Abstract Conduct disorder (CD) among girls is a common but seldom studied psychiatric disorder. The aim of this study was to examine risk factors for CD, the factor structure of CD symptoms, suicidal behaviour, comorbid disorders and nicotine dependence of adolescent girls with CD in an inpatient sample in Northern Finland. The study subjects were 508 12- to 17-year-old inpatients treated in an acute psychiatric ward, Unit 70, at Oulu University Hospital between April 2001 and March 2006. These adolescents were interviewed using the Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL) to obtain psychiatric diagnoses according to the fourth edition of the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-IV). In addition, the European Addiction Severity Index (EuropASI) was used to obtain information on somatic health, family situation and delinquency. From the data collected, 63 girls and 92 boys fulfilled the criteria for current DSM-IV-diagnosed conduct disorder. It was observed that, although the number of symptoms and severity of CD was lower among girls compared to boys, the level of functioning was lowered to the same degree. Physical abuse increased the risk for violent CD, and living apart from at least one biological parent increased the risk for both violent and non-violent CD among girls. The results of this study also suggest a gender difference in the factor structure and developmental model of CD. Alcohol dependence increased the risk for suicide attempt and self-mutilation almost fourfold among girls with CD. Girls with CD had more comorbid affective and anxiety disorders than boys. Girls with CD also had more self-reported allergies. Finally, the number of CD symptoms was positively correlated with the level of nicotine dependence (ND) among both girls and boys, and a gender difference was found in the correlation between symptom subscales and the level of ND. The findings suggest that gender differences exist in conduct disorder. Special attention should be paid to the prevention, identification and treatment of CD among girls. It seems that, among girls with CD, the well-being of primary family is important in prevention. Alcohol dependence and depression in girls with CD should be treated with special care. DSM-IV might not always be sensitive enough to diagnose CD among girls, and this should be considered when behavioural symptoms are evaluated in girls. / Tiivistelmä Tyttöjen käytöshäiriö on vähän tutkittu mutta yleinen psykiatrinen häiriö. Tässä tutkimuksessa analysoitiin tyttöjen käytöshäiriön riskitekijöitä, oireiden faktorirakennetta, käytöshäiriöisten itsetuhoisuutta, samanaikaista psykiatrista ja somaattista sairastavuutta sekä nikotiiniriippuvuutta psykiatrisessa osastohoidossa olleiden alaikäisten nuorten keskuudessa. Tutkimusaineistoon kuului 508 12–17-vuotiasta nuorta, jotka olivat hoidossa psykiatrisella akuuttihoito-osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1.4.2001–31.3.2006 välisenä aikana. Nuoret haasteteltiin käyttämällä puolistrukturoitua Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL) -haastattelua, jonka avulla määritettiin nuorten psykiatriset diagnoosit Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, fourth edition (DSM-IV) -diagnoosiluokituksen mukaisesti. Lisäksi potilaat haastateltiin European Addiction Severity Index (EuropASI) -haastattelulla, josta saatiin tietoa fyysisestä terveydentilasta, perhetilanteesta ja rikollisuudesta. Aineiston nuorista 63 tyttöä ja 92 poikaa täyttivät käytöshäiriön kriteerit. Tämä tutkimus osoitti, että vaikka nykyisten DSM-IV-kriteerien perusteella tytöillä käytöshäiriön vaikeusaste oli aiempien tutkimusten tapaan poikia alhaisempi ja oireiden määrä vähäisempi, oli tyttöjen toimintakyky silti yhtä huono kuin poikien. Fyysinen perheväkivalta lisäsi tyttöjen riskiä väkivaltaiseen käytöshäiriöön ja asuminen erossa vähintään yhdestä biologisesta vanhemmasta lisäsi riskiä sekä väkivaltaiseen että ei-väkivaltaiseen käytöshäiriöön. Käytöshäiriöoireiden faktorianalyysi osoitti, että tytöillä ja pojilla oli eroa oireiden faktorirakenteessa eikä tyttöjen oireiden jako selkeästi noudattanut Loeberin esittämää polkumallia. Alkoholiriippuvuus lisäsi käytöshäiriöisillä tytöillä riskiä itsemurhan yrittämiseen ja itsensä vahingoittamiseen lähes 4-kertaiseksi. Käytöshäiriöisillä tytöillä oli poikia enemmän mieliala- ja ahdistushäiriöitä samanaikaisina psykiatrisina häiriöinä. Somaattisista häiriöistä käytöshäiriöiset tytöt raportoivat poikia enemmän allergioita. Käytöshäiriön oireiden määrä oli yhteydessä sekä tytöillä että pojilla nikotiiniriippuvuuden voimakkuuteen. Tyttöjen ja poikien välillä oli eroa nikotiiniriippuvuuteen korreloivissa oireryhmissä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella tyttöjen ja poikien käytöshäiriöllä on eroavaisuuksia. Tyttöjen käytöshäiriön ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen ja hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Primaariperheen hyvinvointi näyttäisi olevan tärkeää ennaltaehkäisyssä. Käytöshäiriöisen tytön hoidossa tulee kiinnittää erityinen huomio alkoholin käyttöön sekä depression hoitoon itsetuhoisuuden ehkäisemiseksi. DSM-IV ei ehkä nykyisellään ole riittävän herkkä työkalu tyttöjen käytöshäiriön diagnosoimiseksi, ja tähän tulisi kiinnittää huomiota kun käyttäytymisellään oireilevia tyttöjä hoidetaan.