Abstract Age-related hearing impairment is the most common type of hearing impairment among adults. Adult-onset hearing impairment is one of the leading causes of disease burden worldwide and it is associated with social isolation and depression. As the proportion of older people is increasing in Western countries, the socioeconomic importance of adult hearing impairment will increase notably. The aim of the present contribution was to study the epidemiological aspects of hearing and related factors among older adults. The prevalence of hearing impairment, defined either by audiometry or by a self-report, and the differences between these two were analyzed. Tinnitus and hyperacusis were also studied. Furthermore, the prevalence of ear diseases, otological risk factors, and noise exposure and their association with hearing thresholds were analyzed. In addition, audiogram configurations and certain subject-related factors and their relation to hearing were assessed. The subjects were randomly sampled from the population register and they responded to an extensive questionnaire. Otological status was examined and pure tone audiometry was conducted. Data on 850 subjects aged 54–66 years were analyzed. Hearing impairment was found to be a highly common condition with a prevalence of 26.7% when defined by better ear and 42.2% when defined by worse ear. Men had worse hearing than women. High-frequency sloping audiogram configurations were common. Self-reported hearing difficulty and measured hearing impairment seem to be associated at high frequencies. At least one ear disease or otological risk factor for hearing impairment was found among 18.4% of the subjects and noise exposure among 46%, more often by men. Interestingly, noise exposure did not seem to associate with hearing levels among subjects screened for ear disease or otological risk factors. The results of the present study suggest that hearing impairment is a highly common condition among older adults and this should be taken into account when future hearing healthcare is planned. Furthermore, it seems that most of the subjects reporting hearing difficulty had no measured hearing impairment according to the criteria applied for eligibility for hearing aid fitting in Finland. Based on the results of the present study, the criteria for hearing impairment entitling persons for hearing aid fitting should be reconsidered. / Tiivistelmä Ikäkuulo on yleisin aikuisten kuulovian aiheuttaja, ja aikuisiän kuulovika on merkittävä terveydellinen haittatekijä. Kehittyneiden maiden ikäjakauman painottuessa vanhempiin ikäluokkiin aikuisten kuulovioista tulee merkittävä sosioekonominen rasite yhteiskunnille. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kuulovikojen epidemiologiaa ja kuulovikoihin liittyviä tekijöitä. Myös kuulovian vallitsevuus määriteltynä kuulokäyrän tai tutkittavan oman ilmoituksen perusteella selvitettiin. Samoin tutkittiin muita kuulemiseen liittyviä ongelmia, kuten tinnitusta ja ääniyliherkkyyttä. Edelleen arvioitiin erilaisten kuuloon vaikuttavien tekijöiden, kuten korvasairauksien, muiden kuulovian riskitekijöiden ja melulle altistumisen, vallitsevuutta väestössä sekä niiden assosiaatiota kuulemiseen. Näiden lisäksi tutkittiin kuulokäyrien muotoja ja niiden yhteyttä tutkittavan ilmoittamaan kuulo-ongelmaan. Tutkittavat valittiin satunnaisesti väestörekisteristä. He täyttivät laajan kyselylomakkeen, heidän korvansa tutkittiin lääkärin vastaanotolla ja lisäksi heille tehtiin kuulotutkimukset. Tutkimukseen osallistui 850 55–66-vuotiasta henkilöä. Tutkimus osoitti, että kuulovika on tässä ikäryhmässä hyvin yleinen löydös ja miehillä yleisempi kuin naisilla. Tutkittavan ilmoittama kuulovika ennusti mitattujen kuulokynnysten heikkenemistä korkeilla taajuuksilla (4–8 kHz). Samoin korkeille taajuuksille laskeva kuulokäyrän muoto oli yleisin. Erilaisia kuulovian riskitekijöitä raportoi 18.4 % tutkittavista. Tämän lisäksi 46 % kertoi merkittävästä altistumisesta melulle, miehet naisia useammin. Yllättäen melualtistumisella ei näyttänyt olevan yhteyttä kuulokynnyksiin siinä ryhmässä tutkittavia, joilla ei ollut korvaperäisiä riskitekijöitä kuulovialle. Tutkimustulokset osoittavat, että kuulovika on hyvin yleinen löydös tämän ikäisillä aikuisilla. Vanhenevat ikäluokat ovat merkittävä haaste kuulonhuollolle, ja tämä olisi otettava huomioon päätettäessä kuulonhuollon rahoituksesta. Useat niistä aikuisista, jotka kokivat kuulo-ongelmia, eivät kuulokäyrälöydöksensä mukaan täyttäneet Suomessa käytössä olevia kriteereitä kuulokojesovitukselle. Tämän tutkimuksen perusteella näyttääkin siltä, että kuntoutustarvetta arvioitaessa kuulovian kriteereitä tulisi kansallisesti tarkistaa ottamalla huomioon myös huonomman korvan kuulokynnykset sekä kuulon alenema korkeilla taajuuksilla.