Abstract Finnish youth suicide mortality is exceptionally high in international comparisons. This study investigated the epidemiology of child and adolescent (< 18 years) suicides in Finland, with a special focus on gender differences. Two data sets were employed. Data from the national Finnish Cause of Death Register was used to examine trends in the rates and methods of child and adolescent suicides in Finland in 1969–2012. The characteristics of 58 child and adolescent suicides, which occurred in the province of Oulu in Northern Finland between 1988 and 2012, were explored based on individual-level data extracted from documents pertaining to establishment of the cause of death in medicolegal autopsy investigations. The primary source of data was death certificates. Other sources included documents such as police investigation reports and the results of toxicological investigations. In addition, the suicide data was linked with the Finnish Hospital Discharge Register. After 1990, suicide rates generally decreased for males, but increased for females. Among females, hanging exceeded poisoning as the most common suicide method after 1990, whereas firearms were the most common method among males, until traffic suicides took the leading position for both genders during 2008–2012. Violent suicide methods of all types increased among females after 1990. Male firearm suicide rates were nearly three times higher in Northern Finland than in Southern Finland, while there was no regional difference in rates of suicide by other methods. 15% of male and 17% of female suicide victims in the province of Oulu had a history of previous psychiatric hospitalization. The discharge diagnoses were heterogeneous. Previous suicidality and self-cutting were more common among females than males. Half of all adolescents were under the influence of alcohol at the time of their death. The majority of the intoxicated adolescents committed suicide at night, during descending blood alcohol concentrations. A notable fall peak was observed in male firearm suicides. The increase in violent, i.e. more lethal, suicide methods among females is alarming, as females are known to have high rates of attempted suicide. The special characteristics of male firearm suicides in Northern Finland suggest the need for region-specific preventive measures. The high frequency of acute alcohol use in child and adolescent suicides warrants attention. / Tiivistelmä Suomalaisnuorten itsemurhakuolleisuus on kansainvälisessä vertailussa korkea. Tässä epidemiologisessa tutkimuksessa selvitettiin alle 18-vuotiaiden suomalaislasten ja -nuorten itsemurhien erityispiirteitä. Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa. Kansallisen kuolemansyyrekisterin avulla selvitettiin alaikäisten itsemurhakuolleisuutta ja itsemurhien tekotapojen muutoksia Suomessa vuosina 1969–2012. Empiirisen aineiston asiakirjat koskivat entisen Oulun läänin alueella vuosina 1988–2012 itsemurhan tehneiden 58 alaikäisen oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Aineiston perustiedot koottiin kuolintodistuksista. Lisäksi tietoja poimittiin muista kuolemansyyn selvittämisasiakirjoista, kuten poliisin tutkintapöytäkirjoista ja oikeuskemiallisista tutkimustuloksista. Aineistoon liitettiin myös hoitoilmoitusrekisteritietoja. 1990-luvun alusta lähtien poikien itsemurhat ovat vähentyneet ja tyttöjen lisääntyneet. Tytöillä hirttäytyminen ohitti myrkyttäytymisen yleisimpänä itsemurhan tekotapana vuoden 1990 jälkeen. Pojilla ampuminen oli yleisin itsemurhamenetelmä koko tutkimusjakson ajan, kunnes liikenneitsemurhat nousivat yleisimmäksi tekotavaksi molemmilla sukupuolilla vuosina 2008–2012. Väkivaltaisten itsemurhan tekotapojen käyttö on lisääntynyt tytöillä vuodesta 1990 lähtien. Poikien ampumisitsemurhakuolleisuus oli Pohjois-Suomessa lähes kolminkertainen muuhun Suomeen verrattuna. Vastaavaa alueellista eroa ei ollut muissa tekotavoissa. Oulun läänin alueella itsemurhan tehneistä pojista 15 % ja tytöistä 17 % oli ollut psykiatrisessa osastohoidossa ennen itsemurhaa. Diagnoosit olivat heterogeenisiä. Aiempi itsetuhoisuus ja viiltely oli yleisempää tytöillä kuin pojilla. Puolet alaikäisistä oli ollut humalassa itsemurhahetkellä. Suurin osa päihtyneenä tehdyistä itsemurhista tapahtui laskuhumalassa yöaikaan. Poikien ampumisitsemurhat olivat yleisempiä syksyllä kuin muina vuodenaikoina. Väkivaltaisten eli tappavampien itsemurhamenetelmien lisääntyminen tytöillä on huolestuttavaa, koska tyttöjen itsemurhayritysten tiedetään olevan yleisiä. Itsemurhien ehkäisyssä tulisi huomioida alueelliset erityispiirteet, joita tässä tutkimuksessa havaittiin poikien ampumisitsemurhissa Pohjois-Suomessa. Päihtyneenä tehtyjen itsemurhien suuri osuus alaikäisillä korostaa nuorten alkoholinkäytön vähentämisen merkitystä.

Abstract Bullying behaviour is present in the daily life of many adolescents, but research into the serious problems related to this behaviour is still scarce. The aim of this work was to investigate the putative associations of bullying behaviour with psychiatric disorders, substance use, suicidality and criminal offences in a sample of under-age adolescent inpatients in Northern Finland. The epidemiologically unselected sample of 12–17-year-old inpatients in need of acute psychiatric hospitalization in a closed ward consisted of 508 adolescents admitted to Unit 70 in Oulu University Hospital during a defined 5-year period. These subjects were interviewed during their hospitalization using the diagnostic semi-structured Schedule for Affective Disorder and Schizophrenia for School-Age Children Present and Lifetime (K-SADS-PL), to identify their psychiatric disorders in terms of DSM-IV and to obtain data on bullying behaviour, substance use, suicidality and somatic diseases. Data on possible criminal offences were extracted from the criminal records of the Finnish Legal Register Centre. Being a bully and a bully-victim (i.e. a person who bullies others and is also bullied) increased the likelihood of externalizing disorders in general, and more specifically of conduct disorders, by over 14-fold in the boys and over 10-fold in the girls. Among the boys being a victim of bullying elevated the risk of internalizing disorders in general, and more specifically of anxiety disorders, by over 3-fold. Also, being a victim of bullying was statistically significantly associated with chronic somatic diseases (e.g. allergy, asthma and epilepsy), but only among the boys, the odds ratio (OR) being over 2-fold. Furthermore, being a bully increased the likelihood of substance-related disorders by over 2-fold in the boys and over 5-fold in the girls. In addition, examination of the use of substances of various types showed that being a bully increased the risk of regular daily smoking and alcohol use in both sexes and also led to more severe substance use such as cannabis and hard drugs among girls. Being a victim of bullying and bullying others both increased the risk of serious suicide attempts in the girls by over 2 and 3-fold respectively. Furthermore, bullying behaviour was also associated with violent crimes, but not with non-violent crimes, but psychiatric disorders were significant mediating factors in this association of bullying behaviour with criminality, however. The findings imply that involvement in bullying behaviour is more likely to be a risk factor for inward-directed harmful behaviour than outward-directed aggression, and also suggest that victimized boys are in general more vulnerable than victimized girls, whereas bullying girls have more problems than bullying boys. / Tiivistelmä Kiusaaminen on hyvin yleinen ilmiö nuorten keskuudessa, mutta siihen mahdollisesti liittyviä vakavia ongelmia on tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kiusaamiskäyttäytymisen yhteyttä mielenterveyshäiriöihin, itsetuhoisuuteen ja rikollisuuteen psykiatrisessa osastohoidossa olleiden alaikäisten nuorten keskuudessa. Kiusaamiskäyttäytymistermi kattaa sekä kiusaajien, kiusattujen että kiusaaja-kiusattujen toiminnan. Tutkimusaineistoon kuului 508 12–17 -vuotiasta nuorta, jotka olivat hoidossa suljetulla psykiatrisella akuuttihoito-osastolla Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1.4.2001 ja 31.3.2006 välisenä aikana. Osastohoidon aikana nuoret tutkittiin käyttäen puolistrukturoitua K-SADS-PL -haastattelua, jonka avulla määritettiin nuorten mielenterveyshäiriöt DSM-IV -diagnoosiluokituksen mukaisesti ja saatiin tiedot nuorten kiusaamiskäyttäytymisestä, päihteiden käytöstä, itsetuhoisuudesta ja somaattisista sairauksista. Oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteristä saatiin tutkittavien rikosrekisteritiedot. Tämä tutkimus osoitti, että nuorilla, jotka ovat kiusaajia tai kiusaaja-kiusattuja, on yli kymmenkertainen riski käytöshäiriöihin verrattuna nuoriin, jotka eivät ole osallistuneet kiusaamiskäyttäytymiseen. Kiusatuilla pojilla on yli kolminkertainen riski ahdistuneisuushäiriöihin. Lisäksi kiusatuksi joutuminen on pojilla yhteydessä kroonisiin somaattisiin sairauksiin kuten allergiaan, astmaan ja epilepsiaan. Tytöillä, jotka kiusaavat, on yli viisinkertainen riski päihdehäiriöihin. Pojilla, jotka kiusaavat, vastaava riski on kaksinkertainen. Molemmilla sukupuolilla toisten kiusaaminen on yhteydessä säännölliseen tupakointiin sekä alkoholin käyttöön ja tytöillä myös kannabiksen ja muiden huumeiden käyttöön. Tytöillä, jotka ovat kiusattuja tai kiusaavat, on yli kaksinkertainen riski vakaviin itsemurhayrityksiin. Lisäksi tämä tutkimus osoitti, että kiusaaminen on yhteydessä väkivaltarikollisuuteen, mutta tätä selittävät merkittävästi nuorten mielenterveyshäiriöt. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että nuorilla, jotka altistuvat kiusaamiskäyttäytymiselle, on muita suurempi riski itsensä vahingoittamiseen useilla eri tavoilla. Sen sijaan kiusaamisen ja toisiin kohdistuvan väkivallan yhteys on lievempi. Sukupuolten välisiä eroja tarkasteltaessa havaittiin, että haavoittuvaisimpia ovat kiusaavat tytöt ja kiusatut pojat.

Abstract Hidradenitis suppurativa (HS) is a chronic inflammatory disease of hair follicles, characterized by subcutaneous inflammatory nodules and abscesses, typically on the axillary, genitofemoral, and perianal skin. Symptoms of HS, such as foul-smelling discharge from the inflamed lesions, pain, and disease location in sensitive areas, markedly diminish patients’ quality of life. Smoking and obesity are associated with HS, which also has several common comorbidities. While there is a growing body of evidence of somatic comorbidities in HS, psychiatric comorbidities have received less attention. Furthermore, literature on comorbidities in young patients with HS is scarce, and no systematic evaluation of mortality in HS has yet been undertaken. This study aimed to clarify the associations between HS and mental disorders, to explore both somatic and psychiatric comorbidities of HS in children and adolescents, and to determine the life expectancy and cause-specific risks of death in patients with HS. The study population comprised over 4300 cases with HS diagnosed in Finnish hospitals between 1987 and 2014. Age- and sex-matched patients with psoriasis and melanocytic nevi served as controls. Patient data were obtained from the statutory Finnish Care Register for Health Care. Information on dates and causes of death of the cases and controls were acquired from Statistics Finland. This study showed a heavy psychiatric disease burden in patients with HS. The prevalence rates and risks of all studied psychiatric comorbidities were higher in the HS than in the control groups. This was also evident in children and adolescents with HS, not only in adults. Furthermore, younger patients also had elevated risks for many somatic disorders including inflammatory bowel and joint diseases. Remarkably, the mean age at death in the HS group was only 60.5 years. The most common causes for death in the order of likelihood were: cardiovascular diseases, neoplasms, ‘accidents, suicides or violence’ and alcohol-related diseases. Suicide risk was elevated in women with HS. HS patients should be cautiously monitored for possible somatic and psychiatric comorbidities. It is clear that these patients require effective, comprehensive and multidisciplinary care to improve their quality of life and prevent premature death. / Tiivistelmä Hidradenitis suppurativa (HS) on krooninen tulehduksellinen karvatuppien sairaus, joka heikentää elämänlaatua merkittävästi. Kivuliaat kyhmyt ja paiseet sekä vuotavat käytävät, jotka sijaitsevat useimmiten kainaloissa, nivusissa, genitaalialueella ja pakaravaossa, ovat sen tyypillisimpiä ilmenemismuotoja. HS-potilailla on moninaisia terveysongelmia, joita ovat mm. tupakointi, lihavuus ja suurentunut riski useisiin somaattisiin sairauksiin. Tutkimustieto HS-potilaiden psykiatrisista sairauksista on kuitenkin vähäistä eikä liitännäissairauksista lapsilla ole juuri lainkaan tietoa. Tämän lisäksi HS-potilaiden kuolemansyitä tai eliniänodotetta ei ole perusteellisesti selvitetty. Tällä tutkimuksella haluttiin määrittää psykiatristen sairauksien riski HS-potilailla ja selvittää sekä somaattisten että psykiatristen liitännäissairauksien todennäköisyyttä lapsuudessa ja nuoruudessa. Tarkoituksena oli myös tutkia, mihin sairauksiin HS-potilailla on suurentunut riski kuolla ja minkä ikäisinä he menehtyvät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmästä etsittiin tiedot kaikista Suomen sairaaloissa vuosina 1987–2014 diagnosoiduista HS-tapauksisista (N=4381). Liitännäissairauksien tutkimista varten verrokeiksi valittiin psoriaasi- tai luomidiagnoosin saaneet henkilöt, jotka kaltaistettiin iän ja sukupuolen mukaan. Kuolintiedot menehtyneistä tutkimuspotilaista saatiin Tilastokeskukselta. HS-potilailla havaittiin selkeästi suurentunut psykiatristen sairauksien riski niin aikuisena kuin myös jo alle 18 vuoden iässä. Lisäksi monien somaattisten sairauksien, esim. tulehduksellisten suoli- ja nivelsairauksien, riski oli suurentunut lapsuudessa. HS-potilaiden todettiin menehtyvän huomattavan nuorella iällä, sillä heidän keskimääräinen elinikänsä oli vain 60,5 vuotta. Yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit, kasvaimet, ’onnettomuudet, itsemurhat ja väkivalta’ sekä alkoholiin liittyvät kuolemat. Itsemurhariski havaittiin suurentuneeksi naisilla. Tämän tutkimuksen perusteella HS-potilailla on runsaasti psykiatrisia liitännäissairauksia. Sekä somaattisten että psykiatristen sairauksien riski onkin pidettävä mielessä aina HS-potilaita hoidettaessa. Tehokas, kokonaisvaltainen ja moniammatillinen hoito on tärkeää potilaiden elämänlaadun parantamiseksi ja ennenaikaisen kuoleman ehkäisemiseksi.