Abstract Age-related hearing impairment is the most common type of hearing impairment among adults. Adult-onset hearing impairment is one of the leading causes of disease burden worldwide and it is associated with social isolation and depression. As the proportion of older people is increasing in Western countries, the socioeconomic importance of adult hearing impairment will increase notably. The aim of the present contribution was to study the epidemiological aspects of hearing and related factors among older adults. The prevalence of hearing impairment, defined either by audiometry or by a self-report, and the differences between these two were analyzed. Tinnitus and hyperacusis were also studied. Furthermore, the prevalence of ear diseases, otological risk factors, and noise exposure and their association with hearing thresholds were analyzed. In addition, audiogram configurations and certain subject-related factors and their relation to hearing were assessed. The subjects were randomly sampled from the population register and they responded to an extensive questionnaire. Otological status was examined and pure tone audiometry was conducted. Data on 850 subjects aged 54–66 years were analyzed. Hearing impairment was found to be a highly common condition with a prevalence of 26.7% when defined by better ear and 42.2% when defined by worse ear. Men had worse hearing than women. High-frequency sloping audiogram configurations were common. Self-reported hearing difficulty and measured hearing impairment seem to be associated at high frequencies. At least one ear disease or otological risk factor for hearing impairment was found among 18.4% of the subjects and noise exposure among 46%, more often by men. Interestingly, noise exposure did not seem to associate with hearing levels among subjects screened for ear disease or otological risk factors. The results of the present study suggest that hearing impairment is a highly common condition among older adults and this should be taken into account when future hearing healthcare is planned. Furthermore, it seems that most of the subjects reporting hearing difficulty had no measured hearing impairment according to the criteria applied for eligibility for hearing aid fitting in Finland. Based on the results of the present study, the criteria for hearing impairment entitling persons for hearing aid fitting should be reconsidered. / Tiivistelmä Ikäkuulo on yleisin aikuisten kuulovian aiheuttaja, ja aikuisiän kuulovika on merkittävä terveydellinen haittatekijä. Kehittyneiden maiden ikäjakauman painottuessa vanhempiin ikäluokkiin aikuisten kuulovioista tulee merkittävä sosioekonominen rasite yhteiskunnille. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aikuisten kuulovikojen epidemiologiaa ja kuulovikoihin liittyviä tekijöitä. Myös kuulovian vallitsevuus määriteltynä kuulokäyrän tai tutkittavan oman ilmoituksen perusteella selvitettiin. Samoin tutkittiin muita kuulemiseen liittyviä ongelmia, kuten tinnitusta ja ääniyliherkkyyttä. Edelleen arvioitiin erilaisten kuuloon vaikuttavien tekijöiden, kuten korvasairauksien, muiden kuulovian riskitekijöiden ja melulle altistumisen, vallitsevuutta väestössä sekä niiden assosiaatiota kuulemiseen. Näiden lisäksi tutkittiin kuulokäyrien muotoja ja niiden yhteyttä tutkittavan ilmoittamaan kuulo-ongelmaan. Tutkittavat valittiin satunnaisesti väestörekisteristä. He täyttivät laajan kyselylomakkeen, heidän korvansa tutkittiin lääkärin vastaanotolla ja lisäksi heille tehtiin kuulotutkimukset. Tutkimukseen osallistui 850 55–66-vuotiasta henkilöä. Tutkimus osoitti, että kuulovika on tässä ikäryhmässä hyvin yleinen löydös ja miehillä yleisempi kuin naisilla. Tutkittavan ilmoittama kuulovika ennusti mitattujen kuulokynnysten heikkenemistä korkeilla taajuuksilla (4–8 kHz). Samoin korkeille taajuuksille laskeva kuulokäyrän muoto oli yleisin. Erilaisia kuulovian riskitekijöitä raportoi 18.4 % tutkittavista. Tämän lisäksi 46 % kertoi merkittävästä altistumisesta melulle, miehet naisia useammin. Yllättäen melualtistumisella ei näyttänyt olevan yhteyttä kuulokynnyksiin siinä ryhmässä tutkittavia, joilla ei ollut korvaperäisiä riskitekijöitä kuulovialle. Tutkimustulokset osoittavat, että kuulovika on hyvin yleinen löydös tämän ikäisillä aikuisilla. Vanhenevat ikäluokat ovat merkittävä haaste kuulonhuollolle, ja tämä olisi otettava huomioon päätettäessä kuulonhuollon rahoituksesta. Useat niistä aikuisista, jotka kokivat kuulo-ongelmia, eivät kuulokäyrälöydöksensä mukaan täyttäneet Suomessa käytössä olevia kriteereitä kuulokojesovitukselle. Tämän tutkimuksen perusteella näyttääkin siltä, että kuntoutustarvetta arvioitaessa kuulovian kriteereitä tulisi kansallisesti tarkistaa ottamalla huomioon myös huonomman korvan kuulokynnykset sekä kuulon alenema korkeilla taajuuksilla.

Abstract Personality disorders (PDs) are relatively common mental disorders associating with other psychiatric disorders and disability. The aim of the study was to determine the occurrence of PDs in a general population subsample and psychiatric hospital patients, the associations of PDs with childhood family structure, the co-occurrence of PD with common psychiatric disorders, and the associations between PDs and temperament. The study is part of the Northern Finland 1966 Birth Cohort Project (NFBC 1966), consisting of cohort members living in Oulu (N = 1,609) on 1st January 1997 (the Oulu Study). The study consisted of a two-stage psychiatric field survey with questionnaires and a structured clinical interview and analysis of the patient records in public outpatient care. Information concerning psychiatric illness of all cohort members (N = 12,058) was gathered from the Finnish Hospital Discharge register (FHDR). The best-estimate procedure was used for the assessment of psychiatric morbidity including PDs. Childhood family structure and other sociodemographic variables were drawn from questionnaires of the field study conducted during earlier follow-up studies. In this study PDs were classified into three clusters: Cluster A (paranoid, schizoid and schizotypal PD), Cluster B (antisocial, borderline, histrionic, and narcissistic PD), and Cluster C (avoidant, dependent, obsessive-compulsive, and passive-aggressive PD). The most common PDs in the Oulu Study sample were Cluster C PDs, whereas Cluster B PDs were most common in the hospital-treated sample. PDs were highly associated with mood, anxiety and substance use disorders. Single-parent family type in childhood was associated with PDs, especially Cluster B PDs in adulthood. PD clusters were associated with different profiles of temperament, but the temperament dimensions could not distinguish different PDs very well. These results indicated that it is important to recognize PDs and their comorbid psychiatric disorders. This will have implications in both general outpatient care and psychiatry. These results indicate the importance of recognition of childhood risk factors for PDs for the prevention of severe PDs. The results suggest a need for more studies about the aetiology and development of PDs. / Tiivistelmä Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä mielenterveyden ongelmia, joihin liittyy usein psykiatrista oheissairastavuutta ja toimintakyvyn laskua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida persoonallisuushäiriöiden yleisyyttä nuorilla aikuisilla. tehtävänä oli arvoida yhteyksiä lapsuuden perherakenteeseen ja yleisimpiin psykiatrisiin häiriöihin sekä arvioida persoonallisuushäiriöiden yhteyksiä temperamenttitekijöihin. Tutkimus on osa Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin psykiatrista osaprojektia, Oulu Studyä. Tutkimusaineiston muodostivat Oulu Studyn otokseen kuuluvat kaikki 1. tammikuuta 1997 Oulussa asuneet kohortin jäsenet (N = 1 609) sekä sairaalahoidossa olleiden persoonallisuushäiriö- diagnoosin saaneiden osalta koko alkuperäisen syntymäkohortin (N =  12 058) jäsenet. Tutkimus koostui kaksivaiheisesta psykiatrisesta kenttätutkimuksesta, jossa tietoja tutkittavilta kerättiin sekä kyselylomakkeiden ja haastattelututkimuksen avulla. Lisäksi tutkittavilta kerättiin tiedot heidän elinaikanaan toteutuneesta julkisten psykiatristen sairaala- ja avohoitopalvelujen käytöstä sairauskertomustietojen perusteella. Niin kutsutun best-estimated -menetelmän avulla arvioitiin tutkittavien psykiatrista sairastavuutta mukaan lukien persoonallisuushäiriöt. Tutkittavien lapsuuden perherakennetta ja sosiodemografisia tekijöitä arvioitiin aiempien seurantatutkimusten tietojen avulla. Tutkimuksessa persoonallisuushäiriöt luokiteltiin DSM-III-R-diagnoosiluokituksen mukaisesti kolmeen eri pääryhmään ja niiden mukaisiin alaryhmiin: Ryhmä A (epävakaa, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen persoonallisuus), ryhmä B (epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuus) ja ryhmä C (estynyt, riippuvainen, pakko-oireinen ja passiivis-aggressiivinen persoonallisuus). Oulu Studyn väestöotoksessa yleisimpiä näistä olivat ns. C-ryhmän persoonallisuushäiriöt, kun taas sairaalahoidetuilla henkilöillä B-ryhmän persoonallisuushäiriöt olivat yleisimpiä. Persoonallisuushäiriöiden todettiin liittyvän yleisesti masennus- ja ahdistuneisuushäiriöihin sekä päihteiden käyttöön. Vanhemman yksinhuoltajuuden todettiin liittyvän persoonallisuushäiriöihin, etenkin B-ryhmän persoonallisuushäiriöihin. Persoonallisuushäiriöryhmät erosivat toisistaan temperamenttiprofiilien perusteella. Eri persoonallisuushäiriöistä kärsivillä tutkittavilla ei todettu tyypillisiä temperamenttiprofiileja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että persoonallisuushäiriöiden ja niihin yleisesti liittyvän psykiatrisen oheissairastavuuden tunnistaminen on tärkeää. Havainnot korostavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön merkitystä persoonallisuushäiriöistä ja psykiatrisista häiriöistä kärsivien henkilöiden tutkimuksessa ja hoidossa. Persoonallisuushäiriöille altistavien lapsuuden tekijöiden tunnistaminen on tärkeää vaikeiden persoonallisuushäiriöiden ehkäisemiseksi. Persoonallisuushäiriöiden etiologian ja kehittymisen selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.

Abstract Somatization is a widespread phenomenon causing subjective suffering and disability. The aim of the study was to assess somatization disorder (SD) and somatization symptoms among young adult population and their associations with sociodemographic factors, alexithymia and temperament as well as psychiatric comorbidity. Various suggestions have been presented to operationalize somatization but none of them has been shown to be superior to others. In this study two definitions were used: SD by DSM-III-R classification diagnostic criteria and "somatization" meaning four or more symptoms of the 35 symptoms of DSM-III-R SD criteria. The study population was a subsample of the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC 1966), consisting of cohort members living in Oulu (N = 1,609) on January 1st 1997. The NFBC 1966 is a general population birth cohort of 12,058 live-born children covering 96.3% of all deliveries in the catchment area. The best-estimated procedure was used for assessment of psychiatric morbidity including SD and somatization. Data were collected from the Finnish Hospital Discharge Register and from all available outpatient and inpatient records. Data on education were gathered from Statistics Finland. Other sociodemographic variables, alexithymia and temperament scores were drawn from questionnaires of the field study conducted in 1997 and from earlier follow-up studies. The prevalence of SD was 1.1% (N = 18). Of the subjects 6.1% (N = 97) had somatization. The female-to-male ratio was 5:1 and 6:1, respectively. SD was not recognized by any of the treating physicians, at least not documented in case notes. The observed occurrences of SD and somatization were at a level comparable with earlier international population studies. Somatization did not associate with depression or alexithymia, and neither could a characteristic temperament profile be recognized. Somatization was associated with psychological distress. These results indicate a need for training physicians to recognize SD and somatization and its comorbidity. This will have implications both for psychiatry and other medical specialties regarding collaboration and underlines the importance of liaison-psychiatry at general hospitals. The results suggest a need for more studies about the etiology and development of SD and somatization. / Tiivistelmä Somatisaatio on yleinen ilmiö, josta aiheutuu subjektiivista kärsimystä ja toimintakyvyn laskua. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida somatisaatiohäiriön ja somatisaatio-oireilun yleisyyttä nuorilla aikuisilla sekä näiden ilmiöiden yhteyttä sosiodemografisiin tekijöihin, aleksitymiaan, temperamenttiin ja psykiatriseen sairastavuuteen. Somatisaation käsitteellistämiseksi on esitetty useita vaihtoehtoja mutta mikään niistä ei ole osoittautunut muita paremmaksi. Tässä tutkimuksessa käytetiin kahta määritelmää: DSM-III-R -diagnoosiluokituksen mukaista somatisaatiohäiriön diagnoosia tai somatisaatio-oireilua, jossa esiintyy neljä tai useampia DSM-III-R:n 35 somatisaatiohäiriön oireesta. Tutkimusaineiston muodostivat Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin ne jäsenet, jotka asuivat Oulussa 1. tammikuuta 1997 (N =  1,609). Alkuperäinen kohortti koostuu 12,058 elävänä syntyneestä tutkittavasta, mikä kattaa 96.3 % kaikista synnytyksistä Pohjois-Suomessa. Niin kutsutun best-estimated -menettelyn avulla arvioitiin tutkittavien psykiatrista sairastavuutta mukaan lukien somatisaatiohäiriö ja -oireilu. Tietoa kerättiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä. Avohoidon sairauskertomustieto koottiin kattavasti. Koulutusasteesta saatiin tieto Tilastokeskukselta. Muita sosiodemografisia tekijöitä, aleksitymiaa ja temperamenttia arvioitiin vuoden 1997 kenttätutkimuksen ja aiempien seurantatutkimusten tietojen avulla. Somatisaatiohäiriön esiintyvyys oli 1.1 % (N =  18). Somatisaatio-oireita todettiin 6.1 % (N =  97) tutkittavista. Naisten osuus oli somatisaatiohäiriössä 5:1 ja somatisaatio-oireilussa 6:1. Osoittautui, että lääkärit eivät tunnistaneet somatisaatiohäiriötä, ainakaan sitä ei oltu kirjattu sairauskertomuksiin. Havaitut somatisaatiohäiriön ja -oireilun esiintyvyydet ovat sopusoinnussa aiempien kansainvälisten tutkimusten kanssa. Somatisaatio-oireilu ei liittynyt masennukseen tai aleksitymiaan eikä somatisaatio-oireilusta kärsiville tutkittavilla todettu tyypillistä temperamenttiprofiilia. Somatisaatio liittyi psyykkiseen stressiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lääkäreille tulisi tarjota koulutusta somatisaatiohäiriön ja -oireilun tunnistamisessa. On tärkeää tunnistaa somatisaatio ja siihen liittyvä oheissairastavuus. Havainnot korostavat yleissairaaloiden yhteistyöpsykiatrian ja muiden erikoisalojen yhteistyön merkitystä somatisaatiosta kärsivien potilaiden tutkimuksessa ja hoidossa. Somatisaatiohäiriön ja -oireilun etiologian ja kehittymisen selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.