Abstract The aims of this study were to explore different aspects of dental fear and their determinants among children at different ages. The study samples comprised 378 children from the Veneto region of Italy aged 3–13 years and 1474 children from Jyväskylä and Kuopio, Finland, aged 3, 6, 9, 12 and 15 years. In the Italian study, the child’s age, first dental visit, number of subsequent visits and dental fear, and the parent’s dental fear were asked in a questionnaire. In the Finnish study, a questionnaire was used that contained 11 dental fear-related questions and family member’s dental fear and questions on oral health habits and family characteristics. Dental status was determined clinically and information on treatment procedures from three preceding years was collected from patient records. A total of 21 to 36% of Finnish children were quite or very afraid of something in dental treatment. The prevalence of dental fear among Finnish children was not lower among older children but rather fluctuated among different ages. The characteristics of dental fear differed among children at different ages. Among Finnish children, four aspects of dental fear were revealed from the questionnaire, i.e. ‘Treatment of dental decay’, ‘Attending dentist’, ‘Peak value for dental fear’ and ‘Fear of dental treatment in general’. Correlations between the four abovementioned aspects, the differences between age groups separately for the above mentioned aspects, and the determinants of dental fear were studied. At younger ages, the dental fear was abstract, commonly related to attending dentist. At older ages, dental fear was often related to invasive treatment, such as fear of local anaesthesia and drilling. Fear of pain which was common among all age groups. Among Italian children, the first dental experiences were strong determinants of dental fear. Among Finnish children, dental fear among other members of the family was more often found among children with dental fear than among non-fearful children. 15-year-old girls were more likely to be afraid than boys of the same age but gender differences were not found at younger ages. The results indicated that dental fear is not solely based on direct conditioning but rather consists of child, family and environment related determinants. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten hammashoitopelon piirteitä ja niihin liittyviä seikkoja eri-ikäisillä lapsilla. Tutkimuksessa käytettiin havaintoaineistoa, joka koostui 378:sta 3–13-vuotiaasta italialaisesta lapsesta Veneton maakunnan alueelta sekä 1474:stä 3-, 6-, 9-, 12- ja 15-vuotiaasta lapsesta Jyväskylästä ja Kuopiosta. Tutkimuksessa italialaisilla lapsilla vanhempi täytti kyselylomakkeen, joka sisälsi kysymyksiä lapsen iästä, hammashoitopelosta, ensimmäisestä hammashoitokäynnistä ja seuraavien hoitokäyntien lukumäärästä sekä vanhemman omasta hammashoitopelosta. Suomalaisilla lapsilla tutkimustiedot kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi 11 kysymystä lapsen hammashoitopelosta ja kysymyksiä lapsen suun terveystottumuksista sekä perheeseen liittyvistä seikoista, kuten perheenjäsenten hammashoitopelosta. Hampaiden senhetkinen kliininen tila sekä kolmen tarkastusta edeltävän vuoden hoitokäynnit ja tuolloin tehdyt toimenpiteet otettiin mukaan tutkimukseen. Suomalaisista lapsista 21–36 % pelkäsi jonkin verran tai paljon jotain asiaa hammashoidossa. Suomalaisten lasten hammashoitopelko ei ollut alempi nuoremmilla lapsilla vaan vaihteli ikäryhmien välillä. Myös hammashoitopelon luonne vaihteli ikäluokittain. Suomalaisesta kyselystä löydettiin neljä pelon osa-aluetta: paikkaushoitoon liittyvä pelko, hammaslääkärissä käymiseen liittyvä pelko, yleinen hammashoitopelko sekä voimakkaimmaksi koettu hammashoitoon liittyvä yksittäinen pelko. Tutkimuksessa tutkittiin pelon osa-alueiden välisiä korrelaatioita ikäryhmittäin, erikseen yksittäisen pelon osa-alueen vaihtelua ikäryhmien välillä sekä hammashoitopelon liittyviä seikkoja ikäryhmittäin. Nuoremmilla lapsilla hammashoitopelko oli useammin abstraktia, yleensä hammashoidossa käymiseen liittyvää pelkoa. Vanhemmilla lapsilla hammashoitopelko oli usein hammashoitotoimenpiteisiin liittyvää pelkoa, esimerkiksi puudutuksen ja porauksen pelkoa. Kivun pelko oli yleistä kaikissa ikäryhmissä. Ensimmäiset hammashoitokokemukset olivat voimakkaita hammashoitopelon selittäjiä italialaisilla lapsilla. Suomalaisten lasten hammashoitopelko oli vahvasti yhteydessä muiden perheenjäsenten hammashoitopelkoon. 15-vuotiaat tytöt pelkäsivät hammashoitoa enemmän kuin pojat, mutta sukupuolten välisiä eroja ei havaittu nuoremmissa ikäryhmissä. Tutkimus osoittaa, että lasten hammashoitopelko ei ole ainoastaan seurausta suorasta ehdollistumisesta hammashoitokokemusten kautta vaan siihen vaikuttavat enemmänkin lapseen, perheeseen ja ympäristöön liittyvät seikat.

Abstract The aims were to evaluate the occurrence of vesicoureteral reflux (VUR) in children, to assess the frequency of significant ultrasonography (US) abnormalities and to study whether abandoning the use of voiding cystourethrographies (VCUG) is safe in children with urinary tract infection (UTI). We analysed reports on US and VCUG in a consecutive series of 406 paediatric patients and in a large population-based group of 2036 children with UTI. Based on the urine culture data, we analysed the frequencies of VUR and US abnormalities in relation to the reliability of the UTI diagnoses. Using a cohort of 1185 children on whom both VCUG and US had been performed, we evaluated whether US imaging alone is sufficient. In a follow-up study, we excluded 24 cases with major renal dysplasia or obstruction of the urinary tract from this cohort of 1185 children leaving a series of 1161 cases, of which 228 were randomly selected for follow-up and 193 (85%) participated, with a mean follow-up time of 11 years (range 6 to 17 years). The occurrence of VUR was similar among the children with proven (37%) or certain (36%) versus false (35%) or improbable (36%) UTI and decreased with increasing age. Significant US abnormalities were found in 10% and the frequency increased as the diagnostic reliability improved (15% in the proven UTI class and 8% in the false class). In the cohort of 1185 children, initial US was normal in 861 (73%), out of whom VCUG identified two cases of urethral valves and 40 cases of grade III to V VUR who could have benefited from surgical treatment, giving a figure of 42/861 (5%) for pathological findings that might have been missed if VCUG had not been performed. In the follow-up study, unilateral renal parenchymal defect was found in 22 (15%) out of the 150 patients who underwent control US, all except one of these being in patients with grade III to V VUR. Serum cystatin C concentration, estimated glomerular filtration rates and blood pressure were within the normal ranges in all the patients despite the defects seen in US. We conclude that VUR is a common age-related phenomenon in children and is not as closely associated with UTI as was previously thought. Children with UTI could be examined using US alone. Once obstructive uropathy and major renal dysplasia have been ruled out, the risk of long-term consequences in a case of childhood UTI is very low. / Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää virtsan takaisinvirtauksen (vesikoureteraalinen takaisinvirtaus, VUR) esiintyvyyttä lapsilla sekä arvioida merkittävien virtsateiden rakennepoikkeavuuksien yleisyyttä ja ultraäänitutkimuksen (UÄ) riittävyyttä virtsatieinfektion (VTI) sairastaneilla lapsilla. Analysoimme sairastetun VTI:n vuoksi tehtyjen UÄ- ja miktiokystografiatutkimusten löydökset 406 lapsen potilassarjassa ja 2036 lapsen väestöpohjaisessa aineistossa. Virtsaviljelytulosten pohjalta luokittelimme potilaat VTI-diagnoosin luotettavuuden mukaan. Väestöpohjaisen aineiston 1185 lapselle oli tehty sekä UÄ-tutkimus että miktiokystografia, ja tässä kohortissa arvioimme pelkän UÄ:n riittävyyttä virtsateiden kuvantamisessa. Seurantatutkimusta varten 1185 lapsen kohortista jätimme pois 24 potilasta, joilla oli todettu munuaisdysplasia tai virtsateiden virtauseste. Jälkitarkastukseen kutsuimme tästä 1161 potilaan tutkimusaineistosta ryväsotannalla 228 potilasta, joista 193 (85 %) osallistui. Keskimääräinen seuranta-aika oli 11 vuotta (vaihtelu 6–17 vuotta). Tutkimuksemme mukaan VUR on yleinen myös lapsilla, jotka eivät ole sairastaneet varmennettua VTI:ta. Näillä lapsilla VUR:n esiintyvyys oli 35–36 %, joka oli sama kuin varman VTI:n sairastaneilla (36–37 %), ja esiintyvyys väheni merkittävästi iän myötä. Merkittävä UÄ-poikkeavuus todettiin kaikkiaan 10 %:lla, ja riski oli suurin varman VTI:n sairastaneilla. 1185 lapsen kohortissa UÄ-tutkimus oli normaali 861:lla (73 %). Miktiokystografiassa heistä 42/861:lla (5 %) löydettiin merkittävä virtsatieanomalia (n = 2) tai VUR, joka oli hoidettu kirurgisesti (n = 40). Jälkitarkastuksessa 22:lla (15 %) UÄ:llä tutkitusta 150 potilaasta todettiin toispuoleinen munuaisarpi, ja yhtä tapausta lukuun ottamatta arvet löytyivät niiltä, joilla oli lapsena ollut III−V asteen VUR. Todetuista munuaisarvista huolimatta kaikilla seurantatutkimukseen osallistuneilla potilailla oli normaali munuaisten toiminta ja verenpaine. Aiemmasta käsityksestä poiketen VUR näyttäisi olevan yleinen, kasvun myötä häviävä ilmiö myös terveillä lapsilla. Virtsatieinfektion sairastaneilla lapsilla UÄ-tutkimus riittää virtsateiden kuvantamiseen ja kun synnynnäinen munuaisdysplasia ja virtsateiden virtauseste on poissuljettu, riski merkittäviin myöhäiskomplikaatioihin on hyvin pieni.

Abstract Guidelines and instructions derived from adult randomized controlled trials are generally followed in pediatric ventilation, as there have been no large trials of this kind in children. Current treatment strategies aim at preventing ventilator-induced lung injury by avoiding too large tidal volumes, supporting patient's spontaneous breathing and preventing lung collapse with positive end-expiratory airway pressure. Neurally adjusted ventilatory assist (NAVA) is a novel ventilation mode that provides respiratory support proportional to the electrical activity of the diaphragm (Edi). The aims of this thesis were to assess daily practices in pediatric ventilation in Finland and to compare NAVA with conventional ventilation in terms of safety and quality of care. Current treatment practices were studied with a preliminary enquiry and a 3-month prospective survey that was offered to all hospital units providing ventilatory care for children <16 years of age. NAVA was compared with current standard ventilation in a crossover trial involving 18 pediatric patients and in a larger controlled trial in which 170 patients were randomized to receive either NAVA or conventional ventilation. Respiratory distress was the most common indication for invasive ventilation in neonates, and postoperative care in older children. The principles of lung-protective ventilation were generally accepted and the goals were achieved in the majority of treatment episodes. The low incidence of pediatric invasive ventilation favours centralization. NAVA proved to be a safe and feasible primary ventilation mode in pediatric intensive care. It improved patient-ventilator synchrony and led to lower peak inspiratory pressures and oxygen requirements. It also reduced the need for sedation during longer treatment periods. Information derived from the Edi-signal could be used to optimize the level of sedation and to identify patients with a potential risk of extubation failure. / Tiivistelmä Nykyisin käytössä olevat menetelmät lasten hengityskonehoidossa perustuvat suurelta osin aikuisilla tehtyihin tutkimuksiin ja totuttuihin tapoihin, sillä lasten hengityskonehoidosta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Hengityskonehoidon aiheuttamaa keuhkovauriota pyritään ehkäisemään välttämällä suuria kertahengitystilavuuksia, tukemalla potilaan omia hengityksiä ja säilyttämällä ilmateissä positiivinen paine uloshengityksen aikanakin. Neuraalisesti ohjattu ventilaatio (NAVA) on uusi hengityskonehoitomuoto, joka tukee potilaan omia hengityksiä ohjaamalla koneen antamaa tukea pallealihaksen sähköisen signaalin avulla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten hengityskonehoidon nykytilaa Suomessa sekä tutkia, voidaanko NAVAa käyttämällä parantaa hoidon laatua ja turvallisuutta. Nykyisiä hoitokäytäntöjä selvitettiin vuonna 2010 kysely- ja seurantatutkimuksella, johon kutsuttiin mukaan kaikki Suomessa lapsia ja vastasyntyneitä hoitavat tehohoito-osastot. NAVAa verrattiin nykyiseen hengityskonehoitoon 18 potilaan vaihtovuoroisessa tutkimuksessa sekä suuremmassa 170 lapsipotilaan satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa. Eri syistä johtuvat hengitysvaikeudet ovat yleisin syy hengityskonehoitoon vastasyntyneillä ja suurten leikkausten jälkeinen hoito isommilla lapsilla. Keuhkoja säästävän hoidon periaatteet ovat Suomessa yleisesti hyväksyttyjä ja toteutuvat valtaosassa hoitojaksoja. Hengityskonehoitojaksojen määrän vähäisyys puoltaa hoidon keskittämistä suuriin sairaaloihin. NAVAa käyttämällä hengityskoneen antama tuki ajoittuu paremmin potilaan omien hengitysten mukaan ja sen avulla saavutetaan matalammat ilmatiepaineet sekä vähäisempi lisähapen tarve. Pitkissä hoitojaksoissa NAVA vähentää rauhoittavan lääkityksen tarvetta, ja pallealihaksen signaalia seuraamalla on mahdollista optimoida sedaatioaste aikaisempaa tarkemmin. Palleasignaalia voidaan myös hyödyntää arvioitaessa potilaan valmiutta hengitystuesta vieroittamiseen.

Abstract Urinary tract infections (UTIs) are among the most common bacterial infections in childhood and have a tendency to recur. The ability of uropathogens to form biofilm may be important in the pathogenesis of UTI. Although childhood UTIs are thought to increase the risk of chronic kidney disease (CKD), evidence showing this association is scarce. Cranberry juice has been shown to prevent UTIs in women, but evidence of its efficacy in children is lacking. The aim of this work was to evaluate the significance of biofilm formation for the clinical presentation of UTI, the long-term consequences of UTI in childhood and the efficacy, safety and acceptability of cranberry juice in the prevention of UTIs in children. The formation of biofilm in clinical samples was assessed in vitro with optical density measurements and verified by scanning electron microscopy and confocal scanning laser microscopy. A systematic literature search on the association between childhood UTIs and CKD was conducted, and data on patients with CKD treated or monitored at Oulu University Hospital were reviewed. The efficacy of cranberry juice in preventing recurrences of UTIs in children and its effects on the normal flora were evaluated with two randomized controlled trials. About one third of the uropathogenic E. coli strains were capable of forming biofilm, and the strains isolated from patients having pyelonephritis formed biofilm better than those from cystitis cases. We did not find any cases among the 1576 reviewed in the literature search or the 366 in our patient series who had structurally normal kidneys in their first kidney imaging and in whom childhood UTIs could have been the cause of subsequent CKD. The aetiological fraction of childhood UTIs as a cause of CKD was at most 0.3%. The administering of cranberry juice did not reduce the number of children who experienced a recurrence of UTI, but it did reduce the number of recurrences per person year at risk by 39% (0.25 vs. 0.41 episodes, 95% CI for difference -0.31 to -0.01) and the number of days on antimicrobials per patient year by 34% (11.6 vs. 17.6 days, 95% CI for difference -7 to -5). Cranberry juice was well accepted and tolerated by the children and did not cause harmful changes in the normal flora. The ability of bacteria to persist and grow in a biofilm seems to be one of the significant factors in the pathogenesis of UTIs. A child with normal kidneys is not at risk of developing CKD because of UTIs in childhood, so that imaging procedures after the first UTI can be focused on finding severe urinary tract abnormalities. Taking into account the relatively innocent nature of childhood UTIs, cranberry juice offers an alternative to antimicrobials for preventing UTIs in children. The mechanism of action of cranberry juice may be associated with biofilm formation by uropathogens. / Tiivistelmä Virtsatieinfektio (VTI) on yksi tavallisimpia lasten bakteeri-infektioita, ja sillä on taipumus uusiutua. Bakteerien biofilminmuodostuskyky voi olla merkittävä tekijä VTI:n synnyssä. Lapsuudessa sairastetun VTI:n ajatellaan lisäävän kroonisen munuaisten vajaatoiminnan riskiä, mikä ei kuitenkaan perustu tieteelliseen näyttöön. Karpalomehu ehkäisee aikuisten naisten VTI:n uusiutumisia, mutta sen tehoa lapsilla ei tiedetä. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää bakteerien biofilminmuodostuskyvyn yhteyttä VTI:n kliiniseen kuvaan, lapsuudessa sairastetun VTI:n pitkäaikaisvaikutuksia sekä karpalomehun tehoa, turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta lasten VTI:n ehkäisyssä. Kliinisistä virtsanäytteistä viljeltyjen E. coli –kantojen muodostama biofilmi mitattiin optisen tiheyden perusteella, ja elävien biofilmirakenteiden muodostuminen varmistettiin elektronimikroskooppi- ja konfokaalimikroskooppikuvauksilla. Lapsena sairastetun VTI:n yhteyttä munuaisten vajaatoimintaan tutkittiin systemaattisella kirjallisuuskatsauksella ja selvittämällä OYS:ssa munuaisten vajaatoiminnan vuoksi hoidossa olevien potilaiden munuaissairauden etiologia. Karpalomehun tehoa, turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta lasten VTI:n ehkäisyssä selvitettiin kahdella lumekontrolloidulla tutkimuksella. Kolmasosa E. coli –kannoista muodosti biofilmiä, ja pyelonefriittipotilailta eristetyt kannat olivat parempia biofilminmuodostajia kuin kystiittipotilailta eristetyt. Kirjallisuuskatsauksen 1576:n ja OYS:n 366:n tapauksen joukossa ei ollut potilaita, joilla olisi ollut ensimmäisessä kuvantamistutkimuksessa rakenteeltaan normaalit munuaiset ja lapsuuden VTI:t olisivat johtaneet munuaisten vajaatoimintaan. Lapsuuden VTI:n etiologinen fraktio munuaisten vajaatoiminnan syynä oli teoriassakin korkeintaan 0.3 %. Karpalomehu ei vähentänyt uusintainfektion saaneiden lasten määrää, mutta se vähensi uusintaepisodeja 39 % riskiaikaa kohti (0,25/vuosi vs. 0,41/vuosi) ja antibioottipäiviä 34 % potilasvuotta kohti (11,6 vs. 17,6 päivää). Lapset joivat karpalomehua mielellään, eikä sillä ollut haitallisia vaikutuksia normaaliflooraan. Aiheuttajabakteerien biofilminmuodostuskyky vaikuttaa olevan merkittävä tekijä VTI:n patogeneesissä. Lapsi, jolla on rakenteellisesti normaalit munuaiset, ei ole lapsuuden VTI:n vuoksi riskissä sairastua munuaisten vajaatoimintaan. Siten ensimmäisen VTI:n jälkeiset kuvantamistutkimukset voidaan suunnata toteamaan vaikeat rakenteelliset poikkeavuudet. Koska lapsuuden VTI on suhteellisen vaaraton sairaus, karpalomehu on hyvä vaihtoehto VTI:n ehkäisyyn myös lapsilla. Biofilminmuodostuksen esto on sen yksi mahdollinen vaikutusmekanismi.

Abstract General anaesthesia (GA) is a widely used sedation method in dentistry. It is usually used for patients with an extensive dental treatment need, most often related to dental caries, and limited coping skills to consider conventional dental care. These patients are often small children or persons with dental fear. Using dental general anaesthesia (DGA) is expensive, special equipment and trained staff are needed, and it is not without risks for patients. The aim of this study was to investigate factors associated with children’s DGA. In addition to dental caries and dental fear, general health status, oral health behaviours, family-related factors, as well as dental attendance after DGA were in focus. The thesis is composed of five independent studies. There were three different study populations ‒ one in specialised and two in primary health care. There was also an age- and gender-matched comparison group for one of the study populations. Questionnaires were used in three of the studies, and two of the studies were based on patient files. According to the results, DGA is more common among medically compromised children than among healthy children. Medically compromised children have more often a history of DGA treatments compared with their healthy peers. Dental caries and dental fear were the main reasons for DGA in all of the studies. Dietary and drinking habits, as well as oral hygiene behaviours were distinctly poorer among children undergoing DGA than among those treated in a normal dental setting. A history of DGA in the family, a large number of siblings and male gender were important background factors associated with DGA. Patients treated under DGA were prone to miss or cancel their upcoming appointments. In conclusion, DGA is necessary in some cases, but it could be avoided if factors associated with DGA were taken into account in treatment plans. DGA in itself does not have an enhancing effect on oral health over the long term. / Tiivistelmä Yleisanestesia on hammashoidossa yleisesti käytetty sedaatiomenetelmä vaikeahoitoisille potilaille. He ovat usein pieniä lapsia, hammashoitopelkoisia tai sellaisia potilaita, joiden hoidontarve on liian laaja ja haastava tavanomaiseen hammashoitoon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten nukutushammashoitoon liittyviä tekijöitä. Karieksen ja hammashoitopelon lisäksi tutkimuksen kohteena oli yleisterveydellisiä seikkoja, suunterveystottumuksia, perheeseen liittyviä tekijöitä sekä hammashoitopalvelujen käyttö nukutushammashoidon jälkeen. Tämä väitöskirja koostuu viidestä erillisestä osajulkaisusta. Tutkimusjoukkoja oli kolme: yksi erikoissairaanhoidosta ja kaksi perusterveydenhuollosta. Yhdelle tutkimusjoukolle oli ikä- ja sukupuolivakioitu vertailuryhmä. Kyselylomakkeita käytettiin kolmessa osajulkaisussa ja kaksi osajulkaisua perustui potilaspapereihin. Nukutushammashoito oli yleisempää yleissairailla kuin terveillä lapsilla. Yleissairailla lapsilla oli myös useammin nukutushammashoitohistoriaa kuin terveillä lapsilla. Karies ja hammashoitopelko olivat pääsyyt nukutushammashoitoon kaikissa tutkimuksissa. Juoma- ja ruokatottumukset, kuten myös suuterveystottumukset, olivat selkeästi huonommat nukutushammashoidossa hoidetuilla lapsilla kuin niillä lapsilla, jotka hoidettiin normaalisti hereillä. Perheen nukutushammashoitohistoria, suuri määrä sisaruksia ja miessukupuoli olivat merkittäviä nukutushammashoitoon yhteydessä olevia tekijöitä. Nukutushammashoidossa hoidetut potilaat jättivät usein tulematta nukutushammashoidon jälkeisille hammashoitokäynneilleen tai peruivat aikansa. Nukutushammashoito on välttämätön tietyissä tilanteissa, mutta se voitaisiin välttää, jos siihen liittyviä tekijöitä huomioitaisiin paremmin hoitosuunnitelmissa. Nukutushammashoidolla sinänsä ei ole suunterveyttä parantavaa pitkäaikaisvaikutusta.

Abstract This national cross-sectional study aimed to measure the oral health status, and oral health related-quality of life (OHRQoL) among Nepalese schoolchildren. Another aim was to investigate the association of dental caries and its consequences with OHRQoL, sociodemographic factors, oral health-related behaviours, anthropometrics, and school attendance and performance. The study was conducted in 18 out of total 75 randomly selected districts of Nepal representing 5 developmental, and concurrently 3 simultaneously ecological regions. Altogether 1137 of the invited 1157 schoolchildren from 27 conveniently selected schools participated both in the survey and clinical examination. Information on sociodemographic factors and oral health-related behaviours was collected using a structured questionnaire. Validated Nepali Child-OIDP was used for assessing children’s OHRQoL. Clinical oral examinations were conducted as per the WHO guidelines and assessed dental caries, its consequences (pufa/PUFA) and periodontal status. BMI, waist-to-hip ratio, and waist-to-height ratio were computed from anthropometric measurements. School-related information included data on school absenteeism was collected from school registry and school performance (percentage of the sum of scores in three core subjects). Gingival bleeding was highly prevalent among all participants. The youngest ones had most often need for dental caries treatment; 79% vs. 64% among the oldest ones. Dental caries and its consequences were most prevalent among those living in the Kathmandu Valley or in the rural areas or in mountain or hilly ecological regions, as well as those consuming sweets or candy, or tea with sugar, and brushing teeth infrequently. Most of the participants had problem with eating, cleaning the mouth, and sleeping. Dental caries and its consequences were associated with poor OHRQoL. They were also associated with both high and low BMI and central obesity (high waist-to-hip and waist-to-height ratios) as well as high school absenteeism (>13% of total schooldays missed) and poor school performance. Both low and high BMI, and poor OHRQoL, as well as high school absenteeism were all inversely associated with school performance. In conclusion, dental caries and gingival bleeding are common among Nepalese schoolchildren. Dental caries and its consequences are associated with poor OHRQoL. These conditions are also associated with sociodemographic factors, poor oral health-related behaviours, and anthropometrics (BMI and central obesity) as well as high school absenteeism and poor school performance. / Tiivistelmä Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli tutkia nepalilaisten koululaisten suunterveyttä ja siihen liittyvää elämänlaatua (OHRQoL). Toiseksi tavoitteena oli tutkia karieksen ja sen seurausten mm. oireet ja tulehdus, yhteyttä suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun, sosiodemografisiin ja antropometrisiin tekijöihin, suunterveyskäyttäytymiseen, koulupoissaoloihin sekä -menestykseen. Tutkimus toteutettiin 18/75 satunnaisesti valitussa Nepalin piirikunnassa, jotka edustivat sekä viittä kehitysaluetta että kolmea ekologista aluetta. Mukaan kutsutuista 1157 koululaisesta (27 koulua, mukavuusotos), 1137 osallistui sekä kysely- että kliiniseen tutkimukseen. Sosiodemografiset taustatiedot sekä tiedot suunterveyskäyttäytymisestä kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Suunterveyteen liittyvää elämänlaatua arvioitiin käyttäen validoitua nepalin kielistä Child-OIDP –lomaketta. Kliinisessä tutkimuksessa tutkittiin kariestilanne, sen kliiniset seuraukset (pufa/PUFA) sekä kiinnityskudosten tila WHOn ohjeiden mukaan. BMI, vyötärön ja lantion ympärysmitan suhde sekä vyötärön ympärysmitan ja pituuden suhde laskettiin mittaustulosten perusteella. Kouluista saatiin tiedot poissaoloista viimeisen kouluvuoden aikana sekä koulumenestys kolmessa keskeisimmässä oppiaineessa viimeisimmässä todistuksessa. Lähes kaikilla todettiin ienverenvuotoa. Nuorimmassa ikäryhmässä oli muita useammin korjaavan karieshoidon tarvetta (79% vs. 64%). Kariesta sekä sen seurauksia esiintyi eniten niiden keskuudessa, jotka asuivat Kathmandun laaksossa tai vuoristossa. Karieksen esiintyvyys oli myös yhteydessä mm. sokerin, makeisten ja sokeriteen kulutukseen sekä epäsäännölliseen hampaiden harjaukseen. Karies seurauksineen oli yhteydessä huonoon suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun (OHRQoL), erityisesti syömiseen, suun puhdistamiseen sekä nukkumiseen. Sillä oli myös yhteys sekä matalaan että korkeaan BMIhin, lisääntyneisiin koulupoissaoloihin sekä huonoon koulumenestykseen. Matala ja korkea BMI, huono suunterveyteen liittyvä elämänlaatu sekä poissaolot olivat käänteisesti yhteydessä koulumenestykseen. Karies ja ienverenvuoto ovat yleisiä nepalilaisten koululaisten keskuudessa. Karies seurauksineen on yhteydessä huonoon suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun (OHRQoL), haitalliseen suunterveyskäyttäytymiseen, sosiodemografisiin ja antropometrisiin tekijöihin (BMI, keskivartalolihavuus) sekä lisääntyneisiin koulupoissaoloihin ja huonoon koulumenestykseen.

Abstract Despite improvements in peri- and neonatal care and an increase in the overall survival of very preterm infants, the incidence of neurologic sequelae has remained high. The pathogenesis of many brain imaging findings, such as white matter damage, WMD, is poorly understood. The factors predisposing to brain damage differ between term and preterm infants. More detailed information is needed of how brain imaging correlates with neurodevelopmental impairment after the neonatal period. The present study investigated the pre- and perinatal factors leading to brain damage and their effects on neurologic and neurodevelopmental outcome in very preterm children. We also analyzed the differences in umbilical cord serum cytokines in term and preterm children with cerebral palsy, CP. Furthermore, the correlations between the findings on diffusion-weighted imaging, DWI, measurements in brainstem auditory evoked potentials, and neurodevelopmental outcome were assessed. We demonstrated that pregnancies complicated by combined histologic chorioamnionitis and placental insufficiency independently predicted abnormal neurologic outcome at 2 years of corrected age. WMD additively predicted poor outcome. Isolated fetal inflammatory response, umbilical cord serum acute phase cytokines (IL-1α, IL-1β, IL-6, IL-8, TNF-α), did not associate with neurologic outcome in either term or preterm children. Instead, a cluster of cytokines different from acute phase cytokines were related to CP, and the protein profile differed between term and preterm children. Disturbed hemodynamics during the pre- and perinatal period affected outcome in very preterm infants. In severe placental insufficiency, fetal cardiac compromise associated with suboptimal neurodevelopmental outcome at 1 year of corrected age. In addition, several clinical factors characterising cardiorespiratory status after birth associated with abnormal neurologic outcome at 2 years of corrected age. We found the apparent diffusion coefficient, ADC, a quantitative measurement of water diffusion, in pons to correlate with the conduction rate of impulses travelling through the auditory tract. We also demonstrated a high value of ADC in corona radiata to associate with poor outcome in gross motor and eye-hand coordination skills at 2 years of corrected age. Both pre- and perinatal factors associate with later outcome in very preterm infants. An isolated fetal inflammatory response does not predict neurologic outcome. Findings on DWI in specific brain regions predict abnormal neurodevelopmental outcome. / Tiivistelmä Huolimatta vastasyntyneisyyskauden parantuneista hoitotuloksista ja että yhä useampi hyvin ennenaikaisena syntynyt lapsi jää eloon, heidän neurologisen vammautuneisuuden ilmaantuvuus on edelleen korkea. Monien aivojen kuvantamislöydösten, kuten valkean aineen vaurion, syntymekanismit tunnetaan huonosti. Aivojen vaurioitumiselle altistavat tekijät eroavat täysiaikaisena ja ennenaikaisena syntyneillä lapsilla. Tarvitaan myös aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa aivojen kuvantamislöydösten merkityksestä lasten vastasyntyneisyyskauden jälkeiseen kehitykseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin raskauden- ja syntymänaikaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat aivojen vaurioitumiseen hyvin ennenaikaisena syntyneillä lapsilla sekä näiden tekijöiden merkitystä lasten neurologiseen kehitykseen. Tarkastelimme myös napaveren seerumin välittäjäaineiden, sytokiinien, eroavuuksia täysiaikaisena ja ennenaikaisena syntyneillä CP-lapsilla. Lisäksi selvitimme diffuusiomagneettitutkimus- ja aivorunkoherätevastelöydösten sekä neurologisen kehityksen välisiä yhteyksiä. Tämän tutkimuksen mukaan kohdunsisäinen tulehdus ja istukan vajaatoiminta yhtä aikaa esiintyessään ovat poikkeavan neurologisen kehityksen itsenäisiä riskitekijöitä lapsilla 2 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Valkoisen aivoaineen vaurio edelleen lisäsi näiden lasten huonon neurologisen kehityksen ennustetta. Raskauden kestosta riippumatta, sikiön tulehdusvastetta kuvaavat napaveren akuutin vaiheen tulehdusvälittäjäaineet (IL-1α, IL-1β, IL-6, IL-8, TNF- α) eivät vaikuttaneet lapsen neurologiseen kehitykseen. Sen sijaan, CP-lasten napaverestä löytyi erityinen joukko ei-akuutin vaiheen välittäjäaineita. Nämä valkuaisaineet erosivat toisistaan täysiaikaisena ja ennenaikaisena syntyneillä CP-lapsilla. Raskauden- ja syntymänaikaiset verenkierron häiriöt vaikuttivat hyvin ennenaikaisena syntyneiden lasten myöhempään kehitykseen. Vaikeassa istukan vajaatoiminassa sikiön sydämen toiminnan heikkeneminen liittyi lapsen suboptimaaliin neurologiseen kehitykseen 1 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Lisäksi useat syntymänjälkeiset keuhkojen ja verenkierron tilaa kuvaavat kliiniset tekijät liittyivät lapsen poikkeavaan neurologiseen kehitykseen 2 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Tutkimuksemme mukaan, veden diffuusiota määrällisesti kuvaava diffuusiokerroin, ADC, aivosillasta mitattuna, liittyi impulssien johtumisnopeutueen kuuloradastossa. Lisäksi korkea ADC-arvo aivojen sepelviuhkassa liittyi karkean motoriikan ja silmä-käsi-yhteistyötaitojen huonoon kehitykseen 2 vuoden korjatussa iässä tutkittuna. Sekä raskauden- että syntymänaikaiset tekijät vaikuttavat hyvin ennenaikaisena syntyneiden lasten myöhempään kehitykseen. Yksittäinen sikiön tulehdusvaste ei ennakoi lapsen neurologista kehitystä. Tiettyjen aivoalueiden diffuusiokuvantamislöydökset ennustavat lapsen poikkeavaa neurologista kehitystä.

Abstract Children’s narrating has been studied very little from the viewpoint of what narration means to children. Based on research material gathered in domestic circumstances, the current study discusses how narration can function as a tool for children for understanding the world and themselves. This study is situated in the fields of narrative research and childhood research and is part of the TelLis project (134825) funded by the Academy of Finland, in which children’s welfare is studied as narrated by the children themselves. The research question is: What is children’s narrative knowing like? The study is not so much targeted at what the children narrate, but how they narrate and make the world meaningful to themselves through narration. The place in which the study was carried out was the home of the author and her children. Other children visiting their home also contributed to knowledge formation. This setup is a source of both richness and challenge in this work, and necessitates consideration of ethical and methodological issues. The research material was gathered over a period of nearly ten years, but mostly in the years 2002–2005. A total of 21 children of different ages (0 to 15 years) contributed to knowledge construction, some of them at many ages. In most of the material the children are 1 to 8 years old. The material includes stories written of children’s play, their drawings, stories narrated or written by them, dialogic episodes, video material, photographs and a research diary. Stratification and construction between an adult and children is typical of the material. After thematisation, core material was selected for closer examination. It was subjected to the method of dialogic re-reading and re-narration. In their forms of narrative knowing, children sometimes occupy areas that are hard to identify for adults. One of the most familiar forms is imaginary play, which is discussed in this study in parallel with the child’s other doings, activities, speech and thinking. Children’s narration should be examined as a part of human relationships, narrative practices and concrete environment. Issues typical of the child’s narrative knowing include the intertwining of many ingredients with the child’s own experiences, imagination, future orientation, embodiment and aesthetics. Children narrate close to their own experiences and, so to speak, live in their own knowledge. Through narration, children add to their awareness of others, the world and themselves in the world. / Tiivistelmä Lasten kertomista on tutkittu hyvin vähän siitä näkökulmasta, mitä kertominen merkitsee lapsille. Tutkimuksessa tarkastellaan kotona kerätyn aineiston pohjalta, miten kertominen toimii lapsilla maailman ja itsensä ymmärtämisen välineenä. Työ sijoittuu kerronnallisen tutkimuksen ja lapsuudentutkimuksen alueille ja on osa Suomen Akatemian rahoittamaa TelLis-hanketta (134825), jossa tutkitaan lasten hyvinvointia heidän itsensä kertomana. Tutkimuksessa kysytään: Millaista on lasten kerronnallinen tietäminen? Tarkastelun kohteena ei ole niinkään se mitä lapset kertovat, vaan ennemmin miten he kertovat ja kertomalla merkityksellistävät maailmaa itselleen. Tutkimuksen tekemisen paikkana on tutkijan ja tutkimuksessa mukana olevien lasten koti. Tiedon muodostumiseen osallistuu myös kodissa vierailevia lapsia. Asetelma on tutkimuksen rikkaus ja haaste ja pakottaa pohtimaan eettisiä ja metodologisia kysymyksiä. Aineisto on koottu lähes kymmenen vuoden aikana, pääasiassa kuitenkin vuosina 2002–2005. Yhteensä 21 eri-ikäistä (0–15-vuotiasta) lasta osallistuu tiedon rakentumiseen, osa monenikäisenä. Suurimmassa osassa aineistoa lapset ovat 1–8-vuotiaita. Aineistossa on leikeistä kirjoitettuja tarinoita, lasten piirustuksia, lasten kertomia tai kirjoittamia tarinoita, keskusteluepisodeja, videoaineistoa, valokuvia ja tutkimuspäiväkirja. Aineistolle on ominaista kerroksellisuus ja rakentuminen aikuisen ja lasten kesken. Teemoittelun jälkeen laajasta aineistosta valittiin ydinaineisto tarkemmin tarkasteltavaksi. Siihen sovellettiin dialogista uudelleenluennan ja -kerronnan menetelmää. Lapset liikkuvat kerronnallisessa tietämisessään aikuiselle joskus vaikeasti tunnistettavissa muodoissa. Yksi tutuimmista kuitenkin on mielikuvitusleikki, jota tässä tutkimuksessa tarkastellaan lapsen muun tekemisen, toiminnan, puheen ja ajattelun kanssa rinnakkain. Lasten kertomista pitää tarkastella osana ihmissuhteita, kerronnallisia käytänteitä ja konkreettista ympäristöä. Lasten kerronnalliselle tietämiselle on tunnusomaista monien ainesten kietoutuminen omiin kokemuksiin, kuvittelu, tulevaisuuteen suuntautuminen, ruumiillisuus ja esteettisyys. Lapsi kertoo läheltä kokemustaan ja ikään kuin asuu omassa tiedossaan. Kertoessaan lapsi tulee tietoisemmaksi toisista, maailmasta ja itsestään maailmassa.

Abstract The purpose of this study was to determine the prevalence and aetiology of childhood hearing impairment (HI) in northern Finland and to evaluate the presence of additional disabilities among hearing impaired children. Such data would be valuable in guiding examinations and rehabilitation. Study I consisted of 214 children with mild to profound HI ascertained prior to age 10 years. They belonged to the birth cohort spanning the years 1993–2002. The clinical data were collected from the patient records of the Oulu University Hospital. In studies II–III, mutations in mitochondrial DNA (mtDNA) and in the WFS1 gene were determined in children with unknown aetiology of HI. Study IV is a prospective follow-up study examining the hearing of children with m.1555A>G mutation in mtDNA. The prevalence of childhood HI was 2.3/1000 live births. Genetic causes were the most common (47%) aetiology of HI, while 16% of cases were acquired and 36% were unknown. Almost 40% of 214 children had one or more additional disabilities that adversely influenced their development or learning. The frequency of additional disabilities was not associated with the severity of HI. Children with acquired HI had additional disabilities more often (66%) than children with genetic or unknown aetiology of HI (44%). Molecular analysis revealed that mutations in mtDNA and WFS1 are rare causes of childhood HI. Three rare variants and the novel p.Gly831Ser variant were found in WFS1. The p.Gly831Ser variant may be a new member to the group of heterozygous WFS1 mutations that lead to HI. One child harboured the pathogenic m.1555A>G mutation in MT-RNR1. In addition, eight rare variants and 13 polymorphisms were found in MT-RNR1 or in MT-RNR2. Evaluation of m.990T>C suggested that this transition is a pathogenic rather than a neutral variant. During a 7.8 year follow up of 19 children with m.1555A>G, HI was ascertained in 10 children (age range, 2.1–13.2 years at the end of the follow-up). Distinct phenotypes of HI were identified. Environmental factors contributing to the phenotype variation were not recognized. Because these children generally pass the newborn hearing screening, it is important to follow over time the hearing of children in families with the m.1555A>G mutation. / Tiivistelmä Tämän työn tavoitteena oli tutkia lapsuusiän kuulovikojen esiintyvyyttä ja etiologiaa pohjoissuomalaisilla lapsilla sekä selvittää kuulovikaisilla lapsilla esiintyviä muita oireita. Tieto kuulovian etiologiasta ja mahdollisista muista oireista auttaa tutkimusten ja kuntoutuksen suunnittelussa. Tutkimukseen osallistuvat lapset olivat syntyneet Pohjois-Suomessa vuosina 1993–2002. Osatyössä I kerättiin sairauskertomustiedot niistä lapsista, joiden kuulovika oli todettu ennen kymmenen vuoden ikää. Osatöissä II ja III määritettiin mitokondrion DNA:n ja tuman WFS1-geenin muutoksia lapsilla, joiden kuulovian etiologia oli tuntematon. Osatyössä IV seurattiin lasten kuuloa suvussa, jossa on todettu mitokondrion DNA:n mutaatio m.1555A>G. Lapsuusiän kuulovikojen esiintyvyys oli 2,3 tuhatta vastasyntynyttä kohden. Kuulovian yleisin syy oli perinnöllinen (47 %). Hankinnaisia kuulovikoja oli 16 % ja etiologialtaan tuntemattomia 36 %. Lähes 40 %:lla 214 lapsesta oli kuulovian lisäksi yksi tai useampi muu oire, jonka arvioitiin vaikuttaneen haitallisesti lapsen kehitykseen tai oppimiseen. Muiden oireiden esiintyminen ei riippunut kuulovian vaikeusasteesta. Hankinnaiseksi luokiteltuihin kuulovikoihin liittyi enemmän muita oireita (66 %) kuin niihin kuulovikoihin, joiden syy oli perinnöllinen tai tuntematon (44 %). Pohjoissuomalaisilla lapsilla mitokondrion DNA:n ja WFS1-geenin muutokset olivat harvinaisia kuulovian syitä. WFS1-geenissä todettiin kolme aikaisemmin tunnettua harvinaista ja yksi uusi geenimuutos. Tämän p.Gly831Ser-mutaation arvioitiin olevan heterotsygoottisena kuulovikaa aiheuttava muutos. Yhdellä lapsella todettiin mitokondrion DNA:n patogeeninen mutaatio m.1555A>G. Lisäksi MT-RNR1- ja MT-RNR2-geeneissä todettiin 13 polymorfiaa, jotka kuuluvat normaaliin vaihteluun ja kahdeksan harvinaista muutosta, joista m.990T>C-muutos on todennäköisesti kuulovikaa aiheuttava. Seurantatutkimukseen osallistui 19 lasta, joilla oli m.1555A>G-mutaatio. Seuranta kesti 7,8 vuotta, ja sen aikana ilmaantui kuulovika 10 lapselle, joiden ikä tutkimuksen loppuessa oli 2,1–13,2 vuotta. Todetut kuuloviat olivat keskenään erilaisia. Vaihtelua selittäviä ympäristötekijöitä ei todettu. Lasten kuuloa on tärkeää seurata perheissä, joissa on m.1555A>G-mutaatio, koska lapset yleensä läpäisevät vastasyntyneen kuulonseulontatutkimuksen ja mahdollinen kuulovika kehittyy myöhemmin.

Abstract The purpose of the present work was to investigate whether children with non-lesional temporal lobe epilepsy (TLE) have deficits in neuropsychological performance and whether the possible deficits can be investigated using functional magnetic resonance imaging (fMRI). In this population-based study, 21 children aged 8-15 with non-lesional TLE and a normal intelligence quotient were evaluated and compared with 21 healthy, age- and gender-matched controls. Neuropsychological assessments, clinical examinations, electroencephalography (EEG) and structural and functional MRI were performed on all the subjects. Three fMRI methods were used: resting-state regional homogeneity, resting-state functional connectivity and task-induced blood oxygenation level-dependent activation. The patients with non-lesional TLE showed good neuropsychological performance on average, although the girls were found to have significant problems in several neuropsychological tests. The deficits were not restricted to elements of performance involving the classical temporal lobe memory system but were also found in tests requiring frontal and parietal lobe functioning. Early onset of epilepsy and duration of epilepsy had significant negative effects on neuropsychological performance. All the fMRI methods detected significant functional differences between the TLE patients and the healthy controls, not only in the temporal lobes but also in broad networks extending to the frontal, parietal and thalamic areas. These differences seemed to differ markedly in location between the TLE patients depending on the interictal EEG findings. Neuropsychological performance results were supported by the fMRI findings, implying that TLE should be regarded as a widespread disruption of the brain networks and not just malfunction of a single region in the brain within these networks. This needs to be taken into consideration when evaluating learning abilities among TLE patients even at an early stage in epilepsy. / Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää onko lapsilla, jotka sairastavat tuntemattomasta syystä aiheutuvaa ohimolohkoepilepsiaa, neuropsykologisia ongelmia ja aiheuttavatko mahdolliset ongelmat aivojen toiminnallisessa magneettikuvauksessa nähtäviä muutoksia. Tähän väestöpohjaiseen tutkimukseen otettiin 21 tuntemattomasta syystä ohimolohkoepilepsiaa sairastavaa normaaliälyistä 8-15-vuotiaista lasta ja verrattiin heitä 21 terveeseen, ikä- ja sukupuolivakioituun kontrollihenkilöön. Kaikille tutkimukseen osallistuneille tehtiin neuropsykologinen tutkimus, kliininen tutkimus, aivosähkökäyrä sekä rakenteellinen ja toiminnallinen aivojen magneettikuvaus. Toiminnallisessa magneettikuvauksessa käytettiin veren happipitoisuudesta riippuvaista (engl. blood oxygenation level-dependent) kontrastia kuvantamaan levossa aivojen paikallista homogeniteettia (engl. regional homogeneity) ja toiminnallista kytkennällisyyttä (engl. functional connectivity) sekä kognitiivisten tehtävien herättämiä aktivaatio-vasteita. Tuntemattomasta syystä ohimolohkoepilepsiaa sairastavien lasten neuropsykologinen suoriutuminen oli keskimäärin hyvää, vaikkakin tytöillä oli nähtävillä tilastollisesti merkitseviä ongelmia useissa eri testeissä. Ongelmat eivät rajoittuneet pelkästään klassisiin ohimolohkoalueen muistitoimintoihin, vaan niitä havaittiin myös otsa- ja päälakilohkojen toimintoja edellyttävissä testeissä. Varhainen sairastumisikä ja epilepsian kesto heikensivät suoriutumista tilastollisesti merkitsevästi osatesteissä, joissa tarvittiin näönvaraisen hahmottamisen taitoja, psykomotorista nopeutta ja työmuistia. Ohimolohkoepilepsiaa sairastavien ja terveiden kontrollien aivoissa löydettiin toiminnallisia eroja kaikilla toiminnallisen magneettikuvauksen menetelmillä. Eroja ei todettu ainoastaan ohimolohkoissa, vaan niitä löytyi myös otsa- ja päälakilohkoon sekä tyvitumakealueelle ylettyvissä laaja-alaisissa hermoverkostoissa. Epilepsiapotilailla erojen paikantuminen riippui kohtaustenvälisestä aivosähkökäyrälöydöksestä. Neuropsykologisen suoriutumisen tulokset tukevat toiminnallisen magneettikuvauksen löydöksiä kuvastaen temporaaliepilepsian olevan laaja-alainen hermoverkostojen häiriö eikä pelkästään tietyn aivoalueen toiminnan häiriö. Tämä tulee huomioida arvioitaessa ohimolohkoepilepsiaa sairastavien lasten oppimiskykyä jo epilepsian alkuvaiheessa.