Abstract Age-related hearing impairment is the most common type of hearing impairment among adults. Adult-onset hearing impairment is one of the leading causes of disease burden worldwide and it is associated with social isolation and depression. As the proportion of older people is increasing in Western countries, the socioeconomic importance of adult hearing impairment will increase notably. The aim of the present contribution was to study the epidemiological aspects of hearing and related factors among older adults. The prevalence of hearing impairment, defined either by audiometry or by a self-report, and the differences between these two were analyzed. Tinnitus and hyperacusis were also studied. Furthermore, the prevalence of ear diseases, otological risk factors, and noise exposure and their association with hearing thresholds were analyzed. In addition, audiogram configurations and certain subject-related factors and their relation to hearing were assessed. The subjects were randomly sampled from the population register and they responded to an extensive questionnaire. Otological status was examined and pure tone audiometry was conducted. Data on 850 subjects aged 54–66 years were analyzed. Hearing impairment was found to be a highly common condition with a prevalence of 26.7% when defined by better ear and 42.2% when defined by worse ear. Men had worse hearing than women. High-frequency sloping audiogram configurations were common. Self-reported hearing difficulty and measured hearing impairment seem to be associated at high frequencies. At least one ear disease or otological risk factor for hearing impairment was found among 18.4% of the subjects and noise exposure among 46%, more often by men. Interestingly, noise exposure did not seem to associate with hearing levels among subjects screened for ear disease or otological risk factors. The results of the present study suggest that hearing impairment is a highly common condition among older adults and this should be taken into account when future hearing healthcare is planned. Furthermore, it seems that most of the subjects reporting hearing difficulty had no measured hearing impairment according to the criteria applied for eligibility for hearing aid fitting in Finland. Based on the results of the present study, the criteria for hearing impairment entitling persons for hearing aid fitting should be reconsidered. / Tiivistelmä Ikäkuulo on yleisin aikuisten kuulovian aiheuttaja, ja aikuisiän kuulovika on merkittävä terveydellinen haittatekijä. Kehittyneiden maiden ikäjakauman painottuessa vanhempiin ikäluokkiin aikuisten kuulovioista tulee merkittävä sosioekonominen rasite yhteiskunnille. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kuulovikojen epidemiologiaa ja kuulovikoihin liittyviä tekijöitä. Myös kuulovian vallitsevuus määriteltynä kuulokäyrän tai tutkittavan oman ilmoituksen perusteella selvitettiin. Samoin tutkittiin muita kuulemiseen liittyviä ongelmia, kuten tinnitusta ja ääniyliherkkyyttä. Edelleen arvioitiin erilaisten kuuloon vaikuttavien tekijöiden, kuten korvasairauksien, muiden kuulovian riskitekijöiden ja melulle altistumisen, vallitsevuutta väestössä sekä niiden assosiaatiota kuulemiseen. Näiden lisäksi tutkittiin kuulokäyrien muotoja ja niiden yhteyttä tutkittavan ilmoittamaan kuulo-ongelmaan. Tutkittavat valittiin satunnaisesti väestörekisteristä. He täyttivät laajan kyselylomakkeen, heidän korvansa tutkittiin lääkärin vastaanotolla ja lisäksi heille tehtiin kuulotutkimukset. Tutkimukseen osallistui 850 55–66-vuotiasta henkilöä. Tutkimus osoitti, että kuulovika on tässä ikäryhmässä hyvin yleinen löydös ja miehillä yleisempi kuin naisilla. Tutkittavan ilmoittama kuulovika ennusti mitattujen kuulokynnysten heikkenemistä korkeilla taajuuksilla (4–8 kHz). Samoin korkeille taajuuksille laskeva kuulokäyrän muoto oli yleisin. Erilaisia kuulovian riskitekijöitä raportoi 18.4 % tutkittavista. Tämän lisäksi 46 % kertoi merkittävästä altistumisesta melulle, miehet naisia useammin. Yllättäen melualtistumisella ei näyttänyt olevan yhteyttä kuulokynnyksiin siinä ryhmässä tutkittavia, joilla ei ollut korvaperäisiä riskitekijöitä kuulovialle. Tutkimustulokset osoittavat, että kuulovika on hyvin yleinen löydös tämän ikäisillä aikuisilla. Vanhenevat ikäluokat ovat merkittävä haaste kuulonhuollolle, ja tämä olisi otettava huomioon päätettäessä kuulonhuollon rahoituksesta. Useat niistä aikuisista, jotka kokivat kuulo-ongelmia, eivät kuulokäyrälöydöksensä mukaan täyttäneet Suomessa käytössä olevia kriteereitä kuulokojesovitukselle. Tämän tutkimuksen perusteella näyttääkin siltä, että kuntoutustarvetta arvioitaessa kuulovian kriteereitä tulisi kansallisesti tarkistaa ottamalla huomioon myös huonomman korvan kuulokynnykset sekä kuulon alenema korkeilla taajuuksilla.

Abstract Recurrent pharyngitis causes doctor visits, antibiotics use and absences from school or work and thus worsens patients’ quality of life (QOL). Even though tonsillectomy is often performed for recurrent pharyngitis, there is limited evidence of the tonsillectomy benefit concerning both researcher- and patient-recorded outcomes. The intent of this work was to find out if tonsillectomy reduces numbers of pharyngitis episodes or symptom days, if tonsillectomy improves patients’ QOL and if there are any clinical factors predicting QOL benefit after tonsillectomy. Seventy adult patients with recurrent streptococcal pharyngitis (2001–2005) and 86 patients with recurrent pharyngitis of any origin (2007–2010) were enrolled for two randomised controlled trials. Patients with recurrent pharyngitis of any origin were followed up either before (control group, n=40) or after (tonsillectomy group, n=46) tonsillectomy. At five months of follow-up, 17 (43%) patients in the control group and 2 (4%) patients in the tonsillectomy group consulted a physician for pharyngitis. Thirty-two (80%) patients in the control group and 18 (39%) patients in the tonsillectomy group experienced any kind of pharyngitis episode. Only one episode was considered severe. The numbers of days with throat pain and fever were significantly lower in the tonsillectomy group. QOL of 142 responders measured by Glasgow Benefit Inventory (GBI) six months after tonsillectomy showed improvement: median GBI total score was +27. However, GBI total scores varied considerably between the patients (range −19 to +69). Only one patient reported declined QOL. The number of prior pharyngitis episodes, frequent throat pain, untreated dental caries and chronically infected tonsils were the best clinical factors predicting QOL improvement. The precision of these predictions was still quite low. The results of this work suggest that tonsillectomy reduces numbers of acute pharyngitis episodes and symptoms. Although most of the episodes are not severe, tonsillectomy still generally improves patients’ QOL. The distribution of QOL benefit is broad, however. Throat-related morbidity before tonsillectomy is the only clinical factor that was associated with patient satisfaction. / Tiivistelmä Toistuvat nielutulehdukset aiheuttavat paljon lääkärikäyntejä, antibioottihoitoja sekä poissaoloja töistä tai opinnoista ja huonontavat potilaiden elämänlaatua. Toistuvien nielutulehdusten vuoksi päädytään usein nielurisaleikkaukseen, vaikka tutkimusnäyttö leikkauksen hyödystä on vähäistä. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia, vähentääkö nielurisaleikkaus nielutulehdusten määrää tai oireita sekä selvittää leikkauksenjälkeistä elämänlaatua ja siihen liittyviä ennustekijöitä. Tutkimusaineisto koostui kahta eri satunnaistettua kliinistä koetta varten rekrytoiduista potilaista: 70 potilasta, joiden toistuvien nielutulehdusten aiheuttaja oli A-ryhmän streptokokki (2001–2005) ja 86 potilasta, joiden toistuvien nielutulehdusten etiologialle ei asetettu vaatimuksia (2007–2010). Potilaat, joilla nielutulehdusten etiologia oli avoin, satunnaistettiin kahteen ryhmään: kontrolliryhmää (n=40) seurattiin ennen nielurisaleikkausta ja leikkausryhmää (n=46) sen jälkeen, molempia 5 kuukauden ajan. Seurannassa 17 (43 %) kontrolliryhmän potilasta ja 2 (4 %) leikkausryhmän potilasta hakeutui lääkäriin nielutulehduksen vuoksi. Kontrolliryhmän potilaista 32 (80 %) ja leikkausryhmän potilaista 18 (39 %) sairasti nielutulehduksen vähintään kerran. Vain yksi episodi luokiteltiin vaikeaksi. Nielukipu- ja kuumepäiviä oli merkittävästi vähemmän leikkausryhmässä. Nielurisaleikkauksen vaikutusta elämänlaatuun tutkittiin Glasgow Benefit Inventory (GBI) -kyselyllä kuusi kuukautta leikkauksen jälkeen. Yhteensä 142 potilasta vastasi kyselyyn. GBI:n mediaanitulos +27 osoitti leikkauksen parantavan elämänlaatua. GBI-tulokset kuitenkin vaihtelivat huomattavasti potilaiden välillä (−19 – +67), vaikkakin vain yksi potilas raportoi elämänlaatunsa heikentyneen. Aiempien nielutulehdusten määrä, usein toistuva nielukipu, hoitamaton karies ja kroonisesti tulehtuneet nielurisat ennustivat parhaiten potilastyytyväisyyttä leikkauksen jälkeen, mutta näidenkin tekijöiden ennustearvo oli melko heikko. Tulosten perusteella nielurisaleikkaus vähentää akuutteja nielutulehduksia sekä oirepäiviä. Vaikka sairastamisjaksot ovat harvoin vaikeaoireisia, leikkaus parantaa useimmiten elämänlaatua, mutta hyödyn määrä vaihtelee merkittävästi potilaiden välillä. Ainoastaan leikkausta edeltävä nielun oireilun määrä ennustaa leikkaushyötyä jossain määrin.

Abstract This work was aimed at studying speech perception and auditory performance in the everyday lives of Finnish-speaking postlingually severely or profoundly hearing-impaired adults before and after receiving a multichannel cochlear implant. The association between the formal speech perception results and auditory performance in everyday life was also determined, and an effort was made to define how well a smaller sample represents the nationwide results. The patient series comprised a nationwide retrospective survey (N = 67), in which data on hearing level and word recognition were requested from the hospitals, and a prospective sample from the city of Oulu (N = 20), in whom hearing level, sentence, word and phoneme recognition and phoneme confusions were examined using standardised audiometric measures and formal speech perception tests in a study with a prospective repeated measure design. Categories of auditory performance in everyday life were assessed in both samples. The median sound field hearing level at frequencies of 0.5, 1, 2 and 4 kHz for the subjects in the nationwide survey one year after the switch-on of the implant was comparable to the level of mild hearing impairment. All the subjects achieved at least some open-set word recognition auditorily only (mean 71%, 95% CI 61-81%). The results in the Oulu sample were in line with the nationwide survey. A majority of the subjects (31/40) was able to understand conversation without speechreading one year after switch-on. Sentence recognition by the subjects in the Oulu sample improved most during the initial six months after the switch-on of the implant, whereas word and phoneme recognition improved steadily during the two-year follow-up period. Estimated average sentence recognition after two years was 89% (95% CI 71 to 106%), word recognition 73% (95% CI 58 to 87%), syllable recognition 53% (95% CI 42 to 63%), vowel recognition 80% (95% CI 68 to 92%) and consonant recognition 67% (95% CI 57 to 76%). Confusion of phonemes took place more in the direction a spectral energy distribution at higher frequencies. The association between auditory performance in everyday life and the formal speech perception tests was high (rs > 0.81, p < 0.0001). Systematic prospective assessment of speech perception with tests of differing difficulty is recommended for the follow-up of adult cochlear implant users. / Tiivistelmä Tämän työn tarkoituksena oli tutkia suomenkielisten, kielen oppimisen jälkeen vaikean tai erittäin vaikean kuulovian saaneiden aikuisten kuulon tasoa, puheen vastaanottoa ja kuulon toiminnallista tasoa monikanavaisen sisäkorvaistutteen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten puheen vastaanottoa mittaavat testit kuvaavat selviytymistä arkipäivän elämässä sisäkorvaistutteen mahdollistaman kuulon avulla. Tarkoituksena oli myös määrittää, millä tavalla pieni otos edustaa kansallisia tuloksia. Tutkimuksessa on retrospektiivinen kansallinen otos (N=67) ja prospektiivinen Oulun otos (N=20). Kansallisessa otoksessa tiedot kuulon tasosta ja sanojen tunnistuskyvystä kerättiin yliopistosairaaloista koehenkilöiden sairauskertomuksista. Oulun otoksessa kuulon tasoa, sekä lauseiden, sanojen ja äänteiden tunnistuskykyä ja äänteiden sekoittuvuuksia tutkittiin audiometrian ja puheenvastaanottoa mittaavien testien avulla kahden vuoden seurannan aikana. Kuulon toiminnallista tasoa arvioitiin kuulon toiminnallisen tason luokituksella molemmissa otoksissa. Kansallisen otoksen koehenkilöiden kuulokynnysten mediaani äänikentässä sisäkorvaistutteella taajuuksilla 0,5, 1, 2 ja 4 kHz oli verrattavissa lievän kuulovian tasoon vuosi sisäkorvaistutteen käyttöönoton jälkeen. Kaikki koehenkilöt kykenivät tunnistamaan vähintään joitain sanoja pelkästään kuulonvaraisesti (keskiarvo 71 %, 95 %:n luottamusväli 61-81 %). Oulun otoksen ja kansallisen otoksen tulokset olivat yhteneväiset. Vuosi sisäkorvaistutteen käyttöönoton jälkeen suurin osa (31/40) koehenkilöistä pystyi keskustelemaan ilman huulioluvun tukea hiljaisessa ympäristössä. Oulun otoksen koehenkilöiden lauseiden tunnistuskyky parani eniten ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Sanojen ja äänteiden tunnistuskyky parani koko kahden vuoden seurannan ajan. Kaksi vuotta sisäkorvaistutteen käyttöönoton jälkeen, estimoitu keskimääräinen lauseiden tunnistusprosentti oli 89 % (95 %:n luottamusväli 71-106 %), sanojen tunnistusprosentti oli 73 % (95 %:n luottamusväli 58-87 %), tavujen tunnistusprosentti oli 53 % (95 %:n luottamusväli 42-63 %), vokaalien tunnistusprosentti oli 80 % (95 %:n luottamusväli 68-92 %) ja konsonanttien tunnistusprosentti oli 67 % (95 %:n luottamusväli 57-76 %). Koehenkilöt sekoittivat vokaaleja ja konsonantteja useimmiten spektraaliselta energialtaan läheisimpään suuremmille taajuuksille sijoittuvaan äänteeseen. Kuulon toiminnallisen tason luokituksen ja puheen vastaanottoa mittaavien testien välinen korrelaatio oli korkea (rs > 0.81, p < 0.0001). Sisäkorvaistutteen saavien aikuisten kuulon tason ja puheen vastaanottokyvyn systemaattinen seuranta vaikeudeltaan eritasoisten testien avulla on tärkeää monipuolisen kuntoutuksen suunnittelun tueksi.

Abstract Malocclusions and dentofacial deformities associate with physical, psychological and social functioning, which are included in the concept of oral health-related quality of life (OHRQoL). It is not clear, however, how different aspects related to malocclusion are associated with OHRQoL and how the possible associations interrelate during treatment. The aim of this study was to investigate the effect of treatment of severe malocclusion and related functional and esthetic changes on OHRQoL in adult patients who undergo orthodontic or orthodontic-surgical treatment. The study group comprised ninety-four adults (34 men and 60 women, age range 18–64 years) with severe malocclusion and considerable functional problem who were referred for orthodontic or orthodontic-surgical treatment in the Oral and Maxillofacial Department at Oulu University Hospital. Data were collected using questionnaires, dental casts, dental photographs and clinical examinations before and after treatment. OHRQoL (OHIP-14), facial pain and satisfaction with dental esthetics were measured with questionnaires. The methods to measure malocclusion, temporomandibular disorders (TMD) and dental esthetics were the Peer Assessment Rating (PAR) index, the Helkimo index and the Aesthetic Component (AC) of the IOTN. Before treatment, associations between severity of malocclusion, TMD, facial pain and OHRQoL differed between genders. OHRQoL, malocclusion, signs and symptoms of TMD, facial pain and satisfaction with dental esthetics improved significantly during the follow-up. The greatest improvement was seen in the OHRQoL dimensions psychological discomfort, physical pain and psychological disability. Improvement in satisfaction with dental esthetics and decreased facial pain associated with improved OHRQoL. In conclusion, treatment of severe malocclusion considerably improves OHRQoL. Especially satisfaction with dental esthetics and facial pain seem to be aspects that contribute to patients’ OHRQoL. Thus, the importance of dental esthetics and facial pain for patients should not be underestimated when making treatment decisions and assessing outcome. / Tiivistelmä Purentavirheet sekä hampaiston ja kasvojen poikkeavuudet ovat yhteydessä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintaan. Suunterveyteen liittyvä elämänlaatu on käsite, joka sisältää nämä fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset osa-alueet. On kuitenkin epäselvää, miten purentavirheeseen liittyvät eri näkökohdat ja niiden muutokset ovat yhteydessä suunterveyteen liittyvään elämänlaatuun ja sen muutoksiin hoidon aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia vaikean purentavirheen hoidon ja siihen liittyvien toiminnallisten ja esteettisten muutosten vaikutusta elämänlaatuun aikuispotilailla, joille tehtiin oikomishoito tai oikomishoito yhdistettynä leukakirurgiseen hoitoon. Tutkimusryhmän muodostivat 94 aikuista (34 miestä ja 60 naista, ikäjakauma 18–64 vuotta), joilla oli vaikea purentavirhe ja siihen liittyvä huomattava toiminnallinen haitta, ja jotka oli lähetetty ortodontiseen tai ortodontis-kirurgiseen hoitoon Oulun yliopistollisen sairaalan hammas- ja suusairauksien klinikalle. Tiedot kerättiin kyselylomakkeiden, kipsimallien, suuvalokuvien ja kliinisten tutkimusten avulla ennen hoitoa ja sen jälkeen. Suunterveyteen liittyvää elämänlaatua (OHIP-14), kasvokipua ja hampaiden ulkonäköön liittyvää tyytyväisyyttä mitattiin kyselykaavakkeella. Purentavirheen, purentaelimistön toimintahäiriöiden ja hampaiden ulkonäön mittaamiseen käytettiin PAR-indeksiä, Helkimo-indeksiä ja IOTN:n ulkonäköosiota. Purentavirheen vaikeusasteen, purentaelimistön toimintahäiriöiden, kasvokivun ja suunterveyteen liittyvän elämänlaadun väliset yhteydet erosivat ennen hoitoa naisten ja miesten välillä. Suunterveyteen liittyvä elämänlaatu, purenta, purentaelimistön toimintahäiriöt, kasvokipu ja tyytyväisyys hampaiden ulkonäköön paranivat seuranta-aikana. Suurin paraneminen havaittiin elämänlaadun osa-alueissa psyykkinen epämukavuus, kipu ja psyykkinen haitta. Hampaiden ulkonäön paraneminen ja kasvokivun väheneminen olivat yhteydessä suunterveyteen liittyvän elämänlaadun paranemiseen. Vaikean purentavirheen hoito paransi merkitsevästi suunterveyteen liittyvää elämänlaatua. Mitatuista muuttujista etenkin tyytyväisyys hampaiden ulkonäköön ja kasvokipu näyttävät olevan merkittäviä potilaan suunterveyteen liittyvän elämänlaadun kannalta. Tästä syystä hampaiden ulkonäön ja kasvokivun merkitystä potilaille ei tulisi aliarvioida hoitopäätöstä tehtäessä ja hoitotulosta arvioitaessa.