Abstract Background: Autism spectrum disorders (ASDs), defined as pervasive developmental disorders (PDDs) in DSM-IV and ICD-10, become manifest in childhood, ranging from a severe form, autism, to milder forms, Asperger syndrome (AS) and pervasive developmental disorder not otherwise specified (PDD-NOS)/atypical autism. AS is also specified in criteria by Gillberg and by Szatmari et al. Different diagnostic criteria sets, overlaps, inaccuracies and exclusion criteria of many comorbid psychiatric disorders in PDDs have caused confusion. In DSM-5, PDDs were replaced by one diagnosis called ASD. Aims and methods: This is an epidemiological study of 8-year-old children and a clinical study of 9- to 16-year-old high-functioning outpatients with AS/autism (HFA). The epidemiological target population (n = 4,422) was rated via the Autism Spectrum Screening Questionnaire (ASSQ) by parents and/or teachers and a screened sample was examined in order to estimate the prevalence of ASDs, to discover deficits in the diagnostic criteria of ASDs, to evaluate DSM-5 draft criteria for ASD, and to assess cut-off scores for the Finnish ASSQ. Comorbid psychiatric disorders were identified and overall level of functioning rated in 50 subjects with AS/HFA. Results: The prevalence of AS according to DSM-IV was 2.5, to ICD-10 2.9, to Gillberg 2.7, and to Szatmari et al. 1.6 per 1,000. The prevalence of autism was 4.1 and that of ASDs 8.4 per 1,000 (DSM-IV). DSM-5 draft criteria were less sensitive in detecting AS/HFA. For 7- to 12-year-old children (IQ ≥ 50), the optimal cut-off scores were 30 in clinical settings and 28 in total population screening using summed parent-rated and teacher-rated ASSQ scores. Comorbid psychiatric disorders were common (prevalence 74%) and often multiple; behavioral disorders in 44%, anxiety disorders in 42%, and tic disorders in 26%. Oppositional defiant disorder, depressive disorder and anxiety disorders as comorbidities indicated significantly lower levels of functioning. Conclusions: Our results indicate the need to standardize the diagnostic criteria. The ICD-11 criteria should be uniform and harmonize with DSM-5. Determining cut-off scores for ASD screening instruments in different languages and cultures is of utmost importance. Clinicians are reminded to investigate psychiatric comorbidity in ASDs in order to target treatment and rehabilitation precisely. / Tiivistelmä Lähtökohdat: Autismikirjon häiriöt, ICD-10:ssä ja DSM-IV:ssä nimellä laaja-alaiset kehityshäiriöt, ilmenevät lapsuudessa. Niihin luetaan autismi, Aspergerin oireyhtymä (AS) ja tarkemmin määrittelemätön laaja-alainen kehityshäiriö/epätyypillinen autismi. Gillberg sekä Szatmari työtovereineen ovat myös määritelleet AS:n kriteerit. Useat diagnostiset kriteerit, päällekkäisyydet, epätarkkuudet ja monien psykiatristen liitännäishäiriöiden poissulkeminen laaja-alaisissa kehityshäiriöissä ovat aiheuttaneet sekaannuksia. DSM-5:ssä laaja-alaiset kehityshäiriöt korvattiin yhdellä diagnoosilla: autismikirjon häiriö. Menelmät ja tavoitteet: Väitöstyö muodostui 8-vuotiaita lapsia koskeneesta epidemiologisesta tutkimuksesta sekä 9–16-vuotiaita AS- ja autistisia (HFA) lapsia ja nuoria koskeneesta kliinisestä tutkimuksesta. Vanhemmat ja/tai opettajat täyttivät epidemiologisen kohderyhmän lapsista (n = 4 422) suomennetun autismikirjon seulontalomakkeen (ASSQ), ja seuloutuneille tehtiin diagnostiset tutkimukset. Tämän jälkeen määritettiin autismikirjon esiintyvyys, kartoitettiin diagnostisten kriteerien puutteita, arvioitiin DSM-5-luonnoskriteerit autismikirjon häiriölle ja määritettiin ASSQ:n seulontarajat. Psykiatrinen komorbiditeetti ja sen merkitys toiminnalliseen tasoon tutkittiin AS-/HFA-lapsilla ja -nuorilla (n = 50). Tulokset: AS:n esiintyvyys oli 2,5/1000 DSM-IV:n, 2,9/1000 ICD-10:n, 2,7/1000 Gillbergin ja 1,6/1000 Szatmarin mukaan. Autismin esiintyvyys oli 4,1/1000 ja koko autismikirjon 8,4/1000 (DSM-IV). DSM-5-luonnoskriteerit olivat epäherkät tunnistamaan AS:ää ja HFA:ta. Parhaiten soveltuviksi ASSQ:n seulontarajoiksi alakouluikäisille (ÄO ≥ 50) osoittautuivat 30 kliinisiä tilanteita ja 28 väestöseulontoja varten laskemalla yhteen vanhempien arvioinnin ja opettajan arvioinnin pisteet. Psykiatrisia liitännäishäiriöitä oli 74 %:lla, ja monilla oli useita. Käytöshäiriöitä oli 44 %:lla, ahdistuneisuushäiriöitä 42 %:lla ja tic-häiriöitä 26 %:lla. Uhmakkuus- ja masennushäiriö sekä ahdistuneisuushäiriöt alensivat merkitsevästi toiminnallista tasoa. Päätelmät: Tulokset osoittivat diagnostisten kriteereiden yhtenäistämistarpeen. ICD-11:een on syytä laatia yhdenmukaiset kriteerit DSM-5:n kanssa. Autismikirjon seulontalomakkeille on tarpeen määrittää eri kieliin ja kulttuureihin soveltuvat pisterajat. Psykiatrisen komorbiditeetin selvittäminen autismikirjon häiriöissä on tärkeää, jotta hoito ja kuntoutus voidaan kohdentaa oikein.

Abstract Over 90% of addicts start substance use during adolescence. There are few studies focusing on the comorbidity and temporality of substance dependence among adolescents. The aim of this study was to investigate the comorbidity and temporality of substance use disorders, to identify the factors leading to intravenous drug dependence and to evaluate the psychotropic medication history among adolescents. The study population comprised a sample of 508 (300 girls) 12- to 17-year-old hospitalized inpatients during a defined 5-year period. Substance use and other psychiatric disorders were identified according to DSM-IV criteria and adolescents’ socio-demographic and substance use background was examined. The main findings of the present study include the following: The most common comorbidities of alcohol and drug dependence are behavioral, depressive and phobic disorders; Phobic and behavioral disorders develop generally prior to the onset of alcohol and drug dependence; Drug dependent boys are more likely to have depression than girls (IV); In adolescence, phobic disorders may influence the development of secondary substance dependence within a few years from the onset of phobia (I); Behavioral disorders are associated with earlier initiation of daily smoking, and earlier age of onset of daily smoking is associated with an increased risk for alcohol and drug dependence (III); Adolescents with intravenous drug dependence start experiment with drugs at young age, often before the age of 10 years, and present more commonly with parental absence and troubled school background (II); Prescribed benzodiazepine medication is associated with an increased risk of sedative dependence (V). These findings imply that psychiatric comorbidity plays a pivotal role in the development of substance use disorders in adolescence. Those adolescents who experiment with substances at a young age are at greatest risk of substance dependence and intravenous drug use before the age of 18. Family dynamics seem to play an important role in this development. The psychotropic medication history of substance-using adolescents often differs greatly from current evidence-based guidelines and is dominated by those medications that are frequently abused. / Tiivistelmä Yli 90 % päihdeongelmaisista aloittaa päihteidenkäytön nuoruusiällä. Silti päihdehäiriöiden ja niihin liittyvän psykiatrisen sairastavuuden – komorbiditeetin ja tämän ajallisen ilmenemisen – temporaliteetin - tutkimus nuorisoväestössä on suppeaa. Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa nuoruusiän päihdehäiriöiden komorbiditeetin ja temporaliteetin ominaispiirteitä, selventää taustalla olevia sosiodemografisia tekijöitä, sekä arvioida päihdehäiriöisten nuorten reseptilääkehistoriaa päihdehäiriöiden synnyn ymmärtämiseksi. Tutkimusaineisto koostui 508 (300 tyttöä) 12-17-vuotiaasta akuuttia psykiatrista sairaalahoitoa tarvitsevasta potilaista. Nuorten psykiatrinen- ja päihdesairastavuus selvitettiin DSM-IV diagnoosijärjestelmän mukaisesti, sekä sosiodemografinen tausta kartoitettiin kattavasti. Alkoholi- ja huumeriippuvaisilla nuorilla yleisimpiä komorbideja häiriöitä olivat käytös-, masennus- ja pelkohäiriöt. Pelko- ja käytöshäiriöt ilmenivät yleensä ajallisesti ennen alkoholi- ja huumeriippuvuutta. Huumeriippuvaisilla pojilla oli tyttöjä useammin masennusta (IV). Pelkohäiriöt vaikuttivat sekundaarisen päihderiippuvuuden kehittymiseen mahdollisesti jo muutamien vuosien kuluessa pelkohäiriöiden ilmenemisestä (I). Käytöshäiriöt liittyivät aikaisempaan päivittäisen tupakoinnin aloittamiseen joka liittyy edelleen sekä alkoholi- että huumeriippuvuuteen (III). Suonensisäisen huumeidenkäytön aloittaminen nuorella iällä liittyi selkeästi vanhemmattomaan kotiin, sekä jo ala-asteella alkaneisiin koulunkäyntiongelmiin. Vaikeimmin päihderiippuvaisten nuorten päihteidenkäyttökokeilut alkoivat merkittävän nuorena, jo onnen 10 ikävuotta ala-asteella (II). Bentsodiatsepiinien reseptilääkkekäyttö sairaalahoitoa aiemmin liittyi merkittävästi sedatiiviriippuvuuteen (V). Löydösten perusteella psykiatrisella sairastavuudella on merkittävää rooli päihdehäiriön kehittymisessä jo nuoruusiällä. Nuoret, joiden päihdekokeilut alkavat varhain, ovat suurimmassa riskissä riippuvuuteen ja ajautumiseen suonensisäiseen käyttöön. Päihderiippuvaisilla nuorilla on lisäksi taipumus sekä reseptilääkkeiden väärinkäyttöön, että kykyä näiden hankkimiseen - myös lääkärin määräämänä.