Diss. -- Helsingin yliopisto. / Myös paperimuodossa (ISBN 952-91-9594-X).

Abstract Low back pain (LBP) is a truly enervating condition, presenting with considerable negative socioeconomic and health impacts on many levels. Although LBP may be attributed to many factors, there is increasing evidence that disc degeneration (DD) of the lumbar spine is a strong contributing factor, especially among young individuals. Understanding the aetiopathogenesis of DD has changed over the past few decades as numerous studies have indicated that inherited factors are largely responsible for the development of DD. Despite the many genetic associations in DD that have been reported, these associations have proven difficult to validate. The genetic component of DD is still unexplained for the most part. Previous studies have focused on adults, who have been exposed to environmental risk factors of DD, which may mask genetic associations. Thus, investigations among young individuals are well justified. The purpose of this study was to validate the associations between DD defined by magnetic resonance imaging (MRI) and genetic polymorphisms in two study populations of Finnish and Danish young individuals. New polymorphisms that have not been associated with DD were also included in the study. Associations with progression of DD were also investigated among Danish individuals. Furthermore, this study aimed to clarify the level of evidence of previously identified associations. Among Finnish individuals, polymorphisms in IL6, SKT and CILP were associated with moderate DD, but the association in CILP was significant only in women. Among Danish individuals, polymorphisms in IL6 and IL1A were associated with early DD and progression of DD. The genetic associations among the Danish teenagers were gender-specific as they were mainly observed in girls. Among both populations, the individuals with DD were significantly taller than individuals without DD. In the systematic analysis of previous reports, polymorphisms in GDF5, THBS2, MMP9, COL11A1, SKT and ASPN were found to have a moderate level of association evidence. The results mostly support earlier findings in adults. However, unexpected differences between genders were observed. In conclusion, this study increased the knowledge of genetics in DD but more investigations are needed to draw any solid conclusions. / Tiivistelmä Alaselkäkipu on yksi merkittävimmistä toimintakykyyn vaikuttavista sairauksista. Alaselkäkivun riskitekijöitä tunnetaan useita, mutta näyttö siitä, että selän välilevyrappeuma on yksi tärkeimmistä riskitekijöistä, erityisesti nuorilla henkilöillä, lisääntyy jatkuvasti. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perintötekijöillä on merkittävä osuus välilevyjen rappeutumisessa. Useiden geenien on raportoitu vaikuttavan välilevyrappeumaan. Positiivisten tulosten toistaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, ja kokonaiskuva on vielä suurelta osin epäselvä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat keskittyneet aikuisiin, joilla nuoria pidempi altistus ympäristötekijöille saattaa peittää geneettisten tekijöiden yhteyttä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli varmentaa yhteyksiä magneettikuvauksella (MRI) määritetyn välilevyrappeuman ja geneettisten monimuotoisuuskohtien (polymorfioiden) välillä käyttäen yhtä suomalaisista ja yhtä tanskalaisista nuorista koostuvaa aineistoa. Työssä analysoitiin myös polymorfioita, joita ei ole aiemmin yhdistetty välilevyrappeumaan. Yhteyttä polymorfioiden ja välilevyrappeuman etenemisen välillä tutkittiin tanskalaisessa aineistossa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiemmin tunnistettujen geneettisten yhteyksien näytön aste. Suomalaisten nuorten aineistossa polymorfiat IL6-, SKT- ja CILP-geeneissä olivat yhteydessä kohtalaista astetta olevaan välilevyrappeumaan. Tanskalaisten nuorten aineistossa polymorfiat IL6- ja IL1A-geeneissä olivat yhteydessä varhaiseen välilevyrappeumaan ja sen etenemiseen. Tanskalaisten nuorten aineistossa nämä yhteydet olivat sukupuolesta riippuvaisia, koska yhteyksiä havaittiin pääasiassa tytöillä. Suomalaisten nuoren aineistossa yhteys CILP-geenissä havaittiin ainoastaan nuorilla naisilla. Kummassakin tutkimusaineistossa nuoret, joilla oli välilevyrappeuma, olivat pidempiä, kuin nuoret, joilla ei ollut välilevyrappeumaa. Aikaisempien tutkimusten systemaattinen analyysi osoitti, että tunnistetun geneettisen yhteyden näytön aste on kohtalainen GDF5-, THBS2-, MMP9-, COL11A1-, SKT- ja ASPN-geenien polymorfioissa. Tutkimusten tulokset ovat pääosin samansuuntaisia aiempien tutkimuksien kanssa, mutta nyt nähty eroavaisuus sukupuolten välillä on uusi havainto. Kokonaisuudessaan tämä väitöstutkimus kasvattaa ymmärtämystä välilevyrappeumasta, mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan.

Abstract The primary aim of the current study was to examine social anxiety symptoms in high-functioning children and adolescents, ages eight to 17 years old with autism (HFA) or Asperger syndrome (AS). The second aim was to study emotion recognition skills in children and adolescents with HFA/AS. In addition, two internationally used social anxiety questionnaires (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children and; The Social Anxiety Scale for Children -revised) were translated into Finnish, and psychometric analyses were performed in order assess the research and clinical utility of these measures as novel tools for the study of child social anxiety in Finland. Results suggest that adolescents, in particular, with HFA/AS experience a greater number of social anxiety symptoms and have increased rates of clinically relevant social anxiety disorder (SAD) than do their control counterparts. Parents reported higher levels of anxiety symptoms in their children with HFA/AS regardless of the child’s age; however, individuals with HFA/AS self-reported anxiety symptoms increased later in their development (i.e., adolescence). In addition, overall facial emotion recognition increased with age in the HFA/AS group. Despite this, the HFA/AS group did not reach the higher ability level attained by the typically developing adolescents regardless of age. Specifically, when the facial emotion expressed a combination of both surprise and fear, participants with HFA/AS labelled the facial expression as “fear” statistically significantly more often than did controls. Moreover, control participants interpreted faces which blended sadness and neutral emotions as neutral more often than HFA/AS participants. Results suggest that social anxiety is clinically important to assess in children and adolescents with HFA/AS. Clinical interventions which enhance emotion recognition skills and reduce social anxiety symptoms in individuals with HFA/AS may be warranted. / Tiivistelmä Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää sosiaalista ahdistuneisuutta 8–17-vuotiailla hyvätasoisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on autismi (HFA) tai Aspergerin oireyhtymä (AS). Tutkimuksen toinen tarkoitus oli selvittää, miten HFA- ja AS-lapset ja nuoret kykenevät tunnistamaan tunteita kasvonilmeistä. Tutkimus arvioi myös kahden kansainvälisesti tunnetun, sosiaalista ahdistuneisuutta mittaavan kyselylomakkeen (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children ja The Social Anxiety Scale for Children -revised) toimivuutta suomalaisessa väestössä. Tavoitteena oli antaa uusia työvälineitä suomalaiselle lastenpsykiatrialle tutkimus- ja kliiniseen työhön. Tutkimustulokset osoittivat HFA- ja AS-nuorten kokevan muita nuoria useammin sosiaalista ahdistuneisuutta. Vanhemmat havaitsevat HFA- ja AS-lastensa sosiaalisen ahdistuneisuuden oireet lapsen iästä riippumatta, kun lapset itse kertoivat oireistaan vasta nuoruusiässä. Tutkimus osoitti myös, että HFA:ta tai AS:ää sairastavien kyky tunnistaa tunteita paranee iän myötä. Se ei kuitenkaan saavuta tavalliseen tapaan kehittyvien lasten taitotasoa nuoruusikään mennessä. HFA- ja AS-lapset ja nuoret tulkitsevat ikätovereitaan useammin kasvojen ilmeen peloksi silloin, kun kasvojenilme on sekoitus pelko-yllättyneisyyttä. Tavalliseen tapaan kehittyneet lapset ja nuoret tulkitsevat kasvojenilmeen useammin neutraaliksi kuin HFA tai AS diagnoosin saaneet, jos kasvojenilme on sekoitus surullinen-neutraalia. Tutkimustulosten perusteella tulee HFA:ta tai AS:ää sairastavia lapsia ja nuoria hoidettaessa ottaa huomioon sosiaalinen ahdistuneisuus. Heille tulisi nykyistä useammin tarjota tilaisuus myös kuntouttaa kykyä tunnistaa toisten ihmisten tunteita.

Abstract The aims of the work were to evaluate the comparability and repeatability of urodynamic studies and to examine whether such examinations are useful for predicting the recurrence of urinary tract infections or the presence of vesicoureteral reflux, to analyse the efficacy of treatments for vesicoureteral reflux (VUR), to validate a pre-established clinical decision rule for targeting voiding cystourethrograms efficiently in children and to investigate the occurrence of vesicoureteral reflux. Reports on urodynamic examinations performed on children were evaluated by analysing inter-observer and intra-observer agreement in their interpretations, and 116 children were followed up to examine whether such examinations can be used to predict the recurrence of urinary tract infections and the presence of vesicoureteral reflux. A meta-analysis of publications on treatments for vesicoureteral reflux was made to analyse their efficacy in children. A group of 406 children were examined to validate a pre-established clinical decision rule for managing vesicoureteral reflux in children after the first urinary tract infection and to investigate the occurrence of VUR in children. We found poor agreement among the observers in their urodynamic assessments. Neither the occurrence of VUR nor recurrent urinary tract infection could be predicted from the findings in urodynamic studies. The meta-analysis indicated no significant difference between conservative or operative treatment in terms of the recurrence of urinary tract infections, kidney growth or scarring. Our validation of the clinical decision rule showed that it had good specificity but very modest sensitivity in identifying children with dilating vesicoureteral reflux. The overall prevalence of vesicoureteral reflux was 35%, and its occurrence was similar in children without urinary tract infection. We claim that the occurrence of vesicoureteral reflux in children is higher than the figure of 1% suggested earlier. We could not predict the presence or absence of vesicoureteral reflux from the results of the urodynamic examinations, nor could we predict recurrent urinary tract infections from these findings. We suggest that it is not possible to predict VUR reliably, and that conservative treatment is sufficient for the majority of children with VUR. / Tiivistelmä Väitöskirjani tutkimussarjassa selvitimme lapsen virtsateissä tapahtuvan virtsan takaisinvirtauksen (vesikoureteraalinen refluksi, VUR) yleisyyttä ja yhteyttä lasten virtsatieinfektioihin, arvioimme aiemmin julkaistun tutkimusohjeen käyttökelpoisuutta lasten virtsateiden kuvantamispäätöstä tehtäessä ja teimme meta-analyysin virtsan takaisinvirtauksen hoitotapojen merkityksestä munuaisten kehitykselle ja toiminnalle. Selvitimme myös virtsarakon toiminnallisten tutkimusten arviointien toistettavuutta ja vertailtavuutta lastenkirurgien kesken sekä onko näillä tutkimuksilla mahdollista havaita onko lapsella VUR tai taipumusta uusiutuviin virtsatieinfektioihin. Tutkimassamme 406 lapsen aineistossa virtsan takaisinvirtausta löytyi 39 % :lla virtsatieinfektion sairastaneista lapsista ja 36 %:lla muita tulehduksia sairastaneista. Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä ja esiintyvyys on huomattavasti suurempi kuin aiemmin on oletettu. Samassa aineistossa testasimme tutkimusohjetta jonka avulla voitaisi löytää lapset joilla on todennäköisesti VUR. Tuloksemme mukaan tutkimusohje ei ole käyttökelpoinen. Kirjallisuuteen perustuvassa meta-analyysissä julkaistuista VUR tutkimuksista lapsilla, havaitsimme, ettei leikkauksella korjattujen tai lääkityksellä hoidettujen lasten munuaisten kasvussa, arpeutumisessa tai virtsatieinfektioiden uusiutumisessa ollut eroa. Virtsarakon toiminnallisten tutkimusten arviointien toistettavuutta lääkärien kesken tutkimme 15 lapsen aineistossa ja havaitsimme huomattavaa vaihtelua arvioinneissa lääkärien välillä ja samaa tutkimusta uudelleen arvioitaessa. Suuren vaihtelun vuoksi näiden tutkimusten hyödyllisyyttä tulisi arvioida kriittisesti. Lisäksi 136 lapsen tutkimuksessa havaitsimme ettei poikkeava virtsarakon toiminnallisen tutkimuksen löydös ennustanut uusiutuvia virtsatieinfektioita tai virtsan takaisinvirtausta näillä lapsilla. Lapsilla VUR on mitä ilmeisimmin varsin tavallinen ilmiö myös terveillä lapsilla ja sen esiintyvyys ylittää aiemmin raportoidun 1 %:n esiintyvyyden. Virtsarakon toiminnalliset tutkimukset eivät ennusta VUR:n esiintyvyyttä tai virtsatietulehdusten toistuvuutta ja näiden tulosten hyöty on vähäinen. Virtsan takaisinvirtauksen leikkaushoitoon on harvoin aihetta eikä arvioimamme tutkimusohje auta löytämään VUR:a sairastavia lapsia.

Abstract The aim of this study was to discover attention- and inhibitory control-related differences in the electrical activity of the brain in 6- to 9-year-old children who stutter (CWS) compared to typically developed children (TDC). For studies I and II, the study group consisted of 11 CWS (mean age 8.1 years, age range 6.3–9.5 years; all boys) and 19 fluently speaking children (mean age 8.1 years, age range 5.8–9.6 years; 7 girls). In study III, the participants were twelve boys who stutter (mean age 7.97 years, range 6.3–9.5 years) and 12 typically developed, fluently speaking boys (mean age 8.01 years, range 5.8–9.6 years). The CWS were recruited through local speech therapists and special teachers and newspaper advertisements, while controls were recruited from schools and preschools and among families of department staff and friends. Electroencephalography (EEG) was recorded during a visual Go/Nogo task, which forms a conflict between the pre-potent Go-response and inhibition of response in the Nogo condition, demanding inhibitory control. This EEG data was investigated with conventional event-related potentials (ERP) analysis, potential map and global field power (GFP) analysis and a time-frequency analysis including the periods between tasks. In the ERP analysis, the CWS had a delayed N2 component in the Go condition and a poorly defined P3 component. The potential maps and GFP waveforms confirmed the findings in the Go condition, but also revealed differences in the Nogo condition, described as a prolonged and excessive N2component and an absent P3 component in the CWS. These results indicate problems in the evaluation and classification of the stimulus and the response preparation and inhibition of the response. In the time-frequency analysis, the CWS showed reduced occipital alpha power in the “resting” or preparatory period between visual stimuli, particularly in the Nogo condition. Therefore, the CWS demonstrate reduced inhibition of the visual cortex in the absence of visual stimuli, which is likely related to problems in attentional gating. This newly discovered lack of occipital alpha modulation indicates elementary differences in the regulation of visual information processing in CWS. These findings support the view of stuttering as part of an extensive brain dysfunction involving also attentional and inhibitory networks. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa tarkkaavuuteen ja inhibitiokontrolliin liittyviä eroja aivojen sähköisessä toiminnassa 6–9-vuotiailla lapsilla, jotka änkyttävät verrattuna tavanomaisesti kehittyviin lapsiin. Osatöissä I ja II koeryhmässä oli 11 änkyttävää lasta (iän keskiarvo 8.1 vuotta, ikäjakauma 6.3–9.5 vuotta) ja verrokkiryhmässä 19 sujuvasti puhuvaa lasta (keskiarvo 8.1 vuotta, jakauma 5.8–9.6 vuotta; 7 tyttöä). Osatyössä III koeryhmässä oli 12 änkyttävää poikaa (keskiarvo 7.97, jakauma 6.3–9.5 vuotta) ja verrokkiryhmässä 12 sujuvasti puhuvaa poikaa (keskiarvo 8.01 vuotta, jakauma 5.8–9.6 vuotta). Koehenkilöitä haettiin puheterapeuttien ja erityisopettajien välityksellä sekä lehti-ilmoituksilla. Verrokkiryhmän osallistujat rekrytoitiin kouluista, esikouluista sekä henkilökunnan ja ystävien perheiden joukosta. Elektroenkefalografia (EEG) rekisteröitiin visuaalisen Go/Nogo-tehtävän aikana. Tehtävässä ennakoidun Go-vasteen ja Nogo-tilanteessa vaadittavan reaktiosta pidättäytymisen välille syntyvä ristiriita kuormittaa inhibitiokontrollia. EEG-dataa arvioitiin herätevasteiden avulla, tutkimalla jännitekarttojen ja koko pään jännitevaihteluiden eroja sekä käyttämällä aika-taajuusanalyysia, mihin sisältyi myös tehtävien välinen aika. Herätevasteanalyysissä änkyttävillä lapsilla oli viivästynyt N2-vaste Go-tilanteessa ja huonosti erottuva P3-vaste. Jännitekarttojen ja koko pään jännitevaihteluiden perusteella tämä löydös vahvistui, mutta ryhmät erosivat toisistaan myös Nogo-tilanteessa. Änkyttävillä lapsilla N2-vaste oli pidentynyt ja voimakkaampi ja P3-vaste puuttui. Löydökset viittaavat ongelmiin ärsykkeen arvioinnissa ja luokittelussa sekä reaktion valmistelussa ja inhibitiossa. Aika-taajuusanalyysissa änkyttävillä lapsilla oli okkipitaalialueilla merkittävästi vähemmän alfataajuista toimintaa tehtävien välisen ”lepotilan” tai valmistautumisvaiheen aikana erityisesti Nogo-tilanteessa. Änkyttävillä lapsilla näköaivokuoren inhibitio ärsykkeen puuttuessa on näin ollen heikentynyt, mikä viittaa häiriöön tarkkaavuuden suuntaamisessa. Tämä todettu alfatoiminnan säätelyn puuttuminen ilmentää perustavanlaatuisia eroja näköärsykkeen käsittelyssä änkyttävillä lapsilla. Löydökset tukevat näkemystä änkytyksestä osana laaja-alaista aivojen toiminnan häiriötä, joka käsittää todennäköisesti myös tarkkaavuuteen ja inhibitiokontrolliin liittyviä verkostoja.

Abstract Novel genetic aetiologies for epileptic encephalopathies and movement disorders have been discovered by using next-generation sequencing methods. The phenotypic and genotypic variability in these conditions is very wide. The aim of this study was to discover novel genetic causes and phenotypes of childhood-onset drug-resistant epilepsy and epileptic or developmental encephalopathies that occur separately or together with movement disorders, and familial movement disorders. Furthermore, the use of whole-exome sequencing (WES) as a diagnostic tool in clinical practice was evaluated. Altogether, 12 children with undefined aetiology, who fulfilled the inclusion criteria, were included in the study. GABRG2 gene was identified as a genetic cause of epileptic encephalopathies. Novel GABRG2-associated phenotypes included progressive neurodegeneration, epilepsy in infancy with migrating focal seizures, and autism spectrum disorder. New pathogenic variants, GABRG2 p.P282T and p.S306F, were discovered. The pathogenic NACC1 variant caused focal epilepsy, developmental disability, bilateral cataracts, and dysautonomia. The novel phenotype associated with the NACC1 p.R298W variant included hyperkinetic movement disorder. SAMD9L was found to be the genetic cause for the familial movement disorder. The phenotype associated with the novel SAMD9L p.I891T variant was very variable. Neuroradiological findings included cerebellar atrophy and periventricular white matter changes. After publication of these results, SAMD9L was reported to be one of the most common genetic aetiologies of childhood bone marrow failure and myelodysplastic syndrome. The pathogenic homozygous MTR variant was found to cause early-onset epileptic encephalopathy that occurred together with movement disorder and haematological disturbances. Drug resistant seizures responded to cofactor and vitamin treatments. Whole-exome sequencing for 10 patients with drug-resistant epilepsy or epileptic or developmental encephalopathy provided a genetic diagnosis for two patients (20%). This study confirmed that, for epileptic encephalopathies and movement disorders in which the genetic causes and phenotypes are heterogeneous and sometimes treatable, WES is a useful tool for diagnostics and in the search for novel aetiologies, which might turn out to be more common than expected. / Tiivistelmä Uusien sekvensointimenetelmien käyttöönotto on mahdollistanut epileptisten enkefalopatioiden ja liikehäiriöiden uusien geneettisten syiden löytymisen. Näissä sairausryhmissä geenien ja ilmiasujen vaihtelevuus on suurta. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää uusia geneettisiä syitä ja ilmiasuja lapsuusiällä alkavissa vaikeahoitoisissa epilepsioissa ja epileptisissä tai kehityksellisissä joko itsenäisesti tai yhdessä liikehäiriön kanssa esiintyvissä enkefalopatioissa sekä perheittäin esiintyvissä liikehäiriöissä. Lisäksi selvitettiin eksomisekvensoinnin käyttökelpoisuutta kliinisessä diagnostiikassa näiden potilasryhmien kohdalla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 sisäänottokriteerit täyttävää lasta, joiden sairauden syy oli jäänyt tuntemattomaksi. GABRG2-geenin mutaatiot aiheuttivat epileptisiä enkefalopatioita, joiden uutena ilmiasuna oli etenevä taudinkuva, johon liittyivät aivojen rappeutuminen, migroiva imeväisiän paikallisalkuinen epilepsia sekä autismikirjon häiriö. Tutkimuksessa löydettiin uusia GABRG2-mutaatioita: p.P282T ja p.S306F. NACC1-geenin mutaatio aiheutti epilepsian, kehitysvammaisuuden, molemminpuolisen kaihin ja autonomisen hermoston toiminnan häiriön. Hyperkineettinen liikehäiriö oli uusi NACC1 p.R298W -mutaatioon liittyvä ilmiasu. SAMD9L-geenin mutaatio aiheutti perheessä esiintyvän liikehäiriön. Neurologinen ja hematologinen ilmiasu olivat hyvin vaihtelevia. Aivojen kuvantamislöydöksiin sisältyi pikkuaivojen rappeutumista ja valkoisen aivoaineen muutoksia aivokammioiden ympärillä. Näiden tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen SAMD9L-geenin mutaatioiden on todettu olevan yksi yleisimmistä perinnöllisistä luuytimen vajaatoiminnan ja myelodysplasian syistä. Homotsygoottinen MTR-geenin mutaatio aiheutti varhain alkaneen epileptisen enkefalopatian, liikehäiriön ja hematologisen häiriön. Kofaktori- ja vitamiini hoidot vähensivät epileptisiä kohtauksia, joihin tavanomainen lääkitys ei tehonnut. Geneettiset syyt ja ilmiasut ovat epileptisissä enkefalopatioissa ja liikehäiriöissä hyvin vaihtelevia, ja osaan on olemassa spesifi hoito. Eksomisekvensointi on käyttökelpoinen diagnostiikan ja uusien geneettisten syiden etsimisen apuna. Tässä tutkimuksessa eksomisekvensoinnin avulla kymmenestä potilaasta kahdelle (20%) saatiin varmistettua geneettinen diagnoosi.

Abstract The purpose of the study was to get knowledge of everyday life of children (aged 0–10 years) with atopic dermatitis and their families. An ethnographic approach was used. Different data sets were collected by interviewing, observing and presenting questionnaires. The interviews (n = 24) and observations (n = 24) of the families (n = 7) took place at their homes. Children aged 5–10 years (n = 80), assisted by their parents, filled in a quality of life questionnaire. In the case of children younger than 5 years (n = 174) and families (n = 254), the quality of life questionnaire was filled in by the parents. The severity of atopic dermatitis of each participating child (n = 254) was evaluated by a physician. The professional perspective was introduced into the study in the form of discussions between dermatological nurses and dermatologists (n = 4). Triangulation of data, methods and analyses was performed. The quantitative data were analyzed by means of SPSS 11.5 for Windows. Categorical and ordinal variable were presented as frequency and percentage distributions, and medians, quartiles and arithmetic means were quoted. The interrelations between variables were presented as cross-tabulations, and Khi square test was used. The interviews were analyzed by methods of data-based content analysis. The more severe the child's atopic dermatitis was, the more the quality of life of the child and the family was impaired. The quality of life of the children was better than the quality of life of the families. The impact of the atopic dermatitis to the quality of life of the children was moderate and of the family severe. The children's quality of life was impaired most by itching and scratching. The need to participate in the treatment of the children's skin problems was the most important single factor that impaired the families' quality of life. The child's severe, long-term dermatitis and its treatment on a day-to-day basis were described as a desperate process. The knowledge that eczema is alleviated as the child grows older gave the families hope and helped them to cope. The avoidance of various foods and allergens and the opportunities to try different treatments raised hopes about the alleviation of eczema. On the other hand, however, these trials easily turned into desperate efforts to try any available alternative, which often wore out the mother or the whole family. Families did not receive adequate counselling or support when their quality of life was seriously compromised. The results of the study can be used when developing the public health care services to better meet the needs of families. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa ihoatoopikkolasten (0–10 vuotta) ja heidän perheidensä arjesta. Tutkimuksen lähestymistapa on etnografinen. Erilaisia aineistoja kerättiin haastattelemalla, havainnoimalla ja kyselylomakkeilla. Perheiden (n = 7) haastattelut (n = 24) ja havainnoinnit (n = 24) tehtiin heidän kodeissaan. Perheiden arki heijastui haastattelutilanteisiin siten, että niissä ei aina ollut läsnä koko perhe, ja haastatteluun osallistujien toiveiden mukaan tapaamisia oli myös esimerkiksi ihotautien vuodeosastolla ja poliklinikalla. 5–10-vuotiaat lapset (n = 80) täyttivät itse tai vanhempiensa avustamana omaa elämänlaatuaan koskevan kyselylomakkeen. Alle 5-vuotiaiden lasten (n = 174) ja perheiden (n = 254) elämänlaatukyselyyn vastasivat vanhemmat. Lääkäri arvioi jokaisen tutkimukseen osallistuneen lapsen (n = 254) atooppisen ihottuman vaikeuden. Ammattilaisten näkökulman tutkimukseen toivat ihotautisairaanhoitajien ja -lääkäreiden kanssa käydyt keskustelut (n = 4). Tutkimuksessa käytetään aineisto-, menetelmä- ja analyysitriangulaatiota. Kvantitatiivinen aineisto analysoidaan SPSS 11.5 for Windows -ohjelmalla. Luokittelu- ja järjestysasteikollisia muuttujia kuvataan frekvenssi- ja %-jakaumilla, ja sijaintilukuina ovat mediaanit, kvartiilit ja aritmeettinen keskiarvo. Muuttujien yhteyksiä tarkastellaan ristiintaulukoimalla ja parametrittomana testinä on chi2-testi. Haastattelu- ja havainnointiaineisto analysoidaan aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Mitä vaikeampi lapsen ihottuma oli, sitä enemmän se heikensi perheen ja lapsen elämänlaatua. Lasten elämänlaatu oli parempi kuin perheiden elämänlaatu. Atooppisen ihottuman vaikutus lasten elämänlaatuun oli kohtalainen ja perheiden elämänlaatuun huomattava. Lasten elämänlaatua heikensivät eniten kutina ja raapiminen. Lapsen hoidossa auttaminen oli tärkein perheen elämänlaatua heikentävä tekijä. Lapsen vaikeaa, pitkäaikaista ihottumaa ja sen päivästä toiseen jatkuvaa hoitamista kuvattiin ajoittain epätoivoiseksi. Toisaalta tieto, että ihottuma lievittyy lapsen kasvaessa, antoi toivoa ja auttoi perhettä jaksamaan. Perheet hankkivat ja saivat paljon ja monenlaista tietoa lapsen atooppisesta ihottumasta ja sen hoitamisesta, joten vanhemmat joutuivat suodattamaan ja puntaroimaan saamaansa tietoa oman lapsen tilanteeseen sopivaksi. Yhtäältä erilaisten ruokien tai ärsyttävien tekijöiden välttämiseen ja hoitovaihtoehtojen kokeilemiseen liittyi toivoa lapsen ihottuman lievittymisestä. Toisaalta kokeileminen saattoi kääntyä epätoivoiseksi tarttumiseksi jokaiseen tarjolla olevaan oljenkorteen, mikä puolestaan johti äidin tai koko perheen väsymiseen. Perheiden ohjauksessa ja tukemisessa oli puutteita, kun perheen elämänlaatu oli huomattavasti heikentynyt. Perheet käyttivät monipuolisesti terveydenhuollon palveluja, mutta ajoittain hoito koettiin pirstaleiseksi, ja hoitovastuu jäi perheen itsensä kannettavaksi. Tutkimustuloksia voidaan käyttää kehitettäessä terveydenhuoltopalveluja paremmin perheiden tarpeita vastaaviksi. Keskeistä on tunnistaa ne perheet, joiden elämänlaatu on huomattavasti heikentynyt lapsen atooppisen ihottuman vuoksi. Ihoatoopikkolapsen hoitaminen on moniammatillista yhteistyötä, jonka tekemistä yli ammattikunta- tai sektorirajojen on entisestään syytä tehostaa.

Abstract In information systems (IS) research, there is increasing interest in understanding complex and large-scale efforts. This study examines the complexity involved in infrastructuring within a novel context: the educational network of a Finnish city. A unique aspect is this study’s focus on children’s participation in infrastructuring. It contributes to the existing body of literature by addressing the concepts of discourses in place, interaction order, and historical body, as drawn from nexus analysis. It offers these concepts as theoretical tools for understanding the complexity of infrastructuring, and furthers exploration of user participation in IS research through a careful analysis of actor participation in the infrastructuring venture in question. The findings of this study foreground a multitude of actors, both adults and children, as well as their various activities and the versatility of the involved objects of design. The central social actors include educational officials, schools (teachers, headmasters, and pupils), researchers, and local and global companies. Infrastructuring in this research includes planned activities concerning developed solutions, but also emergent activities for adapting planned solutions to local schools’ everyday practices, revealing the intimate intertwining of practices and technologies. In particular, the past temporal horizon and shared histories of the communities involved are highlighted in terms of the concept of the historical body. The analysis on the historical bodies of the actors foregrounded the local aspects that were appreciated, but also challenged in infrastructuring. The concept of interaction order was found to be useful for analyzing the heterogeneity, multivoicedness, tensions between local and global dimensions, and power aspects inherent in infrastructuring As a practical implication, the nexus analytic concepts of historical body and interaction order are suggested as means of better understanding local settings and the power relationships of various actors, and are also useful for practitioners preparing for infrastructuring. / Tiivistelmä Kiinnostus monimutkaisiin ja laaja-alaisiin hankkeisiin on lisääntynyt tietojenkäsittelytieteiden tutkimuksessa. Tämä tutkimus tarkastelee infrastrukturoitumiseen liittyvää monitahoisuutta uudessa yhteydessä, erään suomalaisen kaupungin kouluverkon kannalta. Uutena näkökulmana tässä tutkimuksessa on lasten osallistuminen infrastrukturoitumiseen. Teoreettisiksi työkaluiksi infrastrukturoitumisen monitahoisuuden ymmärtämiseksi tämä tutkimus tarjoaa neksusanalyyttisiä käsitteitä ’discourses in place’, ’interaction order’ ja ’historical body’. Tässä tutkimuksessa toteutettu analyysi erilaisten toimijoiden osallistumisesta kyseisen hankkeen infrastrukturoitumiseen edistää käyttäjien osallistumiseen liittyvää tietojenkäsittelytieteen tutkimusta. Uusina tuloksina tässä tutkimuksessa ovat toimijoiden - sekä aikuisten että lasten - moninaisuus, heidän erilaiset toimintatapansa sekä suunnittelukohteiden monipuolisuus. Keskeisiä toimijoita hankkeessa olivat opetustoimen virkamiehet, koulut (opettajat, rehtorit sekä oppilaat), tutkijat sekä paikalliset ja kansainväliset yritykset. Infrastrukturoituminen tässä hankkeessa sisälsi sekä suunniteltuja ratkaisuja että uusia soveltavia toimintoja, joilla ratkaisut sovitettiin paikallisiin, koulujen jokapäiväisiin käytänteisiin. Käytänteiden ja teknologioiden väistämätön kietoutuminen toisiinsa tuli siten myös esille tässä tutkimuksessa. Erityisesti mennyt ajallinen ulottuvuus sekä yhteisöjen jaettu historia korostuivat neksusanalyyttisen ‘historical body’ -käsitteen kautta. Toimijoiden aiempien kokemusten tarkastelu tämän käsitteen avulla toi tutkimuksessa esille myös ne paikalliset tekijät, joita infrastrukturoitumisessa arvostettiin, mutta toisaalta myös haastettiin. Neksusanalyyttinen ’interaction order’ -käsite osoittautui hyödylliseksi infrastrukturoitumiseen liittyvän monimuotoisuuden, osallistujien moninaisuuden, paikallisten ja globaalien ulottuvuuksien sekä valtasuhteiden tarkastelemiseksi. Käytännön toimijoille neksusanalyyttisten käsitteiden (’historical body’ ja ’interaction order’) soveltamista suositellaan paikallisten toimintapuitteiden ja eri toimijoiden valtasuhteiden ymmärtämiseen paremmin. Näiden käsitteiden käyttö on hyödyllistä myös käytännön toimijoille järjestettäessä infrastrukturoitumiseen osallistumista.

Abstract Dental caries in toddlers was studied in relation to several risk factors which were also determined by salivary tests in a longitudinal design. Another specific aim was to reveal the effect of prolonged pacifier sucking on caries development. The study population consisted of 183 pre-school children. At the baseline, salivary microbiological tests were taken from children whose average age was 2.5 years. Risk factors for colonisation of salivary lactobacilli and yeasts were determined from a questionnaire filled in by the parents. At the 2-year follow-up, caries in primary teeth was studied against the possible risk factors recorded at the baseline. At the 7-year follow-up, the risk factors identified at the age of two were analysed against caries development in primary molars and in first permanent molars. Also the long-term predictive value of salivary microbiological tests was investigated. At the baseline, the use of pacifier and nocturnal use of nursing bottle were associated with colonisation of salivary lactobacilli and yeasts. Prolonged pacifier sucking and use of nursing bottle at nights were shown to be associated with caries development in children at the 2-year follow-up. Consumption of sweets, lack of daily tooth brushing and nocturnal use of nursing bottle at the age of two were associated with caries onset in both primary and permanent molars at the seven-year follow-up. The use of fluoride tablets reduced the risk of caries onset in primary molars. Children who were colonised by salivary lactobacilli or yeasts at the baseline were susceptible to caries in primary molars. Early colonisation of lactobacilli was associated with caries in permanent molars. The results suggest that the risk of caries is possible to assess in toddlers by identifying caries-related habits early, already at the age of two. Microbiological tests may also have some value. Assessment of caries risk in toddlers enables both prevention and early intervention, and thereby prevention of caries development in children. / Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli pitkäaikaisseurannassa selvittää taaperoikäisiltä lapsilta otettujen sylkitestien ja muiden määritettyjen riskitekijöiden mahdollista yhteyttä karieksen kehittymiseen. Erityisesti haluttiin myös tutkia pitkittyneen tutin käytön merkitystä. Tutkimusaineisto koostui 183:sta alle kouluikäisestä lapsesta. Aloitusvaiheessa otettiin mikrobiologiset sylkitestit lapsilta, joiden keski-ikä oli 2,5 vuotta, ja määritettiin anamnestisesti mahdolliset riskitekijät laktobasillien ja hiivasienten kolonisaatiolle. Kahden vuoden seurannan jälkeen tutkittiin riskin toteutumista maitohampaiden karioitumisessa. Seuraavassa seitsemän vuoden seurantatutkimuksessa tutkittiin karieskehitystä maitomolaareissa ja ensimmäisissä pysyvissä molaareissa kahden vuoden iässä määritetyissä riskiryhmissä. Myös syljen mikrobiologisten testien avulla määritetyn riskin toteutumista selvitettiin seitsemän vuoden seurannan päätyttyä. Tutkimuksen aloitusvaiheen sylkitestitulokset osoittivat, että tutin käyttö ja tuttipullon käyttö öisin olivat yhteydessä syljen kariekseen liittyviin mikrobeihin, ja ne voivat siten lisätä kariesaktiivisuutta maitohampaistossa. Kahden vuoden seurantatutkimuksessa todettiinkin, että karieskehitys oli yhteydessä aikaisemmin määritettyihin riskitekijöihin: pitkittyneeseen tutin käyttöön ja tuttipullon käyttöön öisin. Seitsemän vuoden seurantatutkimuksen tulokset osoittivat, että makeisten käyttö kaksivuotiaana, puutteellinen hampaiden harjaus ja tuttipullon käyttö öisin ovat riskitekijöitä sekä maitomolaarien että ensimmäisten pysyvien molaarien karieskehitykselle. Fluoritablettien käyttö vähensi maitomolaarien karioitumista. Myös varhain tehdyillä syljen mikrobiologisilla testeillä oli pitkäaikainen ennustusarvo. Tulokset osoittavat, että riskin määritys taaperoikäisten lasten karieskehitykselle voidaan tehdä varhaisessa vaiheessa sekä mikrobiologisten sylkitestien avulla että määrittelemällä muiden mahdollisten riskitekijöiden esiintyvyys. Varhaisen kariesriskin määrityksen avulla voidaan ehkäisevät hoitotoimenpiteet kohdistaa ajoissa riskiryhmille ja siten ehkäistä karieskehitystä ja korjaavan karieshoidon tarvetta lapsilla.

Abstract This study focuses on motivational aspects of young children’s self-regulated learning (SRL) in primary school. The purpose is to investigate children’s personal experiences with success and their ability-related perceptions in order to understand whether children’s beliefs of themselves as learners influence their academic functioning in school. The dissertation consists of four empirical studies, which are reported in four articles. In Study I, the focus is on researchers’ and children’s self- and social perceptions of success. The aim is to identify how success can be recognized and promoted in the classroom context. Study II aims to identify young children’s confidence and success in different efficacious interaction contexts. In Study III, the focus is on clarifying what kind of personal and contextual factors support children’s perceived self-efficacy in social and independent learning situations. Finally, Study IV aims to identify the characteristics and triggers for efficacious interaction in terms of task involvement in collaborative small-group learning situations. The data collection methods include video observations, video clips, photos, video-stimulated recall and photo elicitation interviews, in addition to social competence tests administered to children and their teachers. The results indicate that children’s personal standards for success create the basis for their confidence and engagement in school. For them, success is finding the task or activity meaningful and doable, which in turn, creates positive emotions. These positive emotions are the basis for higher and more stable perceptions of ability in independent and social learning situations. In these different learning situations, children rely on their emotions, skills and previous experiences, as well as support and help from their teacher and peers. Children who seem to need the most support are either reluctant to seek or receive it from the teacher. Instead, their confidence is boosted through peer support. Therefore, the learning context, teachers and their pedagogical practices have important roles in supporting children’s motivation and SRL. / Tiivistelmä Tässä väitöstutkimuksessa tutkitaan alakouluikäisten lasten itsesäätöistä oppimista motivationaalisista lähtökohdista käsin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lasten omakohtaisia onnistumiskokemuksia ja heidän pystyvyyskäsityksiään. Tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään kuinka lasten käsitykset itsestä oppijana vaikuttavat heidän toimimiseensa koulussa. Tutkimus koostuu neljästä empiirisestä osatutkimuksesta, joiden tulokset on raportoitu neljässä artikkelissa. Osatutkimuksessa I tarkastelun kohteena ovat tutkijoiden ja lasten käsitykset onnistumisesta. Osatutkimuksen II tavoitteena on selvittää lasten pystyvyyttä ja onnistumista erilaisissa tehokkaissa vuorovaikutustilanteissa. Osatutkimus III syventyy tarkemmin tarkastelemaan yksilö- ja ympäristötekijöitä, jotka tukevat lasten onnistumista ja pystyvyyttä sosiaalisissa ja itsenäisissä oppimistilanteissa. Osatutkimuksessa IV tavoitteena on tunnistaa mitä tehokas vuorovaikutus on ja mikä sitä saa aikaan etukäteen pedagogisesti suunnitelluissa yhteisöllisissä pienryhmätilanteissa. Tutkimusaineisto koostuu video-observaatioista, lyhyemmistä tietyn oppimistilanteen esittävistä videotallenteista ja valokuvista joita käytettiin tukemaan ja syventämään lasten kanssa tehtyjä haastatteluita. Lisäksi lapsia ja opettajia pyydettiin arvioimaan lapsen sosiaalista kompetenssia. Tutkimustulosten mukaan onnistuminen konkretisoituu lapsille mielekkäänä toimintana ja heidän tiedoillaan ja taidoillaan tehtävissä olevana tehtävänä. Onnistuminen johtaa positiivisiin tunteisiin ja käsityksiin omasta itsestä oppijana, jotka ovat perusta vakaammille pystyvyyskäsityksille ja toimintaan sitoutumiselle niin erilaisissa oppimistilanteissa. Lapset rakentavat pystyvyyskäsityksiään tunteiden, hallittujen taitojen ja aikaisempien kokemuksien sekä opettajilta ja toisilta lapsilta saatavan tuen avulla. Yksi keskeisimmistä tutkimustuloksista on, että lapset jotka tarvitsevat tukea ovat joko haluttomia etsimään tai vastaanottamaan sitä opettajalta. Tällöin koetulla vertaistuella on erityisen suuri merkitys heidän onnistumisen kokemuksissaan ja pystyvyyskäsityksien rakentumisessa. Tutkimustulokset lisäävät ymmärrystä oppimisympäristön, opettajien ja heidän pedagogisten käytänteiden merkityksestä lasten motivaation ja itsesäätöisen oppimisen kehittymisessä ja tukemisessa.