Abstract Age-related hearing impairment is the most common type of hearing impairment among adults. Adult-onset hearing impairment is one of the leading causes of disease burden worldwide and it is associated with social isolation and depression. As the proportion of older people is increasing in Western countries, the socioeconomic importance of adult hearing impairment will increase notably. The aim of the present contribution was to study the epidemiological aspects of hearing and related factors among older adults. The prevalence of hearing impairment, defined either by audiometry or by a self-report, and the differences between these two were analyzed. Tinnitus and hyperacusis were also studied. Furthermore, the prevalence of ear diseases, otological risk factors, and noise exposure and their association with hearing thresholds were analyzed. In addition, audiogram configurations and certain subject-related factors and their relation to hearing were assessed. The subjects were randomly sampled from the population register and they responded to an extensive questionnaire. Otological status was examined and pure tone audiometry was conducted. Data on 850 subjects aged 54–66 years were analyzed. Hearing impairment was found to be a highly common condition with a prevalence of 26.7% when defined by better ear and 42.2% when defined by worse ear. Men had worse hearing than women. High-frequency sloping audiogram configurations were common. Self-reported hearing difficulty and measured hearing impairment seem to be associated at high frequencies. At least one ear disease or otological risk factor for hearing impairment was found among 18.4% of the subjects and noise exposure among 46%, more often by men. Interestingly, noise exposure did not seem to associate with hearing levels among subjects screened for ear disease or otological risk factors. The results of the present study suggest that hearing impairment is a highly common condition among older adults and this should be taken into account when future hearing healthcare is planned. Furthermore, it seems that most of the subjects reporting hearing difficulty had no measured hearing impairment according to the criteria applied for eligibility for hearing aid fitting in Finland. Based on the results of the present study, the criteria for hearing impairment entitling persons for hearing aid fitting should be reconsidered. / Tiivistelmä Ikäkuulo on yleisin aikuisten kuulovian aiheuttaja, ja aikuisiän kuulovika on merkittävä terveydellinen haittatekijä. Kehittyneiden maiden ikäjakauman painottuessa vanhempiin ikäluokkiin aikuisten kuulovioista tulee merkittävä sosioekonominen rasite yhteiskunnille. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kuulovikojen epidemiologiaa ja kuulovikoihin liittyviä tekijöitä. Myös kuulovian vallitsevuus määriteltynä kuulokäyrän tai tutkittavan oman ilmoituksen perusteella selvitettiin. Samoin tutkittiin muita kuulemiseen liittyviä ongelmia, kuten tinnitusta ja ääniyliherkkyyttä. Edelleen arvioitiin erilaisten kuuloon vaikuttavien tekijöiden, kuten korvasairauksien, muiden kuulovian riskitekijöiden ja melulle altistumisen, vallitsevuutta väestössä sekä niiden assosiaatiota kuulemiseen. Näiden lisäksi tutkittiin kuulokäyrien muotoja ja niiden yhteyttä tutkittavan ilmoittamaan kuulo-ongelmaan. Tutkittavat valittiin satunnaisesti väestörekisteristä. He täyttivät laajan kyselylomakkeen, heidän korvansa tutkittiin lääkärin vastaanotolla ja lisäksi heille tehtiin kuulotutkimukset. Tutkimukseen osallistui 850 55–66-vuotiasta henkilöä. Tutkimus osoitti, että kuulovika on tässä ikäryhmässä hyvin yleinen löydös ja miehillä yleisempi kuin naisilla. Tutkittavan ilmoittama kuulovika ennusti mitattujen kuulokynnysten heikkenemistä korkeilla taajuuksilla (4–8 kHz). Samoin korkeille taajuuksille laskeva kuulokäyrän muoto oli yleisin. Erilaisia kuulovian riskitekijöitä raportoi 18.4 % tutkittavista. Tämän lisäksi 46 % kertoi merkittävästä altistumisesta melulle, miehet naisia useammin. Yllättäen melualtistumisella ei näyttänyt olevan yhteyttä kuulokynnyksiin siinä ryhmässä tutkittavia, joilla ei ollut korvaperäisiä riskitekijöitä kuulovialle. Tutkimustulokset osoittavat, että kuulovika on hyvin yleinen löydös tämän ikäisillä aikuisilla. Vanhenevat ikäluokat ovat merkittävä haaste kuulonhuollolle, ja tämä olisi otettava huomioon päätettäessä kuulonhuollon rahoituksesta. Useat niistä aikuisista, jotka kokivat kuulo-ongelmia, eivät kuulokäyrälöydöksensä mukaan täyttäneet Suomessa käytössä olevia kriteereitä kuulokojesovitukselle. Tämän tutkimuksen perusteella näyttääkin siltä, että kuntoutustarvetta arvioitaessa kuulovian kriteereitä tulisi kansallisesti tarkistaa ottamalla huomioon myös huonomman korvan kuulokynnykset sekä kuulon alenema korkeilla taajuuksilla.

Abstract Soldiers are at risk of incurable noise-induced hearing loss (NIHL) in military activities. Therefore the prevention of hearing loss is important. The large variation in individual susceptibility to NIHL is well known but the reason for this is not completely understood. The data of this current comprehensive register-based follow-up study consist of the health records, hearing measuring results and occupational history of 1 941 soldiers. The occurrence and degree of hearing losses among soldiers who served between 1965 and 2007 was investigated by comparing groups formed according to year-class and service branch. An association between cardiovascular risk factors and NIHL was also assessed. Furthermore the efficacy of the hearing conservation measures carried out by the Finnish Defence Forces (FDF) and the Finnish Border Guard (FBG) was evaluated. Noise turned out to be the major risk factor of hearing impairment among the investigated soldiers. The occurrence of NIHL (hearing threshold at 3,4 or 6 kHz > 40 dB) was at least around 10 percentages lower among soldiers who started their career in 1990s than in the older year-classes 15 years after the beginning of military career. Concurrently, the decline of the average degree of hearing loss at high tones improved around 20 dB. The occurrence of NIHL was the lowest among pilots, musicians and naval soldiers, and the highest among soldiers in engineering and air defense corps. No clear difference was found between cardiovascular risk factors and NIHL with the exception of hyperglycemia. A clear temporal connection was found between the decline of the occurrence of NIHL among the soldiers and the hearing conservation measures carried out in the late 80s. A review of the four-stage hearing classification used in Finnish occupational health service since the 1970s, as well as the guidelines that rely on them, is needed. / Tiivistelmä Melu aiheuttaa sotilaille palautumattoman kuulovaurion riskin, minkä vuoksi meluvammojen ehkäisy on tärkeää. Yksilöiden meluvamma-alttiudessa tiedetään olevan suuria eroja. Syytä tähän ei vielä kovin hyvin tunneta. Tämän laajan rekisteritutkimuksen aineisto koostui 1941 sotilaan terveystarkastustiedoista, kuulontutkimustuloksista ja työhistoriatiedoista. Tutkimuksessa selvitettiin meluvammojen esiintyvyyttä ja vaikeusastetta vuosina 1965−2007 palvelleilla suomalaisilla ammattisotilailla vertailemalla vuosikurssin ja aselajin mukaan valittuja ryhmiä sekä tutkittiin sotilaiden sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden ja meluvammojen yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin Suomen puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa toteutettujen kuulonsuojelutoimenpiteiden vaikuttavuutta. Melu osoittautui olevan merkittävin kuulovian riskitekijä tutkitussa aineistossa. Viidentoista palvelusvuoden jälkeen ilmenneiden meluvammojen (kuulokynnys taajuudella 3,4 tai 6 kHz > 40 dB) määrä oli vähintään kymmenen prosenttiyksikköä pienempi sotilailla, jotka aloittivat uransa 1990-luvulla verrattuna vanhempien vuosikurssien sotilaisiin. Samanaikaisesti korkeiden äänien kuuloviat lievenivät noin 20 dB:n verran. Meluvammariski oli pienin lentäjillä, soittajilla ja laivastosotilailla ja suurin pioneereilla ja ilmatorjuntasotilailla. Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöistä ainoastaan korkea verensokeri näytti selkeästi liittyvän kohonneeseen meluvammariskiin. 1980-luvun lopulla toimeenpantujen kuulonsuojelutoimenpiteiden ja sotilaiden kuulon parantumisen välillä on nähtävissä selkeä ajallinen yhteys. Suomessa 1970-luvulta lähtien käytetyssä neliportaisessa kuuloluokituksessa ja siihen tukeutuvissa käytännöissä ilmeni puutteita, joiden vuoksi suomalaisen työterveyshuollon kuulonhuoltoa koskeva ohjeistus on aiheellista tarkistaa.

Abstract This work was aimed at studying speech perception and auditory performance in the everyday lives of Finnish-speaking postlingually severely or profoundly hearing-impaired adults before and after receiving a multichannel cochlear implant. The association between the formal speech perception results and auditory performance in everyday life was also determined, and an effort was made to define how well a smaller sample represents the nationwide results. The patient series comprised a nationwide retrospective survey (N = 67), in which data on hearing level and word recognition were requested from the hospitals, and a prospective sample from the city of Oulu (N = 20), in whom hearing level, sentence, word and phoneme recognition and phoneme confusions were examined using standardised audiometric measures and formal speech perception tests in a study with a prospective repeated measure design. Categories of auditory performance in everyday life were assessed in both samples. The median sound field hearing level at frequencies of 0.5, 1, 2 and 4 kHz for the subjects in the nationwide survey one year after the switch-on of the implant was comparable to the level of mild hearing impairment. All the subjects achieved at least some open-set word recognition auditorily only (mean 71%, 95% CI 61-81%). The results in the Oulu sample were in line with the nationwide survey. A majority of the subjects (31/40) was able to understand conversation without speechreading one year after switch-on. Sentence recognition by the subjects in the Oulu sample improved most during the initial six months after the switch-on of the implant, whereas word and phoneme recognition improved steadily during the two-year follow-up period. Estimated average sentence recognition after two years was 89% (95% CI 71 to 106%), word recognition 73% (95% CI 58 to 87%), syllable recognition 53% (95% CI 42 to 63%), vowel recognition 80% (95% CI 68 to 92%) and consonant recognition 67% (95% CI 57 to 76%). Confusion of phonemes took place more in the direction a spectral energy distribution at higher frequencies. The association between auditory performance in everyday life and the formal speech perception tests was high (rs > 0.81, p < 0.0001). Systematic prospective assessment of speech perception with tests of differing difficulty is recommended for the follow-up of adult cochlear implant users. / Tiivistelmä Tämän työn tarkoituksena oli tutkia suomenkielisten, kielen oppimisen jälkeen vaikean tai erittäin vaikean kuulovian saaneiden aikuisten kuulon tasoa, puheen vastaanottoa ja kuulon toiminnallista tasoa monikanavaisen sisäkorvaistutteen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten puheen vastaanottoa mittaavat testit kuvaavat selviytymistä arkipäivän elämässä sisäkorvaistutteen mahdollistaman kuulon avulla. Tarkoituksena oli myös määrittää, millä tavalla pieni otos edustaa kansallisia tuloksia. Tutkimuksessa on retrospektiivinen kansallinen otos (N=67) ja prospektiivinen Oulun otos (N=20). Kansallisessa otoksessa tiedot kuulon tasosta ja sanojen tunnistuskyvystä kerättiin yliopistosairaaloista koehenkilöiden sairauskertomuksista. Oulun otoksessa kuulon tasoa, sekä lauseiden, sanojen ja äänteiden tunnistuskykyä ja äänteiden sekoittuvuuksia tutkittiin audiometrian ja puheenvastaanottoa mittaavien testien avulla kahden vuoden seurannan aikana. Kuulon toiminnallista tasoa arvioitiin kuulon toiminnallisen tason luokituksella molemmissa otoksissa. Kansallisen otoksen koehenkilöiden kuulokynnysten mediaani äänikentässä sisäkorvaistutteella taajuuksilla 0,5, 1, 2 ja 4 kHz oli verrattavissa lievän kuulovian tasoon vuosi sisäkorvaistutteen käyttöönoton jälkeen. Kaikki koehenkilöt kykenivät tunnistamaan vähintään joitain sanoja pelkästään kuulonvaraisesti (keskiarvo 71 %, 95 %:n luottamusväli 61-81 %). Oulun otoksen ja kansallisen otoksen tulokset olivat yhteneväiset. Vuosi sisäkorvaistutteen käyttöönoton jälkeen suurin osa (31/40) koehenkilöistä pystyi keskustelemaan ilman huulioluvun tukea hiljaisessa ympäristössä. Oulun otoksen koehenkilöiden lauseiden tunnistuskyky parani eniten ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Sanojen ja äänteiden tunnistuskyky parani koko kahden vuoden seurannan ajan. Kaksi vuotta sisäkorvaistutteen käyttöönoton jälkeen, estimoitu keskimääräinen lauseiden tunnistusprosentti oli 89 % (95 %:n luottamusväli 71-106 %), sanojen tunnistusprosentti oli 73 % (95 %:n luottamusväli 58-87 %), tavujen tunnistusprosentti oli 53 % (95 %:n luottamusväli 42-63 %), vokaalien tunnistusprosentti oli 80 % (95 %:n luottamusväli 68-92 %) ja konsonanttien tunnistusprosentti oli 67 % (95 %:n luottamusväli 57-76 %). Koehenkilöt sekoittivat vokaaleja ja konsonantteja useimmiten spektraaliselta energialtaan läheisimpään suuremmille taajuuksille sijoittuvaan äänteeseen. Kuulon toiminnallisen tason luokituksen ja puheen vastaanottoa mittaavien testien välinen korrelaatio oli korkea (rs > 0.81, p < 0.0001). Sisäkorvaistutteen saavien aikuisten kuulon tason ja puheen vastaanottokyvyn systemaattinen seuranta vaikeudeltaan eritasoisten testien avulla on tärkeää monipuolisen kuntoutuksen suunnittelun tueksi.

Abstract The purpose of this study was to determine the prevalence and aetiology of childhood hearing impairment (HI) in northern Finland and to evaluate the presence of additional disabilities among hearing impaired children. Such data would be valuable in guiding examinations and rehabilitation. Study I consisted of 214 children with mild to profound HI ascertained prior to age 10 years. They belonged to the birth cohort spanning the years 1993–2002. The clinical data were collected from the patient records of the Oulu University Hospital. In studies II–III, mutations in mitochondrial DNA (mtDNA) and in the WFS1 gene were determined in children with unknown aetiology of HI. Study IV is a prospective follow-up study examining the hearing of children with m.1555A>G mutation in mtDNA. The prevalence of childhood HI was 2.3/1000 live births. Genetic causes were the most common (47%) aetiology of HI, while 16% of cases were acquired and 36% were unknown. Almost 40% of 214 children had one or more additional disabilities that adversely influenced their development or learning. The frequency of additional disabilities was not associated with the severity of HI. Children with acquired HI had additional disabilities more often (66%) than children with genetic or unknown aetiology of HI (44%). Molecular analysis revealed that mutations in mtDNA and WFS1 are rare causes of childhood HI. Three rare variants and the novel p.Gly831Ser variant were found in WFS1. The p.Gly831Ser variant may be a new member to the group of heterozygous WFS1 mutations that lead to HI. One child harboured the pathogenic m.1555A>G mutation in MT-RNR1. In addition, eight rare variants and 13 polymorphisms were found in MT-RNR1 or in MT-RNR2. Evaluation of m.990T>C suggested that this transition is a pathogenic rather than a neutral variant. During a 7.8 year follow up of 19 children with m.1555A>G, HI was ascertained in 10 children (age range, 2.1–13.2 years at the end of the follow-up). Distinct phenotypes of HI were identified. Environmental factors contributing to the phenotype variation were not recognized. Because these children generally pass the newborn hearing screening, it is important to follow over time the hearing of children in families with the m.1555A>G mutation. / Tiivistelmä Tämän työn tavoitteena oli tutkia lapsuusiän kuulovikojen esiintyvyyttä ja etiologiaa pohjoissuomalaisilla lapsilla sekä selvittää kuulovikaisilla lapsilla esiintyviä muita oireita. Tieto kuulovian etiologiasta ja mahdollisista muista oireista auttaa tutkimusten ja kuntoutuksen suunnittelussa. Tutkimukseen osallistuvat lapset olivat syntyneet Pohjois-Suomessa vuosina 1993–2002. Osatyössä I kerättiin sairauskertomustiedot niistä lapsista, joiden kuulovika oli todettu ennen kymmenen vuoden ikää. Osatöissä II ja III määritettiin mitokondrion DNA:n ja tuman WFS1-geenin muutoksia lapsilla, joiden kuulovian etiologia oli tuntematon. Osatyössä IV seurattiin lasten kuuloa suvussa, jossa on todettu mitokondrion DNA:n mutaatio m.1555A>G. Lapsuusiän kuulovikojen esiintyvyys oli 2,3 tuhatta vastasyntynyttä kohden. Kuulovian yleisin syy oli perinnöllinen (47 %). Hankinnaisia kuulovikoja oli 16 % ja etiologialtaan tuntemattomia 36 %. Lähes 40 %:lla 214 lapsesta oli kuulovian lisäksi yksi tai useampi muu oire, jonka arvioitiin vaikuttaneen haitallisesti lapsen kehitykseen tai oppimiseen. Muiden oireiden esiintyminen ei riippunut kuulovian vaikeusasteesta. Hankinnaiseksi luokiteltuihin kuulovikoihin liittyi enemmän muita oireita (66 %) kuin niihin kuulovikoihin, joiden syy oli perinnöllinen tai tuntematon (44 %). Pohjoissuomalaisilla lapsilla mitokondrion DNA:n ja WFS1-geenin muutokset olivat harvinaisia kuulovian syitä. WFS1-geenissä todettiin kolme aikaisemmin tunnettua harvinaista ja yksi uusi geenimuutos. Tämän p.Gly831Ser-mutaation arvioitiin olevan heterotsygoottisena kuulovikaa aiheuttava muutos. Yhdellä lapsella todettiin mitokondrion DNA:n patogeeninen mutaatio m.1555A>G. Lisäksi MT-RNR1- ja MT-RNR2-geeneissä todettiin 13 polymorfiaa, jotka kuuluvat normaaliin vaihteluun ja kahdeksan harvinaista muutosta, joista m.990T>C-muutos on todennäköisesti kuulovikaa aiheuttava. Seurantatutkimukseen osallistui 19 lasta, joilla oli m.1555A>G-mutaatio. Seuranta kesti 7,8 vuotta, ja sen aikana ilmaantui kuulovika 10 lapselle, joiden ikä tutkimuksen loppuessa oli 2,1–13,2 vuotta. Todetut kuuloviat olivat keskenään erilaisia. Vaihtelua selittäviä ympäristötekijöitä ei todettu. Lasten kuuloa on tärkeää seurata perheissä, joissa on m.1555A>G-mutaatio, koska lapset yleensä läpäisevät vastasyntyneen kuulonseulontatutkimuksen ja mahdollinen kuulovika kehittyy myöhemmin.

Abstract Cellular energy is produced by the mitochondria via oxidative phosphorylation. In addition to nuclear DNA; the mitochondrion contains circular mitochondrial DNA (mtDNA) molecules. MtDNA is maternally inherited and encodes 37 genes that are crucial for the energy production of the cell. Mutations in the mtDNA cause mitochondrial diseases that manifest as maternally inherited energy metabolism disorders. Common symptoms include diabetes mellitus, myopathy, sensorineural hearing impairment, eye and vision problems, epilepsy and brain manifestations (encephalopathy). Mitochondrial mutations are often heteroplasmic; cells and tissues contain a mix of healthy and mutated mtDNA. The percentage of mutated mtDNA contributes to the severity of symptoms. Mitochondrial DNA also contains numerous polymorphisms; some of which have been reported to be non-neutral, thus contributing to the occurrence of common diseases. Whole mtDNA sequences were obtained from patients with diabetes mellitus (64), epilepsy (79) and unknown mitochondrial disease (66) using conformation-sensitive gel electrophoresis and direct sequencing. Whole mtDNA sequences of a Finnish family with ataxia were also obtained. Restriction fragment length analysis and cloning were used for heteroplasmy quantification. Whole mitochondrial genomes were organized into phylogenetic trees. All nonsynonymous mutations were analyzed with pathogenicity predicting algorithms (SNAP, PolyPhen-2, PMut, SIFT Blink). Non-neutral risk mutations were identified in diabetes mellitus and epilepsy patients. These patients had maternal relatives with diabetes, epilepsy and/or sensorineural hearing impairment. M. 3010A>G and m.16189T>C were found in increased frequency in diabetics and the haplogroup U5b variant m.15218A>G was detected more often among patients with epilepsy. These mutations were predicted to be deleterious in effect. Mitochondrial haplogroup V was found in increased frequency in matrilineal diabetes mellitus patients. We identified an m.8993T>C mutation in a Finnish family with ataxia. This mutation caused an adult-onset ataxic phenotype; previous studies have reported only juvenile onset phenotypes. Novel and rare mtDNA mutations were discovered in patients with an unspecified mitochondrial disease phenotype; these included an insertion m.7585insT and a novel MTTT mutation m. 15933G>A. This thesis emphasizes the importance of full mtDNA sequencing in patients with a suspected mitochondrial disease; novel mutations remain undetected if only the most common mutations are screened. In addition, the increasing importance of non-neutral mtDNA risk variants is supported by the findings of this thesis. In the future, individualized genetics and information on personal risk alleles will become even more important for maintaining health on a personal level. / Tiivistelmä Mitokondriot ovat energiaa tuottavia soluelimiä. Mitokondrioissa on oma rengasmainen mitokondriaalinen DNA (mtDNA), joka esiintyy solussa useana kopiona. MtDNA periytyy vain äidin kautta, joten kaikille lapsille periytyy sama mitokondriaalinen DNA. MtDNA koodaa 37:ää geeniä, jotka ovat tärkeitä solun energiantuotannolle. Geenimuutos mtDNA:ssa voi aiheuttaa äidiltä periytyvän mitokondriotaudin. Mitokondriotaudit ovat energia-aineenvaihdunnan sairauksia, joissa tavallisia oireita ovat diabetes mellitus, lihasoireet (esimerkiksi lihasten ennenaikainen väsymys, myopatia), sydänlihasoireet, maksaoireet, silmä- ja näköoireet, aistimistyyppinen kuulovika sekä aivo-oireet, kuten epilepsia. Oireet vaihtelevat huomattavasti, ja sama mutaatio voi aiheuttaa hyvin erilaisia taudinkuvia. Vakavimmillaan mitokondriotauti voi johtaa kuolemaan jo varhaislapsuudessa. Mutaation prosenttiosuus eli heteroplasmia-aste on usein oireiden vakavuutta määrittelevä tekijä. Mitokondriaalinen DNA muuntuu nopeasti evoluution aikana, joten siinä esiintyy paljon normaalia vaihtelua (polymorfioita). Osa näistä polymorfioista on kuitenkin todettu lievästi haitallisiksi, ja ne lisäävät riskiä sairastua kansanterveydellisesti yleisiin sairauksiin, kuten diabetekseen. Kartoitimme koko mitokondriogenomin muutokset eri potilasryhmiltä, joihin kuului diabetesta, epilepsiaa ja ataksiaa sairastavia potilaita. Lisäksi tutkittiin potilaita, joilla epäiltiin mitokondriotautia. Keskeiset käytetyt menetelmät olivat DNA:n rakenteellisia muutoksia havaitseva geelielektroforeesi ja sekvensointi. Määritimme heteroplasmian käyttäen restriktioentsyymianalyysia sekä kloonausta bakteerisoluihin. Järjestimme potilaiden mtDNA-sekvenssit fylogeneettisiksi puiksi ja kaikki proteiinin koodausta muuttavat geenimuutokset analysoimme haitallisuutta ennustavilla tietokoneohjelmilla (SNAP, PolyPhen-2, PMut, SIFT BLink). Diabetesta sairastavilla potilailla, joilla myös äidinpuoleisessa suvussa esiintyy diabetesta, havaitsimme useammin m.3010A>G- ja m.16189T>C-geenimuutoksia kuin väestöllä keskimäärin. Tutkimustulos tukee aikaisemmin julkaistuja tutkimustuloksia m.16189T>C-geenimuutoksen haitallisuudesta. Epilepsiapotilailta löytyi m.15218A>G-geenimuutos kahdessa U5a1-haploryhmän alatyypissä. Patogeenisyysanalyysien mukaan nämä geenimuutokset olivat haitallisia. Mitokondriaalinen haploryhmä V havaittiin useammin diabetesta sairastavilla kuin terveillä henkilöillä. Tutkimukseen valittiin potilaita, joiden äidinpuoleisilla lähisukulaisilla esiintyi yhtä tai useampaa seuraavista: diabetes, epilepsia tai aistimistyyppinen kuulovika. Väitöstutkimuksessa todetaan lisäksi, että m.8993T>C-mutaatio aiheuttaa aikuisiällä alkavaa ataksia-oireistoa. Kyseinen mutaatio on aiemmin yhdistetty vain lapsuusiän taudinkuviin. Kuvasimme uuden insertiomutaation (m.7585insT) kardiomyopatiasuvussa sekä uuden MTTT-geenin mutaation (m.15933G>A) tuntematonta mitokondriotautia sairastavalla potilaalla. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että on tärkeää tutkia koko mitokondriogenomi, kun kyseessä on tuntemattomaksi jäänyt mitokondriaalinen taudinkuva. Uudet, tautia aiheuttavat, mtDNA:n geenimuutokset voivat jäädä tunnistamatta, jos tutkitaan ainoastaan raportoidut, tunnetut, mutaatiot. Lisäksi voi todeta, että mitokondriogenomissa esiintyy lievästi haitallisia geenimuutoksia tai niiden yhdistelmiä, jotka saattavat lisätä riskiä sairastua kansanterveydellisesti merkittäviin sairauksiin, kuten diabetekseen.