Abstract Dental caries is one of the most widespread diseases in the world. In the industrialized world the situation improved until the 1990s, after which the good development is claimed to have almost stagnated. One of the aims of this cross-sectional study was to investigate caries prevalence in a young male population. Another aim was to investigate ways to find individuals needing restorative treatment. The hypothesis in this study was that caries prevalence among Finnish young males born in the 1990s was similar or even poorer compared to those born in earlier decades. Polarization of dental caries was still expected to exist. It was also hypothesized that caries prevalence is geographically unevenly distributed in Finland. The Finnish Defence Forces screening protocol was hypothesized to be valid for detecting individuals with restorative treatment need. Finally, it was hypothesized that restorative treatment need at the individual level associates well with a well-chosen set of questions concerning dental symptoms, dental attendance, treatment history and health behaviour. Study material consisted of 255 female and 13,564 male (total n=13,819) conscripts. Anamnestic data, along with information about the socioeconomic status, educational level and place of residence just before military service, were collected with computer-based questionnaire in connection with the oral screening (50 questions and 108 sub-questions). Validity of the screening protocol was evaluated in a sub-population (74 conscripts) examined using both the screening and the ICDAS classification. The screening protocol was validated using the ICDAS criteria and it proved to be well in accord with it considering restorative treatment need at the individual level. The study revealed that on average the conscripts had 1.4 decayed teeth (DT), third molars excluded. The number of decayed, earlier restored or extracted teeth due to caries (DMFT) was 4.1. Ten per cent had about half of the caries lesions and 30% had 90%, suggesting that polarization still exists. It was also found that living in areas with high fluoride content in drinking water, living in urban areas and a Swedish-speaking home municipality were protective factors against dental caries. A positive response to eight questions of a statistically selected set of ten questions reliably predicted restorative treatment need (OR 69.27). / Tiivistelmä Karies on yksi maailman laajimmalle levinneistä sairauksista. Menneinä vuosikymmeninä karies väheni merkittävästi aina 1990-luvulle saakka, jonka jälkeen myönteinen kehitys on hidastunut. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia korjaavan hoidon tarpeen määrää nuorten miesten keskuudessa. Tutkimuksen toinen tavoite oli tutkia tapoja erottaa terveistä korjaavan hoidon tarpeessa olevat henkilöt. Tutkimuksen oletuksena oli, että karieksen esiintyvyys 1990-luvun alussa syntyneiden suomalaismiesten joukossa on vastaavalla tai huonommalla tasolla kuin 1970-luvun alussa. Lisäksi oletettiin, että kyseisessä ikäluokassa karies on polarisoitunut. Oletuksena oli myös, että karieksen esiintyvyys on maantieteellisesti epätasaisesti jakaantunut. Tutkimuksessa oletettiin myös, että Suomen Puolustusvoimien käyttämällä suunterveyden seulontamenetelmällä voidaan tunnistaa luotettavasti yksilötasolla korjaavan hoidon tarpeessa olevat yksilöt. Viimeisenä oletuksena oli, että korjaavan hoidon tarve yksilötasolla olisi arvioitavissa seulonnan ja hyvin valitun kysymyspaketin perusteella tutkituissa ikäluokissa. Tämän poikittaistutkimuksen satunnaistettu tutkimusaineisto koostui 13819 varusmiehestä (255 naista ja 13564 miestä) sekä esitietoihin perustuvasta aineistosta joka kerättiin seulonnan yhteydessä tietokonepohjaisella kyselylomakkeella (50 kysymystä ja 108 alakysymystä). Seulonnan tulokset vastasivat hyvin tarkastusta, jossa vauriot diagnosoitiin ICDAS kriteereitä käyttäen. Tutkimus osoitti myös että, keskimäärin yksilöllä oli 1,4 korjaavan hoidon tarpeessa olevaa hammasta viisaudenhampaat pois lukien. Aiemmin korjattujen, karieksen takia poistettujen ja karieksen vaurioittamien hampaiden lukumäärä oli 4,1. Kymmenellä prosentilla tutkimusjoukosta oli puolet kaikista vaurioista ja vastaavasti kolmanneksella tutkituista oli 90 prosenttia kaikista vaurioista. Juomaveden fluoripitoisuus ja asuminen kaupungissa tai ruotsinkielisessä kunnassa olivat suojaavia tekijöitä korjaavan hoidon tarpeen suhteen. Kymmenen esitietokysymystä valittiin tilastollisesti 108 kysymyksen joukosta. Positiivinen, korjaavalle hoidolle altistava, vastaus vähintään kahdeksaan näistä kymmenestä kysymyksestä ennusti luotettavasti (OR 69,27) korjaavan hoidon tarvetta yksilötasolla.

Abstract Background: There is wide variability in the phenotypic manifestation of autism spectrum disorder (ASD). Recognizing autistic traits behind socio-emotional and adaptive problems in children with normal cognitive level can therefore be challenging. Aims and methods: The purpose of this study was to find tools for recognition of autism traits for clinicians working in primary/secondary settings. Two internationally used and empirically valid quantitative screeners, the Autism Spectrum Screening Questionnaire (ASSQ) and the Social Responsiveness Scale (SRS), were translated into Finnish and evaluated among high-functioning elementary school-aged children. An epidemiological target population of 8-year-old children (N=4,408) including 28 children with ASD was rated by parents and teachers using the ASSQ in order to assess cut-off scores for the Finnish ASSQ, and sensory abnormalities (SA) were determined in order to estimate the prevalence of SAs, and to investigate associations between sensory-perceptual problems and quantitative autism traits (QAT). The SRS was evaluated in a clinical ASD case (N=44)-control (N=44) study. It was also studied whether QAT of family members were associated with child QAT using the SRS. Results: Collecting parent and teacher ASSQ ratings and a cut-off of summed 30 points are recommended for ASD diagnostic assessments. The Finnish SRS was able to differentiate children with ASD from a normative child sample. The prevalence of SAs was 8% in the general population and 54% in the ASD sample. Tactile, auditory and olfactory hypersensitivities were associated with an elevated risk for an ASD diagnosis and auditory hypersensitivity explained the variance in the ASSQ scores among the ASD sample. In the normative sample, mother-child SRS QAT were more strongly associated, whereas in the ASD sample, a stronger positive correlation was found between father and child SRS QAT. Conclusions: In ASSQ screening, it is essential to collect both parent and teacher assessments. The SRS offers valuable information for determining the focal points of rehabilitation and evaluating treatment outcome. The SAs of the child as well as high QAT levels of male family members are indicators of an elevated risk for ASD. / Tiivistelmä Tausta: Autismikirjon häiriön kliininen oirekuva vaihtelee henkilöstä toiseen. Tästä johtuen autististen piirteiden tunnistaminen lapsen sosioemotionaalisten ja sopeutumisvaikeuksien taustalta voi olla haasteellista. Tavoitteet ja menetelmät: Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä kognitiivisesti hyvätasoisten peruskouluikäisten parissa työskenteleville kliinikoille apukeinoja autististen piirteiden tunnistamiseen. Kaksi kansainvälisesti käytettyä seulontamittaria, Autismikirjon seulontalomake (ASSQ) ja Sosiaalisen vastavuoroisuuden arviointiasteikko (SRS), käännettiin suomeksi ja niiden psykometrisiä ominaisuuksia arvioitiin. Lisäksi tutkittiin, olivatko aistipoikkeavuudet tai vanhempien autistismipiirteisyys yhteydessä peruskouluikäisen lapsen autismipiirteisyyteen. Vanhemmat ja opettaja täyttivät ASSQ:n 8-vuotiaista epidemiologisen kohderyhmän lapsista (N=4408), joista 28:lla oli autismikirjon häiriö, ja kohderyhmän lasten aistipoikkeavuudet kartoitettiin. ASSQ:n seulontarajat sekä aistipoikkeavuuksien esiintyvyys ja yhteys autismipiirteisyyteen määritettiin. SRS evaluoitiin ja perheen sisäisen autismipiirteisyyden vertailu tehtiin kliinisessä autismikirjo (N=44)-verrokki (N=44)-aineistossa. Tulokset: Vanhempien ja opettajan ASSQ-arviointien yhteenlaskettu pistemäärä 30 oli parhaiten toimiva seulontaraja autismikirjon häiriön diagnostisia tutkimuksia varten. SRS erotteli autismikirjon lapset normiaineistosta. Aistipoikkeavuuksien esiintyvyys kokonaisväestössä oli 8 % ja autismikirjon lapsilla 54 %. Tunto-, kuulo- ja hajuyliherkkyys olivat yhteydessä kohonneeseen autismikirjon häiriön riskiin ja kuuloyliherkkyys selitti autismipiirteisyyden vaihtelua autismikirjon lapsilla. Normiaineistossa lapsen ja äidin autismipiirteisyys olivat vahvemmin yhteydessä toisiinsa, kun taas autismikirjon lasten perheissä lapsen ja isän autismipiirteisyys olivat vahvemmin yhteydessä toisiinsa. Päätelmät: ASSQ-arvioinnissa on ensiarvoisen tärkeää kerätä tietoa lapsen käyttäytymisestä sekä koti- että kouluympäristöstä. SRS on käyttökelpoinen määriteltäessä kuntoutuksen painopistealueita ja kartoitettaessa sen vaikuttavuutta. Lapsen aistipoikkeavuudet sekä hänen miespuolisten perheenjäsentensä vahva autismipiirteisyys viittaavat autismikirjon häiriön mahdollisuuteen.

Abstract Generalized anxiety disorder (GAD) is a mental health problem, which is characterized by excessive anxiety and worry, problems that are difficult to control. In the general population, the 12-month prevalence of GAD is 2-3%, with the lifetime prevalence being about 5%. However, GAD is more prevalent among primary care utilizers i.e. approximately 5-8% of them suffer from this disorder. Earlier studies have revealed GAD to be associated with a high utilization of health care resources. There were four goals of the present study; i) to investigate the prevalence of GAD among Finnish health care high utilizers, ii) to examine the association between GAD and utilization of different health care services at the population level, iii) to determine whether there would be any association between frequent utilization of health care services, GAD and somatic symptoms and iv) to compare the costs associated with GAD in secondary care in Finland with those attributable to major depressive disorder (MDD). In addition, the Finnish translation of the 7-item GAD scale (GAD-7) was validated. In a sample (n=150) of health care high utilizers in northern Finland, the prevalence of GAD was found to be 4%; GAD-7 was a valid instrument for detecting GAD in these subjects. In Northern Finland 1966 Birth Cohort, there was a significant association between GAD and health care utilization. Those subjects who screened positive for GAD with GAD-7 made 112% more total health care visits than other individuals. The results were statistically significant when controlled for potential confounders. Both GAD symptoms and physical symptoms were risk factors for frequent attendance of health care services, and the individuals who tested positive for GAD exhibited a higher rate of physical symptoms. Secondary care costs of all patients with a new diagnosis of GAD or MDD were calculated 2 years before and after the diagnosis date using the information from the Finnish Hospital Discharge Registers and National Hospital Benchmarking Database. Patients with a history of earlier depression or anxiety disorder had markedly higher costs compared with patients without psychiatric comorbidities. The highest mean individual costs (€19,538) during the 4-year follow-up were observed among patients with new onset of GAD but with a history of other anxiety disorders or MDD. / Tiivistelmä Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö on mielenterveyden häiriö, jolle on ominaista ylenmääräinen ahdistuneisuus ja huolestuneisuus, joita on vaikea kontrolloida. Väestöstä noin 2 % on kärsinyt siitä vuoden aikana ja 5 % elinaikanaan. Perusterveydenhuoltoon hakeutuvilla potilailla sen on todettu olevan muuta väestöä yleisempi n. 5-8 %:n täyttäessä diagnostiset kriteerit. Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivien käyttävän usein runsaasti terveyspalveluita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yleistyneen ahdistuneisuushäiriön esiintyvyyttä terveyspalveluita paljon käyttävillä suomalaisilla henkilöillä, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön yhteyttä erilaisten terveyspalveluiden käyttöön väestötasolla, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja somaattisten oireiden yhteyttä terveyspalveluiden suurkäyttöön ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön erikoissairaanhoidossa liittyviä kustannuksia vertaillen niitä masennukseen liittyviin kustannuksiin. Samalla validoitiin yleistyneen ahdistuneisuushäiriön seulontaan kehitetyn GAD-7 seulan suomenkielinen käännös. Joukossa pohjoissuomalaisia (n=150) terveyspalveluita paljon käyttäviä henkilöitä 4 %:lla todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Heillä GAD-7-kysely osoittautui toimivaksi seulontatyökaluksi. Pohjois-Suomen 1966 syntymäkohortissa väestötasolla tutkittaessa todettiin yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön liittyvän runsasta terveyspalveluiden käyttöä. GAD-7-kyselyssä positiivisen testituloksen saaneilla oli kokonaisuudessaan 112 % enemmän terveyspalveluiden käyttöä. Tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä myös huomioitaessa mahdolliset sekoittavat tekijät. Lisäksi sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö että somaattiset oireet liittyivät terveyspalveluiden suurkäyttöön. Sairaaloiden poistoilmoitusrekisteriä ja kansallista sairaaloiden vertailutietokantaa hyödyntäen laskettiin uusien yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen diagnoosin saaneiden potilaiden erikoissairaanhoidon kokonaiskustannukset 2 vuotta ennen ja jälkeen diagnoosin. Erityisen suuret kustannukset olivat niillä uuden diagnoosin saaneilla, joilla oli historiassa aiempi masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Suurimmat keskimääräiset erikoissairaanhoidon kustannukset (19 538 €) todettiin niillä yliestyneen ahdistuneisuushäiriön diagnoosin saaneilla, joilla aiemmin oli todettu jokin muu ahdistuneisuushäiriö tai masennus.

Abstract Background: Autism spectrum disorders (ASDs), defined as pervasive developmental disorders (PDDs) in DSM-IV and ICD-10, become manifest in childhood, ranging from a severe form, autism, to milder forms, Asperger syndrome (AS) and pervasive developmental disorder not otherwise specified (PDD-NOS)/atypical autism. AS is also specified in criteria by Gillberg and by Szatmari et al. Different diagnostic criteria sets, overlaps, inaccuracies and exclusion criteria of many comorbid psychiatric disorders in PDDs have caused confusion. In DSM-5, PDDs were replaced by one diagnosis called ASD. Aims and methods: This is an epidemiological study of 8-year-old children and a clinical study of 9- to 16-year-old high-functioning outpatients with AS/autism (HFA). The epidemiological target population (n = 4,422) was rated via the Autism Spectrum Screening Questionnaire (ASSQ) by parents and/or teachers and a screened sample was examined in order to estimate the prevalence of ASDs, to discover deficits in the diagnostic criteria of ASDs, to evaluate DSM-5 draft criteria for ASD, and to assess cut-off scores for the Finnish ASSQ. Comorbid psychiatric disorders were identified and overall level of functioning rated in 50 subjects with AS/HFA. Results: The prevalence of AS according to DSM-IV was 2.5, to ICD-10 2.9, to Gillberg 2.7, and to Szatmari et al. 1.6 per 1,000. The prevalence of autism was 4.1 and that of ASDs 8.4 per 1,000 (DSM-IV). DSM-5 draft criteria were less sensitive in detecting AS/HFA. For 7- to 12-year-old children (IQ ≥ 50), the optimal cut-off scores were 30 in clinical settings and 28 in total population screening using summed parent-rated and teacher-rated ASSQ scores. Comorbid psychiatric disorders were common (prevalence 74%) and often multiple; behavioral disorders in 44%, anxiety disorders in 42%, and tic disorders in 26%. Oppositional defiant disorder, depressive disorder and anxiety disorders as comorbidities indicated significantly lower levels of functioning. Conclusions: Our results indicate the need to standardize the diagnostic criteria. The ICD-11 criteria should be uniform and harmonize with DSM-5. Determining cut-off scores for ASD screening instruments in different languages and cultures is of utmost importance. Clinicians are reminded to investigate psychiatric comorbidity in ASDs in order to target treatment and rehabilitation precisely. / Tiivistelmä Lähtökohdat: Autismikirjon häiriöt, ICD-10:ssä ja DSM-IV:ssä nimellä laaja-alaiset kehityshäiriöt, ilmenevät lapsuudessa. Niihin luetaan autismi, Aspergerin oireyhtymä (AS) ja tarkemmin määrittelemätön laaja-alainen kehityshäiriö/epätyypillinen autismi. Gillberg sekä Szatmari työtovereineen ovat myös määritelleet AS:n kriteerit. Useat diagnostiset kriteerit, päällekkäisyydet, epätarkkuudet ja monien psykiatristen liitännäishäiriöiden poissulkeminen laaja-alaisissa kehityshäiriöissä ovat aiheuttaneet sekaannuksia. DSM-5:ssä laaja-alaiset kehityshäiriöt korvattiin yhdellä diagnoosilla: autismikirjon häiriö. Menelmät ja tavoitteet: Väitöstyö muodostui 8-vuotiaita lapsia koskeneesta epidemiologisesta tutkimuksesta sekä 9–16-vuotiaita AS- ja autistisia (HFA) lapsia ja nuoria koskeneesta kliinisestä tutkimuksesta. Vanhemmat ja/tai opettajat täyttivät epidemiologisen kohderyhmän lapsista (n = 4 422) suomennetun autismikirjon seulontalomakkeen (ASSQ), ja seuloutuneille tehtiin diagnostiset tutkimukset. Tämän jälkeen määritettiin autismikirjon esiintyvyys, kartoitettiin diagnostisten kriteerien puutteita, arvioitiin DSM-5-luonnoskriteerit autismikirjon häiriölle ja määritettiin ASSQ:n seulontarajat. Psykiatrinen komorbiditeetti ja sen merkitys toiminnalliseen tasoon tutkittiin AS-/HFA-lapsilla ja -nuorilla (n = 50). Tulokset: AS:n esiintyvyys oli 2,5/1000 DSM-IV:n, 2,9/1000 ICD-10:n, 2,7/1000 Gillbergin ja 1,6/1000 Szatmarin mukaan. Autismin esiintyvyys oli 4,1/1000 ja koko autismikirjon 8,4/1000 (DSM-IV). DSM-5-luonnoskriteerit olivat epäherkät tunnistamaan AS:ää ja HFA:ta. Parhaiten soveltuviksi ASSQ:n seulontarajoiksi alakouluikäisille (ÄO ≥ 50) osoittautuivat 30 kliinisiä tilanteita ja 28 väestöseulontoja varten laskemalla yhteen vanhempien arvioinnin ja opettajan arvioinnin pisteet. Psykiatrisia liitännäishäiriöitä oli 74 %:lla, ja monilla oli useita. Käytöshäiriöitä oli 44 %:lla, ahdistuneisuushäiriöitä 42 %:lla ja tic-häiriöitä 26 %:lla. Uhmakkuus- ja masennushäiriö sekä ahdistuneisuushäiriöt alensivat merkitsevästi toiminnallista tasoa. Päätelmät: Tulokset osoittivat diagnostisten kriteereiden yhtenäistämistarpeen. ICD-11:een on syytä laatia yhdenmukaiset kriteerit DSM-5:n kanssa. Autismikirjon seulontalomakkeille on tarpeen määrittää eri kieliin ja kulttuureihin soveltuvat pisterajat. Psykiatrisen komorbiditeetin selvittäminen autismikirjon häiriöissä on tärkeää, jotta hoito ja kuntoutus voidaan kohdentaa oikein.

Abstract Background and aims: Growing evidence supports the existence of clinically significant problems in social-emotional/behavioral (SEB) development among infants and toddlers and the importance of early identification of these problems. There is a lack of research on the occurrence and identification of problems in the SEB domain among the Finnish general population of 1 to 2-year-old children. The present study examined these important issues. Given the dearth of earlier research knowledge, particular emphasis was focused on analyzing possible moderating effects of the assessed child’s and informant’s gender on the results. Subjects and methods: Oulu toddler (N = 208, age 18 months), Oulu infant (N = 227, age 12 months), and Oulu Province (N = 1008, age 12 months) samples were collected during 2008–2013 in collaboration with child health centers. Both mothers and fathers completed questionnaires assessing their child´s SEB development (e.g. the Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment; Briggs-Gowan & Carter, 2006) and the family’s sociodemographic characteristics. Child healthcare nurse (CHCN) worry reports concerning the children’s development and family well-being were also gathered. Main results and conclusions: In parental ratings, girls obtained higher SEB competence scores than boys, whereas boys got higher SEB problem scores than girls, particularly among the toddler sample. Thus, boys may have an elevated risk of parent-reported problem behaviors and delays in SEB competences even before the age of 2 years. Compared to fathers, mothers were prone to rate the toddlers higher in both SEB competences and problems, especially with regard to externalizing behavior problems and problems in boys. Elevated interparental rating differences were associated with relatively elevated maternal parenting stress. Therefore, it is recommended to gather data on young children’s SEB development from both parents when possible and to focus clinical attention on the issue if the parental reports differ significantly. Parents and CHCNs seldom recognized SEB problems and delays in competency as problematical in 1-year-old infants, even in the case of infants who were screened to be in the of-concern range on the age-appropriate measure of SEB development. Thus, further efforts are needed for developing the identification of early problems in SEB development by both parents and preventive child healthcare professionals in Finland. / Tiivistelmä Tausta ja tavoitteet: Kasvava näyttö tukee käsitystä, että kliinisesti merkittäviä sosioemotionaalisen ja käyttäytymisen (SEK) kehityksen ongelmia esiintyy jo vauva- ja taaperoikäisillä ja että näiden ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää. SEK-kehityksen ongelmien esiintymisestä ja tunnistamisesta 1–2-vuotaiden väestössä Suomessa puuttuu tutkimustietoa. Tämä tutkimus arvioi näitä tärkeitä aiheita. Tutkimuksessa huomioitiin erityisesti sekä tutkittavan lapsen että arvioitsijan sukupuolen mahdollinen moderoiva vaikutus tuloksiin, koska aiempaa tutkimustietoa tästä näkökulmasta on vähän. Tutkittavat ja menetelmät: Oulu taapero (N = 208, ikä 18 kk), Oulu vauva (N = 227, ikä 12 kk) ja Oulun lääni (N = 1008, ikä 12 kk) -aineistot kerättiin vuosina 2008–2013 yhteistyössä lastenneuvoloiden kanssa. Sekä äidit että isät täyttivät lomakkeet, jotka arvioivat lapsen SEK-kehitystä (mm. the Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment; Briggs-Gowan & Carter, 2006) ja perheen sosiodemografisia taustatekijöitä. Myös terveydenhoitajan raportit lapsen kehitykseen ja perheen hyvinvointiin liittyvistä huolista kerättiin. Päätulokset ja johtopäätökset: Vanhempien arvioimina tytöt saivat korkeampia pistemääriä SEK-taidoissa kuin pojat, kun taas pojat saivat korkeampia pistemääriä SEK-ongelmissa kuin tytöt, etenkin taaperoaineistossa. Pojilla saattaakin olla kohonnut riski vanhempien raportoimille käytösongelmille ja SEK-kehityksen viiveille jopa ennen 2 vuoden ikää. Isiin verrattuina äidit olivat taipuvaisia antamaan korkeampia pisteitä sekä SEK-taito- että -ongelmaosioissa taaperoikäisten aineistossa, etenkin koskien ulospäin suuntautuvia käytösongelmia ja poikien ongelmia. Suurentuneet eroavaisuudet vanhempien antamissa arvioissa olivat yhteydessä suhteellisesti kohonneeseen vanhemmuuden stressiin äideillä. Onkin suositeltavaa kerätä tietoa pienen lapsen SEK-kehityksestä kummaltakin vanhemmalta, jos mahdollista, ja kiinnittää kliinistä huomiota asiaan, jos vanhempien antamat tiedot eriävät merkittävästi. Vanhemmat ja terveydenhoitajat tunnistivat SEK-ongelmia ja taitojen puutteita harvoin huolenaiheiksi 1-vuotiailla, vaikka nämä vauvat olisivat seuloutuneet huolialueelle ikätasoon soveltuvalla SEK-kehityksen mittarilla. Tarvitaankin lisätoimia, jotta vanhemmat ja terveydenhuollon ammattilaiset oppivat paremmin tunnistamaan varhaisia SEK-kehityksen ongelmia Suomessa.

Abstract Requirements engineering (RE) is an important process in systems development. This research was carried out in the context of Very Large-Scale Requirements Engineering (VLSRE) within the scope of a requirement screening (RS) process. The RS process is defined as a front-end process for screening incoming requests, which are received in a constant flow. The goal of the RS process is to efficiently identify the most promising requests for further analysis, development and implementation while filtering out non-valuable ones as early as possible. The objective of this study was to understand the challenges related to the RS process and develop solutions to address those challenges. A qualitative research approach was utilised to achieve the research goals. The overall research process follows an action research method, in which each action research cycle includes at least one individually defined and executed case study. Action research and case studies are research methods that are well suited to studying real-life phenomena in their natural settings. This research was carried out in two case companies in the information and communication technology domain. Data from 45 interviews were analysed for preparing publications I–V, which are included in this thesis. In addition, during the longitudinal action research study described in this thesis, data from 26 interviews and 132 workshops were utilised to develop solutions for the RS process, which is an industrial implementation of the VLSRE process. The conducted action research contributes to the field of software engineering, in which such research efforts are currently lacking. This research has identified a number of significant challenges that different stakeholders face related to requirements processing and decision making in the VLSRE context. Examples of these challenges are the great number of incoming requirements, the lack of information for decision making and the feasibility of utilised tools. To address the identified challenges, a requirements architecting method was developed. The method includes a dynamic requirement template, which gathers structured information content for eliciting requests, documenting and communicating requirements and forming features while considering the needs of different stakeholders. The method was piloted, validated and deployed in industry. / Tiivistelmä Tutkimus toteutettiin laajamittaisen vaatimusmäärittelyprosessin kontekstissa keskittyen vaatimusten seulontaprosessiin. Vaatimusten seulontaprosessi määritellään tuotekehityksen alkuvaiheen prosessiksi, jossa käsitellään jatkuvana vuona tulevia kehityspyyntöjä. Vaatimusten seulontaprosessissa pyritään tunnistamaan tehokkaasti lupaavimmat pyynnöt jatkoanalyysiä, tuotekehitystä ja toteutusta ajatellen sekä suodattamaan pois niin aikaisessa vaiheessa, kun mahdollista ne pyynnöt, joilla ei ole arvontuotto-odotuksia. Tutkimuksen tavoite oli ymmärtää haasteita, jotka liittyvät vaatimusten seulontaprosessiin sekä kehittää ratkaisuja näihin haasteisiin. Tutkimuksessa käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Kokonaisuutena tutkimusprosessi noudattaa toimintatutkimuksen periaatteita siten, että jokainen sykli tai sen vaihe sisältää yhden tai useamman itsenäisesti määritellyn tapaustutkimuksen suunnittelun ja läpiviennin. Valitut tutkimusmenetelmät soveltuvat hyvin tilanteisiin, joissa tutkimuskohteina ovat reaalimaailman ilmiöt niiden luonnollisissa ympäristöissä havainnoituina. Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta informaatio- ja kommunikaatioteknologia-alan kohdeorganisaatiosta. Väitöskirjaan sisällytettyihin julkaisuihin I-V on analysoitu 45 haastattelun aineisto. Näiden lisäksi väitöskirjassa kuvatun pitkäkestoisen toimintatutkimuksen aikana hyödynnettiin 26 haastattelun ja 132 työpajan aineistoa kehitettäessä ratkaisuja vaatimusten seulontaprosessin haasteisiin. Vaatimusten seulontaprosessi on laajamittaisen vaatimusmäärittelyprosessin teollinen toteutus. Tutkimuksessa tunnistettiin useita merkittäviä haasteta, joita eri sidosryhmillä on liittyen vaatimusten seulontaprosessiin ja päätöksentekoon laajamittaisessa vaatimusmäärittelyprosessissa. Vaatimusten suuri määrä, päätöksentekoon tarvittavan tiedon puute ja käytössä olevien työkalujen soveltumattomuus ovat esimerkkejä tunnistetuista haasteista. Ratkaisuna haasteisiin kehitettiin vaatimusten seulonta- ja analyysimenetelmä. Kehitetty menetelmä sisältää dynaamisen vaatimusdokumentin, jonka avulla voidaan kerätä kehityspyyntöjen tietosisältö jäsennellysti, dokumentoida ja kommunikoida vaatimukset sekä muodostaa niistä tuotteisiin toteutettavia ominaisuuksia ottaen huomioon eri sidosryhmien tarpeet. Kehitetty menetelmä on koestettu, validoitu ja soveltuvin osin otettu käyttöön teollisuudessa.

Abstract Type 2 diabetes is one of the fastest increasing lifestyle diseases globally. Its cure is not yet possible, but there is firm evidence from scientific studies that it can effectively be prevented by lifestyle changes. There is limited evidence-based information on the prevention of diabetes in practice. This dissertation offers new desirable information on the issue. The aim of this dissertation study was to describe the prevalence of risk factors for type 2 diabetes and hidden glucose disorders predicting the development of diabetes in the Finnish adult population, and to analyse whether the risk for developing diabetes could be reduced by simple lifestyle counselling. Furthermore, the ability of the Finnish Diabetes Risk Score (FINDRISC) to detect glucose disorders leading to diabetes and undiagnosed diabetes was analysed. In the dissertation data from large Finnish population surveys (the FINRISK 2002 glucose tolerance survey and the FIN-D2D 2004−2005 survey) were analysed. In addition, a prospective design and large-scale intervention were included. We found that obesity and glucose disorders are very common in the Finnish middle-aged population. Prevalence of obesity was 24% for men and 28% for women, that of abnormal glucose metabolism 42% for men and 33% for women, and that of undiagnosed diabetes 9% for men and 7% for men. One quarter of individuals aged 45−64 years were at high risk for diabetes. Lifestyle interventions were offered to more than 10,000 high-risk individuals, 3,379 men and 6,770 women. Of the men, 43% were also at high risk for cardiovascular morbidity and 42% at high risk for cardiovascular mortality estimated through the FRAMINGHAM and SCORE risk engines, respectively. The FINDRISC, originally developed for predicting the risk of development of type 2 diabetes, also predicted the prevalence of diabetes in the population. The effect of lifestyle interventions on weight and its association with glucose tolerance was evaluated in individuals at high risk for diabetes in a one-year follow-up. In total 17.5% of them lost ≥ 5% weight. Their relative risk for diabetes decreased 69% compared with the group that maintained their weight. This study shows that FINDRISC predicts prevalent type 2 diabetes. A significant proportion of middle-aged Finnish population has a glucose disorder including undiagnosed type 2 diabetes. Lifestyle interventions in primary health care may promote weight loss, which decreases the risk of diabetes. / Tiivistelmä Diabetes on yksi nopeimmin lisääntyvistä elintapasairauksista maailmassa. Sitä ei vielä voida parantaa, mutta tieteellisissä tutkimuksissa on kiistattomasti osoitettu, että sitä voidaan tehokkaasti ehkäistä elintapamuutoksilla. Diabeteksen ehkäisystä käytännössä on hyvin niukasti tutkimustietoa. Tämä väitöskirja tuo kaivattua lisätietoa aiheesta. Väitöstutkimuksen päätavoitteena oli selvittää diabeteksen riskitekijöiden ja piilevien diabetesta ennakoivien sokerihäiriöiden yleisyyttä suomalaisessa aikuisväestössä. Tämän ohella tavoitteena oli selvittää voidaanko yksinkertaisella elintapaneuvonnalla vähentää sellaisten henkilöiden sairastumisvaaraa, joilla oli suuri riski sairastua diabetekseen. Lisäksi arvioitiin diabetesriskitestin kykyä tunnistaa ennakoivat sokerihäiriöt ja aiemmin tunnistamaton diabetes. Tutkimuksessa käytettiin laajoja suomalaisia väestötutkimusaineistoja: FINRISKI-2002 -tutkimusta, sen alaotosta ja D2D-väestötutkimusta 2004–2005. Mukana oli myös pitkittäisasetelma ja laajamittainen interventio. Tutkimuksen perusteella huomasimme, että lihavuus ja sokerihäiriöt ovat hyvin yleisiä keski-ikäisillä suomalaisilla. Merkittävästi lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2) oli 24 % miehistä ja 28 % naisista ja poikkeava sokeriaineenvaihdunta oli 42 %:lla miehistä ja 33 %:lla naisista. Tunnistamaton diabetes oli 9 %:lla miehistä ja 7 %:lla naisista. Suuressa diabetekseen sairastumisvaarassa oli neljäsosa 45−64-vuotiaista. Interventioon otettiin yli 10 000 suuressa diabeteksen sairastumisriskissä olevaa henkilöä, 3 379 miestä ja 6 770 naista. Miehistä 43 % oli suuressa sairastumisvaarassa myös sydän- ja verisuonisairauteen ja 42 % suuressa kuolemanvaarassa Framingham- ja SCORE-riskilaskureilla arvioituna. Tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin arviointiin kehitetty Riskitesti ennusti hyvin myös diabeteksen esiintymistä väestössä. Elintapainterventioiden vaikutusta painoon ja sokeriaineenvaihduntaan analysoitiin vuoden seurannassa sellaisilla henkilöillä, joilla oli suuri diabetesriski. Paino laski 5 % tai enemmän 17,5 %:lla, jolloin sairastumisriski diabetekseen väheni 69 % verrattuna ryhmään, jonka paino ei muuttunut. Tutkimuksen perusteella lihavuus, sokerihäiriöt ja tunnistamaton diabetes ovat yleisiä keski-ikäisessä väestössä. Riskitesti on hyvä työkalu myös diabeteksen seulonnassa. Perusterveydenhuollossa tarjottavalla elintapaneuvonnalla voidaan saada aikaan laihtuminen, joka vähentää sairastumisvaaraa diabetekseen.