Abstract Conduct disorder (CD) among girls is a common but seldom studied psychiatric disorder. The aim of this study was to examine risk factors for CD, the factor structure of CD symptoms, suicidal behaviour, comorbid disorders and nicotine dependence of adolescent girls with CD in an inpatient sample in Northern Finland. The study subjects were 508 12- to 17-year-old inpatients treated in an acute psychiatric ward, Unit 70, at Oulu University Hospital between April 2001 and March 2006. These adolescents were interviewed using the Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL) to obtain psychiatric diagnoses according to the fourth edition of the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-IV). In addition, the European Addiction Severity Index (EuropASI) was used to obtain information on somatic health, family situation and delinquency. From the data collected, 63 girls and 92 boys fulfilled the criteria for current DSM-IV-diagnosed conduct disorder. It was observed that, although the number of symptoms and severity of CD was lower among girls compared to boys, the level of functioning was lowered to the same degree. Physical abuse increased the risk for violent CD, and living apart from at least one biological parent increased the risk for both violent and non-violent CD among girls. The results of this study also suggest a gender difference in the factor structure and developmental model of CD. Alcohol dependence increased the risk for suicide attempt and self-mutilation almost fourfold among girls with CD. Girls with CD had more comorbid affective and anxiety disorders than boys. Girls with CD also had more self-reported allergies. Finally, the number of CD symptoms was positively correlated with the level of nicotine dependence (ND) among both girls and boys, and a gender difference was found in the correlation between symptom subscales and the level of ND. The findings suggest that gender differences exist in conduct disorder. Special attention should be paid to the prevention, identification and treatment of CD among girls. It seems that, among girls with CD, the well-being of primary family is important in prevention. Alcohol dependence and depression in girls with CD should be treated with special care. DSM-IV might not always be sensitive enough to diagnose CD among girls, and this should be considered when behavioural symptoms are evaluated in girls. / Tiivistelmä Tyttöjen käytöshäiriö on vähän tutkittu mutta yleinen psykiatrinen häiriö. Tässä tutkimuksessa analysoitiin tyttöjen käytöshäiriön riskitekijöitä, oireiden faktorirakennetta, käytöshäiriöisten itsetuhoisuutta, samanaikaista psykiatrista ja somaattista sairastavuutta sekä nikotiiniriippuvuutta psykiatrisessa osastohoidossa olleiden alaikäisten nuorten keskuudessa. Tutkimusaineistoon kuului 508 12–17-vuotiasta nuorta, jotka olivat hoidossa psykiatrisella akuuttihoito-osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1.4.2001–31.3.2006 välisenä aikana. Nuoret haasteteltiin käyttämällä puolistrukturoitua Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL) -haastattelua, jonka avulla määritettiin nuorten psykiatriset diagnoosit Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, fourth edition (DSM-IV) -diagnoosiluokituksen mukaisesti. Lisäksi potilaat haastateltiin European Addiction Severity Index (EuropASI) -haastattelulla, josta saatiin tietoa fyysisestä terveydentilasta, perhetilanteesta ja rikollisuudesta. Aineiston nuorista 63 tyttöä ja 92 poikaa täyttivät käytöshäiriön kriteerit. Tämä tutkimus osoitti, että vaikka nykyisten DSM-IV-kriteerien perusteella tytöillä käytöshäiriön vaikeusaste oli aiempien tutkimusten tapaan poikia alhaisempi ja oireiden määrä vähäisempi, oli tyttöjen toimintakyky silti yhtä huono kuin poikien. Fyysinen perheväkivalta lisäsi tyttöjen riskiä väkivaltaiseen käytöshäiriöön ja asuminen erossa vähintään yhdestä biologisesta vanhemmasta lisäsi riskiä sekä väkivaltaiseen että ei-väkivaltaiseen käytöshäiriöön. Käytöshäiriöoireiden faktorianalyysi osoitti, että tytöillä ja pojilla oli eroa oireiden faktorirakenteessa eikä tyttöjen oireiden jako selkeästi noudattanut Loeberin esittämää polkumallia. Alkoholiriippuvuus lisäsi käytöshäiriöisillä tytöillä riskiä itsemurhan yrittämiseen ja itsensä vahingoittamiseen lähes 4-kertaiseksi. Käytöshäiriöisillä tytöillä oli poikia enemmän mieliala- ja ahdistushäiriöitä samanaikaisina psykiatrisina häiriöinä. Somaattisista häiriöistä käytöshäiriöiset tytöt raportoivat poikia enemmän allergioita. Käytöshäiriön oireiden määrä oli yhteydessä sekä tytöillä että pojilla nikotiiniriippuvuuden voimakkuuteen. Tyttöjen ja poikien välillä oli eroa nikotiiniriippuvuuteen korreloivissa oireryhmissä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella tyttöjen ja poikien käytöshäiriöllä on eroavaisuuksia. Tyttöjen käytöshäiriön ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen ja hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Primaariperheen hyvinvointi näyttäisi olevan tärkeää ennaltaehkäisyssä. Käytöshäiriöisen tytön hoidossa tulee kiinnittää erityinen huomio alkoholin käyttöön sekä depression hoitoon itsetuhoisuuden ehkäisemiseksi. DSM-IV ei ehkä nykyisellään ole riittävän herkkä työkalu tyttöjen käytöshäiriön diagnosoimiseksi, ja tähän tulisi kiinnittää huomiota kun käyttäytymisellään oireilevia tyttöjä hoidetaan.

Abstract Background and aims: Growing evidence supports the existence of clinically significant problems in social-emotional/behavioral (SEB) development among infants and toddlers and the importance of early identification of these problems. There is a lack of research on the occurrence and identification of problems in the SEB domain among the Finnish general population of 1 to 2-year-old children. The present study examined these important issues. Given the dearth of earlier research knowledge, particular emphasis was focused on analyzing possible moderating effects of the assessed child’s and informant’s gender on the results. Subjects and methods: Oulu toddler (N = 208, age 18 months), Oulu infant (N = 227, age 12 months), and Oulu Province (N = 1008, age 12 months) samples were collected during 2008–2013 in collaboration with child health centers. Both mothers and fathers completed questionnaires assessing their child´s SEB development (e.g. the Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment; Briggs-Gowan & Carter, 2006) and the family’s sociodemographic characteristics. Child healthcare nurse (CHCN) worry reports concerning the children’s development and family well-being were also gathered. Main results and conclusions: In parental ratings, girls obtained higher SEB competence scores than boys, whereas boys got higher SEB problem scores than girls, particularly among the toddler sample. Thus, boys may have an elevated risk of parent-reported problem behaviors and delays in SEB competences even before the age of 2 years. Compared to fathers, mothers were prone to rate the toddlers higher in both SEB competences and problems, especially with regard to externalizing behavior problems and problems in boys. Elevated interparental rating differences were associated with relatively elevated maternal parenting stress. Therefore, it is recommended to gather data on young children’s SEB development from both parents when possible and to focus clinical attention on the issue if the parental reports differ significantly. Parents and CHCNs seldom recognized SEB problems and delays in competency as problematical in 1-year-old infants, even in the case of infants who were screened to be in the of-concern range on the age-appropriate measure of SEB development. Thus, further efforts are needed for developing the identification of early problems in SEB development by both parents and preventive child healthcare professionals in Finland. / Tiivistelmä Tausta ja tavoitteet: Kasvava näyttö tukee käsitystä, että kliinisesti merkittäviä sosioemotionaalisen ja käyttäytymisen (SEK) kehityksen ongelmia esiintyy jo vauva- ja taaperoikäisillä ja että näiden ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää. SEK-kehityksen ongelmien esiintymisestä ja tunnistamisesta 1–2-vuotaiden väestössä Suomessa puuttuu tutkimustietoa. Tämä tutkimus arvioi näitä tärkeitä aiheita. Tutkimuksessa huomioitiin erityisesti sekä tutkittavan lapsen että arvioitsijan sukupuolen mahdollinen moderoiva vaikutus tuloksiin, koska aiempaa tutkimustietoa tästä näkökulmasta on vähän. Tutkittavat ja menetelmät: Oulu taapero (N = 208, ikä 18 kk), Oulu vauva (N = 227, ikä 12 kk) ja Oulun lääni (N = 1008, ikä 12 kk) -aineistot kerättiin vuosina 2008–2013 yhteistyössä lastenneuvoloiden kanssa. Sekä äidit että isät täyttivät lomakkeet, jotka arvioivat lapsen SEK-kehitystä (mm. the Brief Infant-Toddler Social and Emotional Assessment; Briggs-Gowan & Carter, 2006) ja perheen sosiodemografisia taustatekijöitä. Myös terveydenhoitajan raportit lapsen kehitykseen ja perheen hyvinvointiin liittyvistä huolista kerättiin. Päätulokset ja johtopäätökset: Vanhempien arvioimina tytöt saivat korkeampia pistemääriä SEK-taidoissa kuin pojat, kun taas pojat saivat korkeampia pistemääriä SEK-ongelmissa kuin tytöt, etenkin taaperoaineistossa. Pojilla saattaakin olla kohonnut riski vanhempien raportoimille käytösongelmille ja SEK-kehityksen viiveille jopa ennen 2 vuoden ikää. Isiin verrattuina äidit olivat taipuvaisia antamaan korkeampia pisteitä sekä SEK-taito- että -ongelmaosioissa taaperoikäisten aineistossa, etenkin koskien ulospäin suuntautuvia käytösongelmia ja poikien ongelmia. Suurentuneet eroavaisuudet vanhempien antamissa arvioissa olivat yhteydessä suhteellisesti kohonneeseen vanhemmuuden stressiin äideillä. Onkin suositeltavaa kerätä tietoa pienen lapsen SEK-kehityksestä kummaltakin vanhemmalta, jos mahdollista, ja kiinnittää kliinistä huomiota asiaan, jos vanhempien antamat tiedot eriävät merkittävästi. Vanhemmat ja terveydenhoitajat tunnistivat SEK-ongelmia ja taitojen puutteita harvoin huolenaiheiksi 1-vuotiailla, vaikka nämä vauvat olisivat seuloutuneet huolialueelle ikätasoon soveltuvalla SEK-kehityksen mittarilla. Tarvitaankin lisätoimia, jotta vanhemmat ja terveydenhuollon ammattilaiset oppivat paremmin tunnistamaan varhaisia SEK-kehityksen ongelmia Suomessa.