Abstract The aim of the study was to describe and explain the problematic gaming behavior and the relationship between the digital gaming behavior (gaming time, medium, genres and motives), health (psychological, social and physical) and problematic gaming behavior among young people aged from 13 to 24 years. Information received can be used for developing practices to identify individuals with problematic gaming behavior, promote their lifestyle change and subsequently to increase knowledge of the nature of the condition within healthcare education. In this study, digital games means electronic games that can be played through console, computer, network and mobile devices. In the first sub-study, a systematic literature review with synthesis from previous empirical studies (n = 50) about the health outcomes related to problematic gaming behavior was conducted. In the second sub-study, cross-sectional and national survey design with a randomly selected sample (N = 3 000) was used to identify problematic gaming behavior and to examine its associations with the digital gaming behavior (gaming time, genres and motives) and health (psychological, social and physical) among Finnish adolescents and young adults (n = 293). In the third sub-study, a descriptive, regional cross-sectional study was conducted to examine adolescents’ (n = 560) digital gaming behavior and its relationship to problematic gaming behavior symptoms. The data from empirical studies two and three were collected by using an internet-based survey. Statistical methods were used to analyse the data. The findings of the systematic review and empirical study showed that problematic gaming behavior was especially related to adverse psychosocial health outcomes, namely, anxiety, depression and a preference for online social interaction. Problematic gaming behavior was also linked to the use of a cluster of games-characterized features of role playing, action, progression and strategy. Moreover, the gaming motives, such as entertainment achievement, social and escapism, correlated significantly to problematic gaming behavior. Among the sample of adolescents, the blended family structure might predict problematic gaming behavior symptoms. The study significantly added understanding of gaming and health characteristics in the role of problematic gaming behavior among young people. The findings may help to advance in the areas of screening and counselling for PGB. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää 13–24-vuotiaiden nuorten ongelmallisen digipelaamiskäyttäytymisen yhteyksiä psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen terveyteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa ongelmallisesta digipelaamisesta, helpottaa ilmiön tunnistamista ja edistää terveyskasvatusta. Digipeleillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tietokone-, konsoli-, verkko- ja mobiililaitteilla pelattavia pelejä. Ensimmäisessä osatutkimuksessa arvioitiin ja tiivistettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tämän hetkinen tutkimustieto (n = 50) ongelmallisen digipelaamisen ja terveyden välisistä yhteyksistä. Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin ositettuna satunnaisotantana (N = 3 000) kerätyn aineiston avulla suomalaisten nuorten (n = 293) digipelaamista, ongelmallisen digipelaamisen esiintyvyyttä sekä ongelmallisen digipelaamisen yhteyksiä nuorten pelaamiskäyttäytymiseen ja terveyteen. Kolmannessa osatutkimuksessa kuvattiin alueellisen poikkileikkaustutkimuksen avulla nuorten (n = 560) digipelaamiskäyttäytymistä ja sen yhteyksiä ongelmalliseen digipelaamiseen. Empiiristen osatutkimusten aineisto kerättiin verkkopohjaisen kyselyn avulla, ja saatu aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Katsauksen ja empiirisen tutkimuksen tulokset osoittivat, että ongelmallinen digipelaaminen oli erityisesti yhteydessä psykologisiin ja sosiaalisiin oireisiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen, sekä korostuneeseen mieltymykseen olla vuorovaikutuksessa verkkoympäristön välityksellä. Ongelmallisen digipelaamisen riski-ryhmään kuuluneet henkilöt suosivat digipelityyppejä, jotka sisälsivät rooli-, toiminta- ja strategiapelaamisen ominaisuuksia. Digipelaamisen motiiveista edistymispyrkimys, sosiaalisuus ja todellisuuspako olivat yhteydessä ongelmalliseen digipelaamiseen. Nuorilla uusioperhetilanne saattoi lisätä ongelmallisen pelaa-misen oireita. Tutkimus lisäsi tietoperustaa nuorten ongelmallisesta digipelaamisesta, pelaamiskäyttäytymisestä ja terveysominaisuuksien merkityksestä. Tuloksia voidaan hyödyntää ongelmallisen digipelaamisen seulonnan ja ilmiöön liittyvän ohjauksen kehittämisessä.

Abstract This study increases the understanding of young men’s everyday health information literacy and behaviour in relation to their health behaviour, physical health, and socio-demographic characteristics. The conceptual framework of the study builds upon theories of information behaviour, practices and literacy, and health behaviour change. The empirical data were collected with questionnaires (n = 3,293) and physiological measurements (n = 3,063) in 2010 to 2013 at the Finnish Defence Forces’ call-ups, where a population-based sample of young Finnish men could be reached. Everyday health information literacy was studied using a previously developed screening tool, and with a focus on its relationship with health behaviour and physical fitness. Information behaviour was investigated in the context of physical activity, and in relation to men’s readiness to change exercise behaviour according to the Transtheoretical Model. Statistical analyses of the data include multivariate regression analyses, and a critical realist approach was adopted in interpreting the results. The results show that general upper secondary education and higher socio-economic position of a parent increase the likelihood of good health information literacy. Health information literacy is positively associated with health-promoting behaviour and health independent of socio-economic position; confidence in one’s abilities to find, evaluate and use health information is associated with regular exercise and healthy eating habits, and good physical fitness, for example. In the context of physical activity, the practices used to acquire information are associated with the stage of exercise behaviour change. Men in the maintenance stage seek information most actively. Information avoidance, in turn, is connected to low health information literacy, not to the stage of change. The study provides novel knowledge on healthy young people’s everyday health information literacy and behaviour, and on their relationship. It is among the first to investigate health information behaviour in the stages of behaviour change and health information literacy in connection with objectively measured fitness. It proposes a framework for future studies on the relationship between health information literacy and behaviour, and health information outcomes. The results may be utilised when designing tailored health communications and health information literacy education. / Tiivistelmä Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, millainen yhteys nuorten miesten arkielämän terveystiedon lukutaidolla ja terveystietokäyttäytymisellä on terveyskäyttäytymiseen, fyysiseen terveyteen ja sosiodemografisiin tekijöihin. Sen käsitteellinen viitekehys rakentuu tietokäyttäytymisen ja -käytäntöjen, terveystiedon lukutaidon sekä terveyskäyttäytymisen muutoksen teorioille. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyillä (n = 3 293) ja fysiologisilla mittauksilla (n = 3 063) vuosina 2010–2013 Puolustusvoimien Oulun alueen kutsuntatilaisuuksissa, joissa oli mahdollista saavuttaa suomalaisten nuorten miesten väestöpohjainen otos. Terveystiedon lukutaitoa arvioitiin aiemmin kehitetyllä seulontavälineellä sekä suhteessa terveyskäyttäytymiseen ja fyysiseen kuntoon. Terveystietokäyttäytymistä tarkasteltiin liikunnan kontekstissa ja suhteessa transteoreettisen mallin mukaiseen liikuntakäyttäytymisen muutosvalmiuteen. Aineistot analysoitiin tilastollisesti monimuuttujamenetelmin, ja tuloksia tulkittiin kriittisen realismin näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että lukiokoulutus ja korkeassa sosioekonomisessa asemassa oleva vanhempi lisäävät hyvän arkielämän terveystiedon lukutaidon todennäköisyyttä. Terveystiedon lukutaito on positiivisesti yhteydessä terveyttä edistäviin elintapoihin ja terveyteen sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Luottamus omiin kykyihin löytää, arvioida ja ymmärtää terveystietoa on yhteydessä muun muassa säännölliseen liikuntaan ja terveellisiin syömistottumuksiin sekä hyvään fyysiseen kuntoon. Liikunnan kontekstissa terveystietokäytännöt kytkeytyvät käyttäytymisen muutosvaiheeseen. Aktiivisimmin liikuntatietoa hankkivat liikuntakäyttäytymisen ylläpitovaiheessa olevat. Tiedon välttäminen sen sijaan on yhteydessä alhaiseen terveystiedon lukutaitoon, ei muutosvaiheeseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa nuorten, terveiden ihmisten arkielämän terveystiedon lukutaidosta ja terveystietokäyttäytymisestä sekä niiden suhteesta toisiinsa. Uutta on myös terveystietokäytäntöjen tutkiminen terveyskäyttäytymisen muutosvaiheissa ja terveystiedon lukutaidon tarkastelu suhteessa objektiivisesti mitattuun fyysiseen kuntoon. Tutkimuksessa esitetään viitekehys tuleville tutkimuksille terveystiedon lukutaidon ja tietokäytäntöjen vaikutuksesta terveyteen. Tulokset ovat hyödynnettävissä räätälöidyn terveysviestinnän ja terveystiedon lukutaidon koulutuksen suunnittelussa.

Abstract Low back pain (LBP) is a truly enervating condition, presenting with considerable negative socioeconomic and health impacts on many levels. Although LBP may be attributed to many factors, there is increasing evidence that disc degeneration (DD) of the lumbar spine is a strong contributing factor, especially among young individuals. Understanding the aetiopathogenesis of DD has changed over the past few decades as numerous studies have indicated that inherited factors are largely responsible for the development of DD. Despite the many genetic associations in DD that have been reported, these associations have proven difficult to validate. The genetic component of DD is still unexplained for the most part. Previous studies have focused on adults, who have been exposed to environmental risk factors of DD, which may mask genetic associations. Thus, investigations among young individuals are well justified. The purpose of this study was to validate the associations between DD defined by magnetic resonance imaging (MRI) and genetic polymorphisms in two study populations of Finnish and Danish young individuals. New polymorphisms that have not been associated with DD were also included in the study. Associations with progression of DD were also investigated among Danish individuals. Furthermore, this study aimed to clarify the level of evidence of previously identified associations. Among Finnish individuals, polymorphisms in IL6, SKT and CILP were associated with moderate DD, but the association in CILP was significant only in women. Among Danish individuals, polymorphisms in IL6 and IL1A were associated with early DD and progression of DD. The genetic associations among the Danish teenagers were gender-specific as they were mainly observed in girls. Among both populations, the individuals with DD were significantly taller than individuals without DD. In the systematic analysis of previous reports, polymorphisms in GDF5, THBS2, MMP9, COL11A1, SKT and ASPN were found to have a moderate level of association evidence. The results mostly support earlier findings in adults. However, unexpected differences between genders were observed. In conclusion, this study increased the knowledge of genetics in DD but more investigations are needed to draw any solid conclusions. / Tiivistelmä Alaselkäkipu on yksi merkittävimmistä toimintakykyyn vaikuttavista sairauksista. Alaselkäkivun riskitekijöitä tunnetaan useita, mutta näyttö siitä, että selän välilevyrappeuma on yksi tärkeimmistä riskitekijöistä, erityisesti nuorilla henkilöillä, lisääntyy jatkuvasti. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perintötekijöillä on merkittävä osuus välilevyjen rappeutumisessa. Useiden geenien on raportoitu vaikuttavan välilevyrappeumaan. Positiivisten tulosten toistaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, ja kokonaiskuva on vielä suurelta osin epäselvä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat keskittyneet aikuisiin, joilla nuoria pidempi altistus ympäristötekijöille saattaa peittää geneettisten tekijöiden yhteyttä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli varmentaa yhteyksiä magneettikuvauksella (MRI) määritetyn välilevyrappeuman ja geneettisten monimuotoisuuskohtien (polymorfioiden) välillä käyttäen yhtä suomalaisista ja yhtä tanskalaisista nuorista koostuvaa aineistoa. Työssä analysoitiin myös polymorfioita, joita ei ole aiemmin yhdistetty välilevyrappeumaan. Yhteyttä polymorfioiden ja välilevyrappeuman etenemisen välillä tutkittiin tanskalaisessa aineistossa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aiemmin tunnistettujen geneettisten yhteyksien näytön aste. Suomalaisten nuorten aineistossa polymorfiat IL6-, SKT- ja CILP-geeneissä olivat yhteydessä kohtalaista astetta olevaan välilevyrappeumaan. Tanskalaisten nuorten aineistossa polymorfiat IL6- ja IL1A-geeneissä olivat yhteydessä varhaiseen välilevyrappeumaan ja sen etenemiseen. Tanskalaisten nuorten aineistossa nämä yhteydet olivat sukupuolesta riippuvaisia, koska yhteyksiä havaittiin pääasiassa tytöillä. Suomalaisten nuoren aineistossa yhteys CILP-geenissä havaittiin ainoastaan nuorilla naisilla. Kummassakin tutkimusaineistossa nuoret, joilla oli välilevyrappeuma, olivat pidempiä, kuin nuoret, joilla ei ollut välilevyrappeumaa. Aikaisempien tutkimusten systemaattinen analyysi osoitti, että tunnistetun geneettisen yhteyden näytön aste on kohtalainen GDF5-, THBS2-, MMP9-, COL11A1-, SKT- ja ASPN-geenien polymorfioissa. Tutkimusten tulokset ovat pääosin samansuuntaisia aiempien tutkimuksien kanssa, mutta nyt nähty eroavaisuus sukupuolten välillä on uusi havainto. Kokonaisuudessaan tämä väitöstutkimus kasvattaa ymmärtämystä välilevyrappeumasta, mutta lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan.

Abstract The primary aim of the current study was to examine social anxiety symptoms in high-functioning children and adolescents, ages eight to 17 years old with autism (HFA) or Asperger syndrome (AS). The second aim was to study emotion recognition skills in children and adolescents with HFA/AS. In addition, two internationally used social anxiety questionnaires (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children and; The Social Anxiety Scale for Children -revised) were translated into Finnish, and psychometric analyses were performed in order assess the research and clinical utility of these measures as novel tools for the study of child social anxiety in Finland. Results suggest that adolescents, in particular, with HFA/AS experience a greater number of social anxiety symptoms and have increased rates of clinically relevant social anxiety disorder (SAD) than do their control counterparts. Parents reported higher levels of anxiety symptoms in their children with HFA/AS regardless of the child’s age; however, individuals with HFA/AS self-reported anxiety symptoms increased later in their development (i.e., adolescence). In addition, overall facial emotion recognition increased with age in the HFA/AS group. Despite this, the HFA/AS group did not reach the higher ability level attained by the typically developing adolescents regardless of age. Specifically, when the facial emotion expressed a combination of both surprise and fear, participants with HFA/AS labelled the facial expression as “fear” statistically significantly more often than did controls. Moreover, control participants interpreted faces which blended sadness and neutral emotions as neutral more often than HFA/AS participants. Results suggest that social anxiety is clinically important to assess in children and adolescents with HFA/AS. Clinical interventions which enhance emotion recognition skills and reduce social anxiety symptoms in individuals with HFA/AS may be warranted. / Tiivistelmä Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää sosiaalista ahdistuneisuutta 8–17-vuotiailla hyvätasoisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on autismi (HFA) tai Aspergerin oireyhtymä (AS). Tutkimuksen toinen tarkoitus oli selvittää, miten HFA- ja AS-lapset ja nuoret kykenevät tunnistamaan tunteita kasvonilmeistä. Tutkimus arvioi myös kahden kansainvälisesti tunnetun, sosiaalista ahdistuneisuutta mittaavan kyselylomakkeen (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children ja The Social Anxiety Scale for Children -revised) toimivuutta suomalaisessa väestössä. Tavoitteena oli antaa uusia työvälineitä suomalaiselle lastenpsykiatrialle tutkimus- ja kliiniseen työhön. Tutkimustulokset osoittivat HFA- ja AS-nuorten kokevan muita nuoria useammin sosiaalista ahdistuneisuutta. Vanhemmat havaitsevat HFA- ja AS-lastensa sosiaalisen ahdistuneisuuden oireet lapsen iästä riippumatta, kun lapset itse kertoivat oireistaan vasta nuoruusiässä. Tutkimus osoitti myös, että HFA:ta tai AS:ää sairastavien kyky tunnistaa tunteita paranee iän myötä. Se ei kuitenkaan saavuta tavalliseen tapaan kehittyvien lasten taitotasoa nuoruusikään mennessä. HFA- ja AS-lapset ja nuoret tulkitsevat ikätovereitaan useammin kasvojen ilmeen peloksi silloin, kun kasvojenilme on sekoitus pelko-yllättyneisyyttä. Tavalliseen tapaan kehittyneet lapset ja nuoret tulkitsevat kasvojenilmeen useammin neutraaliksi kuin HFA tai AS diagnoosin saaneet, jos kasvojenilme on sekoitus surullinen-neutraalia. Tutkimustulosten perusteella tulee HFA:ta tai AS:ää sairastavia lapsia ja nuoria hoidettaessa ottaa huomioon sosiaalinen ahdistuneisuus. Heille tulisi nykyistä useammin tarjota tilaisuus myös kuntouttaa kykyä tunnistaa toisten ihmisten tunteita.

Abstract Dental caries is one of the most widespread diseases in the world. In the industrialized world the situation improved until the 1990s, after which the good development is claimed to have almost stagnated. One of the aims of this cross-sectional study was to investigate caries prevalence in a young male population. Another aim was to investigate ways to find individuals needing restorative treatment. The hypothesis in this study was that caries prevalence among Finnish young males born in the 1990s was similar or even poorer compared to those born in earlier decades. Polarization of dental caries was still expected to exist. It was also hypothesized that caries prevalence is geographically unevenly distributed in Finland. The Finnish Defence Forces screening protocol was hypothesized to be valid for detecting individuals with restorative treatment need. Finally, it was hypothesized that restorative treatment need at the individual level associates well with a well-chosen set of questions concerning dental symptoms, dental attendance, treatment history and health behaviour. Study material consisted of 255 female and 13,564 male (total n=13,819) conscripts. Anamnestic data, along with information about the socioeconomic status, educational level and place of residence just before military service, were collected with computer-based questionnaire in connection with the oral screening (50 questions and 108 sub-questions). Validity of the screening protocol was evaluated in a sub-population (74 conscripts) examined using both the screening and the ICDAS classification. The screening protocol was validated using the ICDAS criteria and it proved to be well in accord with it considering restorative treatment need at the individual level. The study revealed that on average the conscripts had 1.4 decayed teeth (DT), third molars excluded. The number of decayed, earlier restored or extracted teeth due to caries (DMFT) was 4.1. Ten per cent had about half of the caries lesions and 30% had 90%, suggesting that polarization still exists. It was also found that living in areas with high fluoride content in drinking water, living in urban areas and a Swedish-speaking home municipality were protective factors against dental caries. A positive response to eight questions of a statistically selected set of ten questions reliably predicted restorative treatment need (OR 69.27). / Tiivistelmä Karies on yksi maailman laajimmalle levinneistä sairauksista. Menneinä vuosikymmeninä karies väheni merkittävästi aina 1990-luvulle saakka, jonka jälkeen myönteinen kehitys on hidastunut. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia korjaavan hoidon tarpeen määrää nuorten miesten keskuudessa. Tutkimuksen toinen tavoite oli tutkia tapoja erottaa terveistä korjaavan hoidon tarpeessa olevat henkilöt. Tutkimuksen oletuksena oli, että karieksen esiintyvyys 1990-luvun alussa syntyneiden suomalaismiesten joukossa on vastaavalla tai huonommalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Lisäksi oletettiin, että kyseisessä ikäluokassa karies on polarisoitunut. Oletuksena oli myös, että karieksen esiintyvyys on maantieteellisesti epätasaisesti jakaantunut. Tutkimuksessa oletettiin myös, että Suomen Puolustusvoimien käyttämällä suunterveyden seulontamenetelmällä voidaan tunnistaa luotettavasti yksilötasolla korjaavan hoidon tarpeessa olevat yksilöt. Viimeisenä oletuksena oli, että korjaavan hoidon tarve yksilötasolla olisi arvioitavissa seulonnan ja hyvin valitun kysymyspaketin perusteella tutkituissa ikäluokissa. Tämän poikittaistutkimuksen satunnaistettu tutkimusaineisto koostui 13819 varusmiehestä (255 naista ja 13564 miestä) sekä esitietoihin perustuvasta aineistosta joka kerättiin seulonnan yhteydessä tietokonepohjaisella kyselylomakkeella (50 kysymystä ja 108 alakysymystä). Seulonnan tulokset vastasivat hyvin tarkastusta, jossa vauriot diagnosoitiin ICDAS kriteereitä käyttäen. Tutkimus osoitti myös että, keskimäärin yksilöllä oli 1,4 korjaavan hoidon tarpeessa olevaa hammasta viisaudenhampaat pois lukien. Aiemmin korjattujen, karieksen takia poistettujen ja karieksen vaurioittamien hampaiden lukumäärä oli 4,1. Kymmenellä prosentilla tutkimusjoukosta oli puolet kaikista vaurioista ja vastaavasti kolmanneksella tutkituista oli 90 prosenttia kaikista vaurioista. Juomaveden fluoripitoisuus ja asuminen kaupungissa tai ruotsinkielisessä kunnassa olivat suojaavia tekijöitä korjaavan hoidon tarpeen suhteen. Kymmenen esitietokysymystä valittiin tilastollisesti 108 kysymyksen joukosta. Positiivinen, korjaavalle hoidolle altistava, vastaus vähintään kahdeksaan näistä kymmenestä kysymyksestä ennusti luotettavasti (OR 69,27) korjaavan hoidon tarvetta yksilötasolla.

Abstract Recent studies in adults have shown that musculoskeletal (MS) pains are often experienced at several body sites. The number of pain sites has been shown to be proportional to poor health outcomes, such as functional ability and health-related quality of life (HRQoL). This study investigated the occurrence and persistence of MS pain in multiple locations, determinants of multiple-site pain, and the impact of multiple-site pain on HRQoL and health care use among adolescents aged 16 to 19. The data were based on three inquiries that were administered to the adolescents of the Northern Finland Birth Cohort 1986. MS pain was common and often occurred at multiple sites. Moreover, the majority of adolescents with multiple-site pain at 16 reported multiple-site pain also at 18. Multiple-site MS pains were strongly associated with psychosocial complaints, but also with high physical activity level, long sitting time, short sleeping time, smoking, and overweight. Emotional problems, behavioral problems, and high sitting time among males, and emotional problems, high physical activity level, short sleeping time, and smoking among females were predictive factors for the persistence of multiple-site pain. The likelihood of reduced HRQoL increased according to the number of MS pain sites. A trend toward an increase in health care use with the number of pain sites was also observed. Reporting pain in multiple sites in adolescence may have both peripheral (tissue origin) and central (pain experience) causes. As multiple-site pain in adolescence may predict subsequent MS morbidity, the adolescents who are at highest risk and also at the highest need of health promotion should be identified in further studies. / Tiivistelmä Aikuisväestössä tehtyjen tutkimusten perusteella tuki- ja liikuntaelimistön kivut esiintyvät tavallisesti usealla kehon alueella samanaikaisesti. Monikipuisuudella näyttää olevan epäedullisia vaikutuksia useisiin terveyteen liittyviin ilmiöihin kuten toiminta- ja työkykyyn sekä elämänlaatuun. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin monipaikkaisen tuki- ja liikuntaelinkivun esiintyvyyttä, pysyvyyttä ja riskitekijöitä sekä sen vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja terveyspalvelujen käyttöön 16–19 –vuotiailla nuorilla. Tutkimuksen aineisto perustui kolmeen kyselyyn, jotka lähetettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986:n nuorille. Tuki- ja liikuntaelinkipu oli yleistä ja esiintyi tavallisimmin usealla kehon alueella. Suurin osa nuorista, jotka raportoivat monen paikan kipua 16-vuotiaana, raportoivat sitä myös 18-vuotiaana. Monen kehon alueen tuki- ja liikuntaelinkipu yhdistyi voimakkaasti psykososiaalisiin tekijöihin, mutta myös korkeaan liikunta-aktiivisuuteen, runsaaseen istumiseen, vähäiseen uneen, tupakointiin ja ylipainoon. Käyttäytymisen- ja tunne-elämän häiriöt sekä runsas istuminen pojilla, ja tunne-elämän häiriöt, korkea liikunnallinen aktiivisuus, vähäinen uni sekä tupakointi tytöillä ennustivat monen kehon alueen kivun pysyvyyttä. Todennäköisyys heikentyneeseen terveyteen liittyvään elämänlaatuun lisääntyi suhteessa kipualueiden määrään. Myös terveyspalvelujen käytön ja kipualueiden lukumäärän välillä havaittiin yhteys. Monen paikan tuki- ja liikuntaelinkipua selittänevät sekä kudostasoiset että keskushermostolliset syyt. Koska laaja-alainen kipuoireilu nuoruudessa voi ennustaa myöhempiä tuki- ja liikuntaelinongelmia, riskiryhmiä ja samalla eniten terveyden edistämistä tarvitsevia nuoria tulisi pyrkiä jatkossa tarkemmin tunnistamaan.

Abstract The etiology of musculoskeletal disorders remains largely unclear, pain being the predominant complaint. The prevalence of neck pain (NP), shoulder pain (SP), and low back pain (LBP) increases drastically during adolescence. Potentially modifiable risk factors of NP, SP, and LBP should be identified at that age. First, this study evaluated the prevalence of NP, SP, LBP and peripheral pains (upper or lower extremities) and the prevalence of multiple pains. Second, the study determined the role of a set of potentially modifiable risk factors for adolescents’ NP, SP, and LBP (physical activity, inactivity, sedentary activities in cross-sectional study design and quantity and quality of sleep in follow-up study design). The study population belongs to the 1986 Northern Finland Birth Cohort (NFBC 1986), consisting of 9,479 children with an expected date of birth between July 1, 1985 and June 30, 1986 in the two northernmost provinces of Finland, Oulu and Lapland. NP, SP, and LBP were common at the ages 16 and 18, while medical consultations for these pains were less frequent. The prevalence of pain increased with age. Peripheral pains were rare. Surprisingly many adolescents reported multiple musculoskeletal pains. Girls were more likely to report pain than boys. Both low and high level of physical activity, some risk sport activities, high amount of sedentary activities, and insufficient quantity and quality of sleep increased the risk of NP, SP, and LBP in adolescence. It may be possible to reduce the occurrence of musculoskeletal pain by having a positive impact on potentially modifiable risk factors, such as physical activity, sedentary activities and sleep hygiene. Therefore, intervention studies focusing on these factors are needed in the future. / Tiivistelmä Useimmiten tuki- ja liikuntaelinsairauksien tarkka syy jää epäselväksi ja kipu on niiden pääasiallinen ilmentymä. Niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyys väestössä nousee merkittävästi teini-iässä. Tämän vuoksi niska-, hartia- ja alaselkäkivun riskitekijöitä tulisikin tutkia nuoruudessa, jotta niihin päästäisiin vaikuttamaan ajoissa. Tässä väitöskirjassa selvitettiin niska-, hartia-, alaselkä- ja laaja-alaisten tuki- ja liikuntaelinkipujen esiintyvyyttä nuorilla. Päätavoite oli kuitenkin tutkia liikunnan, eri urheilulajien, liikkumattomuuden, istumisen ja unen laadun ja määrän yhteyttä niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyyteen. Tutkimusaineisto muodostui Pohjois-Suomen syntymäkohortin 1986 nuorista, joiden laskettu syntymäaika oli 1.7.1985–30.6.1986. Nuorille lähetettiin 16-vuotiaana postikysely, joka sisälsi tuki- ja liikuntaelinoirekyselyn, kysymyksiä liikunnan, istumisen ja unen määrästä ja laadusta, sekä muista elämäntavoista. Kahden vuoden kuluttua, 18-vuotiaana lähetettiin toinen kysely joka sisälsi mm. tuki- ja liikuntaelinoirekyselyn. Tulokset osoittavat että niska-, hartia- ja alaselkäkivut olivat yleisiä nuoruudessa, joskin hoitoa vaativat kivut ja raajojen kipuoireilu olivat harvinaisia. Laaja-alaiset tuki- ja liikuntaelinkivut olivat odotettua yleisempiä. Tytöt oireilivat enemmän kuin pojat ja oireilu lisääntyi iän myötä. Hyvin aktiivinen liikunnan harrastaminen (6h/vko tai enemmän ripeää liikuntaa) ja erityisesti tietyt riskilajit olivat yhteydessä suurempaan niska-, hartia- ja alaselkäkipujen esiintyvyyteen. Samoin suuri istumisen määrä, riittämätön uni ja huono unen laatu lisäsivät kipujen todennäköisyyttä. Nuorten tuki- ja liikuntaelinkipuja voitaisiin mahdollisesti vähentää vaikuttamalla muunneltavissa oleviin riskitekijöihin, kuten vähentämällä istumista, lisäämällä terveysliikuntaa, sekä parantamalla unitottumuksia. Tämän takia jatkossa tarvitaan näihin riskitekijöihin kohdistuvia interventiotutkimuksia.

Abstract Finnish youth suicide mortality is exceptionally high in international comparisons. This study investigated the epidemiology of child and adolescent (< 18 years) suicides in Finland, with a special focus on gender differences. Two data sets were employed. Data from the national Finnish Cause of Death Register was used to examine trends in the rates and methods of child and adolescent suicides in Finland in 1969–2012. The characteristics of 58 child and adolescent suicides, which occurred in the province of Oulu in Northern Finland between 1988 and 2012, were explored based on individual-level data extracted from documents pertaining to establishment of the cause of death in medicolegal autopsy investigations. The primary source of data was death certificates. Other sources included documents such as police investigation reports and the results of toxicological investigations. In addition, the suicide data was linked with the Finnish Hospital Discharge Register. After 1990, suicide rates generally decreased for males, but increased for females. Among females, hanging exceeded poisoning as the most common suicide method after 1990, whereas firearms were the most common method among males, until traffic suicides took the leading position for both genders during 2008–2012. Violent suicide methods of all types increased among females after 1990. Male firearm suicide rates were nearly three times higher in Northern Finland than in Southern Finland, while there was no regional difference in rates of suicide by other methods. 15% of male and 17% of female suicide victims in the province of Oulu had a history of previous psychiatric hospitalization. The discharge diagnoses were heterogeneous. Previous suicidality and self-cutting were more common among females than males. Half of all adolescents were under the influence of alcohol at the time of their death. The majority of the intoxicated adolescents committed suicide at night, during descending blood alcohol concentrations. A notable fall peak was observed in male firearm suicides. The increase in violent, i.e. more lethal, suicide methods among females is alarming, as females are known to have high rates of attempted suicide. The special characteristics of male firearm suicides in Northern Finland suggest the need for region-specific preventive measures. The high frequency of acute alcohol use in child and adolescent suicides warrants attention. / Tiivistelmä Suomalaisnuorten itsemurhakuolleisuus on kansainvälisessä vertailussa korkea. Tässä epidemiologisessa tutkimuksessa selvitettiin alle 18-vuotiaiden suomalaislasten ja -nuorten itsemurhien erityispiirteitä. Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa. Kansallisen kuolemansyyrekisterin avulla selvitettiin alaikäisten itsemurhakuolleisuutta ja itsemurhien tekotapojen muutoksia Suomessa vuosina 1969–2012. Empiirisen aineiston asiakirjat koskivat entisen Oulun läänin alueella vuosina 1988–2012 itsemurhan tehneiden 58 alaikäisen oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Aineiston perustiedot koottiin kuolintodistuksista. Lisäksi tietoja poimittiin muista kuolemansyyn selvittämisasiakirjoista, kuten poliisin tutkintapöytäkirjoista ja oikeuskemiallisista tutkimustuloksista. Aineistoon liitettiin myös hoitoilmoitusrekisteritietoja. 1990-luvun alusta lähtien poikien itsemurhat ovat vähentyneet ja tyttöjen lisääntyneet. Tytöillä hirttäytyminen ohitti myrkyttäytymisen yleisimpänä itsemurhan tekotapana vuoden 1990 jälkeen. Pojilla ampuminen oli yleisin itsemurhamenetelmä koko tutkimusjakson ajan, kunnes liikenneitsemurhat nousivat yleisimmäksi tekotavaksi molemmilla sukupuolilla vuosina 2008–2012. Väkivaltaisten itsemurhan tekotapojen käyttö on lisääntynyt tytöillä vuodesta 1990 lähtien. Poikien ampumisitsemurhakuolleisuus oli Pohjois-Suomessa lähes kolminkertainen muuhun Suomeen verrattuna. Vastaavaa alueellista eroa ei ollut muissa tekotavoissa. Oulun läänin alueella itsemurhan tehneistä pojista 15 % ja tytöistä 17 % oli ollut psykiatrisessa osastohoidossa ennen itsemurhaa. Diagnoosit olivat heterogeenisiä. Aiempi itsetuhoisuus ja viiltely oli yleisempää tytöillä kuin pojilla. Puolet alaikäisistä oli ollut humalassa itsemurhahetkellä. Suurin osa päihtyneenä tehdyistä itsemurhista tapahtui laskuhumalassa yöaikaan. Poikien ampumisitsemurhat olivat yleisempiä syksyllä kuin muina vuodenaikoina. Väkivaltaisten eli tappavampien itsemurhamenetelmien lisääntyminen tytöillä on huolestuttavaa, koska tyttöjen itsemurhayritysten tiedetään olevan yleisiä. Itsemurhien ehkäisyssä tulisi huomioida alueelliset erityispiirteet, joita tässä tutkimuksessa havaittiin poikien ampumisitsemurhissa Pohjois-Suomessa. Päihtyneenä tehtyjen itsemurhien suuri osuus alaikäisillä korostaa nuorten alkoholinkäytön vähentämisen merkitystä.

Abstract The aim of this study was to evaluate changes and interrelationships of oral health-related knowledge, attitudes and behavior between the ages of 11 and 16 during a randomized clinical trial (RCT) for controlling caries and a program of oral health promotion (OHP). The study population consisted of all 5th and 6th graders who started the 2001−2002 school year in Pori (n=1691) and Rauma (n=807), Finland. In Pori, children were exposed for 3.4 years either to both the RCT experimental regimen and the OHP, or only to the OHP. Children in Rauma acted as reference group. Questionnaire data on children’s knowledge, attitudes and behavior were gathered before, in the middle and after the follow-up. Changes in children’s knowledge, attitudes and behavior were compared according to the interventions to which they were exposed. Individual changes in knowledge, attitudes and behavior were evaluated. The hypothesized model that knowledge affects behavior directly and via attitudes was tested using structural equation modeling (SEM). The children who were exposed to both the RCT experimental regimen and OHP tended to improve their behaviors the most, those exposed to OHP the second most, and those in the reference group least. In knowledge and attitudes, no similar differences between groups were observed. Over half of the children had stable behaviors throughout the study. Those children whose behaviors changed were more likely to improve than to worsen them. Good baseline behavior tended to help in recovering from lapses to poor behaviors and maintaining the achieved good behavior. Among the same children, all three, knowledge, attitudes and behavior, tended to improve. Knowledge influenced behavior directly and via two interrelated attitudes, and it had smaller effect on behavior than on attitudes. Concern about developing caries lesions was a background factor. The experimental regimen of the RCT and the OHP were successful, and OHP enhanced the effectiveness of the RCT. In childhood, behaviors are rather stable. If healthy behaviors are learned young, lapses into poor behaviors are likely be temporary rather than permanent. Children are ready for change at different times, so OHP’s should be continuous processes instead of short-term interventions. Changes in knowledge, attitudes and behavior are related. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suun terveyteen liittyvän tiedon, asenteiden ja tapojen muutosta ja keskinäisiä suhteita 11 ja 16 ikävuoden välillä karieksen hallintaan liittyvän satunnaistetun kliinisen kokeen ja suunterveyskampanjan aikana. Tutkimusjoukon muodostivat 5. ja 6. luokkalaiset lapset Porissa (n=1691) ja Raumalla (n=807) lukuvuonna 2001–2002. Porissa lapset osallistuivat joko 3,4-vuotiseen terveyskampanjaan tai sekä kampanjaan että kliinisen kokeen hoito-ohjelmaan. Raumalaiset lapset toimivat vertailuryhmänä. Kyselyaineisto kerättiin ennen, puolessa välissä ja jälkeen kliinisen kokeen ja terveyskampanjan. Tutkimuksessa verrattiin eri interventioiden vaikutusta lasten tiedon, asenteiden ja tapojen muutokseen. Yksilöllisiä muutoksia tiedossa, asenteissa ja tavoissa selvitettiin. Oletettua mallia, jossa tieto vaikuttaa tapoihin suoraan ja asenteiden kautta, testattiin rakenneyhtälömallituksen avulla. Sekä kliiniseen kokeeseen että kampanjaan osallistuneet lapset onnistuivat tapojen parantamisessa parhaiten, vain kampanjaan osallistuneet toiseksi parhaiten ja vertailuryhmän lapset huonoiten. Tiedossa ja asenteissa samanlaisia ryhmäeroja ei havaittu. Yli puolella lapsista oli muuttumattomat tavat koko seurannan ajan. Lapset, jotka muuttivat tapojaan, todennäköisemmin paransivat kuin huononsivat niitä. Lapset, joilla oli alussa hyvät tavat, todennäköisesti onnistuivat huonoon tapaan lipsahtamisen jälkeen parantamaan tapansa ja säilyttämään saavutetun hyvän tavan. Yleensä ottaen samat lapset paransivat sekä tietoa, asenteita että tapoja. Tieto vaikutti tapaan suoraan ja kahden toisiinsa yhteydessä olevan asenteen kautta. Tieto vaikutti enemmän asenteisiin kuin tapaan. Harmi reikiintymisestä oli taustatekijä. Kliinisen kokeen hoito-ohjelma ja terveyskampanja olivat onnistuneita, ja terveyskampanja tehosti hoito-ohjelman vaikuttavuutta. Lapsuudessa tavat ovat melko pysyviä. Jos terveelliset tavat opitaan jo nuorena, lipsahdukset huonoihin tapoihin ovat todennäköisemmin väliaikaisia kuin pysyviä. Lapset ovat valmiita muutokselle eri aikoina, joten kampanjoiden pitäisi olla jatkuvia prosesseja eikä lyhytaikaisia interventioita. Muutokset tiedossa, asenteissa ja tavoissa ovat yhteydessä toisiinsa, mikä tukee teorioita tiedon, asenteiden ja tapojen kausaalisesta ketjusta.

Abstract Although smoking in adolescents and young adults has been declining in the 21st century in Finland, about 17% of 18-year-olds still smoke on a daily basis. Young adults are in fact one of the age groups that are most likely to smoke in several countries. Nevertheless, a large proportion of them are known to want to quit smoking. Relatively little is known about the smoking habits of young adults. There are no evidence-based guidelines for smoking cessation in this age group. In many cases, they have been included within studies of adolescents or older adults without any separate analysis. Consequently, smoking cessation interventions demonstrated to be effective in middle-aged smokers are often adapted for young adults even though their culture, somatic features and smoking habits in many ways are different from those of middle-aged people. This study focused on 18–26-year-olds in northern parts of Finland. Specific aims were 1) to describe their smoking habits, 2) to compare health and lifestyle in tobacco users and non-tobacco users, 3) to study their nicotine dependence and motivation to quit smoking, and 4) to examine the use and effectiveness of smoking cessation pharmacotherapy in this age group. A total of 1163 male military recruits from northern parts of Finland filled in the study questionnaire. The survey study revealed that young adult males in northern parts of the country used tobacco products relatively often. Their smoking was associated with lower education, higher body mass index, inactivity in sports and impaired physical fitness. In addition, a great part of young smokers displayed symptoms of chronic bronchitis. Although most daily smokers were clearly dependent on nicotine and had previously tried to quit smoking, only 47% of the quitters had utilized any pharmacological aids in their attempts. Snus use seemed to be related to more severe nicotine dependence in smokers. The prospective study consisted of 314 voluntary young adult daily smokers who were motivated to quit smoking. The study was a randomised, placebo-controlled clinical trial, and the results indicated that varenicline might be more effective than nicotine patches in smoking cessation of young adult heavy smokers, at least in short term. Abstinence rates during the follow-up were similar when the nicotine patch and placebo patch were compared in young adult light smokers. / Tiivistelmä Suomessa nuorten keskuudessa tupakointi on ollut 2000-luvun aikana laskusuuntainen. Kuitenkin arviolta n. 17 % 18-vuotiaista tupakoi edelleen päivittäin. Nuoret aikuiset ovatkin useissa maissa yksi eniten tupakoivia ikäryhmiä. Silti suuren osan tupakoivista nuorista aikuisista on todettu olevan halukkaita llopettamaan tupakoinnin. Nuorten aikuisten tupakointia on tutkittu verrattain vähän. Heille suunnattuja tieteelliseen näyttöön perustuvia hoitomuotoja tupakoinnin lopettamiseen ei ole. He ovat usein osana teini-ikäisten tai vaihtoehtoisesti vanhempien aikuisten ryhmää tupakointiin liittyvissä tutkimuksissa, eikä heitä yleensä ole analysoitu erikseen. Usein heitä hoidetaankin keski-ikäisiltä aikuisilta saadun tutkimusnäytön pohjalta. Kuitenkin nuorten kulttuuri, biologinen pohja ja tupakointitavat eroavat merkittävästi vanhemmista tupakoitsijoista. Tämä työ on keskittynyt tutkimaan 18–26-vuotiaita nuoria aikuisia Pohjois-Suomessa. Sen tavoitteina on ollut 1) kuvata heidän tupakointitottumuksiaan, 2) selvittää tupakoinnin yhteyttä terveyteen ja elämäntapaan, 3) tutkia heidän nikotiiniriippuvuuttaan sekä motivaatiota lopettaa tupakointi, sekä 4) selvittää tupakkavieroituslääkkeiden käyttöä ja niiden tehoa tässä ikäryhmässä. Terveystottumuskyselyymme vastasi 1163 Pohjois-Suomen varusmiestä. Selvisi, että varusmiehet käyttivät tupakkatuotteita Pohjois-Suomessa valtakunnallisia arvioita enemmän. Tupakoinnin todettiin liittyvän varusmiehillä alempaan koulutustasoon, suurentuneeseen painoindeksiin, vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja huonompaan aerobiseen suorituskykyyn. Lisäksi tupakoivilla varusmiehillä kroonisen bronkiitin oireet olivat yleisiä. Vaikka valtaosa heistä oli selvästi nikotiiniriippuvaisia ja oli yrittänyt lopettaa tupakointinsa, vain 47% lopetusta yrittäneistä oli kokeillut tupakkavieroituslääkettä. Nuuskan käyttö vaikutti liittyvän vahvempaan nikotiiniriippuvuuteen tupakoitsijoilla. Prospektiiviseen, satunnaistettuun ja lumekontrolloituun kliiniseen kokeeseen osallistui 314 vapaaehtoista päivittäin tupakoivaa nuorta aikuista, jotka olivat halukkaita tupakoinnin lopetukseen. Tulokset viittasivat siihen, että varenikliini saattaa olla nikotiinilaastaria tehokkaampi tupakoinnista vieroituksessa vahvasti nikotiiniriippuvaisilla nuorilla aikuisilla ainakin lyhyellä aikavälillä. Kevyemmin tupakasta riippuvaisilla nikotiinilaastari ei ollut lumelaastaria tehokkaampi.