjausta ja tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä ja läheisiltään. Keskeistä ohjauksessa olivat oikea sisältö, ajoitus ja ohjausmenetelmät. Sosiaalinen tuki ilmeni emotionaalisena, tiedollisena ja konkreettisena tukena tai tuen puutteena. Potilaiden hoitoon sitoutuminen edistyi tehostetun ohjaus- ja tuki-intervention aikana sekä koe- että kontrolliryhmässä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut (p > 0.05). Tuloksia voidaan hyödyntää suomalaisten glaukoomapotilaiden ja muiden pitkäaikaissairaiden hoitotyössä, hoitotyön opetuksessa sekä kehitettäessä uusia potilaslähtöisiä ohjaus- ja tukimenetelmiä.

Abstract This study investigates the relationship between play and child development. This work is the continuation of a thesis on children’s verbal creativity stimulated by dialogical drama intervention which I defended in 2001 at the Vilnius Pedagogical University, Lithuania. The first doctoral thesis in educology resulted in the main intervention method (Dialogical Drama with Puppets) used in this project. The theoretical framework of the study is based on cultural-historical theories developed by Vygotsky and his followers. This approach has influenced on the methodological choices of the study and the concept of the zone of proximal development is a central concept in Vygotskian theory of human cultural development. The concept has been elaborated in an earlier publication (Hakkarainen & Bredikyte 2008) and is now used as an analytic tool. Other theoretical concepts of Vygotsky like the social situation of development, the unit, environment and mechanism of development are used. This study is a small sample from the whole research project, which integrated research studies, theoretical courses and practice of master’s degree students in early education. For families and children the project was a play club. From the theoretical point of view the project was a “genetic experiment”, a “playworld” and intervention study aiming at joint creative play of adults and children. In cultural-historical theory (cultural) environment is the source of qualitative developmental changes of individuals, but each child has to be motivated and self carry out developmental acts. These theoretical principles require special forms of social interaction “mutual interventions”. The methodological approach opens a new perspective to the study of play and development. Individual play development of some children is followed up several years. Cumulative effects and qualitative changes can be detected easier in this setting. Multi-age child groups change our understanding about play development. Empirical part of this study consists of a few cases, which demonstrate what kind of developmental trajectories are possible. It is impossible to tell exactly what the effect of our play environment is, but observations and interpretations can guide further research activity. The results of this study demonstrate in which conditions narrative intervention in joint playworld environment can lead to creative acts, what steps are necessary in the development of joint play, how mutuality in adult-child play supports child development, and what elements are essential in play producing pedagogy and professional growth. / Tiivistelmä Tämä tutkimus selvittää leikin ja lasten kehityksen välistä yhteyttä. Siinä työssä jatkuu tekijän edellisessä Vilnan pedagogisen yliopiston edukologian väitöskirjassa 2001 aloittama lasten luovuuden tutkimus dialogista draamaa käyttäen. Tämä tutkimus tuotti keskeisen intervention menetelmän (Dialoginen nukkedraama), jota nyt käytetään. Tämän tutkimuksen viitekehys perustuu Vygotskin ja hänen seuraajiensa kehittelemään kulttuuri-historialliseen teoriaan. Metodologiset ratkaisut ja Vygotskin kulttuurisen kehityksen teorian keskeinen käsite – lähikehityksen vyöhyke – ovat vaikuttaneet tutkimuksen toteutukseen. Tätä käsitettä on kehitelty aikaisemmassa julkaisussa (Hakkarainen & Bredikyte, 2008) ja sitä käytetään nyt analyyttisenä työvälineenä. Vygotskin muitakin teoreettisia käsitteitä kuten ”kehityksen sosiaalinen tilanne”, ”kehityksen analyysiyksikkö”, ”kehityksen ympäristö”, ja ”kehitysmekanismi” on otettu käyttöön. Tämä tutkimus on pieni siivu koko tutkimusprojektista, johon kytkeytyi varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijoiden tutkimusopintoja, teoriakursseja ja harjoittelua. Perheiden ja osallistuvien lasten näkökulmasta projekti oli leikkikerho. Teoreettiselta näkökulmalta projektin ydin oli ”geneettinen eksperimentti”, ”leikkimaailma” ja ”interventiotutkimus”, joka pyrkii saamaan aikaan aikuisten ja lasten yhteistä luovaa leikkiä. Kulttuuri-historiallisessa teoriassa (psykologinen/ kulttuurinen) ymäristö on yksilön laadullisten kehityksen muutosten lähde, mutta jokaisen lapsen on oltava motivoitunut ja itse toteutettava kehittävät teot. Nämä teoreettiset periaatteet edellyttävät erityistä sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoa ”vastavuoroista interventiota”. Käytetty metodologinen lähestymistapa avaa uuden mahdollisuuden tutkia leikkiä ja kehitystä. Joidenkin yksittäisten lasten leikin kehitystä on voitu seurata useita vuosia. Kasautuvat vaikutukset ja laadulliset muutokset voidaan todeta helpommin tällaisella tutkimusotteella. Eri-ikäisten lasten yhteiset leikkiryhmät auttavat ymmärtämään paremmin leikin olemusta ja kehitystä. Tutkimuksen empiirinen osa muodostuu yksitäistapauksista, jotka kertovat millaiset kehityskaaret ovat mahdollisia. Tarkkoja syitä ja seurauksia ei ole mahdollista leikkiympäristössä osoittaa, mutta havainnot ja tulkinnat ohjaavat jatkotutkimusta. Tutkimuksen tulokset kertovat millaisissa olosuhteissa narratiivinen interventio yhteisessä leikkiympäristössä voi johtaa luoviin tekoihin, miten yhteinen leikki voi kehittyä ja kehittää, millainen vastavuoroisuus aikuisen ja lasten leikissä tukee kehitystä sekä mitkä asiat ovat välttämättömiä leikin pedagogiikassa ja ammatillisessa kasvussa.

Orientadores: Renato Ferracini, Fernando Antonio Pinheiro Villar de Queiroz / Dissertação (mestrado) - Universidade Estadual de Campinas, Instituto de Artes / Made available in DSpace on 2018-08-14T21:43:19Z (GMT). No. of bitstreams: 1 Rabelo_AntonioFlavioAlves_M.pdf: 36129903 bytes, checksum: b5234e414478336fc8d9c66965cf758f (MD5) Previous issue date: 2009 / Resumo: Nesta dissertação, desenvolvemos uma pesquisa prática-conceitual sobre os paradoxos dos processos criativos do corpo-em-arte. Esta corporeidade é experimentada no terreno da performance artística em espaços alternativos públicos e privados. O processo da pesquisa está relacionado à criação, execução, documentação, reflexão e análise da série de performances intitulada ",Corpoestranho,". Sua base conceitual está associada ao conceito de Corpo Subjétil em Ferracini (2006), a partir das noções de rizoma, CsO, devir e acontecimento em Deleuze (1995, 2007). Nesta pesquisa, problematizamos a busca por procedimentos para o corpo-em-arte (corpo subjétil) articulados pelos encontros da "Rede de Afetos" do nosso processo criativo, assumindo os aspectos coletivos inerentes a ação criativa e a processualidade enquanto obra (Cohen, 2004). Dessa forma, o ",corpoestranho," se configura como um corpo em processo, corpo fronteira e paradoxal. Um corpo rizomático, virtualizado e atualizado (Lévy, 1996) na trama dessa "Rede de Afetos", a partir da relação dos micro-elementos internos e externos que o compõe. Corpo entre o "eu" e o "outro", corpo em transbordamento, posto em relação com o espaço, o tempo e os outros corpos. / Abstract: In this dissertation, we have developed a conceptual-practical research about the paradoxes of the creative processes of the body in art. This corporeity is experimented in the subject of artistic performance in public and private alternative spaces. The research process is related to creation, execution, documentation, reflection and analysis of the series of performances named ",Corpoestranho,". Its conceptual basis is associated with the concept of Corpo Subjétil in Ferracini (2006), from the notions of rhizome, CsO, deviance and event in Deleuze (1995, 2007). In this research, we have problemized the search for procedures for the body in art (corpo subjétil) articulated by the meetings of "Rede de Afetos" of our creative process, admitting the collective aspects inherent to the creative action and the processuality as work (Cohen, 2004). In this way, the ",corpoestranho," is configurated as a body in process, boundary and paradoxal body. A rhizomatous body, virtualized and up-to-date (Lévy, 1996) in the scheme of this "Rede de Afetos", from the relation of the internal and external micro-elements that forms it. Body between "me" and "other", body in overflow, put in relation to space, time and other bodies. / Mestrado / Artes Cenicas / Mestre em Artes

Abstract Several studies have highlighted the need for the provision of extra support for parenting and for the children of families with parental cancer, with particular emphasis on the need to protect the psychosocial wellbeing of these children. However despite this, child-centred work still rarely forms part of clinical practice in adult health-care settings. The aims of the present work were: 1) to calculate a population-based estimate for the number of Finnish children affected by parental cancer, 2) to investigate whether these children had used specialised psychiatric services to a greater extent than their peers, 3) to conduct a systematic review of the scientific literature regarding the current state of structured interventions directly targeted at children with parental cancer, 4) to outline the clinicians' experiences of the use of structured child centred interventions in long-term clinical practice, and 5) to assess whether the “Let’s Talk about Children” (LT) and “Family Talk Intervention” (FTI) approaches have any impact on the psychiatric symptom profile of seriously somatically ill parents and their spouses. It was found that every 15th child (6.6% of the children) had a mother or father who was treated for cancer during the years 1987 to 2008. Cases of parental cancer increased these children’s use of specialised psychiatric services significantly by comparison with their peers. A systematic review revealed that the existing number of structured child-centred interventions was small and their methodological content was highly heterogeneous. Clinicians’ long-term experiences of the use of structured child-centred interventions in everyday clinical practice highlighted: the flexible choice of interventions, the importance of taking the children’s needs into account, inter–team collaboration and the need to regard death as an essential topic when working with families with parental cancer. A significant improvement in the parent’s psychological symptoms was observed four months after the completion of the structured intervention. It can be concluded that children affected by parental cancer comprise a substantial part of the general population. Both the increased use of specialised psychiatric services by the children and the positive effect of interventions on the parents justify the pursuance of research-based child-centred work. / Tiivistelmä Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat suosittaneet lisätukea vanhemmuudelle ja lapsille syöpäpotilaiden lasten psykososiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tästä huolimatta lapsikeskeistä työtä tehdään aikuisterveydenhuollossa vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli: 1) arvioida väestötasolla niiden suomalaisten lasten lukumäärä, joilla on syöpää sairastava vanhempi, ja verrata näiden lasten psykiatrisen erikoissairaanhoidon käyttöä muihin vastaavan ikäisiin, 2) selvittää systemaattisesti olemassa oleva tutkimustieto lapsikeskeisten strukturoitujen interventioiden käytöstä syöpää sairastavien vanhempien lapsilla, 3) tutkia työntekijöiden pitkäaikaisia kokemuksia strukturoitujen lapsikeskeisten interventioiden käytöstä osana jokapäiväistä kliinistä työtä, 4) selvittää kahden strukturoidun intervention, Lapset puheeksi -keskustelun ja Beardsleen perheintervention, vaikutusta vanhempien psykiatrisiin oireisiin neljä kuukautta intervention jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen interventiota. Tulosten mukaan Suomessa 6,6 %:lla vuonna 1987 syntyneistä lapsista oli vanhempi, jota oli hoidettu syövän takia seurantajakson 1987–2008 aikana. Syöpää sairastavien vanhempien lasten psykiatrisen erikoissairaanhoidon käyttö oli tilastollisesti merkitsevästi kohonnut verrattuna muihin samanikäisiin. Lasten tukemiseen tarkoitettujen strukturoitujen interventioiden määrä oli vähäinen ja niiden tutkimuksellinen taso oli vaihteleva. Työntekijöiden kokemukset lapsikeskeisten interventioiden toteuttamisesta potilastyössä nostivat esille useita huomioonotettavia asioita: on tärkeää voida valita interventio joustavasti perheen tarpeiden mukaan, yli sektorirajojen ulottuva yhteistyö on keskeistä, lasten yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on tärkeää, kuoleman teema nousee usein esille perheiden kanssa työskenneltäessä. Vanhempien psyykkisten oireiden todettiin vähentyneen intervention jälkeen tehdyssä mittauksessa verrattuna ennen interventiota tehtyyn mittaukseen. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että syöpäpotilaiden lapset muodostavat merkittävän ryhmän väestössä. Syöpäpotilaiden lasten lisääntynyt psykiatrisen erikoissairaanhoidon käyttö jo yksin ja myös interventioiden myönteiset vaikutukset puoltavat lapsikeskeisen työn kehittämistä aikuisterveydenhuoltoon. Kehittämistyön pohjana voidaan käyttää tässä tutkimuksessa käytettyjä strukturoituja lapsikeskeisiä interventioita.

Abstract Physical inactivity and sedentary behaviour (SB) are harmful to health, but both globally and in Finland, 80% of adolescents are not physically active enough and they sit too much. Unhealthy behaviour seems to accumulate in young men. Factors underlying unhealthy behaviour should be identified, and based on these, effective interventions for health promotion should be developed. In this study we aimed to clarify the determinants of physical activity (PA) and SB in young men. In addition, we studied the effects of a gamified, tailored, mobile PA intervention on PA and subjective wellbeing. Population-based data were collected in call-ups organized by the Finnish Defence Forces in 2010, 2012 and 2013 in the Oulu area, Finland. Altogether 2526 approximately 18-year-old men filled in a questionnaire, attended physical performance tests and went through a medical examination. In 2013, all 811 men who attended physiological measurements were invited to participate in a six-month randomized controlled trial, and 496 (61%) of them agreed to do so and were randomized into intervention (n=250) and control (n=246) groups. The intervention group got access to a mobile service developed in this study. PA and SB were continuously monitored during the trial. The PA and SB of the controls was measured without feedback on behaviour. The profiles “exercising but sitting”, “feeling unhappy”, “symptoms of disordered eating”, “being unfit with appearance-related motivation” and “gaming” were found among the sedentary young men. The men living in both built and natural environments were equally physically active. The mother’s PA was associated with PA in men living in the built environment and the father’s PA with PA among natural environment residents. The intervention had a borderline positive effect on moderate-to-vigorous PA, but there was no change in SB or light PA. Life satisfaction improved both in the intervention group and the control group. Various functionalities related to the PA of the mobile service were considered important. However, the compliance in using the service was limited. Improvements in PA, self-rated health and life satisfaction were seen, especially among the men in the intervention group with low levels of PA and poor subjective wellbeing at baseline. This study complements existing knowledge on the PA and SB of youth and the findings on the effects of technology-based PA promotion. The study adds to literature on individual, environmental and parental factors underlying SB and PA in young men. These findings highlight the importance of individually designed health promotion among young men. / Tiivistelmä Fyysinen inaktiivisuus ja liiallinen istuminen ovat terveydelle haitallisia. Siitä huolimatta nuoret Suomessa ja muualla maailmalla eivät liiku riittävästi ja istuvat liian paljon. Epäterveelliset elintavat näyttävät kasaantuvan erityisesti nuorille miehille. Liikkumattomuuden taustatekijät tulisi tunnistaa ja kehittää uusia menetelmiä nuorten aktivointiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten miesten fyysisen aktiivisuuden ja paikallaan olon taustatekijöitä sekä pelillistetyn, räätälöidyn ja mobiilin intervention vaikuttavuutta. Väestöpohjainen aineisto kerättiin Oulun alueen kutsunnoissa vuosina 2010, 2012 ja 2013. Yhteensä 2526 keskimäärin 18-vuotiasta nuorta miestä täytti hyvinvointikyselyn, osallistui kuntotesteihin ja kävi lääkärintarkastuksessa. Satunnaistettuun, kontrolloituun, kuuden kuukauden interventioon osallistui 496 nuorta. Interventioryhmä sai käyttöönsä tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun, joka sisälsi pelillisiä elementtejä. Lisäksi ryhmään kuuluneiden fyysistä aktiivisuutta mitattiin jatkuvasti koko intervention ajan kiihtyvyysanturimenetelmällä ja he saivat siitä palautetta. Kontrolliryhmän aktiivisuus mitattiin, mutta he eivät saaneet palautetta. Viisi erilaista profiilia tunnistettiin paljon istuvien nuorten miesten vastauksista: paljon istuvat liikkujat, elämäänsä tyytymättömät, syömishäiriöillä oireilevat, huonokuntoiset ulkonäöstä motivoitujat ja pelaajat. Luonnollisessa ja rakennetussa ympäristössä asuvat nuoret liikkuivat yhtä paljon. Äidin runsas liikkuminen oli yhteydessä rakennetussa asuinympäristössä asuvien poikien suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas isän liikkumisella oli positiivinen yhteys luonnollisessa ympäristössä asuvien poikien liikkumiseen. Interventio lisäsi jonkin verran poikien kohtuukuormitteisen tai raskaan fyysisen aktiivisuuden määrää. Paikallaan olon tai kevyen aktiivisuuden määrä ei muuttunut. Elämäntyytyväisyys koheni sekä interventio- että kontrolliryhmässä. Vaikka tutkittavien sitoutuminen tutkimukseen oli kohtuullisen heikko, he pitivät monia tutkimuksessa kehitetyn mobiilin palvelun fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä ominaisuuksia kiinnostavina. Erityisesti niillä nuorilla, jotka olivat liikkuneet vähän tai kokeneet hyvinvointinsa huonoksi tutkimuksen alussa, havaittiin positiivisia muutoksia intervention aikana. Tutkimuksessa saatiin lisää tietoa yksilöllisten sekä ympäristöön että vanhempiin liittyvien tekijöiden merkityksestä nuorten liikkumiselle ja paikallaan ololle. Tutkimus tuotti uutta tietoa pelillistetyn, räätälöidyn mobiiliteknologian mahdollisuuksista nuorten miesten aktivoinnissa. Tulosten perusteella yksilöllinen räätälöinti on tärkeää nuorten miesten terveyden edistämiseen tähtäävissä interventioissa.

The aim with this study was to compare and evaluate potential differences in self-assessed health between students where the school had worked systematically with MI and students where the school had not. To evaluate this a quantitative method through poll forms was used. 40 poll forms was sent to a school that did not use MI and compared the answers with existing poll forms from a school that used MI systematically. Theresults showed that boys from the school using MI had 10 times bigger chance of answering that they felt good than the boys that not have MI. The results for the girls did not indicate the same importance of the intervention. Instead the results showed that other factors, such as feeling sad, sleep quality and alcohol usage influenced their self-rated health. The conclusion from this is that the MI does have an effect on the self-assessed health for particularly boys. / Svenska skolungdomar anser idag att skolan är en bidragande orsak till att de mår dåligt då den bl. a. skapar både ångest och stress. Följderna av att stressen har ökat i skolorna har blivit att den psykosomatiska stressen också har ökat under åren. Skolan är en viktig miljö för det hälsofrämjande arbetet och där spelar både lärarna och elevhälsan en viktig roll för elevernas hälsa och välbefinnande. Syftet med denna studie är att, jämföra och utvärdera eventuella skillnader i självskattad hälsa hos eleverna i gymnasieskolor där elevhälsan arbetat systematiskt med MI och hälsosamtal med elever på en gymnasieskola där elevhälsan inte arbetat med MI under hälsosamtalet. För att undersöka detta användes en kvantitativ metod i form utav enkäter. Författaren till denna studie skickade ut 40 enkäter till den skola som inte använt sig utav MI under hälsosamtalet och jämförde sedan med befintliga enkäter från den skola som jobbat systematiskt med MI under hälsosamtalet. Utifrån resultatet kunde vi se att de killar som fått den systematiska MI interventionen har 10 gånger så höga odds att svara att de mår bra jämfört med de killar som inte fått samma typ av intervention. Däremot var det inte riktigt lika resultat för tjejerna. Där visade resultatet istället att det som hade en större påverkan på deras självskattade hälsa var orsaker som psykisk ohälsa (att de svarade attde var ledsen eller nedstämd), sov dåligt och/eller konsumerat alkohol. Slutsatsen som dras från denna studie äratt hälsointerventionen verkar ha större betydelse för killarnas självskattade hälsa än för tjejernas, men att samtliga som har fått interventionen har en bättre självskattade hälsa än de som inte fått det. Det är dock svårt att av göra om det enbart är interventionen som ligger till grund för detta eller om det är andra faktorer som också påverkar.

Abstracts Data and information accumulated during several years of questionnaire and checklist surveys; site visits and walk-thorough investigations in some small and medium-sized enterprises provided the basis of this thesis. Seven articles are included in this thesis, dealing with workers' physical, physiological, cognitive and psychosocial issues. The data were collected on the target group of workers from different work sites in Bangladesh for a comprehensive assessment of tasks, jobs and ergonomic issues. Jobs and tasks were classified according to the job content and task activity they performed. Most of the subjects were interviewed and some of them volunteered for physiological tests to bring attention to their occupational exposure to potentially strenuous activities in a hot and humid climate. The results showed that their working environment was non-ergonomic, not only because of the work-related problems themselves but also because of stressful tasks, extensive use of muscle force, old machinery, economic constraints, and a lack of enforcement of work regulations and labour legislation. The findings also demonstrated that the workers were associated with an increased risk of occupational hazards due to various local reasons. The results of the case studies give some insight towards a better understanding of health, safety and ergonomics applications that may contribute to bring working society together and initiate a broad-based improvement of the working environment in many developing countries like Bangladesh. The practical concern of this thesis is to improve the design of the workstation as well as to improve a worker's safe manipulation of tools and equipment and control of machinery, critical posture, and so on. This thesis also attempts to contribute the author's own views and suggestions with the hope of drawing workers' and employers' awareness and public attention towards unsafe acts and conditions, and for increasing the implementation of work regulations and labour legislation. In order to discern probable solutions, this thesis implies a prerequisite of low cost engineering solutions in the small and medium-sized enterprises. As such, it outlines applications of locally available technology utilising practical knowledge, which also provide practical approaches so that work-tasks are less stressful but productive, and safe. So, to help ergonomic application to be effective, some technical measures appropriate for local environments are thus illustrated that can be directly implemented in the developing countries like Bangladesh to prevent and control work-related problems. However, the ultimate improvement will depend on the attitude of the people involved at all levels of an interactive system, while health and safety measures are introduced in synchronisation with local systems and/or existing environments. Emphasising the workers' cognitive, psychosocial and socio-economic improvement through self-help and self-care strategies, this thesis also concludes with the belief that the attitude of the local workers, and an indifferent working culture are the arbiters of work-related problems. It is therefore essential that a concrete implementation of locally available measures be made, establishing ergonomic changes in collaboration with all the parties concerned for particular job-tasks and work processes. To help initiate this process, a more work-thorough investigation is necessary through the guidance of co-ordinated research and studies. For this, an understanding of employers' attitudes and workers' involvement is essential; as well as having a grasp of the logic and reasoning behind workplace survey and the need for adequate injury records and work-related information. / Tiivistelmä Väitöskirjaan sisältyy seitsemän artikkelia, jotka käsittelevät työntekijöiden fyysisiä, fysiologisia, kognitiivisia ja psykososiaalisia asioita. Tiedot kerättiin eri kohteista Bangladeshissa keskittyen työtehtävien arviointiin ja ergonomiaan liittyviin tekijöihin. Aineisto on kerätty useiden vuosien ajan kyselykaavakkeiden ja tarkastuslistojen avulla; vierailut ja tutkimukset paikan päällä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä muodostivat perustan tälle väitöskirjalle. Työtehtävät jaettiin sisällön ja aktiviteetin mukaan. Tutkimukseen osallistuneita työntekijöitä haastateltiin ja jotkut heistä olivat vapaaehtoisia fysiologisiin testeihin, joilla selvitettiin heidän altistumistaan mahdollisesti rasittaviin töihin kuumassa ja kosteassa ympäristössä. Tulokset osoittivat, että tutkittujen henkilöiden työympäristö oli epäergonominen, ei ainoastaan työhön liittyvien ongelmien takia, vaan myös stressin, liiallisen voimankäytön, vanhojen koneiden, taloudellisten tekijöiden sekä työhön liittyvien säännösten ja lainsäädännön puutteiden vuoksi. Tulokset osoittivat myös, että työntekijöiden riski työtapaturmiin oli kasvanut paikallisten syiden takia. Tulokset auttavat paremmin ymmärtämään terveys-, turvallisuus- ja ergonomiasovelluksia, joiden avulla työyhteisöjen osapuolet voivat käynnistää laaja-alaisen työympäristön parantamisen monissa kehitysmaissa kuten Bangladeshissä. Väitöskirjan käytännöllisen puolen tarkoituksena on työpisteiden ja -paikkojen suunnittelu ja työkalujen turvallisen käytön ja koneiden hallinnan sekä työasentojen edistäminen. Väitöskirja tuo myös esille kirjoittajan omia ehdotuksia ja näkökantoja mahdollisuuksiin lisätä työntekijöiden sekä työnantajien että julkista huomiota, vaarallisiin työtehtäviin ja -oloihin. Väitöstyö pyrkii lisäämään työn säännösten ja työvoimalainsäädännön huomioon ottoa. Työ esittelee myös teknisiä ratkaisuja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Väitöskirja esittelee sovelluksia, joita paikallisen teknologian puitteissa voidaan käyttää hyväksi. Lisäksi se tarjoaa ergonomisia malleja, jotta työt olisivat vähemmän rasittavia ja sekä tuottavia että turvallisia. Ergonomisen toimenpiteen tehokkuus on pyritty nojaamaan myös paikallisuuteen. Ne voidaan suoraan toteuttaa kehitysmaassa, kuten Bangladeshissä estämään ja kontrolloimaan työperäisiä ongelmia. Kuitenkin lopulliset parannukset riippuvat paikallisten ihmisten asenteista, joita on vuorovaikutteisen järjestelmäkokonaisuuden kaikkien osapuolien tasoilla. Terveys- ja turvallisuustekijät esitetään liitettyinä paikalliseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan tai olemassa olevaan ympäristöön. Painottaen työntekijöiden kognitiivisia, psykososiaalisia ja sosioekonomisia parannuksia oman avun kautta tämä väitöskirja myös päätyy siihen, että paikallisten työntekijöiden asenteet ja välinpitämätön työkulttuuri voivat olla työperäisten ongelmien alkusyitä. Sen tähden on olennaista, että paikallisten toimenpiteiden konkreettinen toteutus saadaan aikaan. Ergonomiset muutokset tehdään yhteistyössä kaikkien työprosessin osapuolten kanssa. Jotta tätä kehitysprosessia helpotettaisiin, on tehtävä enemmän toimenpiteitä myös tutkimuksen ja opiskelun alueilla. Tämän takia työnantajien asenteiden ymmärtäminen ja työntekijöiden osallistuminen on olennaista; sekä se, että löydetään käsitys toimenpiteiden logiikasta ja seurauksista työpaikalla. Näiden lisäksi tarvitaan myös onnettomuusrekisteri sekä työtä koskevaa informaatiota.

Abstract The purpose of the study was to describe and evaluate the effectiveness of health coaching on health promotion (health-related quality of life, adherence to health regimens, clinical health outcomes and lifestyle factors) among frequent attenders of primary healthcare. The aim was to generate new information to promote frequent attenders’ health and to improve the care and education of patients with chronic diseases. The study consisted of three sub studies. A systematic literature review (sub study I) described the effects of health coaching on adult patients with chronic diseases. The data were collected from the databases and through a manual search. The data (n=13) were analyzed using narrative synthesis. Conceptual analysis (sub study II) identified frequent attenders of primary healthcare. The data were collected from databases and through a manual search. The data (n=59) were analyzed using synthesis and content analyses. The quasi-experimental research method (sub study III) evaluated the effectiveness of health coaching among frequent attenders (n=110) in primary healthcare. The experimental group received the health coaching and the control group received the usual care. The data were collected before the intervention and 12 months afterwards using a questionnaire on FINRISKI2012, RAND-36 and ACDI and clinical health outcomes measured by health-coaching nurses. The data were analyzed using statistical methods. According to the systematic review, health coaching produced positive effects on patients’ physiological, psychological and behavioural conditions and on their social life. In particular, weight management, physical and mental status improved, and physical activity increased. Conceptual analysis identified four attributes of frequent attenders: the feelings of symptoms, perceived poor health status, lower quality of life and frequent visits to a primary healthcare provider. Health coaching had statistically significant effects on the blood pressure and health-related quality of life among the experimental group, especially in emotional role limitation and energy during the 12 months. There were no statistically significant differences between the experimental and control groups on health-related quality of life, adherence to health regimens and lifestyle factors. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen (terveyteen liittyvään elämänlaatuun, hoitoon sitoutumiseen, kliiniseen terveydentilaan ja elintapoihin). Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa paljon terveyspalveluita käyttävien asiakkaiden terveyden edistämiseen ja pitkäaikaissairaiden hoidon ja ohjauksen kehittämiseen. Tutkimus koostui kolmesta osatutkimuksesta. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella (osatutkimus I) kuvattiin terveysvalmennuksen vaikutuksia pitkäaikaissairaille. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=13) analysoitiin narratiivisella synteesillä. Käsiteanalyysilla (osatutkimus II) määriteltiin paljon terveyspalveluita käyttävä asiakas perusterveydenhuollossa. Aineisto kerättiin viitetietokannoista ja manuaalisella haulla. Aineisto (n=59) analysoitiin synteesillä ja sisällönanalyysilla. Kvasikokeellisella tutkimusmenetelmällä (osatutkimus III) arvioitiin terveysvalmennuksen vaikuttavuutta perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttäville asiakkaille (n=110). Koeryhmä sai terveysvalmennusta ja kontrolliryhmä tavanomaista hoitoa. Aineisto kerättiin FINRISKI 2012-, RAND-36- ja ACDI-kyselylomakkeilla sekä kliinisen terveydentilan mittauksilla ennen ja 12 kuukautta intervention jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastomenetelmin. Kirjallisuuskatsauksen mukaan terveysvalmennuksella oli positiivisia vaikutuksia pitkäaikaissairaiden fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja käyttäytymistekijöihin. Erityisesti painonhallinta sekä fyysinen ja psyykkinen terveydentila paranivat ja fyysinen aktiivisuus lisääntyi. Käsiteanalyysilla tunnistettiin neljä ominaispiirrettä perusterveydenhuollon paljon terveyspalveluita käyttävälle asiakkaalle: oireiden tunne, kokemus terveydentilan heikkenemisestä, alhaisempi elämänlaatu ja useat käynnit perusterveydenhuollossa. Terveysvalmennusinterventio edisti tilastollisesti merkitsevästi koeryhmän terveyteen liittyvän elämänlaadun psyykkisistä syistä johtuvien ongelmien roolitoimintaa, tarmokkuutta ja verenpainetta 12 kuukauden aikana. Koe- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja terveyteen liittyvässä elämänlaadussa, hoitoon sitoutumisessa ja elintavoissa.