Abstract This interdisciplinary study describes in the first part the frequency with which various statistical research designs and methods are reported in psychiatric journals, and investigates how the use of these methods affect the visibility of the article in the form of received citations. In the second part focus is specifically on factor analysis, and the study presents two applications of this method. Original research articles (N = 448) from four general psychiatric journals in 1996 were reviewed. The journals were the American Journal of Psychiatry, the Archives of General Psychiatry, the British Journal of Psychiatry and the Nordic Journal of Psychiatry. There were differences in the utilisation of statistical procedures among the journals. The use of statistical methods was not strongly associated with the further utilisation of an article. However, extended description of statistical procedures had a positive effect on the received citations. Factor analysis is a statistical method based on correlations of the variables, which is often used when validity and structure of psychiatric instruments are studied. Exploratory factor analysis is designed to explore underlying latent factors, and in confirmatory factor analysis the aim is to verify the factor structure based on earlier findings in other data sets. Using data from the 31-year follow-up of the Northern Finland 1966 Birth Cohort Study this study aimed to demonstrate the validity and factor structure of scales measuring temperament (Tridimensional Personality Questionnaire, TPQ, and Temperament and Character Inventory, TCI) and alexithymia (20-item Toronto Alexithymia Scale, TAS-20). The results of exploratory factor analysis indicated good performance of the TCI and TPQ, though the results suggested that some developmental work is still needed. Of the two scales, the TCI worked psychometrically better than the TPQ. A confirmatory factor analysis showed that the three-factor model of TAS-20 was in agreement with the Finnish version of the scale. To conclude, future authors of psychiatric journals might apply these results in designing their research to present intelligible and compact analysis combined with a high quality presentation technique. Results of the factor analyses showed that the TPQ, TCI and TAS-20 can be used also in their Finnish versions. / Tiivistelmä Tämä poikkitieteellinen tutkimus kuvaa erilaisten tilastotieteellisten menetelmien yleisyyttä ja merkitystä psykiatriassa. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkitaan erilaisten tilastomenetelmien ja tutkimusasetelmien osuutta psykiatrisissa artikkeleissa ja lisäksi käytettyjen menetelmien vaikutusta artikkelien saamien viittausten lukumäärään. Tutkimuksen toisessa osassa keskitytään faktorianalyysiin ja esitetään kaksi siihen liittyvää sovellusta. Aineiston muodostavat alkuperäistuloksia esittelevät artikkelit (N = 448) neljästä eri psykiatrian tieteellisestä yleislehdestä vuodelta 1996. Kyseiset lehdet ovat American Journal of Psychiatry, Archives of General Psychiatry, British Journal of Psychiatry ja Nordic Journal of Psychiatry. Lehdet erosivat toisistaan tilastotieteellisten menetelmien käytössä ja tulosten esittämisessä. Tilastotieteellisten menetelmien käytöllä ei ollut suurta vaikutusta artikkelien saamien viittausten lukumäärään, mutta laajalla menetelmien kuvauksella oli positiivinen vaikutus viittausten lukumäärään. Faktorianalyysi on tilastotieteellinen tutkimusmenetelmä, jota käytetään tutkittaessa millaisista osatekijöistä erilaiset monimutkaiset ilmiöt koostuvat. Erityisesti tutkittaessa psykiatristen mittareiden validiteettia ja rakennetta faktorianalyysi on osoittautunut hyödylliseksi. Eksploratiivisessa faktorianalyysissa tarkoituksena on etsiä taustalla olevia piileviä muuttujia ja konfirmatorisessa faktorianalyysissa tarkoitus on vahvistaa aiemmissa tutkimuksissa todettu mittarin faktorirakenne. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään aineistoa Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin 31 vuoden seurannasta. Aineiston avulla tutkitaan temperamenttia (Tridimensional Personality Questionnaire, TPQ, ja Temperament and Character Inventory, TCI) ja aleksitymiaa (20-item Toronto Alexithymia Scale, TAS-20) tutkivien mittareiden suomenkielisten käännöksien validiteettia ja faktorirakennetta. Eksploratiivisen faktorianalyysin tulokset kertoivat, että TPQ ja TCI toimivat hyvin myös suomenkielellä. Kuitenkin mittareissa on vielä kehittämisen varaa. TCI:n psykometriset ominaisuudet olivat paremmat kuin TPQ:n. Aleksitymiamittarin TAS-20 konfirmatorinen faktorianalyysi osoitti että aiemmin julkaistu kolmen faktorin malli toimi hyvin myös suomalaisella versiolla. Psykiatristen artikkelien kirjoittajat voivat hyödyntää tämän tutkimuksen tuloksia suunnitellessaan psykiatrista tutkimusta suuntaan, jossa selkeä ja tiivis tulosten analysointitapa ja korkealaatuinen tulosten esitystapa korostuu. Faktorianalyysi soveltuu hyvin mittarin validiteetin tutkimiseen. Tutkimus osoitti TPQ-, TCI- ja TAS-20-mittareiden suomenkielisten versioiden validiteetin.

Abstract Somatization is a widespread phenomenon causing subjective suffering and disability. The aim of the study was to assess somatization disorder (SD) and somatization symptoms among young adult population and their associations with sociodemographic factors, alexithymia and temperament as well as psychiatric comorbidity. Various suggestions have been presented to operationalize somatization but none of them has been shown to be superior to others. In this study two definitions were used: SD by DSM-III-R classification diagnostic criteria and "somatization" meaning four or more symptoms of the 35 symptoms of DSM-III-R SD criteria. The study population was a subsample of the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC 1966), consisting of cohort members living in Oulu (N = 1,609) on January 1st 1997. The NFBC 1966 is a general population birth cohort of 12,058 live-born children covering 96.3% of all deliveries in the catchment area. The best-estimated procedure was used for assessment of psychiatric morbidity including SD and somatization. Data were collected from the Finnish Hospital Discharge Register and from all available outpatient and inpatient records. Data on education were gathered from Statistics Finland. Other sociodemographic variables, alexithymia and temperament scores were drawn from questionnaires of the field study conducted in 1997 and from earlier follow-up studies. The prevalence of SD was 1.1% (N = 18). Of the subjects 6.1% (N = 97) had somatization. The female-to-male ratio was 5:1 and 6:1, respectively. SD was not recognized by any of the treating physicians, at least not documented in case notes. The observed occurrences of SD and somatization were at a level comparable with earlier international population studies. Somatization did not associate with depression or alexithymia, and neither could a characteristic temperament profile be recognized. Somatization was associated with psychological distress. These results indicate a need for training physicians to recognize SD and somatization and its comorbidity. This will have implications both for psychiatry and other medical specialties regarding collaboration and underlines the importance of liaison-psychiatry at general hospitals. The results suggest a need for more studies about the etiology and development of SD and somatization. / Tiivistelmä Somatisaatio on yleinen ilmiö, josta aiheutuu subjektiivista kärsimystä ja toimintakyvyn laskua. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida somatisaatiohäiriön ja somatisaatio-oireilun yleisyyttä nuorilla aikuisilla sekä näiden ilmiöiden yhteyttä sosiodemografisiin tekijöihin, aleksitymiaan, temperamenttiin ja psykiatriseen sairastavuuteen. Somatisaation käsitteellistämiseksi on esitetty useita vaihtoehtoja mutta mikään niistä ei ole osoittautunut muita paremmaksi. Tässä tutkimuksessa käytetiin kahta määritelmää: DSM-III-R -diagnoosiluokituksen mukaista somatisaatiohäiriön diagnoosia tai somatisaatio-oireilua, jossa esiintyy neljä tai useampia DSM-III-R:n 35 somatisaatiohäiriön oireesta. Tutkimusaineiston muodostivat Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin ne jäsenet, jotka asuivat Oulussa 1. tammikuuta 1997 (N =  1,609). Alkuperäinen kohortti koostuu 12,058 elävänä syntyneestä tutkittavasta, mikä kattaa 96.3 % kaikista synnytyksistä Pohjois-Suomessa. Niin kutsutun best-estimated -menettelyn avulla arvioitiin tutkittavien psykiatrista sairastavuutta mukaan lukien somatisaatiohäiriö ja -oireilu. Tietoa kerättiin sairaaloiden poistoilmoitusrekisteristä. Avohoidon sairauskertomustieto koottiin kattavasti. Koulutusasteesta saatiin tieto Tilastokeskukselta. Muita sosiodemografisia tekijöitä, aleksitymiaa ja temperamenttia arvioitiin vuoden 1997 kenttätutkimuksen ja aiempien seurantatutkimusten tietojen avulla. Somatisaatiohäiriön esiintyvyys oli 1.1 % (N =  18). Somatisaatio-oireita todettiin 6.1 % (N =  97) tutkittavista. Naisten osuus oli somatisaatiohäiriössä 5:1 ja somatisaatio-oireilussa 6:1. Osoittautui, että lääkärit eivät tunnistaneet somatisaatiohäiriötä, ainakaan sitä ei oltu kirjattu sairauskertomuksiin. Havaitut somatisaatiohäiriön ja -oireilun esiintyvyydet ovat sopusoinnussa aiempien kansainvälisten tutkimusten kanssa. Somatisaatio-oireilu ei liittynyt masennukseen tai aleksitymiaan eikä somatisaatio-oireilusta kärsiville tutkittavilla todettu tyypillistä temperamenttiprofiilia. Somatisaatio liittyi psyykkiseen stressiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lääkäreille tulisi tarjota koulutusta somatisaatiohäiriön ja -oireilun tunnistamisessa. On tärkeää tunnistaa somatisaatio ja siihen liittyvä oheissairastavuus. Havainnot korostavat yleissairaaloiden yhteistyöpsykiatrian ja muiden erikoisalojen yhteistyön merkitystä somatisaatiosta kärsivien potilaiden tutkimuksessa ja hoidossa. Somatisaatiohäiriön ja -oireilun etiologian ja kehittymisen selvittämiseksi tarvitaan uusia tutkimuksia.